Pohjois-Kymenlaaksossa sijaitsevan pienen Jaalan kunnan rauha rikkoontui keskiviikkona 1.6.1994 kello 13:45, kun aseistautunut mies ryntäsi Kouvolan Seudun Osuuspankin konttoriin ja ilmoitti, että tämä on ryöstö. Sanojensa vakuudeksi mustaan moottoripyöräkypärään sonnustautuneella ryöstäjällä oli kädessään revolveri -mallinen ase. Ryöstöhetkellä pankissa oli kaksi asiakasta, sekä kaksi mies- ja neljä naisvirkailijaa. Ryöstäjä käski asiakkaat istumaan asiakastuoleihin ja virkailijat kassojen taakse.
Jaalan konttorin ryöstö ei ollut 24-vuotiaan Timo Kalervo Punkkisen ensimmäinen pankkiryöstö, Eikä edes ensimmäinen ryöstö minkä hän teki ollessaan vankikarkuri.
Rahan tarve ja sen käyttäminen mitä moninaisempiin tarkoituksiin oli tietysti yksi – jos ei ainoa syy, miksi Punkkinen oli lähtenyt valitsemalleen tielle.
Kouvolasta Ruotsin kautta Konnunsuolle
Ennen Jaalan konttorin ryöstöä oli tapahtunut kuitenkin kaikenlaista.
Tammikuussa 1993 Punkkinen ryösti Kouvolan Asemakadulla sijaitsevan ja henkitoreissaan viruvan Suomen Työväen Säästöpankin (STS) konttorin. Saalis 30 000 markkaa. Ryöstön jälkeen Punkkinen pakeni Ruotsiin, josta hänet tavoitettiin ja luovutettiin Suomeen tuomittavaksi syksyllä 1993.
Ryöstöä pidettiin neljän vuoden vankilatuomion arvoisena. Punkkinen passitettiin Joutsenon kunnassa toimivan Konnunsuon vankilaan.
– Enää ei Joutseno ole kunta, eikä Konnunsuo vankila. STS on niin ikään lakannut olemasta. Kouvolan konttorissa toimi pankin jälkeen vuosien ajan RAY:n Täyspotti ja nyttemmin siinä lienee ravintola.
Easy riders
Vankilassa Punkkinen ei tietenkään viihtynyt. Mieli teki maailmalle. Siihen tarjoutui oivallinen tilaisuus tiistaina 17. toukokuuta 1994, kun käytti hyväkseen ”yhden portin ongelmaa”. Työpajalla ollut Punkkinen odotteli pajan nurkilla, kun vankila-alueelle ajoi rekka-auto. Sen perässä saapui kenenkään huomaamatta yhden miehen iskuryhmä moottoripyörällä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja Punkkinen kipitti moottoripyörän kyytiin ja niin he ajoivat avonaisesta portista ulos vapauteen.
Vankilan johtaja sydämistyi ja vaati tuplaporttien rakentamista, jolloin auto olisi porttien välissä.
– Tiedä sitten ehdittiinkö moisia portteja rakentaa ennen kuin Konnunsuon vankila lakkautettiin vuonna 2011 ja muutettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi.
Väkivaltaa Valkealassa
Ilman rahaa vapaus on kuitenkin vain suuri vankila, joten tuumasta toimeen. Perjantaina 20. toukokuuta 1994 sitten jysähti. Punkkinen oli palannut tutulle seudulle ja ryöstön kohteeksi oli valikoitunut Kouvolan kupeessa sijaitsevan Valkealan kunnan keskustassa oleva Osuuspankki. Ryöstöä ennen soitettiin Kouvolan Tornionmäestä ns. hämäyspuhelu, jolla oli tarkoitus saada virkavallan huomio toisaalle.
Valkealaispankkiin mentiin kahden miehen voimin. Kulkuvälineenä toimi Kouvolasta edellisenä yönä anastettu enduro -mallinen Suzuki-moottoripyörä. Punkkinen löi pankissa asioinutta 62-vuotiasta miestä. Tämä kuoli muutamaa viikkoa myöhemmin sydänkohtaukseen.
