Vaajakoski: Terhi Tukio (ent Tervashonka) surmasi vesurilla 47-vuotiaan miehen
Todellakin, ja jos yhdellä ryyppyseurueen jäsenellä on jo ennestään taustalla paloittelumurha. Voisi siinä pikkusen tuntea olonsa epävarmaksi.
McAbre kirjoitti:Yhdellä vesurin iskullako saa pään irroitettua? Noin muutoin sanoisin, että välttelen ryyppyseurueita, jossa pidetään esillä vesuria (tai muitakaan aseita).
...
Hoh-hoijaa, no niin varmaan oli ja kaikki uskoo! Ettet vain ole liikaa pelannut sen kaverisi kanssa pleikkaria missä yhdellä lyönnillä pää tippuu maahan? Eiköhän tuossakin tapauksessa ole vain niin käynyt, että yksi napakka lyönti päähän aivojen alueelle. Tuollainen raskas jööti kuten verurikin on, niin varmasti saa kuolettavan aivoruhjeen.nevermind kirjoitti:Yks tuttu oli ollut paikalla, hän oli kuulemma kertonut likan nostaneen irtopään maasta
Re: ...
Tällaiseen aivoruhjeeseen tuskin menehtyy välittömästi, niinkuin lehdissä on tästä kirjoitettu. Kaularankaan maybe? Riittävän ylös kun osuu selkäytimessä, sippaa hengitystoiminnot aika nopeaan.Rusty kirjoitti:Hoh-hoijaa, no niin varmaan oli ja kaikki uskoo! Ettet vain ole liikaa pelannut sen kaverisi kanssa pleikkaria missä yhdellä lyönnillä pää tippuu maahan? Eiköhän tuossakin tapauksessa ole vain niin käynyt, että yksi napakka lyönti päähän aivojen alueelle. Tuollainen raskas jööti kuten verurikin on, niin varmasti saa kuolettavan aivoruhjeen.nevermind kirjoitti:Yks tuttu oli ollut paikalla, hän oli kuulemma kertonut likan nostaneen irtopään maasta
Puskaradio tuppaa rehevöittämään tarinoita. Tulee mieleen eräs traaginen tapaus kotipitäjästä, kun juuri kortin saanut 18v tyttö ajoi ulos tieltä ja kuoli. Tarinahan eli niin että lopulta eräs kaveri kertoi tytön kuolleen siihen, että takaikkunalla olevassa avoinaisessa rasiassa olevat naulat iskeytyivät hänen takaraivoonsa. Ikävä tapaus kaikenkaikkiaan, mutta aiheutti kuulijoissa lievää hilpeyttä..
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
OT puskaradiosta: veljeni menetti muutamia vuosia sitten sormestansa pätkän työtapaturmasta. Huhu kulki ja lopulta se oli tällainen, suoraan mulle esitetty kysymys: "Veljeltäsi kuulemma katkesi pää työtapaturmassa ja se vietiin ambulanssilla sairaalaan" (tämä vielä silkalla vahingonilolla lausuttuna)
No vastasin kysyjälle: "Joo, katkesi tosiaan pää, sormen pää".
No vastasin kysyjälle: "Joo, katkesi tosiaan pää, sormen pää".
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Parempi myöhään!
Do diih. Tässä sitten vihdoinkin lyhennetty versio Terhi Tervashongan haastattelusta Alibi 8/2000 numerossa:
----------------------------
Terhi Tervashonka, 18 (v.2000)
Olen kotoisin Järvenpäästä ja aivan tavallisesta suomalaisesta perusperheestä. Koulu meni kahdeksanteen luokkaan saakka mallikkaasti ja todistuksissa oli aina hyvä keskiarvo. Yhdeksännen luokan alussa kaikki kuitenkin muuttui. Aloi ryypätä ja käyttää kamaa. Olin vain 14-vuotias ja täytyy myöntää, että heti ensimmäisen ryyppykerran jälkeen olin koukussa alkoholiin. Niin hyvältä humala tuntui. Hakeuduin kaveriporukkaan, jossa dokaaminen oli päivittäistä. Pikkuhiljaa mukaan tulivat huumeet. Minä, päinvastoin kuin niin monet muut huumeiden kokeilijat, en aloittanut kannabiksella, vaan siirryin suoraan piriin. Koulu jäi todellakin vähemmälle ja lopulta en käynyt siellä enää lainkaan. Välit paloivat vanhempiin, he olisivat halunneet minut hoitoon, mutta minä en suostunut missään tapauksessa.
