Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Lähetetty: Ma Maalis 04, 2024 12:05 am
Minua jäi vaivaamaan se "kulumatonta" lusiminen, että päivällä pengoin vähän rikoslakeja ja muutoksia ero vuosikymmeniltä.
Kyllä kulumatonta on saanut lusittaa johtajan ja virkahenkilön päättämänä aina vuoteen 2005 saakka.
Kunnes lakivaliokunnat havahtui, että se on räikeässä ristiriidassa siihen, että vangilla oli oikeuden määräämä tuomio, josta hänen oli sovitettava tietty osansa, mikä se olikin. Niin virkahenkilö pystyi kävelemään oikeuden päätöksen, tuomion yli ja lusittamaan ylimääräistä määräämällä kulumatonta pahimmillaan 90 vuorokautta. Tilalle tuli sitten muista sanktioita, jossa on viitteitä silmin nähden "paluusta kuritushuone aikaisiin rangaistuksiin" kuten monien oikeuksien menettäminen.
""15 § (23.9.2005/780) (Voimaan 2006)
Vangin tai tutkintavangin kurinpitorangaistuksen vähentäminen
Vangille tai tutkintavangille voidaan määrätä vankilassa rikoksesta kurinpitorangaistus siten kuin vankeuslain 15 luvussa ja tutkintavankeuslain 10 luvussa säädetään. Jos vanki tai tutkintavanki tuomioistuimessa tuomitaan rikoksesta, josta määrätyn kurinpitorangaistuksen hän on kokonaan tai osaksi suorittanut, on rangaistuksesta vähennettävä kohtuullinen määrä, jollei ole perusteltua aihetta jättää vähennystä tekemättä tai pitää suoritettua kurinpitorangaistusta täytenä rangaistuksena teosta.
Kurinpitorangaistukset ovat ankaruudeltaan ja luonteeltaan vaihdelleet historian aikana, samoin kurinpitomenettely on kokenut merkittäviä muutoksia. Aiemmin vangituille on voitu määrätä kurinpitorangaistuksia, jotka nykypäivänä eivät kestäisi tarkastelua. Vankeuslainsäädännön vuoden 2006 kokonaisuudistuksessa muutettiin myös vankilan kurinpitojärjestelmää.
Vankien kurinpitorangaistusjärjestelmä sai nykyisen muotonsa vuoden 1975 RTA-uudistuksessa. (Voimassa pääosiltaan 1975 – 2005) Uudistuksessa tavoitteena oli muuttaa kurinpitorangaistusjärjestelmä Yhdistyneiden Kansakuntien taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston hyväksymiä vankeinhoidon vähimmäissääntöjä vastaavaksi. Vähimmäissääntöjen mukaan ruumiillisia, epäinhimillisiä ja ihmisarvoa alentavia rangaistuksia ei missään olosuhteissa tullut käyttää. Kovaa makuusijaa, vesileipärangaistusta, ravinnon vähentämistä ja sulkemista rangaistusselliin pidettiin ruumiillisen rangaistuksen luontoisina ja ihmisarvoa alentavina, minkä vuoksi näistä kurinpitorangaistuksista luovuttiin uudistuksen yhteydessä.
Vankeinhoitoasetukseen (431/1975) lisättiin kurinpitorangaistusten mittaamista, menettelyä ja vangin kuulemista koskevat säännökset. Nykyisiä kurinpitorangaistuksia ovat RTL:n 2 luvun 10 §:n mukaan varoitus, oikeuksien menettäminen tai vähentäminen (oikeuksien menetys), siirtäminen yksinäishuoneeseen (yksinäisyys) ja suoritetun ajan menetys vangille määrätyn yksinäisrangaistuksen ohessa. Näitä kurinpitorangaistuksia lievempänä keinona laissa mainitaan muistutus.
Rangaistuslaitoksen johtaja päättää kaikkien kurinpitorangaistusten käytöstä RTL:n 2 luvun 10 a §:n (580/2001) mukaan. Yksinäisyyttä johtaja voi määrätä enintään 20 vuorokautta. (Nyt 10 vrk) Jos vankia on yhtäjaksoisesti pidetty yksinäisyydessä kaksikymmentä (nyt 10) vuorokautta, yksinäisyysrangaistusta ei ole pantava täytäntöön ennen kuin seitsemän vuorokauden kuluttua mainitun ajan päättymisestä. Suoritetun ajan menetysten yhteinen aika ei saa ylittää puolta rangaistusajasta eikä 90 päivää.
