Huonot fiilikset ja itsetuhoisuus

[Indrid Cold]

Joskus olen oikein huonolla fiiliksellä, joskus itsetuhoisella. Näin se on meillä kaikilla. Oli ihminen ulkoisesti kuinka menestyvä, kaunis tai vahva hyvänsä, sisällä joskus kuohuu. Meillä kaikilla on omat heikot pisteet, salaisuutemme, joihin lyömällä meidät itse kunkin saisi nopeasti kyyneliin. Mutta näistä me emme puhu - kenellekään, koskaan. Se on sitä itsesuojelua!

Empaattisena ihmisenä olen monesti miettinyt, millaisia fiiliksiä vakaviin rikoksiin syyllistyneiden päissä liikkuu. Yleensä Minfon keskustelut ja uutisoinnit yleensäkin pyörivät ymmärrettävästikin vain uhrien tuskan ympärillä, mutta ei rikoksiin syyllistyneilläkään ihan helppoa ole. Ulkokuori voi olla vahva, mutta sisältä eivät tekijät kuitenkaan niin vahvoja leijonapersoonia ole että pystyisivät tekonsa ja niiden seuraukset kohtaamaan.

Muistelen kuinka esimerkiksi mm. oman äitinsä ja pari entistä tyttöystäväänsä surmannut Tommi Nakari oli erään tekonsa jälkeen yrittänyt itsemurhaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mahtoi olla luuserifiilis! Tämän sanon kaikella sympatialla tätä hirveisiin tekoihin syyllistynyttä ihmispoloa kohtaan, toivon että tässä keskustelussa eivät muutenkaan tuomitsisi muut kuin itse aivan täydelliset ihmiset.

Muistan myös koviksena joidenkin pitämän Steen Christensenin olleen pakomatkansa aikana vahvasti itsetuhoisella mielellä. Kiinnijääntiin johtaneet tapahtumat alkoivat siitä, kun mies oli ensin hakenut yksityiseltä lääkäriltä reseptin rauhoittaviin, ja apteekin työntekijällä oli sitten epäillyt heränneet. Äitiä tuli siis ikävä, vaikka kaksi poliisia oli muutaman markan takia äsken päästänyt tästä maailmasta.

Minkälainen tuska ja ahdistus on Anneli Auerilla? Hän aina niin järkevä, vahva ja voimakas haastatteluissa, mutta jos miettii hänen kohtaloaan itselleen, voi ehkä saada aavistuksen siitä kuinka hirvittävältä hänestä täytyy tuntua.

Ketäs muita... Ilpo Larha ampui itsensä, myrkkyhoitaja Pantila poistui oman käden kautta.

Entä sinä minfolainen: Mitä sulle kuuluu?

[kakkosurpo]

Oikein erinomaisen hyvää kuuluu.
En tosin tunne pillukarvan vertaa empatiaa toisen hengen riistäneitä kohtaan, enkä todellakaan ole pahoillani niiden tappajien/murhaajien puolesta jotka ovat saaneet itsensä hengiltä. Kaiketi koen ne sellaisiksi tapauksiksi että ovat ehkäisseet tulevat veriteot tappamalla itsensä.
Pitäisi oikeusjärjestelmän antaa kaikille henkirikoksiin syyllistyneille itsemurhaopas ja vinkkejä kuinka sen voi suorittaa toisia häiritsemättä. Pakettiin voisi sisällyttää pätkän narua ja pari partakoneenterää, niiden selleihin valmiiksi koukku kattoon, vahva sellainen.
Mutta valitettava tosiasiahan on että harva näistä todellisuudessa vakavissaan tekee itsaria, vain huomionhakua sairaalaan päästäkseen. Täytyisi tehdä sellainen kansalaisaloite että jos henkirikoksen tehneenä yrität itsaria etkä onnistu niin valtio tulee avustamaan tapahtuman loppuun saattamiseksi. Itse olet silloin antanut singnaaliin halustasi parantaa maailmaa.

