Pikkupojan katoaminen Helsingissä 1995

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
El desconocido
Scooby-Doo
Viestit: 23
Liittynyt: La Elo 11, 2007 7:28 pm

Pikkupojan katoaminen Helsingissä 1995

Viesti Kirjoittaja El desconocido »

Minulle on lapsuudestani jäänyt mieleen eräs paljonkin mediassa esillä ollut katoamistapaus muistaakseni vuodelta 1995. Siitä ei näytä olevan ketjua täällä, mutta jos kuitenkin on niin poistakaa sitten tämä.

Noin 11-vuotias poika oli hoidettavana Auroran sairaalassa lastenpsykiatrisella osastolla. Hänen vanhempansa olivat eronneet ja ehkä (jos en väärin muista) riitelivät pojan huoltajuudesta. Pojalla oli lupa lähteä katsomaan jotain jääkiekko-ottelua tms ja poistui sairaalasta. Tämän jälkeen noin vuoteen häntä ei tavoitettu. Hänen katoamisestaan liikkui kaikenlaisia huhuja. Muistan itse helsinkiläisenä, että minua varoiteltiin noita aikoja kotona liikkumasta pimeällä ulkona yksin tai lyöttäytymästä vieraiden aikuisten seuraan.

Tutkimuksissa selvisi ajanoloon, että poika on Virossa, jonne äiti oli järjestänyt hänet apurinsa kanssa. Muistaakseni äiti sai jonkin tuomion. Tämä juttu oli jatkuvasti esillä Poliisi- TV:ssä ja iltapäivälehdissä. Huomionarvoista oli, että poika kertoi myöhemmin Aurorassa olonsa vaikeaksi. Häntä kuritettiin ruumiillisesti siellä ja koki tulleensa väärinkohdelluksi. Muutenkin kyseinen sairaala on monien tuttavieni kertoman mukaan vähän epämääräinen paikka. En kuitenkaan enää muista, mitä ongelmia pojalla oli kotona ja miksi hän joutui Auroraan.

Muistaako kukaan tällaista, vaikka aikaa on kulunut yli 15 vuotta? Millaisen tuomion äiti sai?
Mors certa, hora incerta.
matlockb
Michael Knight
Viestit: 4476
Liittynyt: Ma Maalis 29, 2010 6:17 am

Re: Pikkupojan katoaminen Helsingissä 1995

Viesti Kirjoittaja matlockb »

En kyllä tapausta muista mutta Hesarin arkisto näköjään muistaa:
HS - Kotimaa - 27.8.1996 - 250 merkkiä - -1. painos

Poliisi epäilee: Äiti järjesti 12-vuotiaan kaappauksen - Viroon 1995 kadonnut poika löytyi

JARKKO SIPILÄ

Helsingin rikospoliisi epäilee äidin järjestäneen 12-vuotiaan poikansa kaappauksen Viroon. Tomi Mikael Koistinen katosi Helsingistä yhdeksän kuukautta sitten, eikä hänestä ollut mitään tietoa, ennen kuin Suomen ja Viron poliisit löysivät hänet viime viikolla keskivirolaisesta kylästä.

Fyysisesti poika oli hyvässä kunnossa. Poliisi tutkii tätä äärimmäisen poikkeuksellista tapausta törkeänä vapaudenriistona.

Rikoskomisario Kari Tolvanen sanoo, että poika on ollut Virossa ilmeisesti koko ajan. "Hän oli ensin Tallinnassa eräiden ihmisten luona ja sen jälkeen kahdessa eri paikassa Keski-Viron maaseudulla", Tolvanen sanoo.

"Missään vankilaolosuhteissa hän ei ole ollut, mutta hyvin mielellään hän Suomeen lähti suomalaisten poliisien kanssa", Tolvanen sanoo. Tomi Koistista luonaan pitäneet ovat tämänhetkisten tietojen mukaan tehneet sen maksusta. He eivät tunteneet poikaa.

Miksi äiti olisi järjestänyt kaappauksen? "Tämä on avioperhe. Vaikuttaa siltä, että tämä liittyy avioeron tapaamisoikeus- ja huoltajuusasioihin", Tolvanen vastaa. Hänen mukaansa äiti ei ole kuitenkaan käynyt tapaamassa poikaa Virossa koko yhdeksän kuukauden aikana.

Rikospoliisi sai katoamisilmoituksen silloin 11-vuotiaasta Tomi Koistisesta 19. marraskuuta viime vuonna. Viimeinen havainto hänestä oli edellisenä päivänä Helsingin Munkkivuoressa, kun hän oli poistunut isänsä luota aikomuksenaan mennä äitinsä luokse Espooseen.

Poliisi ei löytänyt Tomi Koistisesta jälkeäkään. Poliisi epäili henkirikosta. Vesistöjä myös naarattiin ja tutkittiin ruumiskoiran avulla.

Juttu lähti selviämään viime viikolla, kun poliisille alkoi "tihkua" tietoja, että poika olisi ulkomailla. Väkivaltayksikön tutkijoita lähti Viroon, ja sikäläisen poliisin kanssa alkoi tiivis yhteistyö.

Viime viikon torstaina Helsingissä otettiin kiinni suomalainen mies ja virolainen nainen. Pariskunnan kuulusteluissa selvisi Tomi Koistisen olinpaikka. Perjantaina Viron poliisi ja mukana olleet suomalaispoliisit löysivät pojan pienestä kylästä Keski-Virosta.

