Kymmeniä suomalaisia on noussut ruotsinlaivaan ja kadonnut – Markus Leväniemen viimeiset liikkeet tallentuivat valvontakameraan, mutta kenen kanssa hätääntynyt nuorukainen puhui ennen katoamistaan?
Keskusrikospoliisin rekisterissä on 40 matkustajalaivalta kadonnutta.
- Markus Leväniemi katosi ruotsinlaivalla yksitoista vuotta sitten. Kuvassa viimeinen hänestä otettu valokuva katoamisillalta. (KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ)
- Leväniemi.jpg (56.58 KiB) Katsottu 19960 kertaa
MATTI ja Anja Virtasen tuvan seinälle on kiinnitetty perhekuva. Kuvassa näkyy raumalaispariskunnan viisi aikuista poikaa puolisoineen ja kaksikymmentä lapsenlasta.
Kuvasta puuttuu perheen kuudes poika.
Markus Leväniemi katosi Viking Linen M/S Isabellalla loppiaisena vuonna 2007. Hän on yksi kymmenistä ruotsinlaivoilta kadonneista suomalaisista.
”Kuulimme Markuksen katoamisesta päivälleen 11 vuotta sitten. Tämä aika vuodesta on aina vaikeaa”,
Matti Virtanen sanoo.
Tällä hetkellä keskusrikospoliisilla on rekisterissään 40 avointa tapausta, jotka liittyvät matkustajalaivoilta kadonneisiin. Kadonneiden ihmisten tapauksia on selvittämättä kaikkiaan noin 400. Vanhimmat tapaukset ovat parikymmentä vuotta vanhoja.
- Ruotsinlaivoilta on kadonnut vuosikymmenien aikana kymmeniä henkilöitä. Keskusrikospoliisin rekisterissä on avoinna 40 kadonneen ihmisen tapaukset.
- uutisia_kadonneista.jpg (84.43 KiB) Katsottu 19960 kertaa
OLI loppiaissunnuntai, kun 18-vuotias Markus Leväniemi lähti risteilylle Turusta. Hän oli valmistumassa keväällä ylioppilaaksi ja halusi abivuoden kunniaksi risteilemään.
Alun perin suunnitelmana oli lähteä risteilylle Helsingistä. Leväniemi päätti kuitenkin liittyä isoveljensä, tämän vaimon ja saksalaisen au pairin seuraan Turusta lähtevälle Isabellalle.
Sunnuntai-iltana Isabella irtosi Turun satamasta ja alkoi kulkea kohti Tukholmaa. Nuoren miehen ilta kului vauhdikkaasti laivan yleisissä tiloissa, ja välillä hän kävi piipahtamassa kuudennen kerroksen hytissä viettämässä aikaa seurueensa kanssa.
Viimeisen kerran hytissä käydessään Markus ei pukenut kenkiä jalkaansa mutta otti mukaansa matkapuhelimen ja lompakon.
Aamulla muut huomasivat, että Markus ei ollut tullut hyttiin nukkumaan.
”RUOTSINLAIVOILTA on kadonnut henkilöitä siitä asti kun laivat aloittivat liikenteen. Se, onko taustalla esimerkiksi henkirikosta, jää joskus auki ikuisiksi ajoiksi”, sanoo rikosylikomisario
Teijo Ristola Lounais-Suomen poliisilaitokselta.
Suomessa katoaa joka päivä useita ihmisiä. Viime vuonna poliisi sai runsaat tuhat ilmoitusta kadonneista.
Suurin osa tapauksista ratkeaa niin nopeasti, että poliisi ei kirjaa niistä niin sanottua S-ilmoitusta. Se tarkoittaa, että kadonnut kirjataan myös valtakunnalliseen etsintäkuulutusrekisteriin. Esimerkiksi vuonna 2015 poliisi teki tällaisia ilmoituksia yli kaksisataa.
”Jokainen katoaminen on erilainen. Skaala vaihtelee suutuspäissään kotoa lähteneestä nuoresta aina henkirikosten uhreihin asti”, kertoo rikoskomisario
Olli Töyräs keskusrikospoliisista.
Myös suurin osa S-ilmoitukseen päätyneistä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Suurin osa löytyy elossa mutta joka kymmenes kuolleena. Yleisin kuolinsyy on itsemurha.
Juuri itsemurhat ovat usein taustalla ruotsinlaivoilla tapahtuneissa katoamisissa. Teko pystytään yleensä varmistamaan ulkokansien kameratallenteista. Näissä tapauksissa poliisin tehtävänä on selvittää ihmisen henkilöllisyys.
