Murhia tehdään jatkuvasti. Koko ajan on liikkeellä sarjamurhaajia, jotka jäävät kiinni ennemmin tai myöhemmin. Rikoshistoria tuntee myös lukuisia sarjamurhamysteerejä, joissa tekijän identiteetti on jäänyt hämärän peittoon. Yksi on kuitenkin ollut ja tulee aina olemaan ylitse muiden: Viiltäjä-Jack. Kauhua, pelkoa, inhoa ja julkisuutta kylvänyt raaka sarjamurhaaja, joka toisaalta on ollut tutkijoiden, historioitsien kuin kotidekkareidenkin mielenkiinnon kohteena jo yli 120 vuotta. Viiltäjä-Jack ei koskaan jäänyt kiinni. Hän nousi pian myyttiseksi hahmoksi ja lähes Saatanaan verrattavissa olevaksi pahuuden ruumiillistumaksi, joka tunnetaan ympäri maailman. Laskemattomissa oleva määrä lehtijuttuja, kirjoja, tv-dokumentteja, elokuvia ja näytelmiä ovat pitäneet huolen siitä, ettei Viiltäjää ole unohdettu tähän päivään mennessä.
Viiltäjä-Jack, Jack the Ripper, Whitechapelin murhaaja, oli ensimmäinen suurta julkisuutta osakseen saanut sarjamurhaaja. Hän murhasi julmalla ja raa´alla tavalla ainakin viisi prostituoitua naista vuoden 1888 aikana. Voisi todeta, että Viiltäjä syntyi 100 vuotta liian aikaisin jäädäkseen kiinni. Hän oli ensimmäisiä “nykyaikaisia” sarjamurhaajia ja liian etevä sen aikaisille rikostutkijoille ja tutkintamenetelmille. Murhaajan henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt. Erilaisia tunnettuja teorioita on jo kuitenkin yli 100 ja mahdollisia tekijäehdokkaita yhtä monta. Murhaajaksi on epäilty muun muassa lakimiestä, venäläistä huijaria, amerikkalaista lääkäriä, juutalaista parturia, lääketieteen opiskelijaa, mielenvikaista teurastajaa ja ruumishuoneen työntekijää. Viiltäjä-Jack -nimi tuli esille erään poliisille lähetetyn kirjeen myötä. Vaikka ei ole varmuutta siitä, oliko lähettäjä todella murhaaja, niin siitä huolimatta nimi jäi elämään. Nykyajan tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että ehkä tunnettua “From Hell” -kirjettä lukuunottamatta kaikki muut olivat roskaa ja sairasta pilaa.
Viiltäjä-Jackin kaikki viisi tunnettua uhria olivat alempiluokkaisia naisia, jotka elättivät itsensä katuprostituutiolla. Saman tekijän uhreiksi on epäilty myös monia muita Lontoossa samoihin aikoihin raa´asti murhattuja, silvottuja ja jopa paloiteltuja naisia. Osalta varmoista uhreista oli poistettu ruumiin osia.
Tiivistelmä varmoista murhista
Mary Nichols:n ruumis löydettiin 31. elokuuta 1888 noin klo 3.40 Buck Row´lta juutalaisen hautausmaan läheltä. Kurkku viilletty auki kahdella viillolla ja alavatsaa viillelty pahoin.
Nichols oli nähty useita kertoja klo. 23.00 – 2.30 välisenä aikana ja joka kerralla yksin. Havaintoja on tehty Whitechapel Roadilla ja Frying Pan -pubissa. Kello 1.40 Thrawl Streetillä yömajan keittiössä ja osti velaksi ruokaa. Silminnäkijöiden mukaan Nichols oli humalassa. Viimeinen havainto hänestä elossa tehtiin klo. 2.30 Osborn Streetin ja Whitechapel Roadin kulmassa. Hän oli jo tuossa vaiheessa vahvassa humalassa ja nojasi seinää vasten. Ruumiin löysivät ajurit Charles Cross ja Robert Paul.
