Kuumaverisesti Sinun!

Painajainen 25 vuoden takaa

Vuoden 1992 joulua vietettiin eräässä lahtelaiskodissa kauhun ja pelonsekaisissa tunnelmissa. Vanhempien 20-vuotias tytär oli ollut kateissa jo lokakuusta lähtien. Heidän pahin pelkonsa ja aavistuksensa olivat käymässä toteen; vaikka pienen pientä toivoa oli, niin se jäytävä tunne vain voimistui, että he eivät enää koskaan tulisi näkemään lastaan.

Tuo lapsi oli Lahdessa 7. helmikuuta 1972 syntynyt Sari Maarit Sinisalo.

10.2.1962 syntynyt marokkolainen Ayoub El Yaakoub oli muuttanut rakkauden perässä Suomeen, asettuen Kouvolaan asumaan. Solmimansa avioliitto ei kuitenkaan onnistunut, vaan pian oli edessä ero.

Toki El Yaakoubilla oli ammatti; kokki, mutta jostain syystä sen alan töitä ei ollut tarjolla ja hän joutui elättämään perheensä – kaksi lastakin oli jo siunaantunut – työttömyyskorvauksilla.
Avioliitto oli päättynyt ja sen myötä päättyisi mahdollisesti myös lupa asua Suomessa. Pitäisi keksiä jotain… Etsiä uusi nainen!

Kohtalokas tapaaminen 

El Yaakoub ei suinkaan ollut Suomessa yksinäinen. Hänellä oli sukulaisia ja tuttavia Lahdessa. Siellä asui tuolloin myös Sari Sinisalo.

Kesällä 1991 Sari Sinisalo oli viettämässä iltaa eräässä nuorison suosimassa ravintolassa. Siellä hän tapasi 29-vuotiaan Ayoub El Yaakoub – nimisen henkilön. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä – ainakin Sarin puolelta.

El Yaakoub asui sukulaistensa ja tuttaviensa luona Lahdessa, mutta jonkin ajan kuluttua hän muutti Sarin ja tämän vanhempien luokse. Vaikka vävykokelas oli auttavainen ja touhusi keittiössä ahkeraan, niin vanhemmat suhtautuivat häneen epäluuloisesti: ”Iloinen Sari oli jotenkin vaisun oloinen, kun El Yaakoub oli paikalla”. ”Hänessä on vain kaksi hyvää ominaisuutta; hän ei polta eikä juo”.

Avoliiton autuus

Sari Sinisalo sai opiskelupaikan Hämeenlinnan Sosiaalialan oppilaitoksesta, joten syyskuun alussa 1992 oli edessä muutto. Hän ja El Yaakoub saivat asunnon Nummen kaupunginosasta, osoitteesta Haratie 6 B. Nyt he olivat avopari.

Haratie 6:n pihaa vuodelta 1992.

Haratie 4-6 vuonna 2009.

Oliko jompikumpi sitten mustasukkainen, vai oliko kyseessä vain eri kulttuurien yhteensovittamisesta syntynyttä kitkaa, mutta asunnosta kuului usein riitelyn ääniä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 25. lokakuuta – vain alle kaksi kuukautta yhteen muuttamisesta, klo 02:30 aikaan asunnosta kuului huutoja; ”hullu, hullu, lopeta hullu”! Sen jälkeen kuului kolahdus ja tuli hiljaista. Ääniin eivät naapurit reagoineet, mutta myöhemmin kysyttäessä ne kyllä muistettiin.

Joku kuitenkin näki, kun El Yaakoub tuli asunnosta ulos, otti parkkipaikalta Sarin beigenvärisen, punaisella kylkiraidalla varustetun, Ford Fiestan, HOH-227 ja poistui jonnekin. Autosta saatiin silminnäkijähavainto samalta yöltä Lahdesta. El Yaakoub oli kenties suunnannut sukulaisten luokse ja ollut siellä pari päivää.