Valjakkalla, Nakari ja moni muu paskakasa hengittää ja porskuttaa edelleen vaikka olisi ollut varmasti satoja mahdollisuuksia tehdä yhteiskunnalle vastavuoroinen palvelus henkirikoksistaan lopettamalla itsensä kuin kapisen koiran.

[Doctor Lecter]

Ketäs muita... Ilpo Larha ampui itsensä, myrkkyhoitaja Pantila poistui oman käden kautta.

Tommi Nakarin itsariyritykset ovat olleet niin onnettomia, että ne on katsottava teinitasoiseksi huomionhauksi. Onhan muotia olla masentunut, uupunut, burn-outin kokenut, stressaantunut, koulukiusattu, lapsena nussittu, itsemurhaa yrittänyt ja suvaitsevainen. Sillä saa ymmärrystä, sääliä ja taas jonkun höynäytettävän kirjekaveriksi itselleen. Ja tekemiään pahoja asioita voi sitten selittää lapsuuden pahoilla kokemuksilla, vierittäen syyt huoletta muiden niskoille.

Mutta Larha, Pantila... Juu, se Nivalassa -95 pikkutytön ja tämän äidin murhannut Harri A. Hyttinen. Vankeutensa kesti noin kaksi vuotta. No, vielä jäi jäljelle yksi tuomio. Sellainen, jota ei voi paeta. Pidätysaikana riisti hengen itseltään Brandt tms. niminen miekkonen. Oli ahdistellut lasta. Vuosi taisi olla 80-luvun lopulla. Niin ikään pidätyssellissä - ei kait ehditty edes vangituksi julistaa - tämä tamperelainen rietas seksihurjastelija Haari Haapanen päätti päivänsä.

[Michelangela]

Minultakaan, yllätys yllätys, ei herahda myötätuntoa henkirikoksiin, tai ainakaan törkeimpiin väkivaltarikoksiinkaan, syyllistyneitten itsetuho-yrityksille tai onnistuneille itsemurhille. Enkä myöskään mielelläni yhdistäisi heikäläisiä näihin muihin itsetuhoisiin ihmisiin, tai oman käden kautta poistuneisiin.

Onhan se tavallaan kuitenkin mielenkiintoista yrittää spekuloida, että mitä noiden kriminaalien päissä on noina hetkinä mahtanut liikkua. Itse veikkaisin, että tuskin aina sitä katumusta ja tunnontuskia, oisko enemmänkin raukkamaista pakoon pyrkyä? Keinottomuutta ratkaista tilannetta muuten, ja vastentahtoisuutta jäädä kantamaan mitään seuraamuksia mitä sellaisista teoista syyllisille kuuluu? Mene ja tiedä.

On huonoja fiiliksiä ja huonoja fiiliksiä... Jollakin voi olla huonot fiilikset siitä kun elämä potkii päähän, joillakin siitä, kun tuli taas itse potkineeksi päähän... Mutta onko se aina osoitus katumuksesta tai yllättävästä omantunnon heräämisestä, kun toisen ihmisoikeuksia loukannut yrittää tai onnistuu itsemurhassaan? Olisiko liian hätiköityä päätellä niin?

Masentuneisuudesta ja itsetuhoisuudesta voisi kyllä muuten keskustella, se on tärkeä aihe, eikä ole minullekaan ihan vieras. Mutta jos jätettäisiin mm. pedofiilien ja murhaajien sielunelämä sen ulkopuolelle?

[MEG]

Vankimielisairaalan johtaja Hannu Lauerma analysoi laajasti kirjassaan "Pahan anatomia" väkivaltarikosten motiiveja.
Itsemurhaan päätyivät myös Kytäjän telttamurhaaja Kaj Vähäkakallio ja Tulilahden murhista epäilty Runar Holström.

[INES 7]

Yllättäen muutama keskystelija eksyi heti avauksesta.

Hyvää kuuluu, kai.

