miesasiamies kirjoitti:Ketä he ovat olleet?
En muista tekijöiden nimiä ulkoa. Henkirikosten uhrien nimet muistan ulkoa, mutta tekijöille ei ole muistissa tilaa. Koitan katsoa, löydänkö muutaman nimen tähän hätään. Jalo Eetu Seppänen löytyy muististani. Jos Seppänen ei ole kellarimurhien tekijä, niin oli ainakin erittäin potentiaalinen sarjamurhaaja. Seppäsen tekemä henkirikos oli sarjamurhaajan käsialaa, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa miehen selitykset "vahingosta".
Noniin, sieltä löytyi ekana Vesa-Petteri Mustonen, joka tappoi satunnaisen baarista yksin jalkaisin yöllä kotiin palanneen naisen. Vuosi oli 2000 ja paikkana Joensuu. Selvä sarjamurhaajatyylinen henkirikos. Lisää olisi tullut, mikäli ei olisi jäänyt kiinni.
Sitten somalialainen Abdiqadir Osman Hussein oli täysin päivänselvä sarjamurhaaja, mutta miehen toiminta pystyttiin estämään ekan henkirikoksen jälkeen. Karkotetaan elinkautisen jälkeen Somaliaan.
Sitten oli tietysti tämä paloittelusurmaaja Ceeli, jonka Doctor Lecter tässä aikaisemmin juuri mainitsi. Tappoi Helena Korlinin 70-luvun lopulla. Oli erittäin potentiaalinen sarjamurhaaja.
Pekka Kautto hyökkäsi 70-luvulla useammankin naisen kimppuun Porvoossa ennen, kuin pisti yhden kylmäksi. Aika selvä sarjamurhaajan alku oli kyseessä.
Nyt en sitten pääsekään pidemmälle, kun hejacin lista kadonneista ja surmatuista naisista ei ole enää olemassa. Mutta onhan näitä ollut. Yksihän oli joku sellainen, että jeppe veteli puukolla jonkun naisen kylmäksi, jonka kohtasi polulla jossain metsikössä.
Väittäisin, että 80-luvulla ja 90-luvulla olis ollut jotain kourallinen näitä tapauksia. Tekijä oli yleensä joku aika nuori moniongelmainen mies.
Sitten oli nämä Tuusulan puukotukset. Ensin se 2008 kesällä ollut tapaus, kun 18-vuotias tappoi 14-vuotiaan koripallokentälle ja sitten tämä viime marraskuun sekoaminen, missä oli tekijänä tämä Riku Gavrilov.
miesasiamies kirjoitti:Kyllä. Tosin Nykopp-Koskella ei ole tekemistä listan rikostyypin kanssa, ja Junnikin on vähän siinä ja siinä (aina henk. koht. juttuja motiivina). Peilasin tilastoa samantyyppisiin rikoksiin, joita on listassasi, en insuliinisurmiin yms, ja tein haarukointia siltä pohjalta.
Nykopp-Koski on niin selvä sarjamurhaaja, kuin olla ja voi. Naissarjamurhaajat toimivat juurikin yleensä, kuten tämä tantta. Motiivina vallankäyttö ja kontrolli, heikompien tappaminen ja näistä mahdollisesti saatu seksuaalinen nautinto. Ehkä jopa Suomen tyypillisin sarjamurhaaja.
Junni sen sijaan on vähän siinä ja siinä, että on sarjamurhaaja, vai ei. Motiivit olivat aika henkilökohtaisia, eikä ollut mitään seksuaalista motiivia. Motiivi on kuitenkin ollut joku todella kiero ja kaveri keräsi uhreiltaan hampaita voitonmerkeiksi.
miesasiamies kirjoitti:Näissä yhden tekijän jutuissa on usein runsaasti varaa tulkinnalle. Ja miksi niin moni on lopettanut? Vankilassa kuolleet tai heti vankilan jälkeen muuttaneet ulkomaille? Tarkistan kantani, jos uutta ilmenee!
Näitä lopettamisiahan on ihmetelty Amerikassakin. Aikaisemmin, joskus 80-luvulla ajateltiin vielä, että nämä tämän tyyppiset tekijät eivät pysty itse lopettamaan tappamista, kun ovat pari-kolme ihmistä tappaneet. Aika moni kuitenkin näyttäisi lopettaneen juuri ihan alkuvaiheessa ja selvinneen juuri sen takia jäämättä kiinni teoistaan.
Sarjamurhaajahan voi lopettaa vaikka siksi, että aloittaa seurustelusuhteen ja muuttaa sittemmin kumppanin kanssa yhteen. Tuo suhde vie tekijän keskittymisen pois tappamisesta, eikä oikein aikaa ja mahdollisuuksiakaan tappamiseen enää ole. Tämähän on paljastunut monen sarjan katkeamisen syyksi, kun näitä vanhojen sarjojen tekijöitä on jäänyt kiinni Yhdysvalloissa.
