Tapausta on ainakin sivuttu joissain ketjuissa mutta ajattelin aloittaa tytöille oman ketjun...
Anne Perrylle jo löytyykin oma ketju: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... ry#p346917
Taivaalliset Olennot
Pauline Parker
Pauline Yvonne Parker syntyi 26. toukokuuta 1938, Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa.
Hän oli Honora Mary Parkerin (29) ja Herbert Detlev Rieperin (43) kolmas lapsi.
Viiden vuoden ikäisenä Pauline sairastui luutulehdukseen (osteomyeliitti) ja joutui sairaalaan yhdeksäksi kuukaudeksi. Vaikka hän kävi lähellä kuolemaa ja vaikka sairaus sekä hoidot olivat erittäin kivuliaita, pieni Pauline kesti tuskansa urheasti hiljaa kärsien.
Kaksi vuotta myöhemmin, seitsemänvuotiaana, hänen täytyi läpikäydä toinen tuskallinen leikkaus, jotta infektio jalasta olisi saatu imettyä pois.
Sairaus jätti Paulinen pysyvästi vammaiseksi siten, että hän joutui jättämään pois kaiken urheilun koko lapsuutensa ajaksi. Paulinella oli koko nuoruutensa ajan krooninen kipu jalassaan ja hän joutui usein syömään kipulääkkeitä.
Paulinen isä on kuvaillut Paulinen lapsuutta muutenkin ”yksitoikkoiseksi”.
Pauline kävi siskonsa Wendyn kanssa metodistikirkossa säännöllisesti, vaikka hänen vanhempansa eivät olleetkaan hartaita seurakuntalaisia. Pauline ja Wendy kävivät paljon myös seurakunnan retkillä ja matkoilla.
Paulinen kuvailtiin olevan vakava, kypsä, älykäs, mielikuvituksellinen sekä lahjakas kirjoittaja.
Hän oli innostunut muotoilemaan erilaisia asioita muovailuvahasta ja puusta ja oli tässä myös lahjakas.
Pauline meni Christchurchin tyttöjen oppikouluun/lukioon helmikuussa 1952, 12 vuotiaana. Pauline laitettiin korkeimpaan tasoryhmään. Hän meni lukioon normaali-ikäisenä, vaikka oli joutunut olemaan sairaalassa lähes vuoden.
Pian sen jälkeen, kun Juliet Hulme tuli samaan kouluun, Pauline ja Juliet aloittivat kohtalokkaan ystävyyssuhteensa.
Kuuluisa luokkakuva jossa Pauline ei hymyile luokkatovereidensa tavoin kameraan vaan on laskenut katseensa
Juliet Hulme
Juliet Marion Hulme syntyi Blackheathissa, Lontoossa, 28. lokakuuta 1938.
Julietin isä oli tohtori Henry Hulme, englantilainen fyysikko ja hänen äitinsä oli Hilda Hulme, Parisudeterapianeuvoston varapääjohtaja. (a vice-president of the Marriage Guidance Council)
Juliet oli erittäin älykäs ja omien sanojensa mukaan kujeileva ja varhaiskypsä lapsi. Hän oli myös hyvin sairas pieni tyttö, kärsien useista vakavista hengityssairauksista.
Hän traumatisoitui psyykkisesti kun Natsi-Saksa pommitti Britanniaa 6.9.1940-10.5.1941, toisen maailmansodan aikana. Juliet oli tuolloin kaksivuotias. Hän kärsi toistuvista painajaisista koko lapsuutensa ajan.
Kun Juliet oli viiden vanha, hän sai pikkuveljen, Jonathanin. Tämä oli myös Julietille vaikeaa aikaa, koska hänen äitinsä kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja joutui olemaan tämän takia sairaalassa pitkän aikaa ilman, että häntä sai käydä tapaamassa. Samaan aikaan hänen isänsä matkusti Amerikkaan ja Juliet lähetettiin ensimmäistä kertaa pois kotoa yksin. Juliet vietti nuoruudessaan paljon aikaa pois perheensä luota ja tällä oli syvä vaikutus Julietiin.
1944, kun Juliet oli kuusivuotias, hän sairastui keuhkoputkentulehdukseen, josta kehittyi vakava keuhkokuume. Juliet kävi lähellä kuolemaa ja lääkäri kertoikin jo Julietin äidille että hän palaisi aamulla allekirjoittamaan tytön kuolintodistuksen koska ei uskonut Julietin selviävän yön yli.
