is.fi/Näin elävät piilotetut todistajat Suomessa: ”Siteet katkaistava entiseen elämään”
Näin elävät piilotetut todistajat Suomessa: ”Siteet katkaistava entiseen elämään” Julkaistu: 20.5. 10:03
Jaa41
Twiittaa
Sähköposti
Peitehenkilöllisyys Suomessa elää muutamia ihmisiä peitehenkilöllisyyden turvin: uudella nimellä, uudella paikkakunnalla, ehkä ilman yhteyksiä sukulaisiin. Heidät on otettu todistajansuojeluohjelmaan, koska heidän henkensä ja terveytensä on uhattuna.
Todistajansuojelu on keinoista viimeisin. Se on tarkoitettu suojelemaan ihmisen henkeä ja terveyttä silloin, kun uhka vahingoittumisesta on kova eikä muilla lievemmillä keinoilla enää voida taata suojeltavan henkilön turvallisuutta.
Laki todistajansuojelusta on ollut voimassa Suomessa nyt reilut kaksi vuotta. Sen turvin Suomessa elää muutamia henkilöitä peitehenkilöllisyydellä. Tarkkaa lukumäärää keskusrikospoliisi ei paljasta suojeltavien turvallisuuden vuoksi.
– Niiden ihmisten, jotka on otettu mukaan todistajansuojeluohjelmaan, uhka on arvioitu korkeaksi. Suurin osa järjestäytyneen rikollisuudenkin oikeudenkäynneistä menee rauhallisesti eikä todistajiin kohdistu uhkaa. Niissä yritetään myös hankkia kovaa näyttöä kaikilla muilla keinoilla, ettei välttämättä tarvitsisi edes turvautua henkilötodistajiin, kertoo keskusrikospoliisin tiedusteluosaston päällikkö, rikosylitarkastaja Sanna Palo.
- "Yhden henkilön suojeltavaksi ottaminen voi merkitä myös hänen perheensä suojelua. Lapsia ei voi jättää syötiksi."
– Joskus sisäpiiritieto on kuitenkin avain rikoksen selvittämiseen, sillä rikolliset osaavat välttää aika lailla asioista avoimesti puhumista tila- ja telekuuntelun takia. Anonyymi todistaminenkaan ei auta suojaamaan todistajaa, jos sisäpiiriläisen henkilöllisyys on jengiläisten arvattavissa. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluu kuri- ja kostomentaliteetti, uhkailu ja pelottelu. Silloin uhka voi olla niin kova, että joudumme ottamaan henkilön todistajansuojeluohjelmaan, keskusrikospoliisin Palo sanoo.
Arviolta 5 ihmistä vuodessa
Todistajansuojeluohjelma voi joissakin tapauksissa olla ainoa keino mahdollistaa, että todistaja voi kertoa tietonsa vaarantamatta omaa tai läheistensä turvallisuutta.
Lain voimaan tullessa arvioitiin, että ensimmäisenä vuotena suojelussa voisi olla viisi henkilöä ja toisena vuotena kymmenen.
– Tämä on se suuruusluokka, enempää en halua valottaa, Palo kommentoi.
Ennen kuin todistajansuojeluun mennään, katsotaan kaikki muut keinot läpi. Turvaa voidaan hakea lähestymiskiellon, turvakiellon, anonyymin todistamisen, turvakotiin sijoittamisen ja kodin teknisen suojaamisen kautta.
– Todistajansuojelu muuttaa perustavanlaatuisesti suojeltavan elämää. Se edellyttää suojeltavalta sitoutumista ja siteiden katkaisemista entiseen elämään, muuttoa uudelle paikkakunnalle ja kokonaan uutta identiteettiä. Sellaiseen ei lähdetä kevyin perustein.
Poliisille tehtiin viime vuonna 144 ilmoitusta oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta. Tänä vuonna rikosilmoituksia on tehty 53 huhtikuun loppuun mennessä.
"Suojeltavan kohdalta joudumme miettimään, voiko hän enää käydä töissä vai joudutaanko hänelle maksamaan sopeutumisavustusta. Sillä ei rikastumaan pääse, mutta se takaa perustoimeentulon."
