MURHA.INFO

Mallbella kirjoitti:, vaikka syyt oikeasti löytyvät tuolta isojen poikien vartioimien rahahanojen takaa

Jaa itse kyllä näkisin että tämän alan rahahanoja vartioivat isot tytöt. Valtiovarain-, peruspalvelu-, ja sosiaali ja terveysministerit ovat kaikki naisia. Tämä vain tarkennuksena.

Kiitos Mallbella kirjoituksestasi! Olen kanssasi samaa mieltä; kaikesta ei aina voida syyttää työtään tekeviä viranomaisia.

Sasse75 kirjoitti:http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... 0-perhetta

...
Suuri ongelma on Heinosen mielestä se, että kaikki perheet eivät halua ottaa apua vastaan. Heitä on siihen vaikea pakottaakaan. Pakko astuu kuvioon vasta huostaanottopäätöksen myötä.

– Pulma on se, että palvelut auttavat niitä, jotka ovat valmiita ottamaan niitä vastaan. Kuuluttaisin läheisverkoston vastuuta. Viranomaiset tekevät oman työnsä, mutta läheiset näkevät aina eniten, Heinonen sanoo.
...

Ihmettelen aina välillä sitä, kuinka (aikuisten) vastuu omasta henkisestä pahoinvoinnista ja ongelmista sysätään helposti "toisten niskoille"; milloin mikäkin taho ei ole puuttunut/auttanut riittävästi. Kyse saattaa todellakin joskus olla siitä, että ei itse vain ole osannut/halunnut/viitsinyt/ymmärtänyt jne hakea apua...

nalle_natunen kirjoitti:

th kirjoitti: Ei pidä muuten paikkaansa, että rikosnimike muuttuu esitutkinnassa olevasta sjän syyteharkinnassa HYVIN USEIN. Ennemminkin varsin harvinaista, koska mm. poliisi ja syyttäjä tekevät yhteistyötä HYVIN USEIN jo et-vaiheessa. Se taas ei ole todellakaan ja ollenkaan tavatonta, että sjän ajama syyte ja rikosnimike muuttuu käo:n tuomioharkinnassa toiseksi. Eli esim. törkeä pahoinpitely "normaaliksi" pahoinpitelyksi ja tapon yritys törkeäksi pahoinpitelyksi jne...

Minäkään en allekirjoita sitä, että tapahtuisi HYVIN usein. Tutkintapuolen ja syyttäjän yhteistyö on yleistä tietyntyyppisissä rikoksissa ja niissä tapauksissa nimike muuttuu harvoin. Yhteistyötä ei kuitenkaan tehdä järjestäen joka kunnan tai tuomiopiirin alueella ja tällöin syyttäjä saattaa saada pöydälleen esitutkintapöytäkirjan, jota ei ole ennen nähnyt tai edes asiasta kuullut. Talous-, järjestäytynyt ja henkirikollisuus edellyttävät yhteistoimintaa enemmän kuin jotkut vähemmän vakavat rikokset (esimerkkinä lievät omaisuusrikokset). Tämä on OT-keskustelu, joten jätettäköön nämä pohdinnat johonkin muuhun ketjuun, ettei täysin eksytä aiheesta

Vielä hivenen lisää offtopikkia, nalle... Kierrät nyt vastaustani ja vahvistat vain sitä, eli vähemmän vakavien ts. lievempien rikoksien kohdalla sjä ei todellakaan ja varsinkaan tiedä tapauksesta yhtään mitään, ennen kuin esitutkintaptk:t hänen työpöydälleen syyteharkintaan saapuvat. Näin tietenkin ja luonnollisesti suurimmassa osassa tapauksista ja epäillyistä rikoksista.

Mutta kysehän onkin siitä, että näiden ko. rikoksien kohdalla yleisin ja tavallisin vaihtoehto EI OLE suinkaan rikosnimikkeen muuttuminen ja vaihtaminen vaan SJP, joksi meillä ammattipiireissä syyttämättäjättämispäätöstä kutsutaan... Sjä ei tieten tahtoen vapaaehtoisesti lähde saliin onneaan kokeilemaan ja tilastoja mitättömillä ja epävarmoilla "pikkurötöksillä" heikentämään! Yleensä...

Tay77 kirjoitti:Kiitos Mallbella kirjoituksestasi! Olen kanssasi samaa mieltä; kaikesta ei aina voida syyttää työtään tekeviä viranomaisia.

