30 vuotta vanha kuva ja sen isompi teksti sopivat uuden käänteen saaneeseen tutkintaan oikein hyvin. Kuva teksteineen Alibi 3/1989.

Iltalehdessä 24.7.2019 julkaistun uutisen perusteella poliisi on päässyt vuonna 1987 tapahtuneen laivamurhan ja murhan yrityksen selvittelyssä eteenpäin – jopa niin pitkälle, että tutkintaa johtava poliisi Veli-Matti Soikkeli, Lounais-Suomen poliisilaitokselta on todennut; ”Kyllä minä olen siinä uskossa, että oikeuteen asti mennään. Sellainen meillä on vakaa tarkoitus, että kun lähdetään asioissa etenemään siihen pisteeseen, että aletaan kiinniottoja tekemään, niin se ei ole enää leikkipeliä. Sitten katsotaan loppuun asti”.

Tähän mennessä julkisuudessa on ”varmana tekovälineenä” kerrottu olleen laivan varusteisiin kuuluvan palokirveen, mutta nyt asiasta on tullut poliisin kautta julkisuuteen uutta tietoa; ”Palokirves ei sovi aiheutettuihin vammoihin tekovälineeksi. Niitä (tallennettuja vammoja) on myöhemminkin vertailutettu asiantuntijoilla, ja on päätelty, ettei se sovi tekovälineeksi.

Tutkijoilla on käsitys tekovälineestä, mutta Soikkelin mukaan sitä ei voi ”missään nimessä” paljastaa. Soikkeli ei kommentoi, onko tekoväline poliisin hallussa”.

Tutkinta on siis hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa ja herääkin kysymyksiä, että miten näinkin pitkälle on päästy 30 vuoden jälkeen. Onko joku tunnustanut tehneensä teon, onko joku asiasta tiennyt tullut vuosikymmenten jälkeen tunnontuskiin ja antanut ratkaisevaa tietoa, onko jonkun tai joidenkin henkilöiden kertomuksissa sen verran ristiriitaisuuksia, että heidän on täytynyt tietää ja/tai nähdä enemmän kuin mitä ovat kertoneet, onko taltioiduille kuiduille ja dna:lle  vihdoin löytynyt vastaavuuksia, (tuolloin dna-tutkinta oli vasta alkuvaiheessa), esim. epäilty tai tekijä on joutunut antamaan dna-näytteen jonkun muun – mahdollisesti aivan viime vuosina – tapahtuneen teon seurauksena ja yhteensopivuus on vihdoin löytynyt? Entä onko olemassa jokin uusi tutkintalinja, joka on  tuonut jotain oleellista esiin?

Kysymyksiä, joihin saamme toivottavasti pian vastauksia.

Poliisin tiedoista voi päätellä, että tekijä on edelleen elossa. Lisäksi voi olla, että jollain muualla henkilöllä on enemmän tietoa surmasta kuin mitä hän on kertonut ja että hän mahdollisesti tietää tekijän. Tekijän, joka tällä hetkellä on laajasti arvioituna 45-90 -vuotias.

Entä tekoväline? Jos se ei ole palokirves, niin mikä sitten? Jokin sellainen mitä laivalta on saatavilla. Vaikka raskas ja sittemmin rikottu pullo? Mielipuolen tavoin riehunut on yllättänyt uhrit täydellisesti ja onnistunut lamauttamaan heidät – vaikka he olisivatkin taistelleet raivokkaasti vastaan – useilla iskuilla. Pulloteoria ei ehkä sovi kuvioon siltä osin, että uhreja oli lyöty päähän astalolla useita kertoja ikään kuin suuren vihan ja kiihtymyksen vallassa; ”kyllä ihmisestä henki vähemmälläkin lähtee” on tutkintaa johtava poliisi maininnut. Jos ei pullo, niin laivan keittiöstä on saatavilla vaikka minkälaisia astaloita suurista veitsistä lihanuijaan. Tai tekijällä on ollut väline muassaan saapuessaan laivaan. Entä missä astalo nyt? Laivasta sitä tuskin löytyi, sillä muuten se olisi jo mainittu – ellei tietoa ole tarkoituksella pimitetty vuosikymmenten ajan.

Tapauksia tutkitaan murhana ja murhan yrityksenä.

Matkalla pohjoiseen

Viking Sally lähti Tukholmasta Turkuun maanantai-iltana 26.7.1987 kyydissä 1400 matkustajaa ja 200 miehistön jäsentä.

Inter Rail matkalla Pohjolaan olivat noin 50 muun länsisaksalaisturistin joukossa Stuttgartista kotoisin olevat 20-vuotias, 28.1.1967 syntynyt Klaus Schelkle ja 22-vuotias, 10.5.1965 syntynyt Bettina Taxis. Heidän seurueeseensa kuului kolmaskin henkilö, nuori saksalaispoika, Thomas Schmid. Heidän tarkoituksenaan oli kiertää Tanskan kautta Ruotsiin, sieltä Suomeen ja edelleen Norjan kautta Saksaan. Matkasuunnitelmat olivat muuttuneet vasta Tukholmassa – alun perin he olivat menossa Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen, mutta viime hetkellä he päättivät mennä laivalla.

Klaus Schelkle ja Bettina Taxis.

Schelkle, Taxis ja Schmid eivät olleet varanneet hyttiä matkan ajaksi, vaan päättivät, että kesäyönä tarkenee nukkua vaikka kannella. Se oli kohtalokas valinta. Jonkin ajan kuluttua Schmid sanoi, että hänen on kylmä ja että hän menee etsimään sisätiloista nukkumapaikan. Samalla Schelkle kävi hakemassa makuupussit. Sen verran Bettina muistaa Klausin sanoneen, että hakiessaan makuupusseja hän oli tavannut mukavan suomalaispojan ja vaihtaneensa tämän kanssa pari sanaa.

Tiistaiaamuna 28.7. laivan lipuessa saaristossa, meni aamuvirkku 18-vuotias tanskalainen partiopoika kahden kaverinsa kanssa katsomaan Airistoa laivan seitsemännelle kannelle noin kello 03:45. Ensisilmäyksellä näytti, että kannella ei ole ketään muita, mutta sitten yksi pojista näki kaksi ihmistä pöydän alla ja heillä kasvot veren peitossa.

Uhrit löydettiin tämän pöydän alta. Kuva IS arkisto.

Yksi nuorista lähti hälyttämään apua ja tavoitti turvallisuuspäällikkö Raimo Vahlstenin, muiden poikien jäädessä huolehtimaan uhreista. Molemmat olivat vielä hengissä. Schelkle yritti kontata kohti rappuja, mutta Bettina oli paikoillaan jotain äännähdellen. Laivalle hälytettiin helikopteri ja uhrit kiidätettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kopteri saapui sairaalaan kello 05.48 ja tuolloin lääkäri totesi Schelklen kuolleeksi. Kuolema johtui päähän kohdistuneista iskuista päähän – kallo oli rikkoontunut.

Bettina Taxis leikattiin. Operaatio kesti useita tunteja. Tajuihinsa hän ei palannut, mutta parin viikon kuluttua hänet voitiin jo siirtää kotimaahansa toipumaan. Hänelle jäi pysyvä vamma toiseen käteen ja toiseen silmään.

Samainen kopteri palasi laivalle kello 06:30 muassaan neljä poliisia. Alkoi kiireinen selvittely; laiva saapuu pian satamaan ja ihmiset pitäisi saada kontrolliin sekä hallitusti laivasta yhden oven kautta ulos. Pitäisi ehtiä järjestää sitä sun tätä.

Kun laiva saapui satamaan

Laivan saavuttua Turun satamaan alue eristettiin, matkustajat ja henkilökunta kuvattiin. Valmius dokumentointiin, tarkastuksiin ja haastatteluihin oli aivan toista luokkaa kuin vuosi aiemmin samalla laivalla sattuneen Antti Eljaalan henkirikoksen tutkinnan yhteydessä.

Jokaista matkustajaa vaadittiin todistamaan henkilöllisyytensä. Henkilöt, jotka eivät tähän heti pystyneet, ohjattiin erilliseen huoneeseen ja heidän henkilöllisyytensä todennettiin odottelun jälkeen.

HS 29.7.1987.

Kuva HS 29.7.1987.

Mutta siitä huolimatta tekijän onnistui poistua laivasta – joko Turussa tai sitten hän piiloutui ja poistui seuraavalla reissulla Maarianhaminassa tai Kapellskärissä, johon laiva Tukholman sijasta poikkeuksellisesti saapui. Kenenkään ei ole nähty hypänneen, eikä olevan poissa matkustajaluetteloon verrattuna. Surmien oletettuna tekoaikana laiva oli Ahvenanmaalla, Degerbyn yläpuolella.

Jokke ja Pera sekä pipomiehet, verinen mies ja vaatesäkki

Epäiltyjä toki oli. Eräs oudosti käyttäytynyt ja nimensä epäselvästi kertonut norjalaispariskunta oli haussa – lopulta todettiin, että heillä ei ole tapauksen kanssa mitään tekemistä. Olivat salaisella lemmenlomalla ja kaikenlainen julkisuus oli heille hyvin kiusallista.

Kaksi outo pipomiestä oli yksi haussa; englantia – myös yksinään – puhuva noin 20-35-vuotias oudosti käyttäytynyt hoikkavartaloinen ja tummahiuksinen mies, jolla sammaleenvihreä villamyssy. Kuka hän oli, saatiinko selvyys? Toinen pipomies löytyi. Hän oli saksalainen ja hänellä ei todettu olleen yhteyttä surmatyöhön.

Iltalehti syksyllä 1987.

Kuutoskannelta löydettiin nukkumasta verinen mies. Britti, joka kertomansa mukaan oli tulossa Suomeen lomalle erään pohjois-suomalaisen naisen kutsumana ja rahoittamana. Rankka juhlinta laivalla oli saanut aikaan verenvuotoa nenästä. Tutkimuksissa todettiin veren olevan hänen omaansa.

Mutta tehtiin myös pidätyksiä: Kolme nuorta pidätettiin ja heitä epäiltiin taposta sekä törkeästä pahoinpitelystä. Yksi pidätetyistä oli 25-vuotias ”kuutoskannen” britti ja kaksi muuta nuorempaa suomalaismiestä. Brittimiehen kohdalla epäilykset hälvenivät nopeasti ja hänet vapautettiin. Entä olivatko nuo pidätetyt suomalaismiehet nimeltään Jokke ja Pera? Sen nimisistä on uutisissa kaivattu tietoja.

Surmien motiiviksi epäiltiin alkuunsa huumausaineista syntynyttä kiistaa.

HS 29.7.1987

HS 30.7.1987

HS 7.11.1987

Suomen poliisi ei päässyt kuulustelemaan Bettina Taxista byrokraattisten syiden takia kuin vasta kesäkuussa 1988. Saksalaiset edellyttivät tuomioistuimen määräystä matkalle. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei sellaista kuitenkaan voitu tutkintavaiheessa antaa, koska juttu ei ollut missään oikeusistuimessa vireillä, vain ja ainoastaan tutkinnassa. Lopulta matka kuitenkin järjestyi.

