Viro:Rasistinen isäpuoli pahoinpiteli pikkupojan kuoliaaksi
Lähetetty: Pe Kesä 27, 2008 11:06 pm
Rasistinen isäpuoli pahoinpiteli raa’asti pikkulapsen kuoliaaksi Virossa, v 1995
Oli 28 marraskuuta, 1994. Tallinnan Lastensairalaan tuotiin viisivuotias Helander Stock, jolla oli lukuisIa vakeita vammoja eri puolilla vartaloa. Pikkupoikaa oli pahoinpiteilty erittäin raa’asti. Sairaalan henkilökunta teki ilmoituksen poliisille. Tutkinnassa selvisi, että pojan isäpuoli Harri Liber oli kiduttanut ja pahoinpitellyt pikkupoikaa mitä raaimmilla tavoilla. Sadisti oli hakannut pientä uhria sähköjohdoilla ja lyönyt tätä talouspuukon kahvalla, kiduttanut lasta julmasti mm, pistellyt lasta neuloilla ja pakottanut lasta laittamaan neuloja ihonsa alle aiheuttaen lapselle useita, hengenvaarallisia vammoja mm luumurtumia, vasemman munuaisen repeämmän, aivoshokin. .
Pikku-Helanderin äiti oli virolainen ja hänen biologinen isä oli tummaihoinen, joka opiskelujen päätyttyä Tallinnan Merimiesten yliopistossa, muutti takaisin kotimaahansa.
Helanderin äiti Marian pyysi oikeudessa miehelleen lievempää rangaistusta ja vetosi puolustuspuheessaan mm siihen että mies joskus käyttäytyy ’hieman’ agressiivisesti, sillä hän on taistellut Neuvosto-Armeijassa Afganistanissa ja Tsetseniassa. (eli Hirviö-isäpuoli katsoi sitten parhaaksi siellä opittuja metodeja sovittaa myös lapsen kasvatukseen HM). Hän viittasi myös siiheen että mies oli sodassa menettänyt parhaan ystävän, jonka surmaaja oli joku tummanihoinen. Mies oli Tallinnassakin hakannut tummaihoisia turisteja.
Liberin mielestä siis pikku-Helanderin olisi pitänyt kantaa vastuu kyseistä teosta, sillä hänen mukaan ’he edustivat samaan rotuun’ kuuluvia henkilöitä. Oikeus katsookin että mies voidaan vapauttaa heti tutkintavankeudesta ja tuomioksi tuli 3 vuotta ehdollista vankeutta. Oikeus otti huomioon päätöksessään lapsen äidin mielipiteen.
Helanderin äiti katsoi että elämää saa jatkua entiseen malliin ja hänellä ei ole aihetta harkita eroa miehestään tms.
Liberillä oli sen verran vaikea luonne että hänet irtisanottiin kaikista työpaikoista, sillä entisen kollegan mukaan ’kukaan ei pystynyt työskentelemään hänen kanssa’. Lopulta hän päätyi ns koti-isiksi ja vaimo ryhtyi perheen elättäjäksi, hankkimalla itselleen myös toisen työpaikan. Vaimon työpäivät kestivät usein noin 12 tuntia. Sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet perheen tilanteeseen. Liberilla ja Helanderin äidillä oli myös toinen, yhteinen poika.
Helanderin nöyryyttäminen ja kiduttaminen jatkui samaan maliin. Helander ei saanut esim koskea pikkuveljen leluihin, tällisestäkin ’rikkeesta’ saattoi seurata ankara rangaistus, joskus hän pieksi poikaa remmillä, joskus pakotti poikaa tekemään kyykkyjä montakymmentä kertaa samalla lasta halveksuen ja pilkaten. Samoin 5v lapsi pakotettiin tekemään suuren osan kotitöistä, pyykinpesu, tiskaaminen, siivominen jne
Poikaa hän ei kutsunut Helanderiksi, vaan joko apinaksi tai neekeriksi.
''Minä olin isäntä ja pikkupoika oli minun orja. Hän totteli käskujäni mukisematta ja vieläpä juoksujaloin'', Liber oli todennut erittäin tyytyväisenä oikeudessa.
Hänellä oli tapana kutsua poika ’likaiseksi’, viron kielellä sana ’musta’ tarkoitta myös ’likaista’. Hän lähetti pojaan suihkuun joskus 4-5- kertaa päivässä ja kommentoi samalla: Ei tää parane yhtään, poika on edelleen musta (likainen). Jos perhe lähti esim matkalle, niin Leber sanoi: Otammeko tämän ’likaisen’ pojan mukaan, hän varmsti likaa kaikki paikat ja nauroi samalla omalle vitsilleen.Pojan äiti oli tietoinen tästä, mutta poika tarvitsee isää ja’kyllä mies tietää mitä mies tekee’, ajatteli tämä.
Kolme kuukautta tuomion jälkeen isäpuoli toimitti Helanderin Loksan sairalaan. Poika oli hengenvaarallisessa tilassa ja koomassa, joten hänet kiidätettiin teho-osastolle Tallinnan sairaalaan. . Helanderin isäpuoli selitti että he joutuivat autonnettomuuteen kolaroidessa hirven kanssa, heidän toisella lapsella ei ollut taas mitään vammoja muutamia pintanaarmuja lukuunottamatta.
