HELSINKI HUOPALAHTI 1987
Essu-kioskin ryöstö
Vankilomalta palaamatta jäänyt Lasse Nykänen ja luvatta poistunut Jari Judin saivat aikaan melkoisen mediamylläkän runsaat kolme kuukautta kestäneellä pakomatkallaan. Miesten tekemisiä puitiin Espoon kihlakunnanoikeudessa, sekä Helsingin raastuvanoikeudessa. Rikosilmoituksia tuli runsaasti myös Ruotsista.
Torstai-iltana, 17. joulukuuta 1987 elettiin vahvasti joulun odotuksen tunnelmissa. Helsingin Huopalahden juna-aseman vieressä Essu-kioskia pitävillä Ester ja Alpo Alatalolla oli joulutunnelman lisäksi myös toisen suuren juhlan valmistelua; viiden vuorokauden kuluttua Alpo täyttäisi 60 vuotta.
-Mutta sitä ennen olisi vielä paljon arkista aherrusta. Asiakkaita riitti ja kioski palveli joka päivä klo 21:een saakka.
Päivän kassa oli viety jokaisen päivän päätteeksi Yhdyspankin yösäilöön. Niin tehtiin myös tuona mainittuna torstaina. Alpo Alatalo lähti 5278 markkaa ja 50 penniä sisältävän lippaan kanssa ulos, kun ryöstäjä iski. Kiivasluontoisena tunnettu Alpo ei suosiolla luovuttanut lipasta. Tappelun tuoksinassa hän sai luodin kaulaansa, loukkaantuen vakavasti. Kioskissa sisällä ollut Ester Alatalo kuuli laukauksen ja riensi takaovelle kuullen tutun äänen sanovan; “tule auttamaan… ampuivat minua…”
Kello oli 21:40.
Ester Alatalo ehti nähdä, miten tummiin pukeutunut mies pakeni Kauppalantien suuntaan. Paikalle osunut, iltakävelyllä ollut pariskunta, havaitsi myös samaan suuntaan juoksevan henkilön. Alpo Alatalo ehti ennen tajuttomuuteen vaipumista sanoa ”kassa vietiin… ammuttiin… yks…”.
Tyhjä lipas löytyi myöhemmin Mannerheimintien varrella olevan City-Sokoksen miestenhuoneen roskakorista.
Ryöstäjästä saadut tuntomerkit olivat heikot; tummaan anorakkiin pukeutunut, noin 170-180 senttiä pitkä ja hoikka henkilö, jolla isotupsuinen pipo, todennäköisesti mies. Hänestä saatiin näköhavainto Haagan paloaseman kohdalla ryöstöpäivän iltana.
Sairaalaan kiireellä viety Alpo Alatalo kuoli saamaansa ampumavammaan varhain perjantaiaamuna. Odotetun 60-vuotisjuhlan sijaan tulivat hautajaiset.
Poliisilla riitti kiirettä henkirikosten saralla, sillä runsas viikko aiemmin, keskiviikkona 9. joulukuuta oli Espoon Muuralassa surmattu erittäin raa´asti työpaikalleen illalla palannut talouspäällikkö ja murhaajansa oli edelleen teillä tietymättömillä. Selvittämättä oli myös Hyvinkäällä 14. joulukuuta tehty avioparin surma, mutta sen osalta tekijät tavoitettiin jo ennen joulua.
Ryöstömurhaa – sellaisena sitä pidettiin – tutkittaessa löytyi kioskin läheltä ja oletetun pakoreitin varrelta runsaasti lumeen jääneitä kengänjälkiä. Ne todennettiin Diodor Heroes -nimisten harvinaisten jalkineiden pohjien jäljiksi. Helsinkiin näitä kokoa 8 olevia kenkiä oli myyty vain kahdeksan paria. Jalkineista tulin sittemmin tärkeä todiste siitä kumpi surmasi Alpo Alatalon.
