Rauman raikulipojan nousu, uho ja tuho
Eurajoella lauantaina 4. helmikuuta 1956 syntyneen Paavo Kalevi Suojaston 36-vuotinen väkivallan täyteinen elämänkaari oli päihdyttävillä aineilla kuorrutettu, mutta mukaan mahtui myös elämän toista laitaa; urheilua nyrkkeilyn piiritasolla.
Pikku-Paavon, Kaleviksi kutsutun, isä oli Paavo Elias Suojasto. Muurari ammatiltaan. Äiti oli nimeltään Signe Karoliina, os Kinnunen, ammatiltaan parturi. Vanhempi veli oli vuonna 1952 syntynyt Reino.
Isä-Paavo poikkesi toisinaan kaidalta polulta. Vuonna 1958 Paavo Suojasto uhkasi räjäyttää talonsa ja perheen sen mukana. Signe-vaimon mukaan talon vintillä oli dynamiittia. Poliisit rauhoittivat tilanteen. Paavo vietiin putkaan rauhoittumaan. Muu perhe lähti kohti Oulua. Signe jätti Reino ja Kalevin, sekä salasuhteen seurauksena vuonna 1959 syntyneen pojan pärjäilemään keskenään. Pian tämän jälkeen lapset vietiin orpokotiin. Lokakuussa Paavon ja Signen avioero virallistettiin. Pojista Reino ja Paavo määrättiin isän huostaan ja heidät toimitettiin kotiin Eurajoelle.
Se räjähteillä uhkailu ei liene ollut pelkkää höpinää, sillä Paavo Suojasto oli muutaman muun miehen kanssa anastanut Rauma-Repola Oy:n telakan louhintatyömaalta mm. kallioporia ja räjähdysaineita. Paavo Suojasto sai jatketusta varkaudesta, sekä asiankirjain väärentämisestä ja juopuneena ajamisesta yhdistettynä 1 vuoden 2 kuukauden vankeustuomion marraskuussa 1959. Samalla hän menetti kansalaisluottamuksensa kolmeksi vuodeksi.
– Tästä huolimatta hän kuitenkin sai lasten huoltajuuden itselleen.
Kalevi-poika innostui nyrkkeilystä ja oppi nopeasti alan niksit. Vuoden 1970 huhtikuussa hän osallistui SVUL:n Satakunnan piirin poikien mestaruuskilpailuihin Kankaanpäässä, voittaen alle 39 kiloisten sarjan. Samassa kisassa kilpaili myös nyrkkeilysuku Kootan poikia. Heistä yhden jälkikasvua ammuttiin romanimiehen toimesta Kankaanpäässä syyskuussa 2011.
Pojat jäivät täysorvoiksi, kun Paavo Suojasto kuoli syöpään joulukuussa 1970.
Lempinimi ”Kirves-Kale” otetaan käyttöön
Paavo ja Reino olivat nyt kaksin ja jäivät asumaan pieneen mökkiin. Heistä ryhtyi huolehtimaan naapurinsa, Eurajoen Lapijoella asuva 73-vuotias mylläri Eino Efraim Jurttila. Mylläri Jurttila asui yksinään, opasti poikia työhön ja antoi silloin tällöin rahaakin.
Lauantai 31. heinäkuuta 1971 oli oleva Jurttilan viimeinen elonpäivä. 15-vuotias Kalevi Suojasto löi iäkästä miestä kirveellä useita kertoja kuolettavasti päähän. Tämän jälkeen ”Kirves-Kale” anasti uhrin rahat, runsaat 600 markkaa. Surmatyö paljastui lauantai-iltana, kun naapurissa asunut poika havaitsi Jurttilan ruumiin tämän pihalla. Kun Kalevi ja Reino saapuivat Rauman reissultaan paikalle, he liittyivät muina poikina uteliaitten joukkoon. Pian kuitenkin kävi ilmi poikien osallisuus tekoon ja Kalevi myönsi surmanneensa Kurttilan. Osa rahoista, 600 markkaa, löytyi Reinon osoittamasta paikasta läheisestä ojasta. Surmatyön jälkeen pojat olivat matkanneet taksilla Raumalle, ja se matka oli maksettu Kurttilalta anastetuilla rahoilla.
Vankilaan
Kalevi Suojasto tuomittiin taposta 3 vuodeksi 3 kuukaudeksi. Nuorena ensikertalaisena hän suoritti vankeudestaan 1 vuoden 3 kuukautta ja 29 päivää, päästen ehdonalaiseen 30.11.1972.