Juliet selvisi. Seuraavat kaksi vuotta Juliet pysyi poissa koulusta ja vietti suojattua elämää kotona sairastellen.
Olleessaan kahdekasanvuotias Juliet sairastui uudelleen vakavaan keuhkokuumeeseen.
Kun hän parantui tästä, hänet lähetettin lääkärin kehoituksesta Bahamalle. Bahaman ilmaston uskottiin olevan hyväksi Julietin sairaille keuhkoille. Hän asui siellä 13 kuukauden ajan, minkä jälkeen hänet lähetettiin Uuteen-Seelantiin. Kymmenenvuotiaana Julietin terveys romahti jälleen ja hänet otettiin sisälle parantolaan.
Vuonna 1949 Juliet lähetettiin sisäoppilaitokseen, jossa hän ei kuitenkaan viihtynyt, ja palasi kotiin vuoden sisällä.
Vuonna 1952 Julietin älykkyysosamäärä mitattiin ja tulos oli erittäin korkea, 170. Tämän perusteella Julietin vanhemmat päättivät laittaa Julietin isompaan, julkiseen lukioon (Christchurch Girls' High School). Siellä Juliet ja Pauline tapasivat toisensa.
Ystävyys
Koska molemmat tytöt olivat kärsineet vakavista sairauksista, he nopeasti löysivät yhteisen sävelen.
Juliet romantisoi sairauksia ja Pauline oli hyvin samanhenkinen tuntiessaan intohimoa tragediaa kohtaan. Hän rakasti oopperaa.
Pauline oleili Julietin luona useita päiviä kerrallaan ja tuntui lumoutuvan Hulmejen ylellisestä elämäntyylistä. Tyttöjen ystävyyden syventyessä he keksivät oman uskonnon ja oman moraalin.
He hylkäsivät kristinuskon ja palvoivat omia pyhimyksiään. He loivat mielessään rinnakkaisulottuvuuden,”neljännen maailman”, joka oli heidän versionsa taivaasta.
Neljäs maailma oli paikka johon he pystyivät ajoittain astumaan, henkisen valaistumisen aikana.
He myös uskoivat menevänsä ”neljänteen maailmaan” kuoltuaan.
Pauline ja Juliet haaveilivat muutosta Hollywoodiin ja he kirjoittivat yhdessä useita seikkailu-novelleja toivoen, että ne myisivät Hollywoodissa ja että niistä tehtäisiin elokuvia.
Pauline ja Juliet hiipivät usein yöksi ulos ja näyttelivät läpi kirjoittamiaan tarinoita.
Heidän vanhempiensa mielestä tämä oli häiritsevää ja he pelkäsivätkin että tyttöjen välinen ystävyys olisi seksuaalista. Juliet on myöhemmin sanonut että he eivät olleet lesboja, mutta suhde oli pakkomielteinen.
Juliet sairastui tuberkuloosiin ja joutui kolmeksi kuukaudeksi parantolaan.
Tänä aikana Pauline ja Juliet kirjoittelivat toisilleen pitkiä kirjeitä tarinoidensa hahmoina.
Pauline myös usein vieraili äitinsä kanssa Julietin luona. Julietin omat vanhemmat olivat matkustaneet käymään Englannissa. Vanhempiensa palattua Juliet pääsi takaisin kotiin, mutta ei palannut kouluun.
Pian sen jälkeen, kun Juliet löysi äitinsä sängystä rakastajansa Walter Perryn kanssa, Hulmejen perhe romahti. (Hilda Hulme ja Walter Perry olivat tavanneet parisuhdeterapian kautta Perryn erottua vaimostaan. Perry asui Hulmejen luona omassa asuinhuoneistossaan. Henry Hulme oli tietoinen vaimonsa ja Perryn suhteesta.) Henry Hulmea pyydettiin eroamaan rehtorin virasta ja Hulmet päättivät hakea avieroa. Juliet oli määrä lähettää Etelä-Afrikkaan tätinsä luokse ja Julietin pikkuveljen Jonathanin lähteä isänsä mukana takaisin Englantiin.
Tyttöjen vanhemmat olivat helpottuneita, koska tytöt erotettaisiin toisistaan.
Pauline kertoi äidilleen halustaan lähteä Julietin mukaan, mutta hänen äitinsä teki hyvin selväksi,
että näin ei tulisi tapahtumaan.
