MURHA.INFO

Minulle on kerrottu, että äiti vei lapset turvaan kaivoon.

Uusia lapsia ei ole. Edelleen asuvat tilalla ja tila on toiminnassa. Talon toinen puoli jossa anoppi asui, on edelleen tyhjillään. Kaivokin on paikoillaan.

Sisko asuu Halkiassa jossa siis tämä tapahtui (on asunut jo vuodesta 81 lähtien), Halkia on pienempi kylä joka kuuluu Pornaisiin. Olen jopa nähnyt näiden pienokaisten haudan vieraillessamme hautausmaalla.

Jepjep, sellaista huhua siellä liikkuu että kys. äiti polttaa toisinaan kynttilää kaivonpäällä ja katselee ulos ikkunasta.. Haudallakin on tullut käytyä, on kyllä aika spooky juttu, mutta mielenkiintoinen. Tosin ihmetyttää kuinka vähällä tuo äiti selvisi kuin ei tainnut missään mielisairaalassakaan kauaa olla. Tällä tarinalla isovanhemmat pelottelivat pienenä, asuivat lähellä tapahtumapaikkaa. Toinen tarina taisi olla miten joku äiti murhasi lapsena ja piilotti lattialautojen alle erääseen viereiseen autiotaloon (taitaa olla vain tarina/ urbaanilegenda-lapsien-pelottelu-kummitustarina) Eipä uskallettu koskaan mennä kys. autiotaloon.

Löytyykös tota Hiidenvirtaa nykyään jostakin?

insomniac kirjoitti:Tosin ihmetyttää kuinka vähällä tuo äiti selvisi kuin ei tainnut missään mielisairaalassakaan kauaa olla.

En nyt sanoisi että vähällä.Nimittäin siinä vaiheessa kun mielenterveys on saatu raiteilleen,
on täytynyt kohdata se asia että tappoi kaikki kolme lastaan jotka varmasti olivat äidilleenkin
rakkaita.Ja vielä elää tuon tosiasian kanssa koko loppuelämä.
Pointsit kyllä miehelle joka otti vaimonsa takaisin kotiin.

Damien ymmärrät varmaan mitä tarkoitin.

muoks. Kyllähän se on aina plussana rangaistuksen päälle tuo tekonsa kohtaaminen ja sisäistäminen ja sen kanssa eläminen joka taitaa olla pahempi kuin itse virallinen rangaistus (riippuen toki kuinka tunnevammainen ihminen kyseessä)

Itse asiassa en ihan täysin nimittäin useinhan täällä ollaan kaiken maailman hulluja kivittämässä
eikä mikään tuomio tunnu olevan riittävä.En siis väitä ettäkö sinun kantasi olisi ollut tuo mutta
yleensähän mielisairaalaan laitetaan mieleltään järkkynyt ihminen ja kaikkien kannalta paras
vaihtoehto on se myös päästää sieltä pois kun on tervehtynyt.Niinhän tehdään sairaalassa myös
fyysisesti sairaille potilaille.
Mielenterveysongelmista on turha ketään lähteä rankaisemaan jos halutaan olla sivistyneitä.
Olkoonkin tapaus yksi itseä henkilökohtaisesti eniten oksettaneista suomalaisista henkirikoksista.

Nainenko parantui sitten täysin tuosta ''mielisairaudestaan''?

insomniac kirjoitti:Nainenko parantui sitten täysin tuosta ''mielisairaudestaan''?

Joku paremmin tunteva kertokoot asian todellisen laidan mutta mie vielä luotan terveydenhuoltoon
siinä määrin että näin uskon tapahtuneen kun vapautettu kerran on.
Toki on myös mahdollista että toipuminen eteni niin hyvin että oli esim. mahdollisuus avohoitoon.

Hui kamalaa. Järkyttävä juttu kyllä. Ihmeellistä, että vanhemmat pystyy asua vielä samassa talossa ja päivittäin nähdä se kaivo,johon on itse lapsensa heittänyt..hyi.
Ja täytyy sanoa, että lasten isä on kyllä harvinaisen anteeksiantavainen tapaus!

Muutama ajatus tuli mieleen kun tämän (vanhan) ketjun luin läpi:

- Niinkuin jo moni on todennut, kotityrannia ei välttämättä läheisetkään ulkopuoliset huomaa, pystyy esittämään muille hyvin herttaista. Ja se toinen minä tulee esille vaikkapa sitten vain kahdenkesken. Tiedän.
- Itse ymmärrän kyllä että mies on edelleen kimpassa vaimonsa kanssa. Joka ei ymmärrä, ei taida olla kokenut todellista rakkautta. Kokonaan toinen asia olisi jos nainen olisi tehnyt tekonsa vakaasti harkiten tai pikaistuksissaankin.
- Aika erikoisen tarkasti Alibin jutussa kuvattu tapahtumat, kun ottaa huomioon että ei ole muita todistajia kuin äiti itse. Joka siis kait piti oleman jossain määrin "tolkku pois". Mutta ehkäpä nuo sitten on tapahtumat kuitenkin jääneet "kovolle".

