|
Uusimmat ketjutArtikeli: Selvittämättömät henkirikokset kartalla
Artikeli: Lapsiin kohdistuneita henkirikoksia
Artikeli: Ulkomailla surmattuja suomalaisia: Sinkkiarkussa kotiin
Artikeli: 60-luvun kuusikymmentä henkirikosta
Artikeli: 50-luvun viisikymmentä henkirikosta
Artikeli: Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tekemiä henkirikoksia Suomessa 1973 – 2020
Ulkomaalaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten tekemät seksuaalirikokset nousevat uutisaiheiksi ja otsikoiksi melko usein.
Tilanne on polarisoitunut, sillä määrää ja tapauksia sinänsä joko vähätellään sanomalla, että kyllähän suomalaisetkin raiskaavat, tai sitten keskustelu menee huutamiseksi, jossa yleistetään kaikki ulkomaalaiset miehet raiskaajiksi.
Kartassa eivät suinkaan ole kaikki tapaukset, vaan siihen on otettu esimerkkejä noin 30 vuoden ajalta, vuodesta 1989 lähtien.
Yleisen käytännön mukaan lehdissä ja verkkolehdissä julkaistaan nimi, jos saatu tuomio on 2 vuotta tai enemmän. Nyt tuosta käytännöstä on alettu lipsua ja on annettu sen verran ”siimaa” rikollisille, että tuomio voi olla jopa 3 vuotta 11 kuukautta, eikä nimeä kerrota.
-Seksuaalirikoksista tuomittujen nimeä ei useinkaan julkaista myöskään sen vuoksi, että halutaan suojella uhria. Mikä onkin täysin ymmärrettävää. On myös tapauksia, joissa edes medialle ei kerrota raiskaajan nimeä, vaan oikeus antaa asiasta julkisen selosteen ja tapaus salataan jopa 60 vuodeksi.
Uutisoinnissa on myös harhauttavaa tietoa, sillä media on omaksunut tavan kertoa rikoksen tekijöistä mm. nimillä ”turkulaismies raiskasi” tai ”miesjoukko Tampereella ahdisteli naista”. Kun joitakin tapauksia perattiin läpi, niin kyseessä olikin ulkomaalaismies ja ulkomaalaisista miehistä koostuva porukka. Median tehtävä on kertoa totuus, riippumatta siitä onko se korrektia jotakin väestöryhmää kohtaan tai pahoittaako siitä joku mielensä. Hämmästyttävän usein vaikuttaa siltä, että syyllisen tausta on pyritty tietoisesti häivyttämään, tai muuttamaan sellaiseksi, että lukija saa käsityksen, että kyseessä oli suomalaismies.
Tietysti voidaan kysyä, onko raiskaajan kansallisuudella väliä, mutta samaan aikaan niitä kuitenkin tilastoidaan kansallisuuksien mukaan. Riskiryhmät pitää voida tiedostaa. Niinhän se on mm. erilaisissa sairauksissa tai rattijuopoissa. Miksei myös seksuaalirikoksissa?
Jos ulkomaalainen on saanut Suomen kansalaisuuden, niin tällöin raiskaaja on tilastossa aina suomalainen, mutta media käyttää tässä yhteydessä silloin tällöin mainintaa ulkomaalaistaustainen suomalaismies. Mikä onkin sangen osuva ilmaisu.
Miten luet karttaa? Klikkaa ”täppä” auki:
-Sininen tarkoittaa, että teko on käsitelty oikeudessa ja tiedossa on tekijän nimi.
-Vihreä tarkoittaa, että tiedossa on raiskaajan nimi ja tuomio, mutta muut tiedot ovat osittain vaillinaiset
-Harmaa on ”harmaata aluetta”, jossa on lähes aina tiedossa tuomio, mutta raiskaajan nimi on jäänyt syystä tai toisesta mainitsematta.
Mukana on myös raiskauksia, joissa epäiltyä ei ole tavoitettu ja oikeuden antama tuomio puuttuu. On myös sellaisia kummallisuuksia, että tekijä on tavoitettu, mutta tapauksesta uutisoiminen on jäänyt syystä tai toisesta kesken.
Ruudussa olevat (osassa harmaata aluetta ei ruutuja ole) tiedot on täytetty niiltä osin miltä ne ovat tiedossa.
Tarkkoja tai toisinaan edes suuntaa antavia osoitteita ei tapauksista usein ole suinkaan mainittu, joten ”täpät” ovat pääosin sijoitettu sen kaupungin (kunnan) tai kaupunginosan alueelle missä raiskaus on tehty. Esimerkiksi Oulua kohahduttaneet seitsemän tapausta vuodelta 2018 ovat sijoitettu Heinäpään alueelle. Osin myös siksi, että Oulussa tekoja on tehty sen verran paljon, että keskusta ”alkoi olla täynnä” ja Heinäpäässä oli tilaa.
Suluissa oleva tieto tuomion perässä tarkoittaa aikaa tai ajankohtaa, jolloin tuomio on annettu. Ruudussa on mukana on myös linkkejä, joista ohjautuu aihe joko keskusteluun murha.infossa ja/tai median julkaisemaan uutiseen kyseisestä tapauksesta.
Karttaa täydennetään sen mukaan, miten tietoja saadaan.
Keskustelua aiheesta TÄÄLLÄ
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu vuonna 2016 luettelon muodossa olleena artikkelina. Nyt tapaukset ovat päivitetty ja muutettu mielenkiintoisempaan ja ehkä helpomminkin havainnollistavaan karttamuotoon.
Karttaan on merkitty ulkomaalaisten, sekä ulkomaalaistaustaisten, tekemiä henkirikoksia Suomessa vuosina 1973 – 2020. Karttaan on saanut nimensä a) tekemällä yhden tai useampia henkirikoksia b) olemalla ulkomaalainen c) olemalla taustaltaan ulkomaalainen.
Kohta c herättää tietysti kysymyksiä, että miten taustaisuus määritellään? Visainen ajatelma, joka varmasti herättää monia mielipiteitä, mutta rajana on käytetty ”toisen polven maahanmuuttajuutta” ja/tai etnisyyttä. Olisi toki helppoa toimia kuten media tänä päivänä, että jokainen Suomessa asuva, on sitten kyse viikosta tai koko eliniästä on ”suomalainen” ja karsia sillä periaatteella suurin osa tekijöistä pois. Ulkomaalaistaustaustaiseksi on määritelty myös henkilö, jonka vanhemmista toinen on ulkomaalainen, henkilö on Suomen kansalainen, mutta syntynyt ulkomailla tai muuttanut ulkomaille ja saapui sieltä surmaamaan. Kartta on vajavainen ja olisikin ensiarvoisen tärkeää, että siihen saataisiin niitä tapauksia, joita ei ole mainittu, sekä täsmennyksiä jo listalla oleviin.
Artikkeli on siinä mielessä antirasistinen ja reilu, että listalle pääsemiseksi ei ole tarvinnut surmata suomalaista, vaan se riittää, kun on saattanut hengestään kenet tahansa, mutta Suomessa.
Hankalaksi tilastoinnin tekee media, joka jostain syystä yhä useammin määrittelee suomalaiseksi henkilön, joka on tullut laittomasti maahan vaikkapa noin pari viikkoa sitten. Me kaikki muistamme median tavan uutisoida ”espoolaismiehestä, joka oli ehta suomalainen”, vaikka kyseessä oli paria vuotta aiemmin Suomeen muuttanut afrikkalainen. Kuitenkin samainen media puhuu yhä ja edelleen Hans Assmanista saksalaismiehenä, vaikka hän oli asunut Suomessa jo kymmeniä vuosia, puhui selvää suomea ja oli tavoiltaan ja kulttuuriperimältään lähempänä suomalaista kuin moni muu mediassa väkisin ja tulenpalavalla kiireellä suomalaiseksi leivottu maahanmuuttaja.
Paikkakunnat ja usein myös osoitteet missä henkirikos on tehty, ovat merkityt ”täpällä”. Miesten tekemät sinisellä ja naisten tekemät punaisella. On huomioitava, että surmaajia ja/tai uhreja on enemmän kuin mitä on ”täppämerkintöjä”, sillä joissakin tapauksissa on ollut useampi ja/tai useampi uhri tai surmaaja.
Surmaajien nimiluettelo etenee kronologisessa aikajärjestyksessä.
Moni varmaan huomaakin, että ainakin yksi surmaaja puuttuu listalta; Ayoub El Yaakoub ja tapaus vuodelta 1992.
– Hän ei ole saanut tuomiota Sari Sinisalon surmasta. Oikeuslaitoksen toiminta mahdollisti El Yaakoubin poistumisen Suomesta, joten tämä henkirikos kuuluu selvittämättömiin, vaikka todennäköinen syyllinen onkin ”se suuri rakkaus”, El Yaakoub.
Jossain määrin kiistanalainen voi olla myös Helsingin Ruoholahdessa tehty vuonna 1976 tappo, jossa pitkään Ruotsissa asunut kemiläissyntyinen Eila Huuki surmasi miehensä ex-vaimon raa´asti. Tämä tapaus on jätetty pois, sillä Huuki oli asunut Suomessa jo jonkin aikaa ennen tekemäänsä hirmutyötä.
