Yövartija surmattin Lasipalatsissa 1948

[Aizerbaidzan]

Lauantaiaamuna 31.7.1948 Helsingin Lasipalatsin keskuslämmityslaitoksen pannuhuoneesta löytyi kuolleena eräs työvuorossa ollut yövartija. Luonnollisesta kuolemasta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä yövartijan vartalon yläosassa, käsissä ja kasvoissa oli useita pistohaavoja sekä niskassa ja kaulassa yhteensä 16 pistohaavaa.

Tutkijat saivat tietää, että Lasipalatsissa sijaitsevaan Helsingin Osuuskaupan vaateliikkeeseen oli edellisenä yönä murtauduttu. Saaliiksi rosvo oli saanut muun muassa jumppereita, alushameita, hansikkaita ja miesten paitoja. Nämä kaksi rikostapausta yhdistettiin melko pian toisiinsa, koska havaittiin, että moottorihuoneesta johti Lasipalatsin alle käytävä, josta haarautui useita eri käytäviä Lasipalatsin liikehuoneistojen alle.

Pääteltiin, että rikoksentekijä oli poistunut Lasipalatsista Simonkadun suuntaan. Siellä päivystäneiltä takseilta kyseltiin tietoja aamun kyydeistä. Tiedusteli kannatti. Eräs taksikuski muisti ottaneensa juurikin Simonkadulta kyytiin pienikokoisen miehen, joka oli kantanut kahta matkalaukkua. Kyytiläinen jäi pois Harjutorilla olleen asunnon luona, ja taksikuski palasi taksiasemalle. Sama kyytiläinen tuli täällä laukkuineen uudestaan kyytiin ja pyysi ajamaan Pengerkadulle. Siellä eräs toinen mies oli ottanut laukut haltuunsa.

Kävi ilmi, että Harjutorilla asui yksi Lasipalatsin seitsemästä lämmittäjästä. Kyseinen lämmittäjämies pidätettiin, mutta hän kiisti jyrkästi tietävänsä vaateliikkeen murrosta mitään. Parin päivän kuluttua hänen vaimonsa otettiin kuulusteltavaksi, mutta vaimo jatkoi aviomiehensä viitoittamalla tiellä.

Lopulta vaimo suostui puhumaan. Hän kertoi, että murtoyönä heidän asunnolleen oli tullut vieras mies, joka oli keskustellut hänen aviomiehensä kanssa. Aviomies oli kuitenkin eräässä vaiheessa suuttunut ja ajanut vieraan pois. Vaimo tiesi vieraasta sen verran, että tämä seurusteli erään talonmiehen vaimon kanssa.

Kuulusteltava vaimo kertoi epämääräisesti, että kyseinen talonmies vaimoineen asuu jossakin Taka-Sörnäisissä Paavalin kirkon läheisyydessä. Poliisit lähtivät haravoimaan laajaa aluetta läpi talo kerrallaan. Lopulta Hämeentiellä tärppäsi.

Tutkijat saivat tietää, että heidän etsimällään miehellä oli tapana oleskella suutarinliikkeessä, joka sijaitsi samassa talossa. He menivät kyseiseen liikkeeseen ja kas, sen lattialla istui etsitty mies. Lämmittäjän vaimo ja taksikuski tunnistivat hänet. Tämän jälkeen myös aiemmin pidätetty lämmittäjämies myönsi olevansa osallinen vaateliikkeen murtoon.

Suutarinliikkeessä pidätetty Arvo Armas Hirvonen (s. 1914) oli poliisille tuttu murtomies, joka oli viime maaliskuussa päässyt pakkotyöstä ehdonalaiseen vapauteen. Tutkijat pidättivät hänet kreivin aikaan, sillä hän oli juuri aikeissa poistua paikkakunnalta.

Hirvonen ja lämmittäjä olivat suunnitelleet murtokeikan yhdessä. Suunnitelmiin ei kuitenkaan kuulunut yövartijan surmaaminen; työtään tehnyt mies nyt vaan sattui väärän aikaan väärään paikkaan. Lämmittäjä oli suuttunut veriteosta ja vetäytynyt pois jutusta.

