Juha Valjakkala – elämä ja kuolema

*Vasen kuva vuodelta 1988 ja oikeanpuoleinen vuodelta 2015.*

Porissa 13.7.1965 syntynyt Juha-Veikko Valjakkala oli levoton sielu.

Mediassa on myös tietoja, että hän olisi syntynyt Raumalla (IL 6.7.1988) ja Mikkelissä (IL 7.7.1988), mutta nämä tiedot ovat tulleet sekoittamaan pakkaa myöhempien asuinpaikkojensa myötä.

”En ole koskaan syyttänyt vanhempiani mistään. Olen saanut hyvän kasvatuksen. Elämässäni ei ole mennyt mitään pieleen. Itse olen valinnut tämän tavan elää. En jaksaisi koskaan elää niin sanottua normaalia elämää. Tehdä töitä kahdeksaa yhdeksää tuntia joka päivä ja sillee. Asua yhdessä ja samassa kaupungissa. Ei se elämä ole minua varten”.

-Valjakkala Iltalehdessä 6.9.1988.

Juha-Veikon äiti kertoi julkisuudessa, että poikansa oli hurja jo 6-vuotiaana ja että riitely isän kanssa johti siihen, että hän pahoinpiteli isäänsä. Jo 11-vuotiaana poika pääsi ensimmäisen kerran tekemisiin poliisin kanssa. Hän oli varastanut mopon. Vuonna 1977 Juha-Veikko joutui koulukotiin rötöskierteensä takia.

Vanhempansa erosivat ja Juha-Veikko muutti 12-vuotiaana äitinsä kanssa Ruotsiin, jossa hurja lapsuus vaihtui vielä hurjempaan nuoruuteen. Myös huhu, että hän olisi puukottanut äitiään juontaa näiltä ajoilta; ”Uumajan raastuvanoikeuden lahjomattomat asiakirjat kertovat, että 13-vuotiaana Juha-Veikko iski äitiään puukolla käsivarteen”.
-Rikosposti 10/1988

Puukotuksen Juha-Veikko kielsi – ja joskus myönsi. Mutta ainakin tarina siitä jäi elämään.

Vuoden 2006 lopulla annetussa haastattelussa Valjakkala sanoi, että välit äitiinsä ovat kunnossa ja hän elää Satakunnassa. Isä kuoli vuonna 1991.

Vaikka Ruotsissa vietetty aika oli ajallisesti lyhyt, niin hän ehti tehdä siellä yhtä sun toista jäynää ja hänelle jäi ikuinen kaipuu Ruotsiin.

”Olen asunut Ruotsissa pitkiä aikoja, enkä pysty enää sopeutumaan Suomeen… Melkein kaikki kaverini ovat Ruotsissa, eikä minulla ole enää mitään siteitä Suomeen. Vain vanhempani”.
-IL 6.9.1988

Suomeen palattuaan Juha-Veikko rötösteli ahkerasti. Lähinnä auto- ja omaisuusvarkauksia. Vuonna 1980 tuli ehdollista ja vuonna 1981 oltiin jo siinä tilanteessa, että leikkivankilan sijaan avautuivatkin oikean vankilan portit Keravalla vuonna 1981. Sieltä vapauduttuaan hän ei suinkaan ottanut opikseen, vaan vankila tuli tutuksi useasti, mm. 8 kuukautta 20 päivää Espoon kihlakunnanoikeudesta ja Ulvilan kihlakunnanoikeudesta 7 kuukauden 15 päivän tuomio.
– Rikollista toimintaa Valjakkalalla oli näiden paikkakuntien lisäksi myös mm. Äänekoskella, Jämsässä, Lapualla, Juvalla, Mikkelissä, Piikkiössä, Helsingissä ja Imatralla. Pari kertaa hän poikkesi myös Ruotsin ja Tanskan puolella rikoksia tekemässä.

Vuonna 1966 syntyneeseen Marita Routalammiin Valjakkala tutustui vuonna 1984. Yhdessä he kokivat monenmoista, mm. saapuminen Hollannista Suomeen väärennetyillä asiapapereilla 1986 toi kummallekin sakkotuomion.