Selvää oli myös se, että ranskalais-marokkolaisena lääkärinä esiintyneen Sirpa Laamasen tekemä lapsenmurha ei kuulu tähän karttaan.
Kajaanin Otanmäessä kahden turvapaikanhakijan tekemä henkirikos sai myös korkean poliisiviranomaisen avautumaan. Iltalehdessä 12.9.2016 oli Poliisihallituksen poliisiylitarkastajan Heikki Lausmaan väite, että ”Tiedossani ei ole yhtään henkirikosepäilyä, jossa epäiltynä aikaisemmilta ajoilta olisi turvapaikanhakija”, joutuu outoon valoon, sillä Suomessa oli ennen Otanmäen tapausta viitisentoista turvapaikanhakijoiden tekemää henkirikosta.
Keskustelua aiheesta täällä.
1960-luvulla kaupungistuminen jatkui voimakkaana ja palveluelinkeinot sekä tehtaat elättivät yhä useamman. Maaseutua tyhjensi voimakkaasti myös maastamuutto, etenkin Ruotsiin leveämmän leivän äärelle. Mutta myös Suomessa elettiin taloudellisen kasvun aikaa. Henkirikoksissa sen sijaan nähtiin jopa huomattava pudotus, kunnes 60-luvun lopulla, vuonna 1969 henkirikosten määrä nousi taas voimakkaasti.
1960-luvun henkirikoksista puhuttaessa tulee heti mieleen Bodom-järven kolmoismurhat. Jätämme sen ja muutaman muunkin tunnetumman pois, niistä on ansiokasta keskustelua ketjuissa, joten ”uutisluupin” alle otettiin vähemmän tunnettuja henkirikoksia vuosilta 1960 – 1969.
Uhrien ja surmaajien sukupuoliseen jakaumaan ei ole eri värejä, vaan kaikki “täpät” ovat sinisellä.
Suomessa on reilusti yli sata selvittämätöntä henkirikosta. Muutamat ovat selvinneet jopa vuosien kuluttua teosta. Osa ei tule selviämään koskaan, joissain tekijä saatetaan tietää, mutta juridista prosessia häntä vastaan ei enää saada, joko syyteoikeuden vanhentumisen tai tekijän kuoleman vuoksi.
Karttaan on merkitty mahdollisimman tarkkaan ne kohteet missä henkirikos on tehty ja/tai mistä ruumis on löytynyt. Mukana on mahdollisimman moni selvittämätön henkirikos vuodesta 1950.
Lähteinä on käytetty murha.infon keskustelupalstaa ”Selvittämättömät henkirikokset” ja jos tapauksesta on avattu keskusteluketju, niin linkki on mainittu kunkin tapauksen yhteydessä.
Muina arvokkaina teksti- ja kuvalähteinä mainittakoon mm. rikoslehdet Alibi, Rikosposti sekä Rikospoliisin mukana. Sanoma- ja aikakauslehdistä mainittakoon erityisesti Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat, mtv.fi sekä Hymy.
Aiheesta on avattu keskustelu Selvittämättömät henkirikokset -osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos jokin tapaus puuttuu (huom! vain 1950 ja uudemmat) tai jossain on jotain korjattavaa.
Muuten keskustelu kartalla mainituista tapauksista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä/henkilöitä varten aikoinaan avattu.
|
|
HELSINKI HUOPALAHTI 1987
Essu-kioskin ryöstö
Huopalahden aseman kioski, jonka taakse Alpo Alatalo ammuttiin. Kuva Rikosposti 6/89.
Vankilomalta palaamatta jäänyt Lasse Nykänen ja luvatta poistunut Jari Judin saivat aikaan melkoisen mediamylläkän runsaat kolme kuukautta kestäneellä pakomatkallaan. Miesten tekemisiä puitiin Espoon kihlakunnanoikeudessa, sekä Helsingin raastuvanoikeudessa. Rikosilmoituksia tuli runsaasti myös Ruotsista.
Torstai-iltana, 17. joulukuuta 1987 elettiin vahvasti joulun odotuksen tunnelmissa. Helsingin Huopalahden juna-aseman vieressä Essu-kioskia pitävillä Ester ja Alpo Alatalolla oli joulutunnelman lisäksi myös toisen suuren juhlan valmistelua; viiden vuorokauden kuluttua Alpo täyttäisi 60 vuotta.
-Mutta sitä ennen olisi vielä paljon arkista aherrusta. Asiakkaita riitti ja kioski palveli joka päivä klo 21:een saakka.
Päivän kassa oli viety jokaisen päivän päätteeksi Yhdyspankin yösäilöön. Niin tehtiin myös tuona mainittuna torstaina. Alpo Alatalo lähti 5278 markkaa ja 50 penniä sisältävän lippaan kanssa ulos, kun ryöstäjä iski. Kiivasluontoisena tunnettu Alpo ei suosiolla luovuttanut lipasta. Tappelun tuoksinassa hän sai luodin kaulaansa, loukkaantuen vakavasti. Kioskissa sisällä ollut Ester Alatalo kuuli laukauksen ja riensi takaovelle kuullen tutun äänen sanovan; “tule auttamaan… ampuivat minua…”
Kello oli 21:40.
Ester Alatalo ehti nähdä, miten tummiin pukeutunut mies pakeni Kauppalantien suuntaan. Paikalle osunut, iltakävelyllä ollut pariskunta, havaitsi myös samaan suuntaan juoksevan henkilön. Alpo Alatalo ehti ennen tajuttomuuteen vaipumista sanoa ”kassa vietiin… ammuttiin… yks…”.
Tyhjä lipas löytyi myöhemmin Mannerheimintien varrella olevan City-Sokoksen miestenhuoneen roskakorista.
Ryöstäjästä saadut tuntomerkit olivat heikot; tummaan anorakkiin pukeutunut, noin 170-180 senttiä pitkä ja hoikka henkilö, jolla isotupsuinen pipo, todennäköisesti mies. Hänestä saatiin näköhavainto Haagan paloaseman kohdalla ryöstöpäivän iltana.
Sairaalaan kiireellä viety Alpo Alatalo kuoli saamaansa ampumavammaan varhain perjantaiaamuna. Odotetun 60-vuotisjuhlan sijaan tulivat hautajaiset.
Helsingin Sanomat 19.12.1987.
Helsingin Sanomat 3.1.1988.
Poliisilla riitti kiirettä henkirikosten saralla, sillä runsas viikko aiemmin, keskiviikkona 9. joulukuuta oli Espoon Muuralassa surmattu erittäin raa´asti työpaikalleen illalla palannut talouspäällikkö ja murhaajansa oli edelleen teillä tietymättömillä. Selvittämättä oli myös Hyvinkäällä 14. joulukuuta tehty avioparin surma, mutta sen osalta tekijät tavoitettiin jo ennen joulua.
Ryöstömurhaa – sellaisena sitä pidettiin – tutkittaessa löytyi kioskin läheltä ja oletetun pakoreitin varrelta runsaasti lumeen jääneitä kengänjälkiä. Ne todennettiin Diodor Heroes -nimisten harvinaisten jalkineiden pohjien jäljiksi. Helsinkiin näitä kokoa 8 olevia kenkiä oli myyty vain kahdeksan paria. Jalkineista tulin sittemmin tärkeä todiste siitä kumpi surmasi Alpo Alatalon.
Kun siihen yhdistettiin tieto, että erään varastetun Saab 900 -merkkisen auton luota Kannelmäestä, oli löytynyt samanlaisen jalkineen jättämiä jälkiä kuin kioskin luota, alkoi olla vihiä tekijöistä. Kannelmäestä varastettu Saab löytyi Tampereelta ja sen löytöpaikalta Laalahdenkadulta oli 16.12. varastettu samanlainen Saab, joka taasen löytyi 4.1. Helsingistä Talin keilahallin luota läheltä ryöstettyä kioskia. Poliisi kartoitti ko. Saab -malleja tietyllä tavalla varastaneita henkilöitä ja sieltä alkoi löytyä tuttuja nimiä…
Poliisi sai myös mielenkiintoisen vihjeen: Lasse Nykäsen isä ilmoitti, että hänen poikansa on mahdollisesti ollut mukana ryöstössä. Lassen pitäisi olla työsiirtolassa, mutta ”naimaloma” oli venähtänyt yli sallitun ajan – hänen piti palata sinne 13. joulukuuta – poikansa tietäen ja tuntien, isä ei epäröinyt ilmoittaa epäilyksistään.
Poliisilla oli tieto, että myös Jari Judin oli ”omalla lomalla” samaisesta työsiirtolasta.
Jari Judin ja Lasse Nykänen etsintäkuulutettiin ja heistä annettiin julkiset tiedot myös mediaan, joka julkaisi uutisen kautta maan.
Helsingin Sanomat 13.1.1988.
Rikostaustaa
Kumpainenkin ryöstöön osallisista, Jari Ilari Judin, 24 ja Lasse Kari Juhani Nykänen, 28, olivat poliisin vanhoja tuttuja.
Kirjapainossa graafisen alan kopistina työskennellyt Judin oli lopulta valinnut lavean tien ja syyllistynyt huumausainerikoksiin sekä petoksiin.