100 000 markan saaliin saatuaan kaksikko pakeni ja heitä omalla autollaan seuraamaan lähtenyt mies joutui tulituksen kohteeksi. Mies ei saanut vammoja. Ryöstäjät pääsivät pakoon. Toinen ryöstäjistä oli 31-vuotias kouvolalaismies. Sama mies auttoi Punkkisen pakoon Konnunsuolta.
Ryöstäjiä etsittiin kuumeisesti Punkkisen ollessa pääepäilty. Häntä ei kuitenkaan tavoitettu.
Ryöstö Jaalassa – Vahingonlaukaus johti virkailijan kuolemaan
Päästiin kesäkuun ensimmäiseen päivään. Se päivä tuli olemaan ikimuistoinen. Se oli myös 32-vuotiaan pankkivirkailija Paula Vesalaisen ja hänen perheensä elämän käännekohta.
Punkkinen toimi määrätietoisesti. Tilanteen piti olla hänen hallussaan. Hän keräsi rahat kassoilta, mutta ollessaan toisella kassalla, ase laukesi vahingossa ja luoti osui Vesalaista päähän. Punkkinen jatkoi rahojen keräämistä mustaan kangaskassiin virkailijan haavoittumisesta huolimatta. Hän sanoi laukauksen olleen vahinko, mutta kielsi pankissa olijoita hälyttämästä ambulanssia ja kysyi virkailijoilta, onko holvissa lisää rahaa. Olihan siellä, mutta aikalukko esti Punkkisen aikeet.
Punkkinen pakeni paikalta Kouvola – Heinola -tien pohjoisen liittymän suuntaan. Pakovälineenä oli Kouvolan Lehtomäestä, Ahventieltä anastettu punamustavalkoinen Kawasaki 125 -merkkinen moottoripyörä, rekisteritunnus RB-772.
– Keskusrikospoliisi onnistui löytämään Jaalan pankkisurmaajan käyttämiä vaatteita vastaavan ulkoiluasun. Ryöstäjä käytti tummaa kypärää ja ilmeisesti mustaa olkalaukkua. Jaloissaan hänellä oli valkoiset lenkkikengät.
Ryöstäjän käyttämä Kawasaki löytyi pusikosta. Poliisi teki rekonstruktion ryöstäjästä.
Sattumoisin oli samaan aikaan tulossa Heinolan suunnasta Kuusankosken nimismiespiirin poliisipartio, ja he olivat juuri saaneet tiedon ryöstöstä Jaalassa, kun heitä vastaan tuli moottoripyörä. Poliisit lähtivät seuraamaan sitä, mutta kadottivat pakenijat näkyvistä. Osa ryöstösaaliista kuitenkin ”viitoitti” tietä, sillä kangaskassi ei ollut seteleitä pitävää mallia ja rahaa oli pitkin ja poikin Siikavantietä.
Kartta on kohdistettu Pohjoisen Kymenlaakson alueelle. Täpät kertovat missä Punkkisella oli toimintaa.
Ambulanssi vei kriittisessä tilassa olevan virkailijan Kuusankosken aluesairaalaan. Hänen tilansa katsottiin olevan niin toivoton, että siirtoa Helsinkiin ei tehty. Kirurgi ei antanut Paula Vesalaisen selviämiselle vammasta juurikaan mahdollisuuksia. Aviomiehensä sai tiedon vaimon loukkaantumisesta kello 14:10. ”Minulle sanottiin vain, että Paulaa on sattunut päähän, ampumisesta ei sanottu mitään”. Mies kiiruhti sairaalaan mutta vaimoaan häntä ei päästetty katsomaan. Vesalainen kuoli saamaansa vammaan tajuihinsa tulematta torstaina 2.6. kello 14:10.
