Hoitaja myrkyttäjänä

[Kirsi]

Noh, mikäpä siinä. Jos mä tekisin koskaan henkirikoksen vastaisin siitä todennäköisesti täysin mitoin kukkupäin. Eli: Kannattaa katsoa että se henkirikoksen kohde ei ole Kirsin mies, lapsi tai isovanhempi, koska siitä seuraa tod. näk. Hammurabin lain mukainen tuomio. Is this enough? Esim. mun mies parantumattomana ja maailman kultaisimpana humanitaarina oin asiasta täysin toista mieltä(pitäisi vain säästää itsensä), mutta minä en.

[loneliness]

Noh, mikäpä siinä. Jos mä tekisin koskaan henkirikoksen vastaisin siitä todennäköisesti täysin mitoin kukkupäin. Eli: Kannattaa katsoa että se henkirikoksen kohde ei ole Kirsin mies, lapsi tai isovanhempi, koska siitä seuraa tod. näk. Hammurabin lain mukainen tuomio. Is this enough?

En tunne henkilöhistoriaasi, mutta suurella todennäköisyydellä tuo on vain sitä puhetta, mitä lähes kaikki harrastaa. Todella harvoin niin vain käy. Lopulta alkaa elämä voittamaan ja surutyötä tehdään. Jotkut ihmiset ei vaan siitä vihasta pääse irti ja kostaa teon, mutta tuskin se olo siitä paljoa paranee. Ei minulla silti mitään sitä vastaan olisi, että Hammurabia soveltaen insuliinikynällä tähtäisit Nokian hoitsua.

[Kirsi]

En tunne henkilöhistoriaasi, mutta suurella todennäköisyydellä tuo on vain sitä puhetta, mitä lähes kaikki harrastaa. Todella harvoin niin vain käy. Lopulta alkaa elämä voittamaan ja surutyötä tehdään. Jotkut ihmiset ei vaan siitä vihasta pääse irti ja kostaa teon, mutta tuskin se olo siitä paljoa paranee. Ei minulla silti mitään sitä vastaan olisi, että Hammurabia soveltaen insuliinikynällä tähtäisit Nokian hoitsua.

On todella muutama ihminen jonka kuoleman mä kostaisin tuolla tavalla, luoja suokoon ettei siihen tarvitse koskaan mennä. Halpottaako Hammurab, sitä on vaikea sanoa, mutta ainakaan kuoleman johtaneissa tapauksisssa ei tarvitsisis jälkikäteen pohtia kehen seuraava isku alkuperäsen tekijän kohdalta suuntaa. Etenkin jos ja kun kyseessä ovat tapauksen kaltaiset puolustuskyvyttömät uhrit

Kun apollo tuossa intti henkilökohtaisia mielipiteitä, mun puolesta reilut kuolemanrangaistuksetkin saisi Suomen oloissakin ottaaa käyttöön, säästettäisiin meidät intensiivisimmät omaiset väistämättömältä.

[Katjushka]

Luulen, että tuolta tuntuu suurimmasta osasta ihmisiä, jotka eivät ole tuollaiseen tilanteeseen koskaan joutuneet.
Onko muuten Suomessa tapauksia, joissa omainen olisi todella tappanut syytetyn? Itse en sellaisia muista. Kv.tapauksista tulee mieleen sen lentokoneonnettomuuden aiheuttaneen lennonjohtajan murha. Äärimmäisen harvinaista tuollainen länsimaissa kuitenkin on.

[apollo]

Kun apollo tuossa intti henkilökohtaisia mielipiteitä, mun puolesta reilut kuolemanrangaistuksetkin saisi Suomen oloissakin ottaaa käyttöön, säästettäisiin meidät intensiivisimmät omaiset väistämättömältä.

Vastasit jo kerran. En halunnut tietää mielipiteitäsi kuolemanrangaistuksista, saati siitä miten intensiivinen omainen olet

[Kirsi]

Luulen, että tuolta tuntuu suurimmasta osasta ihmisiä, jotka eivät ole tuollaiseen tilanteeseen koskaan joutuneet.
Onko muuten Suomessa tapauksia, joissa omainen olisi todella tappanut syytetyn? Itse en sellaisia muista. Kv.tapauksista tulee mieleen sen lentokoneonnettomuuden aiheuttaneen lennonjohtajan murha. Äärimmäisen harvinaista tuollainen länsimaissa kuitenkin on.