Vangille, joka on syyllistynyt kahteen tai useampaan järjestysrikkomukseen, määrätään niistä yhteinen rangaistus. Muu kurinpitorangaistus kuin varoitus voidaan määrätä ehdollisena vähintään yhden ja enintään kolmen kuukauden koeajaksi.
Kulumatonta ei ole ollut enää rikos-/vankeuslaki 2006 uudistuksien jälkeen. Mutta muita kurinpitorangaistuksia on.
”Järjestysrikkomuksesta aiheutuvat muut seuraamukset ja niiden huomioiminen”.
Järjestysrikkomukset voivat vaikuttaa vangin rangaistusajan suunnitelman toteuttamiseen ja esimerkiksi poistumislupien evääminen. Sekä oikeuksien menetys voi käsittää vapaa-ajan toimintaan osallistumisen, rahan tai muiden maksuvälineiden käytön tai omaisuuden hallussapidon rajoittamisen enintään 30 vuorokauden ajaksi. Oikeuksien menetys ei kuitenkaan saa vankeuslain 15 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan estää vangin mahdollisuuksia pitää yhteyttä vankilan ulkopuolelle.
Oikeuksien menetyksen kohdistuessa rahan tai muiden maksuvälineiden käyttöön, voidaan rajoittaa vangin oikeutta hankkia laitosmyymälästä elintarvikkeita ja muita tarvikkeita, oikeutta hankkia vankilan välityksellä käyttöesineitä ja tarvikkeita laitoksen ulkopuolelta, oikeutta käyttää vankilan ulkopuolelta tulevaa rahaa ja muita maksuvälineitä sekä oikeutta vankilan välityksellä toimittaa rahaa ja muita maksuvälineitä vankilan ulkopuolelle tai toiselle vangille. Rahan ja muiden maksuvälineiden käyttöä voidaan rajoittaa osittain tai kokonaan.
(( Aiemmin voimassa olleessa laissa rangaistuksen täytäntöönpanosta yksinäisyysrangaistuksen enimmäispituus oli 20 vuorokautta. Vankeuslainsäädännön kokonaisuudistuksessa 2000-luvun alussa enimmäispituus lyheni 14 vuorokauteen. Lain muutoksella 393/2015 yksinäisyysrangaistuksen enimmäispituus lyheni nykyiseen 10 vuorokauteen. ))
Yksinäisyysrangaistusta voidaan pitää kaikista ankarimpana kurinpitorangaistuksena, sillä se sisältää omaisuuden hallussapidon, yhteydenpidon, kirjaston käytön, radio- ja televisio-ohjelmien seuraamisen sekä harrastus- ja vapaa-ajan toiminnan rajoittamisen.
Mikäli vanki on ollut yksinäisyydessä yhtäjaksoisesti kymmenen vuorokautta, uutta yksinäisyysrangaistusta ei saa panna täytäntöön ennen kuin seitsemän vuorokautta on kulunut aikaisemman rangaistuksen päättymisestä.
Ennen vuoden 2006 vankeuslainsäädännön kokonaisuudistusta kurinpitorangaistuksena oli käytössä myös suoritetun ajan menetys. Rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (1889/39A) 2 luvun 10 §:n mukaan rangaistaessa vankia yksinäisyydellä, voitiin tämä aika jättää kokonaan tai osittain lukematta rangaistusajaksi.
Lain 2 luvun 10 a §:n mukaan suoritetun ajan menetyksen yhteenlaskettu aika ei saanut ylittää puolta rangaistusajasta eikä 90 päivää.
Toimivalta määrätä suoritetun ajan menetyksestä kuului muiden kurinpitoseuraamusten ohella vankilan johtajalle.
Hallintoviranomaisen päätöksellä määrätty 90 päivän suoritetun ajan menetys vastasi määräosallaan puolet kuuden kuukauden vankeusrangaistusta. Mikä oli täysin kohtuutonta.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että suoritetun ajan menetyksen kaltaisen rangaistuksen määrääminen kuului perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimelle!
Merkitystä ei ollut sillä, ettei suoritetun ajan menettämisseuraamuksella ollut mahdollista pidentää tuomioistuimen määräämää rangaistusaikaa eikä sillä, että vankilan johtajan päätöksestä oltaisiin voitu hakea muutosta valittamalla käräjäoikeuteen.
Lakivaliokunnan mietinnön (10/2005 vp) jälkeen suoritetun ajan menetys poistettiin hallituksen esityksestä uudeksi vankeuslaiksi.