HS 1.6.1988

Uhrien liikkeitä laivalla illan ja yön aikana pystyttiin kartoittamaan seurueen kolmannen henkilön taholta sekä myös heidät löytäneiden partiopoikien tietojen perusteella, sillä he olivat vaihtaneet illan aikana saksalaisnuorten kanssa muutaman sanan. Teot ovat tehdyt noin kello 03:00 – 03:30m aikaan. Silminnäkijöitä ei ole.

Outo vaatelöytö askarrutti. Pohdittiin josko siinä olisi ratkaisu surmaan. Alibi 3/1989.

Elokuussa 1987 löytyi laivojen reitin varrelta Korppoon Lilla Björnholmin edustalta merestä musta jätesäkki, jossa oli erilaisia asusteita, mm. Turussa vuosina 1985 ja 1986 myynnissä olleet kotimaiset Umberto Loofer-kengät kokoa 41. Löydön tehneet kalastajat jättivät nostamansa säkin niille sijoilleen, mutta kun sitä ei kukaan julkisesti kaivannut, niin he toimittivat löydöksensä lokakuussa 1988 Nauvon poliisilaitokselle, josta ne vietiin Turun poliisille. Heräsi ajatus säkin sisällön liittymisestä Viking Sallyn surmatyöhön. Kukaan ei edelleenkään ilmoittautunut vaatteiden ja kenkien haltijaksi, joten säkin salaisuus lienee jäänyt mysteeriksi. Kenen olivat ne työhanskat, joissa nimikirjaimet H.K. Sopiiko tälle HK:lle kengät kokoa 41?

Mallinuken yllä oleva vaatetus on akryylistä tehty punainen neulepusero (valmistettu Suomessa) ja vaaleat kangasshortsit. Oliko tämä öisen murhaajan vaatetus?

Entä mihin surmaaja sitten poistui? Laivan valvontakamerat eivät – tietenkään – toimineet. Jos jokin tässä maailmassa on melkein aina rikki, niin ne ovat laivojen valvontakamerat. Puhumattakaan siitä, että niiden tuottama kuvanlaatu on lähes tulkoot aina poikkeuksellisen heikko. Ehkä niiden valmistaminen kunnolla ei vaan jostain syystä onnistu.

Surmaajalla on täytynyt olla jonkinlainen ajatus siitä mihin hän surmatyön tehtyään poistuu. Se, että hänellä oli astalo mahdollisesti jo valmiina, kertoisi suunnitelmallisuudesta. Jos taasen ei, niin voihan teko olla spontaani ja sopiva astalo löytyi hetken hakemisen jälkeen – ehkä juurikin joltain jäänyt raskas pullo. Mutta mikä muu se siinä tapauksessa voisi olla?

Poistuttuaan surmaaja on ehkä luottanut siihen, että ruumiit – kuvitteli ja toivoi molempien kuolleen? – löydetään hänen kannaltaan sopivasti liian myöhään ja että hän ehtii sitä ennen poistua laivasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vastassa oli tuntien jonotus ja kuvatuksi joutuminen. Luulisi tuossa vaiheessa olevan hermot pinnassa – jos hän edes oli tuolloin jonossa ja kuvissa.

Kansallisuudeltaan surmaaja voi olla mikä tahansa. Tuohon maailmanaikaan ruotsinlaivoilla liikkui kuitenkin vähemmän eri kansallisuuksia kuin nykyään ja ihmisten kulkeminen oli edes jollain tapaa kontrollissa. Varmasti lähes jokaisesta oli tiedossa nimi ja kansallisuus.

Keskustelua aiheesta

Lähteet: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Alibi, Rikosposti.
Linkki tapahtumista englanniksi täällä 

Rauman raikulipojan nousu, uho ja tuho

Eurajoella lauantaina 4. helmikuuta 1956 syntyneen Paavo Kalevi Suojaston 36-vuotinen väkivallan täyteinen elämänkaari oli päihdyttävillä aineilla kuorrutettu, mutta mukaan mahtui myös elämän toista laitaa; urheilua nyrkkeilyn piiritasolla.

Pikku-Paavon, Kaleviksi kutsutun, isä oli Paavo Elias Suojasto. Muurari ammatiltaan. Äiti oli nimeltään Signe Karoliina, os Kinnunen, ammatiltaan parturi. Vanhempi veli oli vuonna 1952 syntynyt Reino.

Isä-Paavo poikkesi toisinaan kaidalta polulta. Vuonna 1958 Paavo Suojasto uhkasi räjäyttää talonsa ja perheen sen mukana. Signe-vaimon mukaan talon vintillä oli dynamiittia. Poliisit rauhoittivat tilanteen. Paavo vietiin putkaan rauhoittumaan. Muu perhe lähti kohti Oulua. Signe jätti Reino ja Kalevin, sekä salasuhteen seurauksena vuonna 1959 syntyneen pojan pärjäilemään keskenään. Pian tämän jälkeen lapset vietiin orpokotiin. Lokakuussa Paavon ja Signen avioero virallistettiin. Pojista Reino ja Paavo määrättiin isän huostaan ja heidät toimitettiin kotiin Eurajoelle.

Se räjähteillä uhkailu ei liene ollut pelkkää höpinää, sillä Paavo Suojasto oli muutaman muun miehen kanssa anastanut Rauma-Repola Oy:n telakan louhintatyömaalta mm. kallioporia ja räjähdysaineita. Paavo Suojasto sai jatketusta varkaudesta, sekä asiankirjain väärentämisestä ja juopuneena ajamisesta yhdistettynä 1 vuoden 2 kuukauden vankeustuomion marraskuussa 1959. Samalla hän menetti kansalaisluottamuksensa kolmeksi vuodeksi.

– Tästä huolimatta hän kuitenkin sai lasten huoltajuuden itselleen.

Kalevi-poika innostui nyrkkeilystä ja oppi nopeasti alan niksit. Vuoden 1970 huhtikuussa hän osallistui SVUL:n Satakunnan piirin poikien mestaruuskilpailuihin Kankaanpäässä, voittaen alle 39 kiloisten sarjan. Samassa kisassa kilpaili myös nyrkkeilysuku Kootan poikia. Heistä yhden jälkikasvua ammuttiin romanimiehen toimesta Kankaanpäässä syyskuussa 2011.

Pojat jäivät täysorvoiksi, kun Paavo Suojasto kuoli syöpään joulukuussa 1970.

Lempinimi ”Kirves-Kale” otetaan käyttöön

Paavo ja Reino olivat nyt kaksin ja jäivät asumaan pieneen mökkiin. Heistä ryhtyi huolehtimaan naapurinsa, Eurajoen Lapijoella asuva 73-vuotias mylläri Eino Efraim Jurttila. Mylläri Jurttila asui yksinään, opasti poikia työhön ja antoi silloin tällöin rahaakin.

Lauantai 31. heinäkuuta 1971 oli oleva Jurttilan viimeinen elonpäivä. 15-vuotias Kalevi Suojasto löi iäkästä miestä kirveellä useita kertoja kuolettavasti päähän. Tämän jälkeen ”Kirves-Kale” anasti uhrin rahat, runsaat 600 markkaa. Surmatyö paljastui lauantai-iltana, kun naapurissa asunut poika havaitsi Jurttilan ruumiin tämän pihalla. Kun Kalevi ja Reino saapuivat Rauman reissultaan paikalle, he liittyivät muina poikina uteliaitten joukkoon. Pian kuitenkin kävi ilmi poikien osallisuus tekoon ja Kalevi myönsi surmanneensa Kurttilan. Osa rahoista, 600 markkaa, löytyi Reinon osoittamasta paikasta läheisestä ojasta. Surmatyön jälkeen pojat olivat matkanneet taksilla Raumalle, ja se matka oli maksettu Kurttilalta anastetuilla rahoilla.

Vankilaan

Kalevi Suojasto tuomittiin taposta 3 vuodeksi 3 kuukaudeksi. Nuorena ensikertalaisena hän suoritti vankeudestaan 1 vuoden 3 kuukautta ja 29 päivää, päästen ehdonalaiseen 30.11.1972.

Vankilasta päästyään alkoi raju alamäki. Tosin, eihän sellaista alamäeksi niissä piireissä myönnetä. Ei missään olosuhteissa, vaan elämä oli ”laiffii”; päihteitä, väkivaltaa, pelottelua ja rötöstelyä. Maine kulki edellä. Hurja ”Kirves-Kale” oli Rauman kauhu. Heidän ikioma raikulipoikansa, jonka seurassa riitti viinaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sekä naisia.

Uskottavuuttaan hän tehosti hankkimalla vuosia myöhemmin erilaisia tatuointeja, mm. otsassaan oli teksti ”Helvetin portit” ja kaulassa teksti ”tästä poikki”.

Maalarin ammattinimikettä käyttänyt Suojasto sai vuosien 1972 jälkeen useita tuomioita omaisuusrikoksista ja pääsi ehdonalaiseen Turun keskusvankilasta marraskuussa 1979, muuttaen asumaan Isopoikkikatu 21:ssa olevaan asuntoon, viehättävän vanhan Rauman alueelle.

Vankilasta päästyään ”Kirves-Kale” tapasi Juvalta kotoisin olevan naisen. Hän ja Suojasto suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja hankkivat avioliittoa varten kuulutukset 23.11.1979.

Mainittakoon tähän väliin, että vuoden 1979 kesällä kisa “Rauman hurjimmasta” alkoi kiristyä, kun Jarmo Koskinen laittoi saman päivän aikana kylmäksi kaksi miestä, heittäen toisen uhreista Rauman kanaaliin. Seuraavana vuonna vankilassa ”kanaali-Koskinen” surmasi taas miehen.

Nummenkadulla Vellamontalossa

Kesti kuitenkin seitsemän pitkää vuotta kunnes ”Kirves-Kale” syyllistyi tappoon. Oli torstai, 13. joulukuuta 1979.

Vellamon talossa ryypättiin. Sinne oli kokoontunut sekä miehiä että naisia. Mukana hääri myös aiemmin illalla ravintolassa tavattu kolmekymppinen, vastikään vankilasta vapautunut merimies Ilkka Lepistö. Hänellä tiedettiin olevan rahaa, sillä hän oli myynyt 3.12. hankkimansa nahkaisen sohvakaluston ja saanut siitä 6580 markkaa rahaa.

Ehkä alkuperäinen tarkoitus oli vain anastaa merimies Lepistön rahat. Hänet pahoinpideltiin ja rahat saatiin, mutta sen jälkeen ”Kirves-Kale” puukotti Lepistöä useaan otteeseen kahdella eri teräaseella. Noin 30-vuotias merimies menehtyi saamiinsa vammoihin. Hänen ruumiinsa vietiin muoviseen pukupussiin ja kirjavaan pussilakanaan käärittynä viereiseen taloon.

Rauman poliisiasemalla soi puhelin 21.joulukuuta kello 14:05. Tuntemattomaksi jäänyt miesääni ilmoitti, että osoitteessa Nummenkatu 8, wc-tiloissa on miehen ruumis. Poliisit lähtivät välittömästi paikalle mainittuun osoitteeseen, jossa sijaitsi kaksi taloa, toisen ollessa asumaton. Tämän asumattoman talon toisen kerroksen vessasta löytyi osittain peitelty miehen ruumis.

