Löytyykö ruumis?

Nimimerkki jokumuukintietää on Riina Mäkisen katoamista käsitteleväään ketjuun kirjoittanut 18.02.2021:

TEAM J&J:

Teidän tiedetään molempien kyttäävän tätä palstaa päivittäin kuumotellen, joten voinkin jättää terveiseni teille tänne.

Silloin kun kumpikaan ei ole Einstein, ei sukua hänelle eikä lähellekään samassa sarjassa painiva, niin ei kannattaisi lähteä miettimään, suunnittelemaan, hautomaan, saati sitten toteuttamaan toisen murhaa, sillä täydellistä te ette siitä saa. On totta, että yksikään lintu ei viserrä, jos nokan päällä on kuutio multaa. Se kannattaisi muistaa omalla kohdallannekin. “Harmi” vaan ku molemmat teistä on niin mieltyneitä aineisiin, riippumatta siitä, mitä se on. Ja niitä aineita pitää vetää hiljalleen enemmän ja enemmän. Ja se aiheuttaa sen, et molempien kielenkannattimet on sekopäissä alkanu heltiämään ja ootte puhunut vähä liikaa asioista, joista luulitte selviävänne voittajina. Turha enää pidätellä, kun kakat on jo housussa.

On enää ajan kysymys, koska Riina löytyy ja ei jää enää epäilystäkään, kuka on vastuussa siitä, mitä Riinalle kävi. Pitikö suostua kihlatun vaatimukseen, hmmh? Oliko fiksu veto? Kannattiko laittaa nuori tyttö vetämään kamaa niin, ettei itse tajunnut mitä tapahtui. Nyt vähän liian moni jo tietää, mitä teitte ja tietää teidän olevan vastuussa Riinalle sattuneesta tapahtumasta. Ei mene aikaakaan, kun tutkinnanjohtajalle menee tieto (ellei ole mennyt jo), että Riina uinuu sen samaisen mökin läheisyydessä, minne hänen kanssaan murtauduitte. 50m säteeltä löytyy vesipohjainen maakuoppa, josta Riina tullaan löytämään. Kannattiko J pettää J:tä Riinan kanssa? Et tainnut silloin tajuta, millaiseen tilanteeseen joudut ja mitä kihlattu sulta vaatii, kun sai tietää sun syrjähyppelyistä? Ja luulit todella Riinan isosiskon uskovan sun paskapuheet, ettet ole tehnyt Riinalle mitään? Ja että pidit Fainaa niin tyhmänä, että hän uskois sun itkuvirsikirjeeseen? Käytännössä jäit kiinni jo ja todistit syyllisyytes, ku et osallistunut etsintöihin. Tiesit itsekin, ettet siihen selvinpäin pystyisi ja sekopäissäs olisit taas kusauttanu ittes, johdattelemalla kaikki sinne Riinan kuopalle.

Onneks karma kyllä teidät tavoittaa ja palatte ensin kiirastulessa, jonka jälkeen saatte mädäntyä helvetissä. Hyvin pelattu loppuelämää ajatellen. Jos tässä enää mikään ihmetyttää ja yllättää, on teidän kummankin TEAM J&J:n järjetön tyhmyys? Noh, itseppä olette ihan vastuussa teoistanne yhtälailla kuin kiinni jäämisestännekin. Onnea vaan loppuelämään.

Linkki keskusteluun
https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=7&t=23600

Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Donate via Installed Wallet Copy

30 vuotta vanha kuva ja sen isompi teksti sopivat uuden käänteen saaneeseen tutkintaan oikein hyvin. Kuva teksteineen Alibi 3/1989.

Iltalehdessä 24.7.2019 julkaistun uutisen perusteella poliisi on päässyt vuonna 1987 tapahtuneen laivamurhan ja murhan yrityksen selvittelyssä eteenpäin – jopa niin pitkälle, että tutkintaa johtava poliisi Veli-Matti Soikkeli, Lounais-Suomen poliisilaitokselta on todennut; ”Kyllä minä olen siinä uskossa, että oikeuteen asti mennään. Sellainen meillä on vakaa tarkoitus, että kun lähdetään asioissa etenemään siihen pisteeseen, että aletaan kiinniottoja tekemään, niin se ei ole enää leikkipeliä. Sitten katsotaan loppuun asti”.

Päivitys 7.12.2020 21:25:
Tutkinta on päättynyt ja syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen murhasta ja törkeästä pahoinpitelystä nyt 51-vuotiasta tanskalaismiestä vastaan.

Epäilty oli tuolloin nimellä Thomas Nielsen. Hän “löysi” uhrit laivan helikopterikannelta ja hälytti apua:

Apu -lehti julkaisi aikoinaan haastattelun uhrit löytäneestä Thomas Nielsenistä.

Myös Iltalehti oli käynyt kyselemässä uhrit löytäneen tuntemuksista.

Sauvon leirillä ikimuistoisena kesänä -87.

Nielsenin toimista laivalla on kerrottu niin ketjussa kuin tässäkin artikkelissa. Media on tänään uutisoinut tapauksesta runsaasti:

Helsingin Sanomat

mtvuutiset

Iltalehti

Mielenkiintoinen on Turun Sanomien uutinen, jossa kerrotaan, että poliisi on seurannut Thomas Nielseniä jo vuosien ajan:

Turun Sanomat

Thomas Nielsen on sittemmin syyllistynyt muutamiin ryöstöihin Tanskassa ja on vaihtanut nimeään. Hän kiistää syyllisyytensä Viking Sallyn tapahtumiin.

————————————————

Tähän mennessä julkisuudessa on ”varmana tekovälineenä” kerrottu olleen laivan varusteisiin kuuluvan palokirveen, mutta nyt asiasta on tullut poliisin kautta julkisuuteen uutta tietoa; ”Palokirves ei sovi aiheutettuihin vammoihin tekovälineeksi. Niitä (tallennettuja vammoja) on myöhemminkin vertailutettu asiantuntijoilla, ja on päätelty, ettei se sovi tekovälineeksi.

Tutkijoilla on käsitys tekovälineestä, mutta Soikkelin mukaan sitä ei voi ”missään nimessä” paljastaa. Soikkeli ei kommentoi, onko tekoväline poliisin hallussa”.