Hah, tekijät varmaan intoutuvat tämän jälkeen rivissä tunnustamaan. Tosiasiat on sanottu, epäilijät saavat vetää mitä keksivät päähänsä.

[Arthur Nebe]

Keskiajalla oli tosiaan parempia ratkaisuja, epäilemättä kannattaisit niitä. Minusta kyllä jopa selvissäkin tapauksessa syytetty on syyllinen vasta siinä vaiheessa kun hänet on ensiksi oikeusistuimessa lain mukaisesti tuomittu. Ja edes sen jälkeen on kyseenalaista käyttää mitään suuria ulkonäköön liittyviä häpeärangaistuksia. Tai mahdollisesti kidutusta. Tai keskitysleirejä. Olet ehkä syntynyt väärään paikkaan ja aikaan. Miltäs maistuisi Varsova tai Kiova v. 1941, nickisi univormussa? Voi tuntua antikliimaksilta että kasvoton oikeuslaitos jakaa tuomioita, mutta silti, vaikka ne olisivatkin joskus räikeästikin liian lieviä niin silti tämä tapa on miljoona kertaa parempi kun katujen "oikeus".

llewellyn: Ad hominemin teit ja vieläpä nickiin kohdistuen. Mutta pisteet siitä että olet ymmärtänyt sen viittaavan historialliseen henkilöön, jonka henkilöhistoriaa tosin luit ilmeisen valikoivasti. Muistutan että nickini esikuvahenkilö oli paitsi erään Einsatzgruppen nimellinen komentaja ja Valtakunnankanslerin vastaisen salaliiton osallinen ja sitä myöten teloitetuksi joutunut, myös Saksan modernin rikospoliisin esiasteen (Valtakunnanlaajuinen Kripo) luoja ja 20-luvun Berliinin nimekkäin yksittäinen rikostutkija jonka tilillä selvitettyjä henki- ja muitakin raskaan sarjan rikoksia on edelleen eniten 20. vuosisadan kriminologisessa historiassa Länsi-Saksan ja post-1990 Saksan osalta. Ei siitä sen enempää. Tietysti voisin yhtä lailla olla Sir Robert Peel tai vaikkapa J. Edgar Hoower...tahi vaikkapa itse Leo Kress

--

Sentimentaalinen sanamuotosi "miljoona kertaa parempia" kertoo oikeassaolon ja moraalipaniikin tärinöissä kirjoitetusta paatoksesta. Ei tässä kukaan peräänkuuluta järjestelmällistä epäoikeudenmukaisuutta tai oligarkiaa tuomioistuinlaitokseen. Se, mille kopauttelin jäätä kevyesti oli järjestelmä joka huomioisi syytetyt entisyyksineen persoonina (siis luonne- ja henkilöhistoria-kokonaisuutena) eikä tapauksina (jolla logiikalla kolminkertainen asosiaali-tappaja on tappoon kolmena erillisenä kertana syyllistynyt henkilö N.N).

Slippery slope? Etkö tosiaan näe näiden kahden ääripään välillä harmaan sävyjä? Se mitä haen, on järjestelmä jossa ymmärrettäisiin myös käytännön linjauksia myöten se fakta etteivät kaikki yksilöt sovi elämään tiettyjen pelisääntöjen mukaan järjestäytyneessä yhteiskunnassa ja yksilön järjestelmällisesti rikkoessa yhteisöä vastaan, on yhteisön keskeisten arvojen puolustamiseksi tarpeen rikkoa yksilön - sinällään valistusfilosofisen kauniisti rikkumattomia - koskemattomuuden ja vapauden arvoja.

Toisinaan voi olla tarpeen "uhrata" yksi tai kaksi ongelmayksilöä sadan tai tuhannen turvaamiseksi. Painan jatkuvasti dramatisointimoottorin jarrupoljinta mutta en silti voi olla tarpeeksi painottamatta sitä faktaa että johtavien asiantuntijoidenkin (Robert E. Hare, Panu Hakola jne) mukaan se määrä henkilöitä joka nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa on pysyvästi eristettynä on minimaalinen leikkaus siitä, minkä todellisen määrän tulisi olla vastaavien tekojen konkreettiseksi ehkäisemiseksi.