Poliisi ryhtyi kuulustelemaan Nummenkatu 8:n asukkaita. Kukaan ei tiennyt mitään, mutta yhden asunnon asukasta ei tavoitettu. Selvisi, että hän on vankilassa, mutta että hänen naisystävänsä, baariapulainen Anja Rantalainen on asunut kyseisessä asunnossa silloin tällöin. Rantalainen opiskeli Laitilan kurssikeskuksessa, mutta sieltä kerrottiin, että häntä ei ole näkynyt ja että hän on mahdollisesti käymässä Lahdessa.

Poliisille tuli tuolloin mieleen, että he olivat kuulleet jo aiemmin joitain epämääräisiä huhuja Nummenkadun talon tapahtumista ja että näihin huhuihin liittyy heille tuttu mies; Kalevi Suojasto.

Suojasto ja hänen naisystävänsä ja Rantalainen etsintäkuulutettiin. Suojasto ja kumppaninsa tavoitettiin Mikkelistä. Rantalainen Lahdesta. Heidät pidätettiin. Seuraavana päivänä naisystävä vapautettiin. Hänellä ei ollut tapauksen kanssa mitään tekemistä sillä hän oli maannut sammuneena koko illan kotonaan, kun tuleva siippansa lentää leuhotti ties missä.

Rautarouva

Anja Kaarina Rantalainen, (os. Hartikainen, s. 23.10.1952), kertoi olevansa kotoisin Orimattilasta, mistä hän oli 17-vuotiaana muuttanut Lahteen, käyden siellä oppikoulua viitisen vuotta kohtuullisin tuloksin. Tämän jälkeen hän oli avioitunut ja seitsemän vuotta myöhemmin eronnut. Alkoholin runsas käyttö ajoi hänet kuitenkin rikosten tielle ja ensimmäinen vankilatuomio oli edessä vuonna 1977. Vapauduttuaan kesäkuussa 1979 hän muutti Raumalle ja pääsi töihin erääseen baariin. Tuttavapiirinsä koostui sellaisista henkilöistä, jotka olivat olleet vankilassa.

Ensimmäisissä kuulusteluissa Rantalainen kertoi itse surmanneensa merimiehen, mutta myöhemmin perui puheensa. Hän sai kuitenkin raastuvanoikeuden tuomion Nummenkadun surmasta; 4 vuotta 6 kuukautta. Turun hovioikeus katsoi hänen kuitenkin syyllistyneen vain rikoksen suosimiseen ja tuomionsa oli 11 kuukautta vankeutta.

Rauman rautarouva oli kovassa maineessa. Vuonna 1982 hän, silloin sukunimeltään Blom, sai alioikeudessa tuomion osallisuudesta romanimies Valde Frimanin henkirikokseen, mutta peruttuaan jälleen puheensa sai hovista vapauttavan tuomion. Myöhemmin sukunimensä oli mm. Rinnekukka. Hän sai surmansa 45-vuotiaana päähän ammutusta luodista Rauman Paroalhossa syyskuussa 1998. Niin eli kuin kuolikin. Hänet on haudattu Rauman hautausmaalle.

Taposta lähti istumaan Suojasto

Kalevi Suojasto kiisti syyllistyneensä Nummenkadun surmaan, mutta todisteet ja todistajat olivat toista mieltä. ”Kirves-Kale” tuomittiin raastuvanoikeudessa, muut erilaiset rötökset tähän yhdistettynä 10 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen, menettäen samalla ehdonalaisen vapautensa. Tuomio annettiin 29.3.1980.

Kolmas tuomittu oli sekatyömies Kari Vickström. Hän sai 4 vuoden tuomion.

Hovioikeus katsoi toteennäytetyksi, että Suojasto syyllistyi yksin teoin tehtyyn tappoon sekä ryöstöön ja muutti alioikeuden tuomiota siten, että summaksi tuli 10 vuotta 2 kuukautta. Päätös annettiin 7.11.1980. Kerrottiin, että tuomion jälkeen Suojasto koki uskonnollisen herätyksen, mutta vahvistusta huhuille ei ole, eikä myöhempi elämänsä anna siitä minkäänlaisia viitteitä. Suojasto vapautui vuonna 1986, mutta vauhti ei suinkaan laantunut vielä muutamaan vuoteen.

Kirveeniskujen kautta viimeiselle tuomiolle

Hän syyllistyi jälleen uusiin rikoksiin, pääsi ehdonalaiseen ja liikkui edelleen samoilla kulmilla kuin vuoden 1979 tehdyn henkirikoksen aikaan.

Maanantaina 14. tammikuuta 1991 koputettiin illalla Kympin uutisten aikaan ovea osoitteessa Torninkatu 4. Sisään pyrkijä oli ”Kirves-Kale”, joka oli aiemminkin käynyt samaisessa asunnossa tervehtimässä siellä asuvaa eläkeläispariskuntaa. Toisinaan Suojasto osasi olla ihmisiksi, mutta aina oli kyse viinan saamisesta tavalla tai toisella.

Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Suojasto kysyi viinaa ja kun sitä ei ollut, niin hän nappasi mukaansa radionauhurin. Isäntä sai hänet ovella käännytettyä jäämään ja keskustelu jatkui näennäisesti sulassa sovussa. Hetkisen kuluttua Suojasto huomasi vuoteen alla olevan, polttopuiden hakkaamisen tarkoitetun kirveen.

Ehkä Suojasto muisti samalla myös lempinimensä ja päätti, että ei sitä turhaan ole tullut hankittua. Ensimmäinen isku suoritettiin terä edellä ja se sujahti väistämään ehtineen isännän pään ohi osuen muurin peltipäällysteeseen. Seuraava isku lyötiin hamarapuolella ja se osui isäntää päähän. Osuman saanut isäntämies putosi tajuttomana lattialle. Vaimo pelästyi vajoten polvilleen, armahtavaa iskua odotellen. Sitä ei tullut, vaan Suojasto vaati pariskunnan saamia eläkerahoja itselleen. Koska emäntä katsoi neuvotteluasemansa olevan huono, olematon, niin hän luovutti 300 markkaa Suojastolle, joka otti rahat sekä kirveen poistuen asunnosta.

Kirves lensi lumihankeen ja sormenjälkiä siitä ei enää saatu.

Pelokas pariskunta odotteli pari päivää ja kun tuttavansa tuli käymään kylässä, niin paikalle saatiin poliisit ja pariskunta toimitettiin sairaalaan.
Suojasto tiesi, että poliisit ovat kohta hänen perässään ja alkoi erilaisten alibien järjestäminen; naisystävänsä kanssa hän sopi, että oli tuona iltana hänen luonaan Eurajoen Irjanteella, Huhdantien ja Järvenpääntien risteyksen vieressä olevassa talossa.

Alibia vahvistaakseen Suojasto liikkui ahkerasti Irjanteen kylässä herättäen pelkoa ja kummastusta. Hän kulki puolikuollut rotta mukanaan ja esitteli sitä kyläläisille, kävi silloisessa Säästöpankissa (nykyään asuintalona) ja kyläkaupassa (nykyään suljettuna) olutta ostamassa.

Keskiviikkona 23. tammikuuta Suojasto matkusti linja-autolla Raumalle, jossa hänet pidätettiin saman tien ja passitettiin Turun lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Suojaston asianajaja teki parhaansa osoittaakseen pariskunnan syylliseksi toistensa telomiseen ja kiinnitti huomionsa siihen, että he eivät hakeneet apua heti kuvittelemansa pahoinpitelyn jälkeen. Lisäksi Suojastolla oli tähän saakka salassa pidetty ässä hihassa; naisystävän todistus! Tätä lausumaa ei kuitenkaan pidetty luotettavana ja Suojasto tuomittiin 1 vuoden 4 kuukauden vankeuteen sekä menetti samalla ehdonalaisen tuomionsa.

Suojasto vapautui kesällä 1992 ja kuoli päihteiden väärinkäytön seurauksena maanantaina 30. kesäkuuta 1994.

Kalevi ”Kirves-kale” Suojasto kirjoitti nimensä lähtemättömästi suomalaiseen rikoshistoriaan. Hänen kuolemastaan tulee pian kuluneeksi 25 vuotta.

Rakas velipuoli ja naisten mies

Satakunnan Kansa -lehdessä oli 2.6.2019 artikkeli Signe Suojaston aviottomasta lapsesta. Artikkelissa on joitain virheitä, mm. Suojaston kuolinvuosi ja ikä vuoden 1971 henkirikoksen aikaan. Lisäksi otsikossa mainitaan, kuinka velipuoli sai tietää olevansa “raumalaisen murhamiehen veli”. Suojastoa ei ole koskaan tuomittu murhasta, vaan mm. kahdesta taposta. Velipuolensa Kalevi, mistä tämä avioton lapsi ei muista mitään on kuitenkin jollain tapaa hänelle rakas ihminen, mutta pitää myös muistaa se, kuinka paljon harmia, pelkoa ja surua Kirves-Kale Suojasto aiheutti elämänsä aikana. Toki häneen rakastuivat tulisesti tietynlaiset naiset, mutta mitä se kertoo näistä tietynlaisista naisista?

Kerrotaankin, että Suojaston revolveri laukesi olutravintolassa ja luoti osui lähellä istuvan naisen reiteen. Sen seurauksena nainen rakastui niin tulisesti, että meni Suojaston kanssa vihille vankilassa. Myöhemmin he kuitenkin erosivat.

Lähteet: Rikosposti, Alibi, Helsingin Sanomat, Satakunnan Kansa, netin syöverit, entinen irjannelainen.

Selvittämättömät henkirikokset kartalla

111 lapseen kohdistunutta surmatyötä

Kadonneet kartalla

Ulkomailla surmattuja suomalaisia: Sinkkiarkussa kotiin.

Päivitetty 16.3. klo 01:12 ja 13.4.2019 klo 22.19

Puukotus tapahtui Santavuorentie 6:n kohdalla. Kuva googlemaps.

Santavuorentie 6 oli kunniamurhan yrityksen suorituspaikka. Kuva Iltalehti.

Helsingin Haagassa, osoitteessa Santavuorentie 6, puukotettiin sunnuntaina 3. maaliskuuta viittä ihmistä. Uhreista kaksi oli aikuisia, toinen heistä oli 25-vuotias, puukottajan entinen vaimo ja toinen tämän ystävätär. Kolme muuta uhria olivat puukottajan omia lapsia, kaksi heistä kouluikäisiä ja yksi alle kouluikäinen. Puukotukset tapahtuivat Ankkuri-lastensuojelupalvelun toimitilojen edustalla perhetapaamisen yhteydessä. Puukottaja, 33-vuotias Hayder Abduljabbar Al-Hmedawi pakeni paikalta juosten, eikä häntä ole vielä tähän päivään mennessä tavoitettu. Uhrit eivät ole hengenvaarassa.

Hän puukotti viittä ihmistä kunniansa tähden: Hayder Abduljabbar Al-Hmedawi.