Sasse75 kirjoitti:http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... 0-perhetta

...
Suuri ongelma on Heinosen mielestä se, että kaikki perheet eivät halua ottaa apua vastaan. Heitä on siihen vaikea pakottaakaan. Pakko astuu kuvioon vasta huostaanottopäätöksen myötä.

– Pulma on se, että palvelut auttavat niitä, jotka ovat valmiita ottamaan niitä vastaan. Kuuluttaisin läheisverkoston vastuuta. Viranomaiset tekevät oman työnsä, mutta läheiset näkevät aina eniten, Heinonen sanoo.
...

Ihmettelen aina välillä sitä, kuinka (aikuisten) vastuu omasta henkisestä pahoinvoinnista ja ongelmista sysätään helposti "toisten niskoille"; milloin mikäkin taho ei ole puuttunut/auttanut riittävästi. Kyse saattaa todellakin joskus olla siitä, että ei itse vain ole osannut/halunnut/viitsinyt/ymmärtänyt jne hakea apua...

Tuo on varmasti pitkälle totta, siis nämä rerurssipulat ja ko apua tarvitsevien perheiden yhteistyöhaluttomuus. Vanha totuushan on, että omia ongelmia ei nähdä. Toisaalta mitä itse olen keskustellut kyseisten tahojen kanssa toimivien henkilöiden kanssa niin esille on tullut myöskin seikkoja, joista voi päätellä, että sosiaalihuoltoon työntekijöiksi päätyy keskimäärin enemmän näitä hörhöjä joiden mielestä esim. väkivaltaisuutta pitäisi vähän ymmärtää, samoin kuin vanhemman ryyppäämistä. Kaikkihan joskus vähän ryyppäävät ja sortuvat typeryyksiin, kaikkihan joskus hiukan innostuvat lätkimään läheisiään jos huono päivä sattuu, mutta ei heti pidä ryhtyä radikaaleihin toimiin, katsellaan nyt eikä hätiköidä, kaikille pitää antaa mahdollisuus jne jne.
Kuulostaa varmaan tosi tyhmältä koko väite, mutta on kuulema totisinta totta joidenkin (jopa useiden) keissien kohdalla, vaikka noin ehkä ylipäätään julkisuudessa voitaisiinkin sanoa, että lastensuojelu Suomessa toimii edes jokseenkin hyvin.
Luultavasti asioiden etenemiseen vaikuttaa vahvasti vanhempien persoona; surkimusten lapset on helppoa ja vaivatonta huostaanottaa koska heistä ei ole vastusta kenellekään, vaan kun joudut puuttumaan jonkun kunnon psykopaatin perhe-elämään niin voi olla tilanne ihan toinen. Samoin jos vanhempi sattuu olemaan keskivertoa karismaattisempi persoona.

Hyvinvointiyhteiskunnasta ruikutus on minusta nykyään turhaa ja osoittaa vain, ettei ruikuttaja tosiasiassa tajua yhtään mitä ympärillä tapahtuu. Hyvinvoinnit on voinut kuopata jo ajat sitten, nyt eletään sitä aikaa kun opetellaan tulemaan toimeen ilman yhteiskunnan apua. Onko se sitten se yhteisöllisyys mikä nykyisin on kadoksissa, urakeskeisyys, nuoruuden sokea ihannointi vai mikä, mikä mättää normaalia kohtuullisen hyvää ihmisen elämää vastaan?
Mutta joka tapauksessa yhteiskunnalta on turha odottaa enää mitään kun pienet lapset tapetaan omiin koteihinsa ilman että kukaan tekee mitään siitä huolimatta että tietää.

Ei tilanne ihan noin synkkä ole; otsikoihin päätyvät vain ne tapaukset, joissa turvaverkko pettää. Pääasiallisesti kuitenkin Suomen sosiaalitoimessa on pätevää väkeä pitämään suurimman osan ongelmatapauksista pois pahanteosta ja otsikoista. Jos tämä tyttö olisi otettu aikanaan huostaan, niin "iskelmälaulaja-isä" olisi itkenyt Seiskassa, ettei pääse tapaamaan lastaan, jonka tunteettomat sosiaaliviranomaiset ottivat huostaan.

Kannustetaan ja tsempataan heitä mieluimmin kuin tuomitaan yksittäistapausten takia. Tuli juuri aamuteeveessä ohjelmaa Pietarin katulapsista. Sinne kokoontuu, paitsi ympäri laajan Venäjänmaan, niin jopa jostakin Kongosta, lapsia, jotka on potkaistu kadulle, eikä kukaan välitä. Kongolaisen piti lentää Venäjän kautta Ranskaan, vaan suunnitelma hajosi ja hädintuskin teini-ikäinen tyttö jäi Pietariin. Onneksi hän päätyi katulapsista huolehtivan (suomalais-!) järjestön hoiviin.

