JOULUKUU 1888
01.12.1888 Laatokka no 96
Naisten murhat Lontoossa ovat saattaneet Eastenden asukkaat semmoiseen kiihkoon ja pelkoon, että kaikki miehissä etsivät nyt murhaajaa. Onneton se, joka vähänkin sattuu olemaan sen näköinen kun eri kertomusten mukaan murhaajaksi luultu henkilö. Silloin huudetaan heti: ”Jack halkaisija!” ja mies on vaarassa joutua kansan raivon uhriksi. Äskettäin se tapahtui eräälle poliisille, jonka ainoastaan hänen nopeasti apuun rientävät toverinsa saivat pelastetuksi. Ihmisiä vangitaan paljon ja joka kerta on poliisien vaikea suojella vangittuja kansan vimmalta. Tähän saakka ovat kaikki vangitut olleet viattomia.
04.12.1888 Savo no 143
Naisten hirmu-murhat Lontoossa. on helppo käsittää, miten ne hirmuiset murhat joiden uhriksi Lontoossa on joutunut jo kymmenkunta naista, ilman murhaajaa saamatta ilmi, ovat tunteneet syrjään kaikki muut keskusteluaineet. Suuttumus siitä, että poliisi on niin saamaton, kasvaa päivä päivältä. Tämän johdosta on muodostunut vapaaehtoinen valvojakunta, joka omin päin toimii pahamaineisien Whitechapel kortteerin turvaamiseksi.
06.12.1888 Päivän Uutiset no 286
Kaikkea sitä ennustetaan. New York Heraldin kirjeenvaihtaja huomautti, että Whitechapelin murhat tapahtuivat elokuun 7 ja 31, syyskuun 7 ja 30 sekä marraskuun 9 p:nä, siis kuunkäänteen aikoina. Jos siis murhaajaa vaivaa n. k. ajoittainen hulluus, niin tapahtunee ensi murha marrask. 27 ja 30 päiväin välillä. Siitä ei vielä kuitenkaan tiedetään mitään.
Toinen lehti, Spectator, luulee ensi murhan tapahtuvan t. k. 7 tahi 9 päivänä.
Viiltäjä-Jack ...
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
1889 ->
03.01.1889 Savonlinna no 1
Viime lehdessämme lupasimme kertoa tarkemmin tuosta mainiosta Lontoon Witechapelin osan murhasta ja murhaajasta, joka nyt viimeinkin luullaan saaduksi kiinni, vaikka tänne saapuneet sanomalehdet eivät nytkään vielä ole asian perillä. Asia on lyhyesti seuraava: Aina viime syksystä saakka on Londonissa julmalla tavalla murhattu pahamaineisia naisia. Heiltä on leikattu silmät ja korvat, sydän ja sisälmykset nostetut pöydälle ruumis paloiteltu ja muita hirmutöitä tehty. Nyt on 7 naista tällä tavoin paloiteltu, ilman että kukaan saa selvää kuka on onnettomien murhaaja, vaikka Londoonissa on suuri poliisivoima liikkeellä sekä jalan liikkuvia että velocipedillä kolmipyörällä kulkevia. Usea poliisi on puettu naisvaatteihin että helpoimmin saisivat kiinni rikollisia.
Sanomalehdille on tullut punaisella läkillä kirjoitettuja kirjeitä, joissa murhaaja kutsuu itseänsä ”Jack halkaisiaksi”. Etteivät nämä ole vaan palstan täytettä ja murhamiehen jälkiä eksyttäviä kyhäelmiä, näkyy siitäkin, kun viime Syyskuun 25. päivänä kirjoittamasta kirjeestä ”Jack halkaisia” lupaili seuraavalta uhriltansa leikata korvat poliisille nähtäväksi.
Neljän päivän kuluttua löydettiinkin murhattuna kaksi naista jälleen. Naiselta, joka löydettiin Mitretorilta oli koeteltu leikata korvia, mutta luultavasti tuli joku este, niin, että murhaajan täytyi pikimmittäin paeta.
Lokakuun 1 päivänä saapui jälleen kirje kortti sähkötoimistoon ”Central News’in” konttooriin. Siihen oli murhaaja sinetiksensä painanut vereen tahratun peukalonsa kuvan.
Näin on murhaaja pilkkonut seitsemän naista. Viimeinen yritys tapahtui m. k. 11. päivänä kello 5 ilta-päivällä. Erään juomapaikan 15 vuotinen juomien kantaja Lucretia Pembrok sai silloin eräältä tapetseerari Bill Atkins’ilta niin kauhean haavan kaulaansa että kappale oikeata korvaa seurasi mukana. Tyttö huusi kumminkin apua ja murhaaja saatiin kiinni; onko tämä nyt muutkin naiset murhannut sen tulevaisuus näyttää.
Tämä murha ei tapahtunut Whitechapelissä vaan eräässä London esikaupungissa, jota kutsutaan ???. Näiden London murhien johdosta on vangittu kaikkiaan 879 henkeä. joista kumminkin 783 on päästetty vapaiksi, vaan 96., vaikkapa ovatkin huomatut näihin murhiin viattomaksi, kumminkin ovat jääneet vankeuteen muista rikoksista.
Suuri summa on luvattu palkinnoksi sille, joka saapi kiinni oikean murhaajan, sillä siitä nouseva palkinto nousee, 8,000 puntaa tahi 200,000 suomen markkaa.
23.02.1889 Päivän Uutiset no 46
Jack halkaisija. Jamaikan Kingston’ista kerrotaan, että siellä on tapahtunut joukko kauheita murhia ja niiden raatelutavasta päättäen Jack halkaisija on muuttanut näyttämön Englannista Jamaikaan.
Yhtenä kuukautena tavattiin 3 neekerinaista murhattuina ja samalla tavalla raadeltuina kuin Whitechapelin naisetkin. Yhden ruumiiseen oli kiinnitetty paperipala, jossa oli ”Jack halkaisija. Vielä neljätoista ja sitten lähden.”
Whitechapel-murhaaja teki viimeisen rikoksensa marrask. 9 p:nä. Hänen on pitänyt siis matkustaa suoraan Jamaikaan voidakseen siellä ryhtyä veritöihin saman kuun 28 p:nä.
01.08.1889 Satakunta no 66
Viimeinen murha Lontoosta.
Kuten jo ennen lehdestämme on ollut mainittuma, on taaskin äskettäin muuan nainen murhattu Lontoon Whitechapelin kaupungin osassa. Tämä murha otaksutaan sekin ”Jack halkaisijan” tekemäksi, kuten seitsemän edellistä murhaakin, mitkä viime vuonna tehtiin samassa kaupungin osassa, samalla hirmuisella tavalla kuin tämäkin.
Lontoon poliisi on nyttemmin hankkinut tietoa murhatun naisen asemasta ja olosuhteista. Hänen nimensä oli Alice Mackenzie, oli 40 vuoden vanha ja oli elänyt 6 vuotta muutamassa ravintolassa yhdessä erään noin 60 vuoden vanhan irlantilaisen työmiehen Mc. Cormad’in kanssa. Sitä vastoin ei vielä onnistututtu pääsemään murhaajan jäljille.
Mc. Cormad, jota poliisi heti ryhtyi kuulustamaan, ilmoitti, että Alice Mackenzien ei ollut tapana lähteä myöhään iltaisin ulos. Viime kuun 16 p:nä oli hänellä kuitenkin ollut vähän kiistaa Alice Mackenzien kanssa, jonka jälestä nainen lähti ravintolasta, jonne hän ei enää palannut.
Enempää ei Mc. Cormad tietänyt kertoa, mutta huhu oli tietävinään että Alice Mackenzie iltasella oli nähty eräässä toisessa ravintolassa.
Häntä seurasi muuan ksokea poika Oorge Discon, ja myöhemmin hän kohtasu erään miehen, jota hän kehoitti tarjoamaan väkijuomia hänelle. Mies noudatti hänen tahtoaan, ja nautittuansa jonkun verran päihdyttäviä juomia, lähtivät molemmat ravintolasta. Illan kuluesja kuuluu kolme naista vielä nähneen Alice Mackenzien, mutta nämät eivät olleet tulleet huomanneeksi, seurasiko häntä joku naishenkilö.
Poliisi näkyy otaksuvan, että Jack halkaisija on merimies, ja palvelee laivalla, joka jotenkin säännöllisillä väliajoilla saapuu Lontoosen. Tämän luulon vahvistaa vielä eräs nimetön kirje, jonka eräs poliisivirkamies muutama aika sitten sai, ja jossa Jack halkaisija uhkaili taaskin ruveta hirvittävään toimeensa heinäkuun keskivaiheilla. Joukko merimiehiä äsken saapuneista laivoista on jo kuulusteltu, mutta kuulustelut eivät ole antaneet poliisille minkäänlaista selvitettä Whitechapel-murhaajasta.
* * *
Jack halkaisijan viimeinen rikos on levittänyt kauhistusta ja pelkoa Lontoon väestössä. Jokaisesta henkilöstä, jonka ulkomuoto näyttää vähänkin vaan epäiltävältä, luullaan näkevänsä tuo salaperäinen naismurhaaja. Myöhään eräänä iltana pari viikkoa siette peljästytti erään naisen korkeaääniset avunhuudot asukkaita muutamalla Whitechapelin ahtaalla ja pimeällä kadulla. Muutamia läheisyydessä vartioivia poliisimiehiä riensi heti paikalle. He näkivät erään miehen polvistuvan muutaman naisen vierestä. Miehellä oli teurastuspuukko kädessään ja nainen vuoti jo verta useasta haavasta.
Poliisi tahtoi vangita miehen, mutta hän puolusti itseään hirmuisella voimalla, ja vasta pitkän ja ankaran taistelun jälkeen pääsivät poliisit voitolle.
Taistelun kestäessä oli useita satoja ihmisiä rientänyt paikalle. Suurin osa oli julkisia naisia, jotka silmänräpäyksessä hurjistuneina syöksyivät otaksutun Jack halkaisijan kimppuun, huutaen: ”Repikää hänet kappaleiksi!”
Naisten onnistui tempaista mies poliisien kynsistä, jonka jälestä he purivat, löivät ja raapivat häntä niin raivoisasti, että mies parka oli henkensä menettämäisillään.
Vasta kun poliisit saivat apua, onnistui heidän raivotarten kourista pelastaa rääkätyn miehen, joka lukemattomista haavoista vuoti verta ja oli jo puolikuollut. Se nainen, jota mies oli hätyyttänyt oli kuitenkin kadonnut.