Tytöt tekivät suunnitelman Paulinen äidin murhaamisesta ja Yhdysvaltoihin muuttamisesta sen jälkeen.
Murha
Kesäkuun 22. päivänä 1954 Honora Rieperin ruumis löydettiin Victoria Parkista, Christchurchista.
Sinä aamuna Rouva Rieper oli lähtenyt kävelylle Victoria Parkiin tyttärensä Paulinen ja tämän parhaimman ystävän Julietin kanssa. Kuljettuaan noin 128 metriä (420 feet) polkua eteenpäin Juliet tiputti koristekiven maahan, jotta Rouva Rieper kurottaisi nostamaan sitä. Hänen nostaessaan koristekiveä, Pauline löi äitiään päähän sukkaan tungetulla tiiliskiven puolikkaalla. Molemmat tytöt hakkasivat Rouva Rieperiä kunnes tämä kuoli, yhteensä 45 raivokkaan iskun verran.
Suoritettuaan loppuun tarkasti harkitun murhansa tytöt juoksivat yltä päältä veressä takaisin samaan kahvilaan jossa he olivat juuri muutamaa minuuttia aiemmin syöneet.
Tytöt kertoivat suuressa paniikissa kahvilan omistajille, Agnes ja Kenneth Ritchielle, että Paulinen äiti oli kaatunut ja lyönyt päänsä pahoin. Kenneth Ritchie lähti paikalle ja löysi Rouva Rieperin murjotun ruumiin.
Rouva Rieperin päästä, niskasta ja kasvoista löytyi suuria ruhjeita ja hänen sormistaan pienempiä.
Poliisi löysi pian murha-aseen lähellä olevasta metsiköstä. Tyttöjen sepitetty tarina Rouva Rieperin tapaturmaisesta kuolemasta mureni nopeasti.
Pian löydettiin Paulinen päiväkirja, josta selvisi, että hän ja Juliet olivat alkaneet suunnitella Paulinen äidin murhaa aiemmin samana vuonna.
Otteita päiväkirjasta:
13.2.1954.
" As usual I woke at 5 and managed to write a considerable amount. I felt depressed at the thought of the day. There seemed to be no possibility of mother relenting and allowing me to go out to Ilam. This afternoon mother told me I could not go out to Ilam again until I was eight stone and more cheerful. As I am now seven stone there is little hope…she is so unreasonable. Why could mother not die? Dozens of people are dying, thousands are dying every day. So why not mother and father too?"
”Kuten tavallista, heräsin viideltä ja onnistuin kirjoittamaan melkoisen paljon.
Tunsin itseni masentuneeksi ajatellessani tulevaa päivää. Näyttäisi siltä, ettei ole mitään mahdollisuutta, että äiti taipuisi ja antaisi minun mennä Ilamiin. Tänään iltapäivällä äiti sanoi minulle, että en voisi mennä Ilamiin ennenkuin painaisin 50 kiloa (8 stone = 50.8 kg) ja olisin iloisempi.
Kun painan nyt 44 kiloa (7 stone = 44.4 kg) on siis vähän toivoa... Hän on niin kohtuuton.
Eikö äiti voisi kuolla? Tusinoittain ihmisiä kuolee, tuhansia kuolee päivittäin. Miksi eivät äiti ja isä myös?”
(Ilam= Julietin kotipaikan nimi)
28.4.1954
"Anger against mother boiled up inside me. It is she who is one of the main obstacles in my path. Suddenly a means of ridding myself of the obstacle occurred to me."
”Viha äitiä kohtaan kiehui sisälläni. Juuri hän on yksi suurimmista esteistä tielläni. Yhtäkkiä keino hoitaa este pois tieltä tuli mieleeni.
29.4.1954
" I did not tell Deborah (Juliet) of my plans for removing mother. The last fate I wish to meet is one in a Borstal. I am trying to think up some way…I do not want to go to too much trouble but I want it to appear either a natural or an accidental death."
En kertonut Deborahille (Juliet) suunnitelmistani poistaa äiti. En halua kohtalokseni vankilaa. Yritän keksiä jonkin keinon... En halua nähdä liikaa vaivaa, mutta haluan sen näyttävän joko luonnolliselta
tai tapaturmaiselta kuolemalta.
