Riina Mäkisen katoamismysteeri

Löytyykö ruumis?

Heskerintien mökin piha-aluetta, mihin tekstissä viitataan.
KUVA: Sasu Mäkinen Iltalehti
Topogarfikarttaan on merkitty kohteita. Numero 2 on auton palopaikka.

Nimimerkki jokumuukintietää on Riina Mäkisen katoamista käsitteleväään ketjuun kirjoittanut 18.02.2021:


TEAM J&J:

Teidän tiedetään molempien kyttäävän tätä palstaa päivittäin kuumotellen, joten voinkin jättää terveiseni teille tänne.

Silloin kun kumpikaan ei ole Einstein, ei sukua hänelle eikä lähellekään samassa sarjassa painiva, niin ei kannattaisi lähteä miettimään, suunnittelemaan, hautomaan, saati sitten toteuttamaan toisen murhaa, sillä täydellistä te ette siitä saa. On totta, että yksikään lintu ei viserrä, jos nokan päällä on kuutio multaa. Se kannattaisi muistaa omalla kohdallannekin. “Harmi” vaan ku molemmat teistä on niin mieltyneitä aineisiin, riippumatta siitä, mitä se on. Ja niitä aineita pitää vetää hiljalleen enemmän ja enemmän. Ja se aiheuttaa sen, et molempien kielenkannattimet on sekopäissä alkanu heltiämään ja ootte puhunut vähä liikaa asioista, joista luulitte selviävänne voittajina. Turha enää pidätellä, kun kakat on jo housussa.

On enää ajan kysymys, koska Riina löytyy ja ei jää enää epäilystäkään, kuka on vastuussa siitä, mitä Riinalle kävi. Pitikö suostua kihlatun vaatimukseen, hmmh? Oliko fiksu veto? Kannattiko laittaa nuori tyttö vetämään kamaa niin, ettei itse tajunnut mitä tapahtui. Nyt vähän liian moni jo tietää, mitä teitte ja tietää teidän olevan vastuussa Riinalle sattuneesta tapahtumasta. Ei mene aikaakaan, kun tutkinnanjohtajalle menee tieto (ellei ole mennyt jo), että Riina uinuu sen samaisen mökin läheisyydessä, minne hänen kanssaan murtauduitte. 50m säteeltä löytyy vesipohjainen maakuoppa, josta Riina tullaan löytämään. Kannattiko J pettää J:tä Riinan kanssa? Et tainnut silloin tajuta, millaiseen tilanteeseen joudut ja mitä kihlattu sulta vaatii, kun sai tietää sun syrjähyppelyistä? Ja luulit todella Riinan isosiskon uskovan sun paskapuheet, ettet ole tehnyt Riinalle mitään? Ja että pidit Fainaa niin tyhmänä, että hän uskois sun itkuvirsikirjeeseen? Käytännössä jäit kiinni jo ja todistit syyllisyytes, ku et osallistunut etsintöihin. Tiesit itsekin, ettet siihen selvinpäin pystyisi ja sekopäissäs olisit taas kusauttanu ittes, johdattelemalla kaikki sinne Riinan kuopalle.

Onneks karma kyllä teidät tavoittaa ja palatte ensin kiirastulessa, jonka jälkeen saatte mädäntyä helvetissä. Hyvin pelattu loppuelämää ajatellen. Jos tässä enää mikään ihmetyttää ja yllättää, on teidän kummankin TEAM J&J:n järjetön tyhmyys? Noh, itseppä olette ihan vastuussa teoistanne yhtälailla kuin kiinni jäämisestännekin. Onnea vaan loppuelämään.



Kuka olikaan uutisotsikossa mainittu pitkätukka?

Linkki keskusteluun
https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=7&t=23600

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Virantoimituksessa sekä muuten väkivaltaisesti kuolleet poliisit 1918–2020

Nimimerkki mappar otti yhteyttä ja pyysi julkaisemaan tekemänsä kartan.

Karttaan on merkitty kohteet, ”täpät”, joissa poliisi on saanut surmansa. Sinisellä on merkitty virantoimitusta suorittavat ja vihreällä tapaukset, joissa poliisi on kokenut väkivaltaisen kuoleman vapaa-ajallaan. Oranssilla on merkitty he, ketkä teloitettiin kansalaissodan aikana tai kuolivat pommituksissa. Perhesurmia ja itsemurhia ei ole mukana kartassa.

Kansalaissota ja kieltolaki olivat synkkää aikaa. Punaiset ja pirtutrokarit eivät empineet uhmata esivaltaa. Osa kansalaissodassa tapahtuneista poliisisurmista on erillisessä tiedostossa kartan alapuolella.

Artikkeli jatkuu kartan jälkeen.

Emme myöskään saa unohtaa tapauksia, joissa poliisin hengenlähtö on ollut lähellä. Otimme mukaan viisi tapausta:

Keski-Pohjanmaa, 1923

Työmies Karl Johannes Lahti puukotti virkatehtäväänsä suorittavaa konstaapeli August Gustafssonia hengenvaarallisesti. Oikeus katsoi, että työmies Lahti on tuomittava 4 vuotta kestävään kuritushuonerangaistukseen.

Gustafssonilla oli sillä kertaa hyvä tuuri, mutta seitsemän vuoden kuluttua tuli noutaja pirtutrokarin muodossa. Tapauksesta enemmän kartassa.

Tornio, heinäkuu 1983

Vuonna 1961 syntynyt mies ajoi päihtyneenä vastaantulijoiden kaistalla poliisin siviilimallista autoa vastaan. Poliisien onnistui väistää autoa ja lyhyen takaa-ajon jälkeen saivat auton kiinni.
Konstaapelin mennessä pyytämään miestä ulos autosta, tämä tempaisi puukolla poliisia rintaan, iskun osuessa sydämeen saakka. Partion toinen poliisi sai riehujan taltutettua.

Loukkaantunut poliisi kiidätettiin Länsi-Pohjan keskussairaalaan Kemiin ja leikattiin välittömästi, mutta hänen tilansa oli vielä pari päivää puukotuksen jälkeen yhä kriittinen.

Tornion raastuvanoikeus katosi, että haaparantalainen mies oli teon tehdessään ymmärrystä vailla ja hänet passitettiin Turun vankimielisairaalaan toistaiseksi siellä pidettäväksi. Syyte oli murhan yritys.

Helsinki, joulukuu 1984

Joulukuun lopulla ampui pistoolilla yksi suuren hasisjutun epäillyistä huumepoliisia Helsingin Kannelmäessä Soittajantiellä. Hän yritti ampua myös toista poliisia, mutta epäonnistui saadessaan osuman käteensä tämän aseesta.
Osumaa ottaneelle poliisille tilanne olikin viittä vaille lähtö, sillä luoti osui sisäelimiin vahingoittaen sydäntä ja keuhkoa. Nopea ensiapu ja leikkaus pelastivat poliisin hengen.

Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi toukokuussa 1985 Jari Osvald Aaltosen 10 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Murhan yrityksen osuus siitä oli 9 vuotta. Toiseen poliisin kohdistetun ampumisyrityksen oikeus tulkitsi olleen virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja törkeän pahoinpitelyn yritys.

Aaltonen oli ollut poliisin seurannassa ja mukanaan hänellä oli tuolloin 60 grammaa hasista. Tässä kävi kuten monissa muissakin tapauksissa; pienemmän rikoksen peittämiseksi ollaan valmiit tekemään jopa henkirikos.

Aaltonen jatkoi valitsemallaan tiellä ja todennäköisesti siinä kävi niin, että hänet surmattiin velkojen takia Helsingin Tattarisuolla 1998 ja ruumis haudattiin Itä-Uudellemaalle ”syviin metsiin”, eikä sitä ole tähän päivään mennessä vielä löytynyt.

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=2236

Kuopio, maaliskuu 2008

28-vuotias vanhempi konstaapeli oli partiokaverinsa kanssa ”kotikäynnillä” Petosen kaupunginosassa. Tarkoitus oli rauhoittaa ja selvitellä käsistä lähtenyttä erimielisyyksien ratkomista.
Poliisit olivat ottamassa 39-vuotiasta miestä haltuun, kun tämä yllättäin löi 28-vuotiasta poliisia puukolla kaulaan, iskun osuessa suoraan kaulavaltimoon.
Toinen poliisi sai miehestä otteen ja puukon pois. Asunnossa ollut nainen tyrehdytti verenvuotoa, kunnes paikalle saatiin ambulanssi. Poliisi vietiin kiireelliseen leikkaukseen. Hän toipui nopeasti, mutta oli kaksi kuukautta sairauslomalla.

Synkän menneisyyden omaava mies väitti olleensa syyntakeeton käyttämiensä alkoholin ja lääkkeiden takia, mutta oikeus ei puheilleen arvoa antanut. Syyttäjä vaati murhan yrityksestä 9 vuoden tuomiota, minkä myös sekä käräjä- että hovioikeus katsoivat sopivaksi, joten Mika Pakarinen lähti hänelle jo ennestään tuttuun taloon, Kuopion vankilaan.

Pakarinen oli surmannut kaverinsa haulikolla vuonna 2000 ja saanut siitä niin ikään 9 vuoden tuomion, mutta koska Suomessa suoritetaan tuomioita hyvin harvoin täysimääräisesti, niin Pakarinenkin oli päässyt vapaaksi ja sen hinta oli koitua kohtalokkaaksi 28-vuotiaalle poliisimiehelle.

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=11&t=3232

Hyvinkää, toukokuu 2012

Liikekeskuksen katolle ammuskelemaan mennyt 18-vuotias nuorukainen surmasi hirvikiväärillä ampuen kaksi nuorta ihmistä ja haavoitti vakavasti paikalle saapuneen poliisipartion 23-vuotiasta poliisiharjoittelijaa.

