Oulu – ulkomaalaisten seksuaalirikollisten luvattu kaupunki

EDIT: päivitetty 12.1.2019 ja muutettu samalla koskemaan pelkästään Oulussa tapahtuneita seksuaalirikoksia.
EDIT: päivitetty 13.1. klo 14:30 sillä tilanne elää ja muuttuu koko ajan. Lisätty pari twiittiä ja kuvaa sekä koko joukko kommentteja.

Harvoin, jos koskaan on yhdenkään kaupungin maine ryvettynyt niin nopeasti kuin Oulun. Tuosta it-alan strategiakeskuksena tunnetusta Pohjolan piilaaksosta on parissa vuodessa tullut kaupunki, jossa turvapaikanhakijoina tulleet muslimimiehet raiskaavat suomalaisia pikkutyttöjä. Kaikki uhrit ovat olleet enintään 15-vuotiaita. 

Uusimman tiedon mukaan poliisilla on tutkittavana jo 9 eri tapausta ja epäiltyjä on 16! 

Yksi uhreista teki itsemurhan. Poliisi kielsi sinnikkäästi, että kukaan olisi kuollut, mutta viimein myönsi somessa velloneen väitteen oikeaksi.

Oulussa oli jo parin viime vuoden ajan ollut huhuja, joiden mukaan kehitysmaista turvapaikanhakijoina tulleet muslimimiehet ovat erityisen viehtyneitä alaikäisiin tyttöihin ja saalistavat heitä mm. Kauppakeskus Valkeassa sekä sosiaalisen median kautta.

Yksi kirjoituksista oli Uusi Suomi-verkkolehdessä jo 24.3.2017:

Jari-Pekka Teurajärven kirjoitus Puheenvuoro-palstalla.

Sen sijaan, että aihe olisi herättänyt keskustelua, se ammuttiin alas rasistisena mielenilmaisuna, joka on täysin vailla perusteita. Oulussa asiasta ei haluttu keskustella, koska kaupungin poliitikot, virkamiehet ja erilaiset järjestöt, sekä Oulun evlut seurakunta olivat huumaantuneet kehitysmaista saapuneista turvapaikanhakijoista. Heitä ei saanut arvostella ja jokaista heidän toivettaan tuli kuunnella ja kunnioittaa. Erimieliset suljettiin pois näistä keskinäisen kehun suvaitsevaisuuskerhoista.

Oulussa – ja muuallakin Suomessa – joku tai jotkut päättivät, että paras tapa tutustuttaa muslimiehet suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisiin on viedä heidät päiväkoteihin, seurakuntien kerhoihin ja koulujen ala-asteelle. Siellä he saivat aivan vapaasti jutella lasten kanssa, ottaa heitä syliin ja kysellä kuulumisia. Päiväkotien henkilökunta, seurakuntien työntekijät ja opettajat olivat aivan haltioissaan “lapsirakkaiden” turvapaikanhakijoiden vierailuista, joita perusteltiin suvaitsevaisuuskasvatuksella! Vierailuista otettiin runsaasti valokuvia ja niitä tietysti levitettiin verkossa sen minkä ehdittiin:

Osa kuvista on muualta kuin Oulusta, mm. Kangasalta ja Saarijärveltä. Myös niillä paikkakunnilla katsottiin, että paras kotouttaja aikuiselle muslimimiehelle on suomalainen pikkutyttö.

Rikosvyyhdit paljastuvat

Osa kehitysmaalaisten ylläpitämistä raiskausringeistä alkoi paljastua marraskuun lopussa 2018. Tällöin julkisuuteen tuli tieto, että seitsemän ulkomaalaistaustaista miestä on vangittu Oulun käräjäoikeudessa törkeistä lapseen kohdistuneista raiskauksista. Toiminta oli jatkunut kuluvan vuoden aikana useamman kuukauden ajan. Murha.infon keskustelua tästä aiheesta

Kaikki vangitut olivat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina tai pakolaisina. Osalle heistä oli jo kiireellä ehditty myöntää Suomen kansalaisuus tai oleskelulupa. Osa heistä vielä odotti päätöstä oleskeluluvasta. Tekijät edustavat useaa eri kansalaisuutta, mm. irakilaisia, eritrealaisia, afgaaneja ja syyrialaisia.

Oulussa lasten törkeän hyväksikäytön oli mahdollista jatkua lähes koko vuoden kenenkään viranomaisen siihen puuttumatta. Samaan aikaan tekijät, tai osa heistä, on vieraillut päiväkodeissa ja olleet mukana erilaisten järjestöjen puuhasteluissa missä on myös ollut mahdollisuus tutustua tyttölapsiin. Yksikään järjestön tai päiväkodin edustaja ei ole huomannut yhtään mitään, tai kokenut vierailuissa mitään kyseenalaista. Herääkin kysymys  ovatko nämä työntekijät kykeneviä toimimaan ammatissaan, koska ovat saattaneet lapset vaaraan!
– Lapsia on laitettu istumaan tuntemattomien miesten syliin. Miehet ovat jakaneet näitä kuvia sosiaalisessa mediassa ja todennäköisesti lähettäneet kuvia eteenpäin ulkomaille. Rikosvyyhdissä epäillään myös lapsipornoa; kuvia tai lapsista otettuja videoita on mahdollisesti jaettu eteenpäin lapsipornosivustoille.

Oulussa sylttytehtaita ovat diakonissalaitos sekä Vuolle Setlementti. He olivat omasta mielestään ”hyvällä asialla” tuomalla suomalaisia pikkutyttöjä aikuisten miesten ”kavereiksi”. He eivät nähneet siinä minkäänlaista ristiriitaa, vaaraa, puhumattakaan, että olisivat nähneet toiminnassaan mitään arveluttavaa. Setlementillä oli Oulussa tuolloin menossa Esikoto-hanke, jossa miespuolisia turvanpaikanhakijoita tutustutettiin suomalaisiin lapsiin.

ESIKOTO-hankkeessa luotiin yhdessä esikotouttamisen ja -kotoutumisen hyvä malli, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden aktiivisen osallisuuden.

Ylläoleva teksti hankkeen sivuilta. Jokainen voi päätellä kuinka onnistunut tuo hanke lopulta oli.

Vuolle-setlementti on vielä lokakuussa 2018 jatkanut muslimimiesten tutustumiskäyntejä. Tuolloin oli vuorossa Kiimingin lukio. Syy miksi aikuisia miehiä tuputetaan lukioikäisille tytöille jäi tälläkin kertaa arvoitukseksi. Eikö näille miehille löydy minkäänlaista “miesten töiden” opettelua?

Kiitos Kiimingin lukio, että saimme käydä kylässä! Meillä oli mukava iltapäivä teidän kanssanne 🙂

Oulun kaupunginvaltuustossa kokouksessa 28.2.2019 pidettiin Oulun kaupungin rahoittaman Esikoto-hankkeen puolesta voimakkaita puheenvuoroja. Nettipoliisina tunnetuksi tullut, Keskustaa edustava Lauri Nikula sanoi mm. että “Hanke tekee juuri sitä mitä kotouttamisen tulisikin olla ja tuleekin olla”. Heidän sanotaan olevan uhaksi lasten turvallisuudelle kollektiivisesti, täysin vailla perusteita”. Twitterissä oleva video on nähtävissä täällä

Kuvakaappaus videolta.

Kuvakaappaus videolta.

Ei ihme, että yhä useampi kansalainen kysyy onko Lauri Nikula enää uskottava henkilö toimimaan poliisina. Luottamus poliisiin – erityisesti Oulun poliisiin – on pohjassa ja menee sen läpi metrin sekunnissa. Heillä on täytynyt olla tiedossa turvapaikanhakijoiden aiheuttamat riskit alaikäisten tyttöjen parissa, mutta he ovat mieluummin sulkeneet silmässä ja keskittyneet vahtimaan netissä mahdollisesti olevaa vihapuhetta. Videon myötä Nikula jäi kiinni savuava ase kädessään; hänellä oli lapsenomainen usko kehitysmaalaisten vilpittömyyteen.

Kun kävi ilmi, että osa raiskaajista oli ollut mukana Esikoto-hankkeessa, siitä kertova päivitys poistettiin kiireellä heidän Facebook-sivustoltaan. Erään tiedon mukaan kuvissa esiintyi nyt vangittuina olevia henkilöitä yhdessä lasten kanssa.

Vuolle Setlementti on myös kuskannut aikuisia turvapaikanhakijamiehiä tutustumaan päiväkoteihin, toiveena, että joku 4-vuotias saisi heistä ystävän. Linnainmaalla olevan Päiväkoti Touhulan johtaja Nina Salmi ei ainakaan tähän mennessä ole kertonut mitä 4-vuotias tyttö tekee 30-vuotiaalla miesystävällä, jonka oikeaa nimeä ei todennäköisesti tiedetä, tausta on tuntematon ja kulttuuritausta on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen.