Siinä tutkinnossa, minkä poliisi heti pani toimeen, osoittautui, ettei missään tapauksessa oltu tekemisissä Jack halkaisijan kanssa. Rääkätty oli puolijuopunut merimies, jonka eräs julkinen nainen oli ryöstänyt. Saadaksensa rahansa takaisin oli hän uhannut ja haavoittanut häntä teurastuspuukolla.
Samana päivänä vangitsi poliisi erään toisen miehen, jota eräässä kapakassa oli juomaveikoilleen kehunut tehneensä kaikki kahdeksan murhaa Whitechapelissa. Nyt kävi kuitenkin selville että koko historia oli alusta loppuun tekaistu ja mies laskettiin sentähden kuulustelun päätyttyä vapaalle jalalle. Todellisesta Jack halkaisijasta ei poliisin tähän asti ole onnistunut saamaan minkäänlaista ilmoitusta, joka saattaisi johtaa hänen vangitsemiseensa.
* * *
Erään uuden otaksuman mukaan, jonka muuan englantilainen sanomalehti vasta nyt on tehnyt, on murhaaja haettava itse Lontoon poliisista. On kiinnitetty huomiota siihen seikkaan, että kaikki Whitechapeli-murhat ovat tehdyt juuri niinä aikoina jolloin poliisin tarkkaavaisuus on ollut vähin, virkaatoimittavien poliisimiesten luku pienin ja vahdissa käyvä poliisikonstaapeli niin kaukana, ettei hän ole voinut kuulla uhrin huutoa tai tappelun melua. Näistä tosiasioista tullaan siihen päätökseen että Jack halkaisija on joku poliisimies tai virastaan eroitettu poliisimies, joka täydellisesti tuntee kaikki mitä poliisimaailmassa tapahtuu.
28.07.1889 Päivän Uutiset no 173
Jack ja aina vaan Jack. Olemme ennen kertoneet että eräs henkilö, joka luultavasti oli tullut mielenvikaan Jack halkaisijan urotöiden lukemisesta, New-Yorkissa suuteli kaikkia neitosia, joita hän kadulla kohtasi sekä pisti heidän käteensä paperilapun, johon oli kirjoittu sanat ”Jack suutelija.”
Nyt on taas ilmestynyt eräs henkilö Denverin kaduille Coloradosta, missä hän hyökkää yksinään tulevien naisten kimppuun, huutaa heille ”minä olen Jack-kuristaja” ja kietoo nuoran heidän kaulaansa ja puoleksi tukehduttaa heitä, jonka jälkeen hän katoaa matkaansa.
— Jack halkaisijan uhrit luettu joulukuusta v. 1887 lähtien
1. Joulun aikana 1887 eräs tuntematon nainen
2. 7.p. Elok. 1888 Martha Turner
3. 11.p. -- 1888 rouva Nicholes
4. 7.p. syysk. 1888 rouva Chapman
5. 30.p. -- 1888 Elisabeth Stride
6. 30.p. lokak. 1888 rouva Eddowes
7. 9.p. marrask. 1888 Mary Jane Kelly
8. 17. heinäk. 1889 Alice Mackenzie
19.09.1889 Päivän Uutiset no 218
Uusia kauheita naismurhia.
Jack halkaisija väittää Lontoon poliisille ja muutamien sanomalehtien toimituksille lähettämissään kirjeissä valheeksi ne huhut että hän muka olisi äskettäin kuoliaana löydetyn ja pahasti silvotun naisen murhaaja. Hän ei sano viitsivänsä kuljetella uhriensa kappaleita, vaan mistä hän ne teurastaa, siihen hän myös jättää ne virumaan ja vielä lisää että seuraavat päivät tulevat todistamaan että hän avoimellakin kadulla voi tehdä Lontoon langenneiden naisten luvun yhä vähemmäksi. Ja Jack halkaisijan sanat voivat ollakin tosia, sillä asianhaarat näyttävät että hän ei olisikaan syypää viimeiseen naistenmurhaan. Nayttää siltä kuin mainittu murha olisi Westendin ”silpojan” tekoa, joka tähän saakka, Jackin herättäessä melua Estendissä, on jokseenkin hiljaisuudessa jatkanut veristä työtään. Paitsi 8 Whitechapelissa tehtyä murhaa, joita pidetään Jackin tekona, on 5 yhtä salaperäistä ja hirveää murhaa tapahtunut Lontoossa, — kaikki ainoastaan muutamien kuukausien kuluessa ja nähtävästi saman henkilön tekemiä. Kaikki ruumiit on löydetty paloiteltuina — pää ja jäsenet erilleen leikeltyinä — ja varsin selvästi on niissä anatomian tuntijan kädenjälkiä. Kahdesta tapauksesta havaittiin että väkivaltaa oli tehty ennen murhaamista, jota ei koskaan ole huomattu Jackin uhreista. Vielä hirvittävämmäksi tulevat nämä Westendin murhat sen puolesta kun murhaaja ei näy hakevan uhrejansa langenneista naisista, vaan tavalla tai toisella viettelee pauloihinsa nuoria ja kauniita varakkaiden ja kunniassa pidettyjen porvarien tyttäriä, tekee ensin väkivaltaa ja sitten vasta teurastaa ne.
Näin ainakin oli tehty kolmannelle järjestyksessä näistä murhajutuista, jonka paloiteltu ruumis löydettiin erään uuden rakennuksen kellarista, lähellä Cherring Crossia. Neljännen ruumiin vartalon miehusta löydettiin Batterseyn muistosta ja muut ruumiin osat Themsistä, ja paloittelu niin kuin ruumiin osien kuljetuskin näyttivät olevan saman miehen tekoa. Äskettäin Whitechapelista löydetty naisen ruumis näyttää paremmin olevan Westendin Jackin teurastama, ja poliisi luulee että tämä Jack olisi kuljettanut ruumiin kappaleet Estendiin siten haihduttaakseen jälkiänsä ja lykätäksensä syyn Jack halkaisijan päähän, jota nyt puolestansa ”loukatusta viattomuudestaan” julkaisee tämän luulon perättömäksi. Mutta ruumis on välttämättömästi kuljetettu sinne vaunuilla, sillä muussa tapauksessa olisi sen kuljettaminen pian keksitty.
Kuka ja mistä on tämä Westendin Jack joka näyttää olevan yhtä julma ja vaarallinen kuin Estendin Jack? Hän varmaan kuuluu ylhäisempiin piireihin, ja hänen täytyy varmaan asua omassa kartanossansa, sillä muutoin ei hän voisi niin huomaamatta saada käsiinsä ylhäisempiä naisia murhattavaksi. Kuka hän on? Ehken joku lääkäri?
Hyvin omituinen on myöskin seuraava tapaus. New-York Herald’in toimituspaikkaan tuli yöllä lauvantaita vasten eräs nuori hyvin puettu mies, joka ilmoitti taaskin murhan tapahtuneen Whitechapelissa ja että paloiteltu ruumis oli löydetty rautatien sillan alta Hoopenstreetillä, mutta ei lähtenyt mukaan Whitechapeliin, jonne tiedustelija heti lähetettiin. Tämä murhailmoitus oli väärä. Mutta 24 tunnin kuluttua löydettiin ruumis mainitulta paikalta ja mainitun nuorukaisen ilmoittama asunto-osoite oli väärä. Kuka ja mistä tämä oli?
14.11.1889 Satakunta no 111
”Jack halkaisija.” Nyt luullaan taaskin oltavan Jack halkaisijan jäljillä. Kuuluisa houruinhuoneen lääkäri t:ri Forves Winslow on alusta pitäen väittänyt, että Jack on joku mielipuoli ihminen, jota uskonvimma rasittaa ja joka muka pitäisi ansiollisena puhdistaa kaupunkia haureellisista naisista. T:ri Winslow on yhä jatkanut mielipiteensä esittämistä Times’issä ja muissa sanomalehdissä, ja nyt ovat hänen kirjoituksensa saaneet aikaan sen, että eräs Lontoon pohjois-osassa asuva herra, joka vuokraa huoneita yksinäisille herroille, on ilmoittanut poliisille, että hänen luonansa huhtik. 1888 asui eräs henkilö, jonka hän nyt luulee Jack halkaisijaksi.
Mainittu hyyryläinen oli työskennellyt kirjallisella alalla ja kirjoitti paljon uskonnollista asioista. Ulkona käydessänsä ei hän milloinkaan käyttänyt samaa pukua. Hän käveli aina hyvin hiljaa, tuli usein myöhään kotia, omisti yhdeksän eri pukua ja hattua sekä säilytti pesin-kaapissaan kolme ladattua revolveria. Painavin syy, minkä talon isäntä on esittänyt on se, että puheena oleva herra samana yönä, kuin muuan Whitechapelin murha tapahtui, oli tullut kotiin kasvot kalpeina ja riutuneina sekä sanoi että häntä oli hätyytetty ja ryöstetty, mikä sittemmin näyttäytyi valheelta.
Mies oli näyttäytynyt varsin kiukkuiselta porttoja vastaan sekä ruuminut, että ne oliviat kaikki mereen upotettavat.
Talon omistaja esittää vielä useampiakin seikkoja mielipiteensä tukeeksi, sekä sanoo Lontoossa vielä jälestäpäin nähneensä hyyryläisensä, jonka varmasti päättää olevan salaperäinen Jack. Pahin seikka on vaan se, ettei talonomistaja ennemmin ole asiasta ilmoittanut.
05.12.1889 Päivän Uutiset no 284
Jack halkaisija on nyt herättänyt suurta kauhua Madridissakin. Monet äidit eivät uskalla laskea lapsiansa kouluunkaan ja useat opettajatkin ovat pitäneet välttämättömänä varoittaa lapsia heitä uhkaavista vaaroista.
On näet levinnyt sellainen huhu, että Jack täällä aikoisi murhata pääasiallisesti lapsia, joista hän valmistaisi jonkinlaista uutta lääkettä.