Todistajansuojeluyksikkö toimii keskusrikospoliisissa. Suoraan sinne ei voi kukaan marssia ja pyytää pääsyä todistajansuojeluohjelmaan.
– Esitykset suojeltavista henkilöistä tulevat paikallispoliisilta, käytännössä poliisipäälliköiltä. Esitykset ovat olleet tähän mennessä hyvin huolellisesti harkittuja. Ensimmäiseksi henkilön täytyy kertoa siis uhkailusta ja pelostaan paikallispoliisille. Usein prosessi lähtee liikkeelle henkilön omasta toiveesta, mutta jos selvä riski on olemassa, aloite voi tulla viranomaiseltakin, Palo kertoo.
Esityksen perusteella krp ottaa tapauksen arvioitavaksi. Arviointi voi kestää viikoista kuukausiin.
– Arviointiprosessissa arvioidaan uhkan todellisuus, vakavuus ja mistä suunnasta se tulee. Siinä arvioidaan myös henkilön soveltuvuus ohjelmaan, mikä hänen oma motivaationsa on. Keskusrikospoliisi ottaa vastuun henkilön turvallisuudesta jo arviointiprosessin aikana, vaikka varsinaiseen suojeluun ei päädyttäisikään.
– Henkilö voidaan sijoittaa turva-asuntoon. Uutta identiteettiä ei siinä vaiheessa vielä rakenneta, mutta muutoin hänen turvallisuudestaan huolehditaan. On mahdollista asentaa hälytysjärjestelmiä ja kameravalvontaa, Palo kertoo.
Laki todistajansuojelusta on ollut voimassa Suomessa nyt reilut kaksi vuotta. –Yhteiskunnallinen merkitys on suuri, vaikka määrällisesti ei ole kyse isosta asiasta, sanoo keskusrikospoliisin tiedusteluosaston päällikkö, rikosylitarkastaja Sanna Palo. Viinapiirit pitää jättää
Jos ihmisellä on vakava päihdeongelma, se voi tehdä sitoutumisen ohjelmaan mahdottomaksi. Entiset viina- ja huumepiirit täytyy jättää ja sitoutua erilaiseen elämäntapaan. Joillekin se voi olla ylitsepääsemätön haaste, toisille taas mahdollisuus päästä irti päihdehuuruisesta elämästä.
– Yhden henkilön suojeltavaksi ottaminen voi merkitä myös hänen perheensä suojelua. Lapsia ei voi jättää syötiksi, Palo huomauttaa.
Yhdestä suojeltavasta henkilöstä aiheutuvat kustannukset ovat 15 000–25 000 euroa vuosittain.
– Kaikista tärkein on uusi identiteetti. Se voidaan muuttaa niin, ettei enää näy kytköstä vanhaan nimeen. Asuinpaikan ja tarvittaessa vaikka asuinvaltion muutokset ovat lain mukaan mahdollisia, Palo kertoo.
Toimeentuloon on mahdollista saada avustusta.
– Suojeltavan kohdalta joudumme miettimään, voiko hän enää käydä töissä vai joudutaanko hänelle maksamaan sopeutumisavustusta. Sillä ei rikastumaan pääse, mutta se takaa perustoimeentulon. Ylellisyyksiä sopeutumisavustuksella ei voi hankkia.
Joskus ohjelmaan mukaan tulo merkitsee suojeltavalle myös sitä, että yhteydenpitoa sukulaisiin joudutaan rajoittamaan tai jopa katkaisemaan kokonaan.
– Kaikki suojeltavan julkinen liikkuminen joudutaan miettimään. Paikkakunnan vaihdos auttaa tässä, mutta ei suojeluohjelmassa oleva voi hirveän näkyvästi esiintyä julkisesti.
– Alkuvaiheessa poliisi voi olla saattamassa henkilöä asioilla. Poliisi voi myös hoitaa henkilön puolesta asioita, jotta uusi elämä saadaan alkuun; esimerkiksi viranomaisasiointia voidaan tehdä henkilön puolesta. Se on vähän semmoista hiljaiseloa suojeltavan kannalta, Palo luonnehtii.