Poliisiharjoittelijan saama osuma vatsaan oli enemmän kuin hengenvaarallinen. Kymmenien leikkauksia ja muita anestesiaa vaativia toimenpiteitä, yksi vakava hoitovirhe ja muita loputtoman tuntuisia vastoinkäymisiä, eikä hän toivu koskaan entiselleen.

Eero Hiltunen tuomittiin mm. kahdesta murhasta elinkautiseen vankeuteen. Poliisiin kohdistama laukaus tuomittiin murhan yrityksenä. Hiltunen oli teon tehdessään sen ikäinen, että hän voi hakea armahdusta elinkautisesta jo 10 vuoden suorittamisen jälkeen, vuonna 2022.

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=2&t=12944

Karttaan on joidenkin poliisien kohdalla merkitty sana ”ylimääräinen konstaapeli”. Se tarkoittaa, että poliisien määrän ollessa riittämätön, palkattiin poliisin virkaan poliisikoulua käymätön, mutta hyvämaineinen kansalainen, jolla katsottiin olevan riittävästi kykyä, tahtoa ja mahdollisuuksia poliisin viran hoitamiseen oman toimen ohella.

Kesäkuussa 1939, viimeisenä rauhan kesänä, järjestettiin Poliisiarpajaiset, joiden tuotto käytettiin virantoimituksessa surmansa saaneiden ja loukkaantuneiden poliisien perheiden auttamiseksi.

Keskustelu Poliisimurhista yleensä käydään tässä ketjussa.

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=2&t=2819&start=120

Monesta tapauksesta on myös olemassa oma ketjunsa.

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Ulvilan Surma.

2. painos

Kirjan voi ladata tästä linkistä:
shorturl.at/agoNS

Linkin salasana on ulvila

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Kun lapsi tappaa: Alle 18-vuotiaiden tekemiä henkirikoksia 1951 – 2020

Aiheesta tehtiin luettelomainen artikkeli joulukuussa 2015. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, kun alle 18-vuotiaiden tekemät henkirikokset ovat taas nousseet puheenaiheeksi, katsoimme että on aika päivittää tapaukset ja muuttaa ne helpommin tulkittavissa olevaan karttamuotoon.

Tuolloin artikkelissa oli 115 tapausta. Nyt päivityksen myötä tapauksia on 175.
Tapaukset kerrotaan lyhyesti ja joistakin niistä on jo oma artikkelinsa  murha.infossa tai maininta jossain ketjussa ja tällöin niihin on linkki aiheen lopussa.

Sininen ”täppä” tarkoittaa pojan tekemää henkirikosta, punainen täppä tytön tekemää ja vihreällä on merkitty tapaukset, joissa on ollut kyse esim. vahingonlaukauksesta, tai muuten vaan tahattomasta ja ei-tuottamuksellisesta henkirikoksesta, kuten yliajosta.
-Rajanveto on varsinkin vanhemmissa tapauksissa vaikeaa, koska tarkempia tietoja ei ole saatavilla.

”Täpät” ovat pyritty sijoittamaan siihen kohtaan missä henkirikos on tehty, mutta jos tarkka paikka ei ole tiedossa, niin sitten alueelle missä se on tehty.
-Muutamassa kohdassa täpät ovat lähes päällekkäin, joten kannattaa suurentaa tarpeeksi, jos etsii valitsemaltaan alueelta myös muita tapauksia.

Tapaukset missä tekijöitä on ollut useampi, vain alaikäinen/alaikäiset ovat mainitut otsikossa.

Teksti jatkuu kartan alapuolella.

Mukana on lasten, nuorten ja alle 18-vuotiaiden tekemiä hengenriistoja vuodesta 1951 lähtien. Kartassa eivät suinkaan ole kaikki tapaukset, vaan ne mitkä ovat lehdistä ja netin syövereistä löytyneet.
-On syytä muistaa, että käsite alaikäinen on vuosien saatossa ollut erilainen; 30.6.1967 saakka täysi-ikäisyyden raja oli 21 vuotta, 1.7.1969 alkaen 20 vuotta ja 1.7.1976 lähtien täysi-ikäisyyden raja on ollut 18 vuoden ikä. Emme kuitenkaan tehneet karttaa kulloisenkin lain hengessä, vaan jätimme pois 18–20-vuotiaiden tekemät henkirikokset pois siltä ajalta, jolloin sen ikäiset vielä olivat ”alaikäisiä”.

Kaikki huolestuivat

Etenkin Helsingin Koskelassa joulukuun alussa 2020 tehty henkirikos on saanut niin median, poliisin kuin jopa poliitikkojen mielipiteet ja tunnot voimakkaasti esille. Voidaan sanoa, että taas kerran vaaditaan suureen ääneen että ”tälläistä ei saa enää tapahtua” ja että tapaus on ”ainutlaatuisen törkeä”. Ehkä mediakohuun on osaltaan vaikuttanut se, että surmaajia oli kolme ja uhrikin oli alaikäinen. Sekä se, että tapausta tutkitaan murhana ja vielä se, että tämä tapahtui Helsingissä.
-Toki kohuun vaikuttaa myös se, että alaikäisten tekemiä tapon yrityksiä on tänä vuonna ollut ennätysmäärä.

Kuitenkin on syytä muistaa ja tietää, että Suomessa oli jo tätä ennen lukuisia lasten tekemiä henkirikoksia – myös sellaisia missä kohteena on ollut toinen alaikäinen – mutta syystä tai toisesta niiden yhteydessä ei ole noussut moista kohua.
-Ehkä ajat ovat muuttuneet ja nyt niihin suhtaudutaan tilanteen vaatimalla vakavuudella.

Edellinen piikki tilastossa oli vuosina 1998–2002. Tällöin ounasteltiin, että ovatko nuorten tekemien henkirikosten määrä noussut pysyvästi. Aika näyttää kävikö nyt samoin – pelkkä tilastopiikki.

Uutisia ja tilastoharhaa
Media on ahkeraan uutisoinut myös erilaisten asiantuntijoiden ja tilastonikkareiden mielipiteistä:
mtvuutiset 11.12.
Karua luettavaa: Tältä näyttää alaikäisten henkirikostilasto kuluneelta vuodelta – kahden käden sormet eivät riitä laskemaan lokakuun surullisia lukuja

mtvuutiset 14.12.
Pitäisikö myös alaikäinen voida tuomita elinkautiseen? Nyt murhasta voi seurata vain 4 vuoden vankeus – näin suuri on ero

Iltalehden päivitetty uutinen 9.12.

Tällaisia rangaistuksia nuoret ovat saaneet Suomessa henkirikoksista

Yle taasen kertoi 9.12. julkaistussa uutisessa

Kriminologi 16-vuotiaiden murhaepäilystä: Traaginen, murheellinen ja poikkeuksellinen tapaus

Tilastoja voidaan tulkita monella tapaa, mutta esimerkiksi tämä YLE:n uutisen yhteydessä julkaistu Poliisihallituksen tilasto osoittaa sen, että kohdassa murha on lukema 0.

Siitä puuttuu Salossa marraskuussa 2018 tehty henkirikos, josta 15-vuotias tuomittiin murhasta. Myös IL:n uutisen tekstin yhteydessä on tilasto vuosilta 2002 – 2018 ja siinä sanotaan ”pelkästä murhasta oli tarkasteluvälillä tuomittu vain yksi nuori. Hänen tuomionsa oli (Martti) Lehden mukaan 9 vuotta vankeutta”. Ei, vaan kaksi nuorta on ao. aikavälillä tuomittu murhasta. Toisen tilaston mukaan vuonna 2020 lokakuussa on tehty neljä alaikäisen tekemää tappoa. Uutiset eivät tue tätä väitettä. On myös huomioitava, että jos tekijöitä on kolme, kuten Vallilassa, niin se näkyy tilastossa ”kolmena tappona”.

Outoa on se, että Poliisin tilastoissa henkirikoksiin luetaan tapon ja murhan lisäksi näiden yritykset ja siitä saadaankin se tilastollinen vääristymä, että vuoden 2020 aikana jo 49 alaikäistä on epäiltynä henkirikoksesta.

Alla oleva tilasto on otettu sellaisenaan vuonna 2015 julkaistusta artikkelista:

”Vuosina 1980-2008 henkirikoksiin syyllistyneistä nuorista 44 prosenttia diagnosoitiin mt-tutkimuksessa alkoholiriippuvaiseksi”.

Martti Lehti & Janne Kivivuori: Kuolemaan johtanut väkivalta
15–17-vuotiaiden tekemien rikosten määrä pysyi vakaana 1980-luvulta 1990- luvun loppuun, mutta sekin lisääntyi 1990-luvun lopulla. Ikäryhmän kokoon suhteutettu rikollisuustaso kaksinkertaistui taulukon 5 kuvaamalla jaksolla. Kasvu perustuu valtaosin vuosien 1999 ja 2002 poikkeuksellisen korkeisiin syyllisten määriin.

Lähde: Tilastokeskus. Netto- eli tekijätilasto saatavissa vuodesta 1996 alkaen.
Lähde: Rikollisuustilanne 2013_2014. Huom! Tilastoissa on usein nuorten tekemissä henkirikoksissa laskettu mukaan myös 18-20 vuotiaat.
”Vuosina 1980-2008 henkirikoksista syytetyistä nuorista joka kymmenennellä oli henkirikoksista tuomittu isä, äiti, eno, veli tai setä. Varsin monella oli myös henkirikoksen uhriksi joutuneita lähiomaisia”.
”Tilastokeskuksen tietojen perusteella vuosien 1980-2013 välillä alle 15-vuotias on ollut henkirikoksesta epäiltynä parikymmentä kertaa”.

