Porin Itäpuiston murhasta elinkautinen irakilaiselle, oleskeluluvan saaneelle turvapaikanhakijalle

Naisystävänsä murhannut valittaa hovioikeuteen.

Alaa Kadhim Mahdi Albu-Salih. Kuva Iltalehti.

Tuomiopäivä. Syytetty saapumassa oikeuteen. Kuva Joonas Salli/Satakunnan Kansa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 16.9.2018 paloi osoitteessa Itäpuisto 12 kerrostalohuoneiston asunto. Palokunta oli saanut kello 05:04 hälytyksen sankasta savusta kerrostalon rappukäytävässä ja päästäkseen asuntoon he joutuivat sahaamaan oven poikittaissuunnassa.

Ovi jouduttiin sahaamaan auki. Kuva Poliisi.

Asunnon makuuhuoneeseen rajoittunut palo oli ehtinyt jo sammua itsestään. Sängyssä oli ruumis, joten paikalle kutsuttiin poliisi.

Murha tehtiin tässä talossa sijaitsevassa asunnossa. Sittemmin asunto on kunnostettu ja myyty.

Henkirikosta ryhdyttiin heti tutkimaan murhana sen raakuuden vuoksi. Tutkinnassa kävi ilmi, että uhri on asunnossa kirjoilla oleva 54-vuotias nainen, Päivi Pärssinen ja että hän on joutunut raa´an henkirikoksen uhriksi. Alkoi pitkäjänteinen tutkinta, joka jo sunnuntaina johti naisen 28-vuotiaan miesystävän vangitsemiseen – mutta miehen kiistäessä teon, syyttäen asunnossa olleita muita miehiä tekijöiksi ja tekovälineen puuttuessa, poliisi joutui pyytämään syyttäjältä lisäaikaa todisteiden saamiseksi. Ensimmäinen taka-aika oli 12. joulukuuta, mutta lisäaikaa pyydettiin ja saatiin 18.3.2019 saakka.

Tutkinnan aikana poliisi joutui selittelemään erilaisia huhuja ja sen lisäksi media janosi jatkuvasti lisää tietoa. ”Meillä on tässä kokonainen ruumis” sanoi tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Erik Salonsaari medialle, sillä somessa kiersi huhu Porin päättömästä vainajasta. Poliisi oli – osin – oikeassa. Uhrin pää oli muun väkivallan käytön jälkeen nirhattu lähes irti muusta ruumiista.

Poliisi suoritti kotietsinnän Liinaharjun vastaanottokeskukseen, tarkasti sen valvontakameroiden nauhat ja pidätti kaksi keskuksessa asuvaa turvapaikanhakijaa. Heidät kuitenkin vapautettiin melko pian, eikä heitä enää epäilty rikoksesta.

Miesystävä, Alaa Kadhim Mahdi Albu-Salih, (tekstissä myöhemmin Alaa), väitti, että hänen käydessään asunnossa siellä oli vastaanottokeskuksessa asuva Abas-niminen mies, joka jäi asuntoon Alaan poistuttua ja että Abas on murhan takana. Kun Alaanille näytettiin kuvia vastaanottokeskuksessa asuvista miehistä, hän ei osannut osoittaa ketään heitä Abasiksi. Silti Alaa kiisti tehneensä teon.

Poliisi selvitti 35 valvontakameran kuvat.

Uhrin kateissa ollut auto, Nissan Almera löytyi sekin nopeasti ja poliisi peräänkuulutti silminnäkijöitä – olisiko kukaan nähnyt tai muuten tietoinen kyseisen auton liikkeistä murhayönä? Paikka mistä auto löytyi, on lähellä tuota jo mainittua vastaanottokeskusta ja jo ounasteltiinkin, että oliko Alaa ajanut auton sinne hämätäkseen poliiseja ja vierittääkseen syyn jonkun toisen kontolle?

Uhrin omistaman Nissan Almeran liikkeistä murhayönä pyydettiin tietoja pitkin syksyä.

Kristinuskoon kääntymisestä työssäoppimiseen

Mutta mikä mies tämä Alaa sitten oli? Oman kertomansa mukaan hän on syntynyt 30. maaliskuuta 1990 ja lähtenyt pakoon kotimaastaan Irakista vuonna 2015 ja saapunut Suomeen syksyllä 2015 kymmenien tuhansien muiden ihmisten kanssa anoen turvapaikkaa. Noin vuoden maassaolon jälkeen hän kääntyi muslimista kristityksi ja liittyi Porin Teljän seurakuntaan. Opiskelemaan hän lähti Karkun evankeliseen opistoon maahanmuuttajalinjalle. Tiedossa ei ole, miten hänen irakilaiset ystävänsä suhtautuivat sen jälkeen mieheen, joka oli hylännyt islamin. Alaa asui ensin Väinölän kirkolla, mutta muutti myöhemmin Kalskeentielle Sampolaan, muutaman kilometrin päähän naisystävänsä asunnolta.

Täällä sittemmin naisen murhannut jakoi virsikirjoja Herran sanaa kuulemaan saapuneille. Kuva kirkkoporissa.fi

Alaa sai pysyvän oleskeluluvan Suomeen, hänet henkilökohtaisesti tuntevan Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtalan mukaan heti ensimmäisellä yrittämällä vuonna 2017. Alaa oli aktiivinen seurakunnan toiminnassa. Hän toimi vapaaehtoisena messuavustajana jakaen muun muassa virsikirjoja kirkon ovella ja kaatoi kahvia kirkkokansan kuppeihin. Seurakunta tietysti innostui uudesta lampaastaan ja suostutteli Alaanin ehdokkaaksi syksyllä 2018 pidettäviin seurakuntavaaleihin. Alaan suostui – muta vain sitoutumattomien listalta, sanoen ei poliittiselle kristinuskolle.

Kolme vuotta aiemmin Teljän seurakunta oli perustanut tukitiimin, joka antaisi apua jos seurakuntaan etsiytyisi kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö hakemaan neuvoja sekä apua. Halu auttaa on tietysti kova.

Tutustumisen työhön ja suomalaiseen työelämään Alaa suoritti Vammalan Kaukokiidossa Sastamalassa.

“Nuoret miehet pitää saada töihin” – Finska otti irakilaiset oppiin. Kuva ja teksti alueviesti.fi. 

Ehdokas teki murhan

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu vahvistettiin 17.9.2018 ja ehdokas murhasi naisystävänsä 16.9. Kohtalon ivaa oli se, että hänen ehdokkuuttaan ei voitu enää perua, vaan Alaa oli yhä ehdolla, kun vaalit käytiin 18.11. Äänisaaliinsa oli 4 ääntä vertausluvun ollessa 29,087. Hän tuli valituksi ehdokaslistaltaan neljänneksitoista varajäseneksi. Varajäseniä valittiin listalta kaikkiaan 15.

Kirkon vaalijärjestyksen mukaan kaikki valitsematta jääneet ehdokkaat ovat listaltaan valittujen valtuutettujen varajäseniä vertauslukujensa osoittamassa järjestyksessä.

Kirkkoherra Kaisa Huhtala ilmoitti, että Alaa on tullut epäiltyjen tekojensa vuoksi pätemättömäksi valtuustoon ja on täten menettävä varajäsenen paikkansa. Alaanille tieto on varmaan ollut musertava. Ensin murhaepäilyt ja sitten vielä tämä…

Seurakunta toivoi malttia.

Alaalla ei ennen murhaepäilyä ollut rikosrekisteriä Suomessa.

Tutkinta etenee – avoimia kysymyksiä yhä joitakin

Poliisi tarkasti satoja valvontakameroiden nauhoja murhayöltä. Edelleen oli olemassa vahva epäilys siitä, että Alaa ei toiminut yksin. Lisäksi nauhoilta haluttiin tietää, näkyikö missään tallennetta, jossa Alaa esim. heittäisi teossa käyttämänsä välineen tai välineet pois autosta. Esitutkinta oli edelleen hidasta, poliisi pelasi varman päälle – se ei enää halunnut uutta Ulvilaa.

Motiivi ja tapahtumien kulku oli hyvin hahmottunut. Kihlapari oli eroamassa ja tuon erotilanteen riitaisuus nousi yhä vahvemmaksi teon motiiviksi. Alaa kielsi yhä surmanneensa uhrin. Sormen- ja kengänjäljilleen asunnossa oli selkeä selitys. Hän oli seurustellut uhrin kanssa 4.5.2017 lähtien, mennyt kanssaan kihloihin kesällä 2018 ja käynyt tämän asunnolla useasti. Viimeksi hän sanoi käyneensä siellä murhaa edeltävänä iltana 15.9. hakiessaan sinne unohtamansa lippalakin sekä puhelimen. Tuolloin asunnossa oli hänen mukaansa ollut toinenkin mies.

Todistajien kertomuksissa oli pari mielenkiintoista seikkaa; uhrin siskon mukaan mies oli äkkipikainen ja alkanut uhkailemaan uhria. “Kulttuuriero oli liian iso”, “kristityksi kääntyminen oli teeskentelyä”.

Lisäaikaa tutkinnalle tarvittiin taas ja maaliskuun alussa sitä haettiin vähintään toukokuun loppuun saakka.

Esitutkinnan karua kertomaa

Esitutkinta valmistui loppukeväästä ja siitä kävi ilmi mm. seuraavaa: Alaa on lyönyt uhria asunnon olohuoneen sohvalla nyrkillä taikka tuntemattomaksi jääneellä tylpällä esineellä useita kertoja voimakkaasti kasvojen alueelle. Tämän jälkeen Alaa on raahannut tai avustanut uhria siirtymään makuuhuoneen vuoteelle, missä on Alaan mukaan ”ryhdytty hoitamaan” saatuja vammoja. Pian tämän jälkeen Alaa on jatkanut pahoinpitelyä tuntemattomaksi jääneellä suurella veitsellä useita kertoja eri puolille vartaloa kehon alueelle, jossa sijaitsee elintärkeitä sisäelimiä. Alaa on lisäksi käytännössä irrottanut uhrin pään leikkaamalla kaulan kohdalta pään irti muusta kehosta usealla veitsen viillolla, sekä katkaisemalla kaularangan nikamien C6 ja C7 väliltä, pään jäädessä kiinni muuhun vartaloon ainoastaan muutamalla lihassäikeellä.

Uhri sai pahoinpitelystä lukuisia vammoja, mm. nenäluu ja oikea silmäkuoppa sekä oikea värttinäluu olivat murtuneet. Lisäksi uhrissa oli runsaasti erilaisia ja eriasteisia viilto- sekä pistohaavoja. Peruskuolemansyynä on ollut rintakehään kohdistuneen teräaseen piston aiheuttama aortan vamma ja siihen liittyvä verenvuoto sydänpussiin.

Tähän vuoteeseen päättyi uhrin elmä julmalla tavalla. Kuva Poliisi.

Uhrin kuoleman jälkeen Alaa oli pyrkinyt hävittämään tai tuhoamaan teossa syntyneitä verijälkiä pesemällä ainakin makuuhuoneen lattian. Lisäksi hän on kerännyt uhrin päälle paperia sekä muuta helposti syttyvää tavaraa ja kaatanut vuoteelle palavaa nestettä ja tuikannut paperin sekä vuodevaatteet tuleen. Tuli sammui kuitenkin itsestään.