Tutkinta on siis hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa ja herääkin kysymyksiä, että miten näinkin pitkälle on päästy 30 vuoden jälkeen. Onko joku tunnustanut tehneensä teon, onko joku asiasta tiennyt tullut vuosikymmenten jälkeen tunnontuskiin ja antanut ratkaisevaa tietoa, onko jonkun tai joidenkin henkilöiden kertomuksissa sen verran ristiriitaisuuksia, että heidän on täytynyt tietää ja/tai nähdä enemmän kuin mitä ovat kertoneet, onko taltioiduille kuiduille ja dna:lle  vihdoin löytynyt vastaavuuksia, (tuolloin dna-tutkinta oli vasta alkuvaiheessa), esim. epäilty tai tekijä on joutunut antamaan dna-näytteen jonkun muun – mahdollisesti aivan viime vuosina – tapahtuneen teon seurauksena ja yhteensopivuus on vihdoin löytynyt? Entä onko olemassa jokin uusi tutkintalinja, joka on  tuonut jotain oleellista esiin?

Kysymyksiä, joihin saamme toivottavasti pian vastauksia.

Poliisin tiedoista voi päätellä, että tekijä on edelleen elossa. Lisäksi voi olla, että jollain muualla henkilöllä on enemmän tietoa surmasta kuin mitä hän on kertonut ja että hän mahdollisesti tietää tekijän. Tekijän, joka tällä hetkellä on laajasti arvioituna 45-90 -vuotias.

Entä tekoväline? Jos se ei ole palokirves, niin mikä sitten? Jokin sellainen mitä laivalta on saatavilla. Vaikka raskas ja sittemmin rikottu pullo? Mielipuolen tavoin riehunut on yllättänyt uhrit täydellisesti ja onnistunut lamauttamaan heidät – vaikka he olisivatkin taistelleet raivokkaasti vastaan – useilla iskuilla. Pulloteoria ei ehkä sovi kuvioon siltä osin, että uhreja oli lyöty päähän astalolla useita kertoja ikään kuin suuren vihan ja kiihtymyksen vallassa; ”kyllä ihmisestä henki vähemmälläkin lähtee” on tutkintaa johtava poliisi maininnut. Jos ei pullo, niin laivan keittiöstä on saatavilla vaikka minkälaisia astaloita suurista veitsistä lihanuijaan. Tai tekijällä on ollut väline muassaan saapuessaan laivaan. Entä missä astalo nyt? Laivasta sitä tuskin löytyi, sillä muuten se olisi jo mainittu – ellei tietoa ole tarkoituksella pimitetty vuosikymmenten ajan.

Tapauksia tutkitaan murhana ja murhan yrityksenä.

Matkalla pohjoiseen

Viking Sally lähti Tukholmasta Turkuun maanantai-iltana 26.7.1987 kyydissä 1400 matkustajaa ja 200 miehistön jäsentä.

Inter Rail matkalla Pohjolaan olivat noin 50 muun länsisaksalaisturistin joukossa Stuttgartista kotoisin olevat 20-vuotias, 28.1.1967 syntynyt Klaus Schelkle ja 22-vuotias, 10.5.1965 syntynyt Bettina Taxis. Heidän seurueeseensa kuului kolmaskin henkilö, nuori saksalaispoika, Thomas Schmid. Heidän tarkoituksenaan oli kiertää Tanskan kautta Ruotsiin, sieltä Suomeen ja edelleen Norjan kautta Saksaan. Matkasuunnitelmat olivat muuttuneet vasta Tukholmassa – alun perin he olivat menossa Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen, mutta viime hetkellä he päättivät mennä laivalla.

Klaus Schelkle ja Bettina Taxis.

Schelkle, Taxis ja Schmid eivät olleet varanneet hyttiä matkan ajaksi, vaan päättivät, että kesäyönä tarkenee nukkua vaikka kannella. Se oli kohtalokas valinta. Jonkin ajan kuluttua Schmid sanoi, että hänen on kylmä ja että hän menee etsimään sisätiloista nukkumapaikan. Samalla Schelkle kävi hakemassa makuupussit. Sen verran Bettina muistaa Klausin sanoneen, että hakiessaan makuupusseja hän oli tavannut mukavan suomalaispojan ja vaihtaneensa tämän kanssa pari sanaa.

Tiistaiaamuna 28.7. laivan lipuessa saaristossa, meni aamuvirkku 18-vuotias tanskalainen partiopoika kahden kaverinsa kanssa katsomaan Airistoa laivan seitsemännelle kannelle noin kello 03:45. Ensisilmäyksellä näytti, että kannella ei ole ketään muita, mutta sitten yksi pojista näki kaksi ihmistä pöydän alla ja heillä kasvot veren peitossa.

Uhrit löydettiin tämän pöydän alta. Kuva IS arkisto.

Yksi nuorista lähti hälyttämään apua ja tavoitti turvallisuuspäällikkö Raimo Vahlstenin, muiden poikien jäädessä huolehtimaan uhreista. Molemmat olivat vielä hengissä. Schelkle yritti kontata kohti rappuja, mutta Bettina oli paikoillaan jotain äännähdellen. Laivalle hälytettiin helikopteri ja uhrit kiidätettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kopteri saapui sairaalaan kello 05.48 ja tuolloin lääkäri totesi Schelklen kuolleeksi. Kuolema johtui päähän kohdistuneista iskuista päähän – kallo oli rikkoontunut.

Bettina Taxis leikattiin. Operaatio kesti useita tunteja. Tajuihinsa hän ei palannut, mutta parin viikon kuluttua hänet voitiin jo siirtää kotimaahansa toipumaan. Hänelle jäi pysyvä vamma toiseen käteen ja toiseen silmään.

Samainen kopteri palasi laivalle kello 06:30 muassaan neljä poliisia. Alkoi kiireinen selvittely; laiva saapuu pian satamaan ja ihmiset pitäisi saada kontrolliin sekä hallitusti laivasta yhden oven kautta ulos. Pitäisi ehtiä järjestää sitä sun tätä.

Kun laiva saapui satamaan

Laivan saavuttua Turun satamaan alue eristettiin, matkustajat ja henkilökunta kuvattiin. Valmius dokumentointiin, tarkastuksiin ja haastatteluihin oli aivan toista luokkaa kuin vuosi aiemmin samalla laivalla sattuneen Antti Eljaalan henkirikoksen tutkinnan yhteydessä.

Jokaista matkustajaa vaadittiin todistamaan henkilöllisyytensä. Henkilöt, jotka eivät tähän heti pystyneet, ohjattiin erilliseen huoneeseen ja heidän henkilöllisyytensä todennettiin odottelun jälkeen.

HS 29.7.1987.

Kuva HS 29.7.1987.

Mutta siitä huolimatta tekijän onnistui poistua laivasta – joko Turussa tai sitten hän piiloutui ja poistui seuraavalla reissulla Maarianhaminassa tai Kapellskärissä, johon laiva Tukholman sijasta poikkeuksellisesti saapui. Kenenkään ei ole nähty hypänneen, eikä olevan poissa matkustajaluetteloon verrattuna. Surmien oletettuna tekoaikana laiva oli Ahvenanmaalla, Degerbyn yläpuolella.