Poliisi pidätti myös kolmannen miehen, joka oli kätkenyt varastettua tavaraa. Hänet saatiin kiinni siten, että poliisit ja taksikuski vartioivat useita päiviä taloa, jonne tavarat oli viety. Tämä mies ei oikeudessakaan suostunut myöntämään osuuttaan, mutta sai siitä huolimatta rangaistuksen.

Verityön tehnyt Hirvonen ei myöntänyt syyllisyyttään kaikista todisteista huolimatta. Vaateliikkeestä oli löytynyt hänen sormenjälkensä ja uhrin vierestä hänen lippalakkinsa. Selvisi myös, että Hirvonen oli teon jälkeen käynyt suutarilla poistattamassa kengistään korot ja teettänyt uudet. Tämän hän oli tehnyt ilmeisesti siksi, koska ymmärsi jättäneensä rikospaikalle selkeät jalanjäljet. Mainitusta suutarinliikkeestä löytyi myös yksi vaateliikkeestä varastettu huopa.

Hirvonen tuomittiin elinkautiseen. Kahden muun miehen rangaistuksista minulla ei ole tietoa.

Lähteet: nimismies Erik Ahlskogin artikkeli Lasipalatsimurha kirjassa Poliisi Kertoo Erikoispainos (s. 67-72). Surmaajan nimi on kaivettu kirjaston mikrofilmeistä.

[L'amourha]

11.01.1949 Lasipalatsin surma hovin vahvistus.jpg (78.98 KiB) Katsottu 2882 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1976

Lasipalatsimurha
Nimismies Erik Ahlskog

Vuonna 1948 tapahtui Helsingissä henkirikos, joka siihen aikaan herätti paljon huomiota, ei vähiten sen johdosta, että rikos tapahtui keskellä Helsinkiä linja-autoaseman välittömässä läheisyydessä.
Uhri oli työssä oleva yövartija ja teko tapahtui pannuhuoneessa Lasipalatsin alla, paikassa, jonka olemassaolosta ei moni helsinkiläinen edes tiennyt, aikaisin aamuyöstä, jolloin useat henkilöt olivat liikkeellä aukiolla tapahtumapaikan yläpuolella.
Tämäkin rikos selvisi tarkan rikostutkinnan tuloksena, jossa rikostutkijoilla toki oli onneakin mukana.