Vuolle Setlemetistä ei asiaa haluttu kommentoida millään tavalla. Ehkä siellä odotetaan, että asia unohtuu ja että he voivat taas alkaa järjestämään suomalaisten pikkutyttöjen ja turvapaikanhakijoiden välisiä tapaamisia. Kumpikaan Esikoto-hankkeen vetäjistä, Minna Paloste tai Päivi Vatka, eivät olleet halukkaita vastaamaan medialle yhtään mitään. Onko heillä jotain salattavaa? Jotain, jota viranomaisten pitäisi tietää?

Mitä muuta vangituista tähän mennessä tiedetään?

Yksi heistä on ALDHULAIEI, Qayssar Mohsin Sbahi.

Qayssar Mohsin Sbahi Alduhulaei pääsi karkuun, mutta tavoitettiin Saksasta ja hänet palautetaan Suomeen tammikuun aikana.

Yksi tuosta seitsemän muslimin porukasta, 25-vuotias pienikokoinen Qayssar Mohsin Sbahi Alduhulaei pääsi livahtamaan. Häntä ei tavoitettu Oulusta ja lopulta poliisi antoi hänen nimensä ja kuvansa julkisuuteen. Mies tavoitettiin Saksan Saarbückenistä 3.1. Hänet vangittiin ja palautustaan Suomeen ryhdyttiin järjestelemään.

Muita tekijöitä ovat mm. afganistanilainen Javad Mirzad. Hän oli ennen Suomeen tuloaan asunut useita vuosia Turkissa, joten voidaankin perustellusti kysyä minkä turvapaikan tarpeessa hän on muka ollut?

…ja aiemmin jopa Iltalehteen tuntemuksiaan kertonut Rahmani Gheibali.

Kuva Iltalehdestä vuodelta 2016.

Kuvat instagramista.

Sekä jopa poliisin ammatista Suomessa haaveillut Abdulhadi Barhum.

Kuva Vihti-Nummela alueen paikallislehdestä.

Tämän törkeimmän tapauksen lisäksi Oulussa on nyt tullut ilmi viisi muuta tapausta, jossa turvapaikanhakijat ovat ahdistelleet ja raiskanneet suomalaisia pikkutyttöjä:
24. lokakuuta vangittiin 1975 syntynyt ulkomaalainen mies epäiltynä alle 15-vuotiaan tytön 7. lokakuuta tapahtuneesta raiskauksesta.
17. marraskuuta vangittiin kaksi ulkomaalaistaustaista miestä epäiltynä kahden alle 15-vuotiaan tytön seksuaalisesta hyväksikäytostä.
20. marraskuuta vangittiin Saif Wisam Ibrahim Al-Hardanee todennäköisin syin epäiltynä Oulussa 16.-17.11.2018 tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta ja vapaudenriistosta 
17. joulukuuta, jolloin Oulun poliisi pidätti 23-vuotiaan miehen epäiltynä 15-vuotiaan tytön raiskauksesta. Mies on nimeltään Abdul Aziz Nayef Dbeisan Al-Bodouri.

Uusin tapaus tuli julki perjantaina 11. tammikuuta. Epäiltyjen rikosten nimikkeet ovat tällä hetkellä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Teot ovat tapahtuneet kesän 2018 aikana. Poliisi on ottanut kiinni neljä ulkomaalaistaustaista miestä todennäköisin syin epäiltyinä tekoihin. Epäillyistä kaksi henkilöä on noin 20 vuotiaita ja kaksi henkilöä alle 18 vuotiaita. Uhreja on ollut – tai on tiedossa – neljä ja he ovat kaikki alle 15-vuotiaita.

Nyt vangittuna on yhteensä 15 henkilöä. Epäiltyjä on seitsemäntoista. Kaikki turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita. Rikoksilla ei näytä olevan liittymiä toisiinsa. Ensin kerrottiin, että rikoksilla ei näytä olevan liittymiä toisiinsa. Myöhemmin, 11.1. ilmitulleiden uusimpien tapausten johdosta sisäministeri Kai Mykkänen (kok) myönsi, että ”Yhdistävä seikka, jota ei pidä lakaista maton alle on, että tietyistä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla miehillä on yliedustus tällaisissa rikoksissa ja näissä Oulun tapauksissa se myös näkyy”.

Oulun poliisi epäilee myös, että nyt ilmi tulleet tapaukset ovat vasta ”jäävuoren huippu”. Tilanteen johdosta poliisi päätyikin erikoiseen ratkaisuun; lapsia ja nuoria varoitettiin somessa saalistavista ulkomaalaisista henkilöistä. Varoitus on edelleen voimassa. Erikoista oli sekin, että mediapersoonana tunnettu Kaarina Hazard paheksui moista varoittelua rasistisena ja etenkin sitä, että tekijöiden kerrottiin olevan ulkomaalaistaustaisia:

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoi 18.12. YLE:n uutisessa, että ei yllättyisi, jos tapauksia ilmenisi myös muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa.

Poliisin ja median suurin huolenaihe; ulkomaalaiset kokevat nyt ahdistelua

Teot ovat syvästi järkyttäneet ihmisten oikeustajua ja uskoa viranomaisten kykyyn hoitaa asioita. Onhan ollut tiedossa jo muutaman vuoden, että Oulussa ilmiö on olemassa. Sitä ei ole haluttu tunnustaa ja siitä puhuvia on demonisoitu. Poliitikot niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin ovat toimineet tässä(kin) asiassa kuten yleensäkin ikävän tosiasian edessä; vaietaan ja toivotaan, että asia unohtuisi. Sitä ei enää olisi.
18.12. uutisoitiin, että Oulussa asuvat ja siellä liikkuvat ulkomaalaisen näköiset ovat joutuneet kokemaan nimittelyä, uhkailuja ja jopa vihapuhetta. Poliisi on saanut tälläistä tietoa mm. seurakunnasta. Tosin, Oulun seurakunta ei taida olla kyseisen tiedon välittämiseen – ainakaan tällä hetkellä – kovin vakavasti otettava taho. Heillä on ollut vastuu siitä, että turvapaikanhakijat ovat päässeet tekemisiin pikkutyttöjen kanssa. Ovat jopa kaikin tavoin pyrkineet tähän, kertoen tämän edistävän kulttuurien välistä dialogia.

Poliisi on jopa välittänyt vetoomuksen, että ihmiset malttaisivat mielensä.

Poliisi ei suinkaan kehota kääntämään toista poskea. Siitä ei suinkaan ole kyse, vaan meiltä odotetaan sivistynyttä käytöstä. Päinvastoin kuin turvapaikanhakijoilta.

Kansa kokee, että viranomaiset ovat epäonnistuneet ja että he haluavat vähätellä tapauksia. Se ei ole mikään ihme, sillä Hämeen poliisin komisario Jari Kiiskinen on jopa  todennut, että “Nuoret ovat aina tutustuneet toisiinsa. Nyt tänne lintukotoomme on tullut myös muualta ihmisiä, mikä aiheuttaa sen, että myös toisista kulttuureista tulevat tutustuvat prinsessoihimme. Tähän myös heillä on oikeus”.

Mitäs ne nyt meistä ajattelevat?

Ulkomaisessa lehdistössä ihmetellään suomalaisten typeryyttä ja sinilmäisyyttä:

“Me espanjalaiset emme voi kuin ihmetellä, miksi näin järkyttävään uutiseen ei ole reagoitu Suomen viranomaisten taholta eikä lehdistössä? Feministit ja lasten oikeuksista huolehtivat viranomaiset eivät ole esittäneet mitään kommentteja.”

”Suomessa valkoihoiset ja kristityt vanhemmat eivät näe ongelmana usein jopa alle 10-vuotiaiden tyttäriensa sosiaalista kanssakäymistä maahanmuuttajamiesten kanssa, joiden ikä on lapsiin nähden jopa kolminkertainen”.

Valokuvissa on kommentteja, kuten ”kaunis”, ”My Baby” ja ”minä rakastan sinua”. Me ihmettelemme, miksi näitä aikuisia miehiä, jotka näkyvät kuvissa, ei ole pidätetty.

Suomalaisten hyväuskoisuus on herättänyt kummastelua jopa espanjalaisessa mediassa.

Vuoden 2015 syksyllä, jolloin pahin turvapaikkasirkus alkoi, päätti tuolloin Kempeleessä, lähellä Oulua asuva pääministeri Juha Sipilä, että hän antaa kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Seuraus oli, että kymmenet tuhannet kehitysmaalaiset kuulivat kutsun ja tulivat Suomeen. Myös Ouluun. Siellä nämä Sipilän kutsumat ovat nyt antaneet näyttönsä. PR-temppu voi tuskin pahemmin mennä pieleen. Seuraukset ovat olleet kammottavia, niin Suomen taloudelle kuin Suomen kansalaisille. Mielenkiintoista tuleekin olemaan millä verukkeilla pääministeri Sipilä venkoilee irti sanomisistaan, joiden kaikkia kauaskantoisia seurauksia emme vielä edes tiedä.