Siivoaminen ei ollut poistanut kaikkia verijälkiä. Kuva poliisi.

Mieleentilaan ja tuomiolle

27.5.2019 annetun välituomion myötä Alaa todettiin syylliseksi tekoon ja hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen. Siellä hänen todettiin olevan syyntakeinen ja ymmärtäneen tekonsa, sekä sen seuraukset.

Käräjäoikeus katsoi, että teko täytti murhan tunnusmerkit ja että uhri on tuntenut suurta tuskaa ja kuolemanpelkoa, sekä teko oli tehty erityisen törkeällä tavalla kohdistuen ruumiinvoimiltaan heikompaan ja näin ollen puolustuskyvyttömään osapuoleen, joka ei itse ole antanut aihetta väkivallan käyttöön.

Oikeus piti syytetyn kertomuksia tilanteesta asunnolla epäluotettavana ja ne olivat muuttuneet kuulustelujen aikana useasti.

Kuriositeettina todettakoon, että “oikeudessa käytiin läpi myös siitä, kuinka aitoa turvapaikanhakijana Irakista Suomeen tulleen tuomitun kääntyminen kristinuskoon on ollut. Oikeus kuitenkin katsoi, ettei sillä seikalla ollut merkitystä henkirikoksen arvioinnissa. IS 2.12.2019

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi maanantaina 2.12.2019 antamallaan päätöksellä porilaisen irakilaismiehen elinkautiseen vankeuteen murhasta ja hänet passitettiin Turun Saramäen vankilaan.
– Lisäksi hän joutuu maksamaan korvauksia mm. asunnon omistajalle ja kuolinpesälle, sekä uhrin omaisille yhteensä useita kymmeniä tuhansia euroja.

Hovioikeus käsittelee tapausta mahdollisesti vuoden 2020 syksyllä. Mahdollisuus siihen, että tuomio muuttuu tapoksi ja muutaman vuoden lusimiseksi on tietysti olemassa, mutta se mahdollisuus on häviävän pieni.

Elinkautinenkin loppuu joskus ja mitä sen jälkeen? Saako tuolloin 40+ ikäinen Alaa jäädä Suomeen vai uhkaako häntä karkotus – jota ei kuitenkaan voida panna toimeen?
– Olisiko tämä henkirikos ollut mitenkään vältettävissä?

Lähteet: Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat sekä Porin Teljän seurakunnan aktiivijäsen.

Keskustelua aiheesta 

Suomalaisten surmaamat ulkomaalaiset ja ulkomaalaistaustaiset henkilöt Suomessa 1972 – 2019




“Saapui Suomeen ja joutui tapetuksi”

Karttaan on merkitty mahdollisimman tarkkaan ne kohteet missä henkirikos on tehty ja/tai mistä ruumis on löytynyt. Mukana on mahdollisimman moni suomalaisen ulkomaalaiseen kohdistama henkirikos vuodesta 1972.

Lähteinä on käytetty murha.infon keskustelupalstaa osiota ”Henkirikokset kotimaa” ja jos tapauksesta on avattu keskusteluketju, niin linkki siihen on mainittu kunkin tapauksen yhteydessä.

Muina arvokkaina teksti- ja kuvalähteinä mainittakoon mm. rikoslehdet Alibi ja Rikosposti. Sanomalehdistä sekä nettisivustoista mainittakoon erityisesti Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat, mtvuutiset.fi sekä tilastoapuna käytetty erinomainen findikaattori.fi -sivusto ja sieltä edelleen ohjautuvia linkkejä.

Aiheesta on avattu keskustelu Henkirikokset kotimaa -osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos jokin tapaus puuttuu (vuodesta 1970 eteenpäin) tai jos jossain on jotain korjattavaa.
– Muuten keskustelu kartalla mainituista tapauksista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä/henkilöitä varten aikoinaan avattu.

Tilastoon on päässyt a) olemalla suomalainen ja surmaamalla ulkomaan kansalaisen b) olemalla ulkomaalainen c) rikos on selvitetty ja siitä on annettu tuomio, tai syyllinen on kuollut mutta tiedossa.

Olisi toki helppoa toimia kuten media tänä päivänä, että jokainen Suomessa asuva, on sitten kyse viikosta tai koko eliniästä, on ”suomalainen” ja karsia sillä periaatteella suurin osa uhreista pois. Luettelo saattaa olla vajavainen ja olisikin ensiarvoisen tärkeää, että siihen saataisiin niitä tapauksia, joita ei ole mainittu, sekä täsmennyksiä jo listalla oleviin.

Kaksi tapausta, joita ei kartassa ole ovat Myyrmannin pommiräjähdyksessä kuollut ulkomaalaistaustainen, Suomessa syntynyt 7-vuotias tyttö sekä Mikkelin Majavedellä vuonna 2008 surmattu Anna-Emilia Simniceanu, joka oli mahdollisesti ulkomaalaistaustainen.
– Mikäli lukijat perustellusti katsovat, että heidänkin tapaukset lisätään karttaan, niin edetään sen mukaan.

Tuttuun tapaan punainen “täppä” on naisuhri ja sininen miesuhri.




Oulun seksuaalirikokset – Oikeutta on käyty ja sitä on jaettu




Oulun raiskausvyyhdistä oli jo aiemmin tehty etusivun artikkeli, mutta miten tapauksien käsittely on edennyt?

Vajaa vuosi sitten, marraskuun lopulla Oulussa paljastuneet yhteen lapseen kohdistuneet seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset kahdeksan turvapaikanhakijan toimesta ovat nyt käydyt Oulun käräjäoikeudessa.

Tuomioita annettiin seuraavasti:
Rahmani Gheibal. Syntymävuodekseen 1998 ilmoittanut afganistalainen. Tuomio annettiin 9.5.2019 ja se oli seuraus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta ajalla 1.6.-28.10.2018. Tuomion pituus 4 vuotta, josta hän ensikertalaisena suorittaa puolet, vapautuen marraskuussa 2020.

Gheibal tuli Suomeen vuoden 2016 alussa ja saman vuoden keväällä hän antoi Iltalehdelle haastattelun, ollen sitä mieltä, että ”Ennakkoluulot hidastaneet hyvien suhteiden luomista”. Toimillaan hän itse voimakkaasti edesauttoi ennakkoluulojen syventämistä. Eikä ole kyse enää pelkistä ennakkoluuloista, vaan siitä mitä tilastot ovat jo vuosikausia osoittaneet; Afganistanista, Irakista ja muista alikehittyneistä muslimimaista tulleet ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa ja kuuluisivat niin sanottuun riskiryhmään.
– Tämä onkin varmaa ainoa riskiryhmä mitä ei tunnusteta ja mitä ei virallisesti ole edes olemassa, ja mistä ei virallinen Suomi edes suostu puhumaan.

Vaikka Facebook-kaveruus ei sinänsä kerro oikeista kavereista yhtään mitään, niin mainittakoon, että lasta pitkäkestoisesti raiskanneen Gheibalin kaverilistalla oli mm. vielä 1.2.2019 vihreää ideologiaa tunnustava, Oulun Sivistys – ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Satu Haapanen. Vihreillä onkin pitänyt kiirettä, sillä sangen moni heistä onkin sädekehää saadakseen ja hyvyyttään osoittaakseen ottanut vimmalla kavereikseen kenet tahansa maahanmuuttajan.

Tuomiolle oli käyvä niin ikään vuonna 1998 syntynyt ja Afganistanista Suomeen ”paennut” – turvaa sekä rauhaa etsimään lähtenyt mies. Shiraqa Yosefi.

20-vuotias Yosefi syyllistyi lapsen raiskaamiseen. Suhteeseen lapsen kanssa hän – kuten monet muutkin – oli päässyt sosiaalisessa mediassa, mm. Messenger-, Whatsapp– ja Instagram-palveluissa. Shiraqi oli tarjonnut lapselle rahaa seksipalveluista. Oletetusti voidaan sanoa, että veronmaksajat ovat kustantaneet Shiraqin pervoilut – ja nyt he maksavat hänen vankilassa elämisensä. Shiraqin tuomio oli 2 vuotta vankeutta. Hän raiskaili yksityisasunnossa ajalla 15.9. – 28.10.2018.

Ja raiskailisi edelleen, ellei asia olisi tullut ilmi.

Mirzad Javad. Tämä 28-vuotias afgaani raiskasi ja teki lapselle myös muita seksuaalisia tekoja. Kuulusteluissa Javad kertoi, että hän luuli tyttöä 16-vuotiaaksi. Tuomio 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

Javad on näitä huvin vuoksi ja ilmaisen elämän toivossa Suomeen saapuneita ”pakolaisia”. Hän oli asunut Turkissa vuosikausia ennen lähtöään Suomeen.

Suomeen Javad saapui vuonna 2015 ja sijoitettiin Vallinkorvan vastaanottokeskukseen hellittäväksi ja hoivattavaksi.
Mainittakoon, että Javad oli mukana Oulussa toimivassa Esikoto-hankkeen, ”kotoutus”-toimenpiteissä. Hankkeen tarkoitus oli kotouttaa maahanmuuttajia suomalaiseen yhteiskuntaan. Hänen kohdallaan tuo oppi ei onnistunut, mutta ei hätää – vankilassa voi verkostoitua.

Osman Humad. Kertomansa mukaan hän on syntynyt vuonna 1995. Humad saapui Suomeen kiintiöpakolaisena Eritreasta. Sen sijaan, että hän olisi opiskellut, käynyt töissä ja elänyt ihmisiksi, niin hän raiskaili lasta kesäkuun ja lokakuun 2018 välisenä aikana. 5.6.2019 annettu tuomio oli 3 vuotta vankeutta.

Jopa media heltyi kohdallaan; ”nuori mies istui apean näköisenä penkillään”, mies näytti hämmentyneeltä ja surumieliseltä”.

Afrikkalaisuus jo sinänsä sai toimittajissa taas keran aikaan myötätuntoa.




Mohamed Ali Osman. 25-vuotias ja 20.6.2019 annettu tuomio oli 4 vuotta vankeutta. Sen arvoista olivat törkeä lapsen seksuaalisen hyväksikäyttö, törkeä raiskaus sekä lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Raiskaamisen yhteydessä Mohamed teki uhrille lisää väkivaltaa. Hän piteli uhria kiinni muun muassa kuristamalla niin, että uhrin oli vaikea hengittää. Yksi syyte kohdallaan kuitenkin hylättiin, koska sitä ei voitu osoittaa todeksi; seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta henkilöltä.
Osman oli luullut uhria 16-vuotiaaksi. Kun näitä” uhria 16-vuotiaaksi luulleita” on lähes jokainen, niin tulee mieleen, että asianajajat ovat ohjeistaneet heitä sanomaan näin. Osman suorittaa rangaistuistaan Kuopion vankilassa.

Mohamud Hassan Mohamod. Raiskaajista vanhin, vaan ei vähäisin. 38-vuotias Mohamed tuomittiin 9.7.2019. Tuomio oli 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Mohamed asui tekojen aikaan Etelä-Suomessa ja matkusti yhteiskunnan suosiollisella avustuksella Ouluun raiskaamaan. Onhan turvaa hakevilla vapaa oikeus liikkua Suomessa, vaikka monenkin kohdalla ei tiedetä edes oikeaa nimeä. Saapumisen todellisista motiiveista puhumattakaan.