Nyt tietysti nostellaan taas alkukesäisten moraalikeskustelujen tapaan esille sitä miten ensikertalaisuus ja pitkä tuomio johtaa vankilakierteeseen ja syrjäytymiseen. Kenties vasemmistolaisittain vieritetään hiljalleen syyllisyyden myllynkiveäkin kasvottoman kapitalistiselle yhteiskunnalle? Itsensä tiedostava yksilö on kuitenkin niin armottoman yksin vastuullisena tekemisistään ja tekemättä jättämisistään: jokainen tässä maassa tapahtuva tappo on tietoinen hengenriisto ja tietoinen anarkistinen manifestaatio järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja ihmiselämän arvokkuuta vastaan.

Se että yhteiskunta pyrkii tunnistamaan todennäköisimmät uusijat ja rajaamaan näiden mahdollisuutta päästä potentiaalisten uhriensa läheisyyteen ei ole ihmisarvoajattelun hylkäämistä, vaan realismia ja utilitarismia käytännön elämässä: toisinaan on välttämätöntä evätä joitakin vapauksia eräältä ihmisjoukolta suuremman ryhmän etujen turvaamiseksi.

En edelleenkään koe moraalisena jäihinvajoamisena ajattelumallia jossa Suomi sulkisi myös juridisesti syyttömiä mutta vaarallisen rikoshistorian ja kriminologisesti selkeää ennustetta tarjoavan tulevaisuuden omaavia henkilöitä pois normaalista elämänpiiristä määräajaksi. Kyseisen nokialaishoitajan pidättäminen ja turvasäilöön sulkeminen mahdollisen vapauttavan oikeudenpäätöksen jälkeen ei missään nimessä olisi oikeusmurha vaan hallinnollinen turvaamistoimenpide yhteiskunnan yleisen edun nimissä. Tietysti vain oma mielipiteeni.

Ja kiitokset vielä Kirsille rationaalisen särmän tuomisesta keskusteluun, siitä nauttii aina yhtä paljon! .

[loneliness]

Kurun kesämökillä vietettiin viime vuoden heinäkuun 28.-29. päivä hoitajan anopin 50-vuotissyntymäpäiviä. Paikalle oli kutsuttu kaikki anopin lapset perheineen. Lisäksi juhlimassa oli tuttavia ja mökkinaapureita.

Vieraat saapuivat mökille lauantai-iltapäivänä neljän maissa. Hoitaja tuli paikalle yhdessä 3-vuotiaan poikansa ja tuttavarouvan kanssa. Hoitajan mies tuli mökille moottoripyörällä.

Juhlavieraat lauloivat syntymäpäiväsankarille ja onnittelivat häntä. Hoitaja ei anoppiaan onnitellut.

Vauva oireili oudosti

Hoitajan käly ehti nukuttaa 8-kuukautisen poikansa päiväunille tuntia ennen vieraiden saapumista. Normaalisti poika nukkuu pari tuntia, mutta tällä kertaa pojan joutui herättämään puoliväkisin.

Kälyn mukaan hoitaja vieraili pojan päiväunien aikaan salaa saunalla, vaikka häntä oli kielletty menemästä sinne. Hoitaja on itse kiistänyt asian.

- Poika oli päiväunien jälkeen väsyneen ja itkuisen oloinen. Normaalisti hän herää nopeasti ja on virkeä. Tällä kertaa silmät painuivat väkisin kiinni. Hän myös kaatuili veltosti sivulle, käly kertoi poliisikuulusteluissa.

Pojan käyttäytyminen ei koko iltana palannut normaaliksi. Hän oli itkuinen ja vierasti muita. Poika halusi koko ajan olla äitinsä lähellä. Vauva piristyi vain hetkeksi ruoasta. Sitä hän söi epätavallisen paljon.

Kivikova vauva

Yöllä käly havahtui kolmelta, kun hänen poikansa nukkui levottomasti. Aamuseitsemältä vauva heräsi.

- Nostin pojan sängystä ylös ja totesin, että hän oli aivan kivikova. Sormet olivat puristuneet nyrkkiin, enkä saanut niitä avattua. Poika irvisteli oudosti, ja oli aivan hiestä märkä mutta kylmä. Hän ei reagoinut puheeseen.