1.10.2006 jälkeen rikosseuraamusviranomaiset eivät ole enää voineet määrätä suoritetun ajan menetystä kurinpitorangaistuksena.""
Kyllä kulumatonta on saanut lusittaa johtajan ja virkahenkilön päättämänä aina vuoteen 2005 saakka.
Kunnes lakivaliokunnat havahtui, että se on räikeässä ristiriidassa siihen, että vangilla oli oikeuden määräämä tuomio, josta hänen oli sovitettava tietty osansa, mikä se olikin. Niin virkahenkilö pystyi kävelemään oikeuden päätöksen, tuomion yli ja lusittamaan ylimääräistä määräämällä kulumatonta pahimmillaan 90 vuorokautta. Tilalle tuli sitten muista sanktioita, jossa on viitteitä silmin nähden "paluusta kuritushuone aikaisiin rangaistuksiin" kuten monien oikeuksien menettäminen.
""15 § (23.9.2005/780) (Voimaan 2006)
Vangin tai tutkintavangin kurinpitorangaistuksen vähentäminen
Vangille tai tutkintavangille voidaan määrätä vankilassa rikoksesta kurinpitorangaistus siten kuin vankeuslain 15 luvussa ja tutkintavankeuslain 10 luvussa säädetään. Jos vanki tai tutkintavanki tuomioistuimessa tuomitaan rikoksesta, josta määrätyn kurinpitorangaistuksen hän on kokonaan tai osaksi suorittanut, on rangaistuksesta vähennettävä kohtuullinen määrä, jollei ole perusteltua aihetta jättää vähennystä tekemättä tai pitää suoritettua kurinpitorangaistusta täytenä rangaistuksena teosta.
Kurinpitorangaistukset ovat ankaruudeltaan ja luonteeltaan vaihdelleet historian aikana, samoin kurinpitomenettely on kokenut merkittäviä muutoksia. Aiemmin vangituille on voitu määrätä kurinpitorangaistuksia, jotka nykypäivänä eivät kestäisi tarkastelua. Vankeuslainsäädännön vuoden 2006 kokonaisuudistuksessa muutettiin myös vankilan kurinpitojärjestelmää.
Vankien kurinpitorangaistusjärjestelmä sai nykyisen muotonsa vuoden 1975 RTA-uudistuksessa. (Voimassa pääosiltaan 1975 – 2005) Uudistuksessa tavoitteena oli muuttaa kurinpitorangaistusjärjestelmä Yhdistyneiden Kansakuntien taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston hyväksymiä vankeinhoidon vähimmäissääntöjä vastaavaksi. Vähimmäissääntöjen mukaan ruumiillisia, epäinhimillisiä ja ihmisarvoa alentavia rangaistuksia ei missään olosuhteissa tullut käyttää. Kovaa makuusijaa, vesileipärangaistusta, ravinnon vähentämistä ja sulkemista rangaistusselliin pidettiin ruumiillisen rangaistuksen luontoisina ja ihmisarvoa alentavina, minkä vuoksi näistä kurinpitorangaistuksista luovuttiin uudistuksen yhteydessä.
Vankeinhoitoasetukseen (431/1975) lisättiin kurinpitorangaistusten mittaamista, menettelyä ja vangin kuulemista koskevat säännökset. Nykyisiä kurinpitorangaistuksia ovat RTL:n 2 luvun 10 §:n mukaan varoitus, oikeuksien menettäminen tai vähentäminen (oikeuksien menetys), siirtäminen yksinäishuoneeseen (yksinäisyys) ja suoritetun ajan menetys vangille määrätyn yksinäisrangaistuksen ohessa. Näitä kurinpitorangaistuksia lievempänä keinona laissa mainitaan muistutus.
Rangaistuslaitoksen johtaja päättää kaikkien kurinpitorangaistusten käytöstä RTL:n 2 luvun 10 a §:n (580/2001) mukaan. Yksinäisyyttä johtaja voi määrätä enintään 20 vuorokautta. (Nyt 10 vrk) Jos vankia on yhtäjaksoisesti pidetty yksinäisyydessä kaksikymmentä (nyt 10) vuorokautta, yksinäisyysrangaistusta ei ole pantava täytäntöön ennen kuin seitsemän vuorokauden kuluttua mainitun ajan päättymisestä. Suoritetun ajan menetysten yhteinen aika ei saa ylittää puolta rangaistusajasta eikä 90 päivää.