Kartalta puuttuu Turussa 1.1.2000 tehty henkirikos, jossa 54-vuotias isä pakotti 12-vuotiaan poikansa iskemään uhreja kahdesti veitsellä selkään. Katsoimme, että tämä tapaus kaikessa karuudessaan menee isän piikkiin.
Samoin jätimme pois Helsingin Pihlajamäessä 90-luvun alussa tehdyn ryöstön, jonka uhri kuoli paria päivää myöhemmin, mutta oikeus ei pystynyt näyttämään toteen, että kuolema olisi johtunut ryöstössä käytetystä väkivallasta.

Keskustelua alaikäisten tekemistä henkirikoksista täällä

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Yli 30 vuotta vanha laivamurha vihdoin ratkeamassa?

30 vuotta vanha kuva ja sen isompi teksti sopivat uuden käänteen saaneeseen tutkintaan oikein hyvin. Kuva teksteineen Alibi 3/1989.

Iltalehdessä 24.7.2019 julkaistun uutisen perusteella poliisi on päässyt vuonna 1987 tapahtuneen laivamurhan ja murhan yrityksen selvittelyssä eteenpäin – jopa niin pitkälle, että tutkintaa johtava poliisi Veli-Matti Soikkeli, Lounais-Suomen poliisilaitokselta on todennut; ”Kyllä minä olen siinä uskossa, että oikeuteen asti mennään. Sellainen meillä on vakaa tarkoitus, että kun lähdetään asioissa etenemään siihen pisteeseen, että aletaan kiinniottoja tekemään, niin se ei ole enää leikkipeliä. Sitten katsotaan loppuun asti”.

Päivitys 7.12.2020 21:25:
Tutkinta on päättynyt ja syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen murhasta ja törkeästä pahoinpitelystä nyt 51-vuotiasta tanskalaismiestä vastaan.

Epäilty oli tuolloin nimellä Thomas Nielsen. Hän “löysi” uhrit laivan helikopterikannelta ja hälytti apua:

Apu -lehti julkaisi aikoinaan haastattelun uhrit löytäneestä Thomas Nielsenistä.

Myös Iltalehti oli käynyt kyselemässä uhrit löytäneen tuntemuksista.

Sauvon leirillä ikimuistoisena kesänä -87.

Nielsenin toimista laivalla on kerrottu niin ketjussa kuin tässäkin artikkelissa. Media on tänään uutisoinut tapauksesta runsaasti:

Helsingin Sanomat

 

mtvuutiset

 

Iltalehti

Mielenkiintoinen on Turun Sanomien uutinen, jossa kerrotaan, että poliisi on seurannut Thomas Nielseniä jo vuosien ajan:

Turun Sanomat

Thomas Nielsen on sittemmin syyllistynyt muutamiin ryöstöihin Tanskassa ja on vaihtanut nimeään. Hän kiistää syyllisyytensä Viking Sallyn tapahtumiin.

————————————————

Tähän mennessä julkisuudessa on ”varmana tekovälineenä” kerrottu olleen laivan varusteisiin kuuluvan palokirveen, mutta nyt asiasta on tullut poliisin kautta julkisuuteen uutta tietoa; Palokirves ei sovi aiheutettuihin vammoihin tekovälineeksi. Niitä (tallennettuja vammoja) on myöhemminkin vertailutettu asiantuntijoilla, ja on päätelty, ettei se sovi tekovälineeksi.

Tutkijoilla on käsitys tekovälineestä, mutta Soikkelin mukaan sitä ei voi ”missään nimessä” paljastaa. Soikkeli ei kommentoi, onko tekoväline poliisin hallussa”.

Tutkinta on siis hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa ja herääkin kysymyksiä, että miten näinkin pitkälle on päästy 30 vuoden jälkeen. Onko joku tunnustanut tehneensä teon, onko joku asiasta tiennyt tullut vuosikymmenten jälkeen tunnontuskiin ja antanut ratkaisevaa tietoa, onko jonkun tai joidenkin henkilöiden kertomuksissa sen verran ristiriitaisuuksia, että heidän on täytynyt tietää ja/tai nähdä enemmän kuin mitä ovat kertoneet, onko taltioiduille kuiduille ja dna:lle  vihdoin löytynyt vastaavuuksia, (tuolloin dna-tutkinta oli vasta alkuvaiheessa), esim. epäilty tai tekijä on joutunut antamaan dna-näytteen jonkun muun – mahdollisesti aivan viime vuosina – tapahtuneen teon seurauksena ja yhteensopivuus on vihdoin löytynyt? Entä onko olemassa jokin uusi tutkintalinja, joka on  tuonut jotain oleellista esiin?

Kysymyksiä, joihin saamme toivottavasti pian vastauksia.

Poliisin tiedoista voi päätellä, että tekijä on edelleen elossa. Lisäksi voi olla, että jollain muualla henkilöllä on enemmän tietoa surmasta kuin mitä hän on kertonut ja että hän mahdollisesti tietää tekijän. Tekijän, joka tällä hetkellä on laajasti arvioituna 45-90 -vuotias.

Entä tekoväline? Jos se ei ole palokirves, niin mikä sitten? Jokin sellainen mitä laivalta on saatavilla. Vaikka raskas ja sittemmin rikottu pullo? Mielipuolen tavoin riehunut on yllättänyt uhrit täydellisesti ja onnistunut lamauttamaan heidät – vaikka he olisivatkin taistelleet raivokkaasti vastaan – useilla iskuilla. Pulloteoria ei ehkä sovi kuvioon siltä osin, että uhreja oli lyöty päähän astalolla useita kertoja ikään kuin suuren vihan ja kiihtymyksen vallassa; ”kyllä ihmisestä henki vähemmälläkin lähtee” on tutkintaa johtava poliisi maininnut. Jos ei pullo, niin laivan keittiöstä on saatavilla vaikka minkälaisia astaloita suurista veitsistä lihanuijaan. Tai tekijällä on ollut väline muassaan saapuessaan laivaan. Entä missä astalo nyt? Laivasta sitä tuskin löytyi, sillä muuten se olisi jo mainittu – ellei tietoa ole tarkoituksella pimitetty vuosikymmenten ajan.

Tapauksia tutkitaan murhana ja murhan yrityksenä.

Matkalla pohjoiseen

Viking Sally lähti Tukholmasta Turkuun maanantai-iltana 26.7.1987 kyydissä 1400 matkustajaa ja 200 miehistön jäsentä.

Inter Rail matkalla Pohjolaan olivat noin 50 muun länsisaksalaisturistin joukossa Stuttgartista kotoisin olevat 20-vuotias, 28.1.1967 syntynyt Klaus Schelkle ja 22-vuotias, 10.5.1965 syntynyt Bettina Taxis. Heidän seurueeseensa kuului kolmaskin henkilö, nuori saksalaispoika, Thomas Schmid. Heidän tarkoituksenaan oli kiertää Tanskan kautta Ruotsiin, sieltä Suomeen ja edelleen Norjan kautta Saksaan. Matkasuunnitelmat olivat muuttuneet vasta Tukholmassa – alun perin he olivat menossa Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen, mutta viime hetkellä he päättivät mennä laivalla.

Klaus Schelkle ja Bettina Taxis.

Schelkle, Taxis ja Schmid eivät olleet varanneet hyttiä matkan ajaksi, vaan päättivät, että kesäyönä tarkenee nukkua vaikka kannella. Se oli kohtalokas valinta. Jonkin ajan kuluttua Schmid sanoi, että hänen on kylmä ja että hän menee etsimään sisätiloista nukkumapaikan. Samalla Schelkle kävi hakemassa makuupussit. Sen verran Bettina muistaa Klausin sanoneen, että hakiessaan makuupusseja hän oli tavannut mukavan suomalaispojan ja vaihtaneensa tämän kanssa pari sanaa.

Tiistaiaamuna 28.7. laivan lipuessa saaristossa, meni aamuvirkku 18-vuotias tanskalainen partiopoika kahden kaverinsa kanssa katsomaan Airistoa laivan seitsemännelle kannelle noin kello 03:45. Ensisilmäyksellä näytti, että kannella ei ole ketään muita, mutta sitten yksi pojista näki kaksi ihmistä pöydän alla ja heillä kasvot veren peitossa.

Uhrit löydettiin tämän pöydän alta. Kuva IS arkisto.

Yksi nuorista lähti hälyttämään apua ja tavoitti turvallisuuspäällikkö Raimo Vahlstenin, muiden poikien jäädessä huolehtimaan uhreista. Molemmat olivat vielä hengissä. Schelkle yritti kontata kohti rappuja, mutta Bettina oli paikoillaan jotain äännähdellen. Laivalle hälytettiin helikopteri ja uhrit kiidätettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kopteri saapui sairaalaan kello 05.48 ja tuolloin lääkäri totesi Schelklen kuolleeksi. Kuolema johtui päähän kohdistuneista iskuista päähän – kallo oli rikkoontunut.

Bettina Taxis leikattiin. Operaatio kesti useita tunteja. Tajuihinsa hän ei palannut, mutta parin viikon kuluttua hänet voitiin jo siirtää kotimaahansa toipumaan. Hänelle jäi pysyvä vamma toiseen käteen ja toiseen silmään.

Samainen kopteri palasi laivalle kello 06:30 muassaan neljä poliisia. Alkoi kiireinen selvittely; laiva saapuu pian satamaan ja ihmiset pitäisi saada kontrolliin sekä hallitusti laivasta yhden oven kautta ulos. Pitäisi ehtiä järjestää sitä sun tätä.

