Helsingissä sattui 1970- ja -80 -luvuilla kolme selvittämätöntä murhaa, joissa molemmissa oli kummallinen yhdistävä piirre: uhri oli palannut kotiin myöhään yöllä ja raiskattu ruumis löydettiin kunkin asuintalon kellaritiloista. Olisi helppo arvella näissä tapauksissa jonkun satunnaisen tai mahdollisesti helppoa uhria etsivän öisen kulkijan yllättäneen yksinäisen naishenkilön, raiskanneen ja tappaneen, mutta ruumiiden outo löytöpaikka mutkistaa teorioita huomattavasti.
Kaksi tapauksista sattuivat maantieteellisesti varsin lähellä toisiaan: Susanne Lindholmin surma Sofianlehdonkadulla Kumpulassa ja Onerva Ketola Kasöörinkadulla Itä-Pasilassa. Tapaukset muistuttavat toisiaan…
Helsingissä sattui 1970- ja -80 -luvuilla kolme selvittämätöntä murhaa, joissa molemmissa oli kummallinen yhdistävä piirre: uhri oli palannut kotiin myöhään yöllä ja raiskattu ruumis löydettiin kunkin asuintalon kellaritiloista. Olisi helppo arvella näissä tapauksissa jonkun satunnaisen tai mahdollisesti helppoa uhria etsivän öisen kulkijan yllättäneen yksinäisen naishenkilön, raiskanneen ja tappaneen, mutta ruumiiden outo löytöpaikka mutkistaa teorioita huomattavasti.
Kaksi tapauksista sattuivat maantieteellisesti varsin lähellä toisiaan: Susanne Lindholmin surma Sofianlehdonkadulla Kumpulassa ja Onerva Ketola Kasöörinkadulla Itä-Pasilassa. Tapaukset muistuttavat toisiaan monelta osin, mutta toisaalta uhrit edustavat kahta ääripäätä: Susanne oli kaunis, tunnetusti omanarvontuntoinen ja varovainen ahdistelijoiden suhteen ja ravintolassa vietetystä illasta huolimatta ilmeisesti selvin päin. Onerva taas oli vanhempi, eläkkeellä oleva ja todennäköisesti paljon aikaansa baareissa viettävä nainen. Onko kummalliselle löytöpaikalle näissä tapauksissa yhtenäinen selitys: sama tekijä tai eri tekijä mutta kummassakin tapauksessa uhrille tuttu?
Kellari toki tarjoaa ulkotiloja suotuisamman tilan raiskauksen ja surman suorittamiselle, mutta miten kellaritiloihin päädyttiin? Olisiko kummasskaan tapauksessa ylipäänsä ollut mahdollista raahata vastustelevaa ihmistä ovelta, minkälainen reitti kulki talon ulko-ovelta kellariin? Eikö ulko-oven ulkopuolella alkanut käsikähmä olisi aiheuttanut meteliä ja herättänyt naapurien huomion? Millaista tarinaa tai tekosyytä murhaaja käytti houkutellakseen uhrinsa kellariin vai ehdottivatko uhrit itse sitä?
Murhatyöryhmä kävi Murhakierros 2008:n yhteydessä muiden tapausten ohella tutkimassa Onervan ja Susannen murhapaikkoja, mutta kyseisten tapausten mystisyys ja myöhemmin esiin tuleet seikat kuten talonumeroiden muutokset saivat Kellarimurharyhmän tuumimaan, että uusi yksityiskohtaisempi tutkimus on tarpeen. Päätimme suorittaa intensiivisen tutkimusretken, jolla pyrimme kartoittamaan yksityiskohtia myöden reitit kellareihin talojen ulko-ovilta ja käytännössäkin kokeilemaan, kuinka helppo on juonia tiensä kellariin.
Aloitamme kierroksemme Itä-Pasilasta. Millainen olikaan Onervan kohtalo?
