Pakko kopioida vielä yksi tarina tähän. Tarina on hyvin kirjoittu novelli. Myrkyn (Aarnion) kommentointi tarinan päälle vielä nostaa viihdearvoa.
Suomen sateiseen ilmatilaan ilmestyi pari tuntia aiemmin Ranskasta Charles De Gaullen kentältä take offin tehnyt, tunnukseton suihkukone. Kone pyysi laskeutumislupaa Helsinki-Vantaalle. Lennonjohto ilmoitti kiitotie 22 oikea ja myönsi laskeutumisluvan.
Kone aloitti laskeutumisvalmistelut ja sen kabinettiin ilmestyi Landin -Valo. Kaikki kiinnittivät turvavyöt. Kone alkoi hitaasti laskea korkeutta ja hetkeä myöhemmin sen laskutelineet aukesi.
Suihkukoneen renkaat iski kiitotiehen. Kone oli laskeutunut. Se rullasi kiitotieltä liikelentojen puolelle.
Liikelentojen terminaalista tuli ulos klo 18:07 ryhmä laihoja ja hyväkuntoisen oloisia miehiä muovisalkkuineen.
Heidät nouti Yhdysvaltain suurlähetystön ajoneuvot. Kaikki kävi rutiininomaisesti ja tottuneesti, nopeasti.
Autot ajoi lentokentältä Valkoisenlähteentielle ja kääntyivät sieltä jonnekin sivutielle. Kun ketään ei ollut katsomassa, maahan saapunut ryhmä avasi salkkunsa ja puki päällensä niissä olleet Attack Force varusteensa.
Autot jatkoivat hetkenpäästä matkaa, suuntana Vantaan Havukoski. Autoissa Heckler Kochin asetehtaan valmistamiin MP7 konepistooleihin työntyi lippaita ja piippujen kierteisiin Mechanix -merkkiset hansikkaat pyöritti äänenvaimentimia.
Ryhmä kommunikoi Ranskaksi ja autonkuljettajat saivat käskyt Englanniksi. Viiksekäs vanhempi mies avasi puhelimen ja painoi soittovalinta näppäintä. Alkoi keskustelu klassisella Arabialla.
Mies katseli kuljettajaa ja huitoi tätä antamaan navigaattorin. Puhelun päätteeksi mies paineli navigaattoriin osoitteen Virsutie. Autot ajoivat lipuen talvikkitietä kohti määränpäätä.
Virsutiellä kaksi Somalitaustaista miestä istui sohvalla ja kuunteli 2Pac nimisen jo kuolleen artistin musiikkia, pilveä poltellen. Onkohan liesituuletin päällä? -Toinen miehistä jonka etunimi tarkoitti Arabiaksi Jumalan orjaa, kysyi toiselta. On se, -Toinen vastasi ja katsoi edessään olevaa Nike -Merkkistä urheilukassia joka oli täynnä lätkää.
Lähen tunnin päästä Niinan luokse, venaatko täällä, toinen miehistä tiedusteli toiselta? Joo, oon täällä. Hiukan kuumottaa toi kassi, eiks vittu voitais viedä se vaik purtsille jemmaa? -Hän kysyi epävarman kuuloisella äänellä. No ei -Oli selvästi johtajan roolin vetäneen vastaus.
Kaksi tummaa maastoautoa ilmestyi Virsutielle, suoraan Somalitaustaisten miesten rapun oven eteen. Autoista tuli ulos tummiin vaatteiseiin pukeutuneita, ilmeisen sotilaallisia henkilöitä ja avasi rapun oven lukituksen potkaisemalla rapun lasin sisään, he etenivät sen jälkeen juosten kohteen ovelle ja murskasi sen lukon lyömällä siihen isolla lekalla. Ovi miltein irtoi karmeista ja ennen kuin sisällä olleet somalitaistaiset miehet ennätti edes nousta ylös sohvalta, heihin avattiin leikkaava tulinopeus konepistooleilla. Heidän kasvonsa kirjaimmillisesti huuhdeltiin pois väestörekisteristä.
30 sekuntia myöhemmin ryhmä oli jo Laurantiellä ja lipui pois paikalta.
Klo 20:38 tuo samainen suihkukone oli jo rullaustiellä ja pyysi lähtölupaa Helsinki-Vantaalla. Lennonjohto ilmoitti kiitotien numeron ja toivotti hyvää matkaa. Kone käynnisti suihkumoottorit ja kiitorata-alue tärisi niiden voimasta.
Pilotti irroitti Stopin ja päästi suihkumoottoreiden voiman valloilleen. Kone syöksyi kiitotietä pitkin, ja nosti lopuksi nokan kohti taivasta. Suihkukone hävisi jonnekin sadepilvien sekaan.
Titi tyy -Soittoääni herätti minut. Haloo – Vastasin. Vasikka kertoi et motskarijengi oli tappanu ne Haviksella delaneet.