Ahmed Abdo Ibrahim. Tuomittiin 12.7.2019. Hän oli niin sanottu iPhone-mies, joka johtui siitä, että rikoksissa käytetty iPhone tuomittiin valtiolle menetetyksi. 33-vuotias Ahmed sai 4 vuotta 2 kuukautta vankeutta. Ahmed syyllistyi törkeään raiskaukseen, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon. Hänen hallustaan löytyi video, jolla alaikäistä lasta esitetään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla. Rikokset tapahtuivat vuosina 2017–2018. Oikeuden mukaan Ahmed muun muassa pakotti uhrin väkivalloin anaaliyhdyntään.

Qyassar Mohsin Sbadi Alduhulaei. Tämä 25-vuotias henkilö antoi ”kasvot” koko grooming-vyyhdille. Hänen onnistui paeta muiden jäädessä kiinni. Tarinansa on jännittävä; ensin hän pakeni kuolemaa Suomeen, jossa pääsi toteuttamaan mielihalujaan vapaasti useamman kuukauden. Sitten kiinnijäämisen ja tuomion pelossa hän pakeni Saksaan, jossa jäi kahdesti kiinni. Toinen kerta johti sitten palautukseen Suomeen.

Alduhulaei tuomittiin 12.7.2019 ja tuomionsa oli 4 vuotta vankeutta. Se tuli törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä. Tekonsa hän suoritti kesällä ja syksyllä 2018.

Jokainen heistä tuomittiin maksamaan uhrille yhteensä kymmenien tuhansien eurojen korvaukset, esim. Alduhulaei joutuu maksamaan 23000 euroa.

Valituskierre hoviin lähes tehty – karkotus jo käsittelyssä
Tähän mennessä (10.9.2019) seitsemän tuomittua on valittanut hovioikeuteen perusteilla, että he eivät koe tehneensä mitään väärää, tai johdonmukaisesti kiistivät syyllistyneensä siihen mistä heidät tuomittiin. Myös tietämättömyys tytön oikeasta iästä ja suojaikärajasta Suomessa ovat olleet valittamisen syynä.

Rahmani Gheibali kiistää rikosepäilyt kokonaisuudessaan ja sanoo, että käräjäoikeus on arvioinut vastaanotetun näytön väärin. Gheibalin asianajaja on Jaana Piipari.

Ahmed Abdo Ibrahim kiistää niin ikään syyllistyneensä väitettyihin tekoihin ja vaatii tuomion mitätöimistä.

Eritreasta Suomeen saakka turvaan tullut Osman Humad kiistää koko teon ja katsoo, että hänet on tuomittu väärin perustein. ”Joka tapauksessa tuomittu rangaistus on liian ankara, koska tuomio koski vain yhtä yksittäistä tekoa eikä kyse ollut väkivaltateosta. Toki useamman kuukauden jatkuneen viestittelyn katsottiin olleen niin sanottua groomingia, asianajaja Jutta Wallen-Leino perustelee”.

Humadin tapaus on sikälikin mielenkiintoinen, että hän on tiettävästi ainoa, ketä ollaan palauttamassa; Maahanmuuttovirasto on käännyttämässä 24-vuotiasta miestä takaisin Eritreaan. Käännyttämisprosessi on Wallen-Leinon mukaan käynnissä.

Muiden valittajien osalta perusteet ovta kovin samanlaiset. Tämä kahdeksas kenenkä valitus ei ole vielä siis vahvistunut on Aldhulaiei Qayssar Mohsin Sbadi. Hänen osaltaan valitus on viittä vaille valmis ja asianajajansa on kertonut, että he ovat tyytymättömiä koko tuomioon. Valitusaikaa on 16.9. saakka.

Osalla tuomituista on jo kiireellä myönnetty Suomen kansalaisuus, (miksi?) ja koska sitä ei nykyisen lainsäädännön puitteissa ei – eikä taannehtivastikaan – voida perua, niin nämä henkilöt saavat jäädä Suomeen, olkoot tehneet vaikka minkälaisia hirmutöitä.

Marraskuun lopulla sosiaalisessa mediassa julkaistussa listassa on kahdeksan nimeä ja tarkkaavainen lukija huomaakin, että siellä olevista nimistä ei ole tässä yhteydessä mainittu Abdulhadi Barhum -nimistä henkilöä. Hänet tuomittiin kyllä, mutta tekonsa oli tämän vyyhdin ulkopuolinen tapaus. Siitä myöhemmin.

Marraskuun listalla ei ollut Alduhulaiei Qayssar Mohsin Sbadin nimeä, koska hänen kohdallaan vangitsemisoikeudenkäynti käytiin myöhemmin.

Nämä teot ovat siis tehneet henkilöt, jotka ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa itselleen ja myöhemmin mahdollisesti koko suvulleen! Yhteiskunnalle nämä tapaukset tulivat jo pelkän oikeuskäsittelyn osalta maksamaan kymmeniä tuhansia euroja.

Vankilatuomioiden yhteenlaskettu aika oli 28 vuotta ja 8 kuukautta. Jos olettaa, että kukin tuomituista istuu vankilassa ensikertalaisena puolet rangaistuksestaan, pelkkä ylläpito kustantaa valtiolle laskennallisesti 1 119 220 euroa.
Iltalehti 16.7.2019.

Tuomittujen mahdollinen ja todennäköinen jääminen Suomeen rangaistusten suorittamisen jälkeen tulee maksamaan vielä enemmän ottaen huomioon heidän olematon mahdollisuus työllistymiseen, sekä korkea riski uusia vastaavia tekoja, niin näiden paljon puhuttujen ihmisoikeuksien toteutumisen hinta heidän kohdalla on monisataakertainen summaan, joka voitaisiin käyttää esimerkiksi terveydenhoitoon. Nyt siinä säästetään koska ei ole varaa!

Se, mitä SDP:n Eero Heinäluoma kertoi raiskauksien syyksi Mtv:n Huomenta Suomi -ohjelmassa 7.12.2018 että ”nuoret miehet olivat turhautuneita, koska anomusten pitkä käsittelyaika, eikä heillä ole mitään tekemistä”, ei tullut syynä julkisesti esiin tutkinnan missään vaiheessa.

Liekö kyseessä poliitikon tapa ajatella ja saada käännettyä syy vaikka väkisin Suomeen ja suomalaisiin?

Palautuksissa on se ongelma vastaanottavan maan – (heidän kotimaansa) lisäksi se, että Suomessa on tahoja, jotka vastustavat jopa lastenraiskaajien palautuksia sillä verukkeella, että palautettavia odottaa kotimaassaan se paljon puhuttu varma kuolema. Onkin perusteltua kysyä, että miksi nämä ihmiset ja tahot haluavat pitää lapsille ja nuorille vaarallisia henkilöitä edelleen Suomessa. Voidaan myös kysyä, että jos he kuolevat kotimaassaan, niin entä sitten?

Eikä tässä vielä kaikki
Samoihin aikoihin Oulussa tuli ilmi muitakin lapsiin ja nuoriin kohdistuneita seksuaalirikoksia – nekin ulkomaalaisten, pääosin turvapaikkaa Suomesta hakeneiden toimesta.

Tässä kolme tapausta:
Abdu Hamed Ali. Tuomittiin 22.5.2019. Tuomio 1 vuosi 10 kuukautta 1.7.2018 tehdystä lapsen raiskauksesta. On valittanut hovioikeuteen.’

Abdulhadi Barhum. Syyrialaismies, joka asettui ensin Vihdin Nummelaan ja pääsi esiin mediassa nummelalaismiehenä, joka haluaa Suomessa poliisiksi. Sittemmin hän muutti Ouluun, jossa urkeni ihan toisenlainen ura: lapsen raiskaaminen. Poliisin ura lienee jäänyt haaveeksi, sillä 17. 11. 2018 hän raiskasi Tuirassa 14-vuotiaan tytön. Barhum tuomittiin 26.3.2019 vankeuteen kahden vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen raiskauksesta ja törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On valittanut hovioikeuteen ja käsittely saattaa olla jo tämän vuoden puolella.

Oulun moskeijassa uskonnon opetuksesta vastaava opettaja Asoev Muso raiskasi alle 10-vuotiaan maahanmuuttajataustaisen tytön. Muso sai 3 vuoden 8 kuukauden tuomion. Moskeijan imaami on kiistänyt Muson tehneen mitään laitonta. 

Mutta mitä sanoi sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kaiken tämän(kin) jälkeen: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle
Iltalehti 26.8.2019

Lasten turvallisuudesta viis, turvapaikanhakijan turvallisuus ensin. Mahdolliset ongelmat Ohisalo ratkaisisi virkamiehiä lisäämällä. Toisin sanoen Suomen sisäisen turvallisuuden ministeri heikentäisi tieten tahtoen Suomen sisäistä turvallisuutta ja olisi sen takia valmis lisäämään kulujen määrää reippaasti, jotta turvallisuus (muka) paranisi.
Herääkin kysymys, onko sisäministeri Suomen ja suomalaisten asialla? Että onko hän sisäistänyt tehtävänsä?

Tästä kaikesta huolimatta – Oulussa juhlitaan:

Kaleva 4.9.2019

30 vuotta siten lähdettiin tosiaan tyhjästä liikkeelle ja mitä on saatu? Kymmeniä raiskauksia, satoja ahdistelutapauksia ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä, lieveilmiöitä, miljoonien kulut sekä kansan jakautuminen kahtia. Ehkä sellaista kannattaa joissain piireissä jopa juhlia. On siinä kuitenkin tullut useampi ihminen työllistettyä suoraan ja epäsuorasti.

Se tietty kummeksuttaa, että miksi Suomeen pitää ottaa ihmisiä eniten sellaisista maista, joiden kansalaiset syyllistyvät toistuvasti rikoksiin ja joiden työllisyys- sekä kotouttamisennuste on poikkeuksellisen huono?

Otsikko Rikospostista on jo 26 vuoden takaa, mutta valitettavasti edelleen ajankohtainen.


Iltasanomain kooste 18.1.2019




Selvittämättömät kartalla

Suomessa on reilusti yli sata selvittämätöntä henkirikosta. Muutamat ovat selvinneet jopa vuosien kuluttua teosta. Osa ei tule selviämään koskaan, joissain tekijä saatetaan tietää, mutta juridista prosessia häntä vastaan ei enää saada, joko syyteoikeuden vanhentumisen tai tekijän kuoleman vuoksi.

Karttaan on merkitty mahdollisimman tarkkaan ne kohteet missä henkirikos on tehty ja/tai mistä ruumis on löytynyt. Mukana on mahdollisimman moni selvittämätön henkirikos vuodesta 1950.

Lähteinä on käytetty murha.infon keskustelupalstaa ”Selvittämättömät henkirikokset” ja jos tapauksesta on avattu keskusteluketju, niin linkki on mainittu kunkin tapauksen yhteydessä.