Spekultantti kirjoitti:Ei tilanne ihan noin synkkä ole; otsikoihin päätyvät vain ne tapaukset, joissa turvaverkko pettää.

Ihan vain sen verran vielä, että minä kyllä osaltani puhuin nimenomaan otsikoihin päätymättömistä tapauksista. Ja ikävä kyllä niitä on paljon. Usko tai älä.

Kyllikki S kirjoitti:

Spekultantti kirjoitti:Ei tilanne ihan noin synkkä ole; otsikoihin päätyvät vain ne tapaukset, joissa turvaverkko pettää.

Ihan vain sen verran vielä, että minä kyllä osaltani puhuin nimenomaan otsikoihin päätymättömistä tapauksista. Ja ikävä kyllä niitä on paljon. Usko tai älä.

Valitettavasti näin se vaan on.

Tässäkin tapauksessa ilmennyt matkan varrella aikasen karmeita juttuja.
Turvaverkko ei ole pettänyt, vaan sitä ei ole ollut.

Aivan järkyttävää. Tyttö on saanut kärsiä äidillään, isällään ja äitipuolestaan eli koko lyhyen elämänsä aikana hän on ollut turvaton ja vailla rakkautta.

Vaikka kyseinen äitipuoli olisi lapsen tappanut niin se ei tee isästä yhtään syyttömämpää. Äitipuolen väkivaltaiset piirteet ovat varmasti olleet täysin selvät jo aikoja sitten. Isä on itse tällaisen naisen valinnut ja katsellut sivusta oman lapsensa kaltoinkohtelua. Jos ei siis olisi itse ollut lasta retuuttamassa tässä tapauksessa.

Olen tavannut tämän isukin. En pitänyt hänestä. Kovin ujon oloinen mutta toisaalta myös hieman ylimielinen vaikutelma tuli. Minkäänlaista hymyä ei koskaan nähty. Olen myös kuullut hänen laulavan ja voin kertoa, että huonommin ja epävireisemmin laulavaa "iskelmätähteä" en ole koskaan kuullut.

Pieniä tiedonmurusia sieltä täältä koonneena voisin veikata, että tarina menee jotakuinkin näin:
Isällä alkoholiongelma, joka karkaa käsistä, kun lapsi on parivuotias. Tulee ero, jota isä ei hyväksy, vaan vainoaa ja raivoaa exälleen, eli lapsen äidille. Alkoholihuuruissaan (yhdellä katkoyrityksellä?) sekaantuu alaikäiseen, ilmeisesti teiniin. Lopulta äiti hakee lähestymiskieltoa.
Jokin - ehkä lähestymiskielto - herättää isän, joka lopulta laittaa korkin kiinni ja liittyy AA:han. Äiti uskoo muutokseen ja peruuttaa lähestymiskieltohakemuksen.
Isä pysyy kuivilla vuosia. (Nyt jo poistuneessa FB-profiilissa oli esimerkiksi paljon keikkakuvia jostain Euroopasta, eikä tyyppi näyttänyt niissä yhdessäkään juopuneelta, taisi olla usein vesipullo pöydällä edessä, kun muilla on alkoholia. Ja btw, soitti ilmeisesti myös jonkinlaisessa rokkibändissä harrastuksekseen, eikä tehnyt pelkkää humppakeikkaa.)
Äidillä karkaa elämänhallinta. Lapsi sijoitetaan isän luo, jonka elämä näyttää tässä vaiheessa olevan mallillaan.
Jossain vaiheessa isän elämään tulee uusi nainen. (Olisiko löytynyt AA:sta, eli samantyylinen tausta on yhdistänyt, vaikka ikäeroa on ollut naisen hyväksi tuo 15 vuotta? AA:n kautta tällaisia äkkipätään epäsuhtaiselta näyttäviä suhteita syntyy usein.)
Joko isä tai isän nainen tai molemmat alkavat uudelleen juoda. Hallinta katoaa. "Kasvatus" menee överiksi.

Sellaista tosin mietin, että niin kauhealta kuin se kuulostaakin, kyseessä voi olla myös itsemurha. Jos tyttö on tehnyt sen esimerkiksi lääkkeillä, onkin kova työ tutkia, onko hän ottanut lääkkeet vapaaehtoisesti vai onko ne annettu hänelle. Ja jos hän kotitilanteen vuoksi olisi sen tehnyt, on itse asiassa aika sama, saako lapsen ottamaan lääkkeitä vai tunkeeko ne itse lapsen suuhun.

