Huumeet veivät lappeenrantalaisen Santtu Nykäsen, 23, lähelle kuolemaa ja lopulta pyörätuoliin
Entinen huumeidenkäyttäjä Santtu Nykänen toivoo, että vanhemmat ottaisivat selvää, mitä heidän lapsensa tekevät. Hän kertoo tarinansa, jotta muut voisivat välttyä hänen kohtaloltaan.
Lappeenrantalainen
Santtu Nykänen makaa tajuttomana Etelä-Karjalan keskussairaalassa. Eletään vuoden 2018 lokakuuta, ja on kulunut hieman yli viikko siitä, kun Nykänen viimeksi reagoi mihinkään.
Lääkäreiden antama ennuste on synkkä. Hänet on siirretty Joensuusta asuinpaikkakunnalleen kuolemaan.
Edellisenä viikonloppuna Nykänen oli ottanut tabletin, jonka uskoi olevan Subutexia. Jälkikäteen verikokeet eivät kuitenkaan buprenorfiinia hänen kehostaan löytäneet. Ilmeisen myrkytystilan olivat sen sijaan aiheuttaneet rauhoittava lääkeaine klonatsepaami ja muut opioidit kuten fentanyyli.
- Lappeenrantalainen Santtu Nykänen aloitti huumeidenkäytön 14-vuotiaana. KIMMO METSÄLÄ
- Nykänen_tuolissa1.jpg (99.57 KiB) Katsottu 2853 kertaa
Sairaalavuoteessa makaava 18-vuotias on kytketty hengityskoneeseen, sillä hänen keuhkonsa toimivat vain osittain. Seuraavana päivänä hänet on perheensä päätöksellä määrä kytkeä irti letkuista. Elvytyskieltopäätös on tehty.
Nyt viisi vuotta myöhemmin Nykänen, 23, istuu kahvilassa Lappeenrannan keskustassa. Hän tarvitsee pyörätuolin liikkuakseen ja apua tuodakseen kahvikupin huulilleen.
Hän on kuitenkin elossa.
Vain muutamia tunteja ennen kuin hänet piti irrottaa hengityskoneesta, Nykänen alkoi kurotella kehoonsa kiinnitettyä letkua. Myös hänen silmänsä avautuivat ja alkoivat liikkua, vaikka ne eivät tuntuneetkaan aluksi kohdentuvan mihinkään.
Ensimmäistä sanaa lähimmäiset saivat odottaa kuukausia.
Vesipiippuna tyhjä energiajuomapullo
Joensuussa varttunut Nykänen aloitti huumeidenkäytön 14-vuotiaana. Ensimmäinen kerta on painunut hänen mieleensä.
Kaupunki kylpi auringonpaisteessa heinäkuisena festivaaliviikonloppuna, kun Nykänen kavereineen otti suunnakseen Laulurinteen lähistöllä sijaitsevan metsän.
Siellä heitä odotti Nykäsen silloisen kaverin energiajuomapullosta kyhäämä vesipiippu, jolla hän veti ensimmäisen kerran keuhkoihinsa päihdyttävää kannabissavua.
Samaisessa kaveripiirissä päihteidenkäyttö oli Nykäsen mukaan yleistä, ja sitä myös edellytettiin niiltä, jotka halusivat pysyä porukassa mukana.
– Se oli sinänsä siisti tunne. Olin vähän kuin nuori kapinallinen siinä vaiheessa, kun rupesin polttamaan pilveä.
Nykäsen toisessa kaveriporukassa huumausaineita ei katsottu hyvällä.
Hän muistaa esimerkiksi saaneensa kutsun kaverinsa tyttöystävän syntymäpäiväjuhliin noin 15-vuotiaana. Kutsun ehtona kuitenkin oli saapua selvin päin.
Kesken illanvieton puhelimeen kilahti viesti: toisella kaverilla oli myynnissä kannabista hyvään hintaan. Nykänen tarttui tarjoukseen ja poistui hetkeksi juhlapaikalta.
Palattuaan juhliin Nykäsen hyvä ystävä käski tätä katsomaan itseään silmiin ja kertomaan, oliko polttanut jotain.
– Siinä luottamus alkoi murenemaan ensimmäisen kerran, Nykänen muistaa.
Kannabiksen lisäksi hän kertoo käyttäneensä ekstaasia ja amfetamiinia.
– Olen elävä esimerkki siitä, kun pilvi ei enää riitä.
Elämä ottaa toisen suunnan
Nuuskapurkin avaaminen vaatii nykyisin Nykäseltä keskittymistä. Lihasten jäykkyys hankaloittaa arkea, mutta lopulta vaalea muovirasia napsahtaa auki.
Nykäsen nilkat ja jalkaterät ovat virheasennossa, sisäänpäin kiertyneinä. Pyörätuolissa istuessaan hänen jalkansa osoittavat liki suoraan eteenpäin.
Syksyn 2018 tapahtumat aiheuttivat hänelle vakavia aivovaurioita, joiden takia hänen lihaksistonsa jäykistyi samaan tapaan kuin Parkinsonin tautia sairastavilla voi käydä.
Nykäsen omat muistikuvat hänen elämänsä muuttaneesta viikonlopusta ovat rajalliset. Hän on joutunut rakentamaan kuvaa tapahtumien kulusta siltä pohjalta, mitä on kuullut muilta.