Huhtikuussa 1988 Valjakkala vapautui Turun keskusvankilasta, jossa suoritti loppuun omaisuusrikoksista saamansa tuomion.

Tästä alkoi kesän -88 roadtrip yhdessä silloisen tyttöystävänsä Marita Routalammin kanssa. Reissu suuntautui alkuunsa läntiseen Suomeen. Ähtäristä löytyikin sitten Saab-merkkinen auto, jolla nuoripari polkaisi Ruotsiin.

Jostain syystä Saab lähti käsistä ja tuhoutui ulosajossa lähellä Åmselen kylää.

Siitä se sitten lähti.

Kolmoismurha

Sunnuntaina 3.7.1988 aamuyöstä 15-vuotias Fredrick Nilsson oli palaamassa tansseista kotiinsa kun hän huomasi kahden henkilön olevan liikkeellä hänen polkupyörällään. Fredrick haki isänsä Sten Nilssonin, 50, apuun ja he tavoittivat pariskunnan Åmselen hautausmaalla.

Åmselen yössä kajahti kaksi laukausta Valjakkalan ampuessa sekä isän että pojan.

Perheen äiti, Ewa Nilsson, 42, huolestui ja lähti ulos. Hän kohtasi pariskunnan kohtalokkain seurauksin. Ewaa lyötiin kiväärin perällä otsaan ja sen jälkeen hänet puukotettiin kuoliaaksi. Ruumiinsa löytyi vain parin sadan metrin päästä miehensä ja poikansa ruumiista.

Perheen nuorin, 11-vuotias poika, nukkui pihalla teltassa autuaan tietämättömänä. Karmea totuus paljastui hänelle kun lähti naapuriin kysymään, että missä ovat hänen vanhempansa.

Karkureiden kesä
Samana päivänä kun kolmoissurma tehtiin, Suomea kohahdutti kolmen vangin väkivaltainen pako Kakolan vankilasta, kun Reijo Hammar, Martti Orajärvi, ja Aaro Tenhunen lähtivät omille lomille. Kun tieto Åmselen kolmoismurhasta kiiri Suomeen, niin medialla riitti seurattavaa niin Åmselen kolmoismurhaajien seurannassa, kuin vankikarkureiden takaa-ajossa. Alastaron Virttaalla karkurit ryöstivät pankin maanantaina 4.7. , joten jännitysnäytelmä sai saman tien lisää boostia.

Pakoja seurattiin – kuten silloin oli tapana sanoa; “henkeä pidätellen”. Ruotsin poliisi teki saartorenkaita ja lupaukset ”tästä ei mennä läpi, kiinni jäävät”, osoittautuivat yksi toisensa jälkeen pelkiksi puheiksi, pariskunnan milloin uidessa tai soutaessa järven poikki näyttäen poliiseille ”pitkää nenää” ja Kakolan karkureiden pysytellessä piilossa Tukholmassa.

Ruotsista Valjakkala ja Routalammi onnistuivat pääsemään Tanskan puolelle. Veneellä! Tai sitten salmen ylittävillä lautoilla, sillä matkustajavalvonta oli tuolloinkin ihan olematonta.

Lopulta kaikki olikin jopa ihan liiankin yksinkertaista. 10.7. Valjakkala ja Routalammi turvautuivat julkiseen liikenteeseen ja junan konduktööri tunnisti heidät. Odensen asemalla olikin sitten viranomaisten vastaanottokomitea ja murhasta epäillyt tavoitettiin.

Kuulusteluissa Valjakkala kaatoi kaiken Routalammin niskoille; ”Maritalla oli se haulikkokassi. Ja sitä minä olen katunut, etten kantanut sitä kassia”.
-IL 6.9.1988.

”Ne näyttivät huvittavilta polvillaan”
-Rikosposti 10/1988 artikkelissa, jossa käytiin oikeutta kolmoismurhasta.