Kun laiva saapui satamaan

Laivan saavuttua Turun satamaan alue eristettiin, matkustajat ja henkilökunta kuvattiin. Valmius dokumentointiin, tarkastuksiin ja haastatteluihin oli aivan toista luokkaa kuin vuosi aiemmin samalla laivalla sattuneen Antti Eljaalan henkirikoksen tutkinnan yhteydessä.

Jokaista matkustajaa vaadittiin todistamaan henkilöllisyytensä. Henkilöt, jotka eivät tähän heti pystyneet, ohjattiin erilliseen huoneeseen ja heidän henkilöllisyytensä todennettiin odottelun jälkeen.

HS 29.7.1987.

 

Kuva HS 29.7.1987.

Mutta siitä huolimatta tekijän onnistui poistua laivasta – joko Turussa tai sitten hän piiloutui ja poistui seuraavalla reissulla Maarianhaminassa tai Kapellskärissä, johon laiva Tukholman sijasta poikkeuksellisesti saapui. Kenenkään ei ole nähty hypänneen, eikä olevan poissa matkustajaluetteloon verrattuna. Surmien oletettuna tekoaikana laiva oli Ahvenanmaalla, Degerbyn yläpuolella.

Jokke ja Pera sekä pipomiehet, verinen mies ja vaatesäkki

Epäiltyjä toki oli. Eräs oudosti käyttäytynyt ja nimensä epäselvästi kertonut norjalaispariskunta oli haussa – lopulta todettiin, että heillä ei ole tapauksen kanssa mitään tekemistä. Olivat salaisella lemmenlomalla ja kaikenlainen julkisuus oli heille hyvin kiusallista.

Kaksi outo pipomiestä oli yksi haussa; englantia – myös yksinään – puhuva noin 20-35-vuotias oudosti käyttäytynyt hoikkavartaloinen ja tummahiuksinen mies, jolla sammaleenvihreä villamyssy. Kuka hän oli, saatiinko selvyys? Toinen pipomies löytyi. Hän oli saksalainen ja hänellä ei todettu olleen yhteyttä surmatyöhön.

Iltalehti syksyllä 1987.

Kuutoskannelta löydettiin nukkumasta verinen mies. Britti, joka kertomansa mukaan oli tulossa Suomeen lomalle erään pohjois-suomalaisen naisen kutsumana ja rahoittamana. Rankka juhlinta laivalla oli saanut aikaan verenvuotoa nenästä. Tutkimuksissa todettiin veren olevan hänen omaansa.

Mutta tehtiin myös pidätyksiä: Kolme nuorta pidätettiin ja heitä epäiltiin taposta sekä törkeästä pahoinpitelystä. Yksi pidätetyistä oli 25-vuotias ”kuutoskannen” britti ja kaksi muuta nuorempaa suomalaismiestä. Brittimiehen kohdalla epäilykset hälvenivät nopeasti ja hänet vapautettiin. Entä olivatko nuo pidätetyt suomalaismiehet nimeltään Jokke ja Pera? Sen nimisistä on uutisissa kaivattu tietoja.

Surmien motiiviksi epäiltiin alkuunsa huumausaineista syntynyttä kiistaa.

HS 29.7.1987

 

HS 30.7.1987

 

HS 7.11.1987

Suomen poliisi ei päässyt kuulustelemaan Bettina Taxista byrokraattisten syiden takia kuin vasta kesäkuussa 1988. Saksalaiset edellyttivät tuomioistuimen määräystä matkalle. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei sellaista kuitenkaan voitu tutkintavaiheessa antaa, koska juttu ei ollut missään oikeusistuimessa vireillä, vain ja ainoastaan tutkinnassa. Lopulta matka kuitenkin järjestyi.

HS 1.6.1988

Uhrien liikkeitä laivalla illan ja yön aikana pystyttiin kartoittamaan seurueen kolmannen henkilön taholta sekä myös heidät löytäneiden partiopoikien tietojen perusteella, sillä he olivat vaihtaneet illan aikana saksalaisnuorten kanssa muutaman sanan. Teot ovat tehdyt noin kello 03:00 – 03:30m aikaan. Silminnäkijöitä ei ole.

Outo vaatelöytö askarrutti. Pohdittiin josko siinä olisi ratkaisu surmaan. Alibi 3/1989.

Elokuussa 1987 löytyi laivojen reitin varrelta Korppoon Lilla Björnholmin edustalta merestä musta jätesäkki, jossa oli erilaisia asusteita, mm. Turussa vuosina 1985 ja 1986 myynnissä olleet kotimaiset Umberto Loofer-kengät kokoa 41. Löydön tehneet kalastajat jättivät nostamansa säkin niille sijoilleen, mutta kun sitä ei kukaan julkisesti kaivannut, niin he toimittivat löydöksensä lokakuussa 1988 Nauvon poliisilaitokselle, josta ne vietiin Turun poliisille. Heräsi ajatus säkin sisällön liittymisestä Viking Sallyn surmatyöhön. Kukaan ei edelleenkään ilmoittautunut vaatteiden ja kenkien haltijaksi, joten säkin salaisuus lienee jäänyt mysteeriksi. Kenen olivat ne työhanskat, joissa nimikirjaimet H.K. Sopiiko tälle HK:lle kengät kokoa 41?

Mallinuken yllä oleva vaatetus on akryylistä tehty punainen neulepusero (valmistettu Suomessa) ja vaaleat kangasshortsit. Oliko tämä öisen murhaajan vaatetus?

Entä mihin surmaaja sitten poistui? Laivan valvontakamerat eivät – tietenkään – toimineet. Jos jokin tässä maailmassa on melkein aina rikki, niin ne ovat laivojen valvontakamerat. Puhumattakaan siitä, että niiden tuottama kuvanlaatu on lähes tulkoot aina poikkeuksellisen heikko. Ehkä niiden valmistaminen kunnolla ei vaan jostain syystä onnistu.

Surmaajalla on täytynyt olla jonkinlainen ajatus siitä mihin hän surmatyön tehtyään poistuu. Se, että hänellä oli astalo mahdollisesti jo valmiina, kertoisi suunnitelmallisuudesta. Jos taasen ei, niin voihan teko olla spontaani ja sopiva astalo löytyi hetken hakemisen jälkeen – ehkä juurikin joltain jäänyt raskas pullo. Mutta mikä muu se siinä tapauksessa voisi olla?

Poistuttuaan surmaaja on ehkä luottanut siihen, että ruumiit – kuvitteli ja toivoi molempien kuolleen? – löydetään hänen kannaltaan sopivasti liian myöhään ja että hän ehtii sitä ennen poistua laivasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vastassa oli tuntien jonotus ja kuvatuksi joutuminen. Luulisi tuossa vaiheessa olevan hermot pinnassa – jos hän edes oli tuolloin jonossa ja kuvissa.

Kansallisuudeltaan surmaaja voi olla mikä tahansa. Tuohon maailmanaikaan ruotsinlaivoilla liikkui kuitenkin vähemmän eri kansallisuuksia kuin nykyään ja ihmisten kulkeminen oli edes jollain tapaa kontrollissa. Varmasti lähes jokaisesta oli tiedossa nimi ja kansallisuus.

Keskustelua aiheesta

Lähteet: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Alibi, Rikosposti.




 

 

 

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Kun Punkkinen pankkeja ryösti

Pohjois-Kymenlaaksossa sijaitsevan pienen Jaalan kunnan rauha rikkoontui keskiviikkona 1.6.1994 kello 13:45, kun aseistautunut mies ryntäsi Kouvolan Seudun Osuuspankin konttoriin ja ilmoitti, että tämä on ryöstö. Sanojensa vakuudeksi mustaan moottoripyöräkypärään sonnustautuneella ryöstäjällä oli kädessään revolveri -mallinen ase. Ryöstöhetkellä pankissa oli kaksi asiakasta, sekä kaksi mies- ja neljä naisvirkailijaa. Ryöstäjä käski asiakkaat istumaan asiakastuoleihin ja virkailijat kassojen taakse.

Jaalan konttorin ryöstö ei ollut 24-vuotiaan Timo Kalervo Punkkisen ensimmäinen pankkiryöstö, Eikä edes ensimmäinen ryöstö minkä hän teki ollessaan vankikarkuri.

Rahan tarve ja sen käyttäminen mitä moninaisempiin tarkoituksiin oli tietysti yksi – jos ei ainoa syy, miksi Punkkinen oli lähtenyt valitsemalleen tielle.

Kouvolasta Ruotsin kautta Konnunsuolle

Ennen Jaalan konttorin ryöstöä oli tapahtunut kuitenkin kaikenlaista.

Tammikuussa 1993 Punkkinen ryösti Kouvolan Asemakadulla sijaitsevan ja henkitoreissaan viruvan Suomen Työväen Säästöpankin (STS) konttorin. Saalis 30 000 markkaa. Ryöstön jälkeen Punkkinen pakeni Ruotsiin, josta hänet tavoitettiin ja luovutettiin Suomeen tuomittavaksi syksyllä 1993.

Ryöstöä pidettiin neljän vuoden vankilatuomion arvoisena. Punkkinen passitettiin Joutsenon kunnassa toimivan Konnunsuon vankilaan.
– Enää ei Joutseno ole kunta, eikä Konnunsuo vankila. STS on niin ikään lakannut olemasta. Kouvolan konttorissa toimi pankin jälkeen vuosien ajan RAY:n Täyspotti ja nyttemmin siinä lienee ravintola.