Jokke ja Pera sekä pipomiehet, verinen mies ja vaatesäkki

Epäiltyjä toki oli. Eräs oudosti käyttäytynyt ja nimensä epäselvästi kertonut norjalaispariskunta oli haussa – lopulta todettiin, että heillä ei ole tapauksen kanssa mitään tekemistä. Olivat salaisella lemmenlomalla ja kaikenlainen julkisuus oli heille hyvin kiusallista.

Kaksi outo pipomiestä oli yksi haussa; englantia – myös yksinään – puhuva noin 20-35-vuotias oudosti käyttäytynyt hoikkavartaloinen ja tummahiuksinen mies, jolla sammaleenvihreä villamyssy. Kuka hän oli, saatiinko selvyys? Toinen pipomies löytyi. Hän oli saksalainen ja hänellä ei todettu olleen yhteyttä surmatyöhön.

Iltalehti syksyllä 1987.

Kuutoskannelta löydettiin nukkumasta verinen mies. Britti, joka kertomansa mukaan oli tulossa Suomeen lomalle erään pohjois-suomalaisen naisen kutsumana ja rahoittamana. Rankka juhlinta laivalla oli saanut aikaan verenvuotoa nenästä. Tutkimuksissa todettiin veren olevan hänen omaansa.

Mutta tehtiin myös pidätyksiä: Kolme nuorta pidätettiin ja heitä epäiltiin taposta sekä törkeästä pahoinpitelystä. Yksi pidätetyistä oli 25-vuotias ”kuutoskannen” britti ja kaksi muuta nuorempaa suomalaismiestä. Brittimiehen kohdalla epäilykset hälvenivät nopeasti ja hänet vapautettiin. Entä olivatko nuo pidätetyt suomalaismiehet nimeltään Jokke ja Pera? Sen nimisistä on uutisissa kaivattu tietoja.

Surmien motiiviksi epäiltiin alkuunsa huumausaineista syntynyttä kiistaa.

HS 29.7.1987

HS 30.7.1987

HS 7.11.1987

Suomen poliisi ei päässyt kuulustelemaan Bettina Taxista byrokraattisten syiden takia kuin vasta kesäkuussa 1988. Saksalaiset edellyttivät tuomioistuimen määräystä matkalle. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei sellaista kuitenkaan voitu tutkintavaiheessa antaa, koska juttu ei ollut missään oikeusistuimessa vireillä, vain ja ainoastaan tutkinnassa. Lopulta matka kuitenkin järjestyi.

HS 1.6.1988

Uhrien liikkeitä laivalla illan ja yön aikana pystyttiin kartoittamaan seurueen kolmannen henkilön taholta sekä myös heidät löytäneiden partiopoikien tietojen perusteella, sillä he olivat vaihtaneet illan aikana saksalaisnuorten kanssa muutaman sanan. Teot ovat tehdyt noin kello 03:00 – 03:30m aikaan. Silminnäkijöitä ei ole.

Outo vaatelöytö askarrutti. Pohdittiin josko siinä olisi ratkaisu surmaan. Alibi 3/1989.

Elokuussa 1987 löytyi laivojen reitin varrelta Korppoon Lilla Björnholmin edustalta merestä musta jätesäkki, jossa oli erilaisia asusteita, mm. Turussa vuosina 1985 ja 1986 myynnissä olleet kotimaiset Umberto Loofer-kengät kokoa 41. Löydön tehneet kalastajat jättivät nostamansa säkin niille sijoilleen, mutta kun sitä ei kukaan julkisesti kaivannut, niin he toimittivat löydöksensä lokakuussa 1988 Nauvon poliisilaitokselle, josta ne vietiin Turun poliisille. Heräsi ajatus säkin sisällön liittymisestä Viking Sallyn surmatyöhön. Kukaan ei edelleenkään ilmoittautunut vaatteiden ja kenkien haltijaksi, joten säkin salaisuus lienee jäänyt mysteeriksi. Kenen olivat ne työhanskat, joissa nimikirjaimet H.K. Sopiiko tälle HK:lle kengät kokoa 41?

Mallinuken yllä oleva vaatetus on akryylistä tehty punainen neulepusero (valmistettu Suomessa) ja vaaleat kangasshortsit. Oliko tämä öisen murhaajan vaatetus?

Entä mihin surmaaja sitten poistui? Laivan valvontakamerat eivät – tietenkään – toimineet. Jos jokin tässä maailmassa on melkein aina rikki, niin ne ovat laivojen valvontakamerat. Puhumattakaan siitä, että niiden tuottama kuvanlaatu on lähes tulkoot aina poikkeuksellisen heikko. Ehkä niiden valmistaminen kunnolla ei vaan jostain syystä onnistu.

Surmaajalla on täytynyt olla jonkinlainen ajatus siitä mihin hän surmatyön tehtyään poistuu. Se, että hänellä oli astalo mahdollisesti jo valmiina, kertoisi suunnitelmallisuudesta. Jos taasen ei, niin voihan teko olla spontaani ja sopiva astalo löytyi hetken hakemisen jälkeen – ehkä juurikin joltain jäänyt raskas pullo. Mutta mikä muu se siinä tapauksessa voisi olla?

Poistuttuaan surmaaja on ehkä luottanut siihen, että ruumiit – kuvitteli ja toivoi molempien kuolleen? – löydetään hänen kannaltaan sopivasti liian myöhään ja että hän ehtii sitä ennen poistua laivasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vastassa oli tuntien jonotus ja kuvatuksi joutuminen. Luulisi tuossa vaiheessa olevan hermot pinnassa – jos hän edes oli tuolloin jonossa ja kuvissa.

Kansallisuudeltaan surmaaja voi olla mikä tahansa. Tuohon maailmanaikaan ruotsinlaivoilla liikkui kuitenkin vähemmän eri kansallisuuksia kuin nykyään ja ihmisten kulkeminen oli edes jollain tapaa kontrollissa. Varmasti lähes jokaisesta oli tiedossa nimi ja kansallisuus.

Keskustelua aiheesta

Lähteet: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Alibi, Rikosposti.

Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Donate via Installed Wallet Copy

Pohjois-Kymenlaaksossa sijaitsevan pienen Jaalan kunnan rauha rikkoontui keskiviikkona 1.6.1994 kello 13:45, kun aseistautunut mies ryntäsi Kouvolan Seudun Osuuspankin konttoriin ja ilmoitti, että tämä on ryöstö. Sanojensa vakuudeksi mustaan moottoripyöräkypärään sonnustautuneella ryöstäjällä oli kädessään revolveri -mallinen ase. Ryöstöhetkellä pankissa oli kaksi asiakasta, sekä kaksi mies- ja neljä naisvirkailijaa. Ryöstäjä käski asiakkaat istumaan asiakastuoleihin ja virkailijat kassojen taakse.

Jaalan konttorin ryöstö ei ollut 24-vuotiaan Timo Kalervo Punkkisen ensimmäinen pankkiryöstö, Eikä edes ensimmäinen ryöstö minkä hän teki ollessaan vankikarkuri.

Rahan tarve ja sen käyttäminen mitä moninaisempiin tarkoituksiin oli tietysti yksi – jos ei ainoa syy, miksi Punkkinen oli lähtenyt valitsemalleen tielle.

Kouvolasta Ruotsin kautta Konnunsuolle

Ennen Jaalan konttorin ryöstöä oli tapahtunut kuitenkin kaikenlaista.

Tammikuussa 1993 Punkkinen ryösti Kouvolan Asemakadulla sijaitsevan ja henkitoreissaan viruvan Suomen Työväen Säästöpankin (STS) konttorin. Saalis 30 000 markkaa. Ryöstön jälkeen Punkkinen pakeni Ruotsiin, josta hänet tavoitettiin ja luovutettiin Suomeen tuomittavaksi syksyllä 1993.

Ryöstöä pidettiin neljän vuoden vankilatuomion arvoisena. Punkkinen passitettiin Joutsenon kunnassa toimivan Konnunsuon vankilaan.
– Enää ei Joutseno ole kunta, eikä Konnunsuo vankila. STS on niin ikään lakannut olemasta. Kouvolan konttorissa toimi pankin jälkeen vuosien ajan RAY:n Täyspotti ja nyttemmin siinä lienee ravintola.

Easy riders

Vankilassa Punkkinen ei tietenkään viihtynyt. Mieli teki maailmalle. Siihen tarjoutui oivallinen tilaisuus tiistaina 17. toukokuuta 1994, kun käytti hyväkseen ”yhden portin ongelmaa”. Työpajalla ollut Punkkinen odotteli pajan nurkilla, kun vankila-alueelle ajoi rekka-auto. Sen perässä saapui kenenkään huomaamatta yhden miehen iskuryhmä moottoripyörällä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja Punkkinen kipitti moottoripyörän kyytiin ja niin he ajoivat avonaisesta portista ulos vapauteen.
Vankilan johtaja sydämistyi ja vaati tuplaporttien rakentamista, jolloin auto olisi porttien välissä.
– Tiedä sitten ehdittiinkö moisia portteja rakentaa ennen kuin Konnunsuon vankila lakkautettiin vuonna 2011 ja muutettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi.

Väkivaltaa Valkealassa

Ilman rahaa vapaus on kuitenkin vain suuri vankila, joten tuumasta toimeen. Perjantaina 20. toukokuuta 1994 sitten jysähti. Punkkinen oli palannut tutulle seudulle ja ryöstön kohteeksi oli valikoitunut Kouvolan kupeessa sijaitsevan Valkealan kunnan keskustassa oleva Osuuspankki.  Ryöstöä ennen soitettiin Kouvolan Tornionmäestä ns. hämäyspuhelu, jolla oli tarkoitus saada virkavallan huomio toisaalle.

Valkealaispankkiin mentiin kahden miehen voimin. Kulkuvälineenä toimi Kouvolasta edellisenä yönä anastettu enduro -mallinen Suzuki-moottoripyörä. Punkkinen löi pankissa asioinutta 62-vuotiasta miestä. Tämä kuoli muutamaa viikkoa myöhemmin sydänkohtaukseen.
100 000 markan saaliin saatuaan kaksikko pakeni ja heitä omalla autollaan seuraamaan lähtenyt mies joutui tulituksen kohteeksi. Mies ei saanut vammoja. Ryöstäjät pääsivät pakoon. Toinen ryöstäjistä oli 31-vuotias kouvolalaismies. Sama mies auttoi Punkkisen pakoon Konnunsuolta.
Ryöstäjiä etsittiin kuumeisesti Punkkisen ollessa pääepäilty. Häntä ei kuitenkaan tavoitettu.

Ryöstö Jaalassa – Vahingonlaukaus johti virkailijan kuolemaan

Kuva ja teksti Iltasanomat 3.6.1994

Päästiin kesäkuun ensimmäiseen päivään. Se päivä tuli olemaan ikimuistoinen. Se oli myös 32-vuotiaan pankkivirkailija Paula Vesalaisen ja hänen perheensä elämän käännekohta.

Punkkinen toimi määrätietoisesti. Tilanteen piti olla hänen hallussaan. Hän keräsi rahat kassoilta, mutta ollessaan toisella kassalla, ase laukesi vahingossa ja luoti osui Vesalaista päähän. Punkkinen jatkoi rahojen keräämistä mustaan kangaskassiin virkailijan haavoittumisesta huolimatta. Hän sanoi laukauksen olleen vahinko, mutta kielsi pankissa olijoita hälyttämästä ambulanssia ja kysyi virkailijoilta, onko holvissa lisää rahaa. Olihan siellä, mutta aikalukko esti Punkkisen aikeet.

Pankin kamera tallensi ryöstäjän työssään.

Punkkinen pakeni paikalta Kouvola – Heinola -tien pohjoisen liittymän suuntaan. Pakovälineenä oli Kouvolan Lehtomäestä, Ahventieltä anastettu punamustavalkoinen Kawasaki 125 -merkkinen moottoripyörä, rekisteritunnus RB-772.
– Keskusrikospoliisi onnistui löytämään Jaalan pankkisurmaajan käyttämiä vaatteita vastaavan ulkoiluasun. Ryöstäjä käytti tummaa kypärää ja ilmeisesti mustaa olkalaukkua. Jaloissaan hänellä oli valkoiset lenkkikengät.

Ryöstäjän käyttämä Kawasaki löytyi pusikosta. Poliisi teki rekonstruktion ryöstäjästä.

Sattumoisin oli samaan aikaan tulossa Heinolan suunnasta Kuusankosken nimismiespiirin poliisipartio, ja he olivat juuri saaneet tiedon ryöstöstä Jaalassa, kun heitä vastaan tuli moottoripyörä. Poliisit lähtivät seuraamaan sitä, mutta kadottivat pakenijat näkyvistä. Osa ryöstösaaliista kuitenkin ”viitoitti” tietä, sillä kangaskassi ei ollut seteleitä pitävää mallia ja rahaa oli pitkin ja poikin Siikavantietä.