Helka Onerva Ketola
Sairaseläkkeellä ollut 42 -vuotias Helka Onerva Ketola löydettiin surmattuna kotitalonsa kellarista 31.1.1981. Järkyttävän löydön teki pesutuvassa käymässä ollut naapuri. Ketola oli raiskattu ja kuristettu, minkä jälkeen surmaaja oli piilottanut Ketolan ruumiin pesutuvassa olleeseen komeroon.
LINKKI YHTEENVETOON:Murhakierros 2008: Helka Onerva Ketola
Huom! Niin ansiokasta työtä kuin Murhatyöryhmä Murhakierros 2008:n tiimoilla tekikin, ei heilläkään ollut tiedossaan sitä, että Onervan aikainen Kasöörinkatu 2 on nykyisin Kasöörinkatu 3. Jossakin vaiheessa alkuperäinen talo siis on vaihtanut numeroaan. Tässä artikkelissa tieto on päivitetty, ja kuvat ovat varmuudella oikeasta ympäristöstä.
Viimeinen havainto Onerva Ketolasta on noin puolenyön aikaan Kasöörinkatu 2 D:n ulko-ovelta. Kolme poikaa talon viereisestä rapusta tai sen edustalta näki Ketolan riitelevän tai kinastelevan n. 25-30 -vuotiaan viiksekkään miehen kanssa. Ketolan ja miehen välisestä sananvaihdosta ei ole tarkkaa selvyyttä, mutta yleisin olettamus on, että se olisi käsitellyt miehen kellariin pääsyä.
Surmapaikalla pesutuvassa on käyty kamppailua elämästä ja kuolemasta. Eräs talossa asunut ilmoitti kuulleensa jymähdyksen oletetun tekoajan tienoilla. Tekijäkin oli saanut osansa sillä pesutuvasta löytyi hänen verijälkiään. DNA:kin saattaa siis olla edelleen tallessa? Raiskauksen, pahoinpitelyn ja kuoliaaksi kuristamisen jälkeen tekijä piilotti Ketolan pesutuvan komeroon.
Teorioita siitä, miksi epäilty mies halusi kellariin, on lukuisia. Joka tapauksessa Kasöörinkatu 2:n tapauksessa kellari on hyvin laaja käsite. Kellarikäytävä yhdistää talon kaikkia rappuja. Käytävän varsilla ovat säilytystilat, pesutuvat, tekniset tilat yms. Myös autohalliin on kulku kellarin kautta. 2D -portaan pesutupaan ei kuitenkaan voi mennä vahingossa. Se on kahden lukitun oven takana (kolmen jos ulko-ovi lasketaan mukaan) kerrosta alempana ja matkaakin on kohtuullisesti. Kasöörinkatu 2 D:ssä ei myöskään ole asuinhuoneistoja katutasossa joten kellarin ja lähimpien asuntojen välilläkin on yksi kerros. Tämä voi selittää sen, ettei kellarista olla juuri kuultu kamppailun ääniä tai huutoa. Se ainoa kuulohavainto voi hyvinkin selittyä oven tömähdyksellä surmaajan poistuessa kiireesti.
Reitti kellariin ulko-ovelta vie kierreportaita pitkin alempaan kerrokseen ja jykevän lukitun oven läpi kellarikäytävään, jonka varrella pesutupa on. Pesutuvan ovi avautuu pieneen eteiskäytävään, jossa on komeroita ja wc. Löytöpaikaksi otaksumamme komero kuitenkin on varsinaisen pesutuvan puolella sisäänkäynnistä oikealle.
Pohdintaa
Mentiinkö pesutupaan yhteisymmärryksessä? Oliko Onervan vaikkapa vain tarkoitus hakea sinne aiemmin jättämänsä pyykit? Oliko Onervalla ollut lähiaikoina pesuaikoja? Oliko joku naapureista huomauttanut Onervalle pyykkien lojumisesta pyykkituvassa? Em. tiedot saattaisivat antaa selityksen öiselle pesutupavierailulle.