– Kolmisen vuotta yhdessä asunut perhe asui Iitissä. Heillä oli puolitoistavuotias poika.
Etsintää, vihjeitä, veneilyä
Ryöstössä käytetty moottoripyörä löytyi parin tunnin kuluttua Jaalan Rajajärventieltä pusikkoon piilotettuna. Punkkisesta ja mahdollisesta apuristaan ei sen sijaan saatu havaintoja.
Punkkinen oli toki jo etsintäkuulutettu vankilapakonsa takia, mutta nyt etsintää tehostettiin koska kyseessä oli kaksi ryöstöä ja toisen yhteydessä tehty henkirikos.
Tuntomerkeiksi kerrottiin ”pituus 183 cm ja vartalo normaali, yllään kaksiosainen tuulipuku ja päässä musta kypärä”. Lisäksi pyydettiin havaintoja Jaalasta Mäntyharjulle johtavan tien asukkailta ja siellä liikkuneilta. Erityisesti oltiin kiinnostuneita seudulla liikkuneesta vaaleasta Toyota Hiace -merkkisestä pakettiautosta, sekä kahdesta miehestä, joiden nähtiin ajavan pienellä perämoottoriveneellä Karijärvellä. Toinen miehistä oli poistunut veneestä Kaajärven kannaksen kohdalla kadoten metsään.
-Paikallisilta asukkailta saatiin sen verran tietoa, että etsitty auto ei ollut kenenkään heistä, eikä kukaan kertonut olleensa tuohon aikaan järvellä veneilemässä. Saatiin myös vihje harmaasta Toyota Corollasta Kaajärven suunnalta. Sitä autoa poliisi ei löytänyt ja mahdollisesti Punkkinen oli paennut sillä autolla.
“Lintu on lentänyt häkistä”
Kouvolan ja Kuusankosken poliisit saivat runsaasti lisävoimia mm. Heinolasta ja Lahdesta. Apuna etsinnöissä oli mm. kaksi helikopteria, joista toisessa lämpökamera. Poliisit tarkastivat alueen taloja sekä mökkejä ja väestölle luettiin varoituksia radiossa. Tutkintavastuun otti KRP:n Kymen lääninosasto, toimien yhteistyössä paikallispoliisin kanssa.
Illan aikana todettiin, että ”lintu on lentänyt häkistä” ja etsinnät lopetettiin keskiviikon osalta kello 22. Jaalan alue on hyvin harvaan asuttua ja piilopaikkoja on runsaasti, mutta oletus oli, että ryöstäjä pääsi alueelta pakenemaan. Tuossa vaiheessa poliisi painotti, että ”ei pidä ryöstäjää tappajana, joka räiskisi silmittömästi ympäriinsä. Pikemminkin kyseessä on tyhmä mies, joka tohkeissaan unohti, että revolverinsa oli todennäköisesti tarkkuusase, joka laukeaa todella herkästi”.
Ryöstäjän kiinnisaamiseen johtavista vihjeistä oli luvassa kaksikin löytöpalkkiota. Toinen pankilta ja toinen pankkitoimihenkilöliitolta.
Lehtiin saakka ehtinyt huhu, että poliisi olisi käyttänyt selvänäkijän apua saadakseen tietoa ryöstäjän olinpaikasta sai poliisin oikaisemaan tietoja; ”Saimme vihjeen ulkopuoliselta henkilöltä, joka kertoi selvänäkijän sanoneen, että ryöstäjä on erään pienen lammen rannalla Jaalassa. Kävimme katsomassa, mutta ei siellä ketään ollut”.
Vääräksi osoittautunut vihje johti toisen rikoksen selviämiseen
Hiace -vihje oli surkuhupaisa, sillä auto löytyi ja poliisin saapuessa paikalle oli Hiacen vuokrannut henkilö par`aikaa lastaamassa siihen toisen auton osia. Kävi ilmi, että mies oli ilmoittanut oman arvokkaan autonsa varastetuksi, mutta olikin purkanut auton.
