Tietysti että puolisoa ei saa vetää turpaan, mutta voi asua erikseen, voi hakea eroa..mutta lapsesta ei pääse eron ja pakkoon niin kauan kun aikuistuu. Siinä on iso ero.
Kun on riitä puolison kanssa, voi lähtä mualle, asua vaikka vähän aikaa erikseen, ei tarvitse nähdä joka päivä. Liitto voi olla syvä ystävyys, eikä tarte olla koko ajan kimpassa.
Saako lapsia kurittaa?
Valvoja: Moderaattorit
Miten se menikään "Nuorna vitsa väännettävä" "Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa" jne. Eli oletus on, että puolisonkin vitsa on väännetty jo hänen lapsuudessaan ja näin hänestä on tullut yhteiseloon kelpaava joten ei ole enää mitään syytä avio- tm puolisolla kuritukseen? 
Tästä on tulossa tosi absurdia...
Tästä on tulossa tosi absurdia...
Nothing is quite what it seems
-
John Smith
- Nikke Knakkertton
- Viestit: 167
- Liittynyt: Ke Kesä 11, 2008 7:06 pm
Tuosta minimivoiman käyttämisestä ihmisen pysäyttämiseen - ei se niin helppoa ole, eikä onnistu ilman kunnollista itsepuolustuskoulutusta. Vainoharhaisten vanhempien kannattaa siis hakeutua vaikkapa Krav Maga -kurssille jo välittömästi lapsen syntymän jälkeen, niin että on valmiina sitten kun se penska täyttää 13...
"Vain fakiiri kusee tumppeja."
- Vanha viidakon sanonta
- Vanha viidakon sanonta
Ketä tahansa, joka uhkaa omaa henkeä, saa mielestäni lyödä. Saa toki käyttää vähän rajumpiakin otteita. Toki on aina pyrittävä mahdollisimman pienen vahingon aiheuttamiseen.Mariacka kirjoitti:Puolisoa ei siis saa lyödä, mutta lasta saa? Lapsi ei pääse lyöjäänsä karkuun, kuten aikuinen puoliso pääsee.
Pääsepäs lapsestakin eroon, mikäli tilanne vaatii (tosin käsittääkseni homma toimii nimenomaan niin päin, että vanhempi pääsee lapsesta eroon, mutta lapsen on hankalampi päästä vanhemmastaan eroon). Sitä varten meillä on sosiaalitoimi, joka huolehtii tällaisista tilanteista - lähettää lapsen esimerkiksi perhekotiin asumaan joksikin aikaa. Suomessa jos jossain ei päde se, että vanhempien olisi vain kynsin hampain tultava toimeen hirviölastensa kanssa, apua on ainakin periaatteessa saatavilla.Tirskis kirjoitti:Tietysti että puolisoa ei saa vetää turpaan, mutta voi asua erikseen, voi hakea eroa..mutta lapsesta ei pääse eron ja pakkoon niin kauan kun aikuistuu.
Mariackan huomio oli hyvä ja aiheesta on parin viime viikon aikana käyty vilkasta keskustelua mm. HS:n lukijapalstalla, jossa suureksi hämmästyksekseni on esitetty muun muassa näkemys, jonka mukaan aikuista ei saa lyödä, mutta lasta saa. Että se on eri asia. Itse olen sitä mieltä, että ketään ei saa lyödä muuten kuin itsepuolustukseksi, ja sitäkin vaativissa tilanteissa olisi käytettävä harkintaa. Jos mies huorittelee tai nainen haukkuu, on mielestäni ymmärrettävää jos käsi refleksinomaisesti nousee. Mutta lasta ei pitäisi olla mitään syytä piestä, ellei kyse ole itsepuolustuksesta. Kuten joku osuvasti jo totesikin, kyllä aikuisen pitää pystyä hillitsemään ja hallitsemaan itsensä niin, että lapseen ei satu.
Mutta, itse Mariackan kysymykseen vastatakseni totean, että mikäli perheessä opetetaan lapsiakin väkivaltaa apuna käyttäen, pitäisi sen samalla logiikalla sopia ratkaisuvälineeksi parisuhteenkin ongelmiin. Mikäli ei sovi, sopii minusta mennä itseensä ja miettiä, minkä takia lapsen koskemattomuutta saisi loukata mieluummin kuin aikuisen. Eikö lapsella ole samoja oikeuksia?