Järvenpäässä oli varsin helppo saada kamaa. Minulla ei ollut juurikaan rahaa, mutta kaverit ne rahoittivat alkoholin ja huumeet. Kotiin en enää palannut, vaan asustelin poikaystävien luona. (2 pitempiaikaista suhdetta - toim.huom.). En ollut missään vaiheessa töissä. Matkan varrella yksi hyvä ystäväni kuoli viinaan ja pillereihin ja itsekin olin kerran jäädä kännipäissäni junan alle. Missään vaiheessa en kuitenkaan ajatellut lopettaa alkoholin ja kaman käyttöä.
Satanismi kiinnosti minua kovasti. Porukoissani liikkui samanhenkistä väkeä. Emme kuitenkaan olleet mitään hautojen kaatajia, vaan se oli sellaista syvällisempää, mietiskelyä ja niin edelleen. Satanismi kiinnostaa minua edelleenkin suuresti, ei siitä mihinkään pääse.
Tunsin Jaken (Jarno Elg) entuudestaan, mutta yleensä meillä oli ollut vain riitoja. Sitten kesällä -98 homma kolahti oikein kunnolla ja muutin samantien asumaan Jaken kämppään Hyvinkään Torikadulle. Puolen vuoden ajan joimme päivittäin. Kamaa emme juurikaan käyttäneet, mutta itse valmistettua kiljua sitäkin enemmän. Taustalla soi Black Metal - musiikki.
Sitten marraskuun 21. päivänä vedetttiin kiljua jo aamusta saakka, kuten tavallista. Pyörimme sitten Järvenpäässä. Meidän kahden lisäksi porukassa hääräsivät Mika, Repa ja tuleva uhri, 23-vuotias tuntemamme mieshenkilö. Jossain vaiheessa iltaa kävimme helluntalaisten teetuvallakin. Lähdettiin sitten Jaken kämpille. Vauhti oli jo kova ja kaikki kunnolla jurrissa. Asunnolla jatkettiin dokaamista ja kuunneltiin Black Metallia. Lopulta kaikki kävi hyvin nopeasti. Sakke (tekaistu nimi) alkoi möykätä ja niin sen pää teipattiin umpeen. Sitä minä en koskaan tule sanomaan kuka tai ketkä teippasivat. Jossain vaiheessa me huomasimme, että Sakke oli kuollut. Kerta kaikkiaan kenelläkään ei ollut käynyt mielessä, että hän voisi tukehtua teippauksen seurauksena. Niin siinä kuitenkin kävi, me kaikki olimme niin sekaisin kiljusta.
Paniikkihan siinä syntyi, kun sitten tajusimme, kuinka Sakelle oli käynyt. Uhri paloiteltiin. Se on täyttä paskaa, mitä julkisuudessa on puhuttu, että uhria olisi syöty eli harrastettu kannibalismia. Myöskään Black Metal -musiikilla ei ollut mitään tekemistä tapahtumien kanssa. Kysymyksessä ei myöskään ollut mikään rituaalimurha. Syyttäjä sai aikaan sen, että nyt tapaus kulkee tuolla nimellä. Minä ja Jakke paloittelimme uhria. Minulla ei siitä tilanteesta ole juurikaan muistikuvia, joten en osaa sanoa mitään yksityiskohtia itse pilkkomisesta, olin niin tolkuttomasti kännissä.
