Kenelle kuvan jalanjälki kuuluu?
- Vastaus: Sirkka -Liisan surmaajalle
- IMG_20230621_043146.jpg (63.14 KiB) Katsottu 4143 kertaa
Vastaus: Sirkka -Liisan surmaajalle
Elettiin heinäkuun 22.päivää vuonna 1963. Salaperäistä kaksoiselämää viettävä viehkeä Waljuksen Sirkka-Liisa oli päättänyt lähteä tanssimaan turkulaiseen ravintolaan Valenciaan. Hän oli kammannut punaisen tukkansa kauniiksi ja sipaissut vähän huulipunaa puuterin kera hyvin hauskan näköisille kasvoilleen.
Samaan paikkaan olivat kuljettineet jalat myös erään saksaa puhuvan kookkaan, nuorehkon miehen tuona samaisena iltana. Hänellä oli huomiota herättävän tuuheat, ruskeat hiukset ja hyvin leveät täysin valkoiset hampaat ja suuret sanetinruskeat silmät. Aiemmin ei häntä tässä ravintolassa oltu nähty, koko Turussa hän oli uusi tuttavuus- sen pistivät merkille useat eri ihmiset.
Saksaksi mies tilasi viskilasin ja viileän punnitsevalla katseella silmäili ympärilleen. Hurmuri vangitsi katseellaan useamman ihmisen jääden ihmisten mieliin pidemmäksi aikaa.
Illan humussa samettisilmäinen mies pyöritti tanssilattialla turkulaistyttöjä. Heidän joukossaan oli myös Sirkka-Liisa. Kun mies vaipui ajatuksiinsa, hänen kasvojenpiirteiden pehmeä lapsekkuus pääsi korostetusti valloilleen. Seuraavassa hetkessä pehmoisuus muuttui sitten yhtäkkiä päättäväisyydeksi. Näin tulisivat myöhemmin muutama muukin paikalla ollut kuvaamaan tätä herraa.
Jo ennen kuin illan tanssit oli lopouun tanssahdeltu, lopulta yöseuraksi valkkautui lumoavan kaunis Sirkka-Liisa. Nainen oli nuorehkosta miehestä hyvin harmaantunut, sillä hän piti eritoten ulkomaalaisista ja koppalakeista.
Käsikynkkää he sitten saapastelivat puolilta öin taxiin ja kuskille annettiin osoitteeksi naisen asuinpaikka. Mies maksoi taksin haluten pyöristää taksan lähes kaksinkertaiseksi. Vaihtorahan saannin yhteydessä mies lausui kuljettajalle suomenkielellä sanan kolme. Tuo olikin ainut sana, mitä mies suomeksi jutteli.
Heti taksimaksun jälkeen yhdessä askellettiin ylimmän kerroksen luxushuoneistoon, josta avautui huikea näkymä kauniille Mikaelinkirkon mäelle. Lemmenhuoneistossa nautiskeltiin drinksuja hyvässä yhteisymmärryksessä ja kuunneltiin olohuoneessa levysoittimen tunnelmamusiikkia. Pöydälle jäi juomien siemailusta todisteeksi pari lasia, tyhjennetty konjakkipullo ja koristeellinen raittiusviinipullo.
Olohuoneen puolella (ehkä) jo riisuuduttiin, mutta surmatyöhön johtanut kiivas riita ja kamppailu syntyi (ehkä) juuri ennen makuuhuoneen vuoteeseen siirtymistä.
Koitti seuraava päivä, joka oli maanantai. Kello oli 16:00 kun turkulaisrouva Niemisen Saara väänsi avainta yhden Turun suurimpia olevan kerrostalon oven lukossa ja ihmetteli kun ovi ei meinannut millään ensin aueta. Viimein ovi aukesi ja Saara pääsi vakuutustarkastajan työtä tekevän ystävänsä asuntoon, johon oli menossa sovitusti siivoamaan. Tosi asiassa enemmän huoneiston haltija pyydysteli maksukykyisiä lemmenasiakkaita tanssipaikkoja kiertelemällä, vakuutuksiakin jopa oli kuitenkin joskus tehnyt. Saaralle hän oli ihan viime päivinä kertonut, kuinka bordellitoiminta loppuisi pian, sillä hän oli keksinyt jotain sellaista, jonka avulla voisi luopua kaikesta entisestä ja aloittaa kokonaan uuden ja valoisamman elämän. Siihen kuuluisi yksi mies...
Saara pyyhälsi suoraan makuuhuoneeseen, josta siivoustyöt oli tapana aloittaa. Edellisillan juhlat vaikuttivat olleen tavallista rajummat, tuolit olivat olohuoneessa kumossa ja sängynjalkakin oli irronnut kokonaan. Sekasorrosta vähän peremmälle päästyään Nieminen tajusi katsovansa sängyn päädyn takaa paljastunutta shokeraavaa näkymää suoraan silmiin. Huoneen oikenpuoleisessa nurkkauksessa makasi alasti riisuttuna Sirkka -Liisa, yläruumis seinää vasten nojallaan. Kaulassaan hänellä oli lampunjohto, jolla hänet oli kuristettu.
Oikeassa poskipäässä oli ammottava avohaava. Jälkien perusteella S-L oli todennäköisesti paennut makuuhuoneen puolelle tämän iskun saatuaan ja joutunut siellä perääntymään huoneen nurkkauksen ja sängyn korkean päädyn muodostamaan loukkuun. Tässä vaiheessa hän oli luultavasti siepannut aseeseen yöpöydällä olleen lyömäaseeksi sopivan lampun.