Easy riders

Vankilassa Punkkinen ei tietenkään viihtynyt. Mieli teki maailmalle. Siihen tarjoutui oivallinen tilaisuus tiistaina 17. toukokuuta 1994, kun käytti hyväkseen ”yhden portin ongelmaa”. Työpajalla ollut Punkkinen odotteli pajan nurkilla, kun vankila-alueelle ajoi rekka-auto. Sen perässä saapui kenenkään huomaamatta yhden miehen iskuryhmä moottoripyörällä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja Punkkinen kipitti moottoripyörän kyytiin ja niin he ajoivat avonaisesta portista ulos vapauteen.
Vankilan johtaja sydämistyi ja vaati tuplaporttien rakentamista, jolloin auto olisi porttien välissä.
– Tiedä sitten ehdittiinkö moisia portteja rakentaa ennen kuin Konnunsuon vankila lakkautettiin vuonna 2011 ja muutettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi.

Väkivaltaa Valkealassa

Ilman rahaa vapaus on kuitenkin vain suuri vankila, joten tuumasta toimeen. Perjantaina 20. toukokuuta 1994 sitten jysähti. Punkkinen oli palannut tutulle seudulle ja ryöstön kohteeksi oli valikoitunut Kouvolan kupeessa sijaitsevan Valkealan kunnan keskustassa oleva Osuuspankki.  Ryöstöä ennen soitettiin Kouvolan Tornionmäestä ns. hämäyspuhelu, jolla oli tarkoitus saada virkavallan huomio toisaalle.

Valkealaispankkiin mentiin kahden miehen voimin. Kulkuvälineenä toimi Kouvolasta edellisenä yönä anastettu enduro -mallinen Suzuki-moottoripyörä. Punkkinen löi pankissa asioinutta 62-vuotiasta miestä. Tämä kuoli muutamaa viikkoa myöhemmin sydänkohtaukseen.
100 000 markan saaliin saatuaan kaksikko pakeni ja heitä omalla autollaan seuraamaan lähtenyt mies joutui tulituksen kohteeksi. Mies ei saanut vammoja. Ryöstäjät pääsivät pakoon. Toinen ryöstäjistä oli 31-vuotias kouvolalaismies. Sama mies auttoi Punkkisen pakoon Konnunsuolta.
Ryöstäjiä etsittiin kuumeisesti Punkkisen ollessa pääepäilty. Häntä ei kuitenkaan tavoitettu.

Ryöstö Jaalassa – Vahingonlaukaus johti virkailijan kuolemaan

Kuva ja teksti Iltasanomat 3.6.1994

Päästiin kesäkuun ensimmäiseen päivään. Se päivä tuli olemaan ikimuistoinen. Se oli myös 32-vuotiaan pankkivirkailija Paula Vesalaisen ja hänen perheensä elämän käännekohta.

Punkkinen toimi määrätietoisesti. Tilanteen piti olla hänen hallussaan. Hän keräsi rahat kassoilta, mutta ollessaan toisella kassalla, ase laukesi vahingossa ja luoti osui Vesalaista päähän. Punkkinen jatkoi rahojen keräämistä mustaan kangaskassiin virkailijan haavoittumisesta huolimatta. Hän sanoi laukauksen olleen vahinko, mutta kielsi pankissa olijoita hälyttämästä ambulanssia ja kysyi virkailijoilta, onko holvissa lisää rahaa. Olihan siellä, mutta aikalukko esti Punkkisen aikeet.

Pankin kamera tallensi ryöstäjän työssään.

Punkkinen pakeni paikalta Kouvola – Heinola -tien pohjoisen liittymän suuntaan. Pakovälineenä oli Kouvolan Lehtomäestä, Ahventieltä anastettu punamustavalkoinen Kawasaki 125 -merkkinen moottoripyörä, rekisteritunnus RB-772.
– Keskusrikospoliisi onnistui löytämään Jaalan pankkisurmaajan käyttämiä vaatteita vastaavan ulkoiluasun. Ryöstäjä käytti tummaa kypärää ja ilmeisesti mustaa olkalaukkua. Jaloissaan hänellä oli valkoiset lenkkikengät.

Ryöstäjän käyttämä Kawasaki löytyi pusikosta. Poliisi teki rekonstruktion ryöstäjästä.

Sattumoisin oli samaan aikaan tulossa Heinolan suunnasta Kuusankosken nimismiespiirin poliisipartio, ja he olivat juuri saaneet tiedon ryöstöstä Jaalassa, kun heitä vastaan tuli moottoripyörä. Poliisit lähtivät seuraamaan sitä, mutta kadottivat pakenijat näkyvistä. Osa ryöstösaaliista kuitenkin ”viitoitti” tietä, sillä kangaskassi ei ollut seteleitä pitävää mallia ja rahaa oli pitkin ja poikin Siikavantietä.

Kartta on kohdistettu Pohjoisen Kymenlaakson alueelle. Täpät kertovat missä Punkkisella oli toimintaa.

Ambulanssi vei kriittisessä tilassa olevan virkailijan Kuusankosken aluesairaalaan. Hänen tilansa katsottiin olevan niin toivoton, että siirtoa Helsinkiin ei tehty. Kirurgi ei antanut Paula Vesalaisen selviämiselle vammasta juurikaan mahdollisuuksia. Aviomiehensä sai tiedon vaimon loukkaantumisesta kello 14:10. ”Minulle sanottiin vain, että Paulaa on sattunut päähän, ampumisesta ei sanottu mitään”. Mies kiiruhti sairaalaan mutta vaimoaan häntä ei päästetty katsomaan. Vesalainen kuoli saamaansa vammaan tajuihinsa tulematta torstaina 2.6. kello 14:10.

– Kolmisen vuotta yhdessä asunut perhe asui Iitissä. Heillä oli puolitoistavuotias poika.

Iltalehden ja Iltasanomien uutisointia Jaalan ryöstöstä. 2. ja 3.6.1994.

Etsintää, vihjeitä, veneilyä

Ryöstössä käytetty moottoripyörä löytyi parin tunnin kuluttua Jaalan Rajajärventieltä pusikkoon piilotettuna. Punkkisesta ja mahdollisesta apuristaan ei sen sijaan saatu havaintoja.
Punkkinen oli toki jo etsintäkuulutettu vankilapakonsa takia, mutta nyt etsintää tehostettiin koska kyseessä oli kaksi ryöstöä ja toisen yhteydessä tehty henkirikos.

Iltalehti uutisoi etsintäkuulutuksesta. Jaala on vaihtunut Vaalaksi.

Tuntomerkeiksi kerrottiin ”pituus 183 cm ja vartalo normaali, yllään kaksiosainen tuulipuku ja päässä musta kypärä”. Lisäksi pyydettiin havaintoja Jaalasta Mäntyharjulle johtavan tien asukkailta ja siellä liikkuneilta. Erityisesti oltiin kiinnostuneita seudulla liikkuneesta vaaleasta Toyota Hiace -merkkisestä pakettiautosta, sekä kahdesta miehestä, joiden nähtiin ajavan pienellä perämoottoriveneellä Karijärvellä. Toinen miehistä oli poistunut veneestä Kaajärven kannaksen kohdalla kadoten metsään.
-Paikallisilta asukkailta saatiin sen verran tietoa, että etsitty auto ei ollut kenenkään heistä, eikä kukaan kertonut olleensa tuohon aikaan järvellä veneilemässä. Saatiin myös vihje harmaasta Toyota Corollasta Kaajärven suunnalta. Sitä autoa poliisi ei löytänyt ja mahdollisesti Punkkinen oli paennut sillä autolla.

“Lintu on lentänyt häkistä”

Kouvolan ja Kuusankosken poliisit saivat runsaasti lisävoimia mm. Heinolasta ja Lahdesta. Apuna etsinnöissä oli mm. kaksi helikopteria, joista toisessa lämpökamera. Poliisit tarkastivat alueen taloja sekä mökkejä ja väestölle luettiin varoituksia radiossa. Tutkintavastuun otti KRP:n Kymen lääninosasto, toimien yhteistyössä paikallispoliisin kanssa.

Illan aikana todettiin, että ”lintu on lentänyt häkistä” ja etsinnät lopetettiin keskiviikon osalta kello 22. Jaalan alue on hyvin harvaan asuttua ja piilopaikkoja on runsaasti, mutta oletus oli, että ryöstäjä pääsi alueelta pakenemaan. Tuossa vaiheessa poliisi painotti, että ”ei pidä ryöstäjää tappajana, joka räiskisi silmittömästi ympäriinsä. Pikemminkin kyseessä on tyhmä mies, joka tohkeissaan unohti, että revolverinsa oli todennäköisesti tarkkuusase, joka laukeaa todella herkästi”.

Ryöstäjän kiinnisaamiseen johtavista vihjeistä oli luvassa kaksikin löytöpalkkiota. Toinen pankilta ja toinen pankkitoimihenkilöliitolta.
Lehtiin saakka ehtinyt huhu, että poliisi olisi käyttänyt selvänäkijän apua saadakseen tietoa ryöstäjän olinpaikasta sai poliisin oikaisemaan tietoja; ”Saimme vihjeen ulkopuoliselta henkilöltä, joka kertoi selvänäkijän sanoneen, että ryöstäjä on erään pienen lammen rannalla Jaalassa. Kävimme katsomassa, mutta ei siellä ketään ollut”.