Aamulla minä ja Jakke jäimme siivoamaan jälkiä ja pohtimaan, mikä nyt eteen. Muutaman päivän aikana pilkoimme uhria lisää, jotta saisimme roudattua sen pois asunnosta. Oltiinhan siinä hieman paniikissa, että koskahan käry käy. Se, että olisimme menneet ilmiantamaan itsemme, ei käynyt kummankaan mielessä. Vetelimme sitten päivät kiljua ja veimme ruumiin palaset alueen eri roskiksiin. Poliisi-tv raportoi jalan löytymisestä kaatopaikalta, mutta mitään paniikkia se ei meille aiheuttanut. Ryypättiin vaan ja mietittiin, että osataankohan meidät yhdistää tapaukseen. Pari viikkoa kului ja sitten kytät teki iskun asunnolle. Oli siinä sinitakkeja kerrakseen ja meidät vietiin Hyvinkään kyttikselle kuulusteluihin.
Kielsin ensin kaiken, mutta kun Mika ja Repa olivat sitten vasikoineet, niin kerroin tapauksesta oman osuuteni. Samoihin aikoihin Jakke teki saman. Oikeudenkäynti sitten oli täyttä sirkusta! Koko ajan jauhettiin saatananpalvonnasta, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys. Minua avusti asianajaja Marjo Kiukkonen. Tietysti kiistin murhan, käsitykseni mukaan kohdallani oli kysymys korkeintaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Ihmettelen vieläkin, että murhatuomio meni läpi hovissa. Sekin vituttaa, että Jakke sai elinkautisen.
Välillä täällä (Hämeenlinnan vankilassa) on takkuista, hyvinkin takkuista. Tulen kuitenkin hyvin toimeen vartijoitten ja muidenkin vankien kanssa. Sen verran hyvin, etten ole anonut siirtoa mihinkään toiseen vankilaan. Jaken kanssa emme enää seurustele. Sen sijaan olen tullut uskoon.
Olen useasti ajatellut Torikadun tragediaa ja voin sanoa, etten minä siitä ylpeä ole. Haluan pyytää uhrin omaisilta anteeksi koko juttua. En ole heihin ollut yhteydessä, mutta kuten sanoin, olen pahoillani siitä miten kävi.
----------------------------
Terhi Tervashonka, 18 (v.2000)
Olen kotoisin Järvenpäästä ja aivan tavallisesta suomalaisesta perusperheestä. Koulu meni kahdeksanteen luokkaan saakka mallikkaasti ja todistuksissa oli aina hyvä keskiarvo. Yhdeksännen luokan alussa kaikki kuitenkin muuttui. Aloi ryypätä ja käyttää kamaa. Olin vain 14-vuotias ja täytyy myöntää, että heti ensimmäisen ryyppykerran jälkeen olin koukussa alkoholiin. Niin hyvältä humala tuntui. Hakeuduin kaveriporukkaan, jossa dokaaminen oli päivittäistä. Pikkuhiljaa mukaan tulivat huumeet. Minä, päinvastoin kuin niin monet muut huumeiden kokeilijat, en aloittanut kannabiksella, vaan siirryin suoraan piriin. Koulu jäi todellakin vähemmälle ja lopulta en käynyt siellä enää lainkaan. Välit paloivat vanhempiin, he olisivat halunneet minut hoitoon, mutta minä en suostunut missään tapauksessa.
Järvenpäässä oli varsin helppo saada kamaa. Minulla ei ollut juurikaan rahaa, mutta kaverit ne rahoittivat alkoholin ja huumeet. Kotiin en enää palannut, vaan asustelin poikaystävien luona. (2 pitempiaikaista suhdetta - toim.huom.). En ollut missään vaiheessa töissä. Matkan varrella yksi hyvä ystäväni kuoli viinaan ja pillereihin ja itsekin olin kerran jäädä kännipäissäni junan alle. Missään vaiheessa en kuitenkaan ajatellut lopettaa alkoholin ja kaman käyttöä.
Satanismi kiinnosti minua kovasti. Porukoissani liikkui samanhenkistä väkeä. Emme kuitenkaan olleet mitään hautojen kaatajia, vaan se oli sellaista syvällisempää, mietiskelyä ja niin edelleen. Satanismi kiinnostaa minua edelleenkin suuresti, ei siitä mihinkään pääse.