Aihe televisiossa

Oulun tapauksista räikein oli esillä  MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä maanantaina 7.12. Keskusteluun oli vaikea saada ketään muuta poliitikkoa puhumaan Jussi Halla-ahon (ps) lisäksi. Poliitikot väistelevät vastuuta, vetoavat kiireisiinsä, tai ehkä jopa pelkäävät puhua asiasta.

SDP:n Eero Heinäluomalta liikeni sen verran aikaa, että hän lähti mukaan keskusteluun. Hän myönsi, että muutama vuosi sitten ei kukaan – tarkoittanee tässä yhteydessä, poliitikkoja, mediaa ja osaa kansasta – edes käsittänyt, että turvapaikanhakijat voisivat tehdä lainvastaisia tekoja. Nyt Heinäluoma myönsi, että osa turvapaikanhakijoista on rikollisia. Kaikissa piireissä asiaa tuskin myönnetään vieläkään.

Tietysti Heinäluoman piti kertoa – ehkä häntä oli moisella lauseella jopa evästetty puolueen taholta – että myös suomalaiset tekevät lapsiin kohdistuvia rikoksia. Aivan kuin se oikeuttaisi siihen, että muutkin niitä voisivat tehdä, tai että koska Suomessa on jo ennestään rikoksia tekeviä, niin tänne voidaan ottaa heitä lisää.

Heinäluoma yritti loiventaa tilannetta sanomalla, että raiskauksista uutisoidaan nyt enemmän ja ovat ”ne vähän enemmän lisääntyneetkin”. Tämä ohjelman kohdassa 2:05 – 2:08.

Mutta mitä lääkkeeksi? Heinäluoma esitti, että jos tekijälle on annettu Suomen kansalaisuus, se voitaisiin poistaa ja henkilö palauttaa kotimaahansa. Jälkimmäinen vaihtoehto tuskin onnistuu, sillä ketään ei saa palauttaa maahan, jossa uhkaa kuolema. On myös mahdollista, että karkotettavan kotimaa ei ota häntä vastaan. Mitä sitten tehdään?

Toinen Heinäluoman lääke oli parempi kotouttaminen. Suomessa on ollut kehitysmaista saapuneita islaminuskoisia turvapaikanhakijoita jo kohta 30 vuotta ja aina törmäämme heidän kohdallaan samaan keksittyyn ja paisuteltuun ongelmaan; emme osaa kotouttaa. Tällä käännämme syyttävän sormen taas itseemme. Paremman kotouttamisen tie on loppuun kuljettu. Ei voi olla loputtomiin niin, että meiltä vaaditaan, me emme osaa, meidän pitää enemmän.

Rangaistusten koventamisia esitti niin Heinäluoma kuin sisäministeri Kai Mykkänenkin omassa debatissaan toisessa ohjelmassa. Ongelma on vain siinä, että oikeuslaitokset eivät nytkään käytä rangaistusasteikon yläpäätä, niin mitä auttaa, jos ylärajaa nostetaan? Tuskin mitään.

Halla-aho kysyi perustellusti, että ovatko rangaistus tai vankilamme näille rikollisille edes minkäänlainen pelote?

Moni poliitikko otti asiaan kantaa omissa esiintuloissaan. Nuo esitykset jäivät kauhistelun ja voivottelun asteelle. Mitään konkreettista ei Halla-ahoa lukuun ottamatta kukaan tuonut esiin.

Hallitus odotti muutaman päivän kovan paineen alla ennen kuin otti asiaan kantaa. Jokainen piilotteli visusti toistensa selän takana. Tai sitten kukaan ministereistä ei nähnyt asiassa mitään tuomittavaa toimintaa. Ehkä se oli heille pelkkää eri kulttuureihin liittyvää nuorten ihmisten viatonta kisailua. Ministereille taitaa olla vieläkin vaikeaa käsittää tapahtunutta.

Ehkä nyt odotetaan, että tunteet viilenevät ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin on käynyt niin kouluammuskelujen, kuin myös Turun terrori-iskun jälkeen.

Suomessa julkisen vallan ja hallituksen tehtävä on suojella Suomen kansalaisten turvallisuutta ja etua. Nyt siinä ollaan epäonnistuttu täydellisesti! Koskee montaa muutakin kaupunkia ja paikkakuntaa kuin Oulu.

Eilen, 11. tammikuuta julkitulleen uusimman tapauksen myötä osa poliitikoista taas pöyristyi: Pääministeri oli huolissaan ja kertoi itsestäänselvyyksiä, mm. että poliisi tutkii tapauksen ja riippumaton oikeuslaitos antaa aikanaan tuomionsa syyllisille. Tämän kaltainen yleisluontoinen viesti sopii paremmin polkupyörävarkauden yhteyteen, mutta nyt kun kyseessä on sarja poikkeuksellisen törkeitä rikoksia, niin kansa odottaa toisenlaista ulosantia.

Poliitikot, kirkko ja virkamiehet kommentoivat

Sisäministeri Kai Mykkänen sanoi Oulun seksuaalirikosvyyhdin olevan pöyristyttävä tragedia ja että tälläisten rikosten pitäisi olla kansalaisuuden menettämisen peruste. Entä jos hakijalla ei ole Suomen kansalaisuutta, eikä häntä voida karkoittaa? Tai jos Suomen kansalaisuus otetaan pois ja jäljelle jään jokin muu kansalaisuus. Mitä sen jälkeen? Näitä lasten raiskaajia tuskin voidaan palauttaa, koska Suomi noudattaa pilkulleen ihmisoikeussopimuksia ja antaa näin ollen lasten raiskaajille periaatteessa “vapaat kädet”, ts. he voivat jäädä Suomeen, koska kotimaassaan heitä uhkaa epäinhimillinen kohtelu. Se, että he voivat kohdella suomalaisia epäinhimillisesti onkin sitten sellainen asia, jolle kukaan ei tunnu voivan yhtään mitään. Nyt kerrotaan, että lakiin ollaan pikaisesti esittämässä tiukennuksia. Kansa kysyy oikeutetusti, että miksi vasta nyt? Miksi ette kuunnelleet meitä?

Mykkänen matkusti Ouluun 12.1, jossa hän keskusteli paikallisten viranomaisten ja kaupunginjohdon kanssa tilanteesta. Ministeri lupasi Oululle rahallista tukea kaupunkia koettelevan seksuaalirikosaallon aiheuttamaan kriisityöhön sekä täsmätoimiin vastaavien tapausten estämiseksi jatkossa.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala heräsi viimein ongelman laajuuteen ja kertoi on järkyttynyt uusista tapauksista ja lupasi heti maanantaina aloittaa selvityksen, sekä perustaa komitean, jossa kampaviinereiden äärellä tullaan pohtimaan mitä pitäisi tehdä. Hän ei tosin vielä tiedä mistä nämä raiskaukset kaikki johtuvat – jostain syystä hän aprikoi saman tietämättömyyden koskevan kaikkia muitakin…

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Siitä ei suinkaan ole kyse, mm. Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.) syyllistää tilanteesta suoraan maahanmuuttopolitiikan; “Koko homman juuri on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka, mutta harva sen uskaltaa ääneen sanoa”.

Myös evlut kirkolle on joku käynyt kertomassa mitä Oulussa tapahtuu. Tähän mennessä he ovat työntäneet lapsia turvapaikanhakijoiden syliin ja olleet huolissaan kun moskeijasta on rikottu ikkuna. Nyt piispa Jukka Keskitalo kertoo olevansa sydänjuuriaan myöten järkyttynyt tapauksista ja arvelee, että sinisilmäisyyttä on heidän joukossaan saattanut olla. Mutta mainitsee saman artikkelin yhteydessä myös sen moskeijan rikotun ikkunan! Se kertookin sen minkä hän näkee pahimpana tekona mitä Oulussa on viime aikoina tehty.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoi, että Oulussa on Suomen suurista kaupungeista VÄHITEN maahanmuuttajia. Esiin on tullut kahdeksan erillistä ja toisiinsa liittymätöntä rikoskokonaisuutta.

– Uskooko joku, että kaikki olisi tiedossa tai että ilmiö rajoittuisi Ouluun? Halla-aho kysyy Facebookissa. Halla-aho toteaa poliisin ja median kertovan tapauksista julkisuuteen vasta, kun on somen paineessa aivan pakko.

– Raiskattuja lapsia on paljon, yksi kuollut, ilmeisesti itsemurhan tehneenä. Suomi uhraa lapsia monikulttuurille. Sipilä on huolissaan vihapuheesta.