Aika usein tappaminen on alkanut, kun vanha muija on jättänyt ja tappaminen on loppunut, kun on löytynyt uusi muija.
Vankilaan joutuminen on myös aika yleinen syy sarjan katkeamiselle.
miesasiamies kirjoitti:Mutta sivuutatko ne henkirikosryppäät, joissa operandit ja muut päppänpäät mätsäävät niin haluttaessa, mutta jotka ovat ratkenneet ilman sarjamurhaajaa? Eikö tuossa ole vaarana vähän valikoiva tutkinta? Valitaan otanta, joka vastaa tutkijan hypoteesia, ja jätetään otannasta pois tapauksia, jotka saattaisivat olla ristiriidassa hypoteesin kanssa tai eivät tue sitä?
Helsingissä ja Uudellamaallahan oli yksi jättimäinen rypäs tuolta 60-luvun alusta 90-luvun puoleen väliin. Katselin siitä, että mitkä teot voitaisiin varmasti, tai erittäin todennäköisesti yhdistää yhteen tekijään ja jätin muut ulkopuolelle.
Onhan se silti mahdollista, että tällainen oulunkylän sarjamurhaaja olisi tappanut vaikka viisi naista, mutta ne muut teot ovat vain hieman erilaisia tekotavoiltaan ja tapahtuneet vähän eri paikoissa, enkä ole siksi niitä tuohon yhdistänyt.
miesasiamies kirjoitti:Tämä ei luultavasti tämän valmiimmaksi tule. Yksi juttu kuitenkin vielä. Listauksen tapauksista on poliisi spekuloinut sarjamurhaajaa tiettävästi vain Järvenpään tapauksessa (spekuloi sitä takavuosina). Miksi poliisi ei olisi spekunnut sarjamurhaajalla muissa tapauksissa, jos se olisi ollut pitänyt sarjamurhaajaa varteenotettavana?
Eikö olekin aika paljon luultu, että ilman kaikkia poliisin hallussa olevia tietoja pystyisi julkisten tietojen perusteella täältä käsin kunnolla päättelemään, onko jonkin valitun rikostapauskokonaisuuden takana sarjamurhaaja, jos poliisikaan ei kaikella ammattitaidollaan ja tiedoillaan ole samaan tulkintaan päätynyt? Eli amatööri pystyisi poliisin julkisuuteen antamien tietojen pohjalta arvioimaan, että useissa sellaisissa tapauksissa olisi kyse sarjamurhaajasta, joiden yhteydessä poliisi ei ole päätynyt vastaavaan arvioon. Kävelemään siis ruudun takaa kaiken poliisin ammattitaidon ja tutkintamateriaalin yli.
Entäpä jos poliisilla onkin tapauksissa hallussaan sellaista materiaalia, jonka pohjalta se pystyy arvioimaan, että kyseessä ei ole sarjamurhaaja? Suomen poliisi ei taida olla sarjamurhaaja-asiantuntemuksen kärkeä, mutta kyllä silti iso painoarvo on sillä, että poliisi ei pidä useimpia listauksen tapauksia sarjamurhaajan tekosina. On viitannut/maininnut useamman tapauksen kohdalla, että tapaukset eivät liity toisiinsa. Eivät Suomenkaan rikostutkijat ihan pösilöitä ole.
Speku hyvää ja hommien hyväksi, siinä ei mitään.
Esim. Susanne Lindholmin tapauksessa poliisi tutki itsepintaisesti hamaan loppuun asti sellaisella tutkintalinjalla, että tekijä oli joku Lindholmin tuttu. DNA:t tuhottiin...
Jos DNA oltaisiin otettu talteen, niin meillä olisi käsissä todisteet siitä, että Lindholmin murhan tekijä olisi sama, kuin Kekkosen ja Ketolan murhien tekijä ja, että kyseessä olisi sarjamurhaaja.
Sama homma on, että Argillanderin ja Poussun tapaukset pystyttäisiin yhdistämään toisiinsa.
DNA:n tuhoutuminen on vienyt aika pitkälti mahdollisuuden näiden tapausten ratkaisemiselta.
Lindholmin keissin jälkeen kesti muutenkin sen neljä vuotta ennen, kuin seuraava kellarimurha tuli.
Luulen, että Argillanderin ja Poussun tapauksia ovat jotkut poliisit ehkä yhdistelleetkin toisiinsa, mutta sekin on mennyt silloin niin, että Argillanderin surmaajaksi on epäilty jotain tuttua miestä ja Poussun surmaajaksi ehkä jotain koditonta alkoholistia.
Nuo 70-luvun ja 80-luvun alun poliisit eivät ole tienneet DNA:sta, eivätkä sarjamurhaajista paljon mitään.