25.10.1890 Waasan Lehti no 86
Uuden kirjeen johdosta, minkä kuuluisa murhaaja on lähettänyt Lontoon poliisille, tuli eräs nainen herra Backertin luo, joka on esimiehenä yksityisessä seurassa murhaajan ilmi saamista varten. Tämä nainen antoi selityksen, jonka nojalla ehkä päästään murhaajan jäljille. Hän kertoi:
Kaksi vuotta sitten oli minulla huoneusto työväenkorttelissa Aldgaten varrella. Siellä vuokrasin huoneen eräälle nuorelle miehelle, joka kertoi olleensa merimies ja joutuneensa riitaan perheensä kanssa, jolta hän sai punnan viikossa elatukselleen. Hänellä oli suuri varasto pukuja, eikä mennyt koskaan kahta kertaa ulos samoissa vaatteissa ja värjäsi usein hiuksiaan ja viiksiään tehdäkseen itsensä tuntemattomaksi. Hänellä oli paljon aseita, puukkoja, revolvereja y. m. ja kirjoitti aina punaisella musteella, samanlaisella kuin ”Jack halkaisijan” kirjeet ovat kirjoitetut. Kun minä siivosin hänen huonettaan, huomasin usein että hänen liinavaatteensa olivat verisiä, mutta hän väitti aina että ne olivat väripilkkuja. Eräänä päivänä pyysi hän minun myymään vanhan päällystakin, jonka hän sanoi tahranneensa viinillä, mutta joka todellisuudessa oli veripilkkuja täynnä. Kun en saanut sitä myydyksi, poltti hän sen. Toisen kerran toi hän kotia naisen esiliinan, joka myöskin oli verissä. Hän lahjoitti sen minunlla ja on se minulla vielä tänäkin päivänä. Hän ei mennyt koskaan ulos ennen klo 5 j. pp. ja väliin hän ei tullut kotia ennen kun seuraavana aamuna. Hänen poissaolonsa tapahtui säännöllisesti samaan aikaan kun Whitechapelin murhat. Hänen huoneessaan oli vaatekonttori, jonka avainta hän aina säilytti ja jota hän kielsi minua siivoamasta.
Eräänä iltapäivänä tulin hänen luokseen, näin hänen istuvan pöydän ääressä joukko lihapalasia edessään — ne olivat silminnäähtävästi maksapalasia. Hän näytti levottomalta ja selitti lihan olevan näytteitä jähmettyneestä lihasta, jota oli tuotu Amerikasta.
Näin uunin reunustalla useita kuparisia vihkisormuksia, jommoisia ”Jack halkaisijan” uhrit pitävät. Silloin tällöin, pitkien väliaikojen kuluttua, kävi hänen luonaan eräs lääkäri, jota hän sanoi veljekseen. Hän pesi itse suurimman osan liinavaatteistaan. Kun yhdeksäs murha Whitechapelissa oli tapahtunut, katosi hän puhumatta lähdöstään, ja jätti jälkeensä huopakengät sekä useita verellä tahratuita matkalaukkuja.
Olen kauan epäillyt häntä, mutta pelkäsin ilmiantaa asiaa. Mutta pari päivää sitten näin saman miehen kadulla ja sain kuulla että hän vasta oli saapunut tänne. Pidin velvollisuutenani vihdoinkin ilmiantaa hänet.
Vaimo ei ilmoittanut nimekään eikä asuntoaan, peläten Jack halkaisijan kostoa.
25.08.1894 Päivälehti no 197
Vatsanhalkaisija on taas esiintynyt ja vetänyt huomion puoleensa. Nyt hän esiintyy Ranskassa, eräässä pikkukaupungissa Rantes’in luona ja hänen uhrinsa on ollut 67 vuoden ikäinen nainen.
Murhaaja oli tullut eukon luo tämän ollessa yksin kotonaan, leikannut kaulan poikki, veitsellä silponut vaatteet auki, avannut vatsan ja vetänyt suolet esiin. Sitten pakeni hän puutarhan kautta. Poliisi ei ole hänestä onnistunut tietoa saamaan.
03.01.1889 Savonlinna no 1
Viime lehdessämme lupasimme kertoa tarkemmin tuosta mainiosta Lontoon Witechapelin osan murhasta ja murhaajasta, joka nyt viimeinkin luullaan saaduksi kiinni, vaikka tänne saapuneet sanomalehdet eivät nytkään vielä ole asian perillä. Asia on lyhyesti seuraava: Aina viime syksystä saakka on Londonissa julmalla tavalla murhattu pahamaineisia naisia. Heiltä on leikattu silmät ja korvat, sydän ja sisälmykset nostetut pöydälle ruumis paloiteltu ja muita hirmutöitä tehty. Nyt on 7 naista tällä tavoin paloiteltu, ilman että kukaan saa selvää kuka on onnettomien murhaaja, vaikka Londoonissa on suuri poliisivoima liikkeellä sekä jalan liikkuvia että velocipedillä kolmipyörällä kulkevia. Usea poliisi on puettu naisvaatteihin että helpoimmin saisivat kiinni rikollisia.
Sanomalehdille on tullut punaisella läkillä kirjoitettuja kirjeitä, joissa murhaaja kutsuu itseänsä ”Jack halkaisiaksi”. Etteivät nämä ole vaan palstan täytettä ja murhamiehen jälkiä eksyttäviä kyhäelmiä, näkyy siitäkin, kun viime Syyskuun 25. päivänä kirjoittamasta kirjeestä ”Jack halkaisia” lupaili seuraavalta uhriltansa leikata korvat poliisille nähtäväksi.
Neljän päivän kuluttua löydettiinkin murhattuna kaksi naista jälleen. Naiselta, joka löydettiin Mitretorilta oli koeteltu leikata korvia, mutta luultavasti tuli joku este, niin, että murhaajan täytyi pikimmittäin paeta.
Lokakuun 1 päivänä saapui jälleen kirje kortti sähkötoimistoon ”Central News’in” konttooriin. Siihen oli murhaaja sinetiksensä painanut vereen tahratun peukalonsa kuvan.
Näin on murhaaja pilkkonut seitsemän naista. Viimeinen yritys tapahtui m. k. 11. päivänä kello 5 ilta-päivällä. Erään juomapaikan 15 vuotinen juomien kantaja Lucretia Pembrok sai silloin eräältä tapetseerari Bill Atkins’ilta niin kauhean haavan kaulaansa että kappale oikeata korvaa seurasi mukana. Tyttö huusi kumminkin apua ja murhaaja saatiin kiinni; onko tämä nyt muutkin naiset murhannut sen tulevaisuus näyttää.
Tämä murha ei tapahtunut Whitechapelissä vaan eräässä London esikaupungissa, jota kutsutaan ???. Näiden London murhien johdosta on vangittu kaikkiaan 879 henkeä. joista kumminkin 783 on päästetty vapaiksi, vaan 96., vaikkapa ovatkin huomatut näihin murhiin viattomaksi, kumminkin ovat jääneet vankeuteen muista rikoksista.
Suuri summa on luvattu palkinnoksi sille, joka saapi kiinni oikean murhaajan, sillä siitä nouseva palkinto nousee, 8,000 puntaa tahi 200,000 suomen markkaa.
23.02.1889 Päivän Uutiset no 46
Jack halkaisija. Jamaikan Kingston’ista kerrotaan, että siellä on tapahtunut joukko kauheita murhia ja niiden raatelutavasta päättäen Jack halkaisija on muuttanut näyttämön Englannista Jamaikaan.
Yhtenä kuukautena tavattiin 3 neekerinaista murhattuina ja samalla tavalla raadeltuina kuin Whitechapelin naisetkin. Yhden ruumiiseen oli kiinnitetty paperipala, jossa oli ”Jack halkaisija. Vielä neljätoista ja sitten lähden.”
Whitechapel-murhaaja teki viimeisen rikoksensa marrask. 9 p:nä. Hänen on pitänyt siis matkustaa suoraan Jamaikaan voidakseen siellä ryhtyä veritöihin saman kuun 28 p:nä.
01.08.1889 Satakunta no 66
Viimeinen murha Lontoosta.
Kuten jo ennen lehdestämme on ollut mainittuma, on taaskin äskettäin muuan nainen murhattu Lontoon Whitechapelin kaupungin osassa. Tämä murha otaksutaan sekin ”Jack halkaisijan” tekemäksi, kuten seitsemän edellistä murhaakin, mitkä viime vuonna tehtiin samassa kaupungin osassa, samalla hirmuisella tavalla kuin tämäkin.
Lontoon poliisi on nyttemmin hankkinut tietoa murhatun naisen asemasta ja olosuhteista. Hänen nimensä oli Alice Mackenzie, oli 40 vuoden vanha ja oli elänyt 6 vuotta muutamassa ravintolassa yhdessä erään noin 60 vuoden vanhan irlantilaisen työmiehen Mc. Cormad’in kanssa. Sitä vastoin ei vielä onnistututtu pääsemään murhaajan jäljille.
Mc. Cormad, jota poliisi heti ryhtyi kuulustamaan, ilmoitti, että Alice Mackenzien ei ollut tapana lähteä myöhään iltaisin ulos. Viime kuun 16 p:nä oli hänellä kuitenkin ollut vähän kiistaa Alice Mackenzien kanssa, jonka jälestä nainen lähti ravintolasta, jonne hän ei enää palannut.
Enempää ei Mc. Cormad tietänyt kertoa, mutta huhu oli tietävinään että Alice Mackenzie iltasella oli nähty eräässä toisessa ravintolassa.
Häntä seurasi muuan ksokea poika Oorge Discon, ja myöhemmin hän kohtasu erään miehen, jota hän kehoitti tarjoamaan väkijuomia hänelle. Mies noudatti hänen tahtoaan, ja nautittuansa jonkun verran päihdyttäviä juomia, lähtivät molemmat ravintolasta. Illan kuluesja kuuluu kolme naista vielä nähneen Alice Mackenzien, mutta nämät eivät olleet tulleet huomanneeksi, seurasiko häntä joku naishenkilö.
Poliisi näkyy otaksuvan, että Jack halkaisija on merimies, ja palvelee laivalla, joka jotenkin säännöllisillä väliajoilla saapuu Lontoosen. Tämän luulon vahvistaa vielä eräs nimetön kirje, jonka eräs poliisivirkamies muutama aika sitten sai, ja jossa Jack halkaisija uhkaili taaskin ruveta hirvittävään toimeensa heinäkuun keskivaiheilla. Joukko merimiehiä äsken saapuneista laivoista on jo kuulusteltu, mutta kuulustelut eivät ole antaneet poliisille minkäänlaista selvitettä Whitechapel-murhaajasta.