Annie Chapman löydettiin 8. syyskuuta noin klo. 6.00 Hanbury Street 29:n takapihalta käytävän vierestä. Kurkku viilletty kahdella viillolla ja alavatsa aukaistu. Kohtu oli poistettu.
Noin klo. 4.45. kaupan työntekijä John Richardson istahti Hanbury Streetilla sijainneen talon takapihan portaille vain noin puolen metrin päähän paikasta, josta Chapmanin ruumis pian löydettiin. Tällöin Richardson ei vielä havainnut mitään.
Albert Cadosh asui 25:ssa, jonka erotti 29:stä vain puuaita. Cadosh oli takapihallaan noin klo. 5.25 ja kuuli aidan takaa jonkun sanovan “ei”. Muutaman minuutin päästä kuului kuinka jokin tömähti raskaasti aitaa vasten. Noin 5.30 Elisabet Long havaitsi lähellä 29:n takapihaa kiertävää aitaa miehen ja naisen. Long kertoi myöhemmin olevansa varma, että nainen oli Chapman. Mies oli kysynyt naiselta Longin mukaan: “Suostutko?”, johon nainen oli vastannut: “Kyllä”. Havainnot ovat osin ristiriidassa keskenään. Longin kuvauksen mukaan miehellä oli musta päällystakki ja metsästäjänhattu. Ruumiin löysi kantaja Bruce Davis.
Chapmanin jalkojen juureen oli aseteltu kankaankappale, kaksi pilleriä, kampa ja verinen kirjekuoresta repäisty kappale, joka oli leimattu Lontoossa 20. elokuuta 1888.
Elizabeth Stride Löydettiin 30. syyskuuta noin klo. 1.00 Berner Streetiltä. Kaulasta löydettiin tällä kertaa vain yksi viilto, joka oli katkaissut päävaltimon niskan vasemmalta puolelta. Alaruumista ei myöskään oltu silvottu. Tekotavan erilaisuudesta on ollut paljon keskustelua. Joidenkin mukaan Striden murhaaja ei ollut Viiltäjä-Jack, mutta enemmän kannatusta saanut mielipide on se, että murhaaja joutui keskeyttämään silpomisen välttääkseen kiinnijäämisen.
Noin klo. 0.45 paikallinen asukas James Brown näki Striden nojaamassa seinään ja juttelemassa alle 30-vuotiaan, parrattoman ja kunniallisen näköisen miehen kanssa. Miehellä oli metsästäjänlakki, tumma päällystakki sekä tummat housut.
Ruumiin löysi katukauppias Louis Diemschutz.
Catherine Eddowes ruumis löytyi Mitre Squarelta vain 45 minuuttia Striden jälkeen. Kaula oli leikattu ja alavatsa viilletty auki yhdellä pitkällä ja syvällä viillolla. Vasen munuainen ja suurin osa kohdusta puuttuivat. Myös kasvoja oli villelty pahoin.
Eddowes oli joutunut klo 21.00 Bishopsgaten poliisiaseman putkaan vahvan humalatilansa vuoksi. Hän oli nukkunut putkassa nelisen tuntia ja päässyt vapaaksi. Puoli tuntia vapautumisensa jälkeen Joseph Lawende, Harry Harris ja Joseph Levy olivat lähdössä juutalaisten Imperial Clubilta Duke Streetiltä. Lawende oli nähnyt Duke Streetin ja Mitre Squarelle johtavan Church Passagen risteyksessä naisen ja tätä pitemmän miehen keskustelevan. Mies oli ollut selin Lawendeen päin ja hänen päässää oli ollut lipallinen lakki. Joseph Levy oli sanonut Harrisille ja Lawendelle: “Ei tee mieli mennä yksin kotiin kun näkee tuollaisia hyypiöitä kadulla”. Levy ei ollut täsmentänyt lausuntonsa merkitystä. Ruumiin löysi konstaapeli Edward Watkins.