Käly soitti hätäkeskukseen kello 7.44. Tajuton poika kiidätettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Siellä todettiin, että poika on saanut jostakin insuliinia.

Mökillä ei ollut kuitenkaan ketään, joka sairastaisi diabetestä.

Kun anoppi kyseli mökillä olleilta oliko heillä sokeritautilääkitystä, hoitaja hermostui ja huusi miehelleen: "Äitisi syyttää murhaajaksi". Naisen mielestä häntä epäiltiin heti, koska hän on sairaanhoitaja.

Muutamaa päivää myöhemmin hoitajaa kuulusteltiin ensimmäisen kerran epäiltynä. Samalla selvisi, että hän oli tutkinut aiemmin internetistä eri insuliinivalmisteita.

Hoitaja kiistää kaikki syytteet.

http://www.iltalehti.fi/tampere/2008091 ... 6_te.shtml

[Tampereen Tyttö]

Tässä sitä taas ollaan... Nainen on mitä todennäköisimmin syyllinen ainakin tähän sukulaislapsen piikittämiseen, mutta miten sen näyttäisi toteen...
Ja tunnustustahan ei tule!

[sorsake]

On todella muutama ihminen jonka kuoleman mä kostaisin tuolla tavalla, luoja suokoon ettei siihen tarvitse koskaan mennä. Halpottaako Hammurab, sitä on vaikea sanoa, mutta ainakaan kuoleman johtaneissa tapauksisssa ei tarvitsisis jälkikäteen pohtia kehen seuraava isku alkuperäsen tekijän kohdalta suuntaa. Etenkin jos ja kun kyseessä ovat tapauksen kaltaiset puolustuskyvyttömät uhrit

Kun apollo tuossa intti henkilökohtaisia mielipiteitä, mun puolesta reilut kuolemanrangaistuksetkin saisi Suomen oloissakin ottaaa käyttöön, säästettäisiin meidät intensiivisimmät omaiset väistämättömältä.

Olen kyllä tässä vähän Lonen ja Katjushkan linjoilla.. En tiedä nimenomaisesti perheoloistasi, mutta olisiko esim. järkevää kostaa miehen murha, jos siitä seuraisi se että mutsi joutuisi vankilaan, ja lapset olisivat sitten käytännössä orpoja ja vieläpä tappajan lapsiksi leimattuja... Olisko se todella sen arvoista?

Toisekseen: olisitko valmis antamaan saman oikeuden muille ihmisille? Entä jos jonkun sattumien summan kautta olisi niin, että sinua tai jotakuta omaistasi luultaisiin hetken aikaa murhaajaksi, ja joku intensiivinen omainen kerkeäisi toimia ennen kuin totuus selviäisi... Tai jos sinä tai omaisesti äärimmäisen lieventävissä olosuhteissa (itsepuolustus tms.) tappaisi jonkun ja taas joku intensiivinen omainen päättäisi, että tässä on kuolemanrangaistuksen paikka.

Ja kuten Lone sanoi: ei ole ollenkaan varmaa, että tuo Hammurabin lain toteuttaminen lisäisi hyvinvointiasi millään tavalla. LIsäksi vastaavasti tappamasi ihmisen sukulaiset saattaisivat hyvinkin alkaa suunnitella kostoa. Historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, että verikostosta on seurannut vain se, että monta ihmistä kuolee ja kukaan ei hyödy.

Mitään pelotevaikutusta noilla puheilla tuskin myöskään on, koska suuri osa henkirikoksista ei ole kovin pitkään suunniteltuja tai tappaja ei ole sellaisessa mielentilassa, että ajattelisi seurauksia.

[llewellyn]

llewellyn: Ad hominemin teit ja vieläpä nickiin kohdistuen. Mutta pisteet siitä että olet ymmärtänyt sen viittaavan historialliseen henkilöön, jonka henkilöhistoriaa tosin luit ilmeisen valikoivasti. Muistutan että nickini esikuvahenkilö oli paitsi erään Einsatzgruppen nimellinen komentaja ja Valtakunnankanslerin vastaisen salaliiton osallinen ja sitä myöten teloitetuksi joutunut, myös Saksan modernin rikospoliisin esiasteen (Valtakunnanlaajuinen Kripo) luoja ja 20-luvun Berliinin nimekkäin yksittäinen rikostutkija jonka tilillä selvitettyjä henki- ja muitakin raskaan sarjan rikoksia on edelleen eniten 20. vuosisadan kriminologisessa historiassa Länsi-Saksan ja post-1990 Saksan osalta. Ei siitä sen enempää. Tietysti voisin yhtä lailla olla Sir Robert Peel tai vaikkapa J. Edgar Hoower...tahi vaikkapa itse Leo Kress .