Vääräksi osoittautunut vihje johti toisen rikoksen selviämiseen

Hiace -vihje oli surkuhupaisa, sillä auto löytyi ja poliisin saapuessa paikalle oli Hiacen vuokrannut henkilö par`aikaa lastaamassa siihen toisen auton osia. Kävi ilmi, että mies oli ilmoittanut oman arvokkaan autonsa varastetuksi, mutta olikin purkanut auton.
– Hiace -miehellä ei ollut osuutta pankkiryöstöön mutta arvatenkin harmitteli huonoa tuuriaan. Että pitikin etsijöiden osua kohdalle just sinä päivänä, kun hänellä oli vakuutuspetos menossa…

Pankkitoimihenkilöliitto järjesti surmansa saaneen kunniaksi hiljaisen hetken perjantaina 10.6. puolen päivän aikaan. Punkaharjulla sijaitsevassa pankissa tuo hetki keskeytyi, kun pankkiin ryntäsi mies ja uhkasi virkailijoita pitkäpiippuisella aseella. Autolla paennut mies sai saaliikseen pienehkön summan rahaa.
– Jaalan kunta lakkasi olemasta itsenäinen ja liitettiin osaksi Kouvolaa 1.1.2009 alkaen. Osuuspankin toiminta loppui Jaalassa 1.6.2014. Tasan 20 vuotta kohtalokkaan pankkiryöstön jälkeen.

Munkkisaaren mies ja syytekirjelmä

Punkkisesta saatiin lukuisia vihjeitä ja viimein tärppäsi. Keskiviikkona 29. kesäkuuta kello 2:57 poliisi sai varteenotettavan vihjeen, että Helsingissä, Munkkisaarenkadun varrella sijaitsevassa asunnossa on etsimänne mies. Asuntoon mentiin ja siellä sitä oltiin. Punkkinen antautui vastarintaa tekemättä.

Punkkisen kiinniotosta uutisoitiin Helsingin Sanomissa 30.6.1994.

Ensimmäiset syytteet luettiin Kouvolan käräjäoikeudessa 9. elokuuta. Punkkista syytettiin Valkealan Osuuspankin ryöstöstä sekä tapon yrityksestä. Toinen syyte luettiin 23. elokuuta ja se koski Jaalan konttorin tapahtumia. Syyte tuli törkeästä kuolemantuottamuksesta ja ryöstöstä. Kaiken kaikkiaan syytekirjelmään tuli myös syyte kahdesta pahoinpitelystä, vangin karkaamisesta ja ampuma-aserikoksista sekä anastuksista.
– Jaalan tapauksessa syytteen sai myös avustajana toiminut 23-vuotias kouvolalaismies. Molemmat kiistivät osuutensa ja Punkkinen sanoi, että oli myynyt aseen juuri ennen Valkealan ryöstöä miehelle, jota sanotaan ”Sika-Mikaksi”.

Vankilaan – ja hetkeksi pakoon

Timo Punkkinen tuomittiin mm. kahdesta ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 10 vuodeksi vankeuteen. Sitä hän lähti suorittamaan Helsingin keskusvankilaan, Sörkkaan.
Edelleenkään vankilaelämä ei viehättänyt ja pakosuunnitelma alkoi kehittyä. Punkkinen oli ystävystynyt 23-vuotiaan Mika Tapio Mäkelän kanssa. Mäkelä suoritti puolikasta saamastaan yhdeksän vuoden tuomiosta. Hän oli kahden kaverinsa kanssa pahoinpidellyt kuoliaaksi 51-vuotiaan sairaseläkeläisen tämän kotona Vehkalahden Husulassa syyskuussa 1991.

Elettiin vuotta 1996. Jaalan tapahtumista alkoi olla jo kaksi vuotta. Punkkisella olisi edessä monta vuotta vankilassa. Mutta Mäkelän tuomio alkoi olla loppusuoralla. Vapaus olisi koittanut syyskuun 1996 lopulla.

Mäkelä pääsi lomalle 25. huhtikuuta 1996. Seuraavan päivänä hän palasi Sörkan liepeille – ei ikävöimään, vaan vapauttamaan Punkkista konepistoolilla aseistautuneena ja kommandopipoon naamioituneena.
Mäkelä yritti heitti pyyhkeeseen käärityn pistoolin muurin yli, mutta se takertui muurin harjalle vedettyyn natolankaan.

Samaan aikaan kaksi vankia juoksi kohti muuria, Punkkinen oli hän kuka ehti tuomillaan tikkailla kavuta muurin yli. Yksi vartijoista lähti vankilan pakettiautolla karkureiden perään, mutta hän joutui luopumaan takaa-ajosta Mäkelän ammuttua noin 30 metrin päästä 16 kertalaukausta. Vartija haavoittui lievästi auton lasinsirpaleista saamastaan osumasta.
Kaksikolla oli pakoauto odottamassa lähistöllä, mutta onneton yhteensattuma muutti heidän juoksunsa kulkusuuntaa. Sattui niin sopivasti, että läheisellä rakennustyömaalla käytettiin samaan aikaan Hilti -merkkistä naulainta ja sen aseen ääntä muistuttavat pamahdukset saivat kaksikon muuttamaan suuntaa ja uusi reitti ohjasi pakenijat suoraan poliisien eteen. Tässä vaiheessa Mäkelä yritti taas käyttää konepistoolia, mutta kappas pirua – lipas olikin jo tyhjä.

Teksti ja kuva Helsingin Sanomat 27.4.1996.

Tällä aseella Mika Mäkelä yritti raivata Punkkiselle tien vapauteen. Kuva poliisi / HS.

Oikeutta päästiin jakamaan jo samaisen vuoden heinäkuussa. Mäkelä tuomittiin murhan yrityksestä ja mm. vangin vapauttamisesta. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion.
Punkkinen tuomittiin mm. rikoksen suosimisesta, koska hän oli ensin yrittänyt ottaa ampumisen omalle kontolleen.

Kumpikin tuomituista esiintyi oikeudessa Helvetin Enkeleiden kannatuspaidassa. Mäkelä oli tuohtunut, hän paljoksui tuomionsa määrää. Vapaus oli jo niin lähellä, niin lähellä… mutta nyt tuli lisää, eikä enää annettu puolikasta.
– Punkkinen otti lisätuomionsa vastaan rauhallisemmin.

”Soittelen tässä hyvän asian puolesta”

Punkkinen sijoitettiin pakovarmana tunnettuun Kylmäkosken vankilaan. Sieltä hän soitti Alibi -lehteen ja lupasi haastattelun, jos Alibi osallistuu Petteri Luotolan omaisten hyväksi aloitettuun keräykseen.
”Petteri Luotola oli yksi meistä ja hän kuoli poliisiväkivallan seurauksena”.

Kyse oli Helsingin Vesalassa 7. kesäkuuta 1995 ammutusta Ilpo Petteri Luotolasta, jota epäiltiin taksiryöstöstä. Poliisin saavuttua paikalle, vahvassa humalatilassa ollut 20-vuotias Luotola osoitteli heitä aseella, jolloin poliisi ampui hänet. Luotolan käyttämä ase ei ollut aito, mutta sitä oli siinä tilanteessa mahdoton havaita. Poliisi ei saanut syytettä.

Alibi ilmeisesti kantoi kortensa kekoon, sillä haastattelu tehtiin ja julkaistiin Alibin numerossa 12/1996.

Rakkautta ilmassa ja menestystä kilpailussa

Seuraavaksi kuulimme Punkkisesta syksyllä 2000 kun hän oli mennyt naimisiin. Morsian oli pystyryöstäjänä ja julkisuushakuisena tyrkkynä tunnettu Janette Jokela, entinen Valjakkala, ja tuolloin Punkkinen. Pariskunta iloitsi tulevasta vauvasta. Avioliitto ei – ihme kyllä – kauaa kestänyt.

Kuvat ja teksti Alibi-lehdestä.

Alibi -lehti järjesti kilpailun siitä kuka on Vuoden Vanki. Äänestys polkaistiin käyntiin numerossa 9/2002.
Mukana oli myös Timo Punkkinen. Meriitteinä kisassa pärjäämiseen Punkkinen kertoi, että hän on lusinut tuomiostaan seitsemän vuotta eristysosastolla ja kertoi myös, että on vuoden 2000 syksystä saakka suorittanut tuomiotaan Riihimäen bunkkerissa, eli erityistä tarkkailua vaativien vankien osastolla.
Hän kertoi myös olevansa Karjala-aktivisti, koska isoisänsä oli tunnettu suojeluskuntaihminen ja sotaveteraani. Loppuajan vielä pari vuotta jatkuvasta tuomiostaan hän kertoi ottavansa rauhallisesti ja tarkoitus olisi elää normaalia elämää siviilin puolella.

Näillä eväillä saavutettiin kilpailussa kunniakas toinen sija.

Alibi 9/2002 sivu 21.

Hassunhauskaa oli se, että samaisessa Alibissa, seuraavalla sivulla oli uutinen Punkkisen ex-vaimon Janette Turusen häistä.

Putsari Punkkinen puukotti

Timo Punkkinen oli vaihtanut väriä ja siirtynyt Roques Gallery -nimisen rikollisjärjestön jäseneksi.
Jokin siinä ei kuitenkaan miellyttänyt. Tuli kränää ja Punkkinen erosi järjestöstä lokakuussa 2001. Kirjoittamaton sääntö kuitenkin on, ettei sitä niin vaan lähdetä ja siinä alkoi olla uhkailuja puolin sekä toisin. Järjestöä ei miellyttänyt Punkkisen aikoinaan Alibille antama haastattelu ja Punkkinen piti järjestöä pitkälle kehittyneenä toisten ihmisten hyväksikäyttönä.

Kuva ja teksti Alibi 12/2003.

