Tämä artikkeli on alun perin julkaistu vuonna 2016 luettelon muodossa olleena artikkelina. Nyt tapaukset ovat päivitetty ja muutettu mielenkiintoisempaan ja ehkä helpomminkin havainnollistavaan karttamuotoon.
Karttaan on merkitty ulkomaalaisten, sekä ulkomaalaistaustaisten, tekemiä henkirikoksia Suomessa vuosina 1973 – 2020. Karttaan on saanut nimensä a) tekemällä yhden tai useampia henkirikoksia b) olemalla ulkomaalainen c) olemalla taustaltaan ulkomaalainen.
Kohta c herättää tietysti kysymyksiä, että miten taustaisuus määritellään? Visainen ajatelma, joka varmasti herättää monia mielipiteitä, mutta rajana on käytetty ”toisen polven maahanmuuttajuutta” ja/tai etnisyyttä. Olisi toki helppoa toimia kuten media tänä päivänä, että jokainen Suomessa asuva, on sitten kyse viikosta tai koko eliniästä on ”suomalainen” ja karsia sillä periaatteella suurin osa tekijöistä pois. Ulkomaalaistaustaustaiseksi on määritelty myös henkilö, jonka vanhemmista toinen on ulkomaalainen, henkilö on Suomen kansalainen, mutta syntynyt ulkomailla tai muuttanut ulkomaille ja saapui sieltä surmaamaan. Kartta on vajavainen ja olisikin ensiarvoisen tärkeää, että siihen saataisiin niitä tapauksia, joita ei ole mainittu, sekä täsmennyksiä jo listalla oleviin.
Artikkeli on siinä mielessä antirasistinen ja reilu, että listalle pääsemiseksi ei ole tarvinnut surmata suomalaista, vaan se riittää, kun on saattanut hengestään kenet tahansa, mutta Suomessa.
Hankalaksi tilastoinnin tekee media, joka jostain syystä yhä useammin määrittelee suomalaiseksi henkilön, joka on tullut laittomasti maahan vaikkapa noin pari viikkoa sitten. Me kaikki muistamme median tavan uutisoida ”espoolaismiehestä, joka oli ehta suomalainen”, vaikka kyseessä oli paria vuotta aiemmin Suomeen muuttanut afrikkalainen. Kuitenkin samainen media puhuu yhä ja edelleen Hans Assmanista saksalaismiehenä, vaikka hän oli asunut Suomessa jo kymmeniä vuosia, puhui selvää suomea ja oli tavoiltaan ja kulttuuriperimältään lähempänä suomalaista kuin moni muu mediassa väkisin ja tulenpalavalla kiireellä suomalaiseksi leivottu maahanmuuttaja.
Paikkakunnat ja usein myös osoitteet missä henkirikos on tehty, ovat merkityt ”täpällä”. Miesten tekemät sinisellä ja naisten tekemät punaisella. On huomioitava, että surmaajia ja/tai uhreja on enemmän kuin mitä on ”täppämerkintöjä”, sillä joissakin tapauksissa on ollut useampi ja/tai useampi uhri tai surmaaja.
Surmaajien nimiluettelo etenee kronologisessa aikajärjestyksessä.
Moni varmaan huomaakin, että ainakin yksi surmaaja puuttuu listalta; Ayoub El Yaakoub ja tapaus vuodelta 1992.
– Hän ei ole saanut tuomiota Sari Sinisalon surmasta. Oikeuslaitoksen toiminta mahdollisti El Yaakoubin poistumisen Suomesta, joten tämä henkirikos kuuluu selvittämättömiin, vaikka todennäköinen syyllinen onkin ”se suuri rakkaus”, El Yaakoub.
Jossain määrin kiistanalainen voi olla myös Helsingin Ruoholahdessa tehty vuonna 1976 tappo, jossa pitkään Ruotsissa asunut kemiläissyntyinen Eila Huuki surmasi miehensä ex-vaimon raa´asti. Tämä tapaus on jätetty pois, sillä Huuki oli asunut Suomessa jo jonkin aikaa ennen tekemäänsä hirmutyötä.
Selvää oli myös se, että ranskalais-marokkolaisena lääkärinä esiintyneen Sirpa Laamasen tekemä lapsenmurha ei kuulu tähän karttaan.
Kajaanin Otanmäessä kahden turvapaikanhakijan tekemä henkirikos sai myös korkean poliisiviranomaisen avautumaan. Iltalehdessä 12.9.2016 oli Poliisihallituksen poliisiylitarkastajan Heikki Lausmaan väite, että ”Tiedossani ei ole yhtään henkirikosepäilyä, jossa epäiltynä aikaisemmilta ajoilta olisi turvapaikanhakija”, joutuu outoon valoon, sillä Suomessa oli ennen Otanmäen tapausta viitisentoista turvapaikanhakijoiden tekemää henkirikosta.
Keskustelua aiheesta täällä.