Saimaan ammattiopisto Sampossa kolmatta vuotta rakennusalaa opiskellut Nykänen lähti viikonlopuksi Lappeenrannasta Joensuuhun. Oli koulujen syyslomaviikko, ja synnyinkaupungissa oli tarkoitus tavata vanhoja kavereita.
Etelä-Karjalaan hän oli muuttanut äitinsä ja siskonsa kanssa vuotta aiemmin.
- Santtu Nykäsen nilkat ja jalkaterät ovat jäykistyneet ja kääntyneet sisäänpäin. KIMMO METSÄLÄ
- Nykänen_tuolissa2.jpg (85.32 KiB) Katsottu 2853 kertaa
Parin tunnin junamatkan jälkeen Nykänen vietti perjantai-iltaa hyvän ystävänsä kanssa. He vaihtoivat kuulumisia ja joivat parit oluet. Sunnuntaina Nykänen joutui etsimään uuden yösijan, kun ystävän suunnitelmat muuttuivat.
Uusi kortteeri löytyi toisen nuoruuden kaverin luota. Siellä Nykäsen käsityksen mukaan hän otti Subutexiksi väitetyn tabletin. Maanantaina Nykäsen äidin alkaessa kysellä poikansa perään hänelle selvisi, että hänen poikansa oli tajuttomana. Kylmä suihkukaan ei ollut saanut häntä virkoamaan.
Illansuussa paikalle hälytettiin ambulanssi. Pohjois-Karjalan keskussairaalan ovilla Nykäsen tila romahti. Saman viikon torstaina hänet siirrettiin Lappeenrantaan.
Nykäsellä ei ole viikonloppua seuranneilta kuukausilta muistikuvia. Henkitorviavanteen kaulalla jättämä pyöreä arpi muistuttaa vielä vuosien jälkeenkin sairaalareissusta.
"En halua leikkiä enää omalla hengelläni"
Neitsyt Maria ja viikatemies koristavat Nykäsen olkavartta. Hän on ottanut tatuoinnit muistutukseksi itselleen siitä, kuinka lähellä hengenlähtö todella oli.
Helmikuussa 2019 Nykänen siirrettiin Sammonlahdessa sijaitsevaan hoitokotiin. Tuolloin hän sanoi ensimmäisen sanansa sitten lokakuun. Se oli lyhyt ja ytimekäs "moi". Seuraavaksi tulivat kirosanat.
Kesti vielä kesään saakka, ennen kuin hän pystyi käymään lyhyitä keskusteluita läheistensä kanssa.
Elämää järisyttänyt kokemus muutti arvatenkin Nykäsen suhtautumista huumausaineisiin. Enää hän ei niihin koskisi.
Olen elävä esimerkki siitä, kun pilvi ei enää riitä.
Moni muukin asia on nykyään toisin. Välit moniin nuoruuden kavereihin ovat katkenneet. Toisaalta useat kaverit Lappeenrannasta ovat muuttaneet muualle tai kaikonneet muuten.
Perheensä lisäksi läheisimpiä ihmisiä Nykäsen elämässä ovat hänen henkilökohtaiset avustajansa.
Tavoitteena askeleet 25-vuotiaana
Syyllisen tapahtuneeseen Nykänen löytää läheltä. Kukaan ei häntä pakottanut huumeita käyttämään.
Hän kuitenkin päätyy kertomaan omasta lapsuudestaan. Nykänen mainitsee biologisen isänsä alkoholismin ja tämän kuoleman. Hän kertoo myös vaikeasta suhteestaan adoptioisäänsä, jonka kanssa hän ei enää ole tekemisissä.
Nykänen arvioi käyttäneensä huumeita löytääkseen pakokeinon teini-ikäisenä kokemastaan ahdistuksesta ja yksinäisyydestä. Hän kuitenkin kokee pilanneensa elämänsä.
– Vaikea olla ajattelematta niin. Minulla oli selvät sävelet, mitä halusin tehdä. Halusin mennä armeijaan ja jäädä sinne töihin.
Lapsena hän haaveili urasta rauhanturvaajana.
Nykänen oli vuoden 2018 syksyllä muutaman kuukauden päässä siitä, että olisi valmistunut ammattiopistosta. Nyt hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Kuntoutusta on kahtena päivänä viikossa.
Nyt hän haaveilee, että voisi jonain päivänä mennä töihin esimerkiksi rakennustyömaalle. Ensin pitäisi päästä eroon pyörätuolista.
Nykänen on asettanut itselleen tavoitteen, että pystyisi 25-vuotiaana ottamaan askelia. Pitkiä matkoja hän tuskin kuitenkaan tulee enää kävelemään.
Nykyisin Nykänen toimii Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kokemusasiantuntijana. Hän on käynyt esimerkiksi kouluilla ja nuorisotiloilla kertomassa kokemastaan. Nykänen toivoo tavoittavansa mahdollisimman monta nuorta ja vanhempaa.
– Ottakaa selvää, mitä lapsenne tekevät, hän painottaa.
Santtu Nykäsen avoimuus yllättää.
Moni hänen tilanteessaan ei suostuisi esiintymään lehtijutussa omalla nimellään tai suostuisi valokuvattavaksi.
– Olen hyväksynyt oman tilanteeni. En jaksa ujostella tätä yhtään.