https://m.youtube.com/watch?v=47hv0dX_C ... w6TDpHQ%3D
Deekuhäät.
Alkoholistit
Valvoja: Moderaattorit
Re: Alkoholistit
Tiedän tapauksia jotka syö homeista ruokaa koska pääasiallinen ravinto on se nestemäinen viljajuoma. Samat tyypit paskoo housuun ja ravistelee kikkareet kaupan sisäänkäynnillä lahkeesta ulos... Hyi helvetti.
Re: Alkoholistit
Surkeaa on. Muistan aikanaan kun tein lyhyen pätkän eräässä pirkanmaalaisessa laitoksessa vuodeosastolla (työtä siis, osana opintoja), joka oli tarkoitettu hoivapotilaille. Suurimman osan ennuste oli se, että he kuolevat osastolle. Kuitenkin muutama vakioalkoholisti roudattiin säännöllisesti sisään ryyppyputkien katkaisemiseksi. Kyseessä pieni kunta Tampereen kupeessa ja vuosi oli jotain 2004. Eli aikaa on kulunut, mutta tarina on jäänyt mieleeni.
Kuvio meni pääpiirteittäin näin:
Ihminen tuodaan ensiapuun, on löydetty makaamasta jostain kirkkopuistosta. Kun ruumiintoiminnot on vakioitu, hänet siirretään osastolle. Siellä sitten kumiessut ja saappaat jalassa riisumme hänet, pesemme harjalla kuivunutta ulostetta takareisistä ja jaloista, yritämme olla yökkäämättä, ajamme parran ja teemme loishäädön hiuksiin, viemme vaatteet pesuun ja desinfioitaviksi ja lääkitsemme herran petiin.
Yöllä hän saa deliriumkohtauksen lääkityksestä huolimatta, näkee ampiaisia katonrajassa ja lopulta käsien lepositeistä huolimatta rymistelee sänky perässään käytävään keskellä yötä. Vartijan kanssa rauhoitellaan ja annetaan tarvittaessa määrättyä lääkettä. Mies huorittelee, yrittää lyödä, yrittää potkia ja kouria rintoja, puhuu tärkeitä, sylkee, oksentaa ja ripuloi. Siivoamme, yritämme lohduttaa, lääkitsemme, annamme juotavaa ja puhtaat vaatteet.
Kun sitten vihdoin alkaa olo tasaantua ja ruoka maittaa, mies on pahoillaan. Ei puhu juuri mitään. On kovasti itkuinen ja surkea. Seuraamme elintoimintoja ja pyrimme antamaan nesteitä ja ravintoa.
Muutaman päivän päästä on varattu sosiaalityöntekijän aika, ja osallistun hoitoneuvotteluun potilaan kanssa. Paikalla myös lääkäri sekä kunnan asumisohjaaja.
Palaverissa kartoitamme miehen elinpiiriä, raha-asioita sekä asumiskuvioita. Hän kovasti on sitä mieltä, että olisi mukavaa päästä asumaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa muut juopot eivät pesiytyisi heti nurkkiin ja elämäntapamuutos olisi mahdollinen. Hoitojaksolle, jota hänelle tarjotaan Kankaanpään kuntoutuksessa hän ei itse näe tarvetta. Hän kun ei omasta mielestään ole varsinaisesti päihdongelmainen...Emme voi pakottaa.
Järjestämme toimeentulotuen, tuetun asunnon, sosiaalityöntekijän säännölliset tapaamiset. Sossu vie uuteen asuntolahuoneeseen ruokaa valmiiksi jääkaappiin ja vuokra hoidetaan maksusitoumuksella.
Parin päivän päästä kuin ihmeen kaupalla freesaantunut mies puetaan omiin, puhtaisiin vaatteisiinsa, tarkistetaan vielä vitaalitoiminnot ja annetaan hänelle lapulla mukaan ajanvaraustiedot siitä, koska sossu tulee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Kello on yhdeksän aamulla.
Taksi saapuu hakemaan miestä vuodeosastolta pian kymmenen jälkeen. Hänellä on vähän omaisuutta muovipussissa, ja matka suuntautuu uuteen asuntoon, joka on hänelle maksettu, sisustettu ja varusteltu.
Kello 16.50 hänet tuodaan ensiavun kautta takaisin. Epäily jostain lasinpesunesteestä.