Jos joutuu 13-vuotiaan lapsensa kanssa käsirysyyn, on jossakin jotakin vikaa, en ota kantaa missä.
Päälle 10-vuotiasta lasta on vaikea kasvattaa ja mitä lähemmäksi tullaan muurrosikää, sitä vaikeampi. Kielloilla ja säännöillä ei enää yksin pärjätä. Kasvatustyö on tehtävä riittävän aikaisin.
Paras keino tähän on hankkia lapsen kunnioitus jo ennen murrosikää, mikä jo itsessään säätelee käyttäytymistä. Kun lapsi kokee vanhempien luottavan häneen, hän ei mielellään "mokaa" näiden silmissä. Lapsi hakee aina vanhempien arvostusta - monesti aikuisenakin vielä.
Tämä tietysti edellyttää sitä, että hankitaan se arvostus: eikä sitä hankita heittäytymällä kaveriksi ja mielistelemällä, vaan arvostamalla toista yksilönä, kannustamalla, ottamalla huomioon, luottamalla ja tukemalla lapsen vahvoja puolia sekä asettamalla rajoja. Yksinkertaisesti - välittämällä.
Tämän jälkeen pitäisi pärjätä puhumalla, ellei pärjää, niin viisas aikuinen kysyy apua jostakin, ennen käsirysyvaihetta.
(Henk.koht. minulla nousee niskakarvat pystyy, jos puhutaan tuhmista/kilteistä lapsista, tai ilkeistä/ei ilkeistä nuorista - kaikella on syynsä ja seurauksensa.)
Ongelma Suomessa ei ole lasten piiskaamisen vähyydessä, vaan välittämisen vähyydessä.
Joey kirjoitti: "...mies huorittelee tai nainen haukkuu...". Edellä olevaa tekstiäni voi soveltaa myös parisuhteeseen.
Minkälaisen kunnioituksen suhteessa lapseen pystyy hankkimaan, jos kotona huoritellaan tai haukutaan toista?
Päälle 10-vuotiasta lasta on vaikea kasvattaa ja mitä lähemmäksi tullaan muurrosikää, sitä vaikeampi. Kielloilla ja säännöillä ei enää yksin pärjätä. Kasvatustyö on tehtävä riittävän aikaisin.
Paras keino tähän on hankkia lapsen kunnioitus jo ennen murrosikää, mikä jo itsessään säätelee käyttäytymistä. Kun lapsi kokee vanhempien luottavan häneen, hän ei mielellään "mokaa" näiden silmissä. Lapsi hakee aina vanhempien arvostusta - monesti aikuisenakin vielä.
Tämä tietysti edellyttää sitä, että hankitaan se arvostus: eikä sitä hankita heittäytymällä kaveriksi ja mielistelemällä, vaan arvostamalla toista yksilönä, kannustamalla, ottamalla huomioon, luottamalla ja tukemalla lapsen vahvoja puolia sekä asettamalla rajoja. Yksinkertaisesti - välittämällä.
Tämän jälkeen pitäisi pärjätä puhumalla, ellei pärjää, niin viisas aikuinen kysyy apua jostakin, ennen käsirysyvaihetta.
(Henk.koht. minulla nousee niskakarvat pystyy, jos puhutaan tuhmista/kilteistä lapsista, tai ilkeistä/ei ilkeistä nuorista - kaikella on syynsä ja seurauksensa.)
Ongelma Suomessa ei ole lasten piiskaamisen vähyydessä, vaan välittämisen vähyydessä.
Joey kirjoitti: "...mies huorittelee tai nainen haukkuu...". Edellä olevaa tekstiäni voi soveltaa myös parisuhteeseen.
Minkälaisen kunnioituksen suhteessa lapseen pystyy hankkimaan, jos kotona huoritellaan tai haukutaan toista?
Alethes doksa meta logu
Muutama lainaus tämän päivän Hesarin mielipidepalstalta. Kirjoittajana lastensuojelun kehittämispsykologi Jaana Haapasalo:
- Lapsi saa väkivallasta aina traumoja. Hoitamattomina ne voivat muuntua aikuisiässä väkivallaksi, rikoksiksi ja psyykkisiksi sairauksiksi.
- Yhdysvalloissa on selvitetty, että kuolemantuomiota odottavista vangeista kaikki ovat lapsena kokeneet vakavaa kaltoinkohtelua. Sarjamurhaajien vanhemmat ovat olleet erityisen väkivaltaisia.