Suomeen turvaan – Suomessa turvakotiin

Hayder Abduljabbar Al-Hmedavi on saapunut syksyllä 2015 Irakista Suomeen vaimonsa ja lastensa kanssa ja hakeneet turvapaikkaa. Pariskunnalla oli tuolloin kaksi lasta. Vastaanottokeskuksessa vietetyn ajan jälkeen perhe sai asuinpaikan Karjaalta Raaseporista ja myöhemmin Helsingistä. Suomessa perheeseen syntyi vielä kolmas lapsi. Perheen vaimo on kertonut menneensä naimisin Al-Hmedawin kanssa jo 14-vuotiaana ja kokenut useiden vuosien ajan väkivaltaa sekä alistamista miehensä taholta.

Vaikka perhe oli Suomessa ja kaiken piti olla hyvin – oltiinhan ”turvassa” – niin tuo väkivalta jatkui. Lopulta vaimo pakeni turvakotiin. Avioerohan siitä lopulta tuli ja he muuttivat erilleen helmikuussa 2018. Lapset jäivät äidin huomaan. Al-Hmedawi tuomittiin 2. helmikuuta tapahtuneesta pahoinpitelystä puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen sekä lähestymiskieltoon, jonka mukaan jonka mukaan hänen olisi pitänyt pysyä kaukana entisestä vaimostaan. Avioero sekä tuomio ottivat miestä tietysti koville ja hän koki kunniaansa – sekä omansa että sukunsa – loukatun. Mies ryhtyi uhkailemaan ja vainoamaan exäänsä. Hänen tiedetään käyneen myös turvakodissa vaatimassa vaimoa ja lasta itselleen. Mies myös uhkasi tuhota ex-vaimonsa ulkonäön ja tappaa hänet. Näistä on kirjattu poliisille ilmoitus laittomasta uhkauksesta 22. marraskuuta 2018. Lisää vettä nöyryytyksen myllyyn toi se, että ex-vaimo lopetti hunnun käyttämisen – tietyt tahot Suomessa tosin kertovat, että hunnun käyttö on täysin vapaaehtoista…

Hunnuttomana liikkunut vaimo oli kohdannut ex-miehensä syyskuussa 2018 Espoossa ja joutunut pakenemaan tätä läheisen postin tiloihin. Poliisien saavuttua paikalle mies oli kuitenkin jo poistunut, eikä häntä tavoitettu.
– Naisen mukaan mies oli kertonut Irakissa oleville sukulaisilleen tämän viettävän huonoa elämää; kulkevan hunnutta ja käyvän ravintoloissa. Tämän perusteella hänet erotettiin heimostaan, eikä Irakissa ole enää tarjolla suvun suojaa.

Sovittu tapaaminen

Perhetapaamisessa iltapäivällä 3.3. olivat läsnä lapset ja isä – Hayder Abduljabbar Al-Hmedawi. Tapaamisen jälkeen äiti saapui ystävättärensä kanssa hakemaan lapsiaan. Joko Ankkuri-toimipisteessä ei tiedetty tai välitetty lähestymiskiellosta, mutta ex-vaimo oli hyvin tietoinen entisen miehensä väkivaltaisuudesta. Ystävätär oli ehken siksi mukana – tukena ja turvana. Santavuorentie 6:n edustalla tilanne eskaloitui; isällä oli muassaan kaksi veistä, joilla hän ryhtyi raivon vallassa sivaltelemaan – pitihän se kunnia palauttaa, ettei joutuisi naurunalaiseksi maanmiestensä silmissä. Sivullisen henkilön väliintulo keskeytti puukotukset ja Al-Hmedawi joutui poistumaan. Ollen siellä tiellä edelleen.
– PTapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Pekka Hätönen on sittemmin kertonut enemmän hyökkäystilanteesta; kuulustelujen perusteella usea henkilö on yrittänyt keskeyttää hyökkäystä. Lapset ovat menneet väliin puolustamaan äitiään, ja lisäksi yksi sivullinen yritti keskeyttää hyökkäyksen, mutta häntä uhattiin veitsellä. Toisella sivullisella sattui olemaan jonkinlainen rengasrauta mukanaan. Vaikuttaa siltä, että hän on ollut ihan merkittävässä osassa siinä, että teko on keskeytynyt.

Lapset saivat lieviä vammoja yrittäessään estää hyökkäystä.  Epäillyn ilmeinen tarkoitus ei ole ollut vahingoittaa lapsia, mutta eipä hän ole niitä merkittävässä määrin varonutkaan hyökkäyksessään.

Lisäksi rikosnimekkeet ovat sen verran muuttuneet, että tämän Suomesta turvapaikan saaneen henkilön edesottamuksia tutkitaan nyt kahtena murhan yrityksenä ja kolmena törkeänä pahoinpitelynä. Toiseen aikuiseen kohdistunutta hyökkäystä tutkittiin aiemmin tapon yrityksenä.

Puukotuksen motiiveiksi epäillään mustasukkaisuutta ja miehen kunniakäsitystä.

Turvapaikan saaneen ankea kohtalo – joutui pakenemaan myös Suomesta

Tiistaina 5.3. Al-Hmedawi vangittiin poissaolevana epäiltynä todennäköisin syin murhan ja tapon (tapon yrityksen tutkinta muuttui myöhemmin murhan yrityksen tutkinnaksi) yrityksistä, sekä kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Hänestä annettiin myöhemmin kansainvälinen etsintäkuulutus ja pian hänet nostettiin Interpolin Europe’s most wanted -listalle eli Euroopan etsityimpien rikollisten listalle:

Rikos: Murhan yritys
Sukupuoli: Mies
Pituus noin: 168 cm
Syntymäaika: 10. syyskuuta 1985
Henkilön puhumat kielet: arabia
Jutun käsittelyvaihe: Tutkinta käynnissä.

Uusimpien tietojen mukaan Al-Hmedawi on paennut Tornion rajanylityspaikan kautta Ruotsiin, missä hänellä on ystäviä ja mahdollisesti myös muita kontakteja. Poliisin mukaan yksi mahdollisuus on se, että mies on jatkanut matkaansa Ruotsista eteenpäin toiseen maahan.

– Se on yksi vaihtoehto, mihin varaudumme, koska EU:n alueella ei ole erityisen vaikeaa liikkua maasta toiseen. Miehen uskotaan kuitenkin edelleen olevan EU-alueella.

Ruotsin tv3:n Efterlyst-ohjelmassa jaettiin Haagan puukottajan tuntomerkkejä ja hänestä oli keskustelua myös kyseisen ohjelman Facebook-sivuilla.

Myös puukottajan veljekset epäiltyinä

Koska kaikki veljekset ovat Suomessa – tulleet turvapaikkaa hakemaan ja sen nopeasti saaneet – niin selvisi, että suunnittelussa iskussa on mahdollisesti avustanut myös Al-Hmedavin 28-vuotias veli, Ali Abduljabbar Saddam Al-Hmedawi.

Puukottajan veljeä epäillään osallisuudesta murhan yritykseen.

Hänet vangittiin epäiltynä avunannosta murhan yritykseen. Poliisin mukaan veljellä on ollut puukotuksessa kiinteä rooli. Tekopaikalla hän ei ollut mukana.

Vangittu veli on vuoden 2018 lokakuussa arvostellut suomalaista yhteiskuntaa tyylittömyydestä:

Aihe liittyy presidentti Niinistön vierailuun Turussa. Kuvakaappaus henkilön Facebook-sivuilta.

Pidätettynä oli vielä yksi mies osallisuudesta epäiltynä, mutta hänet laskettiin sittemmin vapaalle. Hän on edelleen epäiltynä ja hän on tiettävästi veljeksistä se kolmas. Kahdella näistä veljeksistä on suomalainen vaimo. Toisella näistä suomalaisvaimoista on facebook -kaverina – sekä ihan oikeana ystävänä – mm. sairaslomalla oleva SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta.

Enemmän kuin pelkkää facebook-kaveruutta. Ihab on Haagan puukottajan veli. Kuvakaappaus Facebook-sivuilta.

Se tietysti toi epäilyksen varjon ja selityksen sille, että miksi ihmeessä kaikki veljekset saivat turvapaikan oudon nopeasti…

Poliisi tietysti otti vihjeitä vastaan ja yksi sellainen – jopa varteenotettavaksi mainittu – saatiin Kaarinasta, Turun läheltä. Poliisi teki iskun Kallenraitille, mutta etsittyä ei löytynyt. Poliisin mukaan vihje oli tähänastisista paras ja vaikka he eivät kommentoi mitä asunnossa oli, niin ”ei se tarkastus ihan turhakaan ollut”.

– Poliisi pitää todennäköisenä, että mies on paennut ulkomaille. Kenties jopa Irakiin saakka. On enemmän kuin luultavaa, että Suomessa ja Ruotsissa vaikuttavilla irakilaisten yhteisöillä on kunniakäsitys, joka tukee teon oikeutusta ja nämä samaiset yhteisöt ovat suojelleet tekijää ja mahdollistaneet hänen pakonsa. Poliisin huhtikuussa julkaiseman tiedotteen mukaan miehen suku Irakissa on hyväksynyt teon ja näin ollen mies on tervetullut takaisin kotimaahansa Irakiin. Suomi tulee tuskin tekemään luovutuspyyntöä.

Entinen sotilas

Poliisi ei ensin antanut puukottajasta sen tarkempia tietoja, kuin että tekijä on mies ja taustalla oli riita perheen asioista. Maanantaina 4.3. julkaistiin kuva ja nimi. Se toimi moottorina medialle, joka kaivoi miehen entisyyttä esiin. Hänen aiempi väkivaltaisuutensa Suomessa selvisi, mutta samalla selvisi, että mies on Irakissa asuessaan ollut Mehdin armeija -nimisen puolisotilaallisen ryhmittymän jäsen.

Kyseessä on šiialainen aseellinen ryhmittymä, joka taisteli Irakin sodassa Yhdysvaltojen johtamaa Irakin miehitysvaltaa sekä Irakin turvallisuusjoukkoja vastaan. Mahdin armeijan toimintaa on kritisoitu šiialaisten ja sunnalaisten välien kärjistämisestä. Ryhmittymän joukkojen on sanottu syyllistyneen sunnalaisten moskeijoiden tuhoamiseen, kidutuksiin, murhiin ja sieppauksiin.

Pommivyö Suomesta turvapaikan saaneella henkilöllä! Miehen osuudesta murhiin, kidutuksiin ja sieppauksiin Irakissa ei ainakaan vielä ole näyttöä.

Al-Hmedawin isä on tunnettu runoilija Irakissa ja facebook-päivityksistään päätelleen elää siellä sangen hyvää ja rauhallista elämää. Sittemmin hän on muuttanut fb-tilinsä salaiseksi. Miksi poikansa sitten päätyivät turvapaikan hakijoiksi? Migrille ne syyt on kerrottu, mutta oliko silloin tiedossa puukottajan entisyys Irakissa? Onko hänen rikoksiaan siellä tutkittu Suomessa tai niistä lähetetty selvityspyyntö Irakiin? Onko turvapaikan tarve ollut todellinen ja miten kummassa ne ovat – erään tiedon mukaan – saadut jo vuonna 2016? Onko joku kiirehtinyt asiaa heidän kohdallaan?
– Sisäministeriön silloinen kansaliapäällikkö Päivi Nerg sanoi vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen, että tiedämme kaikkien taustat:

Oliko tämä lupaus vai kiireessä ja sen kummemmin ajattelematta lipsautettu möläytys?