Kun siihen yhdistettiin tieto, että erään varastetun Saab 900 -merkkisen auton luota Kannelmäestä, oli löytynyt samanlaisen jalkineen jättämiä jälkiä kuin kioskin luota, alkoi olla vihiä tekijöistä. Kannelmäestä varastettu Saab löytyi Tampereelta ja sen löytöpaikalta Laalahdenkadulta oli 16.12. varastettu samanlainen Saab, joka taasen löytyi 4.1. Helsingistä Talin keilahallin luota läheltä ryöstettyä kioskia. Poliisi kartoitti ko. Saab -malleja tietyllä tavalla varastaneita henkilöitä ja sieltä alkoi löytyä tuttuja nimiä…
Poliisi sai myös mielenkiintoisen vihjeen: Lasse Nykäsen isä ilmoitti, että hänen poikansa on mahdollisesti ollut mukana ryöstössä. Lassen pitäisi olla työsiirtolassa, mutta ”naimaloma” oli venähtänyt yli sallitun ajan – hänen piti palata sinne 13. joulukuuta – poikansa tietäen ja tuntien, isä ei epäröinyt ilmoittaa epäilyksistään.
Poliisilla oli tieto, että myös Jari Judin oli ”omalla lomalla” samaisesta työsiirtolasta.
Jari Judin ja Lasse Nykänen etsintäkuulutettiin ja heistä annettiin julkiset tiedot myös mediaan, joka julkaisi uutisen kautta maan.
Rikostaustaa
Kumpainenkin ryöstöön osallisista, Jari Ilari Judin, 24 ja Lasse Kari Juhani Nykänen, 28, olivat poliisin vanhoja tuttuja.
Kirjapainossa graafisen alan kopistina työskennellyt Judin oli lopulta valinnut lavean tien ja syyllistynyt huumausainerikoksiin sekä petoksiin.
Nykänen taasen oli vuonna 1982 ollut osallisena kahdessa postiryöstössä. Toinen niistä tehtiin Espoon Kalajärvellä marraskuussa. Pakomatkan aikana ryöstäjät ampuivat haulikolla heidät tien sivuun kiilanneita poliiseja. Pakoautoksi oli jostain syystä valikoitunut Fiat 127 Stella -merkkinen auto, josta ei ollut poliisin kalustolle juurikaan vastusta.
Nykänen oli saanut tempauksistaan viiden vuoden tuomion ja se alkoi olla loppusuoralla.
Molemmat olivat – tai siis molempien piti olla – suorittamassa vankeusrangaistusta Helsingin lääninvankilan Seutulan työsiirtolassa Vantaalla. Nykänen oli vihkilomalla. Hän oli mennyt 11. joulukuuta naimisiin 23-vuotiaan Katri -nimisen neitosen kanssa ja samaisena päivän Judin oli poistunut laitoksesta luvatta. Tuskin kuitenkaan bestmanin roolia varten.
Turnee varastetuilla autoilla – ja paluu Suomeen
Karkulaisten jäljiltä alkoi löytymään hotelliyöpymisiä väärillä tiedoilla, mm. Judin oli täyttänyt kortin veljensä tiedoilla tamperelaisessa Rosendahl hotellissa 18.-19.12. Ongelma oli se, että kortteja plarattiin vasta päivä tai kaksi yöpymisten jälkeen.
Tampereelta oli Kissanmaankatu 32:n kohdalta varastettu Saab 900. Se löytyi Torniosta 23.12. ja sieltä taasen oli varastettu samanlainen Saab. Sillä oltiinkin ajeltu Ruotsin Eskilstunaan saakka. Autosta löydettyä ajokorttia oli myöhemmin käytetty autojen vuokraamisessa. Nyt matkassa oltiin kolmen miehen voimin; mukaan oli otettu kassakaappimiehenä tunnettu 25-vuotias Timo ”Elukka” Pehkurinen.
Ruotsissa mentiin Västeråsiin tapaamaan tuttua suomalaismiestä, joka hyvää hyvyyttään auttoi heitä, mutta kiitoksen sijaan häneltä vietiin auto ja asunnosta tavaraa. Jotain sinne Västeråsiin kuitenkin jätettiin; Judinilla Huopalahden ryöstössä yllään ollut takki.
Autolla mennä huristeltiin Kööpenhaminaan saakka, josta palattiin takaisin Ruotsiin. Liekö rahat olleet vähissä, mutta miehet menivät sosiaalitoimistoon, josta saatiin viekkaudella matkarahaa Suomeen. Sellaista vähäpätöistä näpertelyä, jollaista ei Ruotsissa edes lasketa rikokseksi.