Nykänen taasen oli vuonna 1982 ollut osallisena kahdessa postiryöstössä. Toinen niistä tehtiin Espoon Kalajärvellä marraskuussa. Pakomatkan aikana ryöstäjät ampuivat haulikolla heidät tien sivuun kiilanneita poliiseja. Pakoautoksi oli jostain syystä valikoitunut Fiat 127 Stella -merkkinen auto, josta ei ollut poliisin kalustolle juurikaan vastusta.
Nykänen oli saanut tempauksistaan viiden vuoden tuomion ja se alkoi olla loppusuoralla.
Molemmat olivat – tai siis molempien piti olla – suorittamassa vankeusrangaistusta Helsingin lääninvankilan Seutulan työsiirtolassa Vantaalla. Nykänen oli vihkilomalla. Hän oli mennyt 11. joulukuuta naimisiin 23-vuotiaan Katri -nimisen neitosen kanssa ja samaisena päivän Judin oli poistunut laitoksesta luvatta. Tuskin kuitenkaan bestmanin roolia varten.
Turnee varastetuilla autoilla – ja paluu Suomeen
Karkulaisten jäljiltä alkoi löytymään hotelliyöpymisiä väärillä tiedoilla, mm. Judin oli täyttänyt kortin veljensä tiedoilla tamperelaisessa Rosendahl hotellissa 18.-19.12. Ongelma oli se, että kortteja plarattiin vasta päivä tai kaksi yöpymisten jälkeen.
Tampereelta oli Kissanmaankatu 32:n kohdalta varastettu Saab 900. Se löytyi Torniosta 23.12. ja sieltä taasen oli varastettu samanlainen Saab. Sillä oltiinkin ajeltu Ruotsin Eskilstunaan saakka. Autosta löydettyä ajokorttia oli myöhemmin käytetty autojen vuokraamisessa. Nyt matkassa oltiin kolmen miehen voimin; mukaan oli otettu kassakaappimiehenä tunnettu 25-vuotias Timo ”Elukka” Pehkurinen.
Ruotsissa mentiin Västeråsiin tapaamaan tuttua suomalaismiestä, joka hyvää hyvyyttään auttoi heitä, mutta kiitoksen sijaan häneltä vietiin auto ja asunnosta tavaraa. Jotain sinne Västeråsiin kuitenkin jätettiin; Judinilla Huopalahden ryöstössä yllään ollut takki.
Autolla mennä huristeltiin Kööpenhaminaan saakka, josta palattiin takaisin Ruotsiin. Liekö rahat olleet vähissä, mutta miehet menivät sosiaalitoimistoon, josta saatiin viekkaudella matkarahaa Suomeen. Sellaista vähäpätöistä näpertelyä, jollaista ei Ruotsissa edes lasketa rikokseksi.
Poliisi oli askeleen jäljessä. Kun etsintäkuulutus oli julkaistu, niin miehet olivat jo turneensa tehneet ja palanneet tammikuun alussa laivalla Turkuun ja edelleen junalla Helsinkiin. Mutta etsintöjä tehtiin kiivaasti; asuntoja ratsattiin, karkureiden tuttuja kuulusteltiin ja jopa Nykäsen mummon kesämökki Vihdissä tutkittiin. Turhaan. Poliisi sai alamaailmasta myös vihjeen, että heidän kannattaa olla varovaisia miesten suhteen.
Rystöt ja murrot jatkuvat – vaimo mukaan
Kolmikko asettui Mäntyharjulle – erään tarinan mukaan Anjalankoskelle – josta suoritettiin iskuja lukuisiin kohteisiin, mm. kesämökkeihin eri puolelle Suomea, sekä tehtiin murrot aseliikkeisiin Virroilla ja Pudasjärvellä. Rahan tarvetta tyydytettiin ryöstämällä STS pankin konttori Espoon Matinkylässä – saalis noin 80 000 markkaa – sekä ryöstämällä Tammer-Tukku Oy:n kassalipasta viemässä ollut vartija Helsingin Viikissä 18. helmikuuta.
Vihjeitä karkureiden edesottamuksista alkoi sadella: Helsingin Kruunuhaasta Nykäsen vuokraama Toyota Corolla, BHN-259, löytyi Norjasta tammikuun lopulla. Rajan ylitys oli tehty Karigasniemellä ja tulli muisti auton sekä siinä olleet kaksi miestä. Pehkurinen ei tuolloin ollut vielä matkassa. Tämä uutinen on jotenkin sopimaton tähän kokonaisuuteen, sillä sen mukaan ko. Toyota oli Huopalahden ryöstössä käytetty auto. Oli niin tai näin, mutta Norjan retkestä ei ole muita uutisia.
Poliisi oli talven aikana tavannut Nykäsen uunituoreen vaimon, ja tämä oli auliisti luvannut heti kertoa miesten olinpaikan, kun sen vaan saisi tietoonsa. Lupaus ei pitänyt ja vaimo lähti heti pyydettäessä miesten mukaan rosvoretkille helmikuussa.
Käry kävi
Toki oli vain ajan kysymys, milloin he jäisivät kiinni. Kuopiosta tuliterän BMW:n vuokrannut kolmikko, Judin, Nykänen ja nuorikkonsa ajoivat keskiviikkona 23.3. Poriin, jossa he majoittuivat keskustassa sijaitsevaan, aiemmin Karhu Kruununa tunnettuun hotelli Amadoon. Suunnitelmana oli suorittaa näyttävä ja ennen kaikkea tuottoisa pankkiryöstö ”Porin naapurikaupungissa”, kuten poliisi asian myöhemmin ilmaisi.
Seuraavana päivänä valpas hotellivirkailija kiinnitti huomionsa kahteen mieheen ja yhteen naiseen. ”Heissä oli jotain outoa”. Hän ilmoitti havainnostaan poliisille, joka oli erittäinkin kiinnostunut. Joko nyt tärppäisi…
Hotellikorteissa olevat nimet eivät pitäneet paikkaansa.
Helsingin Sanomat 26.3.1988.
Poliisi valmistautui kiinniottoon suurella joukolla ja vahvalla asearsenaalilla. Huone oli kuitenkin tyhjä, mutta kaikki merkit viittasivat siihen, että asukkaat palaisivat sinne kohta. Poliisin saatua tervetuliaisvalmistelut uudelleen valmiiksi, karkulaiset saapuivatkin. Heidät yllätettiin täysin ja pidätykset sujuivat ilman vastarintaa hotellihuoneen ovella. Judinilla oli toppatakkinsa alla ladattu ja katkaistu pumppuhaulikko. Huone ratsattiin ja sieltä löytyi kymmenkunta muuta asetta, sekä runsaasti patruunoita. Runsaan kolmen kuukauden kiertue päättyi torstaina 24.3.1988.
Muutaman päivän kuluttua valtio tarjosi kolmikolle kyydin Porista Helsinkiin.
Hiuksensa mustiksi värjännyt Judin vältteli kuvaajia. Nykänen esiintyi kravatissaan hillitysti. Vasen kuva Iltalehti 11.5.1998, oikea kuva Rikosposti 6/89.
Oikeanpuoleinen kuva: Nykäsen pariskunta palaamassa poliisien saattojoukon kanssa Espoon kihlakunnaoikeudesta Pasilan poliisitaloon. Kuva ja teksti Iltalehti 11.5.1988.
Vasen kuva Rikosposti 6/88.
Kuulusteluissa molemmat miehet olivat tietämättömiä kaikesta mistä heitä epäiltiin. Nykänen jaksoi pari viikkoa, kunnes kertoi Huopalahden ryöstömurhasta ja muista retkistään. Judin sen sijaan pysyi vaiti; ”en tiedä” ”en kommentoi”, olivat hänen vastauksensa.
Ensin Espooseen
Esitutkinta otti aikansa ja ensin käsiteltiin muualla kuin Helsingissä tehdyt ryöstöt. Niiden käsittely alkoi toukokuussa Espoon kihlakunnanoikeudessa. Syytteitä ei vielä tuolloin luettu, sillä tapausten käsittely oli vielä kesken. Kesäkuussa tutkinta oli valmis ja syyttäjä vaati miehille tuomiota mm. törkeästä ryöstöstä ja varkaudesta. Judin kiisti syytteet, Nykänen myönsi ne pääosin oikeiksi. Myös Katri Tuulikki Nykänen sai ryöstösyytteen, mutta hän kiisti sen, myöntäen kuitenkin olleensa osallinen varastetun tavaran kätkemiseen.
”Kaiken se kestää, kaiken se kärsii” ei sittenkään pitänyt paikkaansa, vaan eroon päättyi tämäkin liitto.
Tuomiot julistettiin 21. kesäkuuta. Sekä Judin että Nykänen saivat viiden vuoden ja viiden kuukauden pituiset tuomiot. Miesten aikaisempi rikollisuus kovensi tuomioita. Mukana häärinyt nuorikko sai lähes puolen vuoden ehdollisen tuomion.
Ei murha, vaan tappo
Helsingin raastuvanoikeus antoi päätöksen Huopalahden jutussa 11. joulukuuta 1989 – lähes kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen. Tuomion mukaan Alatalon surmaaminen ei ollut ryöstömurha, vaan tappo ja törkeä ryöstö. Judin ei koskaan tunnustanut tekoa, Nykänen kuitenkin kertoi Judinin olleen tekijä ja lisäksi nuo jo alussa mainitut kengänjäljet sitoivat Judinin kioskin takana olemiseen ja Kauppalankadulle juoksuun.