Noin klo. 3.00 konstaapeli Alfred Long näki partiokierroksellaan Goulston Streetillä erään rakennuksen seinustalle jätetyn verisen esiliinan ja sen ylle liidulla kirjoitetun tekstin “The Juwes are the men that will not be blamed for nothing” (“Juutalaisia ei syytetä turhaan”). Esiliina kuului Catherine Eddowesille. Goulston Street oli juutalaisten asuttamaa aluetta.
Mary Kelly täysin silvottu ruumis löydettiin 9. marraskuuta, klo. 10.45 sängystä Kellyn yksiöstä osoitteessa 13 Miller’s Court, Dorset Streetin sisäpihalla. Kurkku oli leikattu selkärankaan asti, ja alavatsasta oli käytännöllisesti katsoen poistettu kaikki elimet. Myös sydän oli irrotettu.
Kelly nähtiin viimeisen kerran elossa keskiyöllä juovuksissa. Hänet oli saattanut kotiins mies, jolla oli knallihattu, tummat vaatteet ja porkkanaviikset. Mies oli silminnäkijän mukaan poistunut Kellyn mentyä asuntoonsa. Kellyn huoneen yläpuolella asunut Elizabeth Parker kertoi nähneensä lattianraosta klo. 1.30 valon pilkkeen, joka tuli siis Kellyn huoneesta. Noin klo. 4.00 Parkerin kissa oli alkanut juoksentelemaan vauhkona ympäri asuntoa ja nainen oli herännyt. Alakerrassa oli jo silloin pimeää. Samaan aikaan Parker kuuli vaimean huudon “Murha!”.
Kellyn ruumiin löysi vuokranantajan apulainen Thomas Bowyer.
Murhaajan profiili
Viiltäjä-Jack oli poliisille äärimmäisen hankala tapaus. Havainnot olivat monen murhan kohdalla epäluotettavia ja ristiriitaisia. Uhreja ei yhdistänyt mikään muu paitsi asuinalue ja elämäntavat. Epäiltyjen kartoittaminen oli upottava suo. Ensimmäisinä käytiin läpi henkilöt, jotka omasivat hyvät veitsenkäsittelytaidot sekä tunsivat anatomiaa. Tällaisia ammattikuntia edustivat teurastajat, turkkurit, kirurgit, eläinlääkärit, ruumishuonetyöntekijät ja heidän avustajansa. Poliisilääkäri Thomas Bond kirjoitti tuoreeltaan murhista seuraavanlaisen arvion:
“Kaikki viisi murhaa on epäilemättä tehnyt sama henkilö. Neljässä ensimmäisessä tapauksessa kurkku on ilmeisesti leikattu vasemmalta oikealle, ja viimeisessä tapauksessa laajamittaisen silpomisen takia on mahdotonta sanoa, mihin suuntaan kuolemaan johtanut viilto on tehty, mutta valtimoverta löytyi roiskeina seinältä läheltä paikkaa, jossa naisen pään on täytynyt olla. Kaikki murhien olosuhteet saavat minut tekemään sen johtopäätöksen, että naiset ovat olleet makuulla, kun heidät on murhattu, ja kaikissa tapauksissa kurkku on leikattu ensin.”
Vaikka Thomas Bond toisin uskoikin, niin on selvää, että murhaajan piti tuntea anatomiaa. Uhrien elimet oli poistettu suurella asiantuntemuksella ja silpoja toimi pimeässä hyvin nopeasti ja määrätietoisesti. Nykypäivän tutkimuksissa on saatu selville enemmänkin Viiltäjä-Jackin persoonasta. Erilaisten profilointien avulla on pystytty sulkemaan pois ainakin kaikkein hulluimmat teoriat ja mielikuvituksellisimmat epäillyt.