On vain niin helppo sivistyneiden rivien välistä lukea todella alkeellista manipulointia. Toimii ehkä jollain nettifoorumilla. Eli käytännössä olet rohkaisemassa kaikkia niitä kehityskulkuja, jotka veisivät oikeuslaitosta pois perinteisestä länsimaisesta oikeusajattelusta kohti roskalehdistö-populismin villitsemää oman käden "oikeus" -ajattelua. Tiedä sitten mistä poliittisesta motivaatiosta. Käärepaperi on kaunis, mutta sisältö löyhkää. Tämä yhdistelmä saa oman vereni kyllä kiehumaan - rehellisempää on lukea tunteenomaisia primitiivi-reaktioita ilman pinnallisen älyllisyyden kuorrutusta. Sanottakoon vielä kerran, että persoonaton ja kiihkoton, välillä liian lieväkin oikeuskäsittely on mittaamattomasti parempi ratkaisu kuin katujen "oikeus"ajattelu, joka johtaisi pikaisesti koko yhteiskunnallisen ilmapiirin brutalisoitumiseen ja tietysti moniin virhetuomioihin ja inhimillisiin murhenäytelmiin. Jos vakavissaan haluamme vähentää rikollisuutta on meidän pyrittävä luomaan yhteiskunta, jossa perherakenteet ovat terveitä ja jossa vaikeuksiin joutumista ehkäistään vahvoin tukirakentein ja ongelmiin puututaan etu-, ei jälkikäteen. Mutta sinähän et ole vakavissasi vähentämässä rikollisuutta vaan toteuttamassa kirjallisesti ties mitä rangaistus-fantasioita. Edelleen olen sitä mieltä, että olet syntynyt väärään aikaan. 1600-luku olisi unelmiesi täyttymys: ei syytettyjen oikeuksia, ei puolueetonta oikeuskäsittelyä, julmia ja barbaarisia rangaistuksia - niin, ja paljon väkivaltaisempi ja turvattomampi yhteiskunta kuin mikä tässä välillä, totta kyllä, liian lieviä rangaistuksia antavassa hyvinvointivaltiossa.

[llewellyn]

Noh, mikäpä siinä. Jos mä tekisin koskaan henkirikoksen vastaisin siitä todennäköisesti täysin mitoin kukkupäin. Eli: Kannattaa katsoa että se henkirikoksen kohde ei ole Kirsin mies, lapsi tai isovanhempi, koska siitä seuraa tod. näk. Hammurabin lain mukainen tuomio. Is this enough? Esim. mun mies parantumattomana ja maailman kultaisimpana humanitaarina oin asiasta täysin toista mieltä(pitäisi vain säästää itsensä), mutta minä en.

Mitä rajoja olisi? Minkälainen varmuus sinulla täytyy olla syyllisyydestä ennen kuin tappaisit rakkaasi murhaajan? (Itse olen muuten ajatellut aivan samoin, että voisin hyvinkin juuri noin reagoida, etenkin jos tapauksessa ei olisi mitään selittäviä tekijöitä, esim. ilmeistä harhaista mielisairautta - mutta en silti erehtyisi pitämään sitä tekoa oikeutena, ja ottaisin siitä vastaan mielelläni rangaistuksen.) Tiedetään hyvin, että tunnekuohuissa ihmiset eivät reagoi aina järkevästi ja voisi olla niin että kosto-kuolema kohtaisikin viattoman ihmisen. Tappamista on myös vaikea nähdä kiihkottoman oikeusprosessin osana - kostohan se on, ehkä oikeutettukin, mutta mikään inhimillinen organisaatio ei ole virheetön, joten ehkä tätä peruuttamatonta rangaistusta ei tulisi siksi käyttää, vaikka onkin varmasti tapahtumakulkuja, jolle se olisi sovelias päätös, ei niinkään rangaistus tai kosto vaan loppupiste.

[Nylonköysi]

prosentuaalisesti suhdeluvut 49-51 riittää.