* * *
Jack halkaisijan viimeinen rikos on levittänyt kauhistusta ja pelkoa Lontoon väestössä. Jokaisesta henkilöstä, jonka ulkomuoto näyttää vähänkin vaan epäiltävältä, luullaan näkevänsä tuo salaperäinen naismurhaaja. Myöhään eräänä iltana pari viikkoa siette peljästytti erään naisen korkeaääniset avunhuudot asukkaita muutamalla Whitechapelin ahtaalla ja pimeällä kadulla. Muutamia läheisyydessä vartioivia poliisimiehiä riensi heti paikalle. He näkivät erään miehen polvistuvan muutaman naisen vierestä. Miehellä oli teurastuspuukko kädessään ja nainen vuoti jo verta useasta haavasta.
Poliisi tahtoi vangita miehen, mutta hän puolusti itseään hirmuisella voimalla, ja vasta pitkän ja ankaran taistelun jälkeen pääsivät poliisit voitolle.
Taistelun kestäessä oli useita satoja ihmisiä rientänyt paikalle. Suurin osa oli julkisia naisia, jotka silmänräpäyksessä hurjistuneina syöksyivät otaksutun Jack halkaisijan kimppuun, huutaen: ”Repikää hänet kappaleiksi!”
Naisten onnistui tempaista mies poliisien kynsistä, jonka jälestä he purivat, löivät ja raapivat häntä niin raivoisasti, että mies parka oli henkensä menettämäisillään.
Vasta kun poliisit saivat apua, onnistui heidän raivotarten kourista pelastaa rääkätyn miehen, joka lukemattomista haavoista vuoti verta ja oli jo puolikuollut. Se nainen, jota mies oli hätyyttänyt oli kuitenkin kadonnut.
Siinä tutkinnossa, minkä poliisi heti pani toimeen, osoittautui, ettei missään tapauksessa oltu tekemisissä Jack halkaisijan kanssa. Rääkätty oli puolijuopunut merimies, jonka eräs julkinen nainen oli ryöstänyt. Saadaksensa rahansa takaisin oli hän uhannut ja haavoittanut häntä teurastuspuukolla.
Samana päivänä vangitsi poliisi erään toisen miehen, jota eräässä kapakassa oli juomaveikoilleen kehunut tehneensä kaikki kahdeksan murhaa Whitechapelissa. Nyt kävi kuitenkin selville että koko historia oli alusta loppuun tekaistu ja mies laskettiin sentähden kuulustelun päätyttyä vapaalle jalalle. Todellisesta Jack halkaisijasta ei poliisin tähän asti ole onnistunut saamaan minkäänlaista ilmoitusta, joka saattaisi johtaa hänen vangitsemiseensa.
* * *
Erään uuden otaksuman mukaan, jonka muuan englantilainen sanomalehti vasta nyt on tehnyt, on murhaaja haettava itse Lontoon poliisista. On kiinnitetty huomiota siihen seikkaan, että kaikki Whitechapeli-murhat ovat tehdyt juuri niinä aikoina jolloin poliisin tarkkaavaisuus on ollut vähin, virkaatoimittavien poliisimiesten luku pienin ja vahdissa käyvä poliisikonstaapeli niin kaukana, ettei hän ole voinut kuulla uhrin huutoa tai tappelun melua. Näistä tosiasioista tullaan siihen päätökseen että Jack halkaisija on joku poliisimies tai virastaan eroitettu poliisimies, joka täydellisesti tuntee kaikki mitä poliisimaailmassa tapahtuu.
28.07.1889 Päivän Uutiset no 173
Jack ja aina vaan Jack. Olemme ennen kertoneet että eräs henkilö, joka luultavasti oli tullut mielenvikaan Jack halkaisijan urotöiden lukemisesta, New-Yorkissa suuteli kaikkia neitosia, joita hän kadulla kohtasi sekä pisti heidän käteensä paperilapun, johon oli kirjoittu sanat ”Jack suutelija.”
Nyt on taas ilmestynyt eräs henkilö Denverin kaduille Coloradosta, missä hän hyökkää yksinään tulevien naisten kimppuun, huutaa heille ”minä olen Jack-kuristaja” ja kietoo nuoran heidän kaulaansa ja puoleksi tukehduttaa heitä, jonka jälkeen hän katoaa matkaansa.
— Jack halkaisijan uhrit luettu joulukuusta v. 1887 lähtien
1. Joulun aikana 1887 eräs tuntematon nainen
2. 7.p. Elok. 1888 Martha Turner
3. 11.p. -- 1888 rouva Nicholes
4. 7.p. syysk. 1888 rouva Chapman
5. 30.p. -- 1888 Elisabeth Stride
6. 30.p. lokak. 1888 rouva Eddowes
7. 9.p. marrask. 1888 Mary Jane Kelly
8. 17. heinäk. 1889 Alice Mackenzie
19.09.1889 Päivän Uutiset no 218
Uusia kauheita naismurhia.
Jack halkaisija väittää Lontoon poliisille ja muutamien sanomalehtien toimituksille lähettämissään kirjeissä valheeksi ne huhut että hän muka olisi äskettäin kuoliaana löydetyn ja pahasti silvotun naisen murhaaja. Hän ei sano viitsivänsä kuljetella uhriensa kappaleita, vaan mistä hän ne teurastaa, siihen hän myös jättää ne virumaan ja vielä lisää että seuraavat päivät tulevat todistamaan että hän avoimellakin kadulla voi tehdä Lontoon langenneiden naisten luvun yhä vähemmäksi. Ja Jack halkaisijan sanat voivat ollakin tosia, sillä asianhaarat näyttävät että hän ei olisikaan syypää viimeiseen naistenmurhaan. Nayttää siltä kuin mainittu murha olisi Westendin ”silpojan” tekoa, joka tähän saakka, Jackin herättäessä melua Estendissä, on jokseenkin hiljaisuudessa jatkanut veristä työtään. Paitsi 8 Whitechapelissa tehtyä murhaa, joita pidetään Jackin tekona, on 5 yhtä salaperäistä ja hirveää murhaa tapahtunut Lontoossa, — kaikki ainoastaan muutamien kuukausien kuluessa ja nähtävästi saman henkilön tekemiä. Kaikki ruumiit on löydetty paloiteltuina — pää ja jäsenet erilleen leikeltyinä — ja varsin selvästi on niissä anatomian tuntijan kädenjälkiä. Kahdesta tapauksesta havaittiin että väkivaltaa oli tehty ennen murhaamista, jota ei koskaan ole huomattu Jackin uhreista. Vielä hirvittävämmäksi tulevat nämä Westendin murhat sen puolesta kun murhaaja ei näy hakevan uhrejansa langenneista naisista, vaan tavalla tai toisella viettelee pauloihinsa nuoria ja kauniita varakkaiden ja kunniassa pidettyjen porvarien tyttäriä, tekee ensin väkivaltaa ja sitten vasta teurastaa ne.
Näin ainakin oli tehty kolmannelle järjestyksessä näistä murhajutuista, jonka paloiteltu ruumis löydettiin erään uuden rakennuksen kellarista, lähellä Cherring Crossia. Neljännen ruumiin vartalon miehusta löydettiin Batterseyn muistosta ja muut ruumiin osat Themsistä, ja paloittelu niin kuin ruumiin osien kuljetuskin näyttivät olevan saman miehen tekoa. Äskettäin Whitechapelista löydetty naisen ruumis näyttää paremmin olevan Westendin Jackin teurastama, ja poliisi luulee että tämä Jack olisi kuljettanut ruumiin kappaleet Estendiin siten haihduttaakseen jälkiänsä ja lykätäksensä syyn Jack halkaisijan päähän, jota nyt puolestansa ”loukatusta viattomuudestaan” julkaisee tämän luulon perättömäksi. Mutta ruumis on välttämättömästi kuljetettu sinne vaunuilla, sillä muussa tapauksessa olisi sen kuljettaminen pian keksitty.
Kuka ja mistä on tämä Westendin Jack joka näyttää olevan yhtä julma ja vaarallinen kuin Estendin Jack? Hän varmaan kuuluu ylhäisempiin piireihin, ja hänen täytyy varmaan asua omassa kartanossansa, sillä muutoin ei hän voisi niin huomaamatta saada käsiinsä ylhäisempiä naisia murhattavaksi. Kuka hän on? Ehken joku lääkäri?
Hyvin omituinen on myöskin seuraava tapaus. New-York Herald’in toimituspaikkaan tuli yöllä lauvantaita vasten eräs nuori hyvin puettu mies, joka ilmoitti taaskin murhan tapahtuneen Whitechapelissa ja että paloiteltu ruumis oli löydetty rautatien sillan alta Hoopenstreetillä, mutta ei lähtenyt mukaan Whitechapeliin, jonne tiedustelija heti lähetettiin. Tämä murhailmoitus oli väärä. Mutta 24 tunnin kuluttua löydettiin ruumis mainitulta paikalta ja mainitun nuorukaisen ilmoittama asunto-osoite oli väärä. Kuka ja mistä tämä oli?
14.11.1889 Satakunta no 111
”Jack halkaisija.” Nyt luullaan taaskin oltavan Jack halkaisijan jäljillä. Kuuluisa houruinhuoneen lääkäri t:ri Forves Winslow on alusta pitäen väittänyt, että Jack on joku mielipuoli ihminen, jota uskonvimma rasittaa ja joka muka pitäisi ansiollisena puhdistaa kaupunkia haureellisista naisista. T:ri Winslow on yhä jatkanut mielipiteensä esittämistä Times’issä ja muissa sanomalehdissä, ja nyt ovat hänen kirjoituksensa saaneet aikaan sen, että eräs Lontoon pohjois-osassa asuva herra, joka vuokraa huoneita yksinäisille herroille, on ilmoittanut poliisille, että hänen luonansa huhtik. 1888 asui eräs henkilö, jonka hän nyt luulee Jack halkaisijaksi.
Mainittu hyyryläinen oli työskennellyt kirjallisella alalla ja kirjoitti paljon uskonnollista asioista. Ulkona käydessänsä ei hän milloinkaan käyttänyt samaa pukua. Hän käveli aina hyvin hiljaa, tuli usein myöhään kotia, omisti yhdeksän eri pukua ja hattua sekä säilytti pesin-kaapissaan kolme ladattua revolveria. Painavin syy, minkä talon isäntä on esittänyt on se, että puheena oleva herra samana yönä, kuin muuan Whitechapelin murha tapahtui, oli tullut kotiin kasvot kalpeina ja riutuneina sekä sanoi että häntä oli hätyytetty ja ryöstetty, mikä sittemmin näyttäytyi valheelta.