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho on vaatinut hallitusta koolle uusimman tapauksen tultua julkisuuteen: ”Esitämme, että hallitus kokoontuu ylimääräiseen istuntoon, jossa saamme sisäministeriltä ja turvallisuusviranomaisilta tiedonannon Oulun poikkeuksellisen kuvottavista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Hallituksen täytyy saada tarvittavat faktat ja kuulla asiantuntijoiden toimenpide-esitykset”, Terho sanoi tiedotteessa lauantaiaamuna.

Terho luonnehti epäiltyjä rikoksia törkeäksi hyökkäykseksi suomalaisia arvoja ja kansanturvallisuutta kohtaan. ”Puheet eivät riitä, tarvitsemme tekoja. Meidän on vastattava nopeasti ja konkretialla: kovemmat rangaistukset, hallitumpi maahanmuutto, palautukset pikavauhtia ja kunnon resurssit poliisille”, Terho totesi.

Terho on oikeassa: Puheita on pidetty jo ihan tarpeeksi! On tekojen aika, mutta samalla kansalaisia kalvaa vahva epäilys siitä, että mitään konkreettista ei tule tapahtumaan, koska turvapaikanhakijastatuksen takia epäillyt nauttivat poikkeuksellisen vahvaa lain suojaa.

Myös demarileirissä on herätty ongelmaan; SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman on tänään 13.1. viestittänyt, että hän haluaa eduskuntaryhmät koolle Oulun ja Helsingin tapahtumien vuoksi.

Lindtman ehdottaa muun muassa lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistusten koventamista sekä sitä, että törkeisiin seksuaali- ja väkivaltarikoksiin syyllistynyt voisi menettää kansalaisuutensa.
Tilanne SDP:ssä on hankala; suurin osa demareista kannattaa vapaata maahanmuuttoa ja eivät hyväksy vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista. Mutta jotain heidän pitää sanoa ja tehdä, sillä vaalit ovat tulossa ja siksi pitää yrittää vaikka tyhjillä lupauksilla pelastaa se mitä pelastettavissa on.

Yksi pahimmista ylilyönneistä koskaan oli sisäministeriön virkamiehen Kalle Kekomäen 12.1. julkaisema twiitti:

Kansainvälisten asioiden yksikön EU – ja kv- vastuualueen esimiehen näkemys miksi turvapaikanhakija raiskaa Suomessa.

Sittemmin Kekomäki joutui selittelemään sanojaan ja oli muka-pahoillaan tästä freudilaisesta lipsahduksestaan.

Virheistä valheisiin

Suurin virhe on tehty syksyllä 2015 kun hallitus ei tehnyt mitään pääosin Ruotsista saapuneiden turvapaikanhakijoiden virran patoamiseksi. Silloinen sisäministeri Petteri Orpo syytti arvostelijoita rasisteiksi ja pääministeri puhui jostain eurooppalaisista arvoista. Sen jälkeen virheitä tehtiin sarjana; jokainen Suomeen päässyt turvapaikanhakija sai kulkea vapaasti, heitä kuunneltiin, heitä uskottiin ja media otti heidät lemmikeikseen kehittämällä huikeita sankaritarinoita, kaivaen vaikka tikulla esiin jonkun joka voisi kertoa kohtaamastaan rasismista.

Mutta miten ihmeessä tähän kaikkeen on reagoitu vasta nyt? Merkit ovat olleet ilmassa jo monta vuotta. Poliitikot ovat vähätelleet asiaa ja syytelleet epäilyjä esittäneitä suomalaisia rasismin ja vihan lietsomisesta. Pääministeri Sipilä sylki uuden vuodenpuheessaan kansalaisten päälle ja mainitsi vihapuheen olevan rikos. Sen sijaan, että hän olisi edes yrittänyt tuomita turvapaikkaa hakeneiden teot. Ei ihme, että Unkarin mediassa Sipilälle naurettiin ja hänen puheensa nähtiin oman kansan päälle kusemisena.

Samaa mieltä on suurin osa suomalaisista.

Lauantai-iltana 12.1. Sipilä kertoi, että Suomessa tapahtuu joka päivä useita lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä ja että Oulun tapaukset eivät siinä suhteessa ole mitenkään erityisen merkittäviä. Tarkoittiko Sipilä sitä, että niitä tapahtuu aivan erityisen paljon Oulun seudulla, joka on vahvaa lestadiolaisaluetta – sitä samaa uskonlahkoa, johon Sipilä itsekin kuuluu.

Uusi Suomi-nimisen verkkolehden ylisuvaitsevainen päätoimittaja Markku Huusko ymmärsi vasta 12.1. uusien pidätysten myötä mikä tilanne Oulussa on. Siihen eivät riittäneet aiemmat teot ja vangitsemiset. Huusko ei ole koskaan nähnyt maahanmuutossa minkäänlaisia ongelmia ja on sulkenut US-blogeja erimieltä kanssaan olevilta henkilöiltä. Nyt hänen oli pakko myöntää, että kevään eduskuntavaaleissa yksi tärkeimmistä aiheista on sittenkin maahanmuutto ja sen lieveilmiöt. Omasta mielestään Huusko edustaa totuusmediaa.

“Oulun seksuaalirikosepäilyistä tuli yhteinen huolenaihe”.

Lisää pidätyksiä ja oikeudenkäyntejä luvassa

Eilen 12. pidätettiin Helsingin Roihuvuoressa kolme ulkomaalaistaustaista miestä epäiltynä lapseen kohdistuneesta törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta

Poliisin tutkinnassa olevan tapahtumasarjan epäillään tapahtuneen viimeisen kahden kuukauden sisällä itähelsinkiläisessä asunnossa. Poliisi ei tarkentanut, koskevatko molemmat nimikkeet kaikkia epäiltyjä.

Myös Jyväskylässä käydään piakkoin oikeutta turvapaikanhakijoina saapuneen kahden nuoren miehen tekemistä raiskauksista, joissa kohteina on ollut alaikäisiä.

 


 

Oulun raiskauksiin liittyvän henkilön etsintäkuulutus!

Epäilty pidätettiin Saksassa 11.12.2018, mutta viranomaisten tietokatkon vuoksi henkilö vapautettiin ennen kuin hänet ehdittiin noutaa Suomeen!

Miehestä on annettu kansainvälinen etsintäkuulutus.

Oulun poliisi julkaisi kuvan etsittävästä henkilöstä ja pyytää vihjeitä

11.12.2018 klo 11.58. Päivitetty 18.12. 12:45.

Oulun poliisilaitoksella on tutkittavana seksuaalirikos, jossa epäillyt teot ovat kohdistuneet alle 15-vuotiaaseen tyttöön kuluvan vuoden aikana. Rikoksesta epäiltyinä on kahdeksan henkilöä, joista Oulun käräjäoikeus on poliisin vaatimuksesta määrännyt tutkintavankeuteen seitsemän miestä.

Kahdeksannen epäillyn tavoittamiseksi Oulun poliisi julkaisee nimen, kuvan ja tuntomerkkejä.

Etsittävän miehen, ALDHULAIEI, Qayssar Mohsin Sbahi, tuntomerkit:

-25-vuotias
-pituus 165 -170 cm
-normaali vartalo
-ruskeat silmät
-tummat/mustat hiukset
-mahdollisesti parta
-mahdollisesti silmälasit


Vihjeitä ja havaintoja asiaan liittyen voi soittaa Oulun poliisin vihjepuhelimeen 0295 416 194 tai lähettää sähköpostilla vihjeet.oulu(at)poliisi.fi.

Oulun poliisi tutkii tapausta nimikkeillä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä raiskaus ja pahoinpitely.



Nettikirja Ulvilan surmasta

Kirja on nyt vapaasti ladattavissa alla olevan linkin takaa:

 

Ulvilan surma: Miksi Anneli Auer on syytön

 

 



Kartat

Selvittämättömät henkirikokset kartalla




111 lapseen kohdistunutta surmatyötä

>




Kadonneet kartalla




Piia Ristikankare – Katosi Piikkiössä 7.10.1988

Lähes 30 vuotta sitten kadonneen, silloin 15-vuotiaan, Piia Irmeli Ristikankareen tapaus on ollut esillä mediassa viime aikoina poikkeuksellisen usein.

Piia poistui kotoaan mahdollisen mielenkuohun vallassa pimeänä lokakuisena iltana vuonna 1988. Hänestä ei ole tämän jälkeen ensimmäistäkään luotettavaa havaintoa.

Katoaminen oli vuoteen 2002 saakka Kaarinan poliisin tutkinnassa, siirtyen sen jälkeen Keskusrikospoliisille.