Noi prossat riittää vasta syyttäjälle, jotta hän saa viedä asian edes oikeuteen. Toisinsanoen syyttäjän ei tule nostaa syytettä, mikäli se todennäköisesti kaatuu oikeudessa.

Aivan, ja siksi uskonkin, että vielä on tulossa lisää paljastuksia ja todisteita, kun oikeudenkäynti etenee. Tällä hetkellä syyttäjän esittämät lauselmat eivät ole kovin vahvat, ts. niiden perusteella on vaikea sanoa onko syytetty syyllinen vai ei.

Itse uskon, että on. Se vaikuttaa todennäköiseltä.

[Arthur Nebe]

llewellyn: Otitpas dramaattisen vaihteen .

En sinällään kannata esimerkiksi kuolemantuomiota enkä olennaisilta osin Suomen rikoslain muuttamista. Se mitä pitäisi muuttaa, on tuomiokäytäntö ja -linjaus. Elitistinen oikeusajattelu jossa pieni tuomarien eliitti määrittelee millaiset tuomiot ovat toimivimpia erkanee lopulta erottamattomasti ns. kansan oikeustajusta jota myös pitäisi kuunnella ja myötäillä, toki ammattimaista rajaa vetäen.

Niin kauan kun tässä maassa esimerkiksi taposta saa alle 15 vuoden rangaistuksen, luultavasti kansan oikeustajun ja oikeusoppineiden järkeilyn välillä vallitsee ristiriita.

Puheenvuoroni määrämittaisen tuomion kärsineistä ja edelleen yhteiskunnalle vaaraksi osoittautuvista henkilöistä on kriminologinen ongelma joka putkahtaa keskustelussa pinnalle aina silloin tällöin. En edelleenkään näe miten se olisi periaatteellisesti länsimaisen oikeusajattelun vastaista että selkeästi yhteiskunnalle vaaralliset ainekset pidettäisiin eristettynä.

Toki yhteiskunnalle vaarallisuus pitää määritellä objektiivisesti ilman poliittisia tarkoitusperiä ja tässä olet ihan oikeassa. En silti jaksa uskoa että itsekään ajattelet siten että kolminkertaisenkin tappajan tulisi säännöllisesti aina vapautua määrämittaisen loppuessa ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Neljännen uhrin kanssa?

[llewellyn]

Toki yhteiskunnalle vaarallisuus pitää määritellä objektiivisesti ilman poliittisia tarkoitusperiä ja tässä olet ihan oikeassa. En silti jaksa uskoa että itsekään ajattelet siten että kolminkertaisenkin tappajan tulisi säännöllisesti aina vapautua määrämittaisen loppuessa ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Neljännen uhrin kanssa?

Ei tietenkään - paljonkos esimerkkejä näistä muuten on? Kannattaisin itse uusinta-kertoimia tuomioihin. En kylläkään mitään tilanteen täysin toivottomaksi tekeviä rangaistuksia USA:n malliin, jotka käytännössä tekevät tilanteen sellaiseksi, ettei mitään menetettävää ole. Silti, uusintoihin olisi puututtava paljon raskaammalla kädellä. Mutta noin yleensä olet minusta hyvin johdonmukaisella linjalla, ja käärit sen tosiaan viehkeään pakettiin. Kadunmiehen oikeustajuhan on hyvin primitiivinen ja sanojen tasolla ollaan valmiita ties mihinkä lynkkaus-rangaistuksiin. Se että meillä on oikeuskäytäntö, joka antaa syytetyille mahdollisuuksia legitiimiin puolustukseen kuitenkin perustuu hyvin pitkälle kantapään kautta saadulle opille, jota enimmät roskalehtien lukijat eivät välttämättä automaattisesti sisäistä. Jos alistamme oikeusprosessin katu-oikeudelle niin raaistamme koko yhteiskuntaa emmekä edes taistele vakavassa mielessä rikollisuutta vastaan emmekä vakavassa mielessä pyri vähentämään uhrien ja valtaisien henkilökohtaisten tragedioiden määrää. Eli kysymys on moninkertaisesti vahingollisesta toiminnasta. En tiedä, ehkä olet vilpitön, ja vain lyhytnäköinen, mutta itse päättelen tuosta tietystä kielellisestä sofistikoituneisuudesta, että tiedät hyvin millä asialla olet.