– Hiace -miehellä ei ollut osuutta pankkiryöstöön mutta arvatenkin harmitteli huonoa tuuriaan. Että pitikin etsijöiden osua kohdalle just sinä päivänä, kun hänellä oli vakuutuspetos menossa…
Pankkitoimihenkilöliitto järjesti surmansa saaneen kunniaksi hiljaisen hetken perjantaina 10.6. puolen päivän aikaan. Punkaharjulla sijaitsevassa pankissa tuo hetki keskeytyi, kun pankkiin ryntäsi mies ja uhkasi virkailijoita pitkäpiippuisella aseella. Autolla paennut mies sai saaliikseen pienehkön summan rahaa.
– Jaalan kunta lakkasi olemasta itsenäinen ja liitettiin osaksi Kouvolaa 1.1.2009 alkaen. Osuuspankin toiminta loppui Jaalassa 1.6.2014. Tasan 20 vuotta kohtalokkaan pankkiryöstön jälkeen.
Munkkisaaren mies ja syytekirjelmä
Punkkisesta saatiin lukuisia vihjeitä ja viimein tärppäsi. Keskiviikkona 29. kesäkuuta kello 2:57 poliisi sai varteenotettavan vihjeen, että Helsingissä, Munkkisaarenkadun varrella sijaitsevassa asunnossa on etsimänne mies. Asuntoon mentiin ja siellä sitä oltiin. Punkkinen antautui vastarintaa tekemättä.
Ensimmäiset syytteet luettiin Kouvolan käräjäoikeudessa 9. elokuuta. Punkkista syytettiin Valkealan Osuuspankin ryöstöstä sekä tapon yrityksestä. Toinen syyte luettiin 23. elokuuta ja se koski Jaalan konttorin tapahtumia. Syyte tuli törkeästä kuolemantuottamuksesta ja ryöstöstä. Kaiken kaikkiaan syytekirjelmään tuli myös syyte kahdesta pahoinpitelystä, vangin karkaamisesta ja ampuma-aserikoksista sekä anastuksista.
– Jaalan tapauksessa syytteen sai myös avustajana toiminut 23-vuotias kouvolalaismies. Molemmat kiistivät osuutensa ja Punkkinen sanoi, että oli myynyt aseen juuri ennen Valkealan ryöstöä miehelle, jota sanotaan ”Sika-Mikaksi”.
Vankilaan – ja hetkeksi pakoon
Timo Punkkinen tuomittiin mm. kahdesta ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 10 vuodeksi vankeuteen. Sitä hän lähti suorittamaan Helsingin keskusvankilaan, Sörkkaan.
Edelleenkään vankilaelämä ei viehättänyt ja pakosuunnitelma alkoi kehittyä. Punkkinen oli ystävystynyt 23-vuotiaan Mika Tapio Mäkelän kanssa. Mäkelä suoritti puolikasta saamastaan yhdeksän vuoden tuomiosta. Hän oli kahden kaverinsa kanssa pahoinpidellyt kuoliaaksi 51-vuotiaan sairaseläkeläisen tämän kotona Vehkalahden Husulassa syyskuussa 1991.
Elettiin vuotta 1996. Jaalan tapahtumista alkoi olla jo kaksi vuotta. Punkkisella olisi edessä monta vuotta vankilassa. Mutta Mäkelän tuomio alkoi olla loppusuoralla. Vapaus olisi koittanut syyskuun 1996 lopulla.
Mäkelä pääsi lomalle 25. huhtikuuta 1996. Seuraavan päivänä hän palasi Sörkan liepeille – ei ikävöimään, vaan vapauttamaan Punkkista konepistoolilla aseistautuneena ja kommandopipoon naamioituneena.
Mäkelä yritti heitti pyyhkeeseen käärityn pistoolin muurin yli, mutta se takertui muurin harjalle vedettyyn natolankaan.