Kaikki rötökset huomioiden tuomioiksi, joita sítten lopulta yhdisteltiin, veivattiin ja alennettiin tuli kummallekin maksimimäärä, 15 vuotta. Judinin tuomiossa tapon osuus oli 11 vuotta ja muista rötöksistä tuli 4 vuotta. Nykäsellä tilanne meni päinvastoin. Ryöstöön osallisuudesta 4 vuotta ja muista kolttosista 11 vuotta.
Kaiken kaikkiaan ryöstöretkestä luettiin yli sata syytettä.
Helsingin Sanomat 12.12.1989.
Kun Nykäseltä kuulusteluissa Nykäseltä kysyttiin Huopalahden ryöstöstä, niin hän vastasi: ”En tiedä tarkalleen, miten ryöstäminen sujui, mutta jälkeenpäin sain tietää, että Jari oli ampunut jonkun vanhan miehen”.
Nyt Lasse Nykänen on – jos elää – saman ikäinen kuin tuo ammuttu ”vanha mies”.
VÄLIVUODET
Karkaamisia
Jari Judin suoritti rangaistustaan Helsingin keskusvankilassa. Hän karkasi sieltä 1. kesäkuuta 1990 yhdessä huumerikoksista tuomitun Timo Saartoniemen kanssa. Pakoauton, Tikkurilasta anastetun Audi 100, AML-942, kuljettaja ajoi peräkolarin Viikissä, mutta seurue pääsi kuitenkin jatkamaan matkaa. Kauaa ei vapaus kestänyt, sillä karkurit yllätettiin nukkumasta Karhuryhmän voimin eräästä kerrostaloasunnosta Järvenpäässä 5. kesäkuuta.
Nyt astuu tarinaan mukaan vuonna 1962 syntynyt ja Järvenpäästä kotoisin oleva Jari-Jukka Tapani Alakurjenluoma – niminen mies. Hän oli mukana huumausainekaupoissa ja eli leveästi – mutta kaikki tämä velaksi. Näin kerrotaan. Myöhemmin saatiin Morren entisen naisystävän kautta tietää, että Morrella oli velkoja noin 200 000 markkaa.
Jack Daniel Morre.
Elettiin kevättä 1993 ja Alakurjenluoma oli muuttanut nimensä. Hän oli nyt Jack Daniel Morre ja suoritti tuomiota huumausainerikoksista Riihimäen keskusvankilassa ollen luottovangin asemassa. 10. toukokuuta 1993 Morre oli muurin ulkopuolella rakennustöissä, kun päätti poistua luvatta.
Kiinni jäi.
Tämän jälkeen oli vuorossa siirto – omasta pyynnöstään – Juuan vankilaan Pohjois-Karjalaan.
Kahden lomavangin kohtaaminen – mies siinä kuoli
Tuomiosta alkoi olla enää rippeitä jäljellä vuonna 1996 kun Morre poistui lomalle keskiviikkona 17. tammikuuta klo 08.
Junamatkalla Joensuusta Helsinkiin hän soitti pari puhelua; Sepi Virtaselle ja Kari Kontiolle. Morre oli kysynyt asetta itselleen ja samalla rahaa lainaksi. Tiedä sitten oliko Morrella tarkoitus suorittaa ryöstö velkojen kuittaamiseksi, vai saada vain itselleen jotain ”kättä pidempää”.
Helsinkiin Morre saapui kello 16.26 ja kävi ensitöikseen syömässä. Erään tiedon mukaan rahat olivat niin vähissä, että hän tilasi pizzan ”vähäisellä jauhelihamäärällä”, jotta se olisi halvempi. Pudotus korskeasta elämästä karuun todellisuuteen oli melkoinen.
Kontio lupasi toimittaa aseen, mutta jostain syystä Morre ei ilmaantunut sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Hän oli mennyt Sepin luokse illanviettoon Puotilaan ja siellä olleiden mukaan Morre oli silminnähden hermostunut. Hieman ennen klo 21 Morre lähti asunnolta mittavan huumausainerikollisuustaustan omaavan Harri Koskisen kyydissä viihtyisään Cafe Överiin Puotilaan, jossa hänellä oli tapaaminen vankilomalle Jokelan vankilasta 16. tammikuuta päässeen Jari Judinin kanssa klo 21.
Sieltä he olivat matkanneet samaisen Koskisen kyydissä tämän verstaalle Malmille osoitteeseen Ormuspellontie 13. Koskisella oli siellä vuokrattuna muusta hallista eristetty nurkkaus epämääräisiä ”autoremontteja” varten.
Morre surmattiin täällä. Hallista löytyi todisteiden lisäksi sahattu haulikko ja kasapäin autojen rikottuja virtalukkoja. Kuvat kaappauksia poliisin videolta.
Rahat tai henki – jos edellistä ei ole, niin…
Velan maksusta ei päästy yksimielisyyteen, joten Judin pakotti Morren polvilleen ja kuten verijälkitutkija sanoi, niin takin hihassa olleista lukuisista veripisaroista päätellen Morre on ollut polvillaan kädet ylhäällä ja ilmeisesti kääntänyt päätään vasemmalle aivan kuin jotain sanoakseen, kun Judin ampui häntä lähietäisyydeltä päähän.
Tämän jälkeen Judin on riisunut yllään olleen pipon, puseron ja käsineet ja yrittänyt polttaa niitä hallin sisällä olleessa peltisessä jäteastiassa.
Todisteiden hävittäminen ei täysin onnistunut. Kuva poliisi.
Morre oli pakattu toisiinsa yhteen liitettyihin jätesäkkeihin ja saatu ähellettyä Saabin tavaratilaan. Lopuksi peitelty vihreällä pressulla. Tämän jälkeen Saabilla oli ajettu 5 kilometrin matka Helsingin Tapulikaupunkiin Vaakamestarintie 2:n kohdalle. Sieltä se löytyi seuraavana aamuna, kun poliisit huomasivat anastetuksi ilmoitetun auton.
Ruumis löytyy
Saab ajettiin Pasilaan, jossa tutkinnan yhteydessä paljastui yllätys; ruumis!
Saab
Jack Morren ruumis peitteiden poistamisen jälkeen. Kasvoissa näkyvät vammat ovat niskaan ammutun luodin aiheuttamia. Kuva poliisi, teksti Alibi 10/96.
Helsingin rikospoliisi sai viikonlopuksi töitä, kun ryhdyttiin selvittämään kuka ja miksi, sekä kenen toimesta, mies on takakonttiin joutunut. Uhrin puseron povitaskusta löytyi henkilötiedot sekä muistikirja, jossa mm. merkintä ”Jari Judin klo 21 Puotilan Överissä”.
Ote Morren muistikirjasta. Nykyään samaiset tiedot löytyisivät puhelimesta.
Poliisi pohti sitäkin, oliko surmaajan tai jonkun muun tarkoituksena noutaa Saab Vaakamestarinkadulta, joten samaan kohtaan pysäköitiin samanlainen Saab samoilla BKV-rekistereillä. Parin päivän postauksen jälkeen, kun asia livahti julkisuuteen, postauksesta luovuttiin.
Todisteet puhuivat puolestaan
Oli jotain mihin tarttua. Selvää oli toki se, että tutkinnasta ei tule helppoa, sillä kyse oli rikollisten välienselvittelystä ja Judin tunnettiin miehenä, joka ei puhuisi kuulusteluissa yhtään mitään. Todisteet pitäisi kerätä jotenkin muuten.
Niitähän saatiin; Judin oli todistettavasti nähty Morren seurassa 17.1. illalla, hänen vaatetuksensa vankilomalta palatessaan oli jotenkin koomisen näköinen – poissa olivat pipo, käsineet ja talvisiin olosuhteisiin tarkoitettu pusero – vuodenaikaan nähden ja hänelle muutoinkin sopimattomat vaatteet. Lisäksi niistä vaatteista, jotka hänellä oli vankilaan palatessaan yllään, löytyi kuituja niin Saabin istuimista kuin myös päinvastoin, sekä kuituja Morren yllä olleista vaatteista.
Surma-ase, joko .357 tai .38 Smith & Wesson revolveri jäi kateisiin. Se osattiin hävittää, mutta muutoin toimittiin todisteita jälkeensä jättäen.
Koko sen kuuden kuukauden ajan mitä Judin Pasilan poliisivankilassa oli, hän ei puhunut Morren tapauksesta, eikä juuri muutenkaan, yhtään mitään.
Tämä aiemmin mainittu Koskinen jäi kiinni parin päivää Morren ruumiin löytymisen jälkeen erään takaa-ajon päätteeksi Nurmijärvellä. Mukana ollut ”Tenkanen” oli niin peloissaan, ettei suostunut tulemaan edes kuulusteluihin. Koskinen sen sijaan myönsi, että Morren nimi ”saattaa olla tuttu”. Etsinnässä Koskisen pakettiauton kardaanista löytyi kilo heroiinia ja hän sai sittemmin vuoden tuomion.
Helmikuussa tapaukseen liittyen olivat vangittuna myös helsinkiläinen mies ja nainen, mutta heitä kohtaan ei löytynyt mitään muuta näyttöä kuin se, että Morre oli heille velkaa useita kymmeniä tuhansia markkoja.