MARKUKSEN tapauksessa kameravalvonnasta ei saatu varmaa tietoa katoamista edeltävistä hetkistä.
Kun poliisi tutki tallenteita, nuoren miehen liikkeet saatiin selville lähes kokonaan. Niistä ilmeni, että yön aikana hän kohtasi laivassa useita ihmisiä.
Anja ja Matti Virtasta on jäänyt kalvamaan tallenteissa erityisesti yksi kohta. Videolla näkyy, kuinka Markus juttelee neljän hengen seurueen kanssa hätääntyneen näköisenä. Turvakamera on tallentanut hetken laivassa kello viiden jälkeen aamuyöllä.
”Poliisi ei vaivautunut etsimään tätä seuruetta ja selvittämään tapahtunutta”, Matti Virtanen sanoo.
Viimeinen varma havainto on puoli kuuden maissa hyttikäytävällä. Ulkokannen kameroissa häntä ei näkynyt.
VIRTASILLE jäi poikansa etsinnöistä katkeria muistoja. Laivayhtiö auttoi heitä parhaansa mukaan, mutta poliisi ei halunnut tuoda esimerkiksi hajukoiraa etsimään Markuksen jälkiä.
Poliisin mukaan jälkiä ei olisi löytynyt satojen eri hajujen joukosta.
”Lopulta tutkija ei enää vastannut puhelinsoittoihini”, Matti Virtanen kertoo.
Tutkimusten mukaan poliisin asenteessa katoamistapauksiin on ollut parantamisen varaa. Vuonna 1996 julkaistu tutkimus Suomessa kadonneista ihmisistä nosti esiin menettelytapojen puutteet ja ohjeistuksen vähäisyyden. Moni poliisi piti etsimistoimia työhön liittyvänä välttämättömänä velvollisuutena.
Tilanne ei näytä parantuneen 20 vuodessa. Viime vuonna Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa valmistui pro gradu -tutkimus, jossa selvitettiin yhden vuoden aikana tutkittuja katoamisia. Poliisihaastattelujen perusteella paikallispoliisilta puuttui taitoja arvioida katoamisten kiireellisyyttä ja tunnistaa mahdollisia henkirikoksia. Haasteet johtuivat osaltaan katoamisilmoitusten suuresta määrästä.
Virtasilta ei heru kiitosta myöskään Tukholman poliisille. Viimeisen havaintohetken aikoihin Viking Isabella oli lähestymässä Tukholmaa. Mahdollisella putoamispaikalla ei järjestetty etsintöjä esimerkiksi ruumiskoiran kanssa.
”Kun otimme myöhemmin yhteyden Tukholman poliisiin, sieltä ilmoitettiin, että älkää soittako poliisille vaan psykiatrille”,
Anja Virtanen kertoo.
Poliisi sai selville, että Markus ei poistunut Tukholmassa laivasta.
VIRTASTEN mielestä toimet tuntuivat epäreilun vähäisiltä. Miksi heidän poikaansa ei etsitty vedestä, vaikka poliisi teki aikoinaan valtavasti töitä tunnistaakseen kaikki tapaninpäivän tsunamissa kuolleet suomalaisvainajat?
Keskusrikospoliisin Olli Töyräs tunnistaa omaisten huolen ja raskaan epätietoisuuden. Hän kertoo, että epätietoisuudessa elävät omaiset pitävät usein poliisin toimia riittämättöminä.
”Poliisi toimii niillä resursseja ja realiteeteilla, jotka ovat kulloinkin olemassa. Niissä katoamistapauksissa, joiden tutkintaa olen johtanut, voin sanoa, että on tehty kaikki mahdollinen, mikä on ollut järkevää ja tarkoituksenmukaista”, Töyräs sanoo.
Epätietoisuus on tuonut mieleen myös varsin epätodennäköisiä vaihtoehtoja. Vajaa vuosi ennen Markuksen katoamista Isabellalta katosi lähes samanikäinen paimiolaismies.
”Ehkä Markus siepattiin ja hänen elimensä varastettiin. Eihän sitä koskaan tiedä”, Anja Virtanen puntaroi.
VIRTASET eivät ole ensimmäisiä, jotka ovat pähkäilleet erilaisia mahdollisuuksia. Kun ruotsinlaivoilta katosi useita ihmisiä 1970-luvun alussa, sekä Ruotsissa että Suomessa alkoi kiertää huhu sarjamurhaajasta, joka heittää ihmisiä yli laidan. Tämän teorian viranomaiset ovat joutuneet molemmissa maissa kiistämään useita kertoja.