Kakolan karkurit saatiin kiinni elokuussa ja toimitettiin Suomeen. Ruotsissa voitiin taas kerran todeta; En jävla finne igen. Heistä on oma ketjunsa täällä https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=2&t=639

Elinkaudeksi ja kahdeksi vuodeksi
Oikeutta käytiin nopeasti, mutta ruotsalaisella pieteetillä. Valjakkala todettiin syylliseksi mm. kolmeen murhaan. 21.4.1989 Norrlannin hovioikeus antoi Valjakkalalle tuomion; elinkautinen vankeus sekä ikuinen kielto saapua Ruotsiin.

Routalammi sai kahden vuoden tuomion avunannosta törkeään pahoinpitelyyn sekä kiellon saapua Ruotsiin vuoteen 1997 saakka. Ensikertalaisena Routalammi istui tuomiosta puolet ja tuo puoletkin katsottiin jo lähes sovitetuksi tutkintavankeudessa. Hän vapautui 11.7.1989.
-Myöhemmin Routalammi antoi haastatteluja medialle silloin tällöin kertoen Åmselen tapauksen tavallaan seuraavan häntä koko loppuikänsä.

Valjakkala siirrettiin suorittamaan – siis kärsimään – rangaistustaan Suomeen kesällä 1989.

Luvattomasti vapauteen yrittäen – joskus jopa päästen
Mikkeli: Vangin karkaaminen. Ajankohta on ollut ennen kuin Valjakkala täytti 20 vuotta, ehken vuonna 1984.

Vankimielisairaala kesäkuu 1985: Valjakkala oli tuotu sinne hoitoon, jossa piti selvittää mielentilatutkimuksen tarpeellisuutta.

Uumajan vankila kesäkuun alku 1989: Valjakkalan Göteborgissa asunut suomalaismorsian yritti salakuljettaa aseen Uumajan vankilaan ja auttaa sulhastaan pakenemaan. Pako jäi yrityksen asteelle.
Toinen huhu samasta aiheesta kertoo, että kyseessä oli lähellä Västeråsia asunut 25-vuotias nainen. Hän oli varastanut metsästyskiväärin. Valjakkala kielsi tienneensä asiasta mitään. ”Kuinka kehtaattekin epäillä”.

Riihimäen vankila 1991: Valjakkala yritti karata vankitoverinsa Jari Judinin kanssa. Lopulta heidät löydettiin vankilan sisäpihalta lumihangesta kyykistelemästä koukullisen köyden kera.

Riihimäen vankila 28.4.1994: Kesken englannintunnin Valjakkala veti esiin television sisällä hänelle toimitetun käsiaseen, uhkasi sillä opettajaa ja tämä panttivankinaan pakotti vartijat avaamaan vankilan portit. Matkaan lähdettiin opettajan Talbot-merkkisellä autolla.
Ilo vapaudesta oli lyhytaikainen, sillä Valjakkala tavoitettiin kolmen tunnin kuluttua metsätieltä Janakkalan Saloisista. Panttivanki oli vahingoittumaton.
– Tämä reissu toi ek:n päälle 3 vuotta 6 kuukautta lisää lusittavaa – toisin sanoen ek:sta ei heti ensimmäisellä, eikä toisellakaan armonanomuksella vapauduta.

Turun vankila 15.4.1997: Valjakkala yritti vankitoverinsa kanssa pakoon vankilan työosastolta. Kommandopipoihin sonnustautuneet vangit kiipesivät vankilan katolle mukanaan itsetekoinen haulikko sekä talja. Hanke kuitenkin kilpistyi vartijoiden tekemään havaintoon

Pyhäselän vankila toukokuu 2002: Valjakkala ja vihitty vaimonsa Minna-Maria Huttunen jäivät palaamatta lomaltaan. Syynä oli kuuleman mukaan se, että Pyhäselässä he saivat lusia samassa vankilassa, mutta Minnalle oli vastoin lupauksia hankittu siirto toiseen vankilaan ja se olisi toteutunut toukokuun aikana.
– Kajaanista he anastivat Volvon ja sen jälkeen Lapissa Opelin ja jollain ilveellä pääsivät Ruotsin puolelle. Siellä he varastivat Mercedeksen, jolla ajoivat poliisin tiesulkuun lähellä Piteån kaupunkia 14.5.