Piian löytymisen, tapauksen selviämisen ja myöhemmän tutkinnan kannalta oli epäedullista, että ilmoitus katoamisesta tehtiin vasta pari päivää katoamisen jälkeen. Ikävintä on ollut kuitenkin se, että katoamiseen suhtauduttiin poliisissa asenteella ”kyllä se sieltä kohta kotiin tulee”. Jäljet kylmenivät.

Piia julistettiin kuolleeksi vuonna 2001. Olisiko tieto kuolleeksi julistamisesta tavoittanut mahdollisen tekijän ja/tai asiasta jotain tietävän, sillä samana vuonna Poliisi-TV:lle toimitettiin salaperäinen ”Tom från Borås -kirje”. Siinä kuvailtiin varsin yksityiskohtaisesti, että “tajutonta tyttöä kannettiin autoon”, kerrottiin auton tuntomerkit ja jopa rekisterinumero. Kirje toimitettiin edelleen poliisille, joskin se seikkaili viitisen kuukautta eri poliisiyksiköiden välillä ja jopa unohtui paperipinoon, ennen kuin KRP:n Turun osasto sai sen haltuunsa.
– Kirjeen lähettäjä jäi tuntemattomaksi. Poliisi pitää kuitenkin kirjeessä olevia tietoja merkityksellisenä. Kirjeessä oli mm. maininta seksuaalirikoksista epäillyn henkilön osallisuudesta Piian katoamiseen.

Toinen tieto tuli kalastajalta vuonna 2002. Tämä kertoi nähneensä, kun kaksi miestä kippasi veteen jotain raskaan oloista. Kalastajan mukaan miehet olivat tekemässä jotain luvatonta ja salaista. Vuoden 2003 marraskuussa keskusrikospoliisi aloitti vesietsinnät Piikkiönlahdella. Lahden mutaista pohjaa tutkittiin sukeltajan avustuksella. Mitään todisteita ei vesistöstä kuitenkaan löytynyt.

Kolmas tieto oli alkuun huhu, jonka mukaan Piia olisi katoamisiltanaan 7.10.1988 nähty kotitalonsa lähellä olevan Pontela -nimisen nuorisotalon liepeillä. Puhuttiin jopa 100-prosenttisen varmoista näköhavainnoista. Huhut saivat alkunsa netin keskustelupalstoilla ja niistä kerrottiin mm. murha.infossa.

Poliisi peräänkuulutti henkilöitä, jotka olisivat nähneet Piian Pontelassa tai sen lähistöllä katoamisiltanaan. Kukaan ei ilmoittautunut.

Huhut jatkoivat silti elämistään.

Piia pikkutyttönä. Muutama vuosi myöhemmin hänen kohtalokseen tuli kadota jäljettömiin. Kuvakaappaus YLE:n Kadonneet-ohjelmasta.

Vuonna 2017 aktiivinen tutkinta käynnistyi uudelleen. Ensin poliisi tiedotti tehneensä Piian kotitalolle Piikkiön Peipontielle etsinnän, jossa pyrittiin kartoittamaan, onko Piia mahdollisesti surmattu kotona tai kodin läheisyydessä, ja että onko ruumis kätketty tontille, taloon tai piharakennukseen.
– Mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. Tutkintaa johtavan komisarion mielestä lähisukulaiset ovat melkoisella varmuudella suljetut pois osallisuudesta Piian katoamiseen.

Poliisi halusi varmistaa asian ja myös siksi, että erilaiset huhut Piian kuolemasta omaisten toimesta tavallaan pakottivat tekemään asian eteen jotain.

Etsintöjen yhteydessä otettiin talteen esineitä, joista on mahdollista saada Piian DNA-näyte. Muun muassa meikkipussi oli yhä olemassa ja siellä ollut huulirasva lähti laboratorioon.
-Voidaan toki kummastella, että miksi vasta nyt? DNA tunnistemahdollisuus on ollut käytössä kuitenkin jo yli 20 vuotta.

Piikkiö ilmasta. Piian kotoa Peipontieltä Pontelaan on 250 – 300 metriä. Sen ajan kävelee muutamassa minuutissa. On mahdollista, että Piia kotoaan lähdettyään käveli suoraan tänne. Mutta miksi ei ainuttakaan todistettavaa näköhavaintoa?

Aivan uutta tietoa ja intoa saatiin kun nimimerkki “Vanhakansa” postasi murha.infoon Piian katoamista koskevaan ketjuun Piikkiön paikallislehden uutisia. Uutisissa oli maininta tappelusta Pontelan discossa Piian katoamisiltana. Kyseessä oli sen verran iso rähinä, että paikalle oli hälytetty poliisi ja tapaus vietiin aikanaan oikeuteen, jossa osallisille langetettiin sakkoja. Koska tapauksesta on oikeuden päätös, niin osallisten nimet ovat tiedossa ja poliisi pyrkii jäljittämään heidät ja käy “Pontela-kortin” vielä kerran läpi.

Toki ennen vuotta 2001 saatiin myös vihjeitä. Yksi niistä oli kun 18. tammikuuta 1990 eräs nainen, Piian sukulainen, sai puhelun, jossa kerrottiin tietoja erään kiinteistön alueelta, minne Piia on haudattu. Puhelu katkaistiin nopeasti, eikä puhelun saaja ehtinyt sanoa mitään. Sukulaisnainen toimitti vihjeen poliisille, joka ei kuitenkaan pystynyt paikallistamaan kiinteistöä.
– 18 vuotta myöhemmin saatiin selville, että paikka olisi Sauvossa oleva puuliiteri, mutta sieltä ei löydetty yhtikäs mitään Piiaan viittaavaa.

Kuka soitti? Miksi?

On jo moneen kertaan eri yhteyksissä todettu, että Piian ja hänen 14-vuotiaan veljensä välille tuli kiistaa television kaukosäätimestä. Mutta millaista ohjelmaa telkkarista oli tuolloin tarjolla? Halusiko Piia Katsoa Bill Cosby showta? Singaporen orastava demokratia tuskin kumpaakaan kiinnosti, joten kolmoselta tullut elokuva “Murhasta tuli totta” oli ikään kuin enne jostakin…

7.10.1988 tuli telkkarista tälläisiä ohjelmia.

Piia Ristikankareen katoaminen on tietysti aiheuttanut spekulaatioita siitä mitä hänelle on tapahtunut, mihin hän katosi ja oliko tuona marraskuisena yönä liikkeellä sarjamurhaaja? Mukaan on vedetty Jehovan todistajat, läheinen Toivonlinna, liftaaminen silloisella ykköstiellä – ja se, että Pontelan discoiltana tapahtui jotain.

Löytyykö tapauksen ratkaisu sittenkin Pontelasta?

Nuorisotalo Pontela sijaitsee Piikkiön keskustassa.

Keskustelua kahdessa ketjussa jo vuodesta 2007:

Ketju 1  Ketju 2

Lähteet: murha.info, mtv.fi, YLE.fi/Kadonneet, Piikkiön paikallislehti, Helsingin Sanomat.




111 lapseen kohdistunutta surmatyötä

111 lapseen kohdistunutta surmatyötä – 173 uhria.

>

Karttaan on merkitty tägeillä ne paikkakunnat missä henkirikos on tehty. Klikkaamalla tägiä avautuu tapauksesta lisää tietoja uutisen muodossa ja/tai murha.infossa olevaan keskusteluketjuun.

Siniset tägit ovat tapauksia, joissa on ollut yksi tähän kategoriaan luokiteltu uhri. Oranssi tägi kertoo, että uhreja on ollut useampia.

Kartassa ei ole tapauksia, joissa lapsen sisarus tai joku perheen ulkopuolinen on surmannut lapsen. Sisarusten välisistä henkirikoksista löytyy osa aiemmin etusivulla julkaistusta artikkelista Alaikäisten tekemät henkirikokset: Kun lapsi tappaa!

Perheen ulkopuolisen tekemäksi katsotaan ne tapaukset, joissa surmaajalla ei ole huoltajuussuhdetta uhriin; täysin ulkopuolinen henkilö, esimerkiksi Janne Aikalan surma Turussa 1986, sekä Sami Laakson surma Mikkelissä 1989 eivät ole tässä kartassa. Ne, kuten monet muutkin tapaukset ovat saaneet oman keskusteluketjunsa.

Mukana kartassa eivät suinkaan ole kaikki lapsensurmat ja lapsisurmat, vaan päädyttiin lukemaan 111. Mukana ovat tapaukset vuodesta 1 960. Eivät suinkaan kaikki, mutta hyvin moni.

Mainittakoot, että 1940- ja 1950-luvulla äidin lapsiinsa kohdistamia surmia oli selkeästi enemmän kuin esimerkiksi jo 1960-luvulla. Todennäköisiä syitä tähän ovat kohentunut taloustilanne, jolloin yksinhuoltajaäiti on pärjännyt paremmin, lapsen saaminen ”ilman isää” ei ole enää ollut häpeäksi ja elinikäiseksi taakaksi johtanut tilanne. Unohtamatta terveydenhuollon kehittymistä, valistusta sekä yleisen sivistystason nousua.