Harpo kirjoitti:Pieniä tiedonmurusia sieltä täältä koonneena voisin veikata, että tarina menee jotakuinkin näin:
Isällä alkoholiongelma, joka karkaa käsistä, kun lapsi on parivuotias. Tulee ero, jota isä ei hyväksy, vaan vainoaa ja raivoaa exälleen, eli lapsen äidille. Alkoholihuuruissaan (yhdellä katkoyrityksellä?) sekaantuu alaikäiseen, ilmeisesti teiniin. Lopulta äiti hakee lähestymiskieltoa.
Jokin - ehkä lähestymiskielto - herättää isän, joka lopulta laittaa korkin kiinni ja liittyy AA:han. Äiti uskoo muutokseen ja peruuttaa lähestymiskieltohakemuksen.
Isä pysyy kuivilla vuosia. (Nyt jo poistuneessa FB-profiilissa oli esimerkiksi paljon keikkakuvia jostain Euroopasta, eikä tyyppi näyttänyt niissä yhdessäkään juopuneelta, taisi olla usein vesipullo pöydällä edessä, kun muilla on alkoholia. Ja btw, soitti ilmeisesti myös jonkinlaisessa rokkibändissä harrastuksekseen, eikä tehnyt pelkkää humppakeikkaa.)
Äidillä karkaa elämänhallinta. Lapsi sijoitetaan isän luo, jonka elämä näyttää tässä vaiheessa olevan mallillaan.
Jossain vaiheessa isän elämään tulee uusi nainen. (Olisiko löytynyt AA:sta, eli samantyylinen tausta on yhdistänyt, vaikka ikäeroa on ollut naisen hyväksi tuo 15 vuotta? AA:n kautta tällaisia äkkipätään epäsuhtaiselta näyttäviä suhteita syntyy usein.)
Joko isä tai isän nainen tai molemmat alkavat uudelleen juoda. Hallinta katoaa. "Kasvatus" menee överiksi.

Sellaista tosin mietin, että niin kauhealta kuin se kuulostaakin, kyseessä voi olla myös itsemurha. Jos tyttö on tehnyt sen esimerkiksi lääkkeillä, onkin kova työ tutkia, onko hän ottanut lääkkeet vapaaehtoisesti vai onko ne annettu hänelle. Ja jos hän kotitilanteen vuoksi olisi sen tehnyt, on itse asiassa aika sama, saako lapsen ottamaan lääkkeitä vai tunkeeko ne itse lapsen suuhun.

Mistä olettamus/tieto että äidillä elämän hallinta kadonnut?
Todennäköisesti yhteishuoltajuus kyseessä yhteisestä sopimuksesta sosiaaliviranomaisten kehotuksesta.
Tutkitaan törkeänä kuolemantuottamuksena ja törkeänä pahoinpitelynä heti alusta alkaen. Siihen on varmasti perusteet, eli ulkoiset vammat jotka ovat johtaneet kuolemaan. Lääkkeet eivät jätä ulkoisia vammoja joiden perusteella voitaisiin olettaa törkeää pahoinpitelyä.

Syyhän on aina viranomaistaholla. Joko lepsuiltu tai otettu väärin perustein lapsia huostaan.
Ei saa riittävästi tukea ja rahat ei riitä.

Mitäpä jos vaikka pidettäs se korkki välillä kiinni?
Kenen on vastuu jos aikuinen ihminen ei hallitse alkon käyttöään niin että tuhoaa oman ja läheistensä elämän?.
Osalla homma on hanskassa mutta hyvin hyvin monella juominen aika ajoin karkaa lapasesta.

Niin kauan kun uskotellaan, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä sattuu ja tapahtuu.

Me vaan ollaan niin viinan kyllästyttämän kansa, ja sokeita omille asioillemme.
Itse näen työssäni niiiiin paljon tätä asiaa, että mulle on turha tulla uikuttamaan, että on vain murto-osa ketkä juo paljon ja päläpälä...

Pahimpia inisijöitä on ne yleensä kenelle elämä ilman alkoa tuntuu mahdottomalta.
(saarna loppu)



R.I.P. Pikku enkeli

HerloCCin kanssa samaa mieltä: että ottaa pannuun nuo "minä juon koska mulla on niin niin raskas työ/ärsyttävä puoliso/tarpeeksi rahaa ....." ei yhtään ajatella omaa lähipiiriä kun "kai mäkin nyt saan hauskaa pitää". Totuus on että ilman viinaa ei pystytä oleen, piste.