Edessä oli palautus Suomeen jatkamaan vankeuden suorittamista.

Sukevan vankila 19.3.2004: Valjakkala kiipesi 24-vuotiaan vankitoverinsa kanssa yli vankilan 4,5 metrisen muurin. Heidät tavoitettiin kolmensadan metrin pakomatkan jälkeen.

Haminan työsiirtola 27.11.2006: Iltatoimien jälkeen Valjakkala poistui yksikerroksisen kasarmin ikkunasta ja ylitti alueen puolimetrisen aidan. Hänet tavoitettiin 30.11. Helsingin Maunulasta Koivikkotien varreella sijaitsevasta asunnosta. Seuranaan oli naishenkilö.
– Helsinkiin Valjakkala oli päässyt anastettuaan vanhan Nissanin läheltä työsiirtolaa.

Valvottu koevapaus toukokuu 2008: Oli vuorokauden tavoittamattomissa ja jäi kiinni Inarissa.

Keravan avovankila 2011: Työpaikkana ollut kasvihuone oli myös se mistä hän poistui heti nimenhuudon jälkeen. Hänet löydettiin viikon kuluttua paosta Helsingin Vallilasta.

Jokelan vankilan suljettu osasto 18.11.2015: Valjakkala oli saanut poistumisluvan vankilan ulkopuoliselle kurssille osallistumista varten. Hän jätti palaamatta vankilaan. Tällä kertaa pakoreissu kesti pidempään, sillä hänet tavoitettiin 20.12.2015 Helsingin Hämeentiellä sijaitsevan asunnon ullakolta.

2022: Jäi palaamatta poistumislomalta, löytyi nopeasti.

Keravan avovankila 24.10.2022: Valjakkala poistui luvatta ja hänet tavoitettiin seuraavana päivänä Helsingin Mellunmäestä.

Nimileikkiä – monena mies eläessään
Tässä artikkelissa on käytetty nimeä Juha Valjakkala riippumatta siitä millä nimellä hänet on julkisuudessa milloinkin tunnettu. Nimen vaihtaminen on ollut hänelle eräänlaista leikkiä, mihin hänellä on toki ollut täysi oikeus. Ehkä tarkoituksena on ollut aie aloittaa uusi elämä uudella nimellä, ehkä on tuntunut siltä, että ”olis kivaa kun nimeni olisi…”

Valjakkala oli siis ensin Juha-Veikko, mutta hänet tunnettiin nimellä Juha Valjakkala. Liekö tuo viivaVeikko sitten jäänyt ihan oikeastikin pois?

Vuoden 1988 uutisessa mainittiin myös, että
”Juha Valjakkala, entinen Konsti, entinen Karpolehto”
-IL 6.9.1988-

Oliko hän siis ihan ensimmäiseksi Juha-Veikko Karpolehto? Kuolinpäivänään hänet tunnettiin nimellä Nikita Bergenström.

Muita nimiään olivat Nikita Joakim Fouganthine, Aslak Valdemar Ahonen, Aslak Valdemar Valjakkala ja Nikita Valjakkala

Avioon ja eroon – useasti

Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto. Avioliiton osapuolia kutsutaan aviopuolisoiksi eli puolisoiksi.

Ihmisen ikävä toisen luo. Vaihtelua vankilan arkeen se tuo. On tapaamisoikeus ja siviilissä on joku joka jaksaa odottaa. Valjakkala oli naisten mies. Sellainen, jolla kävi flaksi.

Jo Uumajan vankilassa ollessaan Valjakkala sai naisilta runsaasti fanipostia. Muun muassa 16-vuotias Victoria Larson kuvitteli, että hänellä ja Juhalla on jotain yhteistä. Postinjakaja kantoi selkä vääränä Victorian suudelmilla sinetöityjä kirjeitä joissa vannottiin rakkautta. Juha vastasi niihin ja Victoria kuvitteli, että ”ihmiset tekevät rikoksia aina jostakin syystä ja ajattelin että he tarvitsevat hoivaa ja apua”. Oikeudenkäyntiä seuraamaan tullut Victoria pettyi Juhan kylmään olemukseen ja kiinnostuksensa lopahti.