Hänet tuotiin Suomeen samana päivänä ja luovutettiin sosiaaliviranomaisten huostaan.

Tutkimukset kesken

"Äidin kuulustelut ovat kesken, ja ne tulet jatkumaan", Tolvanen sanoo. Hän ei ota kantaa siihen, onko äiti pidätetty. Äiti on kiistänyt syyllisyytensä.

Rikoskomisario sanoo, että Tomin isällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Rikoskomisario Tolvanen sanoo, että äidin epäillään antaneen toimeksiannon jollekin, joka olisi järjestänyt pojan Viroon. "Emme ole vielä tavoittaneet henkilöä, jonka epäillään vieneen pojan lahden yli, joten tietoja kuljettamisesta ei voi toistaiseksi antaa julkisuuteen", Tolvanen sanoo. Tutkinnallisista syistä poliisi on toistaiseksi vaitonainen myös pojan omasta kertomuksesta.
Tuomiota en löytänyt, mutta kun poliisi on tutkinut asiaa törkeänä vapaudenriistona, josta Suomen rikoslaki sanoo seuraavaa:
Törkeä vapaudenriisto. Jos vapaudenriistossa

1.vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden,
2.aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai
3.käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa
ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vapaudenriistosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Jos tuosta törkeästä vapaudenriistosta on tullut tuomio niin todennäköisesti on selvinnyt ehdollisella.
El desconocido
Scooby-Doo
Viestit: 23
Liittynyt: La Elo 11, 2007 7:28 pm

Re: Pikkupojan katoaminen Helsingissä 1995

Viesti Kirjoittaja El desconocido »

Kiitoksia.

Tämä juttu se tosiaan on. Poika taisi joutua vanhempien avioeron pelinappulaksi julmalla tavalla. Jostain muistan lukeneeni myös vai oliko se huhu, että pojan isä olisi järjestänyt pojan Auroraan ja väittänyt pojan hautovan itsemurhaa. Äiti kuitenkin piti Tomia terveenä ja pelastaakseen hänet sairaalalta ja isältä hommasi Viroon. Melkein vuosi häntä siellä sitten piiloteltiin. Hyvin osasi äiti jälkensä peittää, kun poliisilta meni noinkin kauan aikaa löytää hänet. Ilmeisesti päälinjana oli, että ulkopuolinen tekijä liittyisi tähän.

Ainakin yksi lukuvuosi pojalta meni koulusta hukkaan, mutta luin jostain, että hän kävi sitten sen lukuvuoden uudelleen ja pärjäsi kuitenkin hyvin. Sitä en sitten tiedä, joutuiko hän uudelleen Auroraan tai isänsä luokse. Mutta noissa olosuhteissa on vaikea uskoa äidin saaneen huoltajuutta.
Mors certa, hora incerta.
minttusuklaa
Remington Steele
Viestit: 200
Liittynyt: To Huhti 19, 2007 4:43 pm

Re: Pikkupojan katoaminen Helsingissä 1995

Viesti Kirjoittaja minttusuklaa »

Muistan tämän jutun. Tomi oli asunut Virossa yksinhuoltajan ja tämän suunnilleen Tomin ikäisten poikien kanssa. Oli viihtynyt perheessä hyvin ja oppinut nopeasti viron kielen. Tätä perheen äitiä haastateltiin aikoinaan televisiossakin, taisi olla Poliisi-TV:ssä.

Muistan myös tuon että isän mukaan Tomilla oli ollut itsemurha-ajatuksia. Taisi olla niin, että Tomi oli joskus kiivennyt koulunsa katolle ja sieltä oli kuulemma meinannut hypätä. Tästä oli aikoinaan paljon juttuja, vanhempien haastatteluja lehdissä yms. harmi että ei ole enää noita lehtiä tallessa, netistä ei tunnu löytyvän oikein mitään. Kiinnostaisi myös tietää miten Tomin huoltajuusasiat menivät tuon sieppauksen jälkeen.
El desconocido
Scooby-Doo
Viestit: 23
Liittynyt: La Elo 11, 2007 7:28 pm

Re: Pikkupojan katoaminen Helsingissä 1995

Viesti Kirjoittaja El desconocido »

Tästä oli myös televisiossa pari vuotta tapauksen jälkeen jossakin rikoksia käsittelevässä ohjelmassa (ei poliisi-tv vaan joku joka käsitteli aina yksittäistä tapausta) jakso, jossa käytiin läpi tapahtumien kulku. En millään muista sen ohjelman nimeä. Samanlainen ohjelma kuin tämä Rikostarinoita Suomesta joka tapauksessa.

Siinä kerrottiin Tomin tarina aika tarkkaan. Minun hatara muistikuvani on, että isä oli tosiaan nimenomaan se, joka väitti Tomilla olleen itsemurha-ajatuksia. Ja että Tomi olisi itse sanonut, että hän oli koulun katolla vain hakemassa sinne vahingossa potkaistua jalkapalloa tai jotain. Tulkitsin sen silloin aikoinaan niin, että isä oli jotenkin tehnyt Tomin mielenterveysongelmista suuremman numeron kuin mitä ne olivatkaan. Isän motiiveista en sitten tiedä. Minulla kuitenkin lapsuudestani on jäänyt sympatiat Tomin äitiä kohtaan tätä tapausta seurattuani.

Toivottavasti Tomin asiat ovat hyvin edelleen.
Mors certa, hora incerta.
Vastaa Viestiin