”Olen yrittänyt lopettaa rikollisen elämän ja koettanut päästä eroon jengistä. Haluaisin elää rauhassa, mutta jengiläisten taholta se ei onnistu”.
Punkkinen oli siirretty Hämeenlinnan vankilaan, jossa hän toimi putsarina. Tuli tieto, että Roques Galleryn johtohahmona – yhtenä heistä – pidetty algerialaistaustainen Jake Benquerrah on saapunut matkaselliin. Benguerrahin sanottiin ehtineen jo huudella ulkoilemassa olleelle Punkkiselle tappouhkauksia.
Keskiviikkona 26. maaliskuuta 2003 Punkkinen puukotti Benguerrahia tämän sellissä. Punkkisen kanssa aamupuuroa jakanut vartija onnistui mahdollisesti estämään, ettei tilanne kehittynyt pahemmaksi. Punkkinen ehti kuitenkin puukottaa Benguerrahia useasti.
Punkkinen myönsi pahoinpitelyn ja sanoi ettei tarvitse asianajajaa. Benguerrah sanoi, ettei hän nähnyt kuka häntä puukotti. Sairastuvan kautta piti kuitenkin käydä ja sieltä edelleen terveyskeskukseen ommeltavaksi.

Punkkinen sai tästä tempauksesta kuusi kuukautta lisää istuttavaa. Mutta se ei 17 vuoden kokonaistuomiossa enää juurikaan tuntunut.

Patsaan luona

Kaikki loppuu aikanaan. Myös 17 vuoden tuomio. Usein käy kuitenkin niin, että vapaudessa asiat eivät suju mallikkaasti ja elämäntiellä on monia houkutuksia.

Helsingin Hakaniemessä sijaitseva Maailman rauha -patsas herättää monenmoisia tunteita. Timo Punkkinen ei patsaan viestistä tykännyt ja aikoi toukokuussa 2010 räjäyttää sen taivaan tuuliin. Syyllisyytensä selvisi vasta vuoden 2016 puolella kun hän myönsi olleensa patsaan luona asetyleenipulloista ja sytytysnalleista koostuvan pommiviritelmänsä kanssa. Räjäytys oli tarkoitus suorittaa porakoneen akun avustuksella.  Suunnitelma ei toiminut.

Pommiviritelmä patsaan juurella. Kuva poliisi / Iltasanomat 11.5.2010.

Samassa yhteydessä hän sai tuomion huumausainekaupoista, mutta sitä ennen, tammikuussa 2016 oli oikeuden jumalattarella jälleen sanottavaa Punkkisen toiminnasta.

Naisen kanssa

Punkkinen oli ajautunut huumekierteeseen. Osti, välitti, myi ja käytti itse.
Marraskuussa 2015 tilanne oli jo sen verran kaoottinen, että hän turvautui väkivaltaan jo ennestään tuntemaansa naista kohtaan. Naisella oli alkoholiongelma, minkä lisäksi hän ja Punkkinen käyttivät amfetamiinia. Heillä ei ollut keskinäistä seksisuhdetta, vaikka naisen mukaan jotain sen tuntuista välillä joskus oli ja joskus ei.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun nainen oli mennyt Punkkisen asunnolle käyttämään päihteitä.
Rento ja leppoisa päihdepäivä sai odottamattoman käänteen, kun Punkkinen ryhtyi väkivaltaiseksi. Hän poltti tupakansytyttimellä ihokarvoja leuan alueelta, kuristi useita kertoja sekä retuutti naista ja löi kasvoihin. Lopulta Punkkinen kaatoi naisen sängylle ja repi häneltä vaatteet yltään. Naisen vastustellessa Punkkinen uhkasi hänen henkeään; tapan saatana!

Väkivaltaisen aktin jälkeen Punkkinen kuristi naista ja kielsi häntä poistumasta asunnosta. Naisen onnistui kuitenkin paeta ulos kadulle, mutta Punkkinen paineli perässä ja yritti raahata naisen takaisin asuntoon. Paikalle osunut sivullinen henkilö puuttui tapahtumien kulkuun, otti naisen autonsa kyytiin ja vei hänet turvaan.

Helsingin käräjäoikeus oli ripeä ja tuomitsi 46-vuotiaan Timo Kalervo Punkkisen 5. tammikuuta 2016 törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä 3 vuoden 4 kuukauden vankeuteen. Lisäksi maksettavakseen tuli erinäisiä korvauksia.
– Syyttäjä perusteli teon törkeyttä teon erityisellä raakuudella, tappouhkauksilla, osapuolten huomattavalla fyysisellä kokoerolla ja väkivallan jatkumisella vielä raiskauksen jälkeenkin.

Tapauksen käsittely meni hovioikeuteen. Sen päätös annettiin 16. syyskuuta 2016. Tuomio pysyi ennallaan.

Värikkäitä kertomuksia

Samaisen vuoden kesäkuussa, viitisen kuukautta raiskaustuomion jälkeen oli edessä jälleen uusi oikeudenkäynti
Nyt sitä käytiin amfetamiinikaupoista sekä tuosta jo mainitusta patsaan räjäyttämisestä.

Käräjäoikeudessa Punkkinen sai 2 vuoden 8 kuukauden tuomion. Teot sinänsä olisivat vaatineet 4 vuoden vankeutta, mutta saamansa raiskaustuomio oikeutti ”tukkualennukseen”. Samassa oikeudenkäynnissä tuomittiin myös neljä muuta miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin – heidän osaltaan kyse oli huumausainekaupoista.

Uutisotsikko Savon Sanomista 18.4.2017.

Helsingin hovioikeus käsitteli asian huhtikuussa 2017 ja Punkkisen tuomio aleni kahteen vuoteen vankeutta. Siihen myötävaikutti hänen halukkuutensa kertoa omista rikoksistaan, sekä ehkäissyt rikosten seurauksia kertomalla myös rikoskumppaneistaan.

Mikään helppo selvitettävä ei vyyhti Punkkisen osalta ollut, sillä hän puhui oikeudessa natseista, kertoi värikkäitä tarinoita huumepoliiseista – mikä heidän viime vuosien toiminta huomioiden ei tarvitse olla edes keksittyä.
– Muut syytetyt olivat kuvanneet Punkkisen toimintaa holtittomaksi.

Mutta lopulta hänen puheistaan löytyi johdonmukaisuutta, jota myös monet yksityiskohdat tukivat.

Monena mies eläessään.

Lähdeaineisto:
Helsingin Sanomat, Kouvolan Sanomat, Iltasanomat, Iltalehti, Savon Sanomat ja Alibi

Keskusteluketju Timo Punkkisesta: Pahamaineisen rikollisen paluu

Myös etusivun artikkelissa Työpaikoilleen surmatut on hänet mainittu.

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Suomalaisten ja suomalaistaustaisten tekemiä henkirikoksia ulkomailla

Suomalaiset ovat aikojen saatossa syyllistyneet hengenriistoihin ulkomailla useita kymmeniä kertoja. Kohteena on ollut sekä suomalaisia ja ulkomaalaisia. Miehiä, naisia ja lapsia. Heitä on hakattu, potkittu, poltettu ja ammuttu, sekä lyöty puukolla, kirveellä ja astalolla. Tuomioitaan tekijät ovat suorittaneet joko maassa, jossa ovat henkirikoksen tehneet, tai sitten anoneet siirron Suomeen.
-Muutamassa tapauksessa oikeutta on käyty vain Suomessa.

Rajanveto siihen kuka on suomalainen on tietyssä mielessä hankalaa.

-”en jävla finne igen”-

Kartassa on runsaasti Ruotsissa tehtyjä henkirikoksia, joissa tekijän – kuin myös uhrin – suomalaisuus on ”häilyvää”, mutta nimen perusteella näiden on (useimmiten) katsottu olevan suomalaisia, vaikka yhteydet Suomeen ovat joillakin mahdollisesti olleet jo hyvin vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan.
-Suomalaiseksi on katsottu myös kauan sitten Suomeen muuttaneet ja Suomen kansalaisuuden saaneet henkilöt.

Suomalaiset naiset eivät ole ulkomailla henkirikoksia juurikaan tehneet. Löytyi vain viisi tapausta, joissa nainen on joko itse tehnyt, tai ollut osallisena henkirikokseen. Uhreja näissä tapauksissa on ollut yhteensä seitsemän henkilöä. Näissä viidessä tapauksessa kahdesta nainen on tuomittu avunannosta tai osallisuudesta lievempien asianhaarojen vallitessa henkirikokseen.

Toki kartasta puuttuu tapauksia ja siihen ei ole merkitty mm. sitä Sambiassa tehtyä pahoinpitelyä, jossa suomalaiset isä ja poika pahoinpitelivät perheen suomalaisen äidin vuonna 1980 ja tämä kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa. Sambialainen poliisi ei alkuun olisi edes halunnut tutkia koko tapausta, mutta tapaus eteni oikeuteen Suomessa, jossa teko katsottiin pahoinpitelyksi ja tuomio oli sen mukainen.

Samoin kartasta puuttuvat myös tapaus, jossa Lahdessa asuvaa kurdimiestä epäiltiin osallisuudesta henkirikokseen Ruotsissa, sekä vuonna 1959 kadonneen göteborgilaispojan katoamistapaus ja siihen yhdistetty suomalaisnimi ja edelleen tapaus, jossa Suomen kansalaisuuden saanutta syyrialaismiestä epäiltiin osuudesta kunniamurhaan Saksassa.

Ketju aiheesta täällä

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Laivoilla kadonneet

Itämeren laivoilta on vuosikymmenten saatossa kadonnut kymmeniä henkilöitä. Jotkut löytyvät, mutta suurin osa jää ikuisesti kadoksiin.

Omaisen katoaminen herättää läheisissä murheen lisäksi tietysti monia kysymyksiä; miksi, kuka hänet surmasi, mitä tapahtui, näkikö kukaan, hänen viimeiset puheensa, jäikö viestiä?

Osa katoamisista on itsemurhia ja osa onnettomuuksia, jossa henkilö on tieten tahtoen asettanut itsensä vaaraan ja lopulta pudonnut. Useiden katoamisten kohdalla kuitenkin mainitaan epäilys siitä, että joku on heittänyt tai työntänyt henkilön kaiteen yli mereen. Huhutaan jopa sarjamurhaajasta, joka sopivan tilaisuuden tullen viskaa uhrinsa yli laidan.