Kartta on kohdistettu Pohjoisen Kymenlaakson alueelle. Täpät kertovat missä Punkkisella oli toimintaa.

Ambulanssi vei kriittisessä tilassa olevan virkailijan Kuusankosken aluesairaalaan. Hänen tilansa katsottiin olevan niin toivoton, että siirtoa Helsinkiin ei tehty. Kirurgi ei antanut Paula Vesalaisen selviämiselle vammasta juurikaan mahdollisuuksia. Aviomiehensä sai tiedon vaimon loukkaantumisesta kello 14:10. ”Minulle sanottiin vain, että Paulaa on sattunut päähän, ampumisesta ei sanottu mitään”. Mies kiiruhti sairaalaan mutta vaimoaan häntä ei päästetty katsomaan. Vesalainen kuoli saamaansa vammaan tajuihinsa tulematta torstaina 2.6. kello 14:10.

– Kolmisen vuotta yhdessä asunut perhe asui Iitissä. Heillä oli puolitoistavuotias poika.

Iltalehden ja Iltasanomien uutisointia Jaalan ryöstöstä. 2. ja 3.6.1994.

Etsintää, vihjeitä, veneilyä

Ryöstössä käytetty moottoripyörä löytyi parin tunnin kuluttua Jaalan Rajajärventieltä pusikkoon piilotettuna. Punkkisesta ja mahdollisesta apuristaan ei sen sijaan saatu havaintoja.
Punkkinen oli toki jo etsintäkuulutettu vankilapakonsa takia, mutta nyt etsintää tehostettiin koska kyseessä oli kaksi ryöstöä ja toisen yhteydessä tehty henkirikos.

Iltalehti uutisoi etsintäkuulutuksesta. Jaala on vaihtunut Vaalaksi.

Tuntomerkeiksi kerrottiin ”pituus 183 cm ja vartalo normaali, yllään kaksiosainen tuulipuku ja päässä musta kypärä”. Lisäksi pyydettiin havaintoja Jaalasta Mäntyharjulle johtavan tien asukkailta ja siellä liikkuneilta. Erityisesti oltiin kiinnostuneita seudulla liikkuneesta vaaleasta Toyota Hiace -merkkisestä pakettiautosta, sekä kahdesta miehestä, joiden nähtiin ajavan pienellä perämoottoriveneellä Karijärvellä. Toinen miehistä oli poistunut veneestä Kaajärven kannaksen kohdalla kadoten metsään.
-Paikallisilta asukkailta saatiin sen verran tietoa, että etsitty auto ei ollut kenenkään heistä, eikä kukaan kertonut olleensa tuohon aikaan järvellä veneilemässä. Saatiin myös vihje harmaasta Toyota Corollasta Kaajärven suunnalta. Sitä autoa poliisi ei löytänyt ja mahdollisesti Punkkinen oli paennut sillä autolla.

“Lintu on lentänyt häkistä”

Kouvolan ja Kuusankosken poliisit saivat runsaasti lisävoimia mm. Heinolasta ja Lahdesta. Apuna etsinnöissä oli mm. kaksi helikopteria, joista toisessa lämpökamera. Poliisit tarkastivat alueen taloja sekä mökkejä ja väestölle luettiin varoituksia radiossa. Tutkintavastuun otti KRP:n Kymen lääninosasto, toimien yhteistyössä paikallispoliisin kanssa.

Illan aikana todettiin, että ”lintu on lentänyt häkistä” ja etsinnät lopetettiin keskiviikon osalta kello 22. Jaalan alue on hyvin harvaan asuttua ja piilopaikkoja on runsaasti, mutta oletus oli, että ryöstäjä pääsi alueelta pakenemaan. Tuossa vaiheessa poliisi painotti, että ”ei pidä ryöstäjää tappajana, joka räiskisi silmittömästi ympäriinsä. Pikemminkin kyseessä on tyhmä mies, joka tohkeissaan unohti, että revolverinsa oli todennäköisesti tarkkuusase, joka laukeaa todella herkästi”.

Ryöstäjän kiinnisaamiseen johtavista vihjeistä oli luvassa kaksikin löytöpalkkiota. Toinen pankilta ja toinen pankkitoimihenkilöliitolta.
Lehtiin saakka ehtinyt huhu, että poliisi olisi käyttänyt selvänäkijän apua saadakseen tietoa ryöstäjän olinpaikasta sai poliisin oikaisemaan tietoja; ”Saimme vihjeen ulkopuoliselta henkilöltä, joka kertoi selvänäkijän sanoneen, että ryöstäjä on erään pienen lammen rannalla Jaalassa. Kävimme katsomassa, mutta ei siellä ketään ollut”.

Vääräksi osoittautunut vihje johti toisen rikoksen selviämiseen

Hiace -vihje oli surkuhupaisa, sillä auto löytyi ja poliisin saapuessa paikalle oli Hiacen vuokrannut henkilö par`aikaa lastaamassa siihen toisen auton osia. Kävi ilmi, että mies oli ilmoittanut oman arvokkaan autonsa varastetuksi, mutta olikin purkanut auton.
– Hiace -miehellä ei ollut osuutta pankkiryöstöön mutta arvatenkin harmitteli huonoa tuuriaan. Että pitikin etsijöiden osua kohdalle just sinä päivänä, kun hänellä oli vakuutuspetos menossa…

Pankkitoimihenkilöliitto järjesti surmansa saaneen kunniaksi hiljaisen hetken perjantaina 10.6. puolen päivän aikaan. Punkaharjulla sijaitsevassa pankissa tuo hetki keskeytyi, kun pankkiin ryntäsi mies ja uhkasi virkailijoita pitkäpiippuisella aseella. Autolla paennut mies sai saaliikseen pienehkön summan rahaa.
– Jaalan kunta lakkasi olemasta itsenäinen ja liitettiin osaksi Kouvolaa 1.1.2009 alkaen. Osuuspankin toiminta loppui Jaalassa 1.6.2014. Tasan 20 vuotta kohtalokkaan pankkiryöstön jälkeen.

Munkkisaaren mies ja syytekirjelmä

Punkkisesta saatiin lukuisia vihjeitä ja viimein tärppäsi. Keskiviikkona 29. kesäkuuta kello 2:57 poliisi sai varteenotettavan vihjeen, että Helsingissä, Munkkisaarenkadun varrella sijaitsevassa asunnossa on etsimänne mies. Asuntoon mentiin ja siellä sitä oltiin. Punkkinen antautui vastarintaa tekemättä.