Tiedettiinkö Hayder Abduljabbar Al-Hmedawin taustat? Onko hän itse kertonut niistä ja osuudestaan Mehdin armeijassa? Facebookissa olleiden kuvien mukaan veljekset ovat käyneet turvapaikkaprosessin aikana ja sen jälkeen Irakissa katsomassa sukulaisiaan. Mitä he siis ovat paenneet Irakista, jos he voivat mennä sinne lomailemaan?

Keskustelua aiheesta

Kuva Helsingin Sanomat 9.5.1967.

Koosteessa on 91 tapausta, jossa suomalainen tai suomalaistaustainen henkilö on surmattu muualla kuin Suomessa.

Käsite suomalaistaustainen on tietysti hyvinkin häilyvä. Mukaan on otettu henkilöitä, jotka ovat asuneet ulkomailla, mutta syntyneet Suomessa ja joissakin tapauksissa on mahdollista, että ovat syntyneet ulkomailla, mutta vanhemmat ovat suomalaislähtöisiä.
– Etenkin Ruotsissa tapahtuneista henkirikoksista on muutamien tapausten kohdalla rajanveto hankalaa.

Rauhanturvaajia ja palkkasotilaita ei ole kartassa mainittuna. Heillä surman kohteeksi joutuminen on tavallaan ”työnkuvaan kuulumista”. Myös romanit puuttuvat, koska heidän osaltaan on epävarmuutta siitä, ollaanko sitä suomalaisia vai ruotsalaisia. Tilanteen mukaan kumpaakin, mutta selkeyden vuoksi jätimme heidät pois. Heitä on kuitenkin surmattu mm. Ruotsissa, jossa vuonna 1980 surmattiin yhdellä kertaa kolme romanitaustaista henkilöä “väärään sukuun” kuuluneen romanin toimesta. Kartalta puuttuu myös tapaus, jossa “suomalaismies” surmattiin Somaliassa.

YK-tehtävien suhteen teimme yhden poikkeuksen; vaikka onkin tehty sotatoimialueella, niin surmaaja olikin ns. ”omia miehiä”.

Erilaisten uskonnollisten järjestöjen ja yhdistysten lähettiläitä, hoitajia, opettajia on heitäkin surmattu. Mukaan on otettu kaksi tapausta, joissa on yhteensä kolme suomalaisuhria.

Laivasurmia Suomesta Ruotsiin, Saksaan ja Viroon ei ole luettelossa. Niissä mahdollisen henkirikoksen tekopaikka, maa sekä kansainväliset vesialueet ovat monesti sen verran häilyviä, että selkeyden vuoksi ne ovat pois jätetyt. Näitä tapauksista on keskustelua mm. laivasurmia käsittelevissä ketjuissa. Tässäkin poikkeus vahvisti säännön ja listalla on yksi tapaus, jossa suomalainen henkilö on surmattu laivalla.

Myöskään onnettomuuksissa kuolleita ei ole mukana; luonnonkatastrofit, liikenneonnettomuudet, tapaturmat. Samoin ne ulkomailla kadonneet, joita ei ole löydetty, eivät ole listalla mukana.

EDIT: päivitetty 12.1.2019 ja muutettu samalla koskemaan pelkästään Oulussa tapahtuneita seksuaalirikoksia.
EDIT: päivitetty 13.1. klo 14:30 sillä tilanne elää ja muuttuu koko ajan. Lisätty pari twiittiä ja kuvaa sekä koko joukko kommentteja.
EDIT:lisätty loppuun linkki kokoomaketjuun Oulun tapauksista

Harvoin, jos koskaan on yhdenkään kaupungin maine ryvettynyt niin nopeasti kuin Oulun. Tuosta it-alan strategiakeskuksena tunnetusta Pohjolan piilaaksosta on parissa vuodessa tullut kaupunki, jossa turvapaikanhakijoina tulleet muslimimiehet raiskaavat suomalaisia pikkutyttöjä. Kaikki uhrit ovat olleet enintään 15-vuotiaita. 

Uusimman tiedon mukaan poliisilla on tutkittavana jo 9 eri tapausta ja epäiltyjä on 16! 

Yksi uhreista teki itsemurhan. Poliisi kielsi sinnikkäästi, että kukaan olisi kuollut, mutta viimein myönsi somessa velloneen väitteen oikeaksi.

Oulussa oli jo parin viime vuoden ajan ollut huhuja, joiden mukaan kehitysmaista turvapaikanhakijoina tulleet muslimimiehet ovat erityisen viehtyneitä alaikäisiin tyttöihin ja saalistavat heitä mm. Kauppakeskus Valkeassa sekä sosiaalisen median kautta.

Yksi kirjoituksista oli Uusi Suomi-verkkolehdessä jo 24.3.2017:

Jari-Pekka Teurajärven kirjoitus Puheenvuoro-palstalla.

Sen sijaan, että aihe olisi herättänyt keskustelua, se ammuttiin alas rasistisena mielenilmaisuna, joka on täysin vailla perusteita. Oulussa asiasta ei haluttu keskustella, koska kaupungin poliitikot, virkamiehet ja erilaiset järjestöt, sekä Oulun evlut seurakunta olivat huumaantuneet kehitysmaista saapuneista turvapaikanhakijoista. Heitä ei saanut arvostella ja jokaista heidän toivettaan tuli kuunnella ja kunnioittaa. Erimieliset suljettiin pois näistä keskinäisen kehun suvaitsevaisuuskerhoista.

Oulussa – ja muuallakin Suomessa – joku tai jotkut päättivät, että paras tapa tutustuttaa muslimiehet suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisiin on viedä heidät päiväkoteihin, seurakuntien kerhoihin ja koulujen ala-asteelle. Siellä he saivat aivan vapaasti jutella lasten kanssa, ottaa heitä syliin ja kysellä kuulumisia. Päiväkotien henkilökunta, seurakuntien työntekijät ja opettajat olivat aivan haltioissaan “lapsirakkaiden” turvapaikanhakijoiden vierailuista, joita perusteltiin suvaitsevaisuuskasvatuksella! Vierailuista otettiin runsaasti valokuvia ja niitä tietysti levitettiin verkossa sen minkä ehdittiin:

Osa kuvista on muualta kuin Oulusta, mm. Kangasalta ja Saarijärveltä. Myös niillä paikkakunnilla katsottiin, että paras kotouttaja aikuiselle muslimimiehelle on suomalainen pikkutyttö.

Rikosvyyhdit paljastuvat

Osa kehitysmaalaisten ylläpitämistä raiskausringeistä alkoi paljastua marraskuun lopussa 2018. Tällöin julkisuuteen tuli tieto, että seitsemän ulkomaalaistaustaista miestä on vangittu Oulun käräjäoikeudessa törkeistä lapseen kohdistuneista raiskauksista. Toiminta oli jatkunut kuluvan vuoden aikana useamman kuukauden ajan. Murha.infon keskustelua tästä aiheesta

Kaikki vangitut olivat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina tai pakolaisina. Osalle heistä oli jo kiireellä ehditty myöntää Suomen kansalaisuus tai oleskelulupa. Osa heistä vielä odotti päätöstä oleskeluluvasta. Tekijät edustavat useaa eri kansalaisuutta, mm. irakilaisia, eritrealaisia, afgaaneja ja syyrialaisia.

Oulussa lasten törkeän hyväksikäytön oli mahdollista jatkua lähes koko vuoden kenenkään viranomaisen siihen puuttumatta. Samaan aikaan tekijät, tai osa heistä, on vieraillut päiväkodeissa ja olleet mukana erilaisten järjestöjen puuhasteluissa missä on myös ollut mahdollisuus tutustua tyttölapsiin. Yksikään järjestön tai päiväkodin edustaja ei ole huomannut yhtään mitään, tai kokenut vierailuissa mitään kyseenalaista. Herääkin kysymys  ovatko nämä työntekijät kykeneviä toimimaan ammatissaan, koska ovat saattaneet lapset vaaraan!
– Lapsia on laitettu istumaan tuntemattomien miesten syliin. Miehet ovat jakaneet näitä kuvia sosiaalisessa mediassa ja todennäköisesti lähettäneet kuvia eteenpäin ulkomaille. Rikosvyyhdissä epäillään myös lapsipornoa; kuvia tai lapsista otettuja videoita on mahdollisesti jaettu eteenpäin lapsipornosivustoille.

Oulussa sylttytehtaita ovat diakonissalaitos sekä Vuolle Setlementti. He olivat omasta mielestään ”hyvällä asialla” tuomalla suomalaisia pikkutyttöjä aikuisten miesten ”kavereiksi”. He eivät nähneet siinä minkäänlaista ristiriitaa, vaaraa, puhumattakaan, että olisivat nähneet toiminnassaan mitään arveluttavaa. Setlementillä oli Oulussa tuolloin menossa Esikoto-hanke, jossa miespuolisia turvanpaikanhakijoita tutustutettiin suomalaisiin lapsiin.

ESIKOTO-hankkeessa luotiin yhdessä esikotouttamisen ja -kotoutumisen hyvä malli, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden aktiivisen osallisuuden.

Ylläoleva teksti hankkeen sivuilta. Jokainen voi päätellä kuinka onnistunut tuo hanke lopulta oli.

Vuolle-setlementti on vielä lokakuussa 2018 jatkanut muslimimiesten tutustumiskäyntejä. Tuolloin oli vuorossa Kiimingin lukio. Syy miksi aikuisia miehiä tuputetaan lukioikäisille tytöille jäi tälläkin kertaa arvoitukseksi. Eikö näille miehille löydy minkäänlaista “miesten töiden” opettelua?

Kiitos Kiimingin lukio, että saimme käydä kylässä! Meillä oli mukava iltapäivä teidän kanssanne 🙂

Oulun kaupunginvaltuustossa kokouksessa 28.2.2019 pidettiin Oulun kaupungin rahoittaman Esikoto-hankkeen puolesta voimakkaita puheenvuoroja. Nettipoliisina tunnetuksi tullut, Keskustaa edustava Lauri Nikula sanoi mm. että “Hanke tekee juuri sitä mitä kotouttamisen tulisikin olla ja tuleekin olla”. Heidän sanotaan olevan uhaksi lasten turvallisuudelle kollektiivisesti, täysin vailla perusteita”. Twitterissä oleva video on nähtävissä täällä

Kuvakaappaus videolta.

Kuvakaappaus videolta.

Ei ihme, että yhä useampi kansalainen kysyy onko Lauri Nikula enää uskottava henkilö toimimaan poliisina. Luottamus poliisiin – erityisesti Oulun poliisiin – on pohjassa ja menee sen läpi metrin sekunnissa. Heillä on täytynyt olla tiedossa turvapaikanhakijoiden aiheuttamat riskit alaikäisten tyttöjen parissa, mutta he ovat mieluummin sulkeneet silmässä ja keskittyneet vahtimaan netissä mahdollisesti olevaa vihapuhetta. Videon myötä Nikula jäi kiinni savuava ase kädessään; hänellä oli lapsenomainen usko kehitysmaalaisten vilpittömyyteen.