Tunsin Jaken (Jarno Elg) entuudestaan, mutta yleensä meillä oli ollut vain riitoja. Sitten kesällä -98 homma kolahti oikein kunnolla ja muutin samantien asumaan Jaken kämppään Hyvinkään Torikadulle. Puolen vuoden ajan joimme päivittäin. Kamaa emme juurikaan käyttäneet, mutta itse valmistettua kiljua sitäkin enemmän. Taustalla soi Black Metal - musiikki.
Sitten marraskuun 21. päivänä vedetttiin kiljua jo aamusta saakka, kuten tavallista. Pyörimme sitten Järvenpäässä. Meidän kahden lisäksi porukassa hääräsivät Mika, Repa ja tuleva uhri, 23-vuotias tuntemamme mieshenkilö. Jossain vaiheessa iltaa kävimme helluntalaisten teetuvallakin. Lähdettiin sitten Jaken kämpille. Vauhti oli jo kova ja kaikki kunnolla jurrissa. Asunnolla jatkettiin dokaamista ja kuunneltiin Black Metallia. Lopulta kaikki kävi hyvin nopeasti. Sakke (tekaistu nimi) alkoi möykätä ja niin sen pää teipattiin umpeen. Sitä minä en koskaan tule sanomaan kuka tai ketkä teippasivat. Jossain vaiheessa me huomasimme, että Sakke oli kuollut. Kerta kaikkiaan kenelläkään ei ollut käynyt mielessä, että hän voisi tukehtua teippauksen seurauksena. Niin siinä kuitenkin kävi, me kaikki olimme niin sekaisin kiljusta.
Paniikkihan siinä syntyi, kun sitten tajusimme, kuinka Sakelle oli käynyt. Uhri paloiteltiin. Se on täyttä paskaa, mitä julkisuudessa on puhuttu, että uhria olisi syöty eli harrastettu kannibalismia. Myöskään Black Metal -musiikilla ei ollut mitään tekemistä tapahtumien kanssa. Kysymyksessä ei myöskään ollut mikään rituaalimurha. Syyttäjä sai aikaan sen, että nyt tapaus kulkee tuolla nimellä. Minä ja Jakke paloittelimme uhria. Minulla ei siitä tilanteesta ole juurikaan muistikuvia, joten en osaa sanoa mitään yksityiskohtia itse pilkkomisesta, olin niin tolkuttomasti kännissä.
Aamulla minä ja Jakke jäimme siivoamaan jälkiä ja pohtimaan, mikä nyt eteen. Muutaman päivän aikana pilkoimme uhria lisää, jotta saisimme roudattua sen pois asunnosta. Oltiinhan siinä hieman paniikissa, että koskahan käry käy. Se, että olisimme menneet ilmiantamaan itsemme, ei käynyt kummankaan mielessä. Vetelimme sitten päivät kiljua ja veimme ruumiin palaset alueen eri roskiksiin. Poliisi-tv raportoi jalan löytymisestä kaatopaikalta, mutta mitään paniikkia se ei meille aiheuttanut. Ryypättiin vaan ja mietittiin, että osataankohan meidät yhdistää tapaukseen. Pari viikkoa kului ja sitten kytät teki iskun asunnolle. Oli siinä sinitakkeja kerrakseen ja meidät vietiin Hyvinkään kyttikselle kuulusteluihin.
Kielsin ensin kaiken, mutta kun Mika ja Repa olivat sitten vasikoineet, niin kerroin tapauksesta oman osuuteni. Samoihin aikoihin Jakke teki saman. Oikeudenkäynti sitten oli täyttä sirkusta! Koko ajan jauhettiin saatananpalvonnasta, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys. Minua avusti asianajaja Marjo Kiukkonen. Tietysti kiistin murhan, käsitykseni mukaan kohdallani oli kysymys korkeintaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Ihmettelen vieläkin, että murhatuomio meni läpi hovissa. Sekin vituttaa, että Jakke sai elinkautisen.
Välillä täällä (Hämeenlinnan vankilassa) on takkuista, hyvinkin takkuista. Tulen kuitenkin hyvin toimeen vartijoitten ja muidenkin vankien kanssa. Sen verran hyvin, etten ole anonut siirtoa mihinkään toiseen vankilaan. Jaken kanssa emme enää seurustele. Sen sijaan olen tullut uskoon.