Punkkisen kiinniotosta uutisoitiin Helsingin Sanomissa 30.6.1994.

Ensimmäiset syytteet luettiin Kouvolan käräjäoikeudessa 9. elokuuta. Punkkista syytettiin Valkealan Osuuspankin ryöstöstä sekä tapon yrityksestä. Toinen syyte luettiin 23. elokuuta ja se koski Jaalan konttorin tapahtumia. Syyte tuli törkeästä kuolemantuottamuksesta ja ryöstöstä. Kaiken kaikkiaan syytekirjelmään tuli myös syyte kahdesta pahoinpitelystä, vangin karkaamisesta ja ampuma-aserikoksista sekä anastuksista.
– Jaalan tapauksessa syytteen sai myös avustajana toiminut 23-vuotias kouvolalaismies. Molemmat kiistivät osuutensa ja Punkkinen sanoi, että oli myynyt aseen juuri ennen Valkealan ryöstöä miehelle, jota sanotaan ”Sika-Mikaksi”.

Vankilaan – ja hetkeksi pakoon

Timo Punkkinen tuomittiin mm. kahdesta ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 10 vuodeksi vankeuteen. Sitä hän lähti suorittamaan Helsingin keskusvankilaan, Sörkkaan.
Edelleenkään vankilaelämä ei viehättänyt ja pakosuunnitelma alkoi kehittyä. Punkkinen oli ystävystynyt 23-vuotiaan Mika Tapio Mäkelän kanssa. Mäkelä suoritti puolikasta saamastaan yhdeksän vuoden tuomiosta. Hän oli kahden kaverinsa kanssa pahoinpidellyt kuoliaaksi 51-vuotiaan sairaseläkeläisen tämän kotona Vehkalahden Husulassa syyskuussa 1991.

Elettiin vuotta 1996. Jaalan tapahtumista alkoi olla jo kaksi vuotta. Punkkisella olisi edessä monta vuotta vankilassa. Mutta Mäkelän tuomio alkoi olla loppusuoralla. Vapaus olisi koittanut syyskuun 1996 lopulla.

Mäkelä pääsi lomalle 25. huhtikuuta 1996. Seuraavan päivänä hän palasi Sörkan liepeille – ei ikävöimään, vaan vapauttamaan Punkkista konepistoolilla aseistautuneena ja kommandopipoon naamioituneena.
Mäkelä yritti heitti pyyhkeeseen käärityn pistoolin muurin yli, mutta se takertui muurin harjalle vedettyyn natolankaan.

Samaan aikaan kaksi vankia juoksi kohti muuria, Punkkinen oli hän kuka ehti tuomillaan tikkailla kavuta muurin yli. Yksi vartijoista lähti vankilan pakettiautolla karkureiden perään, mutta hän joutui luopumaan takaa-ajosta Mäkelän ammuttua noin 30 metrin päästä 16 kertalaukausta. Vartija haavoittui lievästi auton lasinsirpaleista saamastaan osumasta.
Kaksikolla oli pakoauto odottamassa lähistöllä, mutta onneton yhteensattuma muutti heidän juoksunsa kulkusuuntaa. Sattui niin sopivasti, että läheisellä rakennustyömaalla käytettiin samaan aikaan Hilti -merkkistä naulainta ja sen aseen ääntä muistuttavat pamahdukset saivat kaksikon muuttamaan suuntaa ja uusi reitti ohjasi pakenijat suoraan poliisien eteen. Tässä vaiheessa Mäkelä yritti taas käyttää konepistoolia, mutta kappas pirua – lipas olikin jo tyhjä.

Teksti ja kuva Helsingin Sanomat 27.4.1996.

Tällä aseella Mika Mäkelä yritti raivata Punkkiselle tien vapauteen. Kuva poliisi / HS.

Oikeutta päästiin jakamaan jo samaisen vuoden heinäkuussa. Mäkelä tuomittiin murhan yrityksestä ja mm. vangin vapauttamisesta. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion.
Punkkinen tuomittiin mm. rikoksen suosimisesta, koska hän oli ensin yrittänyt ottaa ampumisen omalle kontolleen.

Kumpikin tuomituista esiintyi oikeudessa Helvetin Enkeleiden kannatuspaidassa. Mäkelä oli tuohtunut, hän paljoksui tuomionsa määrää. Vapaus oli jo niin lähellä, niin lähellä… mutta nyt tuli lisää, eikä enää annettu puolikasta.
– Punkkinen otti lisätuomionsa vastaan rauhallisemmin.

”Soittelen tässä hyvän asian puolesta”

Punkkinen sijoitettiin pakovarmana tunnettuun Kylmäkosken vankilaan. Sieltä hän soitti Alibi -lehteen ja lupasi haastattelun, jos Alibi osallistuu Petteri Luotolan omaisten hyväksi aloitettuun keräykseen.
”Petteri Luotola oli yksi meistä ja hän kuoli poliisiväkivallan seurauksena”.

Kyse oli Helsingin Vesalassa 7. kesäkuuta 1995 ammutusta Ilpo Petteri Luotolasta, jota epäiltiin taksiryöstöstä. Poliisin saavuttua paikalle, vahvassa humalatilassa ollut 20-vuotias Luotola osoitteli heitä aseella, jolloin poliisi ampui hänet. Luotolan käyttämä ase ei ollut aito, mutta sitä oli siinä tilanteessa mahdoton havaita. Poliisi ei saanut syytettä.

Alibi ilmeisesti kantoi kortensa kekoon, sillä haastattelu tehtiin ja julkaistiin Alibin numerossa 12/1996.

Rakkautta ilmassa ja menestystä kilpailussa

Seuraavaksi kuulimme Punkkisesta syksyllä 2000 kun hän oli mennyt naimisiin. Morsian oli pystyryöstäjänä ja julkisuushakuisena tyrkkynä tunnettu Janette Jokela, entinen Valjakkala, ja tuolloin Punkkinen. Pariskunta iloitsi tulevasta vauvasta. Avioliitto ei – ihme kyllä – kauaa kestänyt.

Kuvat ja teksti Alibi-lehdestä.

Alibi -lehti järjesti kilpailun siitä kuka on Vuoden Vanki. Äänestys polkaistiin käyntiin numerossa 9/2002.
Mukana oli myös Timo Punkkinen. Meriitteinä kisassa pärjäämiseen Punkkinen kertoi, että hän on lusinut tuomiostaan seitsemän vuotta eristysosastolla ja kertoi myös, että on vuoden 2000 syksystä saakka suorittanut tuomiotaan Riihimäen bunkkerissa, eli erityistä tarkkailua vaativien vankien osastolla.
Hän kertoi myös olevansa Karjala-aktivisti, koska isoisänsä oli tunnettu suojeluskuntaihminen ja sotaveteraani. Loppuajan vielä pari vuotta jatkuvasta tuomiostaan hän kertoi ottavansa rauhallisesti ja tarkoitus olisi elää normaalia elämää siviilin puolella.