Lääkärit sanoivat et mies oli rauhallinen jopa välinpitämätön. Lääkärit tutkivat lapsen vammoja ja päättelivät että mistään hirvikolarista ei ole ollut kyse vaan lasta on raa'asti pahoinpitelty. Sairaalan henkilökunta ilmoitti tapauksesta poliisille. Helander oli edelleen kriittisessä tilassa ja hengityskoneessa. Pojalla oli aivoturvotus, aivotärähdys, kallonmurtuma ja useita ruhjeita ja mustelmia kasvossa ja eri puolilla vartaloa.
Seuraavana päivänä Helanderin äiti haettiin kuulusteltavaksi, äiti kertoi että edellisenä päivänä lapset ja Liber ajoivat autolla mökille. Hän piti mahdollisena että isäpuoli oli käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan.
25.elokuuta 6-vuotias Helander Stock kuoli tulematta tajuihinsa sairalaan teho-osastolla.
Kuulusteluissa Harri Liber esitteli useita eri versioita tapahtuneesta, mutta autosta ei löydetty mitään kolariin viittavaa. Miehellä itsellä ei ollut minkäänlaisia vammoja. Teknisissä tutkimuksissa selvisi että Liber valehtelee ja on itse aiheuttanut pojan väkivaltaisen kuoleman.
13. syyskuuta sai Harri Liber syytteen kuolemantuttamuksesta. Liber kiisti kaikki syytteet.
Syyttäjä Ylvisten mukaan Liber toimi silkkaa pahuuttaan.
Oikeuden edessä hirviö-isäpuoli oli jo sen verran kunnostautunut että jopa vuodatti muutaman kyynelen, anosi oikeudelta armoa, mutta vakuutti edelleen olevansa syytön.
21. kesäkuuta 1996 hänet tuomittin 9 vuodeksi vankeuteen. Liber valitti hoviin mutta tuomio pysyi samana.
Kun lapsen äidiltä kysyttiin oikeudessa, miksi tämä ei halunnut auttaa poikaansa, kun lapsi kärsi tälläisen tyrannin, väkivaltaisen ja rasistisen ihmisen mielivallan alla, niin lapsen äiti Marian sanoi hiljaisella äänellä lattiaa tujottaen: ’’Kyllä minä lapsiani rakastan.’’
Rakkautta näemmä on niin monenlaista.
Lähde: Kriminaalne Eestimaa-kirja, osa 2, Tiiu Põld (Tammeraamat 2007)
Oli 28 marraskuuta, 1994. Tallinnan Lastensairalaan tuotiin viisivuotias Helander Stock, jolla oli lukuisIa vakeita vammoja eri puolilla vartaloa. Pikkupoikaa oli pahoinpiteilty erittäin raa’asti. Sairaalan henkilökunta teki ilmoituksen poliisille. Tutkinnassa selvisi, että pojan isäpuoli Harri Liber oli kiduttanut ja pahoinpitellyt pikkupoikaa mitä raaimmilla tavoilla. Sadisti oli hakannut pientä uhria sähköjohdoilla ja lyönyt tätä talouspuukon kahvalla, kiduttanut lasta julmasti mm, pistellyt lasta neuloilla ja pakottanut lasta laittamaan neuloja ihonsa alle aiheuttaen lapselle useita, hengenvaarallisia vammoja mm luumurtumia, vasemman munuaisen repeämmän, aivoshokin. .
Pikku-Helanderin äiti oli virolainen ja hänen biologinen isä oli tummaihoinen, joka opiskelujen päätyttyä Tallinnan Merimiesten yliopistossa, muutti takaisin kotimaahansa.
Helanderin äiti Marian pyysi oikeudessa miehelleen lievempää rangaistusta ja vetosi puolustuspuheessaan mm siihen että mies joskus käyttäytyy ’hieman’ agressiivisesti, sillä hän on taistellut Neuvosto-Armeijassa Afganistanissa ja Tsetseniassa. (eli Hirviö-isäpuoli katsoi sitten parhaaksi siellä opittuja metodeja sovittaa myös lapsen kasvatukseen HM). Hän viittasi myös siiheen että mies oli sodassa menettänyt parhaan ystävän, jonka surmaaja oli joku tummanihoinen. Mies oli Tallinnassakin hakannut tummaihoisia turisteja.
Liberin mielestä siis pikku-Helanderin olisi pitänyt kantaa vastuu kyseistä teosta, sillä hänen mukaan ’he edustivat samaan rotuun’ kuuluvia henkilöitä. Oikeus katsookin että mies voidaan vapauttaa heti tutkintavankeudesta ja tuomioksi tuli 3 vuotta ehdollista vankeutta. Oikeus otti huomioon päätöksessään lapsen äidin mielipiteen.
Helanderin äiti katsoi että elämää saa jatkua entiseen malliin ja hänellä ei ole aihetta harkita eroa miehestään tms.