Poliisi oli askeleen jäljessä. Kun etsintäkuulutus oli julkaistu, niin miehet olivat jo turneensa tehneet ja palanneet tammikuun alussa laivalla Turkuun ja edelleen junalla Helsinkiin. Mutta etsintöjä tehtiin kiivaasti; asuntoja ratsattiin, karkureiden tuttuja kuulusteltiin ja jopa Nykäsen mummon kesämökki Vihdissä tutkittiin. Turhaan. Poliisi sai alamaailmasta myös vihjeen, että heidän kannattaa olla varovaisia miesten suhteen.
Rystöt ja murrot jatkuvat – vaimo mukaan
Kolmikko asettui Mäntyharjulle – erään tarinan mukaan Anjalankoskelle – josta suoritettiin iskuja lukuisiin kohteisiin, mm. kesämökkeihin eri puolelle Suomea, sekä tehtiin murrot aseliikkeisiin Virroilla ja Pudasjärvellä. Rahan tarvetta tyydytettiin ryöstämällä STS pankin konttori Espoon Matinkylässä – saalis noin 80 000 markkaa – sekä ryöstämällä Tammer-Tukku Oy:n kassalipasta viemässä ollut vartija Helsingin Viikissä 18. helmikuuta.
Vihjeitä karkureiden edesottamuksista alkoi sadella: Helsingin Kruunuhaasta Nykäsen vuokraama Toyota Corolla, BHN-259, löytyi Norjasta tammikuun lopulla. Rajan ylitys oli tehty Karigasniemellä ja tulli muisti auton sekä siinä olleet kaksi miestä. Pehkurinen ei tuolloin ollut vielä matkassa. Tämä uutinen on jotenkin sopimaton tähän kokonaisuuteen, sillä sen mukaan ko. Toyota oli Huopalahden ryöstössä käytetty auto. Oli niin tai näin, mutta Norjan retkestä ei ole muita uutisia.
Poliisi oli talven aikana tavannut Nykäsen uunituoreen vaimon, ja tämä oli auliisti luvannut heti kertoa miesten olinpaikan, kun sen vaan saisi tietoonsa. Lupaus ei pitänyt ja vaimo lähti heti pyydettäessä miesten mukaan rosvoretkille helmikuussa.
Käry kävi
Toki oli vain ajan kysymys, milloin he jäisivät kiinni. Kuopiosta tuliterän BMW:n vuokrannut kolmikko, Judin, Nykänen ja nuorikkonsa ajoivat keskiviikkona 23.3. Poriin, jossa he majoittuivat keskustassa sijaitsevaan, aiemmin Karhu Kruununa tunnettuun hotelli Amadoon. Suunnitelmana oli suorittaa näyttävä ja ennen kaikkea tuottoisa pankkiryöstö ”Porin naapurikaupungissa”, kuten poliisi asian myöhemmin ilmaisi.
Seuraavana päivänä valpas hotellivirkailija kiinnitti huomionsa kahteen mieheen ja yhteen naiseen. ”Heissä oli jotain outoa”. Hän ilmoitti havainnostaan poliisille, joka oli erittäinkin kiinnostunut. Joko nyt tärppäisi…
Hotellikorteissa olevat nimet eivät pitäneet paikkaansa.
Poliisi valmistautui kiinniottoon suurella joukolla ja vahvalla asearsenaalilla. Huone oli kuitenkin tyhjä, mutta kaikki merkit viittasivat siihen, että asukkaat palaisivat sinne kohta. Poliisin saatua tervetuliaisvalmistelut uudelleen valmiiksi, karkulaiset saapuivatkin. Heidät yllätettiin täysin ja pidätykset sujuivat ilman vastarintaa hotellihuoneen ovella. Judinilla oli toppatakkinsa alla ladattu ja katkaistu pumppuhaulikko. Huone ratsattiin ja sieltä löytyi kymmenkunta muuta asetta, sekä runsaasti patruunoita. Runsaan kolmen kuukauden kiertue päättyi torstaina 24.3.1988.
Muutaman päivän kuluttua valtio tarjosi kolmikolle kyydin Porista Helsinkiin.
Vasen kuva Rikosposti 6/88.
Kuulusteluissa molemmat miehet olivat tietämättömiä kaikesta mistä heitä epäiltiin. Nykänen jaksoi pari viikkoa, kunnes kertoi Huopalahden ryöstömurhasta ja muista retkistään. Judin sen sijaan pysyi vaiti; ”en tiedä” ”en kommentoi”, olivat hänen vastauksensa.
