22.1.2018
Kesäkuussa 2017 kanadalainen
The Globe and Mail -lehti kertoi tapauksesta, jossa kanadalainen kahden hengen tarkka-ampujaryhmä todistettavasti ampui kuolettavasti ISIS-taistelijan 3 540 metrin päästä.
Samalla syntyi uusi tappavan laukauksen etäisyyden maailmanennätys. Aikaisempi ennätys 2 475 metriä oli brittiläisen Craig Harrisonin nimissä – hän ampui Taliban-taistelijan vuonna 2009.
Aikaisemmat kaksi ennätystä olivat myös kanadalaisten hallussa, sitä edellinen yhdysvaltalaisten.
Ennätys ammuttiin McMillan TAC-50 -tarkkuuskiväärillä, jonka kaliiberi on .50 eli puoli tuumaa, siis 12,7 millimetriä.
Ammuksen tappavuutta arvioitaessa on hyvä muistaa, että aseen kaliiberi on valtava ja vastaa Suomessa käytettyä ilmatorjuntakonekivääriä. Vaikka ammus menettää koko ajan liikemääräänsä, on 0,5-tuumainen luoti vielä 3,5 kilometrin päässäkin yhtä tappava kuin tavallisen rynnäkkökiväärin luoti lähietäisyydeltä.
VÄLIMATKANA 3,5 kilometriä on suorastaan pökerryttävä. Helsingissä etäisyys vastaa esimerkiksi matkaa Rautatieasemalta Pasilan asemalle. Vaikka erilaisten kaukoputkien ja kiikarien avulla pystytään melko hyvin näkemään niin kauas, on niin pitkälle ampuminen perinteisellä ruutiaseella – ja ennen kaikkea tappavan tarkasti – todella haastavaa.
Tai ”lähes mahdotonta”, kuten aseisiin erikoistunut kirjoittaja
Kyle Mizokami toteaa.
Mizokami listaa useita asioita, jotka näin pitkälle ampuessa on otettava huomioon. Useimpia niistä ei mainita alokkaille ensimmäisissä ammuntaharjoituksissa, eikä kaikkia tarvitse ottaa huomioon edes ”tavallisessa” tarkka-ammunnassa.
TÄRKEIN HUOMIOON otettava tekijä on tietysti gravitaatio eli painovoima.
Luoti tippuu maahan yhtä nopeasti riippumatta siitä, lähteekö se vaakasuoraan aseen piipusta vai tiputetaanko se kädestä maahan. Siten lähtönopeus ratkaisee, kuinka kauas luoti ehtii, ennen kuin se osuu maahan.
Ennätyslaukauksessa luoti osui kohteeseensa noin 7 sekunnin kuluttua laukauksesta. Jos se olisi ammuttu vaakasuoraan, olisi luoti tippunut maahan jo kauan ennen kohdetta.
Laukaus ammuttiin kuitenkin korkean rakennuksen katolta, ja lisäksi ammunnassa käytettiin huomattavaa koroa kompensoimaan etäisyyttä – maallikkotermein aseen piippu siis osoitti lähes taivaalle, jotta luoti lentäisi riittävän kauas.
Entisen tarkka-ampuja Ryan Clecknerin laskelmiin tukeutuen Mizokami toteaa luodin tiputtaneen korkeuttaan ennätyslaukauksen aikana peräti 6 705 tuumaa eli 170,3 metriä! Aseen korosäädössä se tarkoittaa melkoisen monta ”napsua”…
Koska luodin horisontaalinen liike hidastuu koko ajan ja samalla sen vertikaalinen eli maata kohti johtava liike kiihtyy, tippuu luoti 3,5 kilometrin kohdalla jo noin 20 senttiä metrillä.
SEURAAVAKSI TÄRKEIN tekijä on tuuli, joka voi näin pitkällä matkalla vaikuttaa luotiin yllättävänkin paljon. Tuulen suuntaa ja voimakuutta sekä sen vaihtelua pitkän lentomatkan aikana on pystyttävä luotettavasti sekä mittaamaan että arvioimaan.
Gravitaation ja tuulen huomioiminen ei kuitenkaan suinkaan riitä. Tähtäinten asentoa laskettaessa on otettava huomioon myös muun muassa ilmanpaine, lämpötila ja ilmankosteus. Siten aamulla ei voi ampua samoilla säädöillä kuin edellisenä iltana.
Todella pitkillä matkoilla alkavat luodin lentorataan vaikuttaa myös hyvin eksoottiset tekijät kuten maapallon pyörimisestä johtuva coriolis-ilmiö, joka saa pohjoisella pallonpuoliskolla ammuksen kääntymään oikealle ja eteläisellä vasemmalle.
Lisäksi Maan pyöriessä itään ammutut luodit osuvat tähdättyä korkeammalle ja länteen ammutut matalammalle.
Myös piipun rihlauksen suunnalla on merkitystä. Rihlaus saa luodin pyörimään pituusakselinsa ympäri, jolloin hyrrävoima stabiloi sen liikerataa, mutta samalla luotiin tulee ”kierrettä” kuin pesäpalloon ja se alkaa ajautua joko oikealle tai vasemmalle riippuen rihlauksen kätisyydestä.
KUN OTTAA huomioon, että ihmisen torsoon ammutun luodin on osuttava noin 60 senttimetriä leveään maaliin – ja mielellään melko keskelle sitä – on kanadalaisten saavutus vertaansa vailla.
Vaikka luodin lentorataa laskettaessa on otettu huomioon valtava määrä erilaisia tekijöitä, on yksi merkittävä tekijä epäilemättä silti puhdas sattuma.
Tällainen tarkka-ammunnan lottovoitto ei nimittäin välttämättä toistu kovin nopeasti. Tai kuten The Globe and Mail -lehden haastattelema armeijan edustaja totesi: ”Tämä on uskomaton saavutus. Se on maailmanennätys, jota ei ehkä koskaan tulla toistamaan.”
Puolen tuuman luoti ja varsinkin sen patruuna (kuvassa vas.) ovat varsin pysäyttävän kokoisia. Vertailun vuoksi kuvassa kolmas patruuna oikealta on suomalaisessa rynnäkkökiväärissä käytetty 7,62 x 39 mm -patruuna.