Naimisiin Valjakkala ehti ainakin seitsemän kertaa. Ensimmäinen vihkiminen tapahtui Kakolan temppelissä, jolloin nuori Christina sanoi tahdon. Liitto päättyi lyhyeen.

Toinen liitto alkoi helmikuussa 1997, jolloin Jaana Turunen lupasi ikuista rakkautta. He olivat tutustuneet jo vuonna 1985 Oulussa. ”Oltiin vähän aikaa yksissä, sitten Aslak häipyi omille teilleen. Syksyllä 1986 tavattiin taas ja siitä se Janitakin sai alkunsa”.
– Tämän, vuonna 1998 annetun haastattelun mukaan Valjakkalalla on kesällä 1987 syntynyt lapsi. Kihloihin he menivät kesällä 1996 ja avioituivat 13.2.1997. Neidistä tuli rouva Janette Valjakkala.

”Tieto siitä, että olen tyttölapsen isä oli minulle melkoinen paukku, mutta miellyttävä’ sellainen, Aslak Valjakkala sanoo Turun keskusvankilassa, eli Kakolassa”
-Rikoslehti 2/1998.

Riitaisa avioliitto päättyi eroon. Kuten päättyy runsaat 10 000 muutakin avioliittoa joka vuosi.
– Ehkä paremmin kuin Valjakkalan vaimona, hänet tunnettiin pystyryöstäjänä ja rikollisten kiertopalkintovaimona sekä myöhemmin nimellä Janette Jokela.

Marraskuussa 1999 vaimoksi vihittiin ruotsalainen Barbro Fouganthine. Tästä avioliiton kautta tulleesta sukunimestä Fouganthinen suku raivosi mediassa ja vaati Valjakkalaa luopumaan sukunimestä. Tuloksetta. Vaihtoi toki sukunimensä, mutta vuosia myöhemmin.

Vuonna 2002 myötä- ja vastamäkeä kanssaan kokemaan valikoitui 26-vuotias Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Minna-Maria Huttunen.

Vuoteen 2002 mennessä hänellä oli ollut viisi avioliittoa. Sen jälkeen siis ainakin kaksi.

Seitsemännen kerran Valjakkala meni naimisiin 10.5.2008. Sydämen valittu oli tällä kertaa Alexandra.

Sekin liitto päättyi sittemmin eroon.

Muutamien morsmaikkujen nimet jäivät toistaiseksi löytymättä.

Tie tulevaisuuteen on edessäin…

Palataan vuoden 1989 tunnelmiin:

Valjakkala oli varma, että hovioikeus vapauttaa hänet ja tuomitsee murhista Marita Routalammen, joten tuolloin 23-vuotiaalla Juha-Veikolla oli haaveita – kuten kellä tahansa meistä.
…
Mutta vapauduttuani en aio elää mitään tavallisen Virtasen elämää.
Heti varastamaan taas?
Ei, ei nyt sentään.. Enköhän pidä pienen tauon. Aion johonkin Pohjoismaiden ulkopuolelle, katsella vähän Eurooppaa.
Millä aiot elää?
En ainakaan töitä tekemällä. Muuta en sano.
-IL 6.9.1988

Vapautumiseen menikin sitten 21 vuotta. Hän vapautui 2.2.2009, 44-vuotiaana. Koevapaus oli alkanut kuitenkin jo joulukuussa 2007. Kolmoismurha oli lain mukaan sovitettu.

Edessä oli vapaus. Siviilielämä ei kuitenkaan ollut aina suotuisa. Ei, vaikka ei tarvinnut tehdä töitä, sillä kyllä Kela omistaan huolen pitää.