Lapsensurmaan voi syyllistyä vain äiti, mutta käsitteellä ”lapsisurma” tekijä on joku muu kuin äiti.

Kartassa on mukana äidin, isän, äitipuolen, isäpuolen ja kasvattivanhempien tekemiä henkirikoksia. Yhden yön satunnaistuttua ei ole laskettu perheeseen kuuluvaksi, joten Nivalan tapaus vuodelta 1995 ei ole mukana kartassa. Siitä on oma artikkelinsa etusivulla ja keskusteluosiossa.

Otsikko kertoo tapausten määrät, mutta uhreja on enemmän. Se selittyy sillä, että kartassa on myös tapauksia, joissa uhreja on ”samalla kertaa” ollut enemmän, mm. Savonlinnassa 1961, jolloin isä hukutti kolme poikaansa. Tai tapauksia, joissa uhreja on ollut enemmän kuin yksi, mutta teot ovat ajoittuneet pidemmälle aikavälille. Kuten esimerkiksi Oulussa tehdyt viiden lapsen surmat, jotka tulivat ilmi vuonna 2014, mutta olivat tapahtuneet useamman edeltävän vuoden aikana.

Joissakin tapauksissa on samalla kertaa surmattu muitakin saman perheen jäseniä tai perheen ulkopuolisia, mutta tässä artikkelissa on huomioitu vain alaikäiset ja heistä ne, jotka surmasi perheen huoltaja.

Ainakin parista tapauksesta on naispuolinen tekijä lähtenyt suorittamaan elinkautista tuomiota. Miespuolisista useampi kuin kaksi.

Surmatapoja ei tähän ole tilastoitu, mutta naisten tekemät ovat useimmiten hukuttamisia. Miehet ovat tehneet surmat useimmiten ampumalla tai hukuttamalla. Miehet ovat myös naisia useammin tehneet tekonsa jälkeen itsemurhan. Osa teoista on ollut laajennettuja itsemurhia.

Linkki keskusteluun Lapsisurmat Suomessa




Selvittämättömät kartalla

Suomessa on reilusti yli sata selvittämätöntä henkirikosta. Muutamat ovat selvinneet jopa vuosien kuluttua teosta. Osa ei tule selviämään koskaan, joissain tekijä saatetaan tietää, mutta juridista prosessia häntä vastaan ei enää saada, joko syyteoikeuden vanhentumisen tai tekijän kuoleman vuoksi.

Karttaan on merkitty mahdollisimman tarkkaan ne kohteet missä henkirikos on tehty ja/tai mistä ruumis on löytynyt. Mukana on mahdollisimman moni selvittämätön henkirikos vuodesta 1950.

Lähteinä on käytetty murha.infon keskustelupalstaa ”Selvittämättömät henkirikokset” ja jos tapauksesta on avattu keskusteluketju, niin linkki on mainittu kunkin tapauksen yhteydessä.

Muina arvokkaina teksti- ja kuvalähteinä mainittakoon mm. rikoslehdet Alibi, Rikosposti sekä Rikospoliisin mukana. Sanoma- ja aikakauslehdistä mainittakoon erityisesti Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat, mtv.fi sekä Hymy.

Aiheesta on avattu keskustelu Selvittämättömät henkirikokset -osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos jokin tapaus puuttuu (huom! vain 1950 ja uudemmat) tai jossain on jotain korjattavaa.

Muuten keskustelu kartalla mainituista tapauksista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä/henkilöitä varten aikoinaan avattu.




Kuumaverisesti Sinun!

Painajainen 25 vuoden takaa

Vuoden 1992 joulua vietettiin eräässä lahtelaiskodissa kauhun ja pelonsekaisissa tunnelmissa. Vanhempien 20-vuotias tytär oli ollut kateissa jo lokakuusta lähtien. Heidän pahin pelkonsa ja aavistuksensa olivat käymässä toteen; vaikka pienen pientä toivoa oli, niin se jäytävä tunne vain voimistui, että he eivät enää koskaan tulisi näkemään lastaan.

Tuo lapsi oli Lahdessa 7. helmikuuta 1972 syntynyt Sari Maarit Sinisalo.

10.2.1962 syntynyt marokkolainen Ayoub El Yaakoub oli muuttanut rakkauden perässä Suomeen, asettuen Kouvolaan asumaan. Solmimansa avioliitto ei kuitenkaan onnistunut, vaan pian oli edessä ero.

Toki El Yaakoubilla oli ammatti; kokki, mutta jostain syystä sen alan töitä ei ollut tarjolla ja hän joutui elättämään perheensä – kaksi lastakin oli jo siunaantunut – työttömyyskorvauksilla.
Avioliitto oli päättynyt ja sen myötä päättyisi mahdollisesti myös lupa asua Suomessa. Pitäisi keksiä jotain… Etsiä uusi nainen!

Kohtalokas tapaaminen 

El Yaakoub ei suinkaan ollut Suomessa yksinäinen. Hänellä oli sukulaisia ja tuttavia Lahdessa. Siellä asui tuolloin myös Sari Sinisalo.

Kesällä 1991 Sari Sinisalo oli viettämässä iltaa eräässä nuorison suosimassa ravintolassa. Siellä hän tapasi 29-vuotiaan Ayoub El Yaakoub – nimisen henkilön. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä – ainakin Sarin puolelta.

El Yaakoub asui sukulaistensa ja tuttaviensa luona Lahdessa, mutta jonkin ajan kuluttua hän muutti Sarin ja tämän vanhempien luokse. Vaikka vävykokelas oli auttavainen ja touhusi keittiössä ahkeraan, niin vanhemmat suhtautuivat häneen epäluuloisesti: ”Iloinen Sari oli jotenkin vaisun oloinen, kun El Yaakoub oli paikalla”. ”Hänessä on vain kaksi hyvää ominaisuutta; hän ei polta eikä juo”.

Avoliiton autuus

Sari Sinisalo sai opiskelupaikan Hämeenlinnan Sosiaalialan oppilaitoksesta, joten syyskuun alussa 1992 oli edessä muutto. Hän ja El Yaakoub saivat asunnon Nummen kaupunginosasta, osoitteesta Haratie 6 B. Nyt he olivat avopari.

Haratie 6:n pihaa vuodelta 1992.

Haratie 4-6 vuonna 2009.

Oliko jompikumpi sitten mustasukkainen, vai oliko kyseessä vain eri kulttuurien yhteensovittamisesta syntynyttä kitkaa, mutta asunnosta kuului usein riitelyn ääniä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 25. lokakuuta – vain alle kaksi kuukautta yhteen muuttamisesta, klo 02:30 aikaan asunnosta kuului huutoja; ”hullu, hullu, lopeta hullu”! Sen jälkeen kuului kolahdus ja tuli hiljaista. Ääniin eivät naapurit reagoineet, mutta myöhemmin kysyttäessä ne kyllä muistettiin.

Joku kuitenkin näki, kun El Yaakoub tuli asunnosta ulos, otti parkkipaikalta Sarin beigenvärisen, punaisella kylkiraidalla varustetun, Ford Fiestan, HOH-227 ja poistui jonnekin. Autosta saatiin silminnäkijähavainto samalta yöltä Lahdesta. El Yaakoub oli kenties suunnannut sukulaisten luokse ja ollut siellä pari päivää.

Sari katoaa

Tiistaina 27. päivä hän oli palannut asunnolle ja poistunut sieltä saman päivän aikana kantaen mukanaan isoa matkalaukkua. Laukun arvoitusta on pohdittu, mutta todennäköisesti Sari on surmattu 25.10. yöllä ja ollut asunnossa aina tuohon 27.10 saakka, jolloin se “suuri rakkaus” on sullonut pienikokoisen, vain 153 senttiä pitkän Sarin ruumiin laukkuun ja vienyt autoon.

El Yaakoub on mahdollisesti saanut apua ruumiin kuljettamiseen sukulaisiltaan. Nämä eivät kuitenkaan koskaan kertoneet asiasta poliisille.

27. päivän iltana El Yaakoub soitti Sarin vanhemmille ja kovasti huolestuneen kuuloisena kysyi, onko heillä tietoa missä Sari on?

Vanhemmat huolestuivat. He lähtivät heti seuraavana päivänä Hämeenlinnaan ja käymään asunnolla. Asunnolle saavuttuaan he huomaavat, että se on poikkeuksellisen siisti ja siellä oli vain ylimielisen oloinen El Yaakoub, joka kertoi, ettei hän tiedä missä Sari on. ”Etsikää tytärtänne ruotsinlaivalta tai Helsingin hotelleista, mutta täällä hän ei ole”.