Sari katoaa

Tiistaina 27. päivä hän oli palannut asunnolle ja poistunut sieltä saman päivän aikana kantaen mukanaan isoa matkalaukkua. Laukun arvoitusta on pohdittu, mutta todennäköisesti Sari on surmattu 25.10. yöllä ja ollut asunnossa aina tuohon 27.10 saakka, jolloin se “suuri rakkaus” on sullonut pienikokoisen, vain 153 senttiä pitkän Sarin ruumiin laukkuun ja vienyt autoon.

El Yaakoub on mahdollisesti saanut apua ruumiin kuljettamiseen sukulaisiltaan. Nämä eivät kuitenkaan koskaan kertoneet asiasta poliisille.

27. päivän iltana El Yaakoub soitti Sarin vanhemmille ja kovasti huolestuneen kuuloisena kysyi, onko heillä tietoa missä Sari on?

Vanhemmat huolestuivat. He lähtivät heti seuraavana päivänä Hämeenlinnaan ja käymään asunnolla. Asunnolle saavuttuaan he huomaavat, että se on poikkeuksellisen siisti ja siellä oli vain ylimielisen oloinen El Yaakoub, joka kertoi, ettei hän tiedä missä Sari on. ”Etsikää tytärtänne ruotsinlaivalta tai Helsingin hotelleista, mutta täällä hän ei ole”.

Huoli kasvoi; onko lapsellemme tapahtunut jotain kauheaa? Isä teki jo saman päivän aikana, 28.10. katoamisilmoituksen Hämeenlinnan poliisille.

Poliisi tavoitti El Yaakoubin, joka edelleen kielsi tietävänsä avokkaansa olinpaikkaa. Naapurien kautta saadun tiedon yöllisestä huudosta El Yaakoub kielsi ja sanoi, ettei ole koskaan pahoinpidellyt Saria. Pankkitietoja tutkittiin. Sarin tilillä ollut 30 000 markkaa oli poissa – toki rahaa kuluu elämiseenkin, mutta ei kait noin runsaasti parissa kuukaudessa…

Kävi myös ilmi, että Sarin tililtä oli yritetty nostaa 25. päivän yönä klo 3:20 kaksituhatta markkaa ja klo 03:22 sata markkaa. Nostot olivat epäonnistuneet, koska laiteyhteys oli tuolloin sattumalta ollut poikki tilipankkiin. Tämän jälkeen El Yaakoub oli nostanut omalta tililtään klo 3:23 kaksituhatta markkaa ja klo 3:24 kolmesataa markkaa. El Yaakoubin mukaan hän oli automaatilla tuolloin yksin ja hän myös kertoi, että hänellä on Sarin lupa käyttää myös tämän kortteja.

Tuo pankkiautomaatti sijaitsi noin kilometrin päässä Haratien asunnolta.

Helsingin Sanomat 13.11.1992.

Iltasanomat 14.11.1992.

Syytä epäillä

Vanhempien kertomusten, ja El Yaakoubin epäjohdonmukaisten kertomusten, perusteella Sarin katoamisessa oli syytä epäillä henkirikosta. Sarin ystävät kertoivat El Yaakoubin pahoinpidelleen Saria ja, että tämän vuoksi Sari oli käynyt Kanta-Hämeen keskussairaalassa nenään ja takaraivoon tulleiden vammojen takia.

Sarin passi ja muut henkilökohtaiset tavarat olivat asunnolla. Mikään ei viitannut siihen, että hän olisi yhtäkkiä saanut päähänpiston lähteä matkalle.

Poliisi tutki Haratien talojen roskalaatikot sekä asunto-osakeyhtiön käyttämän kaatopaikan, sekä suoritti maasto- sekä vesistötutkimuksia Hämeenlinnan lähellä.

Haratien roskalavat tutkittiin huolella.

El Yaakoub pidätettiin. Hän esiintyi pöyhkeästi ja kielsi tietävänsä Sarin katoamisesta yhtään mitään ja oli aivan ymmällä, että mihin Sari on kadonnut. Minkäänlaista selitystä hän ei halunnut antaa. Selliin hän halusi Koraanin luettavakseen. Uusissa kuulusteluissa El Yaakoub saatiin kiinni valheista, mutta niihin hän suhtautui kepeästi; ”teille vääräuskoisille voin puhua mitä vain. Olen tilivelvollinen vain Allahille”, mies perusteli ajatuksiaan.