Samaan aikaan kaksi vankia juoksi kohti muuria, Punkkinen oli hän kuka ehti tuomillaan tikkailla kavuta muurin yli. Yksi vartijoista lähti vankilan pakettiautolla karkureiden perään, mutta hän joutui luopumaan takaa-ajosta Mäkelän ammuttua noin 30 metrin päästä 16 kertalaukausta. Vartija haavoittui lievästi auton lasinsirpaleista saamastaan osumasta.
Kaksikolla oli pakoauto odottamassa lähistöllä, mutta onneton yhteensattuma muutti heidän juoksunsa kulkusuuntaa. Sattui niin sopivasti, että läheisellä rakennustyömaalla käytettiin samaan aikaan Hilti -merkkistä naulainta ja sen aseen ääntä muistuttavat pamahdukset saivat kaksikon muuttamaan suuntaa ja uusi reitti ohjasi pakenijat suoraan poliisien eteen. Tässä vaiheessa Mäkelä yritti taas käyttää konepistoolia, mutta kappas pirua – lipas olikin jo tyhjä.
Oikeutta päästiin jakamaan jo samaisen vuoden heinäkuussa. Mäkelä tuomittiin murhan yrityksestä ja mm. vangin vapauttamisesta. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion.
Punkkinen tuomittiin mm. rikoksen suosimisesta, koska hän oli ensin yrittänyt ottaa ampumisen omalle kontolleen.
Kumpikin tuomituista esiintyi oikeudessa Helvetin Enkeleiden kannatuspaidassa. Mäkelä oli tuohtunut, hän paljoksui tuomionsa määrää. Vapaus oli jo niin lähellä, niin lähellä… mutta nyt tuli lisää, eikä enää annettu puolikasta.
– Punkkinen otti lisätuomionsa vastaan rauhallisemmin.
”Soittelen tässä hyvän asian puolesta”
Punkkinen sijoitettiin pakovarmana tunnettuun Kylmäkosken vankilaan. Sieltä hän soitti Alibi -lehteen ja lupasi haastattelun, jos Alibi osallistuu Petteri Luotolan omaisten hyväksi aloitettuun keräykseen.
”Petteri Luotola oli yksi meistä ja hän kuoli poliisiväkivallan seurauksena”.
Kyse oli Helsingin Vesalassa 7. kesäkuuta 1995 ammutusta Ilpo Petteri Luotolasta, jota epäiltiin taksiryöstöstä. Poliisin saavuttua paikalle, vahvassa humalatilassa ollut 20-vuotias Luotola osoitteli heitä aseella, jolloin poliisi ampui hänet. Luotolan käyttämä ase ei ollut aito, mutta sitä oli siinä tilanteessa mahdoton havaita. Poliisi ei saanut syytettä.
Alibi ilmeisesti kantoi kortensa kekoon, sillä haastattelu tehtiin ja julkaistiin Alibin numerossa 12/1996.
Rakkautta ilmassa ja menestystä kilpailussa
Seuraavaksi kuulimme Punkkisesta syksyllä 2000 kun hän oli mennyt naimisiin. Morsian oli pystyryöstäjänä ja julkisuushakuisena tyrkkynä tunnettu Janette Jokela, entinen Valjakkala, ja tuolloin Punkkinen. Pariskunta iloitsi tulevasta vauvasta. Avioliitto ei – ihme kyllä – kauaa kestänyt.
Alibi -lehti järjesti kilpailun siitä kuka on Vuoden Vanki. Äänestys polkaistiin käyntiin numerossa 9/2002.
Mukana oli myös Timo Punkkinen. Meriitteinä kisassa pärjäämiseen Punkkinen kertoi, että hän on lusinut tuomiostaan seitsemän vuotta eristysosastolla ja kertoi myös, että on vuoden 2000 syksystä saakka suorittanut tuomiotaan Riihimäen bunkkerissa, eli erityistä tarkkailua vaativien vankien osastolla.