Elinkautinenkin päättyy joskus
Jari Judin saatiin sidottua kuitenkin aihetodisteiden perusteella Morren surmaamiseen ja Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet 4.7.1996 murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Teksti Helsingin Sanomat 5.7.1996. Kuva poliisi.
Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion 13. helmikuuta 1997.
Jari Judin vapautui ehdonalaiseen helmikuussa 2012. Elinkautisen kesto 16 vuotta. Vankilassa hän oli ollut yhteensä lähes 25 vuotta. Olisihan tuon ajan voinut käyttää toisinkin.
Vuoden 2015 tammikuussa hänet vangittiin epäiltynä osallisuudesta suureen huumausainerikokseen. Syyttäjän mukaan Judin olisi toiminut valvojana ylätason kauppiaan toimeksiannosta. Syyte kuitenkin kaatui, mutta Judin sai 43 päivän tuomion ampuma-aserikoksesta. Se tuomio katsottiin suoritetuksi koska hän oli jo vangittuna huumesyytteisiin liittyen.
Judin oli murhaaja, mutta kuka tai ketkä tilasivat murhan jäi selvittämättä.
Joitakin kysymyksiä Morren murhasta kuitenkin jää; miksi Judin ei hävittänyt uhrin muistikirjaa? Jätettiinkö Saab löydettäväksi mutta ajatellen, että sitä ei löydetä pariin viikkoon? Miksi Judin ei surmatyötä tehdessään käyttänyt esim. haalareita, eikä hankkinut vähemmän huomiota herättävää vaatetusta palatessaan vankilaan?
Vajaa vuosi aiemmin surmattiin ampumalla Kotkan Tavastilassa Osmo Ahlqvist. Hänen surmaajansa jäi myös kiinni, mutta tappokäskyn antaja ei tähänkään tapaukseen ole selvinnyt.
Ormuspellontielle Judinin ja Morren kuskannut Harri ”Hira” Koskinen sai surmansa ”metsuri” Veli-Matti Huohvanaisen toimesta Vantaan Viestitiellä syyskuussa 1999.
Saab, mistä Morren ruumis löytyi on katsastettu viimeksi vuonna 2013 ja omistaja asui tuolloin Tuurissa, Etelä-Pohjanmaalla. Auton kuuluisi olla rikosmuseossa takaluukku auki. Nykyisellään tuossa museossa on lähinnä joitain ruostuneita kirveenteriä, jokunen luodikko ja pari närettä.
Lähteinä mm. Alibi 10/96, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Iltasanomat, kirja ”Skoudena Stadissa”, MTV/Rikospaikka-ohjelma, Murharyhmä-lehti, Poliisi kertoo 1998, Rikosposti 6/89 sekä 2/90 ja YLE Areena/Rikostarinoita Suomesta.
Jack Morren murhasta on keskustelua täällä.
1950-luku oli suurta jälleenrakentamisen aikaa. Sodasta toipumista ja kaupungistumista. Oli sodasta palanneita miehiä – monilla traumoja, oli maaseudulta kaupunkeihin muuttaneita – itsensä juurettomiksi tunteneita.
Muistat Kyllikin Nyyssösen Pakkasen varmaan ja Ellin Runarin Sosonkin harmaan, mutta muut viiskytluvun jutut nää, ne sulta useinkin unhoon jää
1950-luvun henkirikoksista meille tulee hakematta mieleen Kyllikki Saari, Tulilahti ja Soson nelosmurhat. Monet muut henkirikokset tuolta vuosikymmeneltä ovat jääneet niiden varjoon. Otetaan ”uutisluupin” alle vuosikymmenen mukaisesti, 50 kuolemaan johtanutta väkivaltaista tekoa; surmia, tappoja, murhia.
Henkirikoksia 50-luvulla tehtiin 1184, uhreista miehiä oli 811 ja naisia 373.
Vuosikymmenen loppua kohden henkirikokset vähenivät selvästi. Syitä on tietysti useita; elintason nousu, sivistyksen asteittainen kohoaminen jne.
Huomionarvoista tuon ajan henkirikoksista ovat perheväkivalta ja kännitapot. Onko mikään siis muuttunut 2000-luvulle tultaessa? Ehkä astaloissa on tapahtunut se suurin muutos; puntarit ja silitysraudat ovat jääneet pois. Puntareita ei kotona enää juurikaan ole ja nykyiset silitysraudat ovat jo sen verran keveämpiä, että niillä lyömisessä ei ole enää samaa iskuvoimaa kuin ennen muinoin.
Perhesurmista lukiessa tulee mieleen mielenterveysongelmat ja taloudelliset huolet. Moni lapsi jäi orvoksi isän surmatessa äidin, mutta moni perhe kuoli kokonaan pois. Sodan jälkeen oli perhe perustettu, mutta huolet kävivät ylitsepääsemättömiksi ja ratkaisu siihen oli peruuttamaton.
Rahan tarvetta on ihmisillä ollut aina, mutta jotenkin jäi sellainen tunne, että ryöstömurhia oli 50-luvulla enemmän kuin nyt. Vaikka kansa oli köyhempää ja rahaa niukasti, niin ehkä sitä kuviteltiin, tai jopa tiedettiin, että jos jollakin oli rahaa, niin se otettiin väkisin – seurauksista piittaamatta. Nyt riittää, kun udellaan pankkitunnus – ja noudetaan rahat ilman väkivaltaa. Toki nykyään jopa puhelin kelpaa ryöstön aiheeksi, mutta harvemmin sen takia ketään surmataan.
50-luvun erikoisuuksia olivat mm. lesbosurma – tuolloin seksuaalinen poikkeavuus oli harvinaista ja salaista, eikä sillä ylpeilty tai tuotu itseä esiin, kuten nyt.
Naisten saamat elinkautistuomiot olivat tuolloin harvinaisuuksia. Ainakin yksi naisen tekemä murha oli ja siitä uutisia kartassa olevasta tägistä. Yhdestä niistä. Tällä kertaa kaikki tägit ovat sinisiä.
Aineistolähteenä pääsääntöisesti Helsingin Sanomat ja tilastolähteenä indikaattori.fi
Keskustelua aiheesta täällä
Kokoelma henkirikoksia 24.-26.12. eri vuosilta
Juhlapyhät ja pitkät viikonloput näkyvät usein myös väkivallantäyteisinä. Henkirikoksilta ei vältytä edes jouluna. Muistellaanpa menneitä, aikaa jolloin joidenkin kohdalla oli se viimeinen joulu.
“Taivaalla on tähtivyö, lempeä on jouluyö”.
TAMPERE 25.12.1980. Pispalan Makinkadulla asuva 45-vuotias mies oli kutsunut joulunviettoon 30-vuotiaan kaverinsa. Tuntemattomasta syystä 45-vuotias ampui kaverinsa ja sen jälkeen itsensä.
OULU 24.12.1981. Kauppurienkadun varrella sijaitsevassa asunnossa vietettiin joulua juopottelemalla. Tuli sanomista. 36-vuotias mies otti veitsen ja tuikkasi sillä 34-vuotiasta miestä kuolettavasti. Uhri ehti hoippua asunnon ulko-ovelle, kunnes voimat loppuivat ja aattoillasta tuli elämänsä päätepysäkki. Eihän siitä ollut kuin vajaa 30 vuotta, kun se samainen aattoilta oli ollut heillä kummallakin täynnä jännittävää pukin odotusta.
HELSINKI 25.12.1981. Jouluyö – surmayö. 22-vuotias neitonen vietti joulua rakkaansa, 21-vuotiaan leipomoapulaisen kanssa Vuosaaressa. Jokin meni vikaan ja 21-vuotias mies puukotti neitosen raa´asti hengiltä ja poistui aamulla asunnosta. Hänet tavoitettiin ja pidätettiin samaisen päivän iltana.
SODANKYLÄ 24.12.1985. Kieringin kylässä oli joulun vietto vasta päässyt vauhtiin, kun heti aamusta saatiin aikaiseksi kaksi ruumista. 21-vuotias mies ampui haulikolla 34- ja 54-vuotiaat miehet. Kaksoissurmaajan aattoilta sujuikin sitten valtion tarjoaman jouluruoan parissa.
TURKU 24.12.1990. Joulukylään väkisin aattona pyrkinyt 25-vuotias päihtynyt turkulainen kokki sai puukosta 54-vuotiaan miehen toimesta ja kuoli heti. Kokki ja surmaajansa olivat olleet riidoissa ja jonkin aikaa, eikä joulurauhaa ja ikkunoita rikkomalla tilanne siitä suinkaan parantunut, vaan päättyi julmaan verityöhön. Teko tehtiin osoitteessa Puutarhakatu 33.
JUANKOSKI 26.12.1990. 43-vuotias mies pahoinpiteli kuoliaaksi jouluvieraansa. Miehet olivat tavanneet toisensa paikallisessa ravintolassa ja tulleet siihen päätökseen, että jouluna ei ole hyvä olla yksin. He lähtivät jatkamaan Kristuksen syntymäjuhlaa 43-vuotiaan asunnolle. Vaikka oltiin Pohjois-Savossa, lupsakkaitten ihmisten sydänmailla ja joulun rauhassa, niin vieras pääsi tilastoihin henkirikoksen uhrina. Surmatyö selvisi kuitenkin nopeasti ja tekijä saatettiin vastuuseen teostaan.