Vain harva laivalta kadonnut on joutunut henkirikoksen uhriksi. Vuonna 1993 kuopiolainen mies katosi Silja Serenadelta. Tapaus selvisi, kun tekijän avovaimo ilmiantoi miehensä vasta vuosien kuluttua. Kävi ilmi, että kuopiolaismies oli mennyt pariskunnan riitelyn väliin ja riitelevä mies oli heittänyt kuopiolaismiehen mereen.
Joskus laivalta kadonnut löytyy hengissä. Elokuussa 1998 viisitoistavuotias tyttö katosi Silja Symphonylta. Hänet löydettiin kymmenen päivää myöhemmin elossa Tukholman lähistöltä Täbystä.
Useiden kadonneiden taustasta, sairaushistoriasta ja ihmissuhteista löytyy selitys katoamiselle. Joissain tapauksissa kadonneen kotona on ollut lappu, jossa hän on ilmoittanut lähtevänsä laivalle tekemään itsemurhan.
Joskus katoamiselle ei havaita mitään järkevää perustetta.
”Eräs perheenäiti katosi kotoaan jälkiä jättämättä. Lopulta kävi ilmi, että hän oli kyllästynyt arkeen ja vain päättänyt lähteä Suomesta pois ilmoittamatta kenellekään”, Olli Töyräs kertoo.
VIRTASET eivät hyväksy itsemurhan mahdollisuutta. Markus suoritti kaksoistutkintoa ja oli valmistumassa alle puolen vuoden kuluttua. Kesällä hän olisi mennyt Niinisaloon armeijaan.
”Markus oli kaveriporukassa aina se järjen ääni ja isovelihahmo”, Anja Virtanen kertoo.
Markuksen ruumiin löytymisestä eli vielä pieni toivonkipinä vuoden 2007 aikana. Vedessä oleva ruumis nousee yleensä pintaan muutaman päivän kuluttua, mutta sitten se vajoaa vähitellen pohjaan ja voi kulkeutua merivirtojen mukana kauaskin katoamispaikasta.
Erään Estonian onnettomuudessa vuonna 1995 hukkuneen naisen ruumis löydettiin Viron rannalta yli puolen vuoden kuluttua onnettomuudesta.
Markuksen katoamisvuoden kesällä poliisiauto ajoi pihaan. Silloin Virtaset kuvittelivat, että Markuksen ruumis on vihdoin löytynyt.
”Eivät he olleetkaan katoamisasialla. He olivat hakemassa Markusta sotilaskarkurina armeijaan”, Matti Virtanen kertoo.
VIRTASET saivat hieman mielenrauhaa, kun Markus julistettiin kuolleeksi vuonna 2013. He järjestivät siunaustilaisuuden, ja hautausmaalla on nyt Markuksen muistolaatta.
”Mahtaako olla sellaista päivää, etten miettisi häntä. Jos Markus ei tule päivän aikana mieleen, niin viimeistään nukkumaan mennessä”, Anja Virtanen sanoo.
Jutussa on käytetty lähteinä kirjaa Kadonneet henkilöt (Pajuoja–Salminen 1996) ja Ina Muuriaisniemen pro gradu -tutkimusta.
Fakta
*Jopa joka neljäs kadonneeksi jäävä on henkirikoksen uhri
*Suurin osa kadonneiksi jääneistä on miehiä. Heidän tyypillinen ikänsä on 25–44 vuotta.
*Pysyvästi kadoksiin jää vuosittain 10–40 ihmistä. Arvioiden mukaan noin joka kymmenes tai jopa joka neljäs pysyvästi kadonnut on joutunut henkirikoksen uhriksi.
*Noin puolet kadonneista katoaa kotoaan ja neljännes sairaalasta.
*Kun henkilö katoaa, poliisi kirjaa ensin hälytysilmoituksen. Jos kadonnutta ei löydy, hänestä kirjataan katoamisilmoitus niin sanottuna S-ilmoituksena.
*Kadonneesta lähtee ilmoituksen seurauksena etsintäkuulutus koko maahan ja muun muassa Interpolin tietojärjestelmään.
*Kadonnut voidaan julistaa kuolleeksi yleensä aikaisintaan viiden vuoden kuluttua katoamisesta.[/i]
Helsingin Sanomat
13.1. 2:00 , Päivitetty: 13.1. 6:07
Muuriaisniemen pro gradu kadonneista