Saara haki talkkarin paikalle, joka soitti sinitakit paikalle. Poliisi saapui paikalle jo parin minuutin päästä ja rikospaikka oli edellä mainittujen toimesta koskematon.
Joka puolelle lentänyt veriroiske kertoi tarinaa siitä, että nainen oli taistellut urhoollisesti loppuun saakka. Loukusta ei ollut enää kuitenkaan ollut poispääsyä, mies oli saanut lopulta riuhtaistua lampun käsiinsä ja kuristanut sen johdolla Waljuksen. Tämän jälkeen mies oli talsinut ylelliseen, valtavan suureen kylpyhuoneeseen verijälkiä pesemään. Matkalla hän oli vahingossa astunut Waljuksen lattialle valuneeseen vereen.
Asunnosta löytyi lukuisia sormenjälkiä eri puolilta huoneistoa. Hätkähdyttävän upeasta, suuresta kylpyhuoneesta löytyi surmaajan paljaan jalan painama jälki, joka vereen astumisen vuoksi oli hyvin selkeä. Ylleen lentäneet veriroiskeet tappaja oli pessyt ja ehkäpä hoidellut omat haavansa myös.
Olohuoneen puolelta poliisi löysi tuhkakupin, jonka pohjalla ja reunoilla oli tuhkaa, mutta tupakan tumpit puuttuivat. Väristä päätellen tuhka ei myöskään ollut tupakan tuhkaa vaan kupissa oli poltettu jotain muuta, ehkäpä surmatyön jälkeen.
Pöydän alta pilkotti punapäinen tulitikku, täysin eri kaliiberia kuin asunnon tulitikku laatikossa olevat tikut.
Alakerran asunntoon oli kolmen aikaan yöllä kuulunut jonkin aikaa kamppailun ääniä, mutta ei avunhuutoa. Naapuri oli luullut ääniä hurjan juhlimisen ääniksi.
Taksikuskin mukaan pariskunnan mies oli vastaillut saksaksi, kun nainen solkannut ruotsiksi tälle jotain. Kuhertelun hän kertoi kyytiläisillä jääneen laimean muodollisesti. Kuskin mukaan mies oli vaikuttanut merimieheltä.
Hurmurimiehestä oli tehty runsaasti havaintoja neljän tunnin aikana ravintolassa, mutta surman jälkeen ei havainnon havaintoa ilmaantunut suurhauista huolimatta. Poliisi arvelikin, että joku suojelee miestä, sillä tämä haihtui kuin tuhka tuuleen. Tätä ennen oli lähisatamien laivojen miehistön jalanjäljet hankittu. Osa satamissa olleista laivoista oli ehtinyt lähteä jo merille, näitä seulomaan oli hälytetetty Interpol. Näiden laivojen miehistöt olikin tavoitettu kohtuu helposti Hollannin ja Länsi-Saksan suurista satamista ja jalanjäljet saatiin näitäkin aikanaan Turkuun.
Poliisin tutkinnassa paljastui, että Sirkka-Liisa oli luovuttanut lukuisille varakkaille asiakkailleen asuntonsa avaimia, joilla siten oli esteetön pääsy asuntoon milloin tahansa. Selvisi myös, että surman uhri oli kiristänyt asiakkaitaan ottamalla hienotunteisia, romanttisia yhteiskuvia. Aviossa olevia miehiä kuvilla oli ollut kätevää sitten kiristellä.
Ilmeni myös, että rikoksen uhriksi joutunut Sirkka-Liisa oli edellisinä viikkoina ollut hyvin pelokas. Talonmies Ossi Nurmi muisteli, ettei S-L uskaltanut kaupungilta palatessaan mennä yksin asuntoonsa, sillä pelkäsi jonkun piiloutuneen odottelemaan sinne. Jollain tekosyyllä hän oli tuolloin pyytänyt talkkarin vaimon mukaansa asunnolle ja perillä availlut kaikki komeroiden ovetkin. Pelkotilat olivat valloillaan aina silloin, kun Waljus uskoi jonkun vaaralliseksi arvioimansa miehen saapuneen käymään jostain kauempaa Turkuun. Juuri tätä vaarallista miestä poliisi on yrittänyt itsepintaisesti jäljittää.
Lähteenä käytin lehteä Rikospoliisin mukana 5/1984.
Omaa pohdintaa:
Olisi kannattanut lähialueen vähän paremmat matkustajakodit ja hotellit selvittää yöpymisen suhteen, kun miehestä oli hyvät tuntomerkit.
Kuinkahan helppoa oli puijata jalanjäljen annossa, jos Pasin tapossakin surmaaja onnistui sumuttaa poliisia näyttämällä väärän koon kenkäparia...
Huomiota kiinnitti ketjun aiempi maininta, kun jossain jo lähteneissä laivoissa oli lausuttu, että "ei tällä laivalla ole ollut tuon näköistä miestä": muistaako joku kaikki laivalla olleet oikeasti ulkonäöltään, ja toiseksi kai mies olisi ensitöikseen sentään ulkonäköään pyrkinyt muuttamaan, olettaen että olisi ollut se surmatyön tekijä.
Mitähän saksaa puhuva mies on tykännyt, kun/jos on oltu maksua vailla? Mielestäni tämä voisi ihan hyvin olla syy S-L hengenlähtöön.