I agree with Rocket. Onhan se aika rankkaa kohdata karu todellisuus, mutta ainahan se on helpompi kaksin kuin yksin.

Alibissa hyväkin juttu tästä tapauksesta? Äh kun en ole sitä vielä omiin käsiini saanut.

Niin viittasin tuohon edellisellä sivulla lainattuun juttuun.

Damien kirjoitti:

insomniac kirjoitti:Nainenko parantui sitten täysin tuosta ''mielisairaudestaan''?

Joku paremmin tunteva kertokoot asian todellisen laidan mutta mie vielä luotan terveydenhuoltoon
siinä määrin että näin uskon tapahtuneen kun vapautettu kerran on.
Toki on myös mahdollista että toipuminen eteni niin hyvin että oli esim. mahdollisuus avohoitoon.

Tapausta muuten kuin lehtitietojen perusteella tuntematta luulen, että tapauksen äidillä on ollut pidempiaikaisia mielenterveysongelmia, jotka ovat laukaisseet psykoottisen tilan. Myös lasten hukuttamisen jälkeinen veteen meno ja viiden päivän piileskely syömättä ja juomatta vahvistaa tätä. Äidinäidin käyttäytymisen kuvauksesta päätellen tälläkään eivät ole olleet kaikki kynttelikön kynttilät kirkkaina (jos tällainen ilmaus nyt sallitaan). Jotenkin klassinen kuvaus syyntakeettomasta lapsensurmaajasta; masennus, vaikea, ehkä emotionaalisesti kylmä suhde omaan äitiin, väsymys työtaakan alla jne. Motiivina (sairaalloisena) kenties ajatus lasten pääsemisestä "parempaan paikkaan".

Äidin sairautta ei välttämättä ole saatu parannettua, mutta pahin psykoosi on varmaankin saatu aisoihin lyhyehköllä sairaalahoidolla. Jos henkilö tuomitaan syyntakeettomana hoitoon, hän vapautuu rangaistuksesta kokonaan, joten sairaalahoidon ja teosta syyntakeisena saatavan rangaistuksen kestoa ei voi verrata. Epäilen, että silloinen TEO on katsonut äidin pärjäävän avohoidon tuen turvin varsin lyhyen hoidon jälkeen (syyntakeettoman, ns. kriminaalipotilaan, terveydentilaa ja mahdollista vaarallisuutta arvioidaan lakisääteisesti puolen vuoden välein ja sairaalasta voidaan vapauttaa vasta onnistuneen koeajan tai useamman perusteella). Siihenhän ei ole mahdollisuutta, että kaikki mielenterveysongelmista kärsivät pidettäisiin sairaaloissa kunnes he ovat parantuneet.

Valtaosa lapsensa surmanneista äideistä on syyntakeettomia.

Mariacka kirjoitti:Äidin sairautta ei välttämättä ole saatu parannettua, mutta pahin psykoosi on varmaankin saatu aisoihin lyhyehköllä sairaalahoidolla.

No siinäpä se tuli Mariackan näppikseltä vähän paremmin muotoiltuna, edellisessä kirjoituksessani
sattui dippadai.
En siis todellakaan tarkoittanut sitä että sairaalakaan ihmeitä tekisi ja jokainen sieltä
poistuva olisi totaalisen terve, vaan juurikin sitä että toipuminen on edennyt siihen pisteeseen
että henkilön ei ole enää katsottu olevan vaaraksi itselleen tai muille.

Yksilöllisiä asioitahan nuo tosin ovat ja sen tarkemmin on vaikea sanoa tietämättä diagnoosista
mutta henkirikollinen "ura" ei tainnut tuon jälkeen enää jatkua joten hoito kai teki sitten sen puolesta
tehtävänsä.Tuollaisen teon kanssa voi olla vaan melko vaikea elää joten onhan hyvinkin mahdollista
että se mielenterveys on järkkynyt vielä myöhemminkin.

Lukaisin pikaisesti läpi Alibin 1/86 ja 8/2004, enkä löytänyt mainintaa tuosta Hiidenvirrasta?
Tosin kuumeeni hipoo taivasta, joten on voinut jäädä huomaamatta, mutta onko jossain olemassa faktaa asian, tai siis sarjan, liittymksestä tapaukseen?

Minä olen kuullut tuosta tapauksesta sen, että äiti on ollut todella todella järkyttynyt teostaan ja sitä katunut jne. Mielestäni hän joutuu koko ajan kärsimään rangaistustaan.

Löytyykö teiltä tallesta muita Alibin juttuja tästä tapauksesta kuin se EuroJR:n laittama? Mielenkiinnolla lukisin...