Hän kertoi myös olevansa Karjala-aktivisti, koska isoisänsä oli tunnettu suojeluskuntaihminen ja sotaveteraani. Loppuajan vielä pari vuotta jatkuvasta tuomiostaan hän kertoi ottavansa rauhallisesti ja tarkoitus olisi elää normaalia elämää siviilin puolella.
Näillä eväillä saavutettiin kilpailussa kunniakas toinen sija.
Hassunhauskaa oli se, että samaisessa Alibissa, seuraavalla sivulla oli uutinen Punkkisen ex-vaimon Janette Turusen häistä.
Putsari Punkkinen puukotti
Timo Punkkinen oli vaihtanut väriä ja siirtynyt Roques Gallery -nimisen rikollisjärjestön jäseneksi.
Jokin siinä ei kuitenkaan miellyttänyt. Tuli kränää ja Punkkinen erosi järjestöstä lokakuussa 2001. Kirjoittamaton sääntö kuitenkin on, ettei sitä niin vaan lähdetä ja siinä alkoi olla uhkailuja puolin sekä toisin. Järjestöä ei miellyttänyt Punkkisen aikoinaan Alibille antama haastattelu ja Punkkinen piti järjestöä pitkälle kehittyneenä toisten ihmisten hyväksikäyttönä.
Kuva ja teksti Alibi 12/2003.
”Olen yrittänyt lopettaa rikollisen elämän ja koettanut päästä eroon jengistä. Haluaisin elää rauhassa, mutta jengiläisten taholta se ei onnistu”.
Punkkinen oli siirretty Hämeenlinnan vankilaan, jossa hän toimi putsarina. Tuli tieto, että Roques Galleryn johtohahmona – yhtenä heistä – pidetty algerialaistaustainen Jake Benquerrah on saapunut matkaselliin. Benguerrahin sanottiin ehtineen jo huudella ulkoilemassa olleelle Punkkiselle tappouhkauksia.
Keskiviikkona 26. maaliskuuta 2003 Punkkinen puukotti Benguerrahia tämän sellissä. Punkkisen kanssa aamupuuroa jakanut vartija onnistui mahdollisesti estämään, ettei tilanne kehittynyt pahemmaksi. Punkkinen ehti kuitenkin puukottaa Benguerrahia useasti.
Punkkinen myönsi pahoinpitelyn ja sanoi ettei tarvitse asianajajaa. Benguerrah sanoi, ettei hän nähnyt kuka häntä puukotti. Sairastuvan kautta piti kuitenkin käydä ja sieltä edelleen terveyskeskukseen ommeltavaksi.
Punkkinen sai tästä tempauksesta kuusi kuukautta lisää istuttavaa. Mutta se ei 17 vuoden kokonaistuomiossa enää juurikaan tuntunut.
Patsaan luona
Kaikki loppuu aikanaan. Myös 17 vuoden tuomio. Usein käy kuitenkin niin, että vapaudessa asiat eivät suju mallikkaasti ja elämäntiellä on monia houkutuksia.
Helsingin Hakaniemessä sijaitseva Maailman rauha -patsas herättää monenmoisia tunteita. Timo Punkkinen ei patsaan viestistä tykännyt ja aikoi toukokuussa 2010 räjäyttää sen taivaan tuuliin. Syyllisyytensä selvisi vasta vuoden 2016 puolella kun hän myönsi olleensa patsaan luona asetyleenipulloista ja sytytysnalleista koostuvan pommiviritelmänsä kanssa. Räjäytys oli tarkoitus suorittaa porakoneen akun avustuksella. Suunnitelma ei toiminut.
Samassa yhteydessä hän sai tuomion huumausainekaupoista, mutta sitä ennen, tammikuussa 2016 oli oikeuden jumalattarella jälleen sanottavaa Punkkisen toiminnasta.
Naisen kanssa
Punkkinen oli ajautunut huumekierteeseen. Osti, välitti, myi ja käytti itse.