Mies oli näyttäytynyt varsin kiukkuiselta porttoja vastaan sekä ruuminut, että ne oliviat kaikki mereen upotettavat.
Talon omistaja esittää vielä useampiakin seikkoja mielipiteensä tukeeksi, sekä sanoo Lontoossa vielä jälestäpäin nähneensä hyyryläisensä, jonka varmasti päättää olevan salaperäinen Jack. Pahin seikka on vaan se, ettei talonomistaja ennemmin ole asiasta ilmoittanut.
05.12.1889 Päivän Uutiset no 284
Jack halkaisija on nyt herättänyt suurta kauhua Madridissakin. Monet äidit eivät uskalla laskea lapsiansa kouluunkaan ja useat opettajatkin ovat pitäneet välttämättömänä varoittaa lapsia heitä uhkaavista vaaroista.
On näet levinnyt sellainen huhu, että Jack täällä aikoisi murhata pääasiallisesti lapsia, joista hän valmistaisi jonkinlaista uutta lääkettä.
25.10.1890 Waasan Lehti no 86
Uuden kirjeen johdosta, minkä kuuluisa murhaaja on lähettänyt Lontoon poliisille, tuli eräs nainen herra Backertin luo, joka on esimiehenä yksityisessä seurassa murhaajan ilmi saamista varten. Tämä nainen antoi selityksen, jonka nojalla ehkä päästään murhaajan jäljille. Hän kertoi:
Kaksi vuotta sitten oli minulla huoneusto työväenkorttelissa Aldgaten varrella. Siellä vuokrasin huoneen eräälle nuorelle miehelle, joka kertoi olleensa merimies ja joutuneensa riitaan perheensä kanssa, jolta hän sai punnan viikossa elatukselleen. Hänellä oli suuri varasto pukuja, eikä mennyt koskaan kahta kertaa ulos samoissa vaatteissa ja värjäsi usein hiuksiaan ja viiksiään tehdäkseen itsensä tuntemattomaksi. Hänellä oli paljon aseita, puukkoja, revolvereja y. m. ja kirjoitti aina punaisella musteella, samanlaisella kuin ”Jack halkaisijan” kirjeet ovat kirjoitetut. Kun minä siivosin hänen huonettaan, huomasin usein että hänen liinavaatteensa olivat verisiä, mutta hän väitti aina että ne olivat väripilkkuja. Eräänä päivänä pyysi hän minun myymään vanhan päällystakin, jonka hän sanoi tahranneensa viinillä, mutta joka todellisuudessa oli veripilkkuja täynnä. Kun en saanut sitä myydyksi, poltti hän sen. Toisen kerran toi hän kotia naisen esiliinan, joka myöskin oli verissä. Hän lahjoitti sen minunlla ja on se minulla vielä tänäkin päivänä. Hän ei mennyt koskaan ulos ennen klo 5 j. pp. ja väliin hän ei tullut kotia ennen kun seuraavana aamuna. Hänen poissaolonsa tapahtui säännöllisesti samaan aikaan kun Whitechapelin murhat. Hänen huoneessaan oli vaatekonttori, jonka avainta hän aina säilytti ja jota hän kielsi minua siivoamasta.
Eräänä iltapäivänä tulin hänen luokseen, näin hänen istuvan pöydän ääressä joukko lihapalasia edessään — ne olivat silminnäähtävästi maksapalasia. Hän näytti levottomalta ja selitti lihan olevan näytteitä jähmettyneestä lihasta, jota oli tuotu Amerikasta.
Näin uunin reunustalla useita kuparisia vihkisormuksia, jommoisia ”Jack halkaisijan” uhrit pitävät. Silloin tällöin, pitkien väliaikojen kuluttua, kävi hänen luonaan eräs lääkäri, jota hän sanoi veljekseen. Hän pesi itse suurimman osan liinavaatteistaan. Kun yhdeksäs murha Whitechapelissa oli tapahtunut, katosi hän puhumatta lähdöstään, ja jätti jälkeensä huopakengät sekä useita verellä tahratuita matkalaukkuja.
Olen kauan epäillyt häntä, mutta pelkäsin ilmiantaa asiaa. Mutta pari päivää sitten näin saman miehen kadulla ja sain kuulla että hän vasta oli saapunut tänne. Pidin velvollisuutenani vihdoinkin ilmiantaa hänet.
Vaimo ei ilmoittanut nimekään eikä asuntoaan, peläten Jack halkaisijan kostoa.
25.08.1894 Päivälehti no 197
Vatsanhalkaisija on taas esiintynyt ja vetänyt huomion puoleensa. Nyt hän esiintyy Ranskassa, eräässä pikkukaupungissa Rantes’in luona ja hänen uhrinsa on ollut 67 vuoden ikäinen nainen.
Murhaaja oli tullut eukon luo tämän ollessa yksin kotonaan, leikannut kaulan poikki, veitsellä silponut vaatteet auki, avannut vatsan ja vetänyt suolet esiin. Sitten pakeni hän puutarhan kautta. Poliisi ei ole hänestä onnistunut tietoa saamaan.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Tänään MTV3:lta klo. 23.45 tulee dokumentti nimeltä Viiltäjä-Jack: Tappaja paljastuu. Ohjelma perustuu historioitsija Mei Trow´n tutkimuksiin ja teoriaan, jonka mukaan pahamaineinen Whitechapelin viiltäjä oli ruumishuoneella työskennellyt Robert Mann.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
^Kiitos strangelovelle ohjelmavinkistä. Dokkari oli mielenkiintoinen vaikkakaan en ihan vakuuttunut sen esittämästä teoriasta. Näin pitkän ajan kuluttua on enää todella hankala löytää vakuuttavaa näyttlöä murhaajasta suuntaan tai toiseen ja Robert Mannin suurin synti siihen suuntaan tuntui tuon perusteella olevan lähinnä ruumiin riisuminen ruumishuoneella vastoin poliisin käskyä ja sopivassa paikassa asuminen.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Joo, tässä viimeisimmässä dokumentissa tutkija tuntuu olevan liiankin vakuuttnut Mannin syyllisyydestä, vaikka mitään konkreettista ei voi tietenkään enää tässä vaiheessa esittää syyllisyyden puolesta tai vastaan.
Aiemmassa tämänkin ketjun ensimmäisellä sivulla mainitussa dokumentissa päädyttiin siihen "irlantilaistaustaiseen" amerikkalaiseen ihan yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin perustein. Siinäkin suljettiin nykyaikaisin menetelmin muita epäiltyjä pois.
Nyt tarvittaisiin vain uskottavaa ulkopuolista tutkijaa käymään läpi kaikki eri tutkimuksissa saadut uudet tutkimustulokset, ja vertaamaan niitä vanhoihin jo olemassa oleviin tietoihin. Siinä ainakin selviäsi jotain uusimpien tutkimuksien uskottavuudesta, vaikka varmaa tietoa ei itse Ripperin henkilöllisyydestä koskaan saataisikaan.
Aiemmassa tämänkin ketjun ensimmäisellä sivulla mainitussa dokumentissa päädyttiin siihen "irlantilaistaustaiseen" amerikkalaiseen ihan yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin perustein. Siinäkin suljettiin nykyaikaisin menetelmin muita epäiltyjä pois.
Nyt tarvittaisiin vain uskottavaa ulkopuolista tutkijaa käymään läpi kaikki eri tutkimuksissa saadut uudet tutkimustulokset, ja vertaamaan niitä vanhoihin jo olemassa oleviin tietoihin. Siinä ainakin selviäsi jotain uusimpien tutkimuksien uskottavuudesta, vaikka varmaa tietoa ei itse Ripperin henkilöllisyydestä koskaan saataisikaan.
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Katselin tuon dokumentin äskettäin tallenuksena ja joudun olemaan eri mieltä tähän ketjuun aiemmin kirjoittaneen kahden kanssa.
Viiltäjä-Jack on ollut yksi mielenkiinnon kohteistani jo lähes 10 vuotta, vaikka en hänestä paljoa olekaan tänne kirjoitellut (lähinnä materiaalin runsauden ja teorioiden määrän vuoksi). Olen kuullut useimmat teorioista tappajan henkilöllisyydestä ja tämä Robert Mann oli ehkä yksi vakuuttavimmista toistaiseksi; maantieteellisen profiilin myötä olin vaikuttunut sen suhteen, miten Hope Street, jolla Robert Mann oli syntynyt, jäi noiden kahden "kuuman pisteen" keskelle ikään kuin ympäröitynä. Missään vaiheessa ei puhuttu lokeroiden siitä, millainen lapsuus Mannilla oli ollut tai kuinka pitkään hänen äitinsä/kasvattajansa oli elossa (tuskin kuitenkaan enää siinä vaiheessa kun Mann oletettavasti aloitti tappamisen, sillä hän oli tuolloin noin 50-vuotias.) Mikäli on käynyt niin, että Mannin kasvattaja on asunut koko sen ajan, kun Mann oli elossa Mannin elinaikana tuossa samassa talossa, on minusta loogista, että Mann kiersi tuon pisteen jopa hyvinkin tarkkaan. Oli sitten kyseessä hyvät tai huonot muistot, Mannilla oli syy kiertää tuota aluetta kävelemällä sen yläpuolelta tai alapuolelta toiselle kuumalle pisteelleen, asuntonsa ja työpaikkansa läheisyyteen. Yhtenä mahdollisuutena voisin pitää myös sitä, että Robert Mannin kasvattaja kuoli samoihin aikoihin kuin Mann aloitti surmaamisen; tarkkoja tietoja en tosiaan tiedä, mutta jos oletetaan Mannin olleen dokumentin mukaan tuolloin noin 50, olisi hänen äitinsä voinut olla periaatteessa mitä vain 65 -> 75 vuoden väliltä. Paljon tätä vanhemmaksi tuolloin tuskin tuolla alueella elettiin. Tämä olisi voinut siis olla laukaiseva tekijä Mannin käytökselle. Aiemmin tässä ketjussa on kerrottu, että Mannilla oli rikkinäinen lapsuus ja hänen isänsä ei osallistunut kasvattamiseen; lisää syitä seota siinä vaiheessa, kun vaikkapa juuri se äiti kuolee?
Minusta se, että Mannilla oli mahdollisuus säilöä munuaisenpuolikasta ja anatomian tuntemus, puhuu sekin puolestaan. Murhien loppuminen ja viimeisen oletetun uhrin lievät vammat (McKenzie) myös voisivat kertoa tuosta tuberkuloosista, johon Mann sitten viimein menehtyi kuutisen vuotta myöhemmin.