19.6.1954
"We practically finished our books today and our main like for the day was to moider mother. This notion is not a new one, but his time it is a definite plan which we intend to carry out. We have worked it all out and are both thrilled with the idea. Naturally we feel a trifle nervous but the anticipation is great."
Me saimme kirjamme lähes valmiiksi tänään ja pääpuheenaihe tänään oli äidin murhaaminen.
Tämä ajatus ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta tällä kertaa on varma suunnitelma jonka aiomme toteuttaa. Olemme suunnitelleet kaiken valmiiksi ja olemme haltioituneita ajatuksesta. Luonnollisesti olemme hieman hermostuneita, mutta odottamisen jännitys tuntuu hienolta.
22.6. päiväkirjan sivu oli aloitettu sanoin ”The Day of the Happy event”, ”Iloisen tapahtuman päivä”.
Lainaus Paulinen päiväkirjasta, aamulta ennen murhaa:
”I am writing a little of this up in the morning before the death. I felt very excited and 'The night before Christmas ish' last night. I did not have pleasant dreams though. I am about to rise.”
”Kirjoitan vähän nyt aamulla ennen kuolemaa. Tunsin eilen illalla oloni jännittyneeksi, samanlaiseksi kuin olo on jouluaattoa edeltävänä iltana. En tosin nähnyt miellyttäviä unia. Aion nyt nousta ylös”
Oikeudenkäynti
Ennen kuin oikeudenkäynti alkoi, selvisi että Honora Rieper ja Herbert Rieper eivät olleetkaan naimisissa. Tämän takia oikeudenkäynnissä Honoraan ja Paulineen viitattiin sukunimellä Parker.
Ensin Juliet kiisti kaiken osallisuutensa murhaan, hän oli luultavasti Paulinen kanssa sopinut niin, mutta muuttikin mielensä ja antoi poliisille perinpohjaisen ja yksityiskohtaisen tunnustuksen tapahtumasta.
Oikeudenkäynti oli sensaatiomainen tapahtuma jonka ympärillä pyöri spekulaatiot tyttöjen mahdollisesta lesboudesta ja mielisairaudesta.
Tyttöjen vetoomus mielenvikaisuuteen hylättiin ja koska molemmat tytöt olivat liian nuoria kuolemantuomioon, tuomittiin heidät Elokuun 30, 1954 vankilaan ”at Her Majesty's pleasure”.
Kyseessä oli siis toistaiseksi voimassa oleva vankeusrangaistus.
Pauline ja Juliet eivät saaneet kommunikoida millään tavalla vankeutensa aikana.
Paulinen ja hänen perheensä välit olivat erittäin tulehtuneet murhan jälkeen, kuten voi odottaakin, eikä Paulinen isä ollut paikalla kun tuomio annettiin. Paulinen isä antoi lyhyen ja katkeran lausunnon lehdistölle oikeudenkäynnin jälkeen ja myös sen jälkeen kun Pauline vapautettiin vankilasta. Paulinen isä kävi kerran tapaamassa tytärtään tämän vankila-aikana ja tämä oli todennäköisesti heidän viimeinen tapaamisensa.
Vankeutensa alkuaikoina Pauline kääntyi katolilaiseksi ja hänestä tuli ilmeisesti harras katolilainen.
Pauline opiskeli vankilassa englantia, ranskaa, latinaa, matematiikkaa, piirrustusta ja muotoilua, myöhemmin myös maorin kieltä. Hän suoritti yliopisto-opintonsa loppuun ja edistyi huomattavasti taideopinnoissaan, ja suoritti tutkintonsa loppuun vapautumisensa jälkeen.
Julietin perhe ei tiettävästi käynyt vierailemassa vankilassa ja heidän kirjeenvaihtonsakin oli satunnaista. Juliet kärsi tuomionsa hyvin yksin.
Vankeutensa aikana hän opiskeli italiaa, englantia ja matematiikkaa ja suoritti myös yliopistotutkinnon. Häntä opettivat satunnaisesti hänen isänsä vanhat kollegat. Juliet sai luvan olla kirjeenvaihdossa ulkomaailmaan, vaikkakin kaikki kirjeet syynättiin tarkkaan läpi. Hänellä sai käydä vierailijoita, mikäli jokaiselle tapaamiselle oli erikseen myönnetty lupa. Jotkut entiset koulukaverit ja perheen ystävät kävivät häntä tapaamassa. Hän söi myös joskus päivällistä vankilanjohtajan ja tämän perheen kanssa.