Vankilasta päästyään alkoi raju alamäki. Tosin, eihän sellaista alamäeksi niissä piireissä myönnetä. Ei missään olosuhteissa, vaan elämä oli ”laiffii”; päihteitä, väkivaltaa, pelottelua ja rötöstelyä. Maine kulki edellä. Hurja ”Kirves-Kale” oli Rauman kauhu. Heidän ikioma raikulipoikansa, jonka seurassa riitti viinaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sekä naisia.
Uskottavuuttaan hän tehosti hankkimalla vuosia myöhemmin erilaisia tatuointeja, mm. otsassaan oli teksti ”Helvetin portit” ja kaulassa teksti ”tästä poikki”.
Maalarin ammattinimikettä käyttänyt Suojasto sai vuosien 1972 jälkeen useita tuomioita omaisuusrikoksista ja pääsi ehdonalaiseen Turun keskusvankilasta marraskuussa 1979, muuttaen asumaan Isopoikkikatu 21:ssa olevaan asuntoon, viehättävän vanhan Rauman alueelle.
Vankilasta päästyään ”Kirves-Kale” tapasi Juvalta kotoisin olevan naisen. Hän ja Suojasto suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja hankkivat avioliittoa varten kuulutukset 23.11.1979.
Mainittakoon tähän väliin, että vuoden 1979 kesällä kisa “Rauman hurjimmasta” alkoi kiristyä, kun Jarmo Koskinen laittoi saman päivän aikana kylmäksi kaksi miestä, heittäen toisen uhreista Rauman kanaaliin. Seuraavana vuonna vankilassa ”kanaali-Koskinen” surmasi taas miehen.
Nummenkadulla Vellamontalossa
Kesti kuitenkin seitsemän pitkää vuotta kunnes ”Kirves-Kale” syyllistyi tappoon. Oli torstai, 13. joulukuuta 1979.
Vellamon talossa ryypättiin. Sinne oli kokoontunut sekä miehiä että naisia. Mukana hääri myös aiemmin illalla ravintolassa tavattu kolmekymppinen, vastikään vankilasta vapautunut merimies Ilkka Lepistö. Hänellä tiedettiin olevan rahaa, sillä hän oli myynyt 3.12. hankkimansa nahkaisen sohvakaluston ja saanut siitä 6580 markkaa rahaa.
Ehkä alkuperäinen tarkoitus oli vain anastaa merimies Lepistön rahat. Hänet pahoinpideltiin ja rahat saatiin, mutta sen jälkeen ”Kirves-Kale” puukotti Lepistöä useaan otteeseen kahdella eri teräaseella. Noin 30-vuotias merimies menehtyi saamiinsa vammoihin. Hänen ruumiinsa vietiin muoviseen pukupussiin ja kirjavaan pussilakanaan käärittynä viereiseen taloon.
Rauman poliisiasemalla soi puhelin 21.joulukuuta kello 14:05. Tuntemattomaksi jäänyt miesääni ilmoitti, että osoitteessa Nummenkatu 8, wc-tiloissa on miehen ruumis. Poliisit lähtivät välittömästi paikalle mainittuun osoitteeseen, jossa sijaitsi kaksi taloa, toisen ollessa asumaton. Tämän asumattoman talon toisen kerroksen vessasta löytyi osittain peitelty miehen ruumis.
Poliisi ryhtyi kuulustelemaan Nummenkatu 8:n asukkaita. Kukaan ei tiennyt mitään, mutta yhden asunnon asukasta ei tavoitettu. Selvisi, että hän on vankilassa, mutta että hänen naisystävänsä, baariapulainen Anja Rantalainen on asunut kyseisessä asunnossa silloin tällöin. Rantalainen opiskeli Laitilan kurssikeskuksessa, mutta sieltä kerrottiin, että häntä ei ole näkynyt ja että hän on mahdollisesti käymässä Lahdessa.
Poliisille tuli tuolloin mieleen, että he olivat kuulleet jo aiemmin joitain epämääräisiä huhuja Nummenkadun talon tapahtumista ja että näihin huhuihin liittyy heille tuttu mies; Kalevi Suojasto.