Kyllä minusta tässä on potentiaalia, ensimmäinen harvoista joiden syyllisyydestä voisin laittaa melkein rahaa likoon, ainakin sen jälkeen kun Patricia Cornwellin huijausyritys selvisi.
Viiltäjä-Jack on ollut yksi mielenkiinnon kohteistani jo lähes 10 vuotta, vaikka en hänestä paljoa olekaan tänne kirjoitellut (lähinnä materiaalin runsauden ja teorioiden määrän vuoksi). Olen kuullut useimmat teorioista tappajan henkilöllisyydestä ja tämä Robert Mann oli ehkä yksi vakuuttavimmista toistaiseksi; maantieteellisen profiilin myötä olin vaikuttunut sen suhteen, miten Hope Street, jolla Robert Mann oli syntynyt, jäi noiden kahden "kuuman pisteen" keskelle ikään kuin ympäröitynä. Missään vaiheessa ei puhuttu lokeroiden siitä, millainen lapsuus Mannilla oli ollut tai kuinka pitkään hänen äitinsä/kasvattajansa oli elossa (tuskin kuitenkaan enää siinä vaiheessa kun Mann oletettavasti aloitti tappamisen, sillä hän oli tuolloin noin 50-vuotias.) Mikäli on käynyt niin, että Mannin kasvattaja on asunut koko sen ajan, kun Mann oli elossa Mannin elinaikana tuossa samassa talossa, on minusta loogista, että Mann kiersi tuon pisteen jopa hyvinkin tarkkaan. Oli sitten kyseessä hyvät tai huonot muistot, Mannilla oli syy kiertää tuota aluetta kävelemällä sen yläpuolelta tai alapuolelta toiselle kuumalle pisteelleen, asuntonsa ja työpaikkansa läheisyyteen. Yhtenä mahdollisuutena voisin pitää myös sitä, että Robert Mannin kasvattaja kuoli samoihin aikoihin kuin Mann aloitti surmaamisen; tarkkoja tietoja en tosiaan tiedä, mutta jos oletetaan Mannin olleen dokumentin mukaan tuolloin noin 50, olisi hänen äitinsä voinut olla periaatteessa mitä vain 65 -> 75 vuoden väliltä. Paljon tätä vanhemmaksi tuolloin tuskin tuolla alueella elettiin. Tämä olisi voinut siis olla laukaiseva tekijä Mannin käytökselle. Aiemmin tässä ketjussa on kerrottu, että Mannilla oli rikkinäinen lapsuus ja hänen isänsä ei osallistunut kasvattamiseen; lisää syitä seota siinä vaiheessa, kun vaikkapa juuri se äiti kuolee?
Minusta se, että Mannilla oli mahdollisuus säilöä munuaisenpuolikasta ja anatomian tuntemus, puhuu sekin puolestaan. Murhien loppuminen ja viimeisen oletetun uhrin lievät vammat (McKenzie) myös voisivat kertoa tuosta tuberkuloosista, johon Mann sitten viimein menehtyi kuutisen vuotta myöhemmin.
Kyllä minusta tässä on potentiaalia, ensimmäinen harvoista joiden syyllisyydestä voisin laittaa melkein rahaa likoon, ainakin sen jälkeen kun Patricia Cornwellin huijausyritys selvisi.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
En pitänyt Mannia mitenkään huonona vaihtoehtona. Näissä uusimmissa dokumenteissa on ollut vain sellainen hivenen sensaatiohakuinen tyyli, että olemme nykyaikaisten tutkimusten perusteella päätyneet siihen lopputulokseen että tämä tai tämä on todennäköisesti ollut Viiltäjä-Jack. Olisi mielenkiintoisempaa, että joku enemmän objektiivinen taho kävisi kaikki nämä uudet tutkimustulokset läpi suhteessa olemassa olevaan tietoon. Nyt nämä uudet tutkimuset eivät käsittele/kohtaa toisiaan.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
VoDKa nosti esille pari seikkaa, jotka pääsivät itseltä jo unohtumaan dokkarin katselun ja viestin kirjoittamisen välillä. Silti en ole jostain syystä täysin vakuuttunut, vaikka en nyt kielläkään, etteikö Mann voisi olla Jaska Viiltäjämme. Tapauksesta on vaan niin kauan, että suurimman osan olemassa olleista ihmisistä muistokin on jo kadonnut. Siksi syyllisen nimeämiseen tarvitsisi jotain todella painavaa.
Mietin tuossa yöllä yhtä asiaa, minkä nyt ei varmasti ole Mei Trowlta jäänyt huomioimatta, mutta jota ei ole varmaankaan vielä täällä käsitelty. Jos jossain olisi (onko?) tallessanäyte Mannin käsialasta, sitä voisi verrata Viiltäjän kirjeisiin. Tästähän saisi käsittääkseni melko kiistattoman näytön suuntaan tai toiseen?
Mietin tuossa yöllä yhtä asiaa, minkä nyt ei varmasti ole Mei Trowlta jäänyt huomioimatta, mutta jota ei ole varmaankaan vielä täällä käsitelty. Jos jossain olisi (onko?) tallessanäyte Mannin käsialasta, sitä voisi verrata Viiltäjän kirjeisiin. Tästähän saisi käsittääkseni melko kiistattoman näytön suuntaan tai toiseen?
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Tuossa aiemmin esitetyssä dokumentissa Arvoitusta ratkaisemassa: Viiltäjä-Jack päädyttiin taas tähän Francis Tumbeltyyn juurikin käsiala-analyysin perustella. Tämä amerikkalainen rikollista taustaa omaava henkilö oli juuri murhien aikaan Lontoossa, ja asusteli tekopaikkojen läheisyydessä. Häntä syytettiin homoseksuaalisuudesta (joka oli laitonta tuolloin), ja epäiltiin myös murhista, mutta näytön puutteessa päästettiin vapaalle. Tämän jälkeen hän poistui maasta ja murhat loppuivat. Mel Trowin dokumentissa kirjeen kieliasu tulkittiin alempaan luokkaan kuuluvalle, kun taas aiemmassa dokumentissa kieliasua tulkittiin tiettyjen sanojen perusteella irlantilaistaustaiseksi. Tumbeltyn isä oli irlantilainen.
Tietoa Tumbeltysta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_Tumblety
Tässä linkit kyseiseen dokumenttiin:
Part 1:
http://www.youtube.com/watch?v=jzarWDOp ... re=related
Part 2:
http://www.youtube.com/watch?v=XNAoIje_ ... re=related
Part 3:
http://www.youtube.com/watch?v=RgntkOpe ... re=related
Part 4:
http://www.youtube.com/watch?v=WpfV5Nkm ... re=related
Part 5:
http://www.youtube.com/watch?v=VNl-_zdJ ... re=related
Tietoa Tumbeltysta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_Tumblety
Tässä linkit kyseiseen dokumenttiin:
Part 1:
http://www.youtube.com/watch?v=jzarWDOp ... re=related
Part 2:
http://www.youtube.com/watch?v=XNAoIje_ ... re=related
Part 3:
http://www.youtube.com/watch?v=RgntkOpe ... re=related
Part 4:
http://www.youtube.com/watch?v=WpfV5Nkm ... re=related
Part 5:
http://www.youtube.com/watch?v=VNl-_zdJ ... re=related
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
En minäkään pidä Robert Mannia mitenkään mahdottomana tekijäehdokkaana, mutta olen aika vahvasti sitä mieltä, että Viiltäjä-Jack oli Thomas Cutbush. Ainakin jonkinlaisia aihetodisteita on enemmän kuin ketään muuta vastaan ja Cutbush taisi olla aikoinaan myös poliisin pääepäiltyjä. Viiden Viiltäjä-murhan murhan lisäksi Cutbushia epäiltiin myös kuudesta muusta raa´asta naissurmasta Lontoossa.
Cutbush oli Viiltäjän tekojen aikaan alle 30-vuotias. Hänet julistettiin mielisairaaksi vuonna 1891 ja suljettiin Broadmoorin mielisairaalaan, jossa hän menehtyi 1903. Merkittävä yksityiskohta on se, että teot loppuivat samaan aikaan kun Cutbush passitettiin hoitoon.
Cutbush oli hyvin kiinnostunut lääketieteestä ja hän luki runsaasti alan teoksia. Hän oli myös perehtynyt tarkoin ihmisen anatomiaan. Broadmooren sairaala julkaisi taannoin Cutbushin potilastiedot. Niistä kävi ilmi, että Cutbush oli mieleltään hyvin sairas ja kanssaihmisiä kohtaan hengenvaarallinen. Hoitajat ja muut potilaat hän oli uhannut muun muassa repiä kappaleiksi. Hänen käyttäytymisensä muita kohtaan oli todella väkivaltaista. Kerran Cutbushin äiti oli sairaalavierailullaan yrittänyt antaa pojalleen suukon, jolloin tämä oli purrut äitiään kasvoihin ja saanut rajun raivokohtauksen.
Se mikä yhdistää Cutbushin Whitechapelin tekoihin on, että hänet oli todistetusti nähty Lontoossa Viiltäjän murhien aikaan lähellä tekopaikkoja. Kerrotaan myös, että Cutbush oli reissuiltaan palannut kotiin mutaisena ja verisenä. Hänellä oli myös rikostaustaa, sillä Cutbush oli puukottanut todistettavasti ainakin kahta naista vakavasti, mutta nämä selvisivät hengissä. Mitään selkeää motiivia Cutbushin hyökkäyksille ei löytynyt. Ne oli tehty vain valtaisan raivon vallassa.
Miksi Cutbush sitten selvisi aika vähillä löylyillä? Johtuisikohan siitä, että hänen setänsä Charles oli lontoolainen poliisitarkastaja.. Kyseinen poliisitarkastaja ampui sittemmin itsensä kärsittyään pitkään masennuksesta ja vainoharhaisuudesta. Johtuiko tämä omantunnostuskista - tiesikö Charles Cutbush, että hänen veljenpoikansa oli Viiltäjä-Jack? Näin ainakin epäillään. Cutbush oli psykopaatti ja jopa hänen oma perheensä epäili hänellä olleen tekemistä murhien kanssa.
http://www.casebook.org/ripper_media/bo ... ey/44.html
http://www.jack-the-ripper-tour.com/thomas-cutbush.html
Cutbush oli Viiltäjän tekojen aikaan alle 30-vuotias. Hänet julistettiin mielisairaaksi vuonna 1891 ja suljettiin Broadmoorin mielisairaalaan, jossa hän menehtyi 1903. Merkittävä yksityiskohta on se, että teot loppuivat samaan aikaan kun Cutbush passitettiin hoitoon.