Muina arvokkaina teksti- ja kuvalähteinä mainittakoon mm. rikoslehdet Alibi, Rikosposti sekä Rikospoliisin mukana. Sanoma- ja aikakauslehdistä mainittakoon erityisesti Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat, mtv.fi sekä Hymy.

Aiheesta on avattu keskustelu Selvittämättömät henkirikokset -osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos jokin tapaus puuttuu (huom! vain 1950 ja uudemmat) tai jossain on jotain korjattavaa.

Muuten keskustelu kartalla mainituista tapauksista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä/henkilöitä varten aikoinaan avattu.







Yli 30 vuotta vanha laivamurha vihdoin ratkeamassa?

30 vuotta vanha kuva ja sen isompi teksti sopivat uuden käänteen saaneeseen tutkintaan oikein hyvin. Kuva teksteineen Alibi 3/1989.

Iltalehdessä 24.7.2019 julkaistun uutisen perusteella poliisi on päässyt vuonna 1987 tapahtuneen laivamurhan ja murhan yrityksen selvittelyssä eteenpäin – jopa niin pitkälle, että tutkintaa johtava poliisi Veli-Matti Soikkeli, Lounais-Suomen poliisilaitokselta on todennut; ”Kyllä minä olen siinä uskossa, että oikeuteen asti mennään. Sellainen meillä on vakaa tarkoitus, että kun lähdetään asioissa etenemään siihen pisteeseen, että aletaan kiinniottoja tekemään, niin se ei ole enää leikkipeliä. Sitten katsotaan loppuun asti”.

Tähän mennessä julkisuudessa on ”varmana tekovälineenä” kerrottu olleen laivan varusteisiin kuuluvan palokirveen, mutta nyt asiasta on tullut poliisin kautta julkisuuteen uutta tietoa; Palokirves ei sovi aiheutettuihin vammoihin tekovälineeksi. Niitä (tallennettuja vammoja) on myöhemminkin vertailutettu asiantuntijoilla, ja on päätelty, ettei se sovi tekovälineeksi.

Tutkijoilla on käsitys tekovälineestä, mutta Soikkelin mukaan sitä ei voi ”missään nimessä” paljastaa. Soikkeli ei kommentoi, onko tekoväline poliisin hallussa”.

Tutkinta on siis hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa ja herääkin kysymyksiä, että miten näinkin pitkälle on päästy 30 vuoden jälkeen. Onko joku tunnustanut tehneensä teon, onko joku asiasta tiennyt tullut vuosikymmenten jälkeen tunnontuskiin ja antanut ratkaisevaa tietoa, onko jonkun tai joidenkin henkilöiden kertomuksissa sen verran ristiriitaisuuksia, että heidän on täytynyt tietää ja/tai nähdä enemmän kuin mitä ovat kertoneet, onko taltioiduille kuiduille ja dna:lle  vihdoin löytynyt vastaavuuksia, (tuolloin dna-tutkinta oli vasta alkuvaiheessa), esim. epäilty tai tekijä on joutunut antamaan dna-näytteen jonkun muun – mahdollisesti aivan viime vuosina – tapahtuneen teon seurauksena ja yhteensopivuus on vihdoin löytynyt? Entä onko olemassa jokin uusi tutkintalinja, joka on  tuonut jotain oleellista esiin?

Kysymyksiä, joihin saamme toivottavasti pian vastauksia.

Poliisin tiedoista voi päätellä, että tekijä on edelleen elossa. Lisäksi voi olla, että jollain muualla henkilöllä on enemmän tietoa surmasta kuin mitä hän on kertonut ja että hän mahdollisesti tietää tekijän. Tekijän, joka tällä hetkellä on laajasti arvioituna 45-90 -vuotias.

Entä tekoväline? Jos se ei ole palokirves, niin mikä sitten? Jokin sellainen mitä laivalta on saatavilla. Vaikka raskas ja sittemmin rikottu pullo? Mielipuolen tavoin riehunut on yllättänyt uhrit täydellisesti ja onnistunut lamauttamaan heidät – vaikka he olisivatkin taistelleet raivokkaasti vastaan – useilla iskuilla. Pulloteoria ei ehkä sovi kuvioon siltä osin, että uhreja oli lyöty päähän astalolla useita kertoja ikään kuin suuren vihan ja kiihtymyksen vallassa; ”kyllä ihmisestä henki vähemmälläkin lähtee” on tutkintaa johtava poliisi maininnut. Jos ei pullo, niin laivan keittiöstä on saatavilla vaikka minkälaisia astaloita suurista veitsistä lihanuijaan. Tai tekijällä on ollut väline muassaan saapuessaan laivaan. Entä missä astalo nyt? Laivasta sitä tuskin löytyi, sillä muuten se olisi jo mainittu – ellei tietoa ole tarkoituksella pimitetty vuosikymmenten ajan.

Tapauksia tutkitaan murhana ja murhan yrityksenä.

Matkalla pohjoiseen

Viking Sally lähti Tukholmasta Turkuun maanantai-iltana 26.7.1987 kyydissä 1400 matkustajaa ja 200 miehistön jäsentä.

Inter Rail matkalla Pohjolaan olivat noin 50 muun länsisaksalaisturistin joukossa Stuttgartista kotoisin olevat 20-vuotias, 28.1.1967 syntynyt Klaus Schelkle ja 22-vuotias, 10.5.1965 syntynyt Bettina Taxis. Heidän seurueeseensa kuului kolmaskin henkilö, nuori saksalaispoika, Thomas Schmid. Heidän tarkoituksenaan oli kiertää Tanskan kautta Ruotsiin, sieltä Suomeen ja edelleen Norjan kautta Saksaan. Matkasuunnitelmat olivat muuttuneet vasta Tukholmassa – alun perin he olivat menossa Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen, mutta viime hetkellä he päättivät mennä laivalla.

Klaus Schelkle ja Bettina Taxis.

Schelkle, Taxis ja Schmid eivät olleet varanneet hyttiä matkan ajaksi, vaan päättivät, että kesäyönä tarkenee nukkua vaikka kannella. Se oli kohtalokas valinta. Jonkin ajan kuluttua Schmid sanoi, että hänen on kylmä ja että hän menee etsimään sisätiloista nukkumapaikan. Samalla Schelkle kävi hakemassa makuupussit. Sen verran Bettina muistaa Klausin sanoneen, että hakiessaan makuupusseja hän oli tavannut mukavan suomalaispojan ja vaihtaneensa tämän kanssa pari sanaa.

Tiistaiaamuna 28.7. laivan lipuessa saaristossa, meni aamuvirkku 18-vuotias tanskalainen partiopoika kahden kaverinsa kanssa katsomaan Airistoa laivan seitsemännelle kannelle noin kello 03:45. Ensisilmäyksellä näytti, että kannella ei ole ketään muita, mutta sitten yksi pojista näki kaksi ihmistä pöydän alla ja heillä kasvot veren peitossa.

Uhrit löydettiin tämän pöydän alta. Kuva IS arkisto.

Yksi nuorista lähti hälyttämään apua ja tavoitti turvallisuuspäällikkö Raimo Vahlstenin, muiden poikien jäädessä huolehtimaan uhreista. Molemmat olivat vielä hengissä. Schelkle yritti kontata kohti rappuja, mutta Bettina oli paikoillaan jotain äännähdellen. Laivalle hälytettiin helikopteri ja uhrit kiidätettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kopteri saapui sairaalaan kello 05.48 ja tuolloin lääkäri totesi Schelklen kuolleeksi. Kuolema johtui päähän kohdistuneista iskuista päähän – kallo oli rikkoontunut.

Bettina Taxis leikattiin. Operaatio kesti useita tunteja. Tajuihinsa hän ei palannut, mutta parin viikon kuluttua hänet voitiin jo siirtää kotimaahansa toipumaan. Hänelle jäi pysyvä vamma toiseen käteen ja toiseen silmään.

Samainen kopteri palasi laivalle kello 06:30 muassaan neljä poliisia. Alkoi kiireinen selvittely; laiva saapuu pian satamaan ja ihmiset pitäisi saada kontrolliin sekä hallitusti laivasta yhden oven kautta ulos. Pitäisi ehtiä järjestää sitä sun tätä.

Kun laiva saapui satamaan

Laivan saavuttua Turun satamaan alue eristettiin, matkustajat ja henkilökunta kuvattiin. Valmius dokumentointiin, tarkastuksiin ja haastatteluihin oli aivan toista luokkaa kuin vuosi aiemmin samalla laivalla sattuneen Antti Eljaalan henkirikoksen tutkinnan yhteydessä.

Jokaista matkustajaa vaadittiin todistamaan henkilöllisyytensä. Henkilöt, jotka eivät tähän heti pystyneet, ohjattiin erilliseen huoneeseen ja heidän henkilöllisyytensä todennettiin odottelun jälkeen.

HS 29.7.1987.

Kuva HS 29.7.1987.

Mutta siitä huolimatta tekijän onnistui poistua laivasta – joko Turussa tai sitten hän piiloutui ja poistui seuraavalla reissulla Maarianhaminassa tai Kapellskärissä, johon laiva Tukholman sijasta poikkeuksellisesti saapui. Kenenkään ei ole nähty hypänneen, eikä olevan poissa matkustajaluetteloon verrattuna. Surmien oletettuna tekoaikana laiva oli Ahvenanmaalla, Degerbyn yläpuolella.

Jokke ja Pera sekä pipomiehet, verinen mies ja vaatesäkki

Epäiltyjä toki oli. Eräs oudosti käyttäytynyt ja nimensä epäselvästi kertonut norjalaispariskunta oli haussa – lopulta todettiin, että heillä ei ole tapauksen kanssa mitään tekemistä. Olivat salaisella lemmenlomalla ja kaikenlainen julkisuus oli heille hyvin kiusallista.

Kaksi outo pipomiestä oli yksi haussa; englantia – myös yksinään – puhuva noin 20-35-vuotias oudosti käyttäytynyt hoikkavartaloinen ja tummahiuksinen mies, jolla sammaleenvihreä villamyssy. Kuka hän oli, saatiinko selvyys? Toinen pipomies löytyi. Hän oli saksalainen ja hänellä ei todettu olleen yhteyttä surmatyöhön.

Iltalehti syksyllä 1987.

Kuutoskannelta löydettiin nukkumasta verinen mies. Britti, joka kertomansa mukaan oli tulossa Suomeen lomalle erään pohjois-suomalaisen naisen kutsumana ja rahoittamana. Rankka juhlinta laivalla oli saanut aikaan verenvuotoa nenästä. Tutkimuksissa todettiin veren olevan hänen omaansa.

Mutta tehtiin myös pidätyksiä: Kolme nuorta pidätettiin ja heitä epäiltiin taposta sekä törkeästä pahoinpitelystä. Yksi pidätetyistä oli 25-vuotias ”kuutoskannen” britti ja kaksi muuta nuorempaa suomalaismiestä. Brittimiehen kohdalla epäilykset hälvenivät nopeasti ja hänet vapautettiin. Entä olivatko nuo pidätetyt suomalaismiehet nimeltään Jokke ja Pera? Sen nimisistä on uutisissa kaivattu tietoja.

Surmien motiiviksi epäiltiin alkuunsa huumausaineista syntynyttä kiistaa.