Ensin Espooseen
Esitutkinta otti aikansa ja ensin käsiteltiin muualla kuin Helsingissä tehdyt ryöstöt. Niiden käsittely alkoi toukokuussa Espoon kihlakunnanoikeudessa. Syytteitä ei vielä tuolloin luettu, sillä tapausten käsittely oli vielä kesken. Kesäkuussa tutkinta oli valmis ja syyttäjä vaati miehille tuomiota mm. törkeästä ryöstöstä ja varkaudesta. Judin kiisti syytteet, Nykänen myönsi ne pääosin oikeiksi. Myös Katri Tuulikki Nykänen sai ryöstösyytteen, mutta hän kiisti sen, myöntäen kuitenkin olleensa osallinen varastetun tavaran kätkemiseen.
”Kaiken se kestää, kaiken se kärsii” ei sittenkään pitänyt paikkaansa, vaan eroon päättyi tämäkin liitto.
Tuomiot julistettiin 21. kesäkuuta. Sekä Judin että Nykänen saivat viiden vuoden ja viiden kuukauden pituiset tuomiot. Miesten aikaisempi rikollisuus kovensi tuomioita. Mukana häärinyt nuorikko sai lähes puolen vuoden ehdollisen tuomion.
Ei murha, vaan tappo
Helsingin raastuvanoikeus antoi päätöksen Huopalahden jutussa 11. joulukuuta 1989 – lähes kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen. Tuomion mukaan Alatalon surmaaminen ei ollut ryöstömurha, vaan tappo ja törkeä ryöstö. Judin ei koskaan tunnustanut tekoa, Nykänen kuitenkin kertoi Judinin olleen tekijä ja lisäksi nuo jo alussa mainitut kengänjäljet sitoivat Judinin kioskin takana olemiseen ja Kauppalankadulle juoksuun.
Kaikki rötökset huomioiden tuomioiksi, joita sítten lopulta yhdisteltiin, veivattiin ja alennettiin tuli kummallekin maksimimäärä, 15 vuotta. Judinin tuomiossa tapon osuus oli 11 vuotta ja muista rötöksistä tuli 4 vuotta. Nykäsellä tilanne meni päinvastoin. Ryöstöön osallisuudesta 4 vuotta ja muista kolttosista 11 vuotta.
Kaiken kaikkiaan ryöstöretkestä luettiin yli sata syytettä.
Kun Nykäseltä kuulusteluissa Nykäseltä kysyttiin Huopalahden ryöstöstä, niin hän vastasi: ”En tiedä tarkalleen, miten ryöstäminen sujui, mutta jälkeenpäin sain tietää, että Jari oli ampunut jonkun vanhan miehen”.
Nyt Lasse Nykänen on – jos elää – saman ikäinen kuin tuo ammuttu ”vanha mies”.
VÄLIVUODET
Karkaamisia
Jari Judin suoritti rangaistustaan Helsingin keskusvankilassa. Hän karkasi sieltä 1. kesäkuuta 1990 yhdessä huumerikoksista tuomitun Timo Saartoniemen kanssa. Pakoauton, Tikkurilasta anastetun Audi 100, AML-942, kuljettaja ajoi peräkolarin Viikissä, mutta seurue pääsi kuitenkin jatkamaan matkaa. Kauaa ei vapaus kestänyt, sillä karkurit yllätettiin nukkumasta Karhuryhmän voimin eräästä kerrostaloasunnosta Järvenpäässä 5. kesäkuuta.
Nyt astuu tarinaan mukaan vuonna 1962 syntynyt ja Järvenpäästä kotoisin oleva Jari-Jukka Tapani Alakurjenluoma – niminen mies. Hän oli mukana huumausainekaupoissa ja eli leveästi – mutta kaikki tämä velaksi. Näin kerrotaan. Myöhemmin saatiin Morren entisen naisystävän kautta tietää, että Morrella oli velkoja noin 200 000 markkaa.
Elettiin kevättä 1993 ja Alakurjenluoma oli muuttanut nimensä. Hän oli nyt Jack Daniel Morre ja suoritti tuomiota huumausainerikoksista Riihimäen keskusvankilassa ollen luottovangin asemassa. 10. toukokuuta 1993 Morre oli muurin ulkopuolella rakennustöissä, kun päätti poistua luvatta.
Kiinni jäi.
Tämän jälkeen oli vuorossa siirto – omasta pyynnöstään – Juuan vankilaan Pohjois-Karjalaan.