Harpolta kyllä erittäin osuva yhteenveto, epäilen itse samaa. Äidistä on kerrottu (tosin vain netissä), että häneltäkin lapset viety, ja että torstaina olisi sitten se teini-ikäinenkin haettu, joten tuskin hänellälään ihan kortit kasassa.

HerloCCi Solmunen kirjoitti:Syyhän on aina viranomaistaholla. Joko lepsuiltu tai otettu väärin perustein lapsia huostaan.
Ei saa riittävästi tukea ja rahat ei riitä.

Mitäpä jos vaikka pidettäs se korkki välillä kiinni?
Kenen on vastuu jos aikuinen ihminen ei hallitse alkon käyttöään niin että tuhoaa oman ja läheistensä elämän?.
Osalla homma on hanskassa mutta hyvin hyvin monella juominen aika ajoin karkaa lapasesta.

Tämä on totta. Mutta mikäli kyseessä on aikuinen ihminen, joka syystä tai toisesta juo niin, että pieni viaton ja puolustuskyvytön lapsi kärsii, niin siinä kohtaa jonkun muun tahon täytyy puuttua. Silloinhan tämä vanhempi, jolla homma karannut käsistä, ei ole ottanut vastuuta, joka hänen pitäisi ottaa.

Tulipa tästä vielä mieleeni sekin, että oma pikkusiskoni oli lapsena (ja no on edelleen) aina mustelmilla. Tätähän sitten koulussa alettiin ihmetellä, että mistäs moinen? Että ei kai kotiväkivallasta? Äiti sitten meni keskustelemaan asiasta ja homma oli sillä selvä. Syynä on tosiaan verisairaus, jonka vuoksi hänelle tulee herkästi ihan kämmenen kokoisia mustelmia, jos hän vaikka osuu kävellessä pöydän reunaan. Kuitenkin nämä viranomaiset (eli koulu) hyväksyiä tämän selityksen ilman todisteita! Toki se piti paikkansa, mutta silti. Myöhemmin toki todisteet tulivat, kun sisareni sairaudelle löydettiin diagnoosi, mutta tuolloin niitä ei vielä ollut. Eli äidin selitys kelpasi.

Surullinen tapaus

Toisella foorumilla oli mainittu lapsen mummon olevan erään pienemmän kunnan perusturvajohtaja. Olikohan asiasta jo täällä ketjussa? Toki en tiedä, onko pitävää tietoa, mutta ainakin sukunimi täsmäisi.

kakkosurpo kirjoitti: Mistä olettamus/tieto että äidillä elämän hallinta kadonnut?
Todennäköisesti yhteishuoltajuus kyseessä yhteisestä sopimuksesta sosiaaliviranomaisten kehotuksesta.
Tutkitaan törkeänä kuolemantuottamuksena ja törkeänä pahoinpitelynä heti alusta alkaen. Siihen on varmasti perusteet, eli ulkoiset vammat jotka ovat johtaneet kuolemaan. Lääkkeet eivät jätä ulkoisia vammoja joiden perusteella voitaisiin olettaa törkeää pahoinpitelyä.

Saattaa toki olla, että isällä ja äidillä oli yhteishuoltajuus, en ota siihen kantaa. Mutta eri jutuissa on kerrottu, että lapsi muutti pari vuotta sitten pysyvästi isänsä luo. On myös kerrottu, että ennen sitä lasta oli öisin retuutettu äidin luota viereisessä talossa asuvan mummon luo ja että nimenomaan äidin luona olivat naapurit tehneet lastensuojeluilmoituksen. Näillä perusteilla päättelin, että lapsi on otettu pois äidiltä ja sijoitettu isänsä luo. Hyvät perusteet isän luo muutolle on täytynyt olla ottaen huomion pariskunnan taustat, isän aiemman juomisen ja tuomion ynnä muut. Ja tosiaan, niin kuin joku jo vastasikin, myös teini-ikäinen poika on ilmeisesti ollut pois äidiltä, eli muualla sijoitettuna.

Jos ottaa yliannoksen lääkkeitä, usein niitä oksentaa tai lääkepuuroa valuu kuolan ja syljen mukana vähintäänkin suuhun asti. Kyllä se pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen merkit täyttää. Kuolemantuottamus on jo se, että on jättänyt lääkkeitä lapsen ulottuville.