Huoli kasvoi; onko lapsellemme tapahtunut jotain kauheaa? Isä teki jo saman päivän aikana, 28.10. katoamisilmoituksen Hämeenlinnan poliisille.

Poliisi tavoitti El Yaakoubin, joka edelleen kielsi tietävänsä avokkaansa olinpaikkaa. Naapurien kautta saadun tiedon yöllisestä huudosta El Yaakoub kielsi ja sanoi, ettei ole koskaan pahoinpidellyt Saria. Pankkitietoja tutkittiin. Sarin tilillä ollut 30 000 markkaa oli poissa – toki rahaa kuluu elämiseenkin, mutta ei kait noin runsaasti parissa kuukaudessa…

Kävi myös ilmi, että Sarin tililtä oli yritetty nostaa 25. päivän yönä klo 3:20 kaksituhatta markkaa ja klo 03:22 sata markkaa. Nostot olivat epäonnistuneet, koska laiteyhteys oli tuolloin sattumalta ollut poikki tilipankkiin. Tämän jälkeen El Yaakoub oli nostanut omalta tililtään klo 3:23 kaksituhatta markkaa ja klo 3:24 kolmesataa markkaa. El Yaakoubin mukaan hän oli automaatilla tuolloin yksin ja hän myös kertoi, että hänellä on Sarin lupa käyttää myös tämän kortteja.

Tuo pankkiautomaatti sijaitsi noin kilometrin päässä Haratien asunnolta.

Helsingin Sanomat 13.11.1992.

Iltasanomat 14.11.1992.

Syytä epäillä

Vanhempien kertomusten, ja El Yaakoubin epäjohdonmukaisten kertomusten, perusteella Sarin katoamisessa oli syytä epäillä henkirikosta. Sarin ystävät kertoivat El Yaakoubin pahoinpidelleen Saria ja, että tämän vuoksi Sari oli käynyt Kanta-Hämeen keskussairaalassa nenään ja takaraivoon tulleiden vammojen takia.

Sarin passi ja muut henkilökohtaiset tavarat olivat asunnolla. Mikään ei viitannut siihen, että hän olisi yhtäkkiä saanut päähänpiston lähteä matkalle.

Poliisi tutki Haratien talojen roskalaatikot sekä asunto-osakeyhtiön käyttämän kaatopaikan, sekä suoritti maasto- sekä vesistötutkimuksia Hämeenlinnan lähellä.

Haratien roskalavat tutkittiin huolella.

El Yaakoub pidätettiin. Hän esiintyi pöyhkeästi ja kielsi tietävänsä Sarin katoamisesta yhtään mitään ja oli aivan ymmällä, että mihin Sari on kadonnut. Minkäänlaista selitystä hän ei halunnut antaa. Selliin hän halusi Koraanin luettavakseen. Uusissa kuulusteluissa El Yaakoub saatiin kiinni valheista, mutta niihin hän suhtautui kepeästi; ”teille vääräuskoisille voin puhua mitä vain. Olen tilivelvollinen vain Allahille”, mies perusteli ajatuksiaan.

Poliisi esitti vangitsemispyynnön Hämeenlinnan raastuvanoikeudelle, mutta pyyntö evättiin; lisää todisteita tarvitaan.

Kuulusteluissa kävi myös kaksi El Yaakoubin ulkomaalaista kaveria, mutta heidät päästettiin kuulustelujen jälkeen vapaaksi. Kukaan ei tuntunut tietävän Sarin kohtalosta yhtään mitään.
Naapurien näkemä isokokoinen matkalaukku löydettiin. Se, kuten koko asunto käytiin huolellisesti läpi – mikään ei kuitenkaan viitannut henkirikokseen.
Oliko laukku sama, vaiko tarkoituksella hankittu samanlainen?

12. marraskuuta 1992 rikostutkijat uskovat saaneensa tarpeeksi näyttöä vangitsemiseen ja vangitsemispyyntö uusitaan. Samoin tuloksin; näyttö ei edelleenkään riitä.

”Näyttö ei riitä”

Tämä päätös sai aikaan voimakasta kritiikkiä.

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden puheenjohtaja Kauko Lehtonen totesi lehdistölle, että koska; ”ruumista ei ole löytynyt, asunnossa ei ole verijälkiä ja saattaa olla, että neiti Sinisalo on lähtenyt vapaaehtoiselle lomamatkalle, niin edellytyksiä vangitsemiselle ei ole”. Lisäksi herra oikeuden puheenjohtajan mielestä katoamisesta oli kulunut vielä liian vähän aikaa ja että epäilty kiistää kaiken jyrkästi.

El Yaakoub kiitti ja poistui Lahteen sukulaistensa luokse.

Poliisi ei kuitenkaan luovuttanut, vaan 7. joulukuuta he menivät Lahteen tarkoituksena kuulla El Yaakoubia vielä kerran. Miestä ei kuitenkaan tavoitettu. Kukaan ei tiennyt – tai ollut tietävinään – missä hän on.

Iltalehti 15.12.1992.

Pahin mahdollinen käy toteen

Tulee joulu ja saapuu vuodenvaihde.

Torstaina 31.12. eräs padasjokelainen nainen on iltalenkillä kotitalonsa lähettyvillä Nyystölässä, silloisen nelostien lähellä. Hän huomaa metsikössä mustan muovisäkin. Uteliaisuuttaan hän avaa säkkiä ja luulee näkemäänsä ensin mallinukeksi…

Poliisi saapuu paikalle. Selviää, että säkissä on 20-vuotiaan Sari Sinisalon ruumis. Rikostutkimus on nyt nollapisteessä. Tästä lähdetään. Tarkemmissa tutkimuksissa käy ilmi, että ruumiissa on jälkiä pahoinpitelystä.

Sarin kotoa Haratieltä on ruumiin löytöpaikkaan noin 75 kilometriä.

Reitti Haratieltä Nyystölään. Ajoiko El Yaakoub suorinta tietä, vai kävikö hän Lahdessa hakemassa tuttavansa mukaan? Valikoituiko Nyystölä sattumalta paikaksi missä säkki heitettiin metsikköön?
Kartta googlemaps.

Iltalehti 7.1.1993. Ruumiin löytymisestä uutisoitiin  etusivulla

Nyt oli edessä raskas ilmoitus; vanhemmille pitää kertoa, että heidän tyttärensä on löytynyt surmattuna. Se heikkona lepattanut toivonliekki sammui lopullisesti.

Tieto ruumiin löytymisestä halutaan salata medialta, ettei epäilty mahdollisesti poistu maasta. Tieto vuotaa kuitenkin lehdistölle – mutta vahinko oli ehtinyt tapahtua jo aiemmin.

Haku päälle

7. tammikuuta 1993 Hämeenlinnan raastuvanoikeus julisti marokkolaisen Ayoub El Yaakoubin vangituksi poissaolevana. Liki kaksi kuukautta aiemmin samainen oikeus oli vähätellyt poliisin tietoja.

Tutkinnassa alun alkaen mukana ollut rikosylikonstaapeli Reijo Halonen koki, että rikostutkijat joutuivat eräänlaiseen pellen asemaan. Oikeus ei jostain syytä ymmärtänyt, että vangitsemismääräyksessä ei ollut kyse syyllisyyden osoittamisesta, vaan siitä, että näyttö rikoksesta on ja epäilty olisi vangittava tutkinnallisista syistä.
Halonen kertoo, että ”tuli jonkin verran kiristeltyä hampaita siinä vaiheessa, kun oikeus suorastaan tyrkytti epäilylle tilaisuutta poistua maasta”.

Helsingin Sanomat 8.1.1993.

Hämeenlinnan rikospoliisi selvitti tutkimuksissaan, että viimeiset havainnot El Yaakoubista olivat joulukuun alkupuolelta Lahdesta. Selvisi myös, että El Yaakoub oli poistunut Suomesta Tukholmaan. Saapunut sinne 5.12. ja lentänyt sieltä Kairoon, Egyptiin. Siellä hänet pidätettiin ilmeisesti viisumiongelmien takia. Lentolippunsa paluuosan hän oli hävittänyt siinä toivossa, että häntä ei palautettaisi Tukholmaan. Egyptistä El Yaakoub lennätettiin tiistaina 8.12. Marokkoon. Jäljet päättyivät Casablancaan.

Helsingin Sanomat 29.4.1993.

Epävirallisen tiedon mukaan Marokon poliisi pidätti, Suomen poliisin pyynnöstä, El Yaakoubin ja jossain vaiheessa eläteltiin jopa toivoa siitä, että hänet palautetaan Suomeen selvittelemään avovaimonsa surmaan liittyviä seikkoja.

Toive oli hauras ja lopulta se mureni kokonaan. Marokko ei luovuta kansalaisiaan muualle tuomittaviksi.