Sekä Paulinea että Julietia kohdeltiin hyvin holhoavasti heidän vankeutensa aikana. Oikeusministeri sai säännöllisesti raportteja heidän edistymisestään.
Vuonna 1959 pian 21-vuotissyntypäivänsä jälkeen Juliet vapautettiin kaikessa hiljaisuudessa vankilasta. Julkinen lausunto annettiin kaksi viikkoa myöhemmin. Samalla Juliet sai uuden identiteetin.
Julietin vapautuksen ehtona oli että hän lähtisi maasta, eikä ottaisi enään mitään yhteyttä Pauline Parkeriin. Näitä ehtoja ei kuitenkaan annettu julkisuuteen. Jos Juliet rikkoisi näitä ehtoja vapautumisensa jälkeen, hän joutuisi takaisin vankilaan. Juliet Hulme-niminen henkilö lakkasi olemasta olemassa.
Molemmat tytöt istuivat tuomiotaan noin viisi vuotta. Vapautumisen ehtona oli, etteivät he saisi enää koskaan ottaa minkäänlaista yhteyttä toisiinsa.
Vankeuden jälkeen
Vapautumisensa jälkeen Pauline Parker joutui olemaan jonkin aikaa tarkan valvonnan alla, eikä voinut lähteä Uudesta-Seelannista. Hän pysyi ehdonalaisessa vuoteen 1965 asti.
Tämän jälkeen hän muutti Englantiin. Vuonna 1997 hän asui pienessä Hoon kylässä lähellä Stroodia, Kentia ja piti lasten ratsastuskoulua. Tämän jälkeen hän opiskeli opettajaksi ja opetti älyllisesti kehitysvammaisia lapsia. Hän myös toimi rehtorina samaisessa koulussa ennen kuin jäi eläkkeelle. Nykyään hän asuu Skotlannissa, syrjäisessä saaristossa nimeltä Orkney Isles ja kasvattaa hevosiaan. Monen vuoden ajan hän kieltäytyi kaikista murhaa koskevista haastatteluista. Hän myös ilmaisi syvää katumusta äitinsä murhasta. Pauline Parker muutti nimensä Hilary Nathaniksi vapautumisensa jälkeen.
Vapauduttuaan Juliet Hulme matkusti Englantiin ja muutti nimensä Anne Perryksi. Englannissa ollessaan hän työskenteli lentoemäntänä. Englannista hän muutti Yhdysvaltoihin missä hän kääntyi mormoniksi. Nykyään Anne Perry asuu Skotlannissa. Hän on luonut itselleen menestyksekkään uran kirjailijana ja on kirjoittanut yli 47 romaania. Hän on mm. voittanut Edgar-palkinnon vuonna 2000, novellistaan ”Heroes” (”Sankarit”).
Pauline Parker/Hilary Nathan
Juliet Hulme/Anne Perry
Henry Hulme ja Hilda Hulme
Walter Perry
Pauline Parkerin äidistä ja isästä en löytänyt kuvaa vaikka kuinka etsin.
Tapauksesta on tehty myös elokuva nimeltä Heavenly Creatures - Taivaalliset Olennot (1994)
http://www.imdb.com/title/tt0110005/
Elokuvan on ohjannut Peter Jackson.
Pauline Parkeria näyttelee Melanie Lynskey ja Juliet Hulmea näyttelee Kate Winslet (Kuva alla)
Suosittelen tuota elokuvaa jos mielenkiinto tapaukseen heräsi enemmän. Elokuva on hyvin uskollinen tapaukselle.
Lähteinä olen käyttänyt monia sivuja jotka olen Googlella löytänyt.
Hakusanoina olen käyttänyt: Pauline Parker ja Juliet Hulme.
Muutamia sivuja mainitakseni:
Pauline Parker: http://members.tripod.com/hc_faq/3.2.6.htm
Juliet Hulme: http://members.tripod.com/hc_faq/3.2.4.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Pauline_Parker
http://en.wikipedia.org/wiki/Anne_Perry
Ja Anne Perryn kotisivut: http://www.anneperry.net/
Todella mielenkiintoinen juttu lukea. Itseäni ainakin tuo aiheesta oleva leffa alkoi kiinnostaa ja alan sitä tässä metsästeleen. 