Yövartija on kolkattu.jpg (218.51 KiB) Katsottu 694 kertaa

Mies verissään
Lauantaina, heinäkuun 31. päivänä 1948 kello 06.45 ilmoitti eräs poliisikonstaapeli puhelimitse rikospoliisiosastoon, että Lasipalatsin keskuslämmityslaitoksen pannuhuoneessa oli hetkistä aikaisemmin löydetty verissään oleva kuollut mieshenkilö.
Helsingin poliisilaitoksen rikospoliisin murharyhmästä lähti paikalle useita rikostutkijoita, samoin miehiä tuntomerkkitoimistosta. Rikospaikalla kävi ilmi, että ilmoituspäivänä kello 06.45 aikaan oli Lasipalatsin talonmies tullut e.m. pannuhuoneeseen ja nähnyt lattialla verissään Lasipalatsin yövartijan, Juho Matti Nääpän, kuolleena. Talonmies oli heti ilmoittanut löydöstään linja-autoasemalla olleelle vartiokonstaapelille.
Tutkijoiden saapuessa paikalle makasi yövartija pannuhuoneen lattialla hiilivarastoon johtavien portaiden alapäässä. Hän oli oikealla kyljellään, kädet koukussa rintaa vasten ja vasemmassa kädessään hihna, jossa oli tarkistuskello.
Tarkistuskellon nauha osoitti, että viimeinen merkintä oli tehty n. kello 05.00.
Ruumiin alla oli runsaasti osaksi jo hyytynyttä verta. Muualla pannuhuoneessa verta ei ollut lukuun ottamatta joitakin veripisaroita lattialla vainajan ja porraskäytävään johtavan oven välillä.
Vainajan vaatteissa ei todettu mitään laahaamisen jälkiä eikä myöskään mikään viitannut siihen, että hänet olisi ryöstetty.
Pannuhuoneen lattialla oli pienikokoinen harmaa lippalakki, jonka lipassa oli jonkin verran verta. Keskuslämmitysuunien päällä olevalla tasanteella hiilivarastoon johtavan oven edustalla havaittiin selvästi useita lattian tomuun jääneitä kengänjälkiä, joista eräät olivat täysin identifioimiskelpoisia.
Paikalle kutsuttiin lääkäri, joka toimitti ruumiintarkastuksen. Hän totesi vainajan vartalon yläosassa, käsissä ja kasvoissa useita pistohaavoja sekä niskassa ja kaulassa yhteensä 16 pistohaavaa.
Edelleen muita keskuslämmityslaitokseen kuuluvia huoneita tarkastettaessa huomattiin, että linja-autoaseman aukiolta hiilivarastoon johtava hiililuukku oli avoinna.
Luukun alapuolella olevassa hiilikasassa näkyi jalkojen jättämä ura. Hiilivaraston kaikki ovet olivat lukitsemattomia.
Pihalta keskuslämmityslaitokseen johtavien portaiden alapäässä sekä pannu- ja moottorihuoneiden ovien edustalla oli joitakin veripisaroita.
Käytävästä pannuhuoneeseen johtavassa avoinna olleessa ovessa oli avain ja sen lähiympäristö oli verinen.
Porraskäytävästä moottorihuoneeseen johtavan oven reikelilukko oli lukittuna eikä lukkoon kuuluvaa avainta löytynyt. Ovi saatiin tietysti silti auki ja päästiin moottorihuoneeseen. Se oli pimeänä. Sisäpuolella oven pielessä lukon kielekkeen alapuolella oli jollakin teräaseella kaiverrettu 3 cm pitkä ja 1 cm syvä ura. Kaiverroksen yläpuolella ovessa näkyi epäselvä verinen kämmen jälki.
Moottorihuoneessa olevan kaapin päältä löydettiin yövartijan virkalakki ja kaapin päällä olleen pahvilevyn alta Abloy-avain. Lattialtakin löytyi 2 Abloy-avainta, mutta ei ole saatu selvyyttä siihen, mihin ne kuuluivat. Pöydällä oli talonmiehen puukko ja seinän vieressä olevalla penkillä yövartijan silmälasit.
Saman penkin ja seinän välistä löytyi linkkuveitsi, jossa oli verta muistuttavia tahroja.

Vainajassa todettiin 16 pistohaavaa.jpg (228.78 KiB) Katsottu 694 kertaa

Murto samana yönä
Tutkijoiden ollessa vielä tapahtumapaikalla tuli tieto, että Lasipalatsissa sijaitsevaan Helsingin Osuuskaupan vaatetusliikkeeseen oli edellisenä yönä tehty murtovarkaus. Havaittiin, että moottorihuoneesta johti Lasipalatsin alle 150 cm korkea ja 117 cm leveä käytävä ja siitä haarautui useita eri käytäviä Lasipalatsissa sijaitsevien liikehuoneistojen alle.
Käytävästä johti jokaiseen liikkeeseen lukitsematon 57 x 44 cm kokoinen luukku. Tätä tietä hyväkseen käyttäen oli rikoksentekijä todennäköisesti tunkeutunut vaatetusliikkeeseen. Myös vaatetusliikkeen huoneisto tarkastettiin. Liikkeen kaksi takaovea, ne, jotka johtivat linja-autoasemalle päin, olivat aamulla lukittuna Abloy-lukolla takalukkoon. Samoin Mannerheimin tien puoleiset ovet olivat Abloy-lukolla lukitut, mutta eivät takalukossa.
Juuri näin ne oli edellisenä päivänä jätetty liikkeen sulkemisen jälkeen. Lattian alla olevasta käytävästä liikkeeseen johtavan luukun rautainen kansi oli nostettu alas käytävän lattialle.
Erään myymälässä olevan kaapin lasisesta ovesta löytyi identifioimiskelpoiset sormenjäljet. Myymälänhoitajan ilmoituksen mukaan murtovarkaus oli tapahtunut edellisen, perjantai-illan kello 17.00 ja tämän päivän kello 07.30 välisenä aikana.
Liikkeestä oli anastettu suuri määrä omaisuutta: 20 jumpperia, alushameita, kerrasto ja, aluspaitoja, 232 paria hansikkaita, miesten paitoja, pukukangasta ynnä paljon muuta. Liikkeen hoitaja ilmoitti vielä, että liikkeen takahuoneessa olevan pöydän laatikosta oli viety liikkeen ulko-oven lukkoon kuuluva Abloy-avain. Moottorihuoneen kaapin päältä löytynyt avain todettiin myöhemmin juuri samaksi avaimeksi.
Kun rakennuksen alla kulkevia käytäviä tutkittiin tarkemmin, löytyi yksi naisten alushame sellaisesta kohdasta, jossa käytävä oli erityisen kapea.
Sillä kohdalla käytävässä olivat ilmanvaihtolaitteet ja niiden vuoksi sen vasemmalle sivulle jäi ainoastaan kolmion muotoinen aukko, jonka sivut olivat vain 32, 43 ja 53 cm.
Lisäksi huomattiin, että kampausliikkeeseen johtavan luukun kansi oli osittain siirretty pois paikoiltaan ja kannen päällä ollut matto oli pudonnut alas käytävään.
Rikospaikalta otettiin tavanmukaiset valo kuvat, siitä laadittiin piirros sekä suoritettiin muita tarpeellisia tutkimuksia.