Vangille, joka on syyllistynyt kahteen tai useampaan järjestysrikkomukseen, määrätään niistä yhteinen rangaistus. Muu kurinpitorangaistus kuin varoitus voidaan määrätä ehdollisena vähintään yhden ja enintään kolmen kuukauden koeajaksi.
Kulumatonta ei ole ollut enää rikos-/vankeuslaki 2006 uudistuksien jälkeen. Mutta muita kurinpitorangaistuksia on.
”Järjestysrikkomuksesta aiheutuvat muut seuraamukset ja niiden huomioiminen”.
Järjestysrikkomukset voivat vaikuttaa vangin rangaistusajan suunnitelman toteuttamiseen ja esimerkiksi poistumislupien evääminen. Sekä oikeuksien menetys voi käsittää vapaa-ajan toimintaan osallistumisen, rahan tai muiden maksuvälineiden käytön tai omaisuuden hallussapidon rajoittamisen enintään 30 vuorokauden ajaksi. Oikeuksien menetys ei kuitenkaan saa vankeuslain 15 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan estää vangin mahdollisuuksia pitää yhteyttä vankilan ulkopuolelle.
Oikeuksien menetyksen kohdistuessa rahan tai muiden maksuvälineiden käyttöön, voidaan rajoittaa vangin oikeutta hankkia laitosmyymälästä elintarvikkeita ja muita tarvikkeita, oikeutta hankkia vankilan välityksellä käyttöesineitä ja tarvikkeita laitoksen ulkopuolelta, oikeutta käyttää vankilan ulkopuolelta tulevaa rahaa ja muita maksuvälineitä sekä oikeutta vankilan välityksellä toimittaa rahaa ja muita maksuvälineitä vankilan ulkopuolelle tai toiselle vangille. Rahan ja muiden maksuvälineiden käyttöä voidaan rajoittaa osittain tai kokonaan.
(( Aiemmin voimassa olleessa laissa rangaistuksen täytäntöönpanosta yksinäisyysrangaistuksen enimmäispituus oli 20 vuorokautta. Vankeuslainsäädännön kokonaisuudistuksessa 2000-luvun alussa enimmäispituus lyheni 14 vuorokauteen. Lain muutoksella 393/2015 yksinäisyysrangaistuksen enimmäispituus lyheni nykyiseen 10 vuorokauteen. ))
Yksinäisyysrangaistusta voidaan pitää kaikista ankarimpana kurinpitorangaistuksena, sillä se sisältää omaisuuden hallussapidon, yhteydenpidon, kirjaston käytön, radio- ja televisio-ohjelmien seuraamisen sekä harrastus- ja vapaa-ajan toiminnan rajoittamisen.
Mikäli vanki on ollut yksinäisyydessä yhtäjaksoisesti kymmenen vuorokautta, uutta yksinäisyysrangaistusta ei saa panna täytäntöön ennen kuin seitsemän vuorokautta on kulunut aikaisemman rangaistuksen päättymisestä.
Ennen vuoden 2006 vankeuslainsäädännön kokonaisuudistusta kurinpitorangaistuksena oli käytössä myös suoritetun ajan menetys. Rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (1889/39A) 2 luvun 10 §:n mukaan rangaistaessa vankia yksinäisyydellä, voitiin tämä aika jättää kokonaan tai osittain lukematta rangaistusajaksi.
Lain 2 luvun 10 a §:n mukaan suoritetun ajan menetyksen yhteenlaskettu aika ei saanut ylittää puolta rangaistusajasta eikä 90 päivää.
Toimivalta määrätä suoritetun ajan menetyksestä kuului muiden kurinpitoseuraamusten ohella vankilan johtajalle.
Hallintoviranomaisen päätöksellä määrätty 90 päivän suoritetun ajan menetys vastasi määräosallaan puolet kuuden kuukauden vankeusrangaistusta. Mikä oli täysin kohtuutonta.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että suoritetun ajan menetyksen kaltaisen rangaistuksen määrääminen kuului perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimelle!
Merkitystä ei ollut sillä, ettei suoritetun ajan menettämisseuraamuksella ollut mahdollista pidentää tuomioistuimen määräämää rangaistusaikaa eikä sillä, että vankilan johtajan päätöksestä oltaisiin voitu hakea muutosta valittamalla käräjäoikeuteen.
Lakivaliokunnan mietinnön (10/2005 vp) jälkeen suoritetun ajan menetys poistettiin hallituksen esityksestä uudeksi vankeuslaiksi.
1.10.2006 jälkeen rikosseuraamusviranomaiset eivät ole enää voineet määrätä suoritetun ajan menetystä kurinpitorangaistuksena.""