OULU 26.12.1992. Ravintolasta poistunut 32-vuotias mies ammuttiin varhain aamulla Välivainion kaupunginosassa.
PUDASJÄRVI 24.-25.12.1994. 17-vuotias poika ampui yöllä 38-vuotiaan isänsä. Tekoa edelsi riita ja alkoholilla oli osuutta asiaan.
KUUSANKOSKI 25.12.1994. Taloon oli tullut vieraita joulunviettoon. Ehdittiin elää joulupäivän aamuun saakka, kun isännän ja 28-vuotiaan miehen välille tuli sanomista. Isäntä otti leipäveitsen ja puukotti uhria kaulaan pari kertaa. Heikkona lepattava elämänliekki sammui lopullisesti pian sairaalaan saapumisen jälkeen.
HELSINKI 26.12.1995. 25-vuotiaan miehen ja tämän 26-vuotiaan aviovaimon kriisiin ajautunutta suhdetta yritettiin paikkailla huonolla menestyksellä viettämällä iltaa helsinkiläisessä Happy Day´s ravintolassa. Avioparin päästyä kotiin Lauttasaareen, noin kello 01:30, riita eskaloitui ja mies puukotti isolla lihaveitsellä vaimoaan 70 kertaa. Mies sai 11 vuoden tuomion ja vapautui vuonna 2001. Motiivina tekoon oli mustasukkaisuus ja edessä väistämättä oleva avioero.
NAANTALI 24.12.1996. 20-vuotias poika surmasi teräaseella 45-vuotiaan äitinsä.
SOTKAMO 25.12.1996. Korttipelistä alkanut riita päättyi 27-vuotiaan kajaanilaismiehen kuolemaan Tipasojalla. Miesporukka vietti joulua väkijuomien voimalla ja peliin osallistumaton kyllästyi pelaajien riitelyyn. Otti haulikkonsa ja ampui 27-vuotiasta rintaan. Tämä kuoli heti.
SOMERO 24.12.1999. Vihdissä asuva 55-vuotias mies matkasi aattoaamuna veljensä kesämökille Somerolle. Veljesten välillä oli ollut riitaa jo pidemmän aikaa ja joulureissulla oli tarkoitus selvittää syy, miksi veljesten kuolleen äidin lipasto oli siirretty mökille. Haulikolla varustautunut vihtiläisveljes ajautui käsikähmään jo mökin ovella ja ampui veljeään kahdesti. Toinen laukauksista osui jo polvillaan ollutta veljeä suoraan sydämeen. Jo vuodesta 1956 jatkuneet riidat saivat lopullisen sinetin; ”40 vuoden jutut on nyt kostettu”.
Poistuessaan mökiltä mies toivotti tuoreelle leskelle hyvää joulua. Tuomio tuli murhasta ja se oli elinkautinen. Tapaus nousi uudelleen julkisuuteen vuonna 2016, kun 71-vuotias mies oli suorittanut elinkautistaan 16 vuotta. Hän kieltäytyi väkivaltariskiarviosta ja ilman arviota häntä ei voida vapauttaa. Mies itse ei halua vapaaksi.
VAALA 26.12.2000. Erään perheen joulu sai karmean päätöksen. 18-vuotias metsästysammuntaa SM-tasolla harrastanut nuorukainen surmasi tapaninpäivän aamuna kello kuuden aikaan ampumalla isänsä ja 13-vuotiaan veljensä, sekä haavoitti vakavasti äitiään ja 21-vuotiasta veljeään. Veli kuoli sairaalassa. Äidin onnistui paeta naapuriin ja hälyttää apua. Ampuja sai tietysti pitkän tuomion mm. kolmesta taposta, mutta alennukset huomioiden ei yhden ihmisen hinnaksi tullut kuin vajaat kaksi vuotta.
MÄNTSÄLÄ 26.12.2002. Keskustie 4:ssä sijaitsevan Amizza-ravintolan eteen klo 04 aamuyöstä päättyi kahden miehen joulu – ja elämä. Tapahtumaa edelsi sisällä ravintolassa käyty riita. Yksi riitaan osallisista poistui – haulikkoa hakemaan. Sitähän ravintolasta poistuneet kaksi miestä, 22- ja 27-vuotiaat eivät tienneet ja heidän elämänsä päättyivät 35-vuotiaan miehen ampumiin laukauksiin. Ampuja pakeni paikalta, hänet tavoitettiin sekä pysäytettiin jalkoihin ampumalla. Syyte tuli aikanaan kahdesta murhasta, mutta puhuttiin mielenterveysongelmista ja tapauksen enempi käsittely hautautui jonnekin.
EURA 24.12.2004. Vankilasta tappotuomiota suorittamasta päässyt mies, jonka kyky hallita aggressioitaan oli tunnetusti heikko, kelpuutettiin seuraksi joulun viettoon. Senhän tietää mitä siitä seurasi; Yksi heistä, 40-vuotias mies oli päässyt joulutunnelmassaan jo sen verran rauhalliselle taajuudelle, että nuokkui sohvalla. Väkivaltarikollinen haki tavoilleen uskollisena syytä riitaan – joulurauhasta piittaamatta – ja saatuaan riidan aikaiseksi hän päätti myös lopettaa sen. Useat kirveen iskut katkaisivat 40-vuotiaan elämänlangan. Kirvessurmaaja tuomittiin elinkautiseen, jota suoritti vielä vuonna 2017.
RAUMA 24.12.2007. 32-vuotias mies surmasi teräaseella vaimonsa ja tämän sisaren Sampaanalan kaupunginosassa sijaitsevassa omakotitalossa. Surmat tehtiin perheen kotona lasten ja muiden läheisten läsnä ollessa. Mies ei pystynyt selittämään tekojensa vaikuttimia, eikä niitä kyetty myöhemminkään selvittämään. Päihteillä ei ollut osuutta asiaan. Mies ei halunnut mielentilatutkimukseen. Tuomio oli 13 vuotta kahdesta taposta. Mies ei valittanut tuomiostaan, jonka hän on suorittanut jo aikoja sitten.
KAJAANI 25.12.2011. Teppanassa, kaupungin vuokra-asunnossa tapettiin 55-vuotias mies ja myös toiseen paikalla olleeseen mieheen oli kohdistettu väkivaltaa, mutta vielä ei ollut hänen aikansa lähteä. Erään tiedon mukaan puukottaja sai 10 vuoden tuomion.
KUHMOINEN 24.12.2013. Ruolahden kylän joulunäytelmä oli murheellinen. 64-vuotias mies ampui pienoiskiväärillä joulun viettoon Jyväskylästä saapuneen 44-vuotiaan poikansa ja sen jälkeen itsensä. Mitään riitoja ei ollut ja ampumiset tapahtuivat täysin yllättäen. Toki illan aikana oli nautittu muutama terästetty glögi, mutta syyn tapahtumiin tiesi vain ampuja. Virkavallan paikalle soitti ampujan vaimo.
HELSINKI 25.12.2013. Puotilassa, osoitteessa Rantakartanontie 11 surmattiin julmasti 43-vuotias mies. Aattoillan juhlinta venähti joulupäivän pikkutunneille. Jalkeilla olivat enää mies ja naisystävän 19-vuotias poika. Nuori mies otti kaapista vodkapullon ja tarjosi huikkaa isäpuolelleen. Tämä otti. Viimeisen ryyppynsä. Sitten jo välähtikin veitsi ja 19-vuotias jatkoi ”tikkaamista” vimmalla. Isäpuolen onnistui paeta rappukäytävään, minne hän lopulta lyyhistyi. Veitsen hukattuaan 20-vuotias potki uhria rajusti päähän. Nuorukainen ilmoittautui itse poliisille joulupäivän aikana. Teko oli niin lähellä murhaa kuin olla voi, mutta tappona se tuomittiin ja teon hinnaksi tuli 10 vuotta 6 kuukautta, josta tosin sai reilut alennukset – kuten maan tapa on.
HELSINKI JAKOMÄKI 24.12.2018. 51-vuotias virolaismies katosi ryyppyillan jälkeen. Hänet löydettiin kuolleena 29.12. Tutkimuksissa ilmeni, että mies surmattiin jouluaattona pahoinpitelemällä ja lopulta veitsellä viimeistelemällä. Motiivina surmaan oli huumausaineiden katoamisesta syntynyt epäilys miestä kohtaan. Tekijä, 25-vuotias virolaismies tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen.
HELSINKI 25.12.2018. 36-vuotias mies surmasi teräaseella 7-vuotiaan sukulaispoikansa. Asunnossa olivat poika, pojan äiti, toinen lapsi ja isoäiti sekä sukulaismies. Asunnosta oltiin jo poistuttu rappaukäytävään, kun asuntoon jäänyt pojan eno, nappasi rappukäytävässä olleen 7-vuotiaan yht´äkkiä asuntoon ja surmasi tämän isolla veitsellä. Perheen muut jäsenet eivät päässeet asuntoon sisälle ja poliisien saavuttua kohteeseen voitiin vain todeta tapahtunut. Mielentilatutkimuksessa mies todettiin ymmärrystä vailla olevaksi ja toimitettiin tahdonvastaiseen hoitoon.