Hiljaisuutta somessakin
Hiljaiselo on se hinta, minkä suojeltava joutuu maksamaan omasta ja läheistensä turvallisuudesta. Se tarkoittaa hiljaiseloa myös sosiaalisessa mediassa.
– Jos aktiivisesti kertoo somessa tekemisistään, se tekee ihan turhaksi viranomaisen yritykset suojella ihmistä. Eihän kukaan ihminen, joka oikeasti pelkää itsensä ja perheensä puolesta, tietenkään esiinny somessa nimellä kertomassa kuulumisia, Palo huomauttaa.
Toisin kuin elokuvissa kasvoleikkauksia ei kenellekään makseta. Samoin toisin kuin yleisesti luullaan, Suomi ei ole niin pieni maa, etteikö täällä voisi onnistuneesti olla piilossa peitehenkilöllisyyden turvin.
Silloin kun mukana on lapsia, joudutaan miettimään lasten koulunkäynnit, ja jos vanhemmat eivät asu yhdessä, niin turvalliset tapaamiset.
– Lasten elämä pyritään pitämään mahdollisimman tavallisena. Suojeluohjelmassa tarjolla on psykologista apua suojeltavalle ja hänen lähipiirilleen. Suojeltavalla on oma yhdyshenkilö, johon voi olla mihin aikaan tahansa yhteydessä. Yksin ei jätetä pelon kanssa, Palo kertoo.
- Rikosvastuusta ei vapaudu eikä velkoja saa anteeksi. Muutenhan tämä olisi liian kiva vaihtoehto.
Suojeltava voi olla kanssarikollinen, henkilö, jolla on raskasta rikostaustaa. Todistajansuojeluohjelma ei merkitse rikosvastuun tai velkojen poistumista.
Kyse voi olla myös täysin ulkopuolisesta, sattumalta paikalle osuneesta silminnäkijästä. Laki ei sulje pois myöskään viranomaisen, esimerkiksi peitepoliisin ottamista mukaan todistajansuojeluohjelmaan.
– Rikosvastuusta ei vapaudu eikä velkoja saa anteeksi. Muutenhan tämä olisi liian kiva vaihtoehto.
Tulevaisuuden suuri kysymys on se, kuinka kauan suojeltava on ohjelmassa. Ohjelma on vapaaehtoinen eli suojeltava saa sanoa sopimuksen irti koska tahansa.
Suojelu voidaan myös lopettaa, jos suojeltava tekee omalla käytöksellään viranomaisen turvaamistoimet turhaksi.
– Ratkaisevaa on väärien tietojen antaminen ja se, jos suojeltavan käytös osoittaa piittaamattomuutta omasta turvallisuudesta.
Silloin hänelle voidaan antaa varoitus, Palo kertoo.
Mutta milloin suojeluohjelma voidaan purkaa?
– Siinä onkin vaikea kysymys, jota me mietimme nyt paljon. Tuleeko suojelusta kuukausien, vuosien tai eliniän mittaisia? Milloin viranomaiset voivat katsoa, että kyse on nollariskistä tai uhkan määrä on laskenut niin, että ihmisen pitäisi pärjätä ilman ohjelmaa? Se on aika kova päätös ja panoksena voi olla suojeltavan elämä. Kynnys on asetettu korkealle, Palo pohtii vakavana.
Yhteiskunnallisesti tärkeää
Vaikka suojeltavien henkilöiden määrä on pieni, on laki osoittanut tarpeellisuutensa.
– Yhteiskunnallinen merkitys on suuri, vaikka määrällisesti ei ole kyse isosta asiasta. Tämän avulla saadaan vakavia rikoksia selvitettyä tapauksissa, joissa todistaja ei olisi muuten uskaltanut puhua ilman uskottavaa suojeluohjelman takaamista. Henkilö voi täyttää kansalaisvelvollisuutensa, kertoa, mitä tietää rikoksesta ja hän voi tehdä sen pelkäämättä, Sanna Palo korostaa.
Sari Autio