Kun kävi ilmi, että osa raiskaajista oli ollut mukana Esikoto-hankkeessa, siitä kertova päivitys poistettiin kiireellä heidän Facebook-sivustoltaan. Erään tiedon mukaan kuvissa esiintyi nyt vangittuina olevia henkilöitä yhdessä lasten kanssa.

Vuolle Setlementti on myös kuskannut aikuisia turvapaikanhakijamiehiä tutustumaan päiväkoteihin, toiveena, että joku 4-vuotias saisi heistä ystävän. Linnainmaalla olevan Päiväkoti Touhulan johtaja Nina Salmi ei ainakaan tähän mennessä ole kertonut mitä 4-vuotias tyttö tekee 30-vuotiaalla miesystävällä, jonka oikeaa nimeä ei todennäköisesti tiedetä, tausta on tuntematon ja kulttuuritausta on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen.

Vuolle Setlemetistä ei asiaa haluttu kommentoida millään tavalla. Ehkä siellä odotetaan, että asia unohtuu ja että he voivat taas alkaa järjestämään suomalaisten pikkutyttöjen ja turvapaikanhakijoiden välisiä tapaamisia. Kumpikaan Esikoto-hankkeen vetäjistä, Minna Paloste tai Päivi Vatka, eivät olleet halukkaita vastaamaan medialle yhtään mitään. Onko heillä jotain salattavaa? Jotain, jota viranomaisten pitäisi tietää?

Mitä muuta vangituista tähän mennessä tiedetään?

Yksi heistä on ALDHULAIEI, Qayssar Mohsin Sbahi.

Qayssar Mohsin Sbahi Alduhulaei pääsi karkuun, mutta tavoitettiin Saksasta ja hänet palautetaan Suomeen tammikuun aikana.

Yksi tuosta seitsemän muslimin porukasta, 25-vuotias pienikokoinen Qayssar Mohsin Sbahi Alduhulaei pääsi livahtamaan. Häntä ei tavoitettu Oulusta ja lopulta poliisi antoi hänen nimensä ja kuvansa julkisuuteen. Mies tavoitettiin Saksan Saarbückenistä 3.1. Hänet vangittiin ja palautustaan Suomeen ryhdyttiin järjestelemään.

Muita tekijöitä ovat mm. afganistanilainen Javad Mirzad. Hän oli ennen Suomeen tuloaan asunut useita vuosia Turkissa, joten voidaankin perustellusti kysyä minkä turvapaikan tarpeessa hän on muka ollut?

…ja aiemmin jopa Iltalehteen tuntemuksiaan kertonut Rahmani Gheibali.

Kuva Iltalehdestä vuodelta 2016.

Kuvat instagramista.

Sekä jopa poliisin ammatista Suomessa haaveillut Abdulhadi Barhum.

Kuva Vihti-Nummela alueen paikallislehdestä.

Tämän törkeimmän tapauksen lisäksi Oulussa on nyt tullut ilmi viisi muuta tapausta, jossa turvapaikanhakijat ovat ahdistelleet ja raiskanneet suomalaisia pikkutyttöjä:
24. lokakuuta vangittiin 1975 syntynyt ulkomaalainen mies epäiltynä alle 15-vuotiaan tytön 7. lokakuuta tapahtuneesta raiskauksesta.
17. marraskuuta vangittiin kaksi ulkomaalaistaustaista miestä epäiltynä kahden alle 15-vuotiaan tytön seksuaalisesta hyväksikäytostä.
20. marraskuuta vangittiin Saif Wisam Ibrahim Al-Hardanee todennäköisin syin epäiltynä Oulussa 16.-17.11.2018 tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta ja vapaudenriistosta 
17. joulukuuta, jolloin Oulun poliisi pidätti 23-vuotiaan miehen epäiltynä 15-vuotiaan tytön raiskauksesta. Mies on nimeltään Abdul Aziz Nayef Dbeisan Al-Bodouri.

Uusin tapaus tuli julki perjantaina 11. tammikuuta. Epäiltyjen rikosten nimikkeet ovat tällä hetkellä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Teot ovat tapahtuneet kesän 2018 aikana. Poliisi on ottanut kiinni neljä ulkomaalaistaustaista miestä todennäköisin syin epäiltyinä tekoihin. Epäillyistä kaksi henkilöä on noin 20 vuotiaita ja kaksi henkilöä alle 18 vuotiaita. Uhreja on ollut – tai on tiedossa – neljä ja he ovat kaikki alle 15-vuotiaita.

Nyt vangittuna on yhteensä 15 henkilöä. Epäiltyjä on seitsemäntoista. Kaikki turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita. Rikoksilla ei näytä olevan liittymiä toisiinsa. Ensin kerrottiin, että rikoksilla ei näytä olevan liittymiä toisiinsa. Myöhemmin, 11.1. ilmitulleiden uusimpien tapausten johdosta sisäministeri Kai Mykkänen (kok) myönsi, että ”Yhdistävä seikka, jota ei pidä lakaista maton alle on, että tietyistä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla miehillä on yliedustus tällaisissa rikoksissa ja näissä Oulun tapauksissa se myös näkyy”.

Oulun poliisi epäilee myös, että nyt ilmi tulleet tapaukset ovat vasta ”jäävuoren huippu”. Tilanteen johdosta poliisi päätyikin erikoiseen ratkaisuun; lapsia ja nuoria varoitettiin somessa saalistavista ulkomaalaisista henkilöistä. Varoitus on edelleen voimassa. Erikoista oli sekin, että mediapersoonana tunnettu Kaarina Hazard paheksui moista varoittelua rasistisena ja etenkin sitä, että tekijöiden kerrottiin olevan ulkomaalaistaustaisia:

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoi 18.12. YLE:n uutisessa, että ei yllättyisi, jos tapauksia ilmenisi myös muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa.

Poliisin ja median suurin huolenaihe; ulkomaalaiset kokevat nyt ahdistelua

Teot ovat syvästi järkyttäneet ihmisten oikeustajua ja uskoa viranomaisten kykyyn hoitaa asioita. Onhan ollut tiedossa jo muutaman vuoden, että Oulussa ilmiö on olemassa. Sitä ei ole haluttu tunnustaa ja siitä puhuvia on demonisoitu. Poliitikot niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin ovat toimineet tässä(kin) asiassa kuten yleensäkin ikävän tosiasian edessä; vaietaan ja toivotaan, että asia unohtuisi. Sitä ei enää olisi.
18.12. uutisoitiin, että Oulussa asuvat ja siellä liikkuvat ulkomaalaisen näköiset ovat joutuneet kokemaan nimittelyä, uhkailuja ja jopa vihapuhetta. Poliisi on saanut tälläistä tietoa mm. seurakunnasta. Tosin, Oulun seurakunta ei taida olla kyseisen tiedon välittämiseen – ainakaan tällä hetkellä – kovin vakavasti otettava taho. Heillä on ollut vastuu siitä, että turvapaikanhakijat ovat päässeet tekemisiin pikkutyttöjen kanssa. Ovat jopa kaikin tavoin pyrkineet tähän, kertoen tämän edistävän kulttuurien välistä dialogia.

Poliisi on jopa välittänyt vetoomuksen, että ihmiset malttaisivat mielensä.

Poliisi ei suinkaan kehota kääntämään toista poskea. Siitä ei suinkaan ole kyse, vaan meiltä odotetaan sivistynyttä käytöstä. Päinvastoin kuin turvapaikanhakijoilta.

Kansa kokee, että viranomaiset ovat epäonnistuneet ja että he haluavat vähätellä tapauksia. Se ei ole mikään ihme, sillä Hämeen poliisin komisario Jari Kiiskinen on jopa  todennut, että “Nuoret ovat aina tutustuneet toisiinsa. Nyt tänne lintukotoomme on tullut myös muualta ihmisiä, mikä aiheuttaa sen, että myös toisista kulttuureista tulevat tutustuvat prinsessoihimme. Tähän myös heillä on oikeus”.

Mitäs ne nyt meistä ajattelevat?

Ulkomaisessa lehdistössä ihmetellään suomalaisten typeryyttä ja sinilmäisyyttä:

“Me espanjalaiset emme voi kuin ihmetellä, miksi näin järkyttävään uutiseen ei ole reagoitu Suomen viranomaisten taholta eikä lehdistössä? Feministit ja lasten oikeuksista huolehtivat viranomaiset eivät ole esittäneet mitään kommentteja.”

”Suomessa valkoihoiset ja kristityt vanhemmat eivät näe ongelmana usein jopa alle 10-vuotiaiden tyttäriensa sosiaalista kanssakäymistä maahanmuuttajamiesten kanssa, joiden ikä on lapsiin nähden jopa kolminkertainen”.

Valokuvissa on kommentteja, kuten ”kaunis”, ”My Baby” ja ”minä rakastan sinua”. Me ihmettelemme, miksi näitä aikuisia miehiä, jotka näkyvät kuvissa, ei ole pidätetty.

Suomalaisten hyväuskoisuus on herättänyt kummastelua jopa espanjalaisessa mediassa.

Vuoden 2015 syksyllä, jolloin pahin turvapaikkasirkus alkoi, päätti tuolloin Kempeleessä, lähellä Oulua asuva pääministeri Juha Sipilä, että hän antaa kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Seuraus oli, että kymmenet tuhannet kehitysmaalaiset kuulivat kutsun ja tulivat Suomeen. Myös Ouluun. Siellä nämä Sipilän kutsumat ovat nyt antaneet näyttönsä. PR-temppu voi tuskin pahemmin mennä pieleen. Seuraukset ovat olleet kammottavia, niin Suomen taloudelle kuin Suomen kansalaisille. Mielenkiintoista tuleekin olemaan millä verukkeilla pääministeri Sipilä venkoilee irti sanomisistaan, joiden kaikkia kauaskantoisia seurauksia emme vielä edes tiedä.

Aihe televisiossa

Oulun tapauksista räikein oli esillä  MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä maanantaina 7.12. Keskusteluun oli vaikea saada ketään muuta poliitikkoa puhumaan Jussi Halla-ahon (ps) lisäksi. Poliitikot väistelevät vastuuta, vetoavat kiireisiinsä, tai ehkä jopa pelkäävät puhua asiasta.

SDP:n Eero Heinäluomalta liikeni sen verran aikaa, että hän lähti mukaan keskusteluun. Hän myönsi, että muutama vuosi sitten ei kukaan – tarkoittanee tässä yhteydessä, poliitikkoja, mediaa ja osaa kansasta – edes käsittänyt, että turvapaikanhakijat voisivat tehdä lainvastaisia tekoja. Nyt Heinäluoma myönsi, että osa turvapaikanhakijoista on rikollisia. Kaikissa piireissä asiaa tuskin myönnetään vieläkään.

Tietysti Heinäluoman piti kertoa – ehkä häntä oli moisella lauseella jopa evästetty puolueen taholta – että myös suomalaiset tekevät lapsiin kohdistuvia rikoksia. Aivan kuin se oikeuttaisi siihen, että muutkin niitä voisivat tehdä, tai että koska Suomessa on jo ennestään rikoksia tekeviä, niin tänne voidaan ottaa heitä lisää.

