http://fi.wikipedia.org/wiki/Outo_laaksoKylli kirjoitti: Mikä on "uncanny valley"-efekti...?
Kuka on kohdannut kuolleen?
Valvoja: Moderaattorit
aikoinaan työssäni terveyskeskuksen vuodeosastolla tuli laitettua vainajia kylmiöön.
ihan tavallinen tapahtuma, ei mitään erikoista. se kuului työhön, ensin syötät ja hoidat, sitten yhtenä päivänä peset ja puet Exituspakkauksen hänen päälleen. kädet ristiin rinnalle ja kukka käsien väliin, nimimilappu varpaaseen ja kylmiöön. tarpeen vaatiessa otin ulos ja näytin omaisille vainajan taikka luovutin hänet hautaustoimiston porukoille.
ihan tavallinen tapahtuma, ei mitään erikoista. se kuului työhön, ensin syötät ja hoidat, sitten yhtenä päivänä peset ja puet Exituspakkauksen hänen päälleen. kädet ristiin rinnalle ja kukka käsien väliin, nimimilappu varpaaseen ja kylmiöön. tarpeen vaatiessa otin ulos ja näytin omaisille vainajan taikka luovutin hänet hautaustoimiston porukoille.
elämä on mysteeri
-
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 55
- Liittynyt: Pe Heinä 20, 2007 5:58 pm
- Paikkakunta: Helsinki
Ei ole kanttia mennä...
mennä ketään vainajaa katsomaan. Ei omaa äitiäini, isää eikä muitakaan menehtyneitä sukulaisia.
Kerran olen ollut tilanteessa, jossa meinas taju lähteä. Oltiin miehen kanssa- Kalasataman aallonmurtajan luona istuttiin; minä otin aurinkoa ja mies kalasti. Pois lähtiessä mies kummasteli kiveä rannassa. Ei tuossa menomatkalla mitään kiveä ollut...
Joo, kivi olikin sitten rantaan ajautunut ruumis, päälaki paljaana sivuhiukset lepattaen. Soitto poliiseille, jotka tulivat jonkin ajan kuluttua veneellä katsomaan. Minä juoksin jo kauas enkä jäänyt tölläämään mitä vedestä nostettaisiin. Kyllä meni pullo kosua sinä iltana.
Kerran olen ollut tilanteessa, jossa meinas taju lähteä. Oltiin miehen kanssa- Kalasataman aallonmurtajan luona istuttiin; minä otin aurinkoa ja mies kalasti. Pois lähtiessä mies kummasteli kiveä rannassa. Ei tuossa menomatkalla mitään kiveä ollut...
Joo, kivi olikin sitten rantaan ajautunut ruumis, päälaki paljaana sivuhiukset lepattaen. Soitto poliiseille, jotka tulivat jonkin ajan kuluttua veneellä katsomaan. Minä juoksin jo kauas enkä jäänyt tölläämään mitä vedestä nostettaisiin. Kyllä meni pullo kosua sinä iltana.
Olin sairaalassa äidin sängyn vieressä, kun hän kuoli. Samoin olen ollut koirieni vieressä, kun ne on lopetettu. Nopeita ja koruttomia tilanteita kaikki.
Liikenneonnettomuuden uhrin (koulupoika) olen nähnyt parin metrin etäisyydeltä (pää oli kyllä jo peitetty suojamuovilla), kun satuin ajamaan pyörällä ohi.
Liikenneonnettomuuden uhrin (koulupoika) olen nähnyt parin metrin etäisyydeltä (pää oli kyllä jo peitetty suojamuovilla), kun satuin ajamaan pyörällä ohi.
Mulla alkaa olla jo sellainen olo, että tämä pieni pää leviää totaalisesti, jos joudun vielä yhdenkään läheisen nähdä kuolleena. kauhukuvat on muutenkin kamalat. Ja leviää kai tämä silloinkin, vaikka ei tarvisi nähdä, jos vaan joku vielä kuolee Siihen olen varautunut, että isovanhemmat kuolee pian ja sen asian kanssa olen sinut, mutta jos joku muu...
-
- Javier Pena
- Viestit: 1864
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
Voi ja monesti. Ortodoksiset hautajaiset ovat muuten mieleenpainuvimmat,niissähän arkku on auki koko toimituksen ajan ja siinä voi käydä hyvästelemässä ruumiin.
Itsemurhan tehneet ja pidempään kuolleena olleet on silleen monesti päänalueelta mustelmilla,eivät saa oikein peitettyä niinkuin telkkarissa ameriikoissa
Itsemurhan tehneet ja pidempään kuolleena olleet on silleen monesti päänalueelta mustelmilla,eivät saa oikein peitettyä niinkuin telkkarissa ameriikoissa
Totuus on tarua ihmeellisempää
-
- Javier Pena
- Viestit: 1864
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
Tuohonkin työhön tottuu,ikäänkuin turtuu. Sitäpaitsi mikä siinä kuolleessa on niin pelottavaa,ei se päälle tule ja mielestäni siinä on ikäänkuin enää kuoret jäljellä.viikate kirjoitti:Mä olen kohdannut vainajia jotka ovat menehtyneet mm. ampumavammoihin, pahoinpitelyihin, hukkumisiin, hirttäytymisiin, tukehtumiseen, hypotermiaan, myrkytyksiin, liikenneonnettomuuksiin, junanalle, kaatumisiin, aivoverenvuotoihin, sydäninfarkteihin, rytmihäiriöihin, keuhkopöhöihin, aortanrepeämisiin, verioksenteluun, syöpään ja vanhuuteen.
Listasta puutuu varmaan muutama kuolintapoja kun kaikkea voi muistaa.
Vainajat ovat olleet käsiin kuolleita, minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia sitten kuolleita. Osa on ollut suihkunraikkaita kun jotkut ovat olleet haisevia, mätäneviä ja toukkaisia hyvin kypsyneitä kesävainajia.
Työnpuolesta niitä joutuu melkein viikoittain katselemaan.
Totuus on tarua ihmeellisempää
Re: Kuka on kohdannut kuolleen?
Juuri niin. Ei kuolemassa pitäisi olla mitään kovin kummallista, mutta nykyisin se on monelle hyvin vieras asia (paitsi näköjään meille murhalaisille )Kylli kirjoitti: usein kuulee sanottavan, että nykyihminen on vieraantunut elämän kiertokulusta eli siitä, että eläväinen on myös kuolevaista, ja kuolema on tavallaan mystifioitu eikä enää luonnollinen osa elämän kiertokulkua.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2942
- Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
- Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet
mulle kuollut on kuollut, mutta perheessä sattuneen kuoleman kohdalla vedin kyllä rajan siihen, että omaisiani en halua nähdä kuolleena. en osaa sitä mitenkään selittää, en vaan halua ja ajatuskin puistattaa. töissä näkee kuolleita ja on niiden kanssa melko paljon tekemisissä, se kuuluu elämään ja mun mielestä vainajanlaitto on viimeine palvelus sille eläneelle, se on tehtävä hyvin ja kunnioituksella. silloin ei puhuta omia asioita eikä oikein muutkaan, se hetki on sille kuolleelle ja sit kun se on tehty niin elämä jatkuu.
"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-