Tässä tapauksessa kahden kotipaikan naapurit ovat nähneet selkeää retuuttamista ja toimineet ihan oikein, kun ovat ilmoittaneet lastensuojeluun. Miksihän siellä ei olla toimittu? Minulla on käsitys, että jos kriisipuhelimeen soitetaan, sieltä pitäisi lähteä välitön apu paikalle tarkistamaan mikä tilanne on. Äidin naapuri kertoi noin tehneensä, mutta eiköhän tuolloin Helsingin kokoisessa kaupungissa resurssipulan takia päästy liikkeelle, vai eikö ollut riittävän vakavasta asiasta päivystäjän mielestä kyse? Suomen lastensuojelu on mielestäni täysin retuperällä, kun ei toimita silloin kun lapsen etu niin vaatii, kuten viime aikoina parissa muussakin surullisessa tapauksessa on nähty. Tai ei pelkkä lastensuojelukaan, vaan yleensä sosiaali- ja terveyspuoli kaipaa remonttia, jotta apu saadaan sinne missä sitä oikeasti tarvitaan.
Toisaalta tässä maassa on myös tapahtunut huostaanottoja väärin perustein, ja mitä käsittämättömimmistä syistä. Jonkun, vaikkapa sairaan naapurin ilmoituksen perusteella on partio saattanut lähteä heti oitis matkaan ja on aloitettu huostavalmistelut, jotka ovat päättyneet huostaanottoon, joka sittemmin on kumottu väärin perustein tehtynä. Olen kuullut, että aina eivät ls-työntekijät ole tarkistaneet ilmiannosta saamiaan tietoja koulusta, neuvolasta jne. Melko ällistyttävä oli eräskin tapaus, jossa lapsi huostattiin koska päiväkodin johtaja ilmoitti lapsen olleen hyvin nälkäinen lounasruokailussa. Ja äiti haki seurakunnan kautta EU-ruoka-apua.
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009_0 ... chive.html
Miettisin hyvin tarkkaan lähdenkö ilmoittamaan mustelmaisesta lapsesta yhtään minnekään. Katsoisin muutakin, kuten onko lapsi touhukas, iloinen, ottaako kontaktia, onko spontaani, miten lapsi suhtautuu ympäristöönsä jne. Tehdäänkö lapsen kanssa asioita lapsilähtöisesti, vietetäänkö hänen kanssaan aikaa yhdessä. Onko perheen elämänrytmit säännölliset, eletäänkö ns. inhimillisessä elämänrytmissä, joka lapsen ikätasolle sopii. Onko lapsi huolehditun näköinen. Millaisia ääniä naapurista kuuluu.
Jos nuo muutamat asiat eivät vaikuttaisi olevan normaalilla tolalla, niin seuraisin kyllä pidempään, jotta selviää onko vaikkapa lapsen itku uhmaa. Onko lapsi kömpelö tai hurjapäinen, ja satuttaa itseään usein. Onko unikoulu menossa jne.
Ei pidä leikkiä toisten ihmisten perhe-elämällä reagoimalla liian äkkinäisesti... muttei myöskään pidä katsoa läpi sormien sitä, kun lasta selkeästi laiminlyödään, kuten tätä 8-vuotiasta.