Cutbush oli hyvin kiinnostunut lääketieteestä ja hän luki runsaasti alan teoksia. Hän oli myös perehtynyt tarkoin ihmisen anatomiaan. Broadmooren sairaala julkaisi taannoin Cutbushin potilastiedot. Niistä kävi ilmi, että Cutbush oli mieleltään hyvin sairas ja kanssaihmisiä kohtaan hengenvaarallinen. Hoitajat ja muut potilaat hän oli uhannut muun muassa repiä kappaleiksi. Hänen käyttäytymisensä muita kohtaan oli todella väkivaltaista. Kerran Cutbushin äiti oli sairaalavierailullaan yrittänyt antaa pojalleen suukon, jolloin tämä oli purrut äitiään kasvoihin ja saanut rajun raivokohtauksen.
Se mikä yhdistää Cutbushin Whitechapelin tekoihin on, että hänet oli todistetusti nähty Lontoossa Viiltäjän murhien aikaan lähellä tekopaikkoja. Kerrotaan myös, että Cutbush oli reissuiltaan palannut kotiin mutaisena ja verisenä. Hänellä oli myös rikostaustaa, sillä Cutbush oli puukottanut todistettavasti ainakin kahta naista vakavasti, mutta nämä selvisivät hengissä. Mitään selkeää motiivia Cutbushin hyökkäyksille ei löytynyt. Ne oli tehty vain valtaisan raivon vallassa.
Miksi Cutbush sitten selvisi aika vähillä löylyillä? Johtuisikohan siitä, että hänen setänsä Charles oli lontoolainen poliisitarkastaja.. Kyseinen poliisitarkastaja ampui sittemmin itsensä kärsittyään pitkään masennuksesta ja vainoharhaisuudesta. Johtuiko tämä omantunnostuskista - tiesikö Charles Cutbush, että hänen veljenpoikansa oli Viiltäjä-Jack? Näin ainakin epäillään. Cutbush oli psykopaatti ja jopa hänen oma perheensä epäili hänellä olleen tekemistä murhien kanssa.
http://www.casebook.org/ripper_media/bo ... ey/44.html
http://www.jack-the-ripper-tour.com/thomas-cutbush.html
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Eli nyt meillä on Mann, Tumblety (ei Tumbelty, kuten aiemmin ketjussa on kirjoitettu) ja Cutbush, joille tapahtuneiden asioiden vuoksi yksi merkittäviä seikkoja on se, että murhat ovat joko lieventyneet tai loppuneet kokonaan siinä vaiheessa kun heidän elämässään on tapahtunut jotain suurta (Mann sairastui tuberkuloosiin, Tumblety lähti maasta ja Cutbush suljettiin mielisairaalaan).
Mann kuoli 1896 Whitechapelissa. Tumblety poistui maasta vuonna 1888, tarkalleen ottaen 20.11. paetessaan oikeudenkäyntiään. Ja Cutbush suljettiin mielisairaalaan 1891.
Tumbeltyn pudottaisin pois epäillyistä jo pelkästään tuo pakovuotensa vuoksi; minusta tuossa Mann-dokumentissa mainittu seitsemäs uhri sopisi Ripperin tyyliin ja hänet tapettiin 1889. Lisäksi Tumbletyn poispudotusta puoltaa tämä Wikipediasta löytynyt pätkä: Useimmat tutkijat/kirjoittajat tänään eivät pidä häntä (Tumblety) epäiltynä, sillä hänen ulkomuotonsa ja ikänsä ei täsmää niiden kuvausten kanssa jotka on annettu miehestä joka liikkui murhaepäiltyjen kanssa, sekä hänen suhteessa korkea pituutensa (180cm) ja valtavat viiksensä olisivat tehneet hänestä tunnistettavan. Ja totta, kun Tumbletyn kuvaa katsoo, viikset ovat silmiinpistävän kokoiset ( http://en.wikipedia.org/wiki/File:Tumblety.jpg )
Jäljelle jäävät siis Cutbush ja Mann. Cutbush, hulluudestaan huolimatta, oli täysissä ruumiin voimissaan tapahtumien aikaan. Jos tuo seitsemäs uhri (ennen viittä tunnettua Mann-dokumentissa puhuttiin Annie Millwoodista, k. 25.2. 1888 ja viiden tunnetun jälkeen seitsemäs olisi Martha Tabram, k. 7.7. 1888) olisi todellakin Ripperin viimeinen työ, miksi Cutbush, jonka voimat tosiaan olivat tallella, olisi jättänyt viiltelyn niin vähälle? Cutbushin kaula oli viilletty auki ja mahassa oli samantapainen viiltojälki kuin aiemmissa Ripperuhreissa (alkoi rintojen alapuolelta ja jatkui navan paikkeilla), mutta tällä kertaa huomattavasti heikommin viillettynä kuin aiemmin, ikään kuin tekijä olisi heikentynyt (esimerkiksi tuberkuloosin vuoksi...)
Lisäksi, mitkä olivat Cutbushin anatomian tietämykset? Kaikissa Ripper-tutkinnoissa on toistaiseksi mainittu, että tekijä on ilmeisesti tuntenut ihmisen anatomiaa hyvin ja tottunut käsittelemään veistä. Kuinka hyvin Cutbush oli tähän valmistautunut?
Ei, en ole suoraan sanomassa, etteivätkö he voisi olla myös potentiaalisia, mutta yritän järjellä selittää syitä ja mahdollisuuksia sille, kellä heistä olisi parhaat ainekset ja opit murhaajana olemiseen.
Tuli muuten sellainenkin asia mieleen; jos oletetaan, että uhreja on tuo seitsemän, kuten Mannin dokumentissa (vaikka Mann ei olisikaan syyllinen, leikitään, että tutkija on osunut oikeaan edes jossain). Voisiko Danten Jumalaisella näytelmällä, seitsemällä kuolemansynnillä ja seitsemällä uhrilla olla jotain tekemistä toistensa kanssa? Kyllä, kaikki heistä toimivat ilotyttöinä, mutta mitä jos katsotaan sen ohi ja huomioidaan muita seikkoja heidän luonteistaan, käytöksestään ja olemuksestaan. Saataisiinko sieltä kerättyä ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo (ei välttämättä tässä järjestyksessä).
Annie Chapman on ainakin ruumiskuvansa perusteella melko riuska ihminen ja hänen tiedoissaankin kerrotaan hänen olevan tanakka. Voisiko tässä olla ylensyönti?
Mary Ann Nicholsia aikalaiset kuvailivat hyvin siistiksi, itsestään huolehtivaksi ihmiseksi. Ylpeys/turhamaisuus?
Elizabeth Stride puolestaan oli ymmärtääkseni ulkomaalaista perää (peräti Ruotsista?), joka selvinpäin vaikutti hyvin mukavalta ihmiseltä. Kuitenkin, humalassa hän aiheutti häiriötä ja käyttäytyi sopimattomasti, puhuen säädyttömyyksiä. Nuo viimeiset kategoriat, kateus, viha, laiskuus, ahneus ja himo ovat vaikeahkoja, mutta ehkä näistä sitten voisi Elizabethille langettaa tuon himon. Emme tiedä tarkalleen, millaisia säädyttömyyksiä hän esitti humalassa (yleistä rivoilua vaiko ehdotteluja), mutta jos kyseessä oli tosiaan miehille ehdotuksien tekeminen, olisi himo lienee oikea osoite.
Catherine Eddowesin tuttava kertoi Catherinen olevan koulutettu, mutta joka oli erittäin kiivasluonteinen. Viha.
Mary Jane Kellystä on runsaasti olemassa tekstiä ja tuttavien lausuntoja, mutta sieltä on vaikeahko äkkiseltään löytää mitään listaan sopivaa. Kelly oli ilmeisesti hyvin toimeen tulevasta perheestä ja teki matkoja Pariisiin, kunnes jossain vaiheessa ajautui East Endiin ja toimimaan tuossa ammatissa. Humalassa hän oli riidanhaluinen ja töykeä, mutta toisaalta vesiselvänä käyttäytyi todella kohteliaasti. Kateus niitä ihmisiä kohtaan, jotka pystyivät pitämään elämäntasonsa yllä, eivätkä ajautuneet tuolle alalle? En tiedä. En todellakaan osaa sanoa, ehkä joku löytää jotain tarkempaa puuttuvaan listaamme (arvioin ajankäytön väärin, enkä kerkeä nyt lukemaan Kellyn tietoja enempää.) Samaan aikaan muistelen, että oliko jossain teoria, että Kellyn ei edes pitänyt tulla tapetuksi todennäköisesti, vaan joku samaa huonetta käyttävä olisi todennäköisemmin ollut se uhri? Tästä on hatarat mielikuvat ja voivat tulla myöskin sen kirotun Johnny Depp-elokuvan myötä, mikäli siinä oli moinen juonikuvio.
Kaksi puuttuvaa uhria ovat Annie Millwood ja Martha Tabram. Millwood jäi henkiin hyökkäyksestä, mutta kuoli muutamaa päivää myöhemmin ruumiinavaajan mukaan "luonnollisista syistä" ilmeisesti aortan repeämiseen. Martha Tabramim tappaneet puukotusvammat olivat erittäin samanlaisia kuin Annie Millwoodin ja koska Martha usein lasketaan ns. kuudenneksi uhriksi, olisi hyvä miettiä sitä, olisiko Annie ehkä sittenkin ollut se ensimmäinen uhri ja heittäisi Marthan siksi vasta seitsemänneksi.
Niin, ja Marthan synti? Laiskuus. Hän sai rahaa kahdeltakin eri mieheltä (ex-mies ja nykyinen mies), jotka käytti kaikki ryyppäämiseen.
Mann kuoli 1896 Whitechapelissa. Tumblety poistui maasta vuonna 1888, tarkalleen ottaen 20.11. paetessaan oikeudenkäyntiään. Ja Cutbush suljettiin mielisairaalaan 1891.