Kysymyksiä ja vastauksia
Kun rikospaikka oli perusteellisesti tutkittu, oli saatava selvyys moniin kysymyksiin, jotta saataisiin kuva rikoksentekijän tai -tekijöiden menettelytavasta:
1. Oliko rikoksentekijä ollut yksin vai oliko heitä ollut useampia?
2. Miten oli mahdollista, että rikoksentekijä oli päässyt tähän maanalaiseen voimakeskukseen tähän aikaan vuorokaudesta, jolloin runsaasti henkilöitä oli voimalaitoksen sisäänmeno-oven läheisyydessä?
3. Miten hän oli päässyt voimalaitokseen, koska ainoa sinne johtava ovi oli ollut lukossa?
4. Miten rikoksentekijä, joka ilmeisesti anastamis- tarkoituksessa oli tunkeutunut tähän laitokseen, oli ollut tietoinen siitä, että voimakeskuksesta johti maanalaisia käytäviä Lasipalatsin alle ja että sieltä pääsi lukitsemattomien luukkujen kautta jokaiseen myymälään?
5. Miten hän oli päässyt poistumaan sanotusta keskuksesta tähän aikaan vuorokaudesta kahden tai useamman matkalaukun kanssa kenenkään huomaamatta sitä?
6. Mitä merkitsi se, että moottorihuoneen eli yövartijan huoneen ovea oli sisäpuolelta yritetty saada auki? Veitsellä tai puukolla oli nimittäin yritetty saada lukon kieleke auki ja näin myös ovi avatuksi.
7. Miten oli selitettävissä, että yövartija tavattiin pannuhuoneen oven kohdalta eli siis kerrosta alempaa kuin vartiohuone?