Suojasto ja hänen naisystävänsä ja Rantalainen etsintäkuulutettiin. Suojasto ja kumppaninsa tavoitettiin Mikkelistä. Rantalainen Lahdesta. Heidät pidätettiin. Seuraavana päivänä naisystävä vapautettiin. Hänellä ei ollut tapauksen kanssa mitään tekemistä sillä hän oli maannut sammuneena koko illan kotonaan, kun tuleva siippansa lentää leuhotti ties missä.
Rautarouva
Anja Kaarina Rantalainen, (os. Hartikainen, s. 23.10.1952), kertoi olevansa kotoisin Orimattilasta, mistä hän oli 17-vuotiaana muuttanut Lahteen, käyden siellä oppikoulua viitisen vuotta kohtuullisin tuloksin. Tämän jälkeen hän oli avioitunut ja seitsemän vuotta myöhemmin eronnut. Alkoholin runsas käyttö ajoi hänet kuitenkin rikosten tielle ja ensimmäinen vankilatuomio oli edessä vuonna 1977. Vapauduttuaan kesäkuussa 1979 hän muutti Raumalle ja pääsi töihin erääseen baariin. Tuttavapiirinsä koostui sellaisista henkilöistä, jotka olivat olleet vankilassa.
Ensimmäisissä kuulusteluissa Rantalainen kertoi itse surmanneensa merimiehen, mutta myöhemmin perui puheensa. Hän sai kuitenkin raastuvanoikeuden tuomion Nummenkadun surmasta; 4 vuotta 6 kuukautta. Turun hovioikeus katsoi hänen kuitenkin syyllistyneen vain rikoksen suosimiseen ja tuomionsa oli 11 kuukautta vankeutta.
Rauman rautarouva oli kovassa maineessa. Vuonna 1982 hän, silloin sukunimeltään Blom, sai alioikeudessa tuomion osallisuudesta romanimies Valde Frimanin henkirikokseen, mutta peruttuaan jälleen puheensa sai hovista vapauttavan tuomion. Myöhemmin sukunimensä oli mm. Rinnekukka. Hän sai surmansa 45-vuotiaana päähän ammutusta luodista Rauman Paroalhossa syyskuussa 1998. Niin eli kuin kuolikin. Hänet on haudattu Rauman hautausmaalle.
Taposta lähti istumaan Suojasto
Kalevi Suojasto kiisti syyllistyneensä Nummenkadun surmaan, mutta todisteet ja todistajat olivat toista mieltä. ”Kirves-Kale” tuomittiin raastuvanoikeudessa, muut erilaiset rötökset tähän yhdistettynä 10 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen, menettäen samalla ehdonalaisen vapautensa. Tuomio annettiin 29.3.1980.
Kolmas tuomittu oli sekatyömies Kari Vickström. Hän sai 4 vuoden tuomion.
Hovioikeus katsoi toteennäytetyksi, että Suojasto syyllistyi yksin teoin tehtyyn tappoon sekä ryöstöön ja muutti alioikeuden tuomiota siten, että summaksi tuli 10 vuotta 2 kuukautta. Päätös annettiin 7.11.1980. Kerrottiin, että tuomion jälkeen Suojasto koki uskonnollisen herätyksen, mutta vahvistusta huhuille ei ole, eikä myöhempi elämänsä anna siitä minkäänlaisia viitteitä. Suojasto vapautui vuonna 1986, mutta vauhti ei suinkaan laantunut vielä muutamaan vuoteen.
Kirveeniskujen kautta viimeiselle tuomiolle
Hän syyllistyi jälleen uusiin rikoksiin, pääsi ehdonalaiseen ja liikkui edelleen samoilla kulmilla kuin vuoden 1979 tehdyn henkirikoksen aikaan.
Maanantaina 14. tammikuuta 1991 koputettiin illalla Kympin uutisten aikaan ovea osoitteessa Torninkatu 4. Sisään pyrkijä oli ”Kirves-Kale”, joka oli aiemminkin käynyt samaisessa asunnossa tervehtimässä siellä asuvaa eläkeläispariskuntaa. Toisinaan Suojasto osasi olla ihmisiksi, mutta aina oli kyse viinan saamisesta tavalla tai toisella.
Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Suojasto kysyi viinaa ja kun sitä ei ollut, niin hän nappasi mukaansa radionauhurin. Isäntä sai hänet ovella käännytettyä jäämään ja keskustelu jatkui näennäisesti sulassa sovussa. Hetkisen kuluttua Suojasto huomasi vuoteen alla olevan, polttopuiden hakkaamisen tarkoitetun kirveen.