HS 29.7.1987

HS 30.7.1987

HS 7.11.1987

Suomen poliisi ei päässyt kuulustelemaan Bettina Taxista byrokraattisten syiden takia kuin vasta kesäkuussa 1988. Saksalaiset edellyttivät tuomioistuimen määräystä matkalle. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei sellaista kuitenkaan voitu tutkintavaiheessa antaa, koska juttu ei ollut missään oikeusistuimessa vireillä, vain ja ainoastaan tutkinnassa. Lopulta matka kuitenkin järjestyi.

HS 1.6.1988

Uhrien liikkeitä laivalla illan ja yön aikana pystyttiin kartoittamaan seurueen kolmannen henkilön taholta sekä myös heidät löytäneiden partiopoikien tietojen perusteella, sillä he olivat vaihtaneet illan aikana saksalaisnuorten kanssa muutaman sanan. Teot ovat tehdyt noin kello 03:00 – 03:30m aikaan. Silminnäkijöitä ei ole.

Outo vaatelöytö askarrutti. Pohdittiin josko siinä olisi ratkaisu surmaan. Alibi 3/1989.

Elokuussa 1987 löytyi laivojen reitin varrelta Korppoon Lilla Björnholmin edustalta merestä musta jätesäkki, jossa oli erilaisia asusteita, mm. Turussa vuosina 1985 ja 1986 myynnissä olleet kotimaiset Umberto Loofer-kengät kokoa 41. Löydön tehneet kalastajat jättivät nostamansa säkin niille sijoilleen, mutta kun sitä ei kukaan julkisesti kaivannut, niin he toimittivat löydöksensä lokakuussa 1988 Nauvon poliisilaitokselle, josta ne vietiin Turun poliisille. Heräsi ajatus säkin sisällön liittymisestä Viking Sallyn surmatyöhön. Kukaan ei edelleenkään ilmoittautunut vaatteiden ja kenkien haltijaksi, joten säkin salaisuus lienee jäänyt mysteeriksi. Kenen olivat ne työhanskat, joissa nimikirjaimet H.K. Sopiiko tälle HK:lle kengät kokoa 41?

Mallinuken yllä oleva vaatetus on akryylistä tehty punainen neulepusero (valmistettu Suomessa) ja vaaleat kangasshortsit. Oliko tämä öisen murhaajan vaatetus?

Entä mihin surmaaja sitten poistui? Laivan valvontakamerat eivät – tietenkään – toimineet. Jos jokin tässä maailmassa on melkein aina rikki, niin ne ovat laivojen valvontakamerat. Puhumattakaan siitä, että niiden tuottama kuvanlaatu on lähes tulkoot aina poikkeuksellisen heikko. Ehkä niiden valmistaminen kunnolla ei vaan jostain syystä onnistu.

Surmaajalla on täytynyt olla jonkinlainen ajatus siitä mihin hän surmatyön tehtyään poistuu. Se, että hänellä oli astalo mahdollisesti jo valmiina, kertoisi suunnitelmallisuudesta. Jos taasen ei, niin voihan teko olla spontaani ja sopiva astalo löytyi hetken hakemisen jälkeen – ehkä juurikin joltain jäänyt raskas pullo. Mutta mikä muu se siinä tapauksessa voisi olla?

Poistuttuaan surmaaja on ehkä luottanut siihen, että ruumiit – kuvitteli ja toivoi molempien kuolleen? – löydetään hänen kannaltaan sopivasti liian myöhään ja että hän ehtii sitä ennen poistua laivasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vastassa oli tuntien jonotus ja kuvatuksi joutuminen. Luulisi tuossa vaiheessa olevan hermot pinnassa – jos hän edes oli tuolloin jonossa ja kuvissa.

Kansallisuudeltaan surmaaja voi olla mikä tahansa. Tuohon maailmanaikaan ruotsinlaivoilla liikkui kuitenkin vähemmän eri kansallisuuksia kuin nykyään ja ihmisten kulkeminen oli edes jollain tapaa kontrollissa. Varmasti lähes jokaisesta oli tiedossa nimi ja kansallisuus.

Keskustelua aiheesta

Lähteet: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Alibi, Rikosposti.
Linkki tapahtumista englanniksi täällä 




Kadonneet kartalla

Suomessa jää vuosittain kateisiin useita henkilöitä. Jotkut löytyvät vuosienkin kuluttua. Toisia ei koskaan. Heidän kohtalonsa jää täysin pimeäksi. Osa kadonneista on hukkunut vesistöihin, osa maastoon. Joidenkin kohtalona on todennäköisesti ollut joutua henkirikoksen uhriksi – ruumista vaan ei koskaan löydy. On myös heitä, jotka ovat kadonneet vapaaehtoisesti – omasta tahdostaan – ja ovat joko kuolleet tai elävät jossain uutta elämää.
– Omaiset ja ystävät elävät epävarmuudessa; mitä heidän tuntemalleen ihmiselle on tapahtunut? Mihin hän on joutunut?

Kartassa on pieni osa kadoksiin jääneistä ja/tai edelleen kateissa olevista henkilöistä.

Karttaan on merkitty kohteita, joissa kadonnut henkilö on asunut, tai jossa hänestä on viimeinen varma havainto. Lähteenä on pääsääntöisesti käytetty murha.infon Kadonneet -osiota.

Aiheesta on avattu keskustelu Kadonneet-osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos kartalla mainittu henkilö on löytynyt, tai jos tietää jonkun kateissa olevan, jota siellä ei ole mainittu.

Muuten keskustelu kartalla mainituista kadonneista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä varten aikoinaan avattu.



”Kirves-Kale” Suojasto 1956 – 1994

Rauman raikulipojan nousu, uho ja tuho

Kalevi Suojasto kuvattuna Vellamon talon surman aikoihin vuonna 1979.

Eurajoella lauantaina 4. helmikuuta 1956 syntyneen Paavo Kalevi Suojaston 36-vuotinen väkivallan täyteinen elämänkaari oli päihdyttävillä aineilla kuorrutettu, mutta mukaan mahtui myös elämän toista laitaa; urheilua nyrkkeilyn piiritasolla.

Pikku-Paavon, Kaleviksi kutsutun, isä oli Paavo Elias Suojasto. Muurari ammatiltaan. Äiti oli nimeltään Signe Karoliina, os Kinnunen, ammatiltaan parturi. Vanhempi veli oli vuonna 1952 syntynyt Reino.

Isä-Paavo poikkesi toisinaan kaidalta polulta. Vuonna 1958 Paavo Suojasto uhkasi räjäyttää talonsa ja perheen sen mukana. Signe-vaimon mukaan talon vintillä oli dynamiittia. Poliisit rauhoittivat tilanteen. Paavo vietiin putkaan rauhoittumaan. Muu perhe lähti kohti Oulua. Signe jätti Reino ja Kalevin, sekä salasuhteen seurauksena vuonna 1959 syntyneen pojan pärjäilemään keskenään. Pian tämän jälkeen lapset vietiin orpokotiin. Lokakuussa Paavon ja Signen avioero virallistettiin. Pojista Reino ja Paavo määrättiin isän huostaan ja heidät toimitettiin kotiin Eurajoelle.

Se räjähteillä uhkailu ei liene ollut pelkkää höpinää, sillä Paavo Suojasto oli muutaman muun miehen kanssa anastanut Rauma-Repola Oy:n telakan louhintatyömaalta mm. kallioporia ja räjähdysaineita. Paavo Suojasto sai jatketusta varkaudesta, sekä asiankirjain väärentämisestä ja juopuneena ajamisesta yhdistettynä 1 vuoden 2 kuukauden vankeustuomion marraskuussa 1959. Samalla hän menetti kansalaisluottamuksensa kolmeksi vuodeksi.

– Tästä huolimatta hän kuitenkin sai lasten huoltajuuden itselleen.

Kalevi-poika innostui nyrkkeilystä ja oppi nopeasti alan niksit. Vuoden 1970 huhtikuussa hän osallistui SVUL:n Satakunnan piirin poikien mestaruuskilpailuihin Kankaanpäässä, voittaen alle 39 kiloisten sarjan. Samassa kisassa kilpaili myös nyrkkeilysuku Kootan poikia. Heistä yhden jälkikasvua ammuttiin romanimiehen toimesta Kankaanpäässä syyskuussa 2011.

Nyrkkeilyuran huipulla. HS 14.4.1970.

Pojat jäivät täysorvoiksi, kun Paavo Suojasto kuoli syöpään joulukuussa 1970.

Lempinimi ”Kirves-Kale” otetaan käyttöön

Paavo ja Reino olivat nyt kaksin ja jäivät asumaan pieneen mökkiin. Heistä ryhtyi huolehtimaan naapurinsa, Eurajoen Lapijoella asuva 73-vuotias mylläri Eino Efraim Jurttila. Mylläri Jurttila asui yksinään, opasti poikia työhön ja antoi silloin tällöin rahaakin.

Lauantai 31. heinäkuuta 1971 oli oleva Jurttilan viimeinen elonpäivä. 15-vuotias Kalevi Suojasto löi iäkästä miestä kirveellä useita kertoja kuolettavasti päähän. Tämän jälkeen ”Kirves-Kale” anasti uhrin rahat, runsaat 600 markkaa. Surmatyö paljastui lauantai-iltana, kun naapurissa asunut poika havaitsi Jurttilan ruumiin tämän pihalla. Kun Kalevi ja Reino saapuivat Rauman reissultaan paikalle, he liittyivät muina poikina uteliaitten joukkoon. Pian kuitenkin kävi ilmi poikien osallisuus tekoon ja Kalevi myönsi surmanneensa Kurttilan. Osa rahoista, 600 markkaa, löytyi Reinon osoittamasta paikasta läheisestä ojasta. Surmatyön jälkeen pojat olivat matkanneet taksilla Raumalle, ja se matka oli maksettu Kurttilalta anastetuilla rahoilla.

Tämä teko antoi Kalevi Suojastolle lempinimen “Kirves-Kale”. HS 1.8.1971.

Vankilaan

Kalevi Suojasto tuomittiin taposta 3 vuodeksi 3 kuukaudeksi. Nuorena ensikertalaisena hän suoritti vankeudestaan 1 vuoden 3 kuukautta ja 29 päivää, päästen ehdonalaiseen 30.11.1972.

Vankilasta päästyään alkoi raju alamäki. Tosin, eihän sellaista alamäeksi niissä piireissä myönnetä. Ei missään olosuhteissa, vaan elämä oli ”laiffii”; päihteitä, väkivaltaa, pelottelua ja rötöstelyä. Maine kulki edellä. Hurja ”Kirves-Kale” oli Rauman kauhu. Heidän ikioma raikulipoikansa, jonka seurassa riitti viinaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sekä naisia.

Uskottavuuttaan hän tehosti hankkimalla vuosia myöhemmin erilaisia tatuointeja, mm. otsassaan oli teksti ”Helvetin portit” ja kaulassa teksti ”tästä poikki”.

Maalarin ammattinimikettä käyttänyt Suojasto sai vuosien 1972 jälkeen useita tuomioita omaisuusrikoksista ja pääsi ehdonalaiseen Turun keskusvankilasta marraskuussa 1979, muuttaen asumaan Isopoikkikatu 21:ssa olevaan asuntoon, viehättävän vanhan Rauman alueelle.