En tiennyt mitä vastata, en edes tiennyt et joku oli kuollut. Kuka oli kuollut tai siis ketkä, minun teki mieli kysyä, mutta en viitsinyt paljastaa etten olisi ollut tilanteen tasalla 24H mitä kentällä tapahtuu. Ok- Vastasin. Palataan, mulla on kiire, -Jatkoin.
Pian aamukahvien jälkeen selvisi että Havukoskella todellakin oli käynyt kaksoismurha. Mikä oli erikoista, tekijä ei ollut ottanut huumelaukkua pöydältä mukaan. Muutenkin teko vaikutti siltä että tappaja osasi taistelun rakennetulla alueella. Viittasi siihen että olisi saanut koulutuksen Santahaminassa "Aketuksena". Silminnäkijä havainnot ol kuin elokuvista, ja tietenkin narkkareiden kertomaa. Kukaan ei uskonut että jokin maastoautoilla liikkunut ryhmä olisi ollut asialla.
Järjestäytyneen rikollisuuden vastainen toiminta alkoi täydellä volyymilla kuitenkin koska maastoautot ja iso tekijämäärä viittasi vahvasti ABC-Jengeihin.
Pian kuitenkin selvisi ettei yksikään jengi ollut teon takana. Jengien "operatiiviset kyvyt" oli ollut juhlimassa, tai matkoilla, osa normaalisti kotona tai kerholla juomassa olutta.
Päätin että suunnataan tutkintamme, siis meidän ryhmän osalta suoraan Somaliyhteisöön. Menimme tapaamaan erästä Imaamia Itä-keskukseen.
Hän pelästyi kun näki meidät. Hän alkoi heti kertomaan etteivät he ole terroristeja. Siksi hän oli antanut Ranskalaisille tietoa Suomessa asuvien Al-Shabaab-johtajien sukulaispojista.
Kuuntelin hänen kertomustaan ja katsoin häntä silmiin. Imaami jatkoi kertomustaan kiihkeänä ja halusi meidän suojelua, koska pelkäsi että muu Somaliyhteisö tappaisi hänet, koska hän oli nyt paljastanut "omiaan" vastoin Jumalan sanaa.
Mihin vittuun tämä liittyy, miksi jotkut Ranskalaiset haluisi tappaa jotain nekruja Suomessa? -Minä kysyin. Imaami alkoi tärisemään ja kertoi että Somalian Bulomarerissa oli ollut panttivankina Ranskan ulkomaantiedustelun agentti. Häntä oli yritetty vapauttaa ja Commando-isku oli epäonnistunut. Panttivanki ja yksi Commandoista oli kuollut. Al-Shabaab oli pitänyt sitä voittona ja julkaissut internetissä kuvia kaatuneesta Commandosta varusteidensa ympäröimänä.
Ranskan ulkomaantiedustelu oli aloittanut jonkin asteisen operaation jonka tarkoitus oli elimoida terroristeja pojoismaissa. Vaikka todellisuudessa kyseessä oli kostotoimenpide, Al-Shabaabin sukulaisia kohtaan. Viesti oli ollut kylmä: Me tapamme teidät kaikki! -Tosin Ranskaksi.
Al-Shabaab oli vastannut uhkaukseen tekemällä terroristi iskun Pariisissa, heti kun Jumala siunaa tarpeellisen määrän sissejä tehtävään.
Vein tuon Somalin jo tutuksi tulleeseen Vasikka asuntoon Pohjois-Karjalaan.
Tiedustelin ulkoministeriöstä tiedoilleni totuuden pohjaa, ja eräs tuntemani henkilö sieltä suostui kertomaan epävirallisesti että DGSE oli varmuudella iskun takana.
Pitkin pohjoismaita oli Al-Shabaab-johtajien poikia, tai oikeammin aikuisia miehiä, tapettu. Sotilastermein tuhottu. Tekotapa oli aina sama.
En voinut ymmärtää että joku voisi olla lain yläpuolella, ja herätin vastalauseen toimille Poliisihallituksessa. Pian minun luokse saapui korkea-arvoisia viranomaisia. He kertoivat että terrorismin vastaisessa sodassa on toimijoita joille ei voisi mitään, kukaan ei voisi Suomessa. He toimivat Yhdysvaltain mandaatilla. Sotilaallista eliittiä, jotka sai tehdä mitä vain.
Piilokonttorissa, syvällä helsingin keskustassa. Sytytin paksun sätkäkoneella tehdyn Indica-pohjaisen Jointin jossa oli seassa, ikään kuin blandiksena Ritmeester vanilla pikkusikarin purua. Vaniljan makuinen savupilvi täytti huoneen.
Pöydällä ollut ruutupaperivihkoa joka kulki nimellä: "manuaali viestintä". Tällä vihkolla vältettiin tiedottomasta KRP:tä kun päiväryhmä kirjoitti tietonsa yöryhmälle päivällä saatua tietoa kentältä.