Kaaviokuva tapahtumapaikasta ympäristöineen.jpg (49.18 KiB) Katsottu 694 kertaa

Monen tutkijan muodostama ryhmä mietti näitä kysymyksiä tovin ja lopulta oli johtopäätökset tehty:
Rikoksentekijä oli ilmeisesti ollut yksin. Mikään ei viitannut siihen, että jutussa olisi ollut useampia mukana.
Rikoksentekijä oli joko aikaisemmin palvellut lämmittäjänä tai yövartijana tässä keskuksessa tai tunsi jonkun heistä ja oli saanut tarvittavat esitiedot murtoa varten häneltä.
Rikoksentekijä oli tullut voimakeskukseen sen hiilivaraston katossa olevasta täyttöluukusta (kuva kohta B). Täältä hän oli tullut hiilivarastoon. Hiilivaraston ja pannuhuoneen ovet olivat olleet auki, ja hän oli joutunut kävelemään pannujen yläpuolella olevalla teräslevyllä, jossa oli ollut pölyä ja johon oli jäänyt hänen jalkineistaan selvät jäljet.
Pannuhuoneesta hän oli kulkenut portaita ylös tullen moottorihuoneeseen, eli huoneeseen, jossa yövartijat kävivät levolla ja kahvilla.
Tästä huoneesta kulki käytävä (kohta C) Lasipalatsin alitse, missä se haarautui kahteen suuntaan.
Pääteltiin, että rikoksentekijä ei ollut itse palvellut ko. keskuksessa, koska hän oli tehnyt sen virheen, että oli lähtenyt kulkemaan väärään suuntaan.
Hän oli avannut käytävän katossa olevan rautaluukun ja tullut väärään liikkeeseen, parturiliikkeeseen (kohta E). Hän oli yrittänyt panna luukun takaisin paikoilleen, mutta se ei ollut aivan onnistunut ja niin oli ensimmäinen aamulla liikkeeseen pyrkinyt asiakas pudonnut luukusta alas käytävälle ja loukannut itsensä. Huomattuaan virheensä rikoksentekijä oli lähtenyt kulkemaan toiseen suuntaan ja tullut käytävästä ylös vaatetusliikkeeseen (kohta D).
Täällä hän oli pakannut laukkuihin omaisuuden, jonka oli sieltä anastanut. Yhdestä hänen sormestaan oli jäänyt jälki erääseen lasiruutuun, mutta tämän jäljen perusteella oli vaikea tietää, kuka sen oli jättänyt. Vasta muutamia viikkoja tapahtuman jälkeen, kun tekijä jo oli pidätettynä, voitiin hänen syyllisyytensä varmistaa sillä, että jälki oli juuri hänen jättämänsä.

Tie tukossa
Saatuaan anastetut tavarat laukkuihin, oli rikoksentekijä ilmeisesti palannut käytävään ja pyrki nyt takaisin vartiohuoneeseen.
Tällöin hän oli tullut käytävässä niin kapeaan paikkaan, että hänen oli pitänyt vähentää vaatetavaraa toisesta laukusta.
Saatuaan laukun tämän kapean kohdan ohitse oli hän pakannut tavarat jälleen laukkuun, mutta ei ollut pimeässä huomannut, että yksi vaatekappale oli pudonnut lattialle.
Tultuaan sitten takaisin moottorihuoneeseen, eli ns. vartiotupaan hän varmaankin suureksi hämmästyksekseen oli todennut, että huoneen ja portaiden välinen ovi oli nyt lukossa, jota se ei ollut ollut hänen ollessaan siellä ensi kerran.
Jostakin tuntemattomasta syystä hän oli nyt piilottanut Abloy-avaimet, jotka hän oli vienyt vaatetusliikkeestä. Ehkä hän oli ajatellut ainoastaan pakenemismahdollisuuksia ja oli yrittänyt saada varkausepäilykset kohdistumaan yövartijaan.

Yllätettiin
Rikoksentekijä oli yrittänyt saada puukolla ovenkielekkeen auki, ja tätä tehdessään hän olikin oletettavasti kuullut yövartijan tulevan alas huonetta kohti. Ilmeisesti hän oli sitten pysytellyt hiljaa, antanut yövartijan avata lukon ja samalla rynnännyt tämän päälle.
Yövartija oli juossut kauhuissaan pois, mutta sen sijaan että olisi paennut portaita ylös aukiolle hän olikin juossut kerrosta alaspäin, päässyt pannuhuoneen ovelle ja tuupertunut lattialle niistä useista puukoniskuista, jotka hän oli saanut niskaan ja selkään. Veripisaroita oli näet aina vartiotuvan ovelta alkaen portaita alas siihen paikkaan saakka mihin vartija oli kaatunut. Kamppailussa oli myös rikoksentekijän lippalakki pudonnut lattialle hänen itsensä sitä tässä tilanteessa huomaamatta.
Aikaa oli kulunut ja ulkona oli jo valoisaa. Rikollinen tiesi, että ulkopuolella oli paljon ihmisiä ja että joku ehkä voisi tuntea hänet.
Näin ollen hän ei saisi poistua luukun kautta, mistä oli tullut, ei myöskään pääovesta. Oli jälleen mentävä takaisin samaan vartiohuoneeseen ja sieltä edelleen. Sitä pitkin hän ilmeisesti oli lähtenyt oikealle ja sieltä edelleen, kunnes oli tullut (kohta F) erääseen porraskäytävään. Ja täältä hän oli päässyt ulos Simonkadulle.