Vankilasta päästyään ”Kirves-Kale” tapasi Juvalta kotoisin olevan naisen. Hän ja Suojasto suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja hankkivat avioliittoa varten kuulutukset 23.11.1979.

Mainittakoon tähän väliin, että vuoden 1979 kesällä kisa “Rauman hurjimmasta” alkoi kiristyä, kun Jarmo Koskinen laittoi saman päivän aikana kylmäksi kaksi miestä, heittäen toisen uhreista Rauman kanaaliin. Seuraavana vuonna vankilassa ”kanaali-Koskinen” surmasi taas miehen.

Nummenkadulla Vellamontalossa

Kesti kuitenkin seitsemän pitkää vuotta kunnes ”Kirves-Kale” syyllistyi tappoon. Oli torstai, 13. joulukuuta 1979.

Nummenkatu 8 pihamaa. Vasemmalla Aaltosen asuntoon johtava porras, takana asumaton rakennus, mistä uhri löytyi. Kuva ja teksti Poliisi kertoo 1982. Aaltonen tarkoitti Anja Rantalaista.

Vellamon talossa ryypättiin. Sinne oli kokoontunut sekä miehiä että naisia. Mukana hääri myös aiemmin illalla ravintolassa tavattu kolmekymppinen, vastikään vankilasta vapautunut merimies Ilkka Lepistö. Hänellä tiedettiin olevan rahaa, sillä hän oli myynyt 3.12. hankkimansa nahkaisen sohvakaluston ja saanut siitä 6580 markkaa rahaa.

Ehkä alkuperäinen tarkoitus oli vain anastaa merimies Lepistön rahat. Hänet pahoinpideltiin ja rahat saatiin, mutta sen jälkeen ”Kirves-Kale” puukotti Lepistöä useaan otteeseen kahdella eri teräaseella. Noin 30-vuotias merimies menehtyi saamiinsa vammoihin. Hänen ruumiinsa vietiin muoviseen pukupussiin ja kirjavaan pussilakanaan käärittynä viereiseen taloon.

Rauman poliisiasemalla soi puhelin 21.joulukuuta kello 14:05. Tuntemattomaksi jäänyt miesääni ilmoitti, että osoitteessa Nummenkatu 8, wc-tiloissa on miehen ruumis. Poliisit lähtivät välittömästi paikalle mainittuun osoitteeseen, jossa sijaitsi kaksi taloa, toisen ollessa asumaton. Tämän asumattoman talon toisen kerroksen vessasta löytyi osittain peitelty miehen ruumis.

Nummenkadun merimiessurma tuli julki ennen joulua. Uutisotsikko HS 23.12.1979.

Poliisi ryhtyi kuulustelemaan Nummenkatu 8:n asukkaita. Kukaan ei tiennyt mitään, mutta yhden asunnon asukasta ei tavoitettu. Selvisi, että hän on vankilassa, mutta että hänen naisystävänsä, baariapulainen Anja Rantalainen on asunut kyseisessä asunnossa silloin tällöin. Rantalainen opiskeli Laitilan kurssikeskuksessa, mutta sieltä kerrottiin, että häntä ei ole näkynyt ja että hän on mahdollisesti käymässä Lahdessa.

Poliisille tuli tuolloin mieleen, että he olivat kuulleet jo aiemmin joitain epämääräisiä huhuja Nummenkadun talon tapahtumista ja että näihin huhuihin liittyy heille tuttu mies; Kalevi Suojasto.

Suojasto ja hänen naisystävänsä ja Rantalainen etsintäkuulutettiin. Suojasto ja kumppaninsa tavoitettiin Mikkelistä. Rantalainen Lahdesta. Heidät pidätettiin. Seuraavana päivänä naisystävä vapautettiin. Hänellä ei ollut tapauksen kanssa mitään tekemistä sillä hän oli maannut sammuneena koko illan kotonaan, kun tuleva siippansa lentää leuhotti ties missä.

Rautarouva

Anja Kaarina Rantalainen, (os. Hartikainen, s. 23.10.1952), kertoi olevansa kotoisin Orimattilasta, mistä hän oli 17-vuotiaana muuttanut Lahteen, käyden siellä oppikoulua viitisen vuotta kohtuullisin tuloksin. Tämän jälkeen hän oli avioitunut ja seitsemän vuotta myöhemmin eronnut. Alkoholin runsas käyttö ajoi hänet kuitenkin rikosten tielle ja ensimmäinen vankilatuomio oli edessä vuonna 1977. Vapauduttuaan kesäkuussa 1979 hän muutti Raumalle ja pääsi töihin erääseen baariin. Tuttavapiirinsä koostui sellaisista henkilöistä, jotka olivat olleet vankilassa.

Ensimmäisissä kuulusteluissa Rantalainen kertoi itse surmanneensa merimiehen, mutta myöhemmin perui puheensa. Hän sai kuitenkin raastuvanoikeuden tuomion Nummenkadun surmasta; 4 vuotta 6 kuukautta. Turun hovioikeus katsoi hänen kuitenkin syyllistyneen vain rikoksen suosimiseen ja tuomionsa oli 11 kuukautta vankeutta.

Rauman rautarouva Anja Blom elämänsä loistonpäivinä 1980-luvun alussa. Kuva Alibi 1982.

Rauman rautarouva oli kovassa maineessa. Vuonna 1982 hän, silloin sukunimeltään Blom, sai alioikeudessa tuomion osallisuudesta romanimies Valde Frimanin henkirikokseen, mutta peruttuaan jälleen puheensa sai hovista vapauttavan tuomion. Myöhemmin sukunimensä oli mm. Rinnekukka. Hän sai surmansa 45-vuotiaana päähän ammutusta luodista Rauman Paroalhossa syyskuussa 1998. Niin eli kuin kuolikin. Hänet on haudattu Rauman hautausmaalle.

Rautarouva on saanut pienen muistolaatan Blomin hautakiven yläkulmaan. Kuva billiongraves.

Taposta lähti istumaan Suojasto

Kalevi Suojasto kiisti syyllistyneensä Nummenkadun surmaan, mutta todisteet ja todistajat olivat toista mieltä. ”Kirves-Kale” tuomittiin raastuvanoikeudessa, muut erilaiset rötökset tähän yhdistettynä 10 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen, menettäen samalla ehdonalaisen vapautensa. Tuomio annettiin 29.3.1980.

Kolmas tuomittu oli sekatyömies Kari Vickström. Hän sai 4 vuoden tuomion.

Merimiessurman tuomioista uutisoitiin Helsingin Sanomissa 30.3.1980.

Hovioikeus katsoi toteennäytetyksi, että Suojasto syyllistyi yksin teoin tehtyyn tappoon sekä ryöstöön ja muutti alioikeuden tuomiota siten, että summaksi tuli 10 vuotta 2 kuukautta. Päätös annettiin 7.11.1980. Kerrottiin, että tuomion jälkeen Suojasto koki uskonnollisen herätyksen, mutta vahvistusta huhuille ei ole, eikä myöhempi elämänsä anna siitä minkäänlaisia viitteitä. Suojasto vapautui vuonna 1986, mutta vauhti ei suinkaan laantunut vielä muutamaan vuoteen.

Kirveeniskujen kautta viimeiselle tuomiolle

Hän syyllistyi jälleen uusiin rikoksiin, pääsi ehdonalaiseen ja liikkui edelleen samoilla kulmilla kuin vuoden 1979 tehdyn henkirikoksen aikaan.

Maanantaina 14. tammikuuta 1991 koputettiin illalla Kympin uutisten aikaan ovea osoitteessa Torninkatu 4. Sisään pyrkijä oli ”Kirves-Kale”, joka oli aiemminkin käynyt samaisessa asunnossa tervehtimässä siellä asuvaa eläkeläispariskuntaa. Toisinaan Suojasto osasi olla ihmisiksi, mutta aina oli kyse viinan saamisesta tavalla tai toisella.

Torninkatu 4, Rauma. Tänne “Kirves-Kale” teki iskun saadakseen eläkeläisten rahat. Kuva Rikosposti 6/1991.

Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Suojasto kysyi viinaa ja kun sitä ei ollut, niin hän nappasi mukaansa radionauhurin. Isäntä sai hänet ovella käännytettyä jäämään ja keskustelu jatkui näennäisesti sulassa sovussa. Hetkisen kuluttua Suojasto huomasi vuoteen alla olevan, polttopuiden hakkaamisen tarkoitetun kirveen.

Ehkä Suojasto muisti samalla myös lempinimensä ja päätti, että ei sitä turhaan ole tullut hankittua. Ensimmäinen isku suoritettiin terä edellä ja se sujahti väistämään ehtineen isännän pään ohi osuen muurin peltipäällysteeseen. Seuraava isku lyötiin hamarapuolella ja se osui isäntää päähän. Osuman saanut isäntämies putosi tajuttomana lattialle. Vaimo pelästyi vajoten polvilleen, armahtavaa iskua odotellen. Sitä ei tullut, vaan Suojasto vaati pariskunnan saamia eläkerahoja itselleen. Koska emäntä katsoi neuvotteluasemansa olevan huono, olematon, niin hän luovutti 300 markkaa Suojastolle, joka otti rahat sekä kirveen poistuen asunnosta.

Kirves lensi lumihankeen ja sormenjälkiä siitä ei enää saatu.

Torninkadun iskussa käytetty kirves. Kuva Rikosposti 6/1991.

Pelokas pariskunta odotteli pari päivää ja kun tuttavansa tuli käymään kylässä, niin paikalle saatiin poliisit ja pariskunta toimitettiin sairaalaan.
Suojasto tiesi, että poliisit ovat kohta hänen perässään ja alkoi erilaisten alibien järjestäminen; naisystävänsä kanssa hän sopi, että oli tuona iltana hänen luonaan Eurajoen Irjanteella, Huhdantien ja Järvenpääntien risteyksen vieressä olevassa talossa.

Alibia vahvistaakseen Suojasto liikkui ahkerasti Irjanteen kylässä herättäen pelkoa ja kummastusta. Hän kulki puolikuollut rotta mukanaan ja esitteli sitä kyläläisille, kävi silloisessa Säästöpankissa (nykyään asuintalona) ja kyläkaupassa (nykyään suljettuna) olutta ostamassa.

Eurajoen Irjanteen kyläkauppa vuonna 1991. Täällä Suojasto kävi puolikuolleen rotan kanssa varmistelemassa itselleen alibia. Kuva Rikosposti 6/1991.
Kyläkauppa on sittemmin lopettanut. Kuva googlemaps 2011.

Keskiviikkona 23. tammikuuta Suojasto matkusti linja-autolla Raumalle, jossa hänet pidätettiin saman tien ja passitettiin Turun lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Suojaston asianajaja teki parhaansa osoittaakseen pariskunnan syylliseksi toistensa telomiseen ja kiinnitti huomionsa siihen, että he eivät hakeneet apua heti kuvittelemansa pahoinpitelyn jälkeen. Lisäksi Suojastolla oli tähän saakka salassa pidetty ässä hihassa; naisystävän todistus! Tätä lausumaa ei kuitenkaan pidetty luotettavana ja Suojasto tuomittiin 1 vuoden 4 kuukauden vankeuteen sekä menetti samalla ehdonalaisen tuomionsa.