Erona edelliseen, että parta on tällä kertaa lyhyempi ja täitartuntaa hän ei ole ehtinyt vielä saada. Ja kaikki alkaa alusta.
Palkitsevaa? Kustannustehokasta?
Mulle riitti. en ole sen jälkeen tehnyt päivääkään hoitotyötä. Jätin ne opinnot kesken ja vaihdoin alaa. Luojan kiitos voisin sanoa nyt. Onhan se hienoa, että joku vielä tekee sitäkin työtä.
Kuvio meni pääpiirteittäin näin:
Ihminen tuodaan ensiapuun, on löydetty makaamasta jostain kirkkopuistosta. Kun ruumiintoiminnot on vakioitu, hänet siirretään osastolle. Siellä sitten kumiessut ja saappaat jalassa riisumme hänet, pesemme harjalla kuivunutta ulostetta takareisistä ja jaloista, yritämme olla yökkäämättä, ajamme parran ja teemme loishäädön hiuksiin, viemme vaatteet pesuun ja desinfioitaviksi ja lääkitsemme herran petiin.
Yöllä hän saa deliriumkohtauksen lääkityksestä huolimatta, näkee ampiaisia katonrajassa ja lopulta käsien lepositeistä huolimatta rymistelee sänky perässään käytävään keskellä yötä. Vartijan kanssa rauhoitellaan ja annetaan tarvittaessa määrättyä lääkettä. Mies huorittelee, yrittää lyödä, yrittää potkia ja kouria rintoja, puhuu tärkeitä, sylkee, oksentaa ja ripuloi. Siivoamme, yritämme lohduttaa, lääkitsemme, annamme juotavaa ja puhtaat vaatteet.
Kun sitten vihdoin alkaa olo tasaantua ja ruoka maittaa, mies on pahoillaan. Ei puhu juuri mitään. On kovasti itkuinen ja surkea. Seuraamme elintoimintoja ja pyrimme antamaan nesteitä ja ravintoa.
Muutaman päivän päästä on varattu sosiaalityöntekijän aika, ja osallistun hoitoneuvotteluun potilaan kanssa. Paikalla myös lääkäri sekä kunnan asumisohjaaja.
Palaverissa kartoitamme miehen elinpiiriä, raha-asioita sekä asumiskuvioita. Hän kovasti on sitä mieltä, että olisi mukavaa päästä asumaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa muut juopot eivät pesiytyisi heti nurkkiin ja elämäntapamuutos olisi mahdollinen. Hoitojaksolle, jota hänelle tarjotaan Kankaanpään kuntoutuksessa hän ei itse näe tarvetta. Hän kun ei omasta mielestään ole varsinaisesti päihdongelmainen...Emme voi pakottaa.
Järjestämme toimeentulotuen, tuetun asunnon, sosiaalityöntekijän säännölliset tapaamiset. Sossu vie uuteen asuntolahuoneeseen ruokaa valmiiksi jääkaappiin ja vuokra hoidetaan maksusitoumuksella.
Parin päivän päästä kuin ihmeen kaupalla freesaantunut mies puetaan omiin, puhtaisiin vaatteisiinsa, tarkistetaan vielä vitaalitoiminnot ja annetaan hänelle lapulla mukaan ajanvaraustiedot siitä, koska sossu tulee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Kello on yhdeksän aamulla.
Taksi saapuu hakemaan miestä vuodeosastolta pian kymmenen jälkeen. Hänellä on vähän omaisuutta muovipussissa, ja matka suuntautuu uuteen asuntoon, joka on hänelle maksettu, sisustettu ja varusteltu.
Kello 16.50 hänet tuodaan ensiavun kautta takaisin. Epäily jostain lasinpesunesteestä.
Erona edelliseen, että parta on tällä kertaa lyhyempi ja täitartuntaa hän ei ole ehtinyt vielä saada. Ja kaikki alkaa alusta.
Palkitsevaa? Kustannustehokasta?
Mulle riitti. en ole sen jälkeen tehnyt päivääkään hoitotyötä. Jätin ne opinnot kesken ja vaihdoin alaa. Luojan kiitos voisin sanoa nyt. Onhan se hienoa, että joku vielä tekee sitäkin työtä.