Oliko ovella kinastellut mies sittenkin menossa öitsemään Onervan luokse? Jättikö Onerva laukkunsa lattialle tai työtasolle tai jopa tekijän huomaan kerätessään pyykkejä? Tekikö tilaisuus varkaan ja surmaajan? Onko mahdollista, että tilanne alkoi klassisena varkautena, josta mahdollisesti väsyneenä, laskuhumalaisena ja/tai kiivaana luonteena (huom! Arvailua!) Onerva suuttui, tekijä hermostui ja tilanne ns. karkasi käsistä pahemman kerran?
Sattumalta kellarikerrokseen ei olla menty. Pesutuvan lisäksi määränpää saattoi tietysti olla myös joku muu. Olivatko Onerva ja mies menossa kenties johonkin toiseen rappuun? Sopiko Onervan avain muitten rappujen ulko-oviin vai voisiko olla niin, että kellarireitti oli se ainut tai ainakin kätevin jonkun naapurirapussa asuvan ystävän luo? Kello ei ollut vielä kohtuuttoman paljon, joten pikkunaukut naapurissa saattoivat vaikuttaa loistoidealta
LINKKI KESKUSTELUKETJUUN: Onerva Ketolan kellarisurma, Helsinki 1981
Kasöörinkadulta kellariin
Kellarisurmajuttujen yhteydessä on aina pohdittu sitä miten tekijän on onnistunut päästä kellariin lukittujen ovien taakse tekemään tekosiaan. On esitetty arvailuja uhrin nopeasta sieppaamisesta ja kellariin tyrkkäämisestä, väkivallalla uhkailusta ja pakottamisesta. Joissain tapauksissa tällainenkin toiminta on saattanut tulla kyseeseen, sitä emme kiellä.
Murhakellariryhmä kuitenkin yllättyi niin myönteisesti kuin kielteisestikin siitä miten helppoa kellareihin pääsy on. Ryhmämme onnistui pääsemään Kasöörinkatu 2D:n kellariin aivan eri portaikon kautta kuin alun perin oli ajatuksena. Vaihtoehtoista reittiä suorastaan tarjottiin työryhmälle! Ilmeisen nuori ja niin ollen puolustuskyvytön talon asukas päästi meidät useiden lukittujen ovien läpi ja johdatteli kellarissa pyytämäämme paikkaan: Kasöörinkatu 2D:n surullisen kuuluisaan pesutupaan. Tarkemmin paneutumatta siihen, että miten esitimme asian tälle avuliaalle tytölle, on kuitenkin selvää, että kellariin pääsee helpoiten nimenomaan puhumalla ja keksimällä näppäriä tarinoita. Mainittakoon, ettei työryhmä edes joutunut turvautumaan edeltä suunnittelemiinsa peitetarinoihin. Ns. lonkalta keksitty tarina riitti eikä herättänyt minkäänlaisia kysymyksiä.
Aikaa pihalta – pesutupaan -projektiin kului työryhmältä kymmenisen minuuttia.
Mikäli määränpää on aivan tietty (esim. pesutupa), asettaa se luonnollisesti jonkun verran enemmän haasteita sisäänpääsylle. Mitä epämääräisempi on kohde (kellari), sitä helpompi sinne on päästä.
Tässä yhteydessä tulee huomioida vielä muutama seikka. Ensinnäkin tapahtuma-aika oli myöhäinen iltapäivä ja ryhmänä emme olleet erityisen vaarallisen tai uhkaavan oloisia (työryhmän oma tulkinta). Toisaalta kukaan meistä ei epäillyt, etteikö olisi pystynyt samaan suoritukseen yksinäänkin vaikkapa yöaikaankin. Tarvitaan vain hieman psykologista pelisilmää ja uskottavuutta.
Onerva ei ollut päästämässä vierastaan sisälle ilman väittelyä. Se oli kuitenkin pieni hinta sisään pyrkijälle siitä, että saa tahtonsa läpi. Hinta, joka koitui Onervalle liian kalliiksi.