Rikosposti uutisoi aikoinaan näyttävästi ja kattavasti “Kirves-Kalen” tammikuisesta tempauksesta.

Suojasto vapautui kesällä 1992 ja kuoli päihteiden väärinkäytön seurauksena maanantaina 30. kesäkuuta 1994.

“Kirves-Kale” Suojasto on haudattu Eurajoen hautausmaalle.

Kalevi ”Kirves-kale” Suojasto kirjoitti nimensä lähtemättömästi suomalaiseen rikoshistoriaan. Hänen kuolemastaan tulee pian kuluneeksi 25 vuotta.

Rakas velipuoli ja naisten mies

Satakunnan Kansa -lehdessä oli 2.6.2019 artikkeli Signe Suojaston aviottomasta lapsesta. Artikkelissa on joitain virheitä, mm. Suojaston kuolinvuosi ja ikä vuoden 1971 henkirikoksen aikaan. Lisäksi otsikossa mainitaan, kuinka velipuoli sai tietää olevansa “raumalaisen murhamiehen veli”. Suojastoa ei ole koskaan tuomittu murhasta, vaan mm. kahdesta taposta. Velipuolensa Kalevi, mistä tämä avioton lapsi ei muista mitään on kuitenkin jollain tapaa hänelle rakas ihminen, mutta pitää myös muistaa se, kuinka paljon harmia, pelkoa ja surua Kirves-Kale Suojasto aiheutti elämänsä aikana. Toki häneen rakastuivat tulisesti tietynlaiset naiset, mutta mitä se kertoo näistä tietynlaisista naisista?

Kerrotaankin, että Suojaston revolveri laukesi olutravintolassa ja luoti osui lähellä istuvan naisen reiteen. Sen seurauksena nainen rakastui niin tulisesti, että meni Suojaston kanssa vihille vankilassa. Myöhemmin he kuitenkin erosivat.

Lähteet: Rikosposti, Alibi, Helsingin Sanomat, Satakunnan Kansa, netin syöverit, entinen irjannelainen.

Kartat

Selvittämättömät henkirikokset kartalla

111 lapseen kohdistunutta surmatyötä

Kadonneet kartalla

Ulkomailla surmattuja suomalaisia: Sinkkiarkussa kotiin.

Haagan puukottaja yhä kateissa – paennut todennäköisesti Pohjois-Suomen ja Ruotsin kautta Irakiin

Päivitetty 16.3. klo 01:12 ja 13.4.2019 klo 22.19

Puukotus tapahtui Santavuorentie 6:n kohdalla. Kuva googlemaps.

Santavuorentie 6 oli kunniamurhan yrityksen suorituspaikka. Kuva Iltalehti.

Helsingin Haagassa, osoitteessa Santavuorentie 6, puukotettiin sunnuntaina 3. maaliskuuta viittä ihmistä. Uhreista kaksi oli aikuisia, toinen heistä oli 25-vuotias, puukottajan entinen vaimo ja toinen tämän ystävätär. Kolme muuta uhria olivat puukottajan omia lapsia, kaksi heistä kouluikäisiä ja yksi alle kouluikäinen. Puukotukset tapahtuivat Ankkuri-lastensuojelupalvelun toimitilojen edustalla perhetapaamisen yhteydessä. Puukottaja, 33-vuotias Hayder Abduljabbar Al-Hmedawi pakeni paikalta juosten, eikä häntä ole vielä tähän päivään mennessä tavoitettu. Uhrit eivät ole hengenvaarassa.

Hän puukotti viittä ihmistä kunniansa tähden: Hayder Abduljabbar Al-Hmedawi.

Suomeen turvaan – Suomessa turvakotiin

Hayder Abduljabbar Al-Hmedavi on saapunut syksyllä 2015 Irakista Suomeen vaimonsa ja lastensa kanssa ja hakeneet turvapaikkaa. Pariskunnalla oli tuolloin kaksi lasta. Vastaanottokeskuksessa vietetyn ajan jälkeen perhe sai asuinpaikan Karjaalta Raaseporista ja myöhemmin Helsingistä. Suomessa perheeseen syntyi vielä kolmas lapsi. Perheen vaimo on kertonut menneensä naimisin Al-Hmedawin kanssa jo 14-vuotiaana ja kokenut useiden vuosien ajan väkivaltaa sekä alistamista miehensä taholta.

Vaikka perhe oli Suomessa ja kaiken piti olla hyvin – oltiinhan ”turvassa” – niin tuo väkivalta jatkui. Lopulta vaimo pakeni turvakotiin. Avioerohan siitä lopulta tuli ja he muuttivat erilleen helmikuussa 2018. Lapset jäivät äidin huomaan. Al-Hmedawi tuomittiin 2. helmikuuta tapahtuneesta pahoinpitelystä puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen sekä lähestymiskieltoon, jonka mukaan jonka mukaan hänen olisi pitänyt pysyä kaukana entisestä vaimostaan. Avioero sekä tuomio ottivat miestä tietysti koville ja hän koki kunniaansa – sekä omansa että sukunsa – loukatun. Mies ryhtyi uhkailemaan ja vainoamaan exäänsä. Hänen tiedetään käyneen myös turvakodissa vaatimassa vaimoa ja lasta itselleen. Mies myös uhkasi tuhota ex-vaimonsa ulkonäön ja tappaa hänet. Näistä on kirjattu poliisille ilmoitus laittomasta uhkauksesta 22. marraskuuta 2018. Lisää vettä nöyryytyksen myllyyn toi se, että ex-vaimo lopetti hunnun käyttämisen – tietyt tahot Suomessa tosin kertovat, että hunnun käyttö on täysin vapaaehtoista…

Hunnuttomana liikkunut vaimo oli kohdannut ex-miehensä syyskuussa 2018 Espoossa ja joutunut pakenemaan tätä läheisen postin tiloihin. Poliisien saavuttua paikalle mies oli kuitenkin jo poistunut, eikä häntä tavoitettu.
– Naisen mukaan mies oli kertonut Irakissa oleville sukulaisilleen tämän viettävän huonoa elämää; kulkevan hunnutta ja käyvän ravintoloissa. Tämän perusteella hänet erotettiin heimostaan, eikä Irakissa ole enää tarjolla suvun suojaa.

Sovittu tapaaminen

Perhetapaamisessa iltapäivällä 3.3. olivat läsnä lapset ja isä – Hayder Abduljabbar Al-Hmedawi. Tapaamisen jälkeen äiti saapui ystävättärensä kanssa hakemaan lapsiaan. Joko Ankkuri-toimipisteessä ei tiedetty tai välitetty lähestymiskiellosta, mutta ex-vaimo oli hyvin tietoinen entisen miehensä väkivaltaisuudesta. Ystävätär oli ehken siksi mukana – tukena ja turvana. Santavuorentie 6:n edustalla tilanne eskaloitui; isällä oli muassaan kaksi veistä, joilla hän ryhtyi raivon vallassa sivaltelemaan – pitihän se kunnia palauttaa, ettei joutuisi naurunalaiseksi maanmiestensä silmissä. Sivullisen henkilön väliintulo keskeytti puukotukset ja Al-Hmedawi joutui poistumaan. Ollen siellä tiellä edelleen.
– PTapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Pekka Hätönen on sittemmin kertonut enemmän hyökkäystilanteesta; kuulustelujen perusteella usea henkilö on yrittänyt keskeyttää hyökkäystä. Lapset ovat menneet väliin puolustamaan äitiään, ja lisäksi yksi sivullinen yritti keskeyttää hyökkäyksen, mutta häntä uhattiin veitsellä. Toisella sivullisella sattui olemaan jonkinlainen rengasrauta mukanaan. Vaikuttaa siltä, että hän on ollut ihan merkittävässä osassa siinä, että teko on keskeytynyt.

Lapset saivat lieviä vammoja yrittäessään estää hyökkäystä.  Epäillyn ilmeinen tarkoitus ei ole ollut vahingoittaa lapsia, mutta eipä hän ole niitä merkittävässä määrin varonutkaan hyökkäyksessään.

Lisäksi rikosnimekkeet ovat sen verran muuttuneet, että tämän Suomesta turvapaikan saaneen henkilön edesottamuksia tutkitaan nyt kahtena murhan yrityksenä ja kolmena törkeänä pahoinpitelynä. Toiseen aikuiseen kohdistunutta hyökkäystä tutkittiin aiemmin tapon yrityksenä.

Puukotuksen motiiveiksi epäillään mustasukkaisuutta ja miehen kunniakäsitystä.

Turvapaikan saaneen ankea kohtalo – joutui pakenemaan myös Suomesta

Tiistaina 5.3. Al-Hmedawi vangittiin poissaolevana epäiltynä todennäköisin syin murhan ja tapon (tapon yrityksen tutkinta muuttui myöhemmin murhan yrityksen tutkinnaksi) yrityksistä, sekä kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Hänestä annettiin myöhemmin kansainvälinen etsintäkuulutus ja pian hänet nostettiin Interpolin Europe’s most wanted -listalle eli Euroopan etsityimpien rikollisten listalle:

Rikos: Murhan yritys
Sukupuoli: Mies
Pituus noin: 168 cm
Syntymäaika: 10. syyskuuta 1985
Henkilön puhumat kielet: arabia
Jutun käsittelyvaihe: Tutkinta käynnissä.

Uusimpien tietojen mukaan Al-Hmedawi on paennut Tornion rajanylityspaikan kautta Ruotsiin, missä hänellä on ystäviä ja mahdollisesti myös muita kontakteja. Poliisin mukaan yksi mahdollisuus on se, että mies on jatkanut matkaansa Ruotsista eteenpäin toiseen maahan.

– Se on yksi vaihtoehto, mihin varaudumme, koska EU:n alueella ei ole erityisen vaikeaa liikkua maasta toiseen. Miehen uskotaan kuitenkin edelleen olevan EU-alueella.

Ruotsin tv3:n Efterlyst-ohjelmassa jaettiin Haagan puukottajan tuntomerkkejä ja hänestä oli keskustelua myös kyseisen ohjelman Facebook-sivuilla.

Myös puukottajan veljekset epäiltyinä

Koska kaikki veljekset ovat Suomessa – tulleet turvapaikkaa hakemaan ja sen nopeasti saaneet – niin selvisi, että suunnittelussa iskussa on mahdollisesti avustanut myös Al-Hmedavin 28-vuotias veli, Ali Abduljabbar Saddam Al-Hmedawi.

Puukottajan veljeä epäillään osallisuudesta murhan yritykseen.

Hänet vangittiin epäiltynä avunannosta murhan yritykseen. Poliisin mukaan veljellä on ollut puukotuksessa kiinteä rooli. Tekopaikalla hän ei ollut mukana.

Vangittu veli on vuoden 2018 lokakuussa arvostellut suomalaista yhteiskuntaa tyylittömyydestä:

Aihe liittyy presidentti Niinistön vierailuun Turussa. Kuvakaappaus henkilön Facebook-sivuilta.