HELSINKI MALMI 1996
Kahden lomavangin kohtaaminen – mies siinä kuoli
Tuomiosta alkoi olla enää rippeitä jäljellä vuonna 1996 kun Morre poistui lomalle keskiviikkona 17. tammikuuta klo 08.
Junamatkalla Joensuusta Helsinkiin hän soitti pari puhelua; Sepi Virtaselle ja Kari Kontiolle. Morre oli kysynyt asetta itselleen ja samalla rahaa lainaksi. Tiedä sitten oliko Morrella tarkoitus suorittaa ryöstö velkojen kuittaamiseksi, vai saada vain itselleen jotain ”kättä pidempää”.
Helsinkiin Morre saapui kello 16.26 ja kävi ensitöikseen syömässä. Erään tiedon mukaan rahat olivat niin vähissä, että hän tilasi pizzan ”vähäisellä jauhelihamäärällä”, jotta se olisi halvempi. Pudotus korskeasta elämästä karuun todellisuuteen oli melkoinen.
Kontio lupasi toimittaa aseen, mutta jostain syystä Morre ei ilmaantunut sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Hän oli mennyt Sepin luokse illanviettoon Puotilaan ja siellä olleiden mukaan Morre oli silminnähden hermostunut. Hieman ennen klo 21 Morre lähti asunnolta mittavan huumausainerikollisuustaustan omaavan Harri Koskisen kyydissä viihtyisään Cafe Överiin Puotilaan, jossa hänellä oli tapaaminen vankilomalle Jokelan vankilasta 16. tammikuuta päässeen Jari Judinin kanssa klo 21.
Sieltä he olivat matkanneet samaisen Koskisen kyydissä tämän verstaalle Malmille osoitteeseen Ormuspellontie 13. Koskisella oli siellä vuokrattuna muusta hallista eristetty nurkkaus epämääräisiä ”autoremontteja” varten.
Rahat tai henki – jos edellistä ei ole, niin…
Velan maksusta ei päästy yksimielisyyteen, joten Judin pakotti Morren polvilleen ja kuten verijälkitutkija sanoi, niin takin hihassa olleista lukuisista veripisaroista päätellen Morre on ollut polvillaan kädet ylhäällä ja ilmeisesti kääntänyt päätään vasemmalle aivan kuin jotain sanoakseen, kun Judin ampui häntä lähietäisyydeltä päähän.
Tämän jälkeen Judin on riisunut yllään olleen pipon, puseron ja käsineet ja yrittänyt polttaa niitä hallin sisällä olleessa peltisessä jäteastiassa.
Morre oli pakattu toisiinsa yhteen liitettyihin jätesäkkeihin ja saatu ähellettyä Saabin tavaratilaan. Lopuksi peitelty vihreällä pressulla. Tämän jälkeen Saabilla oli ajettu 5 kilometrin matka Helsingin Tapulikaupunkiin Vaakamestarintie 2:n kohdalle. Sieltä se löytyi seuraavana aamuna, kun poliisit huomasivat anastetuksi ilmoitetun auton.
Ruumis löytyy
Saab ajettiin Pasilaan, jossa tutkinnan yhteydessä paljastui yllätys; ruumis!
Helsingin rikospoliisi sai viikonlopuksi töitä, kun ryhdyttiin selvittämään kuka ja miksi, sekä kenen toimesta, mies on takakonttiin joutunut. Uhrin puseron povitaskusta löytyi henkilötiedot sekä muistikirja, jossa mm. merkintä ”Jari Judin klo 21 Puotilan Överissä”.
Poliisi pohti sitäkin, oliko surmaajan tai jonkun muun tarkoituksena noutaa Saab Vaakamestarinkadulta, joten samaan kohtaan pysäköitiin samanlainen Saab samoilla BKV-rekistereillä. Parin päivän postauksen jälkeen, kun asia livahti julkisuuteen, postauksesta luovuttiin.
Todisteet puhuivat puolestaan
Oli jotain mihin tarttua. Selvää oli toki se, että tutkinnasta ei tule helppoa, sillä kyse oli rikollisten välienselvittelystä ja Judin tunnettiin miehenä, joka ei puhuisi kuulusteluissa yhtään mitään. Todisteet pitäisi kerätä jotenkin muuten.