Heinäluoma yritti loiventaa tilannetta sanomalla, että raiskauksista uutisoidaan nyt enemmän ja ovat ”ne vähän enemmän lisääntyneetkin”. Tämä ohjelman kohdassa 2:05 – 2:08.

Mutta mitä lääkkeeksi? Heinäluoma esitti, että jos tekijälle on annettu Suomen kansalaisuus, se voitaisiin poistaa ja henkilö palauttaa kotimaahansa. Jälkimmäinen vaihtoehto tuskin onnistuu, sillä ketään ei saa palauttaa maahan, jossa uhkaa kuolema. On myös mahdollista, että karkotettavan kotimaa ei ota häntä vastaan. Mitä sitten tehdään?

Toinen Heinäluoman lääke oli parempi kotouttaminen. Suomessa on ollut kehitysmaista saapuneita islaminuskoisia turvapaikanhakijoita jo kohta 30 vuotta ja aina törmäämme heidän kohdallaan samaan keksittyyn ja paisuteltuun ongelmaan; emme osaa kotouttaa. Tällä käännämme syyttävän sormen taas itseemme. Paremman kotouttamisen tie on loppuun kuljettu. Ei voi olla loputtomiin niin, että meiltä vaaditaan, me emme osaa, meidän pitää enemmän.

Rangaistusten koventamisia esitti niin Heinäluoma kuin sisäministeri Kai Mykkänenkin omassa debatissaan toisessa ohjelmassa. Ongelma on vain siinä, että oikeuslaitokset eivät nytkään käytä rangaistusasteikon yläpäätä, niin mitä auttaa, jos ylärajaa nostetaan? Tuskin mitään.

Halla-aho kysyi perustellusti, että ovatko rangaistus tai vankilamme näille rikollisille edes minkäänlainen pelote?

Moni poliitikko otti asiaan kantaa omissa esiintuloissaan. Nuo esitykset jäivät kauhistelun ja voivottelun asteelle. Mitään konkreettista ei Halla-ahoa lukuun ottamatta kukaan tuonut esiin.

Hallitus odotti muutaman päivän kovan paineen alla ennen kuin otti asiaan kantaa. Jokainen piilotteli visusti toistensa selän takana. Tai sitten kukaan ministereistä ei nähnyt asiassa mitään tuomittavaa toimintaa. Ehkä se oli heille pelkkää eri kulttuureihin liittyvää nuorten ihmisten viatonta kisailua. Ministereille taitaa olla vieläkin vaikeaa käsittää tapahtunutta.

Ehkä nyt odotetaan, että tunteet viilenevät ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin on käynyt niin kouluammuskelujen, kuin myös Turun terrori-iskun jälkeen.

Suomessa julkisen vallan ja hallituksen tehtävä on suojella Suomen kansalaisten turvallisuutta ja etua. Nyt siinä ollaan epäonnistuttu täydellisesti! Koskee montaa muutakin kaupunkia ja paikkakuntaa kuin Oulu.

Eilen, 11. tammikuuta julkitulleen uusimman tapauksen myötä osa poliitikoista taas pöyristyi: Pääministeri oli huolissaan ja kertoi itsestäänselvyyksiä, mm. että poliisi tutkii tapauksen ja riippumaton oikeuslaitos antaa aikanaan tuomionsa syyllisille. Tämän kaltainen yleisluontoinen viesti sopii paremmin polkupyörävarkauden yhteyteen, mutta nyt kun kyseessä on sarja poikkeuksellisen törkeitä rikoksia, niin kansa odottaa toisenlaista ulosantia.

Poliitikot, kirkko ja virkamiehet kommentoivat

Sisäministeri Kai Mykkänen sanoi Oulun seksuaalirikosvyyhdin olevan pöyristyttävä tragedia ja että tälläisten rikosten pitäisi olla kansalaisuuden menettämisen peruste. Entä jos hakijalla ei ole Suomen kansalaisuutta, eikä häntä voida karkoittaa? Tai jos Suomen kansalaisuus otetaan pois ja jäljelle jään jokin muu kansalaisuus. Mitä sen jälkeen? Näitä lasten raiskaajia tuskin voidaan palauttaa, koska Suomi noudattaa pilkulleen ihmisoikeussopimuksia ja antaa näin ollen lasten raiskaajille periaatteessa “vapaat kädet”, ts. he voivat jäädä Suomeen, koska kotimaassaan heitä uhkaa epäinhimillinen kohtelu. Se, että he voivat kohdella suomalaisia epäinhimillisesti onkin sitten sellainen asia, jolle kukaan ei tunnu voivan yhtään mitään. Nyt kerrotaan, että lakiin ollaan pikaisesti esittämässä tiukennuksia. Kansa kysyy oikeutetusti, että miksi vasta nyt? Miksi ette kuunnelleet meitä?

Mykkänen matkusti Ouluun 12.1, jossa hän keskusteli paikallisten viranomaisten ja kaupunginjohdon kanssa tilanteesta. Ministeri lupasi Oululle rahallista tukea kaupunkia koettelevan seksuaalirikosaallon aiheuttamaan kriisityöhön sekä täsmätoimiin vastaavien tapausten estämiseksi jatkossa.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala heräsi viimein ongelman laajuuteen ja kertoi on järkyttynyt uusista tapauksista ja lupasi heti maanantaina aloittaa selvityksen, sekä perustaa komitean, jossa kampaviinereiden äärellä tullaan pohtimaan mitä pitäisi tehdä. Hän ei tosin vielä tiedä mistä nämä raiskaukset kaikki johtuvat – jostain syystä hän aprikoi saman tietämättömyyden koskevan kaikkia muitakin…

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Siitä ei suinkaan ole kyse, mm. Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.) syyllistää tilanteesta suoraan maahanmuuttopolitiikan; “Koko homman juuri on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka, mutta harva sen uskaltaa ääneen sanoa”.

Myös evlut kirkolle on joku käynyt kertomassa mitä Oulussa tapahtuu. Tähän mennessä he ovat työntäneet lapsia turvapaikanhakijoiden syliin ja olleet huolissaan kun moskeijasta on rikottu ikkuna. Nyt piispa Jukka Keskitalo kertoo olevansa sydänjuuriaan myöten järkyttynyt tapauksista ja arvelee, että sinisilmäisyyttä on heidän joukossaan saattanut olla. Mutta mainitsee saman artikkelin yhteydessä myös sen moskeijan rikotun ikkunan! Se kertookin sen minkä hän näkee pahimpana tekona mitä Oulussa on viime aikoina tehty.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoi, että Oulussa on Suomen suurista kaupungeista VÄHITEN maahanmuuttajia. Esiin on tullut kahdeksan erillistä ja toisiinsa liittymätöntä rikoskokonaisuutta.

– Uskooko joku, että kaikki olisi tiedossa tai että ilmiö rajoittuisi Ouluun? Halla-aho kysyy Facebookissa. Halla-aho toteaa poliisin ja median kertovan tapauksista julkisuuteen vasta, kun on somen paineessa aivan pakko.

– Raiskattuja lapsia on paljon, yksi kuollut, ilmeisesti itsemurhan tehneenä. Suomi uhraa lapsia monikulttuurille. Sipilä on huolissaan vihapuheesta.

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho on vaatinut hallitusta koolle uusimman tapauksen tultua julkisuuteen: ”Esitämme, että hallitus kokoontuu ylimääräiseen istuntoon, jossa saamme sisäministeriltä ja turvallisuusviranomaisilta tiedonannon Oulun poikkeuksellisen kuvottavista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Hallituksen täytyy saada tarvittavat faktat ja kuulla asiantuntijoiden toimenpide-esitykset”, Terho sanoi tiedotteessa lauantaiaamuna.

Terho luonnehti epäiltyjä rikoksia törkeäksi hyökkäykseksi suomalaisia arvoja ja kansanturvallisuutta kohtaan. ”Puheet eivät riitä, tarvitsemme tekoja. Meidän on vastattava nopeasti ja konkretialla: kovemmat rangaistukset, hallitumpi maahanmuutto, palautukset pikavauhtia ja kunnon resurssit poliisille”, Terho totesi.

Terho on oikeassa: Puheita on pidetty jo ihan tarpeeksi! On tekojen aika, mutta samalla kansalaisia kalvaa vahva epäilys siitä, että mitään konkreettista ei tule tapahtumaan, koska turvapaikanhakijastatuksen takia epäillyt nauttivat poikkeuksellisen vahvaa lain suojaa.

Myös demarileirissä on herätty ongelmaan; SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman on tänään 13.1. viestittänyt, että hän haluaa eduskuntaryhmät koolle Oulun ja Helsingin tapahtumien vuoksi.

Yksi pahimmista ylilyönneistä koskaan oli sisäministeriön virkamiehen Kalle Kekomäen 12.1. julkaisema twiitti:

Kansainvälisten asioiden yksikön EU – ja kv- vastuualueen esimiehen näkemys miksi turvapaikanhakija raiskaa Suomessa.

Sittemmin Kekomäki joutui selittelemään sanojaan ja oli muka-pahoillaan tästä freudilaisesta lipsahduksestaan.

“Oulun seksuaalirikosepäilyistä tuli yhteinen huolenaihe”.

Kokoomaketju Oulun tapauksista

Epäilty pidätettiin Saksassa 11.12.2018, mutta viranomaisten tietokatkon vuoksi henkilö vapautettiin ennen kuin hänet ehdittiin noutaa Suomeen!

Miehestä on annettu kansainvälinen etsintäkuulutus.

Oulun poliisi julkaisi kuvan etsittävästä henkilöstä ja pyytää vihjeitä

11.12.2018 klo 11.58. Päivitetty 18.12. 12:45.

Oulun poliisilaitoksella on tutkittavana seksuaalirikos, jossa epäillyt teot ovat kohdistuneet alle 15-vuotiaaseen tyttöön kuluvan vuoden aikana. Rikoksesta epäiltyinä on kahdeksan henkilöä, joista Oulun käräjäoikeus on poliisin vaatimuksesta määrännyt tutkintavankeuteen seitsemän miestä.

Kahdeksannen epäillyn tavoittamiseksi Oulun poliisi julkaisee nimen, kuvan ja tuntomerkkejä.

Etsittävän miehen, ALDHULAIEI, Qayssar Mohsin Sbahi, tuntomerkit:

-25-vuotias
-pituus 165 -170 cm
-normaali vartalo
-ruskeat silmät
-tummat/mustat hiukset
-mahdollisesti parta
-mahdollisesti silmälasit

Vihjeitä ja havaintoja asiaan liittyen voi soittaa Oulun poliisin vihjepuhelimeen 0295 416 194 tai lähettää sähköpostilla vihjeet.oulu(at)poliisi.fi.

Oulun poliisi tutkii tapausta nimikkeillä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä raiskaus ja pahoinpitely.

Kirja on nyt vapaasti ladattavissa alla olevan linkin takaa:

Ulvilan surma: Miksi Anneli Auer on syytön

Lähes 30 vuotta sitten kadonneen, silloin 15-vuotiaan, Piia Irmeli Ristikankareen tapaus on ollut esillä mediassa viime aikoina poikkeuksellisen usein.

Piia poistui kotoaan mahdollisen mielenkuohun vallassa pimeänä lokakuisena iltana vuonna 1988. Hänestä ei ole tämän jälkeen ensimmäistäkään luotettavaa havaintoa.

