Skloddi kirjoitti: ↑Ti Huhti 30, 2024 7:08 pm
Aseen uutuus ei kaiketi kerro mitään siitä, milloin varsinainen aselupa on saatu. Aseluvan haltijalle on käsittääkseni ihan luvallista myydä vanha ase ja ostaa uusi ns. samalla luvalla, kunhan uusikin ase täyttää luvassa määritellyt asiat kaliiperista, patruunatyypistä jne. Vornanen on siis voinut saada taskupistoolille luvat jo silloin uransa alussa ennen 1998, mutta on vaihtanut aseen uudempaan vaikka sitten 2005.
Suomessa on aina ollut hyvin byrokraattinen käytäntö mitä aselupiin tulee. Onneksi sitä on etenkin viime vuosina pyritty järkeistämään.
Kuten jo useampaan otteeseen on todettu, aiemmin luvan taskuaseeseen on voinut erityisin perustein saada, sitä on helpoittanut kyllä luvanhakijan toimiminen poliisin ammatissa.
Mutta vaikka jollakin olisi ollut lupa entuudestaan 6.35 pistooliin, niin jokatapauksessa hänen on pitänyt hakea uutta ostolupaa poliisiviranomaiselta, uutta hankittavaa vastaavaakin asetta varten.
Ja nämä luvat käsitelltiin aina yksilökohtaisesti joka kerta, jolloin luvan myöntämisperusteita myös tarkastelltiin aina uudestaan. (oli kyseessä oleva asetyyppi sitten taskuase tai vaikkapa haulikko)
Ostolupa olikin tärkeää hankkia aina etukäteen, sillä jo entuudestaan (voimassaoleva aiemman aseen hallussapitolupa) edisti uuden luvan saamista.
Eli jos sattui vaikka jostain syystä ensiksi myymään aiemmin omistamansa aseen, niin siinä tapauksessa uutta ostolupaa haettaessa asiaa käsiteltiin lupapalveluiden toimesta kuten ensimmäistä lupaa haettaessa.
Vanhat taskuasekategoriaan lukeutuvat aseet eivät takuulla ole vuosiin olleet haluttua hyvitystavaraa liikkeisiin päin kauppaa tehdessä, sillä niille ei käytännössä ole ollut ostajakuntaa, tai se on hyvin rajoitettua. Lisäksi perikunnilta niitä on saattanut tulla muiden aseliikkeille ostettavaksi tarjottavien arvoaseiden, lähinnä metsästysaseista luopumisen yhteydessä.
Ennenkuin deaktivointisäädökset suomessa kiristyivät, niin asealan toimijat saattoivat myydä kevyesti deaktivoimiaan pistooleita pois sopuhintaan.
Noihin aikoihin käytäntö oli vieläpä sellainen, että ase saattoi olla hyvinkin helposti palautettavissa täyteen toimintakuntoon, kun sen sallittiin olevan purettavissa. Näitä "vanhoja dekoja" monet alanmiehet mieluusti pyrkivätkin hankkimaan jatkojalostusta varten.
Mutta kieltämättä aika erikoiset ja hyvin ristiriitaiset ovat Vornasen julkituomat selitykset sille, miten lupa aseeseen on hänelle aikoinaan myönnetty.
Hän kun mainitsi myös aiemman työnsä (poliisi) yhtenä perusteena asiassa.
Normaalikäytännön mukaan kun poliisi lopettaa työskentelynsä ammatissaan, hän luonnollisestikin joutuu palauttamaan niin virka-aseensa, poliisin virkamerkin, sekä työpaikkansa avaimet ja muut aiempaan työhönsä liittyvät varusteet työnantajalleen.
Sekä tiedossani on yksi aiempi tapaus, jolloin on tulkittu jotta ei myöskään enää täyty perusteet taskuaseluvallekaan, jos henkilö ei enää toimi siinä ammatissaan, mikäli lupa on saatu juurikin ammatti/työperusteisesti vaikka ase olisikin hankittu omakustanteisesti, eikä se ole työnantajan omaisuutta.
Vanhoilla luvilla olevien voi kuvitella jäävän hyvinkin huomiotta, mikäli henkilön käytös ei millään tavalla anna syytä tarkempaan tarkasteluun.
Lupa on kuitenkin saattanut raueta ja aseesta on tuolloin täytynyt luopua. (olisiko tässä tapauksessa se kuitenkin jäänyt Vornaselle, eikä sen hallussapidon edellytyksiin ole muistettu puuttua, kun hänhän on toiminut kansanedustajana vasta vajaan vuoden ajan)
No, se siitä aiheesta.
Jospa saamme myöhemmin vielä kuulla Vornasen taskuaseluvan myöntämisperusteista vielä lisää, siitä taatusti pitää media huolen.
Ja eteenpäin, Vornanen kertoo saaneensa tappouhkauksen vuoden 2013 keväällä, joka oli kohdistunut häneen sekä tyttäreensä.
Tuota ennen hänellä oli ollut kolme juttua vireillä, joissa häntä epäiltiin pahoinpitelyistä työtehtäviään hoidettaessa. Nuo kylläkin oli saatu sovituksi ennen käräjille päätymistään, taikka syytteet kaatuivat oikeudessa.
En sinänsä yhtään ihmettele, etteikö hän olisi varmaankin voinut saada Joensuussa toimiessaan vihamiehiä, mikäli on työtehtävissään käyttänyt vaadittavaa enemmän voimakeinoja, sellaisella käytöksellä ei ainakaan helpoita hommiaan kentällä. Painimaan joutuu helposti.
Voihan toki olla että innokkaana naisten vonkaajana jo aiemminkin tunnettua Vornasta kohtaan ovat myös varattujen naisten aviopuolisot olleet hieman näreissään.