Mukana on tapauksia vuodesta 1960 lähtien. Seura-lehdessä vuonna 1980 julkaistun artikkelin mukaan laivoilta alkoi kadota ihmisiä enemmän vuoden 1973 jälkeen. Kukaan ei tiedä, että miksi näin kävi. Artikkeliin oli haastateltu Tukholman rikospoliisin komisario Paul Haglindia.

Vuonna 1996 ilmestyneessä KRP:n kirjassa Kadonneet henkilöt (Pajuoja – Salminen) käsitellään myös laivoilta kadonneita. Kirjan mukaan joidenkin kadonneiden kohdalla on olemassa vahvojakin henkirikosepäilyjä – niitä ei vaan voida todistaa. Useimmat tapaukset ovat itsemurhia ja tahattomia putoamisia. Osa kirjan tapauksista on kartassa, mutta joitakin katoamisia ei ole saatu yhdistettyä mihinkään kartassa olevaan ”täppään”, joten tapauksia on todennäköisesti enemmänkin kuin mitä karttaan on merkitty.

Karttaan on merkitty tiedossamme olevat katoamiset ja pyritty sijoittamaan ne mahdollisuuksien mukaan siihen kohtaan missä laivat ovat kulloinkin sijainneet. Aikataulumuutoksia eikä mahdollisia myöhästymisiä ole huomioitu. Seuraamisen helpottamiseksi merkintöjä ei ole tehty päällekkäin, joten merkintä ei kaikissa tapauksissa ole siinä kohtaa missä henkilö on nähty viimeistä kertaa.

Henkilöt merkitty tuttuun tapaan ”täpällä”. Värit; sininen = suomalainen mies, punainen = suomalainen nainen, musta = löytynyt henkilö, oranssi = ulkomailla asuva tai ulkomaalainen henkilö, violetti = surmattu, ei löytynyt.

Laivoilla on tehty myös henkirikoksia. Kuuluisin näistä lienee vuonna 1987 Viking Sally-laivan kannella murhattu saksalainen Klaus Schelkle. Tämä tapaus on poliisin mukaan nyt selvitetty vuonna 2016 alkaneen uuden tutkinnan myötä. Tapaus on nyt syyteharkinnassa.

Samalla laivalla surmattiin vuoden 1986 heinäkuussa 44-vuotias Antti Eljaala. Surmaaja tavoitettiin keväällä 1987 saadun vihjeen perusteella ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen joulukuussa 1987.

Ruotsissa asuva 34-vuotias suomalaismies pahoinpideltiin kuoliaaksi Viking 5 -laivan putkassa 28.-29.9. välisenä yönä vuonna 1979. Pahoinpitelijä oli 30-vuotias oikeustieteen ylioppilas, joka kuten uhrinsakin, oli suljettu putkaan häiriökäyttäytymisen vuoksi.

Todistettavasti laivalta on myös heitetty mereen matkalaukkuja, joissa oli paloitellun uhrin ruumiinosia. Tälläinen tapaus on vuodelta 1987. Uhri oli surmattu ja paloiteltu kotonaan Keski-Suomessa.

Henkirikokset eivät ole merkitty karttaan, koska henkilöt eivät kadonneet. Poikkeus on tammikuussa 1993 Silja Serenadella kadonneen ja sittemmin surmatuksi todetun tapaus, se on kartalla.

Kartassa ei ole tapauksia, joissa henkilön varmuudella tiedetään hypänneen laivalta mereen. Eikä myöskään tapauksia, joissa laiva miehistöineen ja matkustajineen on uponnut.
-Joissakin virolaisissa lehdissä on ollut maininta, että Tallinnan satama-altaasta on löytynyt ruumis, joka mahdollisesti on ollut laivalta kadonnut henkilö.

Lähteinä mm. Helsingin Sanomat, YLE, Seura, Rikosposti, ruotsalaiset ja virolaiset lehdet, sekä nimimerkki Ördög.

Keskustelua aiheesta täällä

Ne kadonneet, joista on jo oma ketju olemassa, keskustelu tulee käydä ao. ketjussa.

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

70-luvun seitsemänkymmentä henkirikosta

1970-luvulla maaltamuutto ja kaupungistuminen, sekä myös maastamuutto muokkasivat ihmisiä, heidän elintilaansa ja tietysti myös elintapojaan. Taloudellinen kasvu jatkui muutamaa energiakriisin tuomaa notkahduksen vuotta lukuun ottamatta varsin hyvänä. Poliittisesti elettiin jopa neuvostovastaisten kirjojen kieltämisen vuosikymmentä.

Uusi suhteellisen korkean henkirikollisuuden jakso alkoi suuren alkoholireformin vuonna 1969, ja mahdollisuus ostaa ruokakaupasta keskiolutta näkyi 70-luvun henkirikostilastoissa varsin hyvin.

1970-luvulla Suomessa tehtiin 1341 henkirikosta. Uhreista miehiä oli 991 ja naisia 350. Eniten henkirikoksia tehtiin vuonna 1975, jolloin 171 ihmistä surmattiin, ja vähiten vuonna 1970, jolloin uhreja oli 93.
-Henkirikosten määrä oli noin 270 enemmän kuin 1960-luvulla.

Selvittämättömiä henkirikoksia 70-luvulta oli vuoden 1981 HS:n uutisen mukaan 25. Murha.infon kartassa Selvittämättömät kartalla
70-luvulla tehtyjä ja edelleen selvittämättömiä henkirikoksia on 29. Lukumäärien eroina saattaa olla lapsisurmien, ts. juuri syntyneiden ja esim. maastosta kuolleina löydettyjen vauvojen surmien kirjaamatta jättämiset, jolloin päästään lukuun 27.
-1970-luvun alussa tehdyllä rikoslain uudistuksella saattaa olla merkitystä surmatöiden merkinnöissä.

1970-luvun tunnetuimpia henkirikoksia ovat mm. 1970 lokakuussa Oulussa surmattu 16-vuotias tyttö, 1971 keväällä tehdyt ns. liftarimurhat, joissa kolme uhria, Alavudella neitosen surma kesäkuussa 1971 ja vuoden 1976 elokuussa Helsingissä tehty kellarimurha. Muun muassa näistä on murha.infossa keskusteltu jo 13 vuotta, joten ne tapaukset jätimme kartasta pois ja keskityimme muihin tapauksiin. Myös sellaisiin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet hyvin vähälle huomiolle.

Perinteiseen tapaan sinisellä ”täpällä” merkityt ovat miespuolisia uhreja ja punaisella merkityt naisia. Lilan värisissä uhreja on kummastakin sukupuolesta.

Paikkakunnat ja osoitteet ovat pyritty merkitsemään mahdollisimman hyvin ja saatujen tietojen puitteissa.

Keskustelua aiheesta täällä.

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

Kaustisilla kesäkuussa kadonneen Jami-Petteri Klemolan ruumis löytynyt

16.6.2020 katosi Kaustisten Ketuntiellä yksinään asunut Jami-Petteri Klemola. Hänen katoamisensa ja melko nopeasti tulleet henkirikosepäilyt saivat aikanaan huomattavan kiinnostuksen, varsinkin kotiseudullaan Keski-Pohjanmaalla.

Poliisi vangitsi Klemolan surmasta epäiltynä kaksi kaustilaista veljestä, joista ryhdyttiin nopeasti puhumaan “pökkyräveljeksinä”. Veljekset olivat kuulusteluissa vähäpuheisia, joten sitä kautta tutkinta ei ainakaan alkuun edennyt. Veljeksiä epäillään taposta. Heillä on aiempaa rikostaustaa muun muassa pahoinpitelystä.

Klemolan katoamista käsittelevässä ketjussa alkoi suorastaan ruuhka erilaisine spekulaatioineen ja valokuvista saatuine vinkkeineen. Ketju kasvoi nopeasti monisataasivuiseksi ja hittejä tuli yli miljoona.
-Ihmiset olivat selkeästi kiinnostuneita Klemolan kohtalosta ja löytymistään odotettiin hartaasti.

Poliisi sai päivittäin kymmeniä vinkkejä missä Klemolan ruumis voisi olla. Tutkimukset suuntautuivat Kaustisen lisäksi Veteliin ja Teerijärvelle.

Tänään, keskiviikkona 26. elokuuta poliisi vihdoin ilmoitti, että Klemolan ruumis on löytynyt – toki lopullinen varmistus saadaan vasta myöhemmin tällä viikolla suoritettavassa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa, mutta epäselvyyttä henkilöllisyydestä tuskin on.
-Poliisi on kertonut sen verran julkisuuteen, että ruumislöytö tehtiin Vetelin kunnan Räyringin kylästä, noin 20 kilometrin päässä Kaustisilta. Mitä ilmeisemmin maastosta vesistöalueelta.


Ympyröity alue on ollut tutkinnan kohteena. Ruumis löytyi mahdollisesti sieltä. Kartat nimimerkki danascully via googlemaps. Kuva nimimerkki Maskotti.

Poliisi tiedottaa lisää tällä viikolla ja murha.info seuraa tilannetta. Kiitokset niille kymmenille kirjoittajille, jotka osoititte yhteisöllisyyttä viesteissänne ja huolta Klemolan kohtalosta.

Keskustelu siirretty Kadonneista Ajankohtaista – Juuri nyt! -osastolle koska tapaus on ajankohtainen mitä suuremmassa määrin.

Ketju aiheesta täällä https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=20&t=29955

Scan to Donate Bitcoin to Murha.infon Tiimi
Did you like this?
Tip Murha.infon Tiimi with Bitcoin

By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. more information

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close