Vankila-aikaiset opiskelunsa valuivat lopulta kuin vesi hanhen selästä. Ehkä Valjakkala oppi jotain, mutta hän ei käyttänyt oppimaansa itsensä saati yhteiskunnan hyväksi.
”Pohjiakin jo oli, sillä 1990-luvun puolivälissä Valjakkala suoritti hyvin arvosanoin ylioppilastutkinnon turkulaisessa Juhana Herttuan lukiossa.
-Luen Jyväskylän yliopiston alaisuudessa psykologiaa, sosiologiaa ja filofiaa. Olen suorittanut jo psykologisessa abrobaturin ja nyt on tähtäimessä cum laude. Takana on jo 40 opintoviikkoa, kandidaatin tutkintoonhan vaaditaan kaikkiaan 120 opintoviikkoa.
-Tähtäimessä on maisterin paperit eli siihen vaaditaan 120 opintoviikon jälkeen vielä lopputyö eli niin sanottu gradu”.
-Alibi 6/2002.

Joulukuussa 2009 tuli turpiin niin että tärähti.

Ja joskus jäi ryyppy päälle oikein kunnolla, eikä kauhua sekä pelkoa aikoinaan herättänyttä kolmoissurmaajaa ollut enää tunnistaa

Kohu-uutinen saatiin kun YLE:n Perjantai -ohjelma sai marraskuussa 2018 vieraakseen suoraan lähetykseen Juha Valjakkalan

Pääsyään ohjelmaan kritisoitiin. Linkki uutiseen https://yle.fi/a/3-10512558 ja linkki ohjelmaan https://areena.yle.fi/1-4247857

Ek:sta vapautumisensa jälkeen Valjakkala – tai millä nimellä milloin nyt olikin – oli vankilassa useita kertoja. Viimeiset maalliset tuomiot olivat vuoden 2020 rötösvyyhti, josta tuli tuomio yhdeksästä eri rikoksesta.

Viimeinen vankilareissu kesti 35 vuorokautta. Tuomio tuli ravintolan oven rikkomisesta Helsingin Malmilla – piti saada viinaa. Tämä tuomio oli sovitettu lokakuussa 2022.

Lähtö
Åmselen murhista vapautumisen jälkeen kului 14 vuotta ja 23 vuorokautta kun kuolema tavoitti Valjakkalan. Kuolinsyytä voidaan vain arvailla, mutta ykkösvaihtoehtona on elimistön rappeutuminen runsaan alkoholinkäytön, kuin tietysti myös muiden päihteiden käytön seurauksena.

Iltasanomissa 1.3. olleen uutisen mukaan Valjakkala asui Helsingissä Vaasankadulla sijaitsevassa 25 neliön yksiössä ainakin viime vuoden kesäkuussa. Häneltä oli jäänyt vuokrat maksamatta ja oli saanut valituksia häirinnästä. Vuokranantaja olikin jo hakemassa häätöä.

Vaasankadun asuntoa aikaisemmin hän asui kerrostaloasunnossa Helsingin Urheilukadulla. Pari vuotta sitten hän oli saanut häädön Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n asunnosta.

Erään tiedon mukaan Valjakkala poisti Facebook-tilinsä vain pari päivää ennen kuolemaansa. Aavistiko hän, että on lähtö lähellä? Pelkäsikö hän kuolemaa?

Lukemattomat ovat ne etusivut, joita on komistanut Juha Valjakkala. Monet iltapäivä- ja rikoslehdet ovat saaneet jutuillaan Valjakkalasta myyntituloja – kuten sai tuloja myös Valjakkala ottaessaan yhteyttä kun on tullut tarve kertoa ja ehkä jopa kerskua jutuillaan. Kynnys uutisoida hänestä ja tekemistään oli hyvin matalalla. Valjakkala oli eräänlainen rikosmaailman Matti Nykänen. Ilman kolmoismurhaa hän olisi todennäköisesti pysynyt pikkurikollisena, jonka nimi olisi ollut lehtien uutisissa kerran tai pari. Ja vaimorintamallakin olisi ollut hiljaisempaa.

Liekö tulevissa hautajaisissaan surevia ex-vaimoja useampikin?

Eläväksi kuvaksi

Vuonna 1991 kolmoissurmasta tehtiin elokuva Il Capitano. Sen ohjasi ruotsalainen Jan Troell. Pääosissa olivat Antti Reini ja Maria Heiskanen.