Susannen reitti urheiluvälinevarastoon
Itä-Pasilan jälkeen suuntasimme Sofianlehdonkadulle tutkailemaan yhtä mystisimmistä selvittämättömistä murhatapauksista Helsingissä, Susanne Lindholmin murhaa. Käynti varsinaisella Susanne Lindholmin surmapaikalla, Sofianlehdonkatu 9:n urheiluvälinevarastossa, osoitti epätodennäköiseksi tai jopa perättömiksi joitakin aiemmin varmistamattomia arvailuja ja väittämiä.
LINKKI YHTEENVETOON:Murhakierros 2008: Susanne Lindholm
On arveltu Susannen kulkeneen kellariin joko B -rapun kautta tai suoraan rapun oven vieressä olevan oven kautta (ks. kuva / Murhakierros 2008). Ns. ulkokautta reitti kellariin ei kuitenkaan ole voinut surmapaikalle kulkea, sillä kyseiseen kellarikäytävään on pääsy ainoastaan A- tai B-rappujen kautta. Kellarikäytävä yhdistää em. rappuja, mutta sitä kautta ei ole mahdollista kulkea muualle taloon.
Vaikka kulku ns. ulkokautta olisikin ollut mahdollista, olisi sen käytölle sangen hankala löytää perusteita. Rapun kautta ulkoiluvälinevarastoon on selkeästi helpompi ja lyhyempi matka.
Työryhmä jäi miettimään myös sitä, miksi surmapaikaksi valikoitui nimenomaan tietty varastotila. B-rapun kautta kuljettaessa lähin vaihtoehto kellarikäytävästä olisi ollut suoraan oven edessä oleva komerovarasto (ks. kuva 3).
Käynti paikan päällä nosti reittivaihtoehdoksi A-rapun. Tämä vaihtoehto olisi vähentänyt nähdyksi tulemisen riskiä radikaalisti. Surmapaikalle tätä kautta olisi myös ollut lyhyempi matka kuin B-rapun kautta. Tiedossamme ei tätä kirjoitettaessa kuitenkaan ole, kävikö Susannen avain myös A-rapun oveen. Tämä ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että käytettiin jonkun muun avainta.
Joissakin lähteissä on kerrottu silloisen talonmiehen asuneen suoraan surmapaikan yläpuolella. Kellarimurhatyöryhmän tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole ollut, sillä talonmiehen asunto sijaitsi pyöräkellarista oikealle, B-rapussa. Todennäköisimmät kuulohavainnot olisi siis tehty A-rapun alakerran asunnosta. B-rappuun sen sijaan ei ko. varastosta olisi voinut kuulla ainakaan niin helposti sekö oli tarkoituskin?
B-rapun reitti: Kellarikäytävässä, suoraan kellariin johtavaa ovea vastapäätä on käynti komerovarastoon (kuva 3). Lähin paikka tyrkätä tai raahata tajuton tyttö olisi ollut tämä. Miksi mennä urheiluvälinevarastoon usean metrin päähän jos tarkoituksena oli ainoastaan tehdä pahaa Susannelle tai päästä hänestä eroon?
A-rapun kautta kuljettaessa surmapaikaksi valikoitunut varasto olisi ollut lähempänä. Mutta miksi kulkea A-rapun kautta ?
Kellarikäytävä on melko matala, ja pitkän ihmisen onkin hieman kumarruttava siellä liikkuessaan. Päädyssä A-rapun vieressä näkyvältä ovelta on periaatteessa käynti ulos, mutta se ei ole käytettävissä. Varsinaisen uloskäynnin ja kuvassa olevan päätyoven väliin jäävä varastotila kuuluu talossa toimivalle yritykselle. Myöskään B-rapun päädyssä näkyvä ovi ei ole käytössä. Työryhmällä ei kuitenkaan ole 100% varmuutta siitä, ovatko asukkaat koskaan päässeet kulkemaan siitä.
LINKKI KESKUSTELUKETJUUN: Susanne Lindholm
Kellarimurha-työryhmä: Kylli, Cotton ja sorsake ovat murha.info:ssa kirjoittavia nimimerkkejä ja alan harrastajia.