Marraskuussa 2015 tilanne oli jo sen verran kaoottinen, että hän turvautui väkivaltaan jo ennestään tuntemaansa naista kohtaan. Naisella oli alkoholiongelma, minkä lisäksi hän ja Punkkinen käyttivät amfetamiinia. Heillä ei ollut keskinäistä seksisuhdetta, vaikka naisen mukaan jotain sen tuntuista välillä joskus oli ja joskus ei.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun nainen oli mennyt Punkkisen asunnolle käyttämään päihteitä.
Rento ja leppoisa päihdepäivä sai odottamattoman käänteen, kun Punkkinen ryhtyi väkivaltaiseksi. Hän poltti tupakansytyttimellä ihokarvoja leuan alueelta, kuristi useita kertoja sekä retuutti naista ja löi kasvoihin. Lopulta Punkkinen kaatoi naisen sängylle ja repi häneltä vaatteet yltään. Naisen vastustellessa Punkkinen uhkasi hänen henkeään; tapan saatana!
Väkivaltaisen aktin jälkeen Punkkinen kuristi naista ja kielsi häntä poistumasta asunnosta. Naisen onnistui kuitenkin paeta ulos kadulle, mutta Punkkinen paineli perässä ja yritti raahata naisen takaisin asuntoon. Paikalle osunut sivullinen henkilö puuttui tapahtumien kulkuun, otti naisen autonsa kyytiin ja vei hänet turvaan.
Helsingin käräjäoikeus oli ripeä ja tuomitsi 46-vuotiaan Timo Kalervo Punkkisen 5. tammikuuta 2016 törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä 3 vuoden 4 kuukauden vankeuteen. Lisäksi maksettavakseen tuli erinäisiä korvauksia.
– Syyttäjä perusteli teon törkeyttä teon erityisellä raakuudella, tappouhkauksilla, osapuolten huomattavalla fyysisellä kokoerolla ja väkivallan jatkumisella vielä raiskauksen jälkeenkin.
Tapauksen käsittely meni hovioikeuteen. Sen päätös annettiin 16. syyskuuta 2016. Tuomio pysyi ennallaan.
Värikkäitä kertomuksia
Samaisen vuoden kesäkuussa, viitisen kuukautta raiskaustuomion jälkeen oli edessä jälleen uusi oikeudenkäynti
Nyt sitä käytiin amfetamiinikaupoista sekä tuosta jo mainitusta patsaan räjäyttämisestä.
Käräjäoikeudessa Punkkinen sai 2 vuoden 8 kuukauden tuomion. Teot sinänsä olisivat vaatineet 4 vuoden vankeutta, mutta saamansa raiskaustuomio oikeutti ”tukkualennukseen”. Samassa oikeudenkäynnissä tuomittiin myös neljä muuta miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin – heidän osaltaan kyse oli huumausainekaupoista.
Helsingin hovioikeus käsitteli asian huhtikuussa 2017 ja Punkkisen tuomio aleni kahteen vuoteen vankeutta. Siihen myötävaikutti hänen halukkuutensa kertoa omista rikoksistaan, sekä ehkäissyt rikosten seurauksia kertomalla myös rikoskumppaneistaan.
Mikään helppo selvitettävä ei vyyhti Punkkisen osalta ollut, sillä hän puhui oikeudessa natseista, kertoi värikkäitä tarinoita huumepoliiseista – mikä heidän viime vuosien toiminta huomioiden ei tarvitse olla edes keksittyä.
– Muut syytetyt olivat kuvanneet Punkkisen toimintaa holtittomaksi.
Mutta lopulta hänen puheistaan löytyi johdonmukaisuutta, jota myös monet yksityiskohdat tukivat.
Monena mies eläessään.
Lähdeaineisto:
Helsingin Sanomat, Kouvolan Sanomat, Iltasanomat, Iltalehti, Savon Sanomat ja Alibi
Keskusteluketju Timo Punkkisesta: Pahamaineisen rikollisen paluu
Myös etusivun artikkelissa Työpaikoilleen surmatut on hänet mainittu.