Niitähän saatiin; Judin oli todistettavasti nähty Morren seurassa 17.1. illalla, hänen vaatetuksensa vankilomalta palatessaan oli jotenkin koomisen näköinen – poissa olivat pipo, käsineet ja talvisiin olosuhteisiin tarkoitettu pusero – vuodenaikaan nähden ja hänelle muutoinkin sopimattomat vaatteet. Lisäksi niistä vaatteista, jotka hänellä oli vankilaan palatessaan yllään, löytyi kuituja niin Saabin istuimista kuin myös päinvastoin, sekä kuituja Morren yllä olleista vaatteista.
Surma-ase, joko .357 tai .38 Smith & Wesson revolveri jäi kateisiin. Se osattiin hävittää, mutta muutoin toimittiin todisteita jälkeensä jättäen.
Koko sen kuuden kuukauden ajan mitä Judin Pasilan poliisivankilassa oli, hän ei puhunut Morren tapauksesta, eikä juuri muutenkaan, yhtään mitään.
Tämä aiemmin mainittu Koskinen jäi kiinni parin päivää Morren ruumiin löytymisen jälkeen erään takaa-ajon päätteeksi Nurmijärvellä. Mukana ollut ”Tenkanen” oli niin peloissaan, ettei suostunut tulemaan edes kuulusteluihin. Koskinen sen sijaan myönsi, että Morren nimi ”saattaa olla tuttu”. Etsinnässä Koskisen pakettiauton kardaanista löytyi kilo heroiinia ja hän sai sittemmin vuoden tuomion.
Helmikuussa tapaukseen liittyen olivat vangittuna myös helsinkiläinen mies ja nainen, mutta heitä kohtaan ei löytynyt mitään muuta näyttöä kuin se, että Morre oli heille velkaa useita kymmeniä tuhansia markkoja.
Elinkautinenkin päättyy joskus
Jari Judin saatiin sidottua kuitenkin aihetodisteiden perusteella Morren surmaamiseen ja Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet 4.7.1996 murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion 13. helmikuuta 1997.
Jari Judin vapautui ehdonalaiseen helmikuussa 2012. Elinkautisen kesto 16 vuotta. Vankilassa hän oli ollut yhteensä lähes 25 vuotta. Olisihan tuon ajan voinut käyttää toisinkin.
Vuoden 2015 tammikuussa hänet vangittiin epäiltynä osallisuudesta suureen huumausainerikokseen. Syyttäjän mukaan Judin olisi toiminut valvojana ylätason kauppiaan toimeksiannosta. Syyte kuitenkin kaatui, mutta Judin sai 43 päivän tuomion ampuma-aserikoksesta. Se tuomio katsottiin suoritetuksi koska hän oli jo vangittuna huumesyytteisiin liittyen.
Judin oli murhaaja, mutta kuka tai ketkä tilasivat murhan jäi selvittämättä.
Joitakin kysymyksiä Morren murhasta kuitenkin jää; miksi Judin ei hävittänyt uhrin muistikirjaa? Jätettiinkö Saab löydettäväksi mutta ajatellen, että sitä ei löydetä pariin viikkoon? Miksi Judin ei surmatyötä tehdessään käyttänyt esim. haalareita, eikä hankkinut vähemmän huomiota herättävää vaatetusta palatessaan vankilaan?
Vajaa vuosi aiemmin surmattiin ampumalla Kotkan Tavastilassa Osmo Ahlqvist. Hänen surmaajansa jäi myös kiinni, mutta tappokäskyn antaja ei tähänkään tapaukseen ole selvinnyt.
Ormuspellontielle Judinin ja Morren kuskannut Harri ”Hira” Koskinen sai surmansa ”metsuri” Veli-Matti Huohvanaisen toimesta Vantaan Viestitiellä syyskuussa 1999.
Saab, mistä Morren ruumis löytyi on katsastettu viimeksi vuonna 2013 ja omistaja asui tuolloin Tuurissa, Etelä-Pohjanmaalla. Auton kuuluisi olla rikosmuseossa takaluukku auki. Nykyisellään tuossa museossa on lähinnä joitain ruostuneita kirveenteriä, jokunen luodikko ja pari närettä.
Lähteinä mm. Alibi 10/96, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Iltasanomat, kirja ”Skoudena Stadissa”, MTV/Rikospaikka-ohjelma, Murharyhmä-lehti, Poliisi kertoo 1998, Rikosposti 6/89 sekä 2/90 ja YLE Areena/Rikostarinoita Suomesta.
Jack Morren murhasta on keskustelua täällä.