Olen useasti ajatellut Torikadun tragediaa ja voin sanoa, etten minä siitä ylpeä ole. Haluan pyytää uhrin omaisilta anteeksi koko juttua. En ole heihin ollut yhteydessä, mutta kuten sanoin, olen pahoillani siitä miten kävi.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5207
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Re: Parempi myöhään!
Okei.EuroJR kirjoitti: ** Satanismi kiinnostaa minua edelleenkin suuresti, ei siitä mihinkään pääse.
**Sen sijaan olen tullut uskoon.
Kiitos jr taas referoinnista.
-
Minney Magia
- Martin Riggs
- Viestit: 609
- Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
- Paikkakunta: Hämeenlinna
Tuollaista haastattelua en ole nähnytkään! Kiitti!
Missähän uskossa Terhi on silloin ollut....? Ihan pentuhan tuo on ollut antaessaan kyseistä haastattelua, mutta oudot on olleet jutut.
Mustissa kuteissa hän kyllä taisi tuomionsa suorittaa ja mustissa menivät maistraattiinkin...
Missähän uskossa Terhi on silloin ollut....? Ihan pentuhan tuo on ollut antaessaan kyseistä haastattelua, mutta oudot on olleet jutut.
Mustissa kuteissa hän kyllä taisi tuomionsa suorittaa ja mustissa menivät maistraattiinkin...
Kaikki selviää joskus! Jos jokin ei ole selvinnyt,
kysymyksessä ei olekaan loppu.
kysymyksessä ei olekaan loppu.
Ja kuinkas kävikään, ei ollut saatananpalvontaa sitten tämänkään jutun taustalta. Se, että tekijät kuuntelevat metallia, pukeutuvat mustiin ja ovat kenties jopa kiinnostuneita satanismista ei aivan vielä riitä. Kuulostaa aika perinteiseltä kännitapolta tämä, tietty lisättynä siihen, etteivät tekijät halunneet jäädä kiinni -> koittivat hävittää ruumiin. Kyllä minusta paljon kummallisempia ovat nämä tapaukset, jotka asuvat jopa viikkoja samassa kämpässä ruumiin kanssa 
. Toki en kiistä, että sairas saa olla, ennen kuin pystyy ihmisen tuosta noin paloittelemaan.
Huomaa, että on huhut levinneet tehokkaasti, itse olen kuullut mm. mustasta raamatusta säkeitä veisattaneen tilaisuudessa ... On se kumma juttu, miten mielellään nuo saatananpalvontahommat vedetään aina mukaan sirkukseen, kun vain tilaisuus saadaan.
. Toki en kiistä, että sairas saa olla, ennen kuin pystyy ihmisen tuosta noin paloittelemaan. Huomaa, että on huhut levinneet tehokkaasti, itse olen kuullut mm. mustasta raamatusta säkeitä veisattaneen tilaisuudessa
... On se kumma juttu, miten mielellään nuo saatananpalvontahommat vedetään aina mukaan sirkukseen, kun vain tilaisuus saadaan.So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
into his head.
Esitutkinnassa kuulusteltavat olivat kertoneet ihan toista. Tässä on yksi linkki.Merope kirjoitti:Ja kuinkas kävikään, ei ollut saatananpalvontaa sitten tämänkään jutun taustalta .
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9903 ... 70187.html
Kun tapaus julkistettiin, niin muutama sanomalehti siteerasi syyttäjän lausuntoa aika tarkkaan. Teon kuvaus oli yksityiskohtainen. Siinähän tietojen täytyi tulla joko kolmelta tuomitulta tai siltä yhdeltä paikalla olleelta. Myöhemmin päätekijä väitti, että hän oli kuulusteluissa vaan vitsiä heittänyt. Että ei ollutkaan ruumiinosia syöty ja ruumista häpäisty eri tavoilla. Ilmeisesti koiran kiduttaminen hengiltäkin oli vain viihdejuttu eikä tekijän uskonnolliseen vakaumukseen liittyvä teko.