Ehkä Suojasto muisti samalla myös lempinimensä ja päätti, että ei sitä turhaan ole tullut hankittua. Ensimmäinen isku suoritettiin terä edellä ja se sujahti väistämään ehtineen isännän pään ohi osuen muurin peltipäällysteeseen. Seuraava isku lyötiin hamarapuolella ja se osui isäntää päähän. Osuman saanut isäntämies putosi tajuttomana lattialle. Vaimo pelästyi vajoten polvilleen, armahtavaa iskua odotellen. Sitä ei tullut, vaan Suojasto vaati pariskunnan saamia eläkerahoja itselleen. Koska emäntä katsoi neuvotteluasemansa olevan huono, olematon, niin hän luovutti 300 markkaa Suojastolle, joka otti rahat sekä kirveen poistuen asunnosta.
Kirves lensi lumihankeen ja sormenjälkiä siitä ei enää saatu.
Pelokas pariskunta odotteli pari päivää ja kun tuttavansa tuli käymään kylässä, niin paikalle saatiin poliisit ja pariskunta toimitettiin sairaalaan.
Suojasto tiesi, että poliisit ovat kohta hänen perässään ja alkoi erilaisten alibien järjestäminen; naisystävänsä kanssa hän sopi, että oli tuona iltana hänen luonaan Eurajoen Irjanteella, Huhdantien ja Järvenpääntien risteyksen vieressä olevassa talossa.
Alibia vahvistaakseen Suojasto liikkui ahkerasti Irjanteen kylässä herättäen pelkoa ja kummastusta. Hän kulki puolikuollut rotta mukanaan ja esitteli sitä kyläläisille, kävi silloisessa Säästöpankissa (nykyään asuintalona) ja kyläkaupassa (nykyään suljettuna) olutta ostamassa.
Keskiviikkona 23. tammikuuta Suojasto matkusti linja-autolla Raumalle, jossa hänet pidätettiin saman tien ja passitettiin Turun lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Suojaston asianajaja teki parhaansa osoittaakseen pariskunnan syylliseksi toistensa telomiseen ja kiinnitti huomionsa siihen, että he eivät hakeneet apua heti kuvittelemansa pahoinpitelyn jälkeen. Lisäksi Suojastolla oli tähän saakka salassa pidetty ässä hihassa; naisystävän todistus! Tätä lausumaa ei kuitenkaan pidetty luotettavana ja Suojasto tuomittiin 1 vuoden 4 kuukauden vankeuteen sekä menetti samalla ehdonalaisen tuomionsa.
Suojasto vapautui kesällä 1992 ja kuoli päihteiden väärinkäytön seurauksena maanantaina 30. kesäkuuta 1994.
Kalevi ”Kirves-kale” Suojasto kirjoitti nimensä lähtemättömästi suomalaiseen rikoshistoriaan. Hänen kuolemastaan tulee pian kuluneeksi 25 vuotta.
Rakas velipuoli ja naisten mies
Satakunnan Kansa -lehdessä oli 2.6.2019 artikkeli Signe Suojaston aviottomasta lapsesta. Artikkelissa on joitain virheitä, mm. Suojaston kuolinvuosi ja ikä vuoden 1971 henkirikoksen aikaan. Lisäksi otsikossa mainitaan, kuinka velipuoli sai tietää olevansa “raumalaisen murhamiehen veli”. Suojastoa ei ole koskaan tuomittu murhasta, vaan mm. kahdesta taposta. Velipuolensa Kalevi, mistä tämä avioton lapsi ei muista mitään on kuitenkin jollain tapaa hänelle rakas ihminen, mutta pitää myös muistaa se, kuinka paljon harmia, pelkoa ja surua Kirves-Kale Suojasto aiheutti elämänsä aikana. Toki häneen rakastuivat tulisesti tietynlaiset naiset, mutta mitä se kertoo näistä tietynlaisista naisista?
Kerrotaankin, että Suojaston revolveri laukesi olutravintolassa ja luoti osui lähellä istuvan naisen reiteen. Sen seurauksena nainen rakastui niin tulisesti, että meni Suojaston kanssa vihille vankilassa. Myöhemmin he kuitenkin erosivat.
Lähteet: Rikosposti, Alibi, Helsingin Sanomat, Satakunnan Kansa, netin syöverit, entinen irjannelainen.