Totta kai pahakin ihminen tuntee tuskaa teoistaan. Eikä ole oikeaa tapaa siihen. Ei ainakaan meillä syyttömillä voi olla vastausta.

Samoista syistä kai emme sittenkään juurikaan kosta esim. murhia murhaamalla. Ainakaan sivistyskulttuureissa, yksilöt.

[Lumienkeli]

Luen parhaillaan Life After Life: Interviews with Twelve Murderers -nimistä kirjaa, jossa haastatellaan kahtatoista henkirikoksen tehnyttä. Kertovat elämästään ennen rikosta, tapahtuneen rikoksen kulun ja sitten elämästään tuomionsa jälkeen. Sieltä vois löytyä aloittajalle ehkä joitain näkökulmia

[Indrid Cold]

Samoista syistä kai emme sittenkään juurikaan kosta esim. murhia murhaamalla. Ainakaan sivistyskulttuureissa, yksilöt.

Vaan kyllä täältäkin foorumista saa usein lukea suorastaan kuvottavia fantasioita niistä hirveyksistä, mitä itseänsä kaiketi normaaleina ja tappajia parempina pitävät henkilöt olisivat valmiit rikollisille tekemään. Se on mielestäni surullista. Emme kai ole paljoa kehittyneet niistä ajoista, kun rikollisten teloitukset ja kidutukset olivat yleistä kansanhuvia.

[Kikki Hiiri]

Entä sinä minfolainen: Mitä sulle kuuluu?

Lietson hiukan hyvää mieltä tähän muuten niin ikävän oloiseen ketjuun ja kerron tälläisen.
Kaveri jonka kanssa mulla on ns hyötysuhde, hoidetaan toistemme seksuaaliset tarpeet (heteromenoa, älkää siellä kuvitelko mitään... ) Nyt sit kuulin et musta tulee isä. Tää ei ollut tarkoitus, mutta ei vahinkokaan. Onnellinen sattuma. Kumpikin ollaan jo yli 30, eikä muututa nuoremmaksi. Nyt suhde on mennyt siihen et saatetaan tavatessamme ihan vaan istua sohvalla ja pidellä toisiamme käsistä. Tai sit mitä irstainta menoa, tavoilla joita kuvaillessani saisin ikibannit tänne.

Eli vastaus on, tällä minfolaisella menee helvetin iloisesti. Nyt viikko kuusi.

Mitä tulee itsetuhoisuuteen. Itsemurha on pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. Jos ei mene jakeluun ni sanon sit sekä suoremmin että ikävämmin, jos joku moista ripitystä kaipaa ni laittakaa privaa, nalkutan kun ehdin.

EDIT kirjoitusvirheitä korjailen...

[Belker]

Hyvääpä tännekin kuuluu, vaikka elämässä on joskus vastoinkäymisiä. Indridille sanon, että varo vatkaamasta liikaa asioitasi. Koeta pelkistää ja muista, että vatkaamasi asiat eivät erityisemmin vatkaamisestasi parane.

Tähän itsetuho-teemaan oma kantani on aina ollut: meitä ei ole luotu tänne tappamaan itseämme. Maailmanhistoriassa olemassaolomme on muutenkin pieni välähdys pitkässä jatkumossa, ja tuon vähäisen häivähdyksen katkaiseminen on jotenkin suurta epäkunnioitusta.

Ja mitä kohtaan? - Sitä lahjaa, että saamme elää edes tämän välähdyksen.

(Suurten tuskien lopettaminen eutanasialla on poikkeus. Ehkä myös tilanne, jossa menettää kaikki rakkaimpansa.)

[lcifr]

Entä sinä minfolainen: Mitä sulle kuuluu?

Hmm. Hyvä kysymys. En oikeastaan itsekään tiedä. Jossain sisimmässäni käyn läpi silmitöntä tuskaa, mutta silti kaikki vain on niin hyvin... On se vain niin vaikeaa.