- Suomessa valtaosa vankilaan joutuneista nuorista rikoksentekijöistä on kokenut lapsena vanhempiensa käsissä väkivaltaa.
- Väkivalta kasvatuksessa opettaa lapselle, että vahvempi saa käyttää väkivaltaa heikompaan. Vanhemman oma esimerkki on paras opettaja: lyöjä opettaa lyömään ja nöyryyttäjä nöyryyttämään.
- Lapsi saa väkivallasta aina traumoja. Hoitamattomina ne voivat muuntua aikuisiässä väkivallaksi, rikoksiksi ja psyykkisiksi sairauksiksi.
- Yhdysvalloissa on selvitetty, että kuolemantuomiota odottavista vangeista kaikki ovat lapsena kokeneet vakavaa kaltoinkohtelua. Sarjamurhaajien vanhemmat ovat olleet erityisen väkivaltaisia.
- Suomessa valtaosa vankilaan joutuneista nuorista rikoksentekijöistä on kokenut lapsena vanhempiensa käsissä väkivaltaa.
- Väkivalta kasvatuksessa opettaa lapselle, että vahvempi saa käyttää väkivaltaa heikompaan. Vanhemman oma esimerkki on paras opettaja: lyöjä opettaa lyömään ja nöyryyttäjä nöyryyttämään.
Jos itseä on lapsena lyöty ja nöyryytetty, onko helppoa, vaikeaa vai täysin mahdotonta ottaa käyttöön tuo malli, jota edellä kauppaan - toisen ihmisen, myös lapsen, kunnioittaminen, vai perustuuko ihmissuhteet loppuiän vallankäyttöön ja taisteluun: alista tai tulet alistetuksi?
Alethes doksa meta logu
Kyseessä oli ilmeisesti kirjoittaja, joka oli itse kokenut väkivaltaa (käytän nyt tätä sanaa, vaikka sitä ei yleisesti tässä ketjussa ole hyväksytty), jolloin "arvoasteikko" on muodustunut heikompi-vahvempi (alistettu-alistaja), ja eläin on tässä asteikossa kaikkein heikoimmilla, joten häntä on puolustettava.
Jos arvoasteikko muutetaan toisen elollisen kunnioittamiseksi eläimestä ihmiseen, ei tällaista luokittelua tarvita, koska ei ole alistettua eikä alistajaa, joten tämän mukaan koko kysymys lapsen kurittamisesta fyysisesti on absurdi.
Jos arvoasteikko muutetaan toisen elollisen kunnioittamiseksi eläimestä ihmiseen, ei tällaista luokittelua tarvita, koska ei ole alistettua eikä alistajaa, joten tämän mukaan koko kysymys lapsen kurittamisesta fyysisesti on absurdi.
Alethes doksa meta logu
Omasta mielestäni olen itse elävä todiste tästä. Homma kääntyi jonkin oivalluksen kautta täysin nurinpäin, juuri ennen kuin olisin muuttunut oikeustoimikelpoiseksi. Tähän vaikutti suuresti eräs keskustelu isäni kanssa jossa hän ensimmäisen kerran elämäni aikana myönsi minulle ettei hänellä ole riittävästi keinoja kasvattaa minua oikein.Mariacka kirjoitti:Jokainen voi halutessaan ja kyetessään katkaista väkivallan kierteen. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta täysin mahdollista. .
Muuttuminen ei onnistunut helposti mutta pikkuhiljaa fyysinen väkivaltaisuus jäi pois, jäljelle jäi lyhyt pinna. Sitäkin olen hiljakseen oppinut kontrolloimaan purkamalla aggressiiviset ajatukset keinoilla joissa aggressiot eivät kohdistu muihin ihmisiin.
Budolajit ja taolaisuus olivat meikäläisen lääke ja hoito. Jokainen voi löytää omansa jos tarpeeksi sitä haluaa. Enää en harrasta kumpaakaan, mutta tasapaino löytyi.
jotenkin naurettavaa keskustella edes tästä. ei tietenkään saa. väkivaltaan turvautuminen ei ole mitenkään rakentava kasvatustapa.. ja sama käsi ei helli ja lyö.tiedän todella monta tapausta lähiympäristöstäni joita on hakattu/lyöty/piiskattu lapsena. ja jäljet on näkyvissä.eikä kukaan halua edes nähdä näitä vanhempiaan aikuisiällä. lapsetkin kasvaa joskus aikuisiksi..eikä muistot hakkaavasta äidistä tai isästä juuri lämmitä.