Liberillä oli sen verran vaikea luonne että hänet irtisanottiin kaikista työpaikoista, sillä entisen kollegan mukaan ’kukaan ei pystynyt työskentelemään hänen kanssa’. Lopulta hän päätyi ns koti-isiksi ja vaimo ryhtyi perheen elättäjäksi, hankkimalla itselleen myös toisen työpaikan. Vaimon työpäivät kestivät usein noin 12 tuntia. Sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet perheen tilanteeseen. Liberilla ja Helanderin äidillä oli myös toinen, yhteinen poika.
Helanderin nöyryyttäminen ja kiduttaminen jatkui samaan maliin. Helander ei saanut esim koskea pikkuveljen leluihin, tällisestäkin ’rikkeesta’ saattoi seurata ankara rangaistus, joskus hän pieksi poikaa remmillä, joskus pakotti poikaa tekemään kyykkyjä montakymmentä kertaa samalla lasta halveksuen ja pilkaten. Samoin 5v lapsi pakotettiin tekemään suuren osan kotitöistä, pyykinpesu, tiskaaminen, siivominen jne
Poikaa hän ei kutsunut Helanderiksi, vaan joko apinaksi tai neekeriksi.
''Minä olin isäntä ja pikkupoika oli minun orja. Hän totteli käskujäni mukisematta ja vieläpä juoksujaloin'', Liber oli todennut erittäin tyytyväisenä oikeudessa.
Hänellä oli tapana kutsua poika ’likaiseksi’, viron kielellä sana ’musta’ tarkoitta myös ’likaista’. Hän lähetti pojaan suihkuun joskus 4-5- kertaa päivässä ja kommentoi samalla: Ei tää parane yhtään, poika on edelleen musta (likainen). Jos perhe lähti esim matkalle, niin Leber sanoi: Otammeko tämän ’likaisen’ pojan mukaan, hän varmsti likaa kaikki paikat ja nauroi samalla omalle vitsilleen.Pojan äiti oli tietoinen tästä, mutta poika tarvitsee isää ja’kyllä mies tietää mitä mies tekee’, ajatteli tämä.
Kolme kuukautta tuomion jälkeen isäpuoli toimitti Helanderin Loksan sairalaan. Poika oli hengenvaarallisessa tilassa ja koomassa, joten hänet kiidätettiin teho-osastolle Tallinnan sairaalaan. . Helanderin isäpuoli selitti että he joutuivat autonnettomuuteen kolaroidessa hirven kanssa, heidän toisella lapsella ei ollut taas mitään vammoja muutamia pintanaarmuja lukuunottamatta.
Lääkärit sanoivat et mies oli rauhallinen jopa välinpitämätön. Lääkärit tutkivat lapsen vammoja ja päättelivät että mistään hirvikolarista ei ole ollut kyse vaan lasta on raa'asti pahoinpitelty. Sairaalan henkilökunta ilmoitti tapauksesta poliisille. Helander oli edelleen kriittisessä tilassa ja hengityskoneessa. Pojalla oli aivoturvotus, aivotärähdys, kallonmurtuma ja useita ruhjeita ja mustelmia kasvossa ja eri puolilla vartaloa.
Seuraavana päivänä Helanderin äiti haettiin kuulusteltavaksi, äiti kertoi että edellisenä päivänä lapset ja Liber ajoivat autolla mökille. Hän piti mahdollisena että isäpuoli oli käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan.
25.elokuuta 6-vuotias Helander Stock kuoli tulematta tajuihinsa sairalaan teho-osastolla.
Kuulusteluissa Harri Liber esitteli useita eri versioita tapahtuneesta, mutta autosta ei löydetty mitään kolariin viittavaa. Miehellä itsellä ei ollut minkäänlaisia vammoja. Teknisissä tutkimuksissa selvisi että Liber valehtelee ja on itse aiheuttanut pojan väkivaltaisen kuoleman.
13. syyskuuta sai Harri Liber syytteen kuolemantuttamuksesta. Liber kiisti kaikki syytteet.
Syyttäjä Ylvisten mukaan Liber toimi silkkaa pahuuttaan.
Oikeuden edessä hirviö-isäpuoli oli jo sen verran kunnostautunut että jopa vuodatti muutaman kyynelen, anosi oikeudelta armoa, mutta vakuutti edelleen olevansa syytön.
21. kesäkuuta 1996 hänet tuomittin 9 vuodeksi vankeuteen. Liber valitti hoviin mutta tuomio pysyi samana.
Kun lapsen äidiltä kysyttiin oikeudessa, miksi tämä ei halunnut auttaa poikaansa, kun lapsi kärsi tälläisen tyrannin, väkivaltaisen ja rasistisen ihmisen mielivallan alla, niin lapsen äiti Marian sanoi hiljaisella äänellä lattiaa tujottaen: ’’Kyllä minä lapsiani rakastan.’’
Rakkautta näemmä on niin monenlaista.
Lähde: Kriminaalne Eestimaa-kirja, osa 2, Tiiu Põld (Tammeraamat 2007)