El Yaakoub on edelleen kansainvälisesti Interpolin etsintäkuuluttama ja hänen uskotaan elävän eteläisessä Euroopassa. Häntä epäillään murhasta.

Iltasanomat 24.5.2011.

Sari Sinisalon surmaaja pääsi rangaistuksetta. Suomalaisia pidettiin pilkkanaan.

Mutta miksi Sari surmattiin? Oliko “tulisieluinen” – kuten Sarin vanhemmat El Yaakoubista sanoivat – sairaalloisen mustasukkainen. Koituiko hyväuskoisuus Sarin kohtaloksi? Kuvitteliko hän voivansa muuttaa El Yaakoubin tapoja? Miksi hän ei lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta vielä kun se oli mahdollista – vai oliko se enää mahdollista?

Toisaalta; El Yaakoubia ei ole tuomittu Sarin surmasta ja ilman tuomiota hän on yhtä vähän surmaaja kuin kukaan muukaan.

Sarin katoaminen ja surma oli tietysti esillä myös rikoslehdissä; Rikospostin mukaan Sari oli ottanut yhteyttä jopa selvännäkijään kysyäkseen kannattaako hänen jatkaa suhdettaan El Yaakoubin kanssa.

Keskustelua aiheesta




Kadonneet kartalla

Suomessa jää vuosittain kateisiin useita henkilöitä. Jotkut löytyvät vuosienkin kuluttua. Toisia ei koskaan. Heidän kohtalonsa jää täysin pimeäksi. Osa kadonneista on hukkunut vesistöihin, osa maastoon. Joidenkin kohtalona on todennäköisesti ollut joutua henkirikoksen uhriksi – ruumista vaan ei koskaan löydy. On myös heitä, jotka ovat kadonneet vapaaehtoisesti – omasta tahdostaan – ja ovat joko kuolleet tai elävät jossain uutta elämää.
– Omaiset ja ystävät elävät epävarmuudessa; mitä heidän tuntemalleen ihmiselle on tapahtunut? Mihin hän on joutunut?

Kartassa on pieni osa kadoksiin jääneistä ja/tai edelleen kateissa olevista henkilöistä.

Karttaan on merkitty kohteita, joissa kadonnut henkilö on asunut, tai jossa hänestä on viimeinen varma havainto. Lähteenä on pääsääntöisesti käytetty murha.infon Kadonneet -osiota.

Aiheesta on avattu keskustelu Kadonneet-osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos kartalla mainittu henkilö on löytynyt, tai jos tietää jonkun kateissa olevan, jota siellä ei ole mainittu.

Muuten keskustelu kartalla mainituista kadonneista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä varten aikoinaan avattu.



Mysteeri 30 vuoden takaa: Sari Liinaharja, Tammela 1987

On Helmikuinen perjantai-ilta, vuonna 1987, kello käy jo iltayhtätoista. Sataa lunta ja jäinen viima iskee kasvoihin. Kylmä. Tulikin luvattua, olisi ollut paljon mukavampi jäädä kotiin ja kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan.
”Minkäs teet, lupasin kun lupasin” – tuumii tyttö ja kaivautuu syvemmälle takin uumeniin, ja nostaa kaulukset pystyyn. Jalkoja paleltaa. Pitikin laittaa hame, vaikka housut olisivat olleet mukavammat.
Onneksi on sentään saapikkaat ja villakangastakki.

Tiellä on parikymmentä senttiä lunta, nilkkoihin asti, eikä jälkiä ohi ajaneista autoista näy.
Ainakaan bussi ei ole ehtinyt vielä mennä.

Tyttö saapuu bussipysäkille, kääntää selkänsä tuiskulle ja alkaa loputon odottelu; bussia ei kuulu, se on sankan lumipyryn vuoksi kaksikymmentä minuuttia myöhässä.
Jokaisen ohiajavan auton valojen kajastus saa toivon heräämään, josko bussi nyt tulisi?
Bussia ei kuulu.

On tehtävä päätös, kotiin vai kaupungille? Kotiin olisi vain muutaman sadan metrin matka.
”Minä lupasin!” pyörii mielessä ja saa nostamaan peukalon pystyyn. Ehkä joku tulisi, olisi matkalla Forssan keskustaan, ja poimisi lämpimän auton kyytiin.

Joku tuli.

Vasta 17- vuotias Sari Johanna Liinaharja katosi, matkalla Tammelasta Forssan torille, perjantai-iltana 6. helmikuuta vuonna 1987.

Hän oli kateissa koko kevään ja kesän, kunnes lauantaina syyskuun 5. päivä marjaretkellä ollut henkilö löysi hänen pahoin jo mädäntyneen ruumiinsa Koijärven Rekirikontien varrelta. Noin kahdenkymmenen kilometrin päästä kotoa. Kymmenen metrin päässä tiestä.

Sari ei noussut bussiin tuona perjantai-iltana. Sen varmisti Sarin tuntenut bussikuski. Sari ei myöskään koskaan saapunut Forssan torille ystäviään tapaamaan. Näin kertoivat ystävät, jotka olivat Saria odotelleet.

Ihmetystä herätti myös, varsinkin kotiväessä, Sarin vuodenaikaan, sekä säähän, nähden kevyt pukeutuminen. Hame, vaikka ulkona tuiskusi ja Sari yleensä käytti housuja.

Odottiko Saria Forssassa ystävien lisäksi joku? Oliko tarkoitus näyttää ikäistään vanhemmalta, jotta pääsisi ravintolaan, sisään kylmältä torilta? Tuliko joku kenties sopimuksesta Saria noutamaan, eikä Sarin ollut tarkoituskaan ehtiä viimeiseen bussiin?

Helsingin Sanomat 19.2.1987

Useat henkilöt olivat havainneet tummiin pukeutuneen henkilön seisovat tuona iltana ns. Hämeen Sähkön pysäkillä, joka sijaitsi vanhan Tammelan tien ja uuden tien risteyksessä, noin kello 22.00-23.00 välisenä aikana.
Pysäkin jälkeen alkavassa, Forssan suuntaan nousevassa, mäessä taas oli nähty noin kello 22.45-22.50 tummiin pukeutunut nainen liftaamassa Forssaa kohden.
Tummiin pukeutunut nainen nähtiin myös hetkeä myöhemmin Rauhaniemen pysäkillä nousemassa vaalean auton kyytiin.

Saria etsittiin lehti-ilmoituksilla ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Sarin vanhemmat esittivät lehdissä vetoomuksia, joissa toivoivat Sarin palaavan kotiin. Odotettiin, että Sari olisi lähtenyt niin sanotulle ”irtiottoreissulle”.
Sari oltiinkin ”nähty” monissa paikoissa, ja jokainen yhteydenotto antoi vanhemmille toivonkipinän Sarin löytymisestä elossa.

Syksyllä poliisi kertoi toivoi vihjeitä myös vaaleasta Ford Escort -merkkisestä henkilöautosta, jonka kyytiin oli nähty perjantaina 6.2.1987 nousevan liftarin Rauhanniemen risteyksen pysäkiltä.

Auto oli ajanut tästä Forssaan ja kääntynyt Hämeentieltä Saksankadulle. Kuljettaja ei koskaan ilmoittautunut.

Sarin katoamisen tietämillä, samana iltana, oli epäsiistiksi kuvailtu noin kolmekymppinen mies ajanut vanhan Toyota Corollansa, Koijärven Heinämaantiellä, ojaan. Neljä henkilöä oli avustanut autoa pois ojasta ja yksi auttajista, oli autossa sisällä käydessään pannut merkille, että sisätilamatto puuttui.

Sarin löytöpaikalle tältä ojaanajopaikalta on noin kolme kilometriä, linnuntietä.
KRP etsi myös tätä autoa ja miestä tuloksetta.

Auton kumimatot liittyvätkin oleellisesti Sarin katoamiseen. Niiden avulla epäillään autoa kuljettaneen henkilön irrottaneen lumeen kiinnijäänyttä autoaan. Miksi kuljettaja jätti kumimatot jälkeensä?
Eikö hän uskaltanut enää pysähtyä, peläten, että auto jumittuisi uudelleen? Vai oliko Rekirikontiellä kenties muitakin kulkijoita? Vai halusiko vain mahdollisimman nopeasti pois paikalta?

Helsingin Sanomat 26.9.1987

Joku Sarin poimi kyytiin. Joku Sarin surmasi. Joku piilotti Sarin ruumiin Rekirikontien varren näreikköön.

Helsingin Sanomat 8.9.1987

Kuka? Sitä ei tiedetä vielä tänä päivänäkään, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo yli 30 vuotta.

Sarin surma on edelleen pimeänä. Mutta tutkimukset jatkuvat. Murha ei vanhene koskaan.

Keskustelua aiheesta





``