Taksi Simonkadulta
Näiden päätelmien jälkeen oli nyt saatava kiireesti yhteys niin moneen taksinkuljettajaan kuin mahdollista ja niin kauan kuin nämä vielä muistaisivat aamun kyydit. Vihdoin tiedustelut tuottivat tuloksia.
Eräs taksinkuljettaja näet ilmoitti, että hän oli aamulla hyvin aikaisin saanut kyydin juuri Simonkadulta (paikalta G). Siinä oli autoon tullut pienikokoinen mies, jolla oli ollut kaksi matka laukkua mukanaan. Taksinkuljettaja oli vienyt miehen erääseen taloon Harjutorille.
Perillä kuljettaja oli pannut merkille, että sen portaan ulko-ovi, johon hänen matkustajansa aikoi, oli vielä lukossa. Hän oli mennyt porttikäytävästä pihan puolelle ja tullut hetken kuluttua takaisin.
Nyt oli joku tullut avaamaan ulko-oven, ja mies laukkuineen oli mennyt sisään.
Taksinkuljettaja oli mennyt lähimmälle taksiasemalle, missä hän oli joutunut kolmanneksi jonoon. Kun hän oli tullut jonon ensimmäiseksi, oli sama mies laukkuineen tullut tähän autoon.
Nyt oli ajettu Pengerkadulle erään talon edustalle; mies oli hävinnyt erääseen portaaseen ja tullut hetken kuluttua takaisin toisen miehen kanssa, joka oli ottanut laukut haltuunsa.
Sitten molemmat olivat poistuneet autosta.

Lämmittäjä
Kun tutkijat olivat päässeet näin pitkälle, oli selvää, että rikoksentekijä oli mennyt jonkun tuttavansa luokse Harjutorilla olevaan rakennukseen. Kun otettiin selvää, keitä talossa asui, kävi ilmi, että yksi Lasipalatsin seitsemästä lämmittäjästä asui toisessa kerroksessa.
Tätä miestä kuulusteltiin, jolloin hän ilmoitti, että hän oli koko yön ollut kotona pelaamassa korttia muutamien miesten kanssa. Tämän hän oli ilmeisesti tehnyt saadakseen alibin tapahtuma-ajaksi.
Kuitenkin hänet pidätettiin ja häntä kuulusteltiin useita kertoja, mutta yhä hän vain väitti, ettei tiennyt murrosta mitään.
Kun näin oli kulunut pari vuorokautta, otettiin hänen vaimonsa kuulusteluun, eikä hänkään tiennyt aluksi mitään miehen käynnistä heidän luonaan aamuyöstä. Vaimo pidätettiin ja jo vuorokauden kuluttua hän kertoi, että joku hänelle tuntematon mies tosiaan oli tullut aamuyöstä heidän asunnolleen.
Hänen miehensä oli päästänyt vieraan asuntoon ja keskustellut hänen kanssaan jotain eteisessä, jolloin hänen miehensä oli kovasti suuttunut ja ajanut miehen pois.
Ilmeisesti mies oli tällöin kertonut, että hän oli joutunut surmaamaan yövartijan eikä lämmittäjä enää halunnut olla jutussa mukana.