Aattona hakattu kuoli tammikuussa
Yksi aikansa kohutuimmista tapauksista tehtiin 24.12.1964, jolloin 38-vuotias ylöjärveläismies pahoinpiteli raa´asti 60-vuotiaan kauppiaan tämän liikkeensä tiloissa Tampereen Puutarhakadulla. Kauppias kuoli tajuihinsa tulematta tammikuun alussa.
Surmaaja jäi kiinni ja samalla selvisi kaksi muutakin henkirikosta.
Alkoholia nautitaan – kirkko vimmalla mukana
Kuten juuri luimme, niin monessa taloudessa alkoholin runsas, jopa yletön käyttö jouluna on tuiki tavallista. Ihmekös tuo, sillä jopa Suomen evankelisluterilaisen kirkon päämiehet ja -naiset hankkivat työnantajansa varoilla päihteitä nimikkeellä ”edustuskulut”, näyttäen näin esimerkkiä kansalle.
Esimerkkeinä olkoot vaikkapa nämä: Saariselän hiihtokeskuksessa keväällä 2014 arkkipiispan erityisavustajan luottokortilta lähti 243 euroa: yhdeksän pulloa viiniä, kolme hanapakkausta viiniä ja neljä olutpakkausta eli yhteensä 18 litraa viiniä.
Noormarkussa, Ahlströmin ruukilla arkkipiispan seurue puolestaan osti parikymmentä viinipulloa ja konjakkia.
Kansan syyllistäminen alkoholin käytöstä on kaksinaamaista peliä.
Kuuluisan poliisikoiran ampuminen
ESPOO 24.12.1975. Westendissä ammuttiin murtovarkaiden takaa-ajotilanteessa, 1.1.1968 syntynyt, poliisikoira Lex. Ampujan tuomio oli koiran osalta 5 kuukautta vankeutta. Lex ehti uransa aikana ottaa kiinni 108 rikoksesta epäiltyä henkilöä. Vajaa kuukausi ennen kuolemaansa Lex haavoittui Nurmijärven pankkiryöstäjien kiinnioton yhteydessä, kun tunnettu, ja jo edesmennyt ammattirikollinen ampui sitä.
“Oi jospa ihmisellä, ois joulu ainainen…”
Hyvää Joulua lukijoille. Älkää päätykö tilastoihin, toivoo murha.infon tiimi
Naisystävänsä murhannut valittaa hovioikeuteen.
Alaa Kadhim Mahdi Albu-Salih. Kuva Iltalehti.
Tuomiopäivä. Syytetty saapumassa oikeuteen. Kuva Joonas Salli/Satakunnan Kansa.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 16.9.2018 paloi osoitteessa Itäpuisto 12 kerrostalohuoneiston asunto. Palokunta oli saanut kello 05:04 hälytyksen sankasta savusta kerrostalon rappukäytävässä ja päästäkseen asuntoon he joutuivat sahaamaan oven poikittaissuunnassa.
Ovi jouduttiin sahaamaan auki. Kuva Poliisi.
Asunnon makuuhuoneeseen rajoittunut palo oli ehtinyt jo sammua itsestään. Sängyssä oli ruumis, joten paikalle kutsuttiin poliisi.
Murha tehtiin tässä talossa sijaitsevassa asunnossa. Sittemmin asunto on kunnostettu ja myyty.
Henkirikosta ryhdyttiin heti tutkimaan murhana sen raakuuden vuoksi. Tutkinnassa kävi ilmi, että uhri on asunnossa kirjoilla oleva 54-vuotias nainen, Päivi Pärssinen ja että hän on joutunut raa´an henkirikoksen uhriksi. Alkoi pitkäjänteinen tutkinta, joka jo sunnuntaina johti naisen 28-vuotiaan miesystävän vangitsemiseen – mutta miehen kiistäessä teon, syyttäen asunnossa olleita muita miehiä tekijöiksi ja tekovälineen puuttuessa, poliisi joutui pyytämään syyttäjältä lisäaikaa todisteiden saamiseksi. Ensimmäinen taka-aika oli 12. joulukuuta, mutta lisäaikaa pyydettiin ja saatiin 18.3.2019 saakka.
Tutkinnan aikana poliisi joutui selittelemään erilaisia huhuja ja sen lisäksi media janosi jatkuvasti lisää tietoa. ”Meillä on tässä kokonainen ruumis” sanoi tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Erik Salonsaari medialle, sillä somessa kiersi huhu Porin päättömästä vainajasta. Poliisi oli – osin – oikeassa. Uhrin pää oli muun väkivallan käytön jälkeen nirhattu lähes irti muusta ruumiista.
Poliisi suoritti kotietsinnän Liinaharjun vastaanottokeskukseen, tarkasti sen valvontakameroiden nauhat ja pidätti kaksi keskuksessa asuvaa turvapaikanhakijaa. Heidät kuitenkin vapautettiin melko pian, eikä heitä enää epäilty rikoksesta.
Miesystävä, Alaa Kadhim Mahdi Albu-Salih, (tekstissä myöhemmin Alaa), väitti, että hänen käydessään asunnossa siellä oli vastaanottokeskuksessa asuva Abas-niminen mies, joka jäi asuntoon Alaan poistuttua ja että Abas on murhan takana. Kun Alaanille näytettiin kuvia vastaanottokeskuksessa asuvista miehistä, hän ei osannut osoittaa ketään heitä Abasiksi. Silti Alaa kiisti tehneensä teon.
Poliisi selvitti 35 valvontakameran kuvat.
Uhrin kateissa ollut auto, Nissan Almera löytyi sekin nopeasti ja poliisi peräänkuulutti silminnäkijöitä – olisiko kukaan nähnyt tai muuten tietoinen kyseisen auton liikkeistä murhayönä? Paikka mistä auto löytyi, on lähellä tuota jo mainittua vastaanottokeskusta ja jo ounasteltiinkin, että oliko Alaa ajanut auton sinne hämätäkseen poliiseja ja vierittääkseen syyn jonkun toisen kontolle?
Uhrin omistaman Nissan Almeran liikkeistä murhayönä pyydettiin tietoja pitkin syksyä.
Kristinuskoon kääntymisestä työssäoppimiseen
Mutta mikä mies tämä Alaa sitten oli? Oman kertomansa mukaan hän on syntynyt 30. maaliskuuta 1990 ja lähtenyt pakoon kotimaastaan Irakista vuonna 2015 ja saapunut Suomeen syksyllä 2015 kymmenien tuhansien muiden ihmisten kanssa anoen turvapaikkaa. Noin vuoden maassaolon jälkeen hän kääntyi muslimista kristityksi ja liittyi Porin Teljän seurakuntaan. Opiskelemaan hän lähti Karkun evankeliseen opistoon maahanmuuttajalinjalle. Tiedossa ei ole, miten hänen irakilaiset ystävänsä suhtautuivat sen jälkeen mieheen, joka oli hylännyt islamin. Alaa asui ensin Väinölän kirkolla, mutta muutti myöhemmin Kalskeentielle Sampolaan, muutaman kilometrin päähän naisystävänsä asunnolta.
Täällä sittemmin naisen murhannut jakoi virsikirjoja Herran sanaa kuulemaan saapuneille. Kuva kirkkoporissa.fi
Alaa sai pysyvän oleskeluluvan Suomeen, hänet henkilökohtaisesti tuntevan Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtalan mukaan heti ensimmäisellä yrittämällä vuonna 2017. Alaa oli aktiivinen seurakunnan toiminnassa. Hän toimi vapaaehtoisena messuavustajana jakaen muun muassa virsikirjoja kirkon ovella ja kaatoi kahvia kirkkokansan kuppeihin. Seurakunta tietysti innostui uudesta lampaastaan ja suostutteli Alaanin ehdokkaaksi syksyllä 2018 pidettäviin seurakuntavaaleihin. Alaan suostui – muta vain sitoutumattomien listalta, sanoen ei poliittiselle kristinuskolle.
Kolme vuotta aiemmin Teljän seurakunta oli perustanut tukitiimin, joka antaisi apua jos seurakuntaan etsiytyisi kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö hakemaan neuvoja sekä apua. Halu auttaa on tietysti kova.
Tutustumisen työhön ja suomalaiseen työelämään Alaa suoritti Vammalan Kaukokiidossa Sastamalassa.
Ehdokas teki murhan
Seurakuntavaalien ehdokasasettelu vahvistettiin 17.9.2018 ja ehdokas murhasi naisystävänsä 16.9. Kohtalon ivaa oli se, että hänen ehdokkuuttaan ei voitu enää perua, vaan Alaa oli yhä ehdolla, kun vaalit käytiin 18.11. Äänisaaliinsa oli 4 ääntä vertausluvun ollessa 29,087. Hän tuli valituksi ehdokaslistaltaan neljänneksitoista varajäseneksi. Varajäseniä valittiin listalta kaikkiaan 15.
Kirkon vaalijärjestyksen mukaan kaikki valitsematta jääneet ehdokkaat ovat listaltaan valittujen valtuutettujen varajäseniä vertauslukujensa osoittamassa järjestyksessä.