Näillä eväillä saavutettiin kilpailussa kunniakas toinen sija.

Alibi 9/2002 sivu 21.

Hassunhauskaa oli se, että samaisessa Alibissa, seuraavalla sivulla oli uutinen Punkkisen ex-vaimon Janette Turusen häistä.

Putsari Punkkinen puukotti

Timo Punkkinen oli vaihtanut väriä ja siirtynyt Roques Gallery -nimisen rikollisjärjestön jäseneksi.
Jokin siinä ei kuitenkaan miellyttänyt. Tuli kränää ja Punkkinen erosi järjestöstä lokakuussa 2001. Kirjoittamaton sääntö kuitenkin on, ettei sitä niin vaan lähdetä ja siinä alkoi olla uhkailuja puolin sekä toisin. Järjestöä ei miellyttänyt Punkkisen aikoinaan Alibille antama haastattelu ja Punkkinen piti järjestöä pitkälle kehittyneenä toisten ihmisten hyväksikäyttönä.

Kuva ja teksti Alibi 12/2003.

”Olen yrittänyt lopettaa rikollisen elämän ja koettanut päästä eroon jengistä. Haluaisin elää rauhassa, mutta jengiläisten taholta se ei onnistu”.
Punkkinen oli siirretty Hämeenlinnan vankilaan, jossa hän toimi putsarina. Tuli tieto, että Roques Galleryn johtohahmona – yhtenä heistä – pidetty algerialaistaustainen Jake Benquerrah on saapunut matkaselliin. Benguerrahin sanottiin ehtineen jo huudella ulkoilemassa olleelle Punkkiselle tappouhkauksia.
Keskiviikkona 26. maaliskuuta 2003 Punkkinen puukotti Benguerrahia tämän sellissä. Punkkisen kanssa aamupuuroa jakanut vartija onnistui mahdollisesti estämään, ettei tilanne kehittynyt pahemmaksi. Punkkinen ehti kuitenkin puukottaa Benguerrahia useasti.
Punkkinen myönsi pahoinpitelyn ja sanoi ettei tarvitse asianajajaa. Benguerrah sanoi, ettei hän nähnyt kuka häntä puukotti. Sairastuvan kautta piti kuitenkin käydä ja sieltä edelleen terveyskeskukseen ommeltavaksi.

Punkkinen sai tästä tempauksesta kuusi kuukautta lisää istuttavaa. Mutta se ei 17 vuoden kokonaistuomiossa enää juurikaan tuntunut.

Patsaan luona

Kaikki loppuu aikanaan. Myös 17 vuoden tuomio. Usein käy kuitenkin niin, että vapaudessa asiat eivät suju mallikkaasti ja elämäntiellä on monia houkutuksia.

Helsingin Hakaniemessä sijaitseva Maailman rauha -patsas herättää monenmoisia tunteita. Timo Punkkinen ei patsaan viestistä tykännyt ja aikoi toukokuussa 2010 räjäyttää sen taivaan tuuliin. Syyllisyytensä selvisi vasta vuoden 2016 puolella kun hän myönsi olleensa patsaan luona asetyleenipulloista ja sytytysnalleista koostuvan pommiviritelmänsä kanssa. Räjäytys oli tarkoitus suorittaa porakoneen akun avustuksella.  Suunnitelma ei toiminut.

Pommiviritelmä patsaan juurella. Kuva poliisi / Iltasanomat 11.5.2010.

Samassa yhteydessä hän sai tuomion huumausainekaupoista, mutta sitä ennen, tammikuussa 2016 oli oikeuden jumalattarella jälleen sanottavaa Punkkisen toiminnasta.

Naisen kanssa

Punkkinen oli ajautunut huumekierteeseen. Osti, välitti, myi ja käytti itse.
Marraskuussa 2015 tilanne oli jo sen verran kaoottinen, että hän turvautui väkivaltaan jo ennestään tuntemaansa naista kohtaan. Naisella oli alkoholiongelma, minkä lisäksi hän ja Punkkinen käyttivät amfetamiinia. Heillä ei ollut keskinäistä seksisuhdetta, vaikka naisen mukaan jotain sen tuntuista välillä joskus oli ja joskus ei.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun nainen oli mennyt Punkkisen asunnolle käyttämään päihteitä.
Rento ja leppoisa päihdepäivä sai odottamattoman käänteen, kun Punkkinen ryhtyi väkivaltaiseksi. Hän poltti tupakansytyttimellä ihokarvoja leuan alueelta, kuristi useita kertoja sekä retuutti naista ja löi kasvoihin. Lopulta Punkkinen kaatoi naisen sängylle ja repi häneltä vaatteet yltään. Naisen vastustellessa Punkkinen uhkasi hänen henkeään; tapan saatana!

Väkivaltaisen aktin jälkeen Punkkinen kuristi naista ja kielsi häntä poistumasta asunnosta. Naisen onnistui kuitenkin paeta ulos kadulle, mutta Punkkinen paineli perässä ja yritti raahata naisen takaisin asuntoon. Paikalle osunut sivullinen henkilö puuttui tapahtumien kulkuun, otti naisen autonsa kyytiin ja vei hänet turvaan.

Helsingin käräjäoikeus oli ripeä ja tuomitsi 46-vuotiaan Timo Kalervo Punkkisen 5. tammikuuta 2016 törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä 3 vuoden 4 kuukauden vankeuteen. Lisäksi maksettavakseen tuli erinäisiä korvauksia.
– Syyttäjä perusteli teon törkeyttä teon erityisellä raakuudella, tappouhkauksilla, osapuolten huomattavalla fyysisellä kokoerolla ja väkivallan jatkumisella vielä raiskauksen jälkeenkin.

Tapauksen käsittely meni hovioikeuteen. Sen päätös annettiin 16. syyskuuta 2016. Tuomio pysyi ennallaan.

Värikkäitä kertomuksia

Samaisen vuoden kesäkuussa, viitisen kuukautta raiskaustuomion jälkeen oli edessä jälleen uusi oikeudenkäynti
Nyt sitä käytiin amfetamiinikaupoista sekä tuosta jo mainitusta patsaan räjäyttämisestä.