Katoaminen oli vuoteen 2002 saakka Kaarinan poliisin tutkinnassa, siirtyen sen jälkeen Keskusrikospoliisille.

Piian löytymisen, tapauksen selviämisen ja myöhemmän tutkinnan kannalta oli epäedullista, että ilmoitus katoamisesta tehtiin vasta pari päivää katoamisen jälkeen. Ikävintä on ollut kuitenkin se, että katoamiseen suhtauduttiin poliisissa asenteella ”kyllä se sieltä kohta kotiin tulee”. Jäljet kylmenivät.

Piia julistettiin kuolleeksi vuonna 2001. Olisiko tieto kuolleeksi julistamisesta tavoittanut mahdollisen tekijän ja/tai asiasta jotain tietävän, sillä samana vuonna Poliisi-TV:lle toimitettiin salaperäinen ”Tom från Borås -kirje”. Siinä kuvailtiin varsin yksityiskohtaisesti, että “tajutonta tyttöä kannettiin autoon”, kerrottiin auton tuntomerkit ja jopa rekisterinumero. Kirje toimitettiin edelleen poliisille, joskin se seikkaili viitisen kuukautta eri poliisiyksiköiden välillä ja jopa unohtui paperipinoon, ennen kuin KRP:n Turun osasto sai sen haltuunsa.
– Kirjeen lähettäjä jäi tuntemattomaksi. Poliisi pitää kuitenkin kirjeessä olevia tietoja merkityksellisenä. Kirjeessä oli mm. maininta seksuaalirikoksista epäillyn henkilön osallisuudesta Piian katoamiseen.

Toinen tieto tuli kalastajalta vuonna 2002. Tämä kertoi nähneensä, kun kaksi miestä kippasi veteen jotain raskaan oloista. Kalastajan mukaan miehet olivat tekemässä jotain luvatonta ja salaista. Vuoden 2003 marraskuussa keskusrikospoliisi aloitti vesietsinnät Piikkiönlahdella. Lahden mutaista pohjaa tutkittiin sukeltajan avustuksella. Mitään todisteita ei vesistöstä kuitenkaan löytynyt.

Kolmas tieto oli alkuun huhu, jonka mukaan Piia olisi katoamisiltanaan 7.10.1988 nähty kotitalonsa lähellä olevan Pontela -nimisen nuorisotalon liepeillä. Puhuttiin jopa 100-prosenttisen varmoista näköhavainnoista. Huhut saivat alkunsa netin keskustelupalstoilla ja niistä kerrottiin mm. murha.infossa.

Poliisi peräänkuulutti henkilöitä, jotka olisivat nähneet Piian Pontelassa tai sen lähistöllä katoamisiltanaan. Kukaan ei ilmoittautunut.

Huhut jatkoivat silti elämistään.

Piia pikkutyttönä. Muutama vuosi myöhemmin hänen kohtalokseen tuli kadota jäljettömiin. Kuvakaappaus YLE:n Kadonneet-ohjelmasta.

Vuonna 2017 aktiivinen tutkinta käynnistyi uudelleen. Ensin poliisi tiedotti tehneensä Piian kotitalolle Piikkiön Peipontielle etsinnän, jossa pyrittiin kartoittamaan, onko Piia mahdollisesti surmattu kotona tai kodin läheisyydessä, ja että onko ruumis kätketty tontille, taloon tai piharakennukseen.
– Mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. Tutkintaa johtavan komisarion mielestä lähisukulaiset ovat melkoisella varmuudella suljetut pois osallisuudesta Piian katoamiseen.

Poliisi halusi varmistaa asian ja myös siksi, että erilaiset huhut Piian kuolemasta omaisten toimesta tavallaan pakottivat tekemään asian eteen jotain.

Etsintöjen yhteydessä otettiin talteen esineitä, joista on mahdollista saada Piian DNA-näyte. Muun muassa meikkipussi oli yhä olemassa ja siellä ollut huulirasva lähti laboratorioon.
-Voidaan toki kummastella, että miksi vasta nyt? DNA tunnistemahdollisuus on ollut käytössä kuitenkin jo yli 20 vuotta.

Piikkiö ilmasta. Piian kotoa Peipontieltä Pontelaan on 250 – 300 metriä. Sen ajan kävelee muutamassa minuutissa. On mahdollista, että Piia kotoaan lähdettyään käveli suoraan tänne. Mutta miksi ei ainuttakaan todistettavaa näköhavaintoa?

Aivan uutta tietoa ja intoa saatiin kun nimimerkki “Vanhakansa” postasi murha.infoon Piian katoamista koskevaan ketjuun Piikkiön paikallislehden uutisia. Uutisissa oli maininta tappelusta Pontelan discossa Piian katoamisiltana. Kyseessä oli sen verran iso rähinä, että paikalle oli hälytetty poliisi ja tapaus vietiin aikanaan oikeuteen, jossa osallisille langetettiin sakkoja. Koska tapauksesta on oikeuden päätös, niin osallisten nimet ovat tiedossa ja poliisi pyrkii jäljittämään heidät ja käy “Pontela-kortin” vielä kerran läpi.

Toki ennen vuotta 2001 saatiin myös vihjeitä. Yksi niistä oli kun 18. tammikuuta 1990 eräs nainen, Piian sukulainen, sai puhelun, jossa kerrottiin tietoja erään kiinteistön alueelta, minne Piia on haudattu. Puhelu katkaistiin nopeasti, eikä puhelun saaja ehtinyt sanoa mitään. Sukulaisnainen toimitti vihjeen poliisille, joka ei kuitenkaan pystynyt paikallistamaan kiinteistöä.
– 18 vuotta myöhemmin saatiin selville, että paikka olisi Sauvossa oleva puuliiteri, mutta sieltä ei löydetty yhtikäs mitään Piiaan viittaavaa.

Kuka soitti? Miksi?

On jo moneen kertaan eri yhteyksissä todettu, että Piian ja hänen 14-vuotiaan veljensä välille tuli kiistaa television kaukosäätimestä. Mutta millaista ohjelmaa telkkarista oli tuolloin tarjolla? Halusiko Piia Katsoa Bill Cosby showta? Singaporen orastava demokratia tuskin kumpaakaan kiinnosti, joten kolmoselta tullut elokuva “Murhasta tuli totta” oli ikään kuin enne jostakin…

7.10.1988 tuli telkkarista tälläisiä ohjelmia.

Piia Ristikankareen katoaminen on tietysti aiheuttanut spekulaatioita siitä mitä hänelle on tapahtunut, mihin hän katosi ja oliko tuona marraskuisena yönä liikkeellä sarjamurhaaja? Mukaan on vedetty Jehovan todistajat, läheinen Toivonlinna, liftaaminen silloisella ykköstiellä – ja se, että Pontelan discoiltana tapahtui jotain.

Löytyykö tapauksen ratkaisu sittenkin Pontelasta?

Nuorisotalo Pontela sijaitsee Piikkiön keskustassa.

Keskustelua kahdessa ketjussa jo vuodesta 2007:

Ketju 1  Ketju 2

Lähteet: murha.info, mtv.fi, YLE.fi/Kadonneet, Piikkiön paikallislehti, Helsingin Sanomat.

111 lapseen kohdistunutta surmatyötä – 173 uhria.

>

Karttaan on merkitty tägeillä ne paikkakunnat missä henkirikos on tehty. Klikkaamalla tägiä avautuu tapauksesta lisää tietoja uutisen muodossa ja/tai murha.infossa olevaan keskusteluketjuun.

Siniset tägit ovat tapauksia, joissa on ollut yksi tähän kategoriaan luokiteltu uhri. Oranssi tägi kertoo, että uhreja on ollut useampia.

Kartassa ei ole tapauksia, joissa lapsen sisarus tai joku perheen ulkopuolinen on surmannut lapsen. Sisarusten välisistä henkirikoksista löytyy osa aiemmin etusivulla julkaistusta artikkelista Alaikäisten tekemät henkirikokset: Kun lapsi tappaa!

Perheen ulkopuolisen tekemäksi katsotaan ne tapaukset, joissa surmaajalla ei ole huoltajuussuhdetta uhriin; täysin ulkopuolinen henkilö, esimerkiksi Janne Aikalan surma Turussa 1986, sekä Sami Laakson surma Mikkelissä 1989 eivät ole tässä kartassa. Ne, kuten monet muutkin tapaukset ovat saaneet oman keskusteluketjunsa.

Mukana kartassa eivät suinkaan ole kaikki lapsensurmat ja lapsisurmat, vaan päädyttiin lukemaan 111. Mukana ovat tapaukset vuodesta 1 960. Eivät suinkaan kaikki, mutta hyvin moni.

Mainittakoot, että 1940- ja 1950-luvulla äidin lapsiinsa kohdistamia surmia oli selkeästi enemmän kuin esimerkiksi jo 1960-luvulla. Todennäköisiä syitä tähän ovat kohentunut taloustilanne, jolloin yksinhuoltajaäiti on pärjännyt paremmin, lapsen saaminen ”ilman isää” ei ole enää ollut häpeäksi ja elinikäiseksi taakaksi johtanut tilanne. Unohtamatta terveydenhuollon kehittymistä, valistusta sekä yleisen sivistystason nousua.

Lapsensurmaan voi syyllistyä vain äiti, mutta käsitteellä ”lapsisurma” tekijä on joku muu kuin äiti.

Kartassa on mukana äidin, isän, äitipuolen, isäpuolen ja kasvattivanhempien tekemiä henkirikoksia. Yhden yön satunnaistuttua ei ole laskettu perheeseen kuuluvaksi, joten Nivalan tapaus vuodelta 1995 ei ole mukana kartassa. Siitä on oma artikkelinsa etusivulla ja keskusteluosiossa.

Otsikko kertoo tapausten määrät, mutta uhreja on enemmän. Se selittyy sillä, että kartassa on myös tapauksia, joissa uhreja on ”samalla kertaa” ollut enemmän, mm. Savonlinnassa 1961, jolloin isä hukutti kolme poikaansa. Tai tapauksia, joissa uhreja on ollut enemmän kuin yksi, mutta teot ovat ajoittuneet pidemmälle aikavälille. Kuten esimerkiksi Oulussa tehdyt viiden lapsen surmat, jotka tulivat ilmi vuonna 2014, mutta olivat tapahtuneet useamman edeltävän vuoden aikana.

Joissakin tapauksissa on samalla kertaa surmattu muitakin saman perheen jäseniä tai perheen ulkopuolisia, mutta tässä artikkelissa on huomioitu vain alaikäiset ja heistä ne, jotka surmasi perheen huoltaja.

Ainakin parista tapauksesta on naispuolinen tekijä lähtenyt suorittamaan elinkautista tuomiota. Miespuolisista useampi kuin kaksi.

Surmatapoja ei tähän ole tilastoitu, mutta naisten tekemät ovat useimmiten hukuttamisia. Miehet ovat tehneet surmat useimmiten ampumalla tai hukuttamalla. Miehet ovat myös naisia useammin tehneet tekonsa jälkeen itsemurhan. Osa teoista on ollut laajennettuja itsemurhia.

Linkki keskusteluun Lapsisurmat Suomessa