Viiltäjä-Jack käytti viiltojen perusteella erittäin terävää ammattiveistä, kuten amputointi- tai teurastusveistä. Ottaen huomioon tekijästä myöhemmin tehty profilointi, on vaikea kuvitella Viiltäjä-Jackia kirurgiksi tai lääkäriksi, jotka olivat tuolloin yläluokkaisempien ammatteja. FBI teki vuonna 1988 profiloinnin, jonka mukaan Viiltäjä-Jack oli valkoinen mies, joka oli lähtöisin alemmista yhteiskuntaluokista, todennäköisesti rikkinäisestä kodista. Murhaaja oli selvityksen mukaan myös sosiaalisesti kyvytön.
Yhtäkään uhreista ei raiskattu. On kiistelty siitä toimiko murhaajan vaikuttimena seksuaalinen motiivi. Joidenkin arvioiden mukaan murhaaja sai teoistaan seksuaalista tyydytystä. Toisten mielestä taas Viiltäjä-Jackia ohjasi hillitsemätön viha naisia ja prostituoituja kohtaan , jolloin teot olisivat toimineet eräänalisena rankaisuna tai kostoina.
Joitain mainitsemisen arvoisia epäiltyjä
Jacob Levy? Juutalainen teurastaja, joka asui Whitechapelissa Middlesex Streetillä. Levy omasi ammattinsa puolesta anatomian tuntemusta ja osasi käsitellä teurastusveistä. Teurastajat tekivät tuohon aikaan töitä usein öisinkin ja eikä kukaan olisi ihmetellyt sitä että teurastaja liikkui verisissä vaatteissa. Levyn vaimon mukaan mies liikkui usein öisin kaduilla, kuuli päänsisäisiä ääniä ja itki hysteerisesti. Levy oli sairastunut kuppaan saatuaan tartunnan todennäköisesti prostituoidulta. Myös hänen yksi lapsistaan oli vakavasti sairas ja tämän kasvot olivat sairauden johdosta epämuodostuneet. Siinä motiivi! Eddowesin kasvot oli turmeltu niin, että ne näyttivät samanlaisilta kuin mahdollisesti kupan kourissa kamppailleen lapsen. Mary Kellyn kasvot taas oli hakattu täysin tunnistamattomiksi. Teoissa on ollut motiivina tällöin kosto ja syvä viha. Syy siihen, miksi ensimmäisten uhrien (Nichols ja Chapman) kasvoihin ei oltu koskettu saattoi johtua siitä, että Levyn tyttären kuppa ei ollut vielä siinä vaiheessa oireillut kasvoilla (ja Elizabeth Striden viiltely keskeytyi ennen aikojaan).
Ennen Eddowesin murhaa Levyn naapurustossa asunut Joseph Hyam Levy (ei kuitenkaan sukua Jacobille) oli lähdössä Jewish Imperial Clubilta kahden muun miehen kanssa ja he näkivät Eddowesin keskustelevan erään miehen kanssa. Joseph Levy oli lausahtanut tuolloin “ei tee mieli mennä yksin kotiin kun näkee tuollaisia hyypiöitä kadulla”. Tämä lausahdus hämmästytti näitä kahta muuta miestä, sillä keskusteleva kaksikko ei ollut herättänyt millään tavalla huomiota tai käyttäytynyt arvelluttavasti. On arveltu, että Joseph Levy saattoi tunnistaa naisen kanssa jutelleen miehen naapurikseen Jacob Levyksi. Ehkä hän tiesi naapurinsa käyttäneen prostituoitujen palveluksia tai piti Jacobia muuten vain epäilyttävänä tämän öisten reissujen ja harhojen vuoksi. Käyttäytyminen on varmasti herättänyt huomiota naapurustossa.