Käräjäoikeudessa Punkkinen sai 2 vuoden 8 kuukauden tuomion. Teot sinänsä olisivat vaatineet 4 vuoden vankeutta, mutta saamansa raiskaustuomio oikeutti ”tukkualennukseen”. Samassa oikeudenkäynnissä tuomittiin myös neljä muuta miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin – heidän osaltaan kyse oli huumausainekaupoista.

Uutisotsikko Savon Sanomista 18.4.2017.

Helsingin hovioikeus käsitteli asian huhtikuussa 2017 ja Punkkisen tuomio aleni kahteen vuoteen vankeutta. Siihen myötävaikutti hänen halukkuutensa kertoa omista rikoksistaan, sekä ehkäissyt rikosten seurauksia kertomalla myös rikoskumppaneistaan.

Mikään helppo selvitettävä ei vyyhti Punkkisen osalta ollut, sillä hän puhui oikeudessa natseista, kertoi värikkäitä tarinoita huumepoliiseista – mikä heidän viime vuosien toiminta huomioiden ei tarvitse olla edes keksittyä.
– Muut syytetyt olivat kuvanneet Punkkisen toimintaa holtittomaksi.

Mutta lopulta hänen puheistaan löytyi johdonmukaisuutta, jota myös monet yksityiskohdat tukivat.

Monena mies eläessään.

Lähdeaineisto:
Helsingin Sanomat, Kouvolan Sanomat, Iltasanomat, Iltalehti, Savon Sanomat ja Alibi

Keskusteluketju Timo Punkkisesta: Pahamaineisen rikollisen paluu

Myös etusivun artikkelissa Työpaikoilleen surmatut on hänet mainittu.

Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Donate via Installed Wallet
Copy

Itämeren laivoilta on vuosikymmenten saatossa kadonnut kymmeniä henkilöitä. Jotkut löytyvät, mutta suurin osa jää ikuisesti kadoksiin.

Omaisen katoaminen herättää läheisissä murheen lisäksi tietysti monia kysymyksiä; miksi, kuka hänet surmasi, mitä tapahtui, näkikö kukaan, hänen viimeiset puheensa, jäikö viestiä?

Osa katoamisista on itsemurhia ja osa onnettomuuksia, jossa henkilö on tieten tahtoen asettanut itsensä vaaraan ja lopulta pudonnut. Useiden katoamisten kohdalla kuitenkin mainitaan epäilys siitä, että joku on heittänyt tai työntänyt henkilön kaiteen yli mereen. Huhutaan jopa sarjamurhaajasta, joka sopivan tilaisuuden tullen viskaa uhrinsa yli laidan.

Mukana on tapauksia vuodesta 1960 lähtien. Seura-lehdessä vuonna 1980 julkaistun artikkelin mukaan laivoilta alkoi kadota ihmisiä enemmän vuoden 1973 jälkeen. Kukaan ei tiedä, että miksi näin kävi. Artikkeliin oli haastateltu Tukholman rikospoliisin komisario Paul Haglindia.

Vuonna 1996 ilmestyneessä KRP:n kirjassa Kadonneet henkilöt (Pajuoja – Salminen) käsitellään myös laivoilta kadonneita. Kirjan mukaan joidenkin kadonneiden kohdalla on olemassa vahvojakin henkirikosepäilyjä – niitä ei vaan voida todistaa. Useimmat tapaukset ovat itsemurhia ja tahattomia putoamisia. Osa kirjan tapauksista on kartassa, mutta joitakin katoamisia ei ole saatu yhdistettyä mihinkään kartassa olevaan ”täppään”, joten tapauksia on todennäköisesti enemmänkin kuin mitä karttaan on merkitty.

Karttaan on merkitty tiedossamme olevat katoamiset ja pyritty sijoittamaan ne mahdollisuuksien mukaan siihen kohtaan missä laivat ovat kulloinkin sijainneet. Aikataulumuutoksia eikä mahdollisia myöhästymisiä ole huomioitu. Seuraamisen helpottamiseksi merkintöjä ei ole tehty päällekkäin, joten merkintä ei kaikissa tapauksissa ole siinä kohtaa missä henkilö on nähty viimeistä kertaa.

Henkilöt merkitty tuttuun tapaan ”täpällä”. Värit; sininen = suomalainen mies, punainen = suomalainen nainen, musta = löytynyt henkilö, oranssi = ulkomailla asuva tai ulkomaalainen henkilö, violetti = surmattu, ei löytynyt.

Laivoilla on tehty myös henkirikoksia. Kuuluisin näistä lienee vuonna 1987 Viking Sally-laivan kannella murhattu saksalainen Klaus Schelkle. Tämä tapaus on poliisin mukaan nyt selvitetty vuonna 2016 alkaneen uuden tutkinnan myötä. Tapaus on nyt syyteharkinnassa.

Samalla laivalla surmattiin vuoden 1986 heinäkuussa 44-vuotias Antti Eljaala. Surmaaja tavoitettiin keväällä 1987 saadun vihjeen perusteella ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen joulukuussa 1987.

Ruotsissa asuva 34-vuotias suomalaismies pahoinpideltiin kuoliaaksi Viking 5 -laivan putkassa 28.-29.9. välisenä yönä vuonna 1979. Pahoinpitelijä oli 30-vuotias oikeustieteen ylioppilas, joka kuten uhrinsakin, oli suljettu putkaan häiriökäyttäytymisen vuoksi.

Todistettavasti laivalta on myös heitetty mereen matkalaukkuja, joissa oli paloitellun uhrin ruumiinosia. Tälläinen tapaus on vuodelta 1987. Uhri oli surmattu ja paloiteltu kotonaan Keski-Suomessa.

Henkirikokset eivät ole merkitty karttaan, koska henkilöt eivät kadonneet. Poikkeus on tammikuussa 1993 Silja Serenadella kadonneen ja sittemmin surmatuksi todetun tapaus, se on kartalla.

Kartassa ei ole tapauksia, joissa henkilön varmuudella tiedetään hypänneen laivalta mereen. Eikä myöskään tapauksia, joissa laiva miehistöineen ja matkustajineen on uponnut.
-Joissakin virolaisissa lehdissä on ollut maininta, että Tallinnan satama-altaasta on löytynyt ruumis, joka mahdollisesti on ollut laivalta kadonnut henkilö.

Lähteinä mm. Helsingin Sanomat, YLE, Seura, Rikosposti, ruotsalaiset ja virolaiset lehdet, sekä nimimerkki Ördög.

Keskustelua aiheesta täällä

Ne kadonneet, joista on jo oma ketju olemassa, keskustelu tulee käydä ao. ketjussa.

Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Donate via Installed Wallet
Copy