Talonmiehen vaimo
Lämmittäjä ei kuitenkaan tunnustanut osuuttaan rikokseen. Lämmittäjän vaimo kertoi, että hän tiesi aamulla käyneestä miehestä sen verran, että tämä seurustelee jonkun talonmiehen vaimon kanssa ja että tämä talonmies vaimoineen asuu jossakin Taka-Sörnäisissä Paavalin kirkon läheisyydessä.
Nyt oli rikostutkijoilla suuri työ edessään. Oli käytävä melkeinpä joka talossa tällä seudulla, jotta saataisiin tietää, minkä talonmiehen vaimo seurusteli juuri tämännäköisen ja -kokoisen miehen kanssa.
Useiden päivien tutkimusten jälkeen onnisti: Hämeentien varrelta löytyi eräs tällainen ”pari”.
Tutkijain käytyä tässä talossa saatiin tietää, että kyseinen mieshenkilö usein oleskeli eräässä suutariliikkeessä, joka sijaitsi samassa talossa. Ja jälleen rikostutkijoilla oli onnea. Heidän mennessään tähän liikkeeseen istui siellä lattialla hartaasti etsitty henkilö.
Hänet pidätettiin ja häntä näytettiin lämmittäjän vaimolle, joka kertoi, että sama oli mies. Samoin teki autonkuljettaja.
Vasta sen jälkeen, kun miestä oli näytetty myös lämmittäjälle, tunnusti tämäkin osuutensa rikokseen.
He olivat suunnitelleet murron yhdessä, mutta suunnitelmaan ei millään tavalla ollut liittynyt yövartijan surmaaminen.
Kun lämmittäjä oli saanut kuulla taposta, oli hän vetäytynyt pois jutusta.
Varastetun tavaran kätkijän kiinni saamiseksi jouduttiin useita päiviä yhdessä taksinkuljettajan kanssa vartioimaan taloa, jonne tavarat oli viety ja vihdoin tämäkin johti tulokseen.
Mies saatiin pidätetyksi, mutta hän kielsi syyllisyytensä, eikä häneltä saatu mitään omaisuutta takaisin.
Vielä oikeudessakin mies kielsi, mutta kiellosta huolimatta hänet tuomittiin pitkäaikaiseen vankeusrangaistukseen.

Uudet kengänkorot
Varas oli yövartijan tapettuaan ilmeisesti huomannut jättäneensä hyvät jalanjäljet pannuhuoneeseen ja oli sen vuoksi poistanut korot kengistään ja teettänyt uudet tilalle.
Näin tutkijat ajattelivat, koska miehellä oli upouudet jalkineet, joihin uutuudestaan huolimatta oli laitettu uudet korot.
Niinpä syylliseksi epäilty valokuvattiin ja rikostutkijat lähtivät kiertämään eri suutariliikkeisiin samassa kaupunginosassa.
Miehen valokuvaa näytettiin niissä ja tiedusteltiin, oliko tällainen henkilö antanut laittaa uudet korot uusiin jalkineisiin.
Pian löytyikin eräs suutariliike, jossa näin oli tehty. Ensin suutarille esitettiin miehen kuva ja kun itse mies myöhemmin vietiin liikkeeseen, varmisti suutari miehen samaksi, joka oli korot teettänyt.

Tuomittiin indisioiden perusteella
Kaikista todisteista huolimatta syylliseksi epäilty ei tunnustanut, vaan kielsi yhä syyllisyytensä sanottuihin rikoksiin. Hänet oli aikaisemmin tuomittu useita kertoja omaisuusrikoksista. Indisiotodisteiden perusteella Arvo Armas Hirvonen nyt tuomittiin taposta ja törkeästä varkaudesta elinkaudeksi vankeuteen. Olihan rikospaikalta vaatetusliikkeestä löydetty hänen sormenjälkensä, uhrin vieressä oli ollut hänen lippalakkinsa ja pannuhuoneessa hyvät jäljet kengänpohjista — kengänkorkojen poistaminenkaan ei johtanut selvitystä harhaan.
Lisäksi siitä suutarinliikkeestä, josta mies oli löydetty istuskelemassa, löytyi yksi vaatetusliikkeestä anastettu huopa. Lämmittäjä Viktor Johannes Vesala oli kertonut osuutensa murtovarkauteen ja hänet tuomittiin niin ikään rikoksenuusijana 2 vuoden 6 kuukauden vankeuteen.
Lisäsi tuomittiin varastomies Juho Virolainen säännöstelyrikkomuksesta ja varastetun tavaran kätkemisestä 1 vuoden 8 kuukauden kuritushuonevankeuteen.
Näin päättyi eräs paljon huomiota herättänyt rikosjuttu, joka selvitettiin pelkästään johdonmukaisen aivotyön ja uutteran tutkinnan ansiosta.