Tumbeltyn pudottaisin pois epäillyistä jo pelkästään tuo pakovuotensa vuoksi; minusta tuossa Mann-dokumentissa mainittu seitsemäs uhri sopisi Ripperin tyyliin ja hänet tapettiin 1889. Lisäksi Tumbletyn poispudotusta puoltaa tämä Wikipediasta löytynyt pätkä: Useimmat tutkijat/kirjoittajat tänään eivät pidä häntä (Tumblety) epäiltynä, sillä hänen ulkomuotonsa ja ikänsä ei täsmää niiden kuvausten kanssa jotka on annettu miehestä joka liikkui murhaepäiltyjen kanssa, sekä hänen suhteessa korkea pituutensa (180cm) ja valtavat viiksensä olisivat tehneet hänestä tunnistettavan. Ja totta, kun Tumbletyn kuvaa katsoo, viikset ovat silmiinpistävän kokoiset ( http://en.wikipedia.org/wiki/File:Tumblety.jpg )
Jäljelle jäävät siis Cutbush ja Mann. Cutbush, hulluudestaan huolimatta, oli täysissä ruumiin voimissaan tapahtumien aikaan. Jos tuo seitsemäs uhri (ennen viittä tunnettua Mann-dokumentissa puhuttiin Annie Millwoodista, k. 25.2. 1888 ja viiden tunnetun jälkeen seitsemäs olisi Martha Tabram, k. 7.7. 1888) olisi todellakin Ripperin viimeinen työ, miksi Cutbush, jonka voimat tosiaan olivat tallella, olisi jättänyt viiltelyn niin vähälle? Cutbushin kaula oli viilletty auki ja mahassa oli samantapainen viiltojälki kuin aiemmissa Ripperuhreissa (alkoi rintojen alapuolelta ja jatkui navan paikkeilla), mutta tällä kertaa huomattavasti heikommin viillettynä kuin aiemmin, ikään kuin tekijä olisi heikentynyt (esimerkiksi tuberkuloosin vuoksi...)
Lisäksi, mitkä olivat Cutbushin anatomian tietämykset? Kaikissa Ripper-tutkinnoissa on toistaiseksi mainittu, että tekijä on ilmeisesti tuntenut ihmisen anatomiaa hyvin ja tottunut käsittelemään veistä. Kuinka hyvin Cutbush oli tähän valmistautunut?
Ei, en ole suoraan sanomassa, etteivätkö he voisi olla myös potentiaalisia, mutta yritän järjellä selittää syitä ja mahdollisuuksia sille, kellä heistä olisi parhaat ainekset ja opit murhaajana olemiseen.
Tuli muuten sellainenkin asia mieleen; jos oletetaan, että uhreja on tuo seitsemän, kuten Mannin dokumentissa (vaikka Mann ei olisikaan syyllinen, leikitään, että tutkija on osunut oikeaan edes jossain). Voisiko Danten Jumalaisella näytelmällä, seitsemällä kuolemansynnillä ja seitsemällä uhrilla olla jotain tekemistä toistensa kanssa? Kyllä, kaikki heistä toimivat ilotyttöinä, mutta mitä jos katsotaan sen ohi ja huomioidaan muita seikkoja heidän luonteistaan, käytöksestään ja olemuksestaan. Saataisiinko sieltä kerättyä ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo (ei välttämättä tässä järjestyksessä).
Annie Chapman on ainakin ruumiskuvansa perusteella melko riuska ihminen ja hänen tiedoissaankin kerrotaan hänen olevan tanakka. Voisiko tässä olla ylensyönti?
Mary Ann Nicholsia aikalaiset kuvailivat hyvin siistiksi, itsestään huolehtivaksi ihmiseksi. Ylpeys/turhamaisuus?
Elizabeth Stride puolestaan oli ymmärtääkseni ulkomaalaista perää (peräti Ruotsista?), joka selvinpäin vaikutti hyvin mukavalta ihmiseltä. Kuitenkin, humalassa hän aiheutti häiriötä ja käyttäytyi sopimattomasti, puhuen säädyttömyyksiä. Nuo viimeiset kategoriat, kateus, viha, laiskuus, ahneus ja himo ovat vaikeahkoja, mutta ehkä näistä sitten voisi Elizabethille langettaa tuon himon. Emme tiedä tarkalleen, millaisia säädyttömyyksiä hän esitti humalassa (yleistä rivoilua vaiko ehdotteluja), mutta jos kyseessä oli tosiaan miehille ehdotuksien tekeminen, olisi himo lienee oikea osoite.
Catherine Eddowesin tuttava kertoi Catherinen olevan koulutettu, mutta joka oli erittäin kiivasluonteinen. Viha.
Mary Jane Kellystä on runsaasti olemassa tekstiä ja tuttavien lausuntoja, mutta sieltä on vaikeahko äkkiseltään löytää mitään listaan sopivaa. Kelly oli ilmeisesti hyvin toimeen tulevasta perheestä ja teki matkoja Pariisiin, kunnes jossain vaiheessa ajautui East Endiin ja toimimaan tuossa ammatissa. Humalassa hän oli riidanhaluinen ja töykeä, mutta toisaalta vesiselvänä käyttäytyi todella kohteliaasti. Kateus niitä ihmisiä kohtaan, jotka pystyivät pitämään elämäntasonsa yllä, eivätkä ajautuneet tuolle alalle? En tiedä. En todellakaan osaa sanoa, ehkä joku löytää jotain tarkempaa puuttuvaan listaamme (arvioin ajankäytön väärin, enkä kerkeä nyt lukemaan Kellyn tietoja enempää.) Samaan aikaan muistelen, että oliko jossain teoria, että Kellyn ei edes pitänyt tulla tapetuksi todennäköisesti, vaan joku samaa huonetta käyttävä olisi todennäköisemmin ollut se uhri? Tästä on hatarat mielikuvat ja voivat tulla myöskin sen kirotun Johnny Depp-elokuvan myötä, mikäli siinä oli moinen juonikuvio.
Kaksi puuttuvaa uhria ovat Annie Millwood ja Martha Tabram. Millwood jäi henkiin hyökkäyksestä, mutta kuoli muutamaa päivää myöhemmin ruumiinavaajan mukaan "luonnollisista syistä" ilmeisesti aortan repeämiseen. Martha Tabramim tappaneet puukotusvammat olivat erittäin samanlaisia kuin Annie Millwoodin ja koska Martha usein lasketaan ns. kuudenneksi uhriksi, olisi hyvä miettiä sitä, olisiko Annie ehkä sittenkin ollut se ensimmäinen uhri ja heittäisi Marthan siksi vasta seitsemänneksi.
Niin, ja Marthan synti? Laiskuus. Hän sai rahaa kahdeltakin eri mieheltä (ex-mies ja nykyinen mies), jotka käytti kaikki ryyppäämiseen.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Thomas Cutbush oli perehtynyt ihmisen anatomiaan ja muistelisin hänen jonkin aikaa opiskelleenkin lääketiedettä. Hänen kerrotaan lukeneen innokkaasti valtavan paljon alan teoksia, joten anatomian tuntemusta löytyi. Cutbush oli koulutettu ja ilmeisen älykäs mies. Olen pitänyt tekijää aina hyvin älykkäänä. Mikään vähämielinen kadunmies ei tuollaisiin tekoihin olisi pystynyt. Yksi edellytettävä piirre murhaajalle oli tunnekylmyys. Cutbush oli psykopaatti, joten sekin sopii kuvaan.
Cutbush sairasti munuaissairautta johon hän myös lopulta kuoli. Se varmasti on voinut viedä voimia. Eikä tosiaan ole mitään varmuutta edes siitä, oliko Martha Tabram samaisen Viiltäjän uhri. Näitä matkijoita ja mieleltään sairaita varmasti riitti.
Cutbush sairasti munuaissairautta johon hän myös lopulta kuoli. Se varmasti on voinut viedä voimia. Eikä tosiaan ole mitään varmuutta edes siitä, oliko Martha Tabram samaisen Viiltäjän uhri. Näitä matkijoita ja mieleltään sairaita varmasti riitti.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Jäin pohtimaan Goulston Streetin seinäkirjoitusta ja sen tarkoitusta. Ilmeisesti murhaajan tarkoituksena oli kylvää juutalaisvihaa, mutta miksi? Entä mikä oli kuuluisan "kirjoitusvirheen" tarkoitus?
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Jos Viiltäjä-Jackina pidetty ihminen on kirjoituksen ja virheen takana, olisiko taustalla sama syy, joka aiheutti kirjoitusvirheet kirjeisiinkin; osaamattomuus tai jonkin peittely (esimerkiksi oppineisuuden) ja syyn vierittäminen tätä kautta jonkin alempiluokkaisen niskaan.strangelove kirjoitti: Entä mikä oli kuuluisan "kirjoitusvirheen" tarkoitus?
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Viiltäjä-Jack. Uutisjuttu vuodelta 1889. Pitkä juttu
Nahkaesiliina lienee myös osa tätä suunnitelmaa. Teurastajat käyttivät nahkaesiliinaa. Juutalainen teurastaja.. hmm...VoDKa kirjoitti:Jos Viiltäjä-Jackina pidetty ihminen on kirjoituksen ja virheen takana, olisiko taustalla sama syy, joka aiheutti kirjoitusvirheet kirjeisiinkin; osaamattomuus tai jonkin peittely (esimerkiksi oppineisuuden) ja syyn vierittäminen tätä kautta jonkin alempiluokkaisen niskaan.strangelove kirjoitti: Entä mikä oli kuuluisan "kirjoitusvirheen" tarkoitus?
Tässä muuten linkki vanhaan Iltiksen juttuun, jossa otetaan esille Aaron Kosminskin mahdollinen syyllisyys:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1204627
Kosminski oli juutalainen. Todella hyvä epäilty muuten, mutta miksi hän olisi kirjoittanut sen juutalaisvihaan kiihottavan kirjoituksen?
Thomas Cutbush on edelleen se minun ykkösepäiltyni. Toisena tulee tämä Kosminski. Enkä sulje toki Manniakaan ihan täysin pois, vaikka pidänkin sitä aika epätodennäköisenä. Todella hyviä epäiltyjä on silti yllättävän vähän. Ongelmahan tässä on se, ettei murhaajaa nähnyt varmuudella kukaan eikä ole olemassa mitään varmoja tuntomerkkejä. Ei edes tiedetä oliko mies vaalea vai tumma. Viiksiä ei todennäköisesti ollut, sillä ainakaan viiden varman uhrin seurassa viimeiseksi havaituilla miehillä ei ollut viiksiä. Tämä yksityiskohta sulkisi aika monta epäiltyä pois.