Pidätettynä oli vielä yksi mies osallisuudesta epäiltynä, mutta hänet laskettiin sittemmin vapaalle. Hän on edelleen epäiltynä ja hän on tiettävästi veljeksistä se kolmas. Kahdella näistä veljeksistä on suomalainen vaimo. Toisella näistä suomalaisvaimoista on facebook -kaverina – sekä ihan oikeana ystävänä – mm. sairaslomalla oleva SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta.

Enemmän kuin pelkkää facebook-kaveruutta. Ihab on Haagan puukottajan veli. Kuvakaappaus Facebook-sivuilta.

Se tietysti toi epäilyksen varjon ja selityksen sille, että miksi ihmeessä kaikki veljekset saivat turvapaikan oudon nopeasti…

Poliisi tietysti otti vihjeitä vastaan ja yksi sellainen – jopa varteenotettavaksi mainittu – saatiin Kaarinasta, Turun läheltä. Poliisi teki iskun Kallenraitille, mutta etsittyä ei löytynyt. Poliisin mukaan vihje oli tähänastisista paras ja vaikka he eivät kommentoi mitä asunnossa oli, niin ”ei se tarkastus ihan turhakaan ollut”.

– Poliisi pitää todennäköisenä, että mies on paennut ulkomaille. Kenties jopa Irakiin saakka. On enemmän kuin luultavaa, että Suomessa ja Ruotsissa vaikuttavilla irakilaisten yhteisöillä on kunniakäsitys, joka tukee teon oikeutusta ja nämä samaiset yhteisöt ovat suojelleet tekijää ja mahdollistaneet hänen pakonsa. Poliisin huhtikuussa julkaiseman tiedotteen mukaan miehen suku Irakissa on hyväksynyt teon ja näin ollen mies on tervetullut takaisin kotimaahansa Irakiin. Suomi tulee tuskin tekemään luovutuspyyntöä.

Entinen sotilas

Poliisi ei ensin antanut puukottajasta sen tarkempia tietoja, kuin että tekijä on mies ja taustalla oli riita perheen asioista. Maanantaina 4.3. julkaistiin kuva ja nimi. Se toimi moottorina medialle, joka kaivoi miehen entisyyttä esiin. Hänen aiempi väkivaltaisuutensa Suomessa selvisi, mutta samalla selvisi, että mies on Irakissa asuessaan ollut Mehdin armeija -nimisen puolisotilaallisen ryhmittymän jäsen.

Kyseessä on šiialainen aseellinen ryhmittymä, joka taisteli Irakin sodassa Yhdysvaltojen johtamaa Irakin miehitysvaltaa sekä Irakin turvallisuusjoukkoja vastaan. Mahdin armeijan toimintaa on kritisoitu šiialaisten ja sunnalaisten välien kärjistämisestä. Ryhmittymän joukkojen on sanottu syyllistyneen sunnalaisten moskeijoiden tuhoamiseen, kidutuksiin, murhiin ja sieppauksiin.

Pommivyö Suomesta turvapaikan saaneella henkilöllä! Miehen osuudesta murhiin, kidutuksiin ja sieppauksiin Irakissa ei ainakaan vielä ole näyttöä.

Al-Hmedawin isä on tunnettu runoilija Irakissa ja facebook-päivityksistään päätelleen elää siellä sangen hyvää ja rauhallista elämää. Sittemmin hän on muuttanut fb-tilinsä salaiseksi. Miksi poikansa sitten päätyivät turvapaikan hakijoiksi? Migrille ne syyt on kerrottu, mutta oliko silloin tiedossa puukottajan entisyys Irakissa? Onko hänen rikoksiaan siellä tutkittu Suomessa tai niistä lähetetty selvityspyyntö Irakiin? Onko turvapaikan tarve ollut todellinen ja miten kummassa ne ovat – erään tiedon mukaan – saadut jo vuonna 2016? Onko joku kiirehtinyt asiaa heidän kohdallaan?
– Sisäministeriön silloinen kansaliapäällikkö Päivi Nerg sanoi vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen, että tiedämme kaikkien taustat:

Oliko tämä lupaus vai kiireessä ja sen kummemmin ajattelematta lipsautettu möläytys?

Tiedettiinkö Hayder Abduljabbar Al-Hmedawin taustat? Onko hän itse kertonut niistä ja osuudestaan Mehdin armeijassa? Facebookissa olleiden kuvien mukaan veljekset ovat käyneet turvapaikkaprosessin aikana ja sen jälkeen Irakissa katsomassa sukulaisiaan. Mitä he siis ovat paenneet Irakista, jos he voivat mennä sinne lomailemaan?

Keskustelua aiheesta

Sinkkiarkussa kotiin – ulkomailla surmatut suomalaiset

Kuva Helsingin Sanomat 9.5.1967.

Koosteessa on 91 tapausta, jossa suomalainen tai suomalaistaustainen henkilö on surmattu muualla kuin Suomessa.

Käsite suomalaistaustainen on tietysti hyvinkin häilyvä. Mukaan on otettu henkilöitä, jotka ovat asuneet ulkomailla, mutta syntyneet Suomessa ja joissakin tapauksissa on mahdollista, että ovat syntyneet ulkomailla, mutta vanhemmat ovat suomalaislähtöisiä.
– Etenkin Ruotsissa tapahtuneista henkirikoksista on muutamien tapausten kohdalla rajanveto hankalaa.

Rauhanturvaajia ja palkkasotilaita ei ole kartassa mainittuna. Heillä surman kohteeksi joutuminen on tavallaan ”työnkuvaan kuulumista”. Myös romanit puuttuvat, koska heidän osaltaan on epävarmuutta siitä, ollaanko sitä suomalaisia vai ruotsalaisia. Tilanteen mukaan kumpaakin, mutta selkeyden vuoksi jätimme heidät pois. Heitä on kuitenkin surmattu mm. Ruotsissa, jossa vuonna 1980 surmattiin yhdellä kertaa kolme romanitaustaista henkilöä “väärään sukuun” kuuluneen romanin toimesta. Kartalta puuttuu myös tapaus, jossa “suomalaismies” surmattiin Somaliassa.

YK-tehtävien suhteen teimme yhden poikkeuksen; vaikka onkin tehty sotatoimialueella, niin surmaaja olikin ns. ”omia miehiä”.

Erilaisten uskonnollisten järjestöjen ja yhdistysten lähettiläitä, hoitajia, opettajia on heitäkin surmattu. Mukaan on otettu kaksi tapausta, joissa on yhteensä kolme suomalaisuhria.

Laivasurmia Suomesta Ruotsiin, Saksaan ja Viroon ei ole luettelossa. Niissä mahdollisen henkirikoksen tekopaikka, maa sekä kansainväliset vesialueet ovat monesti sen verran häilyviä, että selkeyden vuoksi ne ovat pois jätetyt. Näitä tapauksista on keskustelua mm. laivasurmia käsittelevissä ketjuissa. Tässäkin poikkeus vahvisti säännön ja listalla on yksi tapaus, jossa suomalainen henkilö on surmattu laivalla.

Myöskään onnettomuuksissa kuolleita ei ole mukana; luonnonkatastrofit, liikenneonnettomuudet, tapaturmat. Samoin ne ulkomailla kadonneet, joita ei ole löydetty, eivät ole listalla mukana.




Johdanto karttaan ja tapauksiin

On tapauksia, joissa uhrin nimeä ei ole tuotu julkisuuteen, niitä on etenkin Venäjällä tapahtuneissa henkirikoksissa. Ruotsista on varmasti enemmänkin tapauksia, mutta mukaan on otettu ne mitkä löytyivät kohtuulliseksi katsomamme vaivan jälkeen.

Ulkomailla kadonneista suomalaisista edellä jo mainittiin. Heitä on useita ja on syytä olettaa, että osa heistä on surmattu, mutta tapauksien tutkinnat eivät syystä tai toisesta etene. Ei ole ruumista. Ei mitään miten tutkinta voisi edetä. Esimerkkeinä mainittakoot suomalaistaustainen mies, joka katosi Ruotsissa vuonna 1974, ollen kateissa edelleen. Samoin vuonna 2009 Puolassa kadonnut nuori suomalaismies. Hänenkin kohtalonsa on mysteeri.

Surmaajien kansalaisuutta ei tässä ole eritelty, mutta etenkin Ruotsissa tehdyissä henkirikoksissa myös surmaaja on ollut suomalainen.

Listalta puuttuu tapaus, jossa suomalaisen miehen kuolema Thaimaassa vuonna 1995 katsottiin henkirikokseksi. Alioikeudessa siitä tuomittiin hänen suomalainen vaimonsa. Kartalle tapaus ei päätynyt, koska hovioikeus vapautti vaimon näytön puutteessa ja oikeuden mukaan kyseessä oli siis tapaturma.

Brasiliasta on mainittu vain yksi tapaus. Kartasta puuttuu henkirikos, jossa suomalainen henkilö surmattiin siellä 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa. Jos ja kun siihen saadaan selvyyttä, niin tapaus lisätään karttaan. USA:ssa on surmattu varmasti enemmän kuin vain tämä yksi mainittu. Lisätään se tai ne kartalle kunhan varmoja tietoja löytyy.

Osa suomalaisiin kohdistuneista henkirikoksista on edelleen pimeänä.

Maat lukumäärien mukaan:
Ruotsi 24
Venäjä 10
Espanja 7
Viro 7 (yksi uhreista kuoli muutaman päivän kuluttua Suomessa, mutta tekijä sai tuomion henkirikoksesta)
Afganistan 4
Britannia 4
Brasilia 3 (aiemmin mainittu tapaus, josta ei ole tietoja ei ole luvussa mukana)
Tanska 3
Thaimaa 3
Irak 2
Kanada 2
Meksiko 2
Saksa 2
Australia 1
Bulgaria 1
Chile 1
Intia 1
Jamaika 1
Kreikka 1
Kroatia 1
Kolumbia 1
kv-vesialue 1
Marokko 1
Namibia 1
Norja 1
Puola 1
Ranska 1
Uganda 1
USA 1

Sukupuolijaottelu on tehty hassun konservatiivisesti. Jako vain kahteen; miespuoliset ja naispuoliset: Miehet 60 ja naiset 29. Brasilia on merkitty ”naisvärillä” (oranssihtava) koska kolmesta uhrista kaksi oli naisia.

Uhrien asuinmaa kun heidät surmattiin, on joissain tapauksissa veteen piirretty viiva; pitkään kestänyt työkomennus, pitkään kestänyt lomailu ja/tai maailman kiertäminen, ja etenkin Ruotsissa asuvat suomalaiset ovat merkityt suomalaisiksi. Kaikkien kohdalla ei voida varmuudella todeta missä he olivat kirjoilla. Vai oliko osalla heistä osoitetta enää missään?
Suurin osa uhreista on ollut kirjoilla Suomessa ja joko lomalla, opiskelemassa tai työkomennuksella ulkomailla saadessaan surmansa. Ruotsin osuus on tässä suhteessa poikkeus; siellä asuu satoja tuhansia suomalaisia ja siellä surmattujen joukossa on myös uhreja, joiden siteet Suomeen ovat olleet vähäiset.




Yleistä keskustelua aiheesta täällä