Kirkkoherra Kaisa Huhtala ilmoitti, että Alaa on tullut epäiltyjen tekojensa vuoksi pätemättömäksi valtuustoon ja on täten menettävä varajäsenen paikkansa. Alaanille tieto on varmaan ollut musertava. Ensin murhaepäilyt ja sitten vielä tämä…
Seurakunta toivoi malttia.
Alaalla ei ennen murhaepäilyä ollut rikosrekisteriä Suomessa.
Tutkinta etenee – avoimia kysymyksiä yhä joitakin
Poliisi tarkasti satoja valvontakameroiden nauhoja murhayöltä. Edelleen oli olemassa vahva epäilys siitä, että Alaa ei toiminut yksin. Lisäksi nauhoilta haluttiin tietää, näkyikö missään tallennetta, jossa Alaa esim. heittäisi teossa käyttämänsä välineen tai välineet pois autosta. Esitutkinta oli edelleen hidasta, poliisi pelasi varman päälle – se ei enää halunnut uutta Ulvilaa.
Motiivi ja tapahtumien kulku oli hyvin hahmottunut. Kihlapari oli eroamassa ja tuon erotilanteen riitaisuus nousi yhä vahvemmaksi teon motiiviksi. Alaa kielsi yhä surmanneensa uhrin. Sormen- ja kengänjäljilleen asunnossa oli selkeä selitys. Hän oli seurustellut uhrin kanssa 4.5.2017 lähtien, mennyt kanssaan kihloihin kesällä 2018 ja käynyt tämän asunnolla useasti. Viimeksi hän sanoi käyneensä siellä murhaa edeltävänä iltana 15.9. hakiessaan sinne unohtamansa lippalakin sekä puhelimen. Tuolloin asunnossa oli hänen mukaansa ollut toinenkin mies.
Todistajien kertomuksissa oli pari mielenkiintoista seikkaa; uhrin siskon mukaan mies oli äkkipikainen ja alkanut uhkailemaan uhria. “Kulttuuriero oli liian iso”, “kristityksi kääntyminen oli teeskentelyä”.
Lisäaikaa tutkinnalle tarvittiin taas ja maaliskuun alussa sitä haettiin vähintään toukokuun loppuun saakka.
Esitutkinnan karua kertomaa
Esitutkinta valmistui loppukeväästä ja siitä kävi ilmi mm. seuraavaa: Alaa on lyönyt uhria asunnon olohuoneen sohvalla nyrkillä taikka tuntemattomaksi jääneellä tylpällä esineellä useita kertoja voimakkaasti kasvojen alueelle. Tämän jälkeen Alaa on raahannut tai avustanut uhria siirtymään makuuhuoneen vuoteelle, missä on Alaan mukaan ”ryhdytty hoitamaan” saatuja vammoja. Pian tämän jälkeen Alaa on jatkanut pahoinpitelyä tuntemattomaksi jääneellä suurella veitsellä useita kertoja eri puolille vartaloa kehon alueelle, jossa sijaitsee elintärkeitä sisäelimiä. Alaa on lisäksi käytännössä irrottanut uhrin pään leikkaamalla kaulan kohdalta pään irti muusta kehosta usealla veitsen viillolla, sekä katkaisemalla kaularangan nikamien C6 ja C7 väliltä, pään jäädessä kiinni muuhun vartaloon ainoastaan muutamalla lihassäikeellä.
Uhri sai pahoinpitelystä lukuisia vammoja, mm. nenäluu ja oikea silmäkuoppa sekä oikea värttinäluu olivat murtuneet. Lisäksi uhrissa oli runsaasti erilaisia ja eriasteisia viilto- sekä pistohaavoja. Peruskuolemansyynä on ollut rintakehään kohdistuneen teräaseen piston aiheuttama aortan vamma ja siihen liittyvä verenvuoto sydänpussiin.
Tähän vuoteeseen päättyi uhrin elmä julmalla tavalla. Kuva Poliisi.
Uhrin kuoleman jälkeen Alaa oli pyrkinyt hävittämään tai tuhoamaan teossa syntyneitä verijälkiä pesemällä ainakin makuuhuoneen lattian. Lisäksi hän on kerännyt uhrin päälle paperia sekä muuta helposti syttyvää tavaraa ja kaatanut vuoteelle palavaa nestettä ja tuikannut paperin sekä vuodevaatteet tuleen. Tuli sammui kuitenkin itsestään.
Siivoaminen ei ollut poistanut kaikkia verijälkiä. Kuva poliisi.
Mieleentilaan ja tuomiolle
27.5.2019 annetun välituomion myötä Alaa todettiin syylliseksi tekoon ja hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen. Siellä hänen todettiin olevan syyntakeinen ja ymmärtäneen tekonsa, sekä sen seuraukset.
Käräjäoikeus katsoi, että teko täytti murhan tunnusmerkit ja että uhri on tuntenut suurta tuskaa ja kuolemanpelkoa, sekä teko oli tehty erityisen törkeällä tavalla kohdistuen ruumiinvoimiltaan heikompaan ja näin ollen puolustuskyvyttömään osapuoleen, joka ei itse ole antanut aihetta väkivallan käyttöön.
Oikeus piti syytetyn kertomuksia tilanteesta asunnolla epäluotettavana ja ne olivat muuttuneet kuulustelujen aikana useasti.
Kuriositeettina todettakoon, että “oikeudessa käytiin läpi myös siitä, kuinka aitoa turvapaikanhakijana Irakista Suomeen tulleen tuomitun kääntyminen kristinuskoon on ollut. Oikeus kuitenkin katsoi, ettei sillä seikalla ollut merkitystä henkirikoksen arvioinnissa. IS 2.12.2019
Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi maanantaina 2.12.2019 antamallaan päätöksellä porilaisen irakilaismiehen elinkautiseen vankeuteen murhasta ja hänet passitettiin Turun Saramäen vankilaan.
– Lisäksi hän joutuu maksamaan korvauksia mm. asunnon omistajalle ja kuolinpesälle, sekä uhrin omaisille yhteensä useita kymmeniä tuhansia euroja.
Hovioikeus käsittelee tapausta mahdollisesti vuoden 2020 syksyllä. Mahdollisuus siihen, että tuomio muuttuu tapoksi ja muutaman vuoden lusimiseksi on tietysti olemassa, mutta se mahdollisuus on häviävän pieni.
Elinkautinenkin loppuu joskus ja mitä sen jälkeen? Saako tuolloin 40+ ikäinen Alaa jäädä Suomeen vai uhkaako häntä karkotus – jota ei kuitenkaan voida panna toimeen?
– Olisiko tämä henkirikos ollut mitenkään vältettävissä?
Lähteet: Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat sekä Porin Teljän seurakunnan aktiivijäsen.
“Saapui Suomeen ja joutui tapetuksi”
Karttaan on merkitty mahdollisimman tarkkaan ne kohteet missä henkirikos on tehty ja/tai mistä ruumis on löytynyt. Mukana on mahdollisimman moni suomalaisen ulkomaalaiseen kohdistama henkirikos vuodesta 1972.
Lähteinä on käytetty murha.infon keskustelupalstaa osiota ”Henkirikokset kotimaa” ja jos tapauksesta on avattu keskusteluketju, niin linkki siihen on mainittu kunkin tapauksen yhteydessä.
Muina arvokkaina teksti- ja kuvalähteinä mainittakoon mm. rikoslehdet Alibi ja Rikosposti. Sanomalehdistä sekä nettisivustoista mainittakoon erityisesti Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta Sanomat, mtvuutiset.fi sekä tilastoapuna käytetty erinomainen findikaattori.fi -sivusto ja sieltä edelleen ohjautuvia linkkejä.
Aiheesta on avattu keskustelu Henkirikokset kotimaa -osioon ja sinne voi ilmoittaa, jos jokin tapaus puuttuu (vuodesta 1970 eteenpäin) tai jos jossain on jotain korjattavaa.
– Muuten keskustelu kartalla mainituista tapauksista jatkuu siinä ketjussa, joka on kyseistä henkilöä/henkilöitä varten aikoinaan avattu.
Tilastoon on päässyt a) olemalla suomalainen ja surmaamalla ulkomaan kansalaisen b) olemalla ulkomaalainen c) rikos on selvitetty ja siitä on annettu tuomio, tai syyllinen on kuollut mutta tiedossa.
Olisi toki helppoa toimia kuten media tänä päivänä, että jokainen Suomessa asuva, on sitten kyse viikosta tai koko eliniästä, on ”suomalainen” ja karsia sillä periaatteella suurin osa uhreista pois. Luettelo saattaa olla vajavainen ja olisikin ensiarvoisen tärkeää, että siihen saataisiin niitä tapauksia, joita ei ole mainittu, sekä täsmennyksiä jo listalla oleviin.
Kaksi tapausta, joita ei kartassa ole ovat Myyrmannin pommiräjähdyksessä kuollut ulkomaalaistaustainen, Suomessa syntynyt 7-vuotias tyttö sekä Mikkelin Majavedellä vuonna 2008 surmattu Anna-Emilia Simniceanu, joka oli mahdollisesti ulkomaalaistaustainen.
– Mikäli lukijat perustellusti katsovat, että heidänkin tapaukset lisätään karttaan, niin edetään sen mukaan.
Tuttuun tapaan punainen “täppä” on naisuhri ja sininen miesuhri.