Otin Jointin huulilleni ja otin siitä reilut savut jotka hotkaisin keihkoihini. Katselin valkoista tiiliseinää jossa komeili almanakka, täynnä merkintöjä. Vittu, uskomaton ryhmä, miksi minä en ollut sellaisessa mukana? -Minä pohdin samalla kun puhalsin savua keuhkoistani niin että almanakka peittyi savuverhon taakse, kuin Commando joka oli savuverhon suojissa menossa vapauttamaan ystäväänsä, mutta joutuikin raskaaseen tulitukseen ja kaatui vieraalla maaperallä, niin kuin sotilaan kuulukin tehdä.
Legio Patria Nostra.
Myrkky kommentoi tarinaansa: Välillä mietin kuinka tylsä elämä joillakin on kun he pohtivat onko tarinani totta, tai onko Virsutiellä tapettu kaksi somalia, niin kuin kerroin tarinassani. Voin vain vastata siihen että kirjailijaa minusta ei koskaan tulisi, koska olen toiminnan mies. Tykkään olla tilanteissa, sellaisissa jotka ei välttämättä jostain tuntuisi miltään, tai herättäsi pelkoa, muuta vastaavaa. En voi pukea sitä sanoiksi. Mutta kerron kuitenkin että uskon miltä Michael Jacksonista tuntui kun hän nousi lavalle miljoonien katsojien eteen ja antoi palaa täysillä, samoin kuin Mike Tyson ja muut vastaavat toimijat jotka toimii jokainen omalla allallaan miljoonien katsojien edessä. Tunne on aivan käsittämätön. Se on näyttämisen halua, osaamisensa todistamista.
Uskon että jokainen meistä on jotain, kun vain löytää alansa, tai sen mitä haluaa tehdä. Joku nuori jolle aika sanotaan että et ole mitään. Semmoinen poika voi todella olla kova toimija, kun hänellä vain annetaan mahdollisuus. Noin 99% tapauksista mahdollisuudet ei kohtaa heitä, silti he kehittelevät itsellensä jotakin, kuka mitäkin. Tulee kenestäkin mitäkin. Joistakin poliisejä ja vartijoita, toisista huumekauppiaita, joistakin yritysjohtajia. Jne. Yhtä heille kaikille on että heidän elämänsä oli alunperin tylsää. Siksi he alkoivat operoimaan elämäänsä.
Kouluamapujat on oma lukunsa ja minun psykologiallani mielelläni avaan heidän maailmaansa. Halveksettu, kiusattu, syrjitty. Lopuksi lääkäri lääkitsee lääkkeellä joka vie viimeisetkin empatian rippeet. Alkaa halua näyttää, olla jotain. Saman aikaisesti he ovat täynnä ihmisvihaa joka johtui väärin ymmärtämisestä. Loppu on performansia, jossa kuolee lukuisia yksilöitä vain sen takia että he eivät ymmärtäneet että toimija voi olla hyvinkin heidän lähellään.
Usein moni uskoo tappajan olevan 2 metrinen ja lihaksikas, kasvot täynnä arpia. Ja usein näin onkin, mutta se steroideilla kasvatettu lihaskudos maantuu kuitenkin sen 65 kiloisen kaverin ampumaan luotiin tai veitsen pistoon.
Se mitä olen väkivallan, ammattilaisia nähnyt, on täydellinen totuus 2 metrisestä nyrkkitappelijasta. Mutta kun kenttä aukeaa valtiollisille toimijoille ja vastaaville, on toimijat auttamattomasti alta 70 kiloisia ja lyhyitä. Sellaisia joita näkee Helsinkiläisessä katukuvassa pilvin pimein.
Yhtä heille on ammattimaisuus joka luokitellaan siihen että tekemisestään saa rahaa. Sitä se ammattilaisuus on. Ammattikoululaisuu on asia erikseen
Ei sillä etteikö heistäkin olisi johonkin. Suurin osa kovan luokan konnista on ammattikoululaisia, ellei linnassa ole sitten suorittanut luokiota. Sama toistuu ammattiarmeijoissa. Lukio on lähinnä hyvien perheiden lapsille joiden tarkoitus on lisääntyä ja elää rauhallinen ja perinteinen perhe-elämä.
Että ette väärin käsitä, voi akateeminenkin kaveri olla kuin samurai. Mennä puku päällä käärmeen nahalla päällystetyn attasiasalkun kanssa valtaamaan suuryrityksiä, kokaiinipöllyssä, kuin samuirai katanalla. Mutta se vaatii jo sen tason osaamista että siihen ei pelkkä otaniemen opiskelijakämpässä asuminen riitä.
Jokaiselle jotakin, sehän oli se juttu kun synnytyslaitokselta meidät tuotiin tähän yhteiskuntaan. Niillä pelikorteilla minä olen pelannut ja niin kaikki muutkin.