Todella kiinnostava seikka on sekin, että muuan George Hutchinson-niminen todistaja kertoi nähneensä Mary Kellyn tuntemattoman, todennäköisesti juutalaisen miehen kanssa Middlesex Streetillä samana iltana/yönä kun Kelly murhattiin. Jacob Levy asui ja piti teurastamoa Middlesex Streetillä!
Robert Mann? Vuonna 2009 historiakirjailija M.J. Trow toi julkisuuteen uuden epäillyn, joka oli koko ajan lähellä uhreja. Mann työskenteli erään köyhäintalon alakerrassa sijainneessa ruumishuoneessa valvojana ja oli paikalla myös silloin kun Mary Nicholsin ja Annie Chapmanin ruumiita tutkittiin. Mann oli riisunut vaatteet ruumiden yltä, vaikka poliisi oli moneen kertaan erikseen kieltänyt tekemästä näin.
Mannin maantieteellinen ja psykologinen profiili täsmää murhaajaan. Hän asui Levyn tavoin murhien keskiössä. Mannin isä ei osallistunut poikansa kasvatukseen ja perhe eli köyhyydessä. Mann oli mieleltään sairas ja omasi anatomian tuntemusta. Hänellä oli myös mahdollisuus päästä käsiksi leikkausvälineistöön, kuten amputointiveitsiin.
Thomas Cutbush? oli aikanaan pääepäiltynä useista naismurhista Lontoossa. Todistettavasti Cutbush syyllistyi kahteen naiseen kohdistuneeseen puukotukseen, joiden myötä hänet julistettiin mielisairaaksi vuonna 1891 ja suljettiin loppuiäkseen Broadmoorin mielisairaalaan.
The Sun julkaisi vuonna 1894 useita artikkeleita, joissa Cutbushin vihjailtiin olevan Viiltäjä-Jack, vaikka hänen nimeään ei jutuissa mainittukaan. Cutbush oli Viiltäjä-Jackin tekemien murhien aikaan nähty usein Itä-Lontoossa, ja hänen kerrottiin palanneen yöllä kotiin mudan ja veren tahrimana. Cutbush oli opiskellut lääketiedettä. Murhat loppuivat hänen mielisairaalaan joutumisensa jälkeen. Myös Cutbushin lähipiiri epäili hänen olleen Viiltäjä-Jackin tekojen takana. Cutbushin potilaskertomuksen mukaan hän oli mieleltään hyvin sairas ja vainoharhainen. Hän oli uhkaillut repivänsä muut potilaat ja hoitajat kappaleiksi. Cutbush oli myös purrut sairaalassa vieraillutta äitiään kasvoihin. Cutbush kuoli Broadmoorin mielisairaalassa vuonna 1903 kärsittyään pitkään vakavasta munuaissairaudesta. Sittemmin on epäilty, että Cutbush välttyi murhasyytteiltä, koska hänen setänsä oli Lontoossa poliisitarkastajana.
Francis Tumblety? Oli amerikkalainen lääkäri, joka oli ollut Whitechapelissa Viiltäjän murhien aikaan. Hän oli homoseksuaali ja katkeroitunut naisille. Taannoin tutkittiin tunnetun From Hell -kirjeen käsialaa ja sitä verrattiin Tumbletyn kirjoittamiin kirjeisiin. Tulos oli mielenkiintoinen. Tutkijan mukaan käsialoissa oli paljon yhteneviä piirteitä ja From Hell -kirjoittajan käyttämä kieli oli samanlaista kuin Tumblety käytti. Kirjoittajalla todettiin mahdollisesti myös irlantilaisia kirjoitus- ja kielenkäyttötapoja – Tumbletyn isä oli irlantilainen.
Tumbletyn ulkonäkö oli tosin persoonallinen ja hänen valtavat viiksensä olivat huomiota herättäviä. Tumblety ei näin ollen sovi ainakaan niihin tuntomerkkehin, joista todistajat kertoivat.
- Strangelover, On nimimerkki Keskustelupalstalla