Poliisi esitti vangitsemispyynnön Hämeenlinnan raastuvanoikeudelle, mutta pyyntö evättiin; lisää todisteita tarvitaan.

Kuulusteluissa kävi myös kaksi El Yaakoubin ulkomaalaista kaveria, mutta heidät päästettiin kuulustelujen jälkeen vapaaksi. Kukaan ei tuntunut tietävän Sarin kohtalosta yhtään mitään.
Naapurien näkemä isokokoinen matkalaukku löydettiin. Se, kuten koko asunto käytiin huolellisesti läpi – mikään ei kuitenkaan viitannut henkirikokseen.
Oliko laukku sama, vaiko tarkoituksella hankittu samanlainen?

12. marraskuuta 1992 rikostutkijat uskovat saaneensa tarpeeksi näyttöä vangitsemiseen ja vangitsemispyyntö uusitaan. Samoin tuloksin; näyttö ei edelleenkään riitä.

”Näyttö ei riitä”

Tämä päätös sai aikaan voimakasta kritiikkiä.

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden puheenjohtaja Kauko Lehtonen totesi lehdistölle, että koska; ”ruumista ei ole löytynyt, asunnossa ei ole verijälkiä ja saattaa olla, että neiti Sinisalo on lähtenyt vapaaehtoiselle lomamatkalle, niin edellytyksiä vangitsemiselle ei ole”. Lisäksi herra oikeuden puheenjohtajan mielestä katoamisesta oli kulunut vielä liian vähän aikaa ja että epäilty kiistää kaiken jyrkästi.

El Yaakoub kiitti ja poistui Lahteen sukulaistensa luokse.

Poliisi ei kuitenkaan luovuttanut, vaan 7. joulukuuta he menivät Lahteen tarkoituksena kuulla El Yaakoubia vielä kerran. Miestä ei kuitenkaan tavoitettu. Kukaan ei tiennyt – tai ollut tietävinään – missä hän on.

Iltalehti 15.12.1992.

Pahin mahdollinen käy toteen

Tulee joulu ja saapuu vuodenvaihde.

Torstaina 31.12. eräs padasjokelainen nainen on iltalenkillä kotitalonsa lähettyvillä Nyystölässä, silloisen nelostien lähellä. Hän huomaa metsikössä mustan muovisäkin. Uteliaisuuttaan hän avaa säkkiä ja luulee näkemäänsä ensin mallinukeksi…

Poliisi saapuu paikalle. Selviää, että säkissä on 20-vuotiaan Sari Sinisalon ruumis. Rikostutkimus on nyt nollapisteessä. Tästä lähdetään. Tarkemmissa tutkimuksissa käy ilmi, että ruumiissa on jälkiä pahoinpitelystä.

Sarin kotoa Haratieltä on ruumiin löytöpaikkaan noin 75 kilometriä.

Reitti Haratieltä Nyystölään. Ajoiko El Yaakoub suorinta tietä, vai kävikö hän Lahdessa hakemassa tuttavansa mukaan? Valikoituiko Nyystölä sattumalta paikaksi missä säkki heitettiin metsikköön?
Kartta googlemaps.

Iltalehti 7.1.1993. Ruumiin löytymisestä uutisoitiin  etusivulla

Nyt oli edessä raskas ilmoitus; vanhemmille pitää kertoa, että heidän tyttärensä on löytynyt surmattuna. Se heikkona lepattanut toivonliekki sammui lopullisesti.

Tieto ruumiin löytymisestä halutaan salata medialta, ettei epäilty mahdollisesti poistu maasta. Tieto vuotaa kuitenkin lehdistölle – mutta vahinko oli ehtinyt tapahtua jo aiemmin.

Haku päälle

7. tammikuuta 1993 Hämeenlinnan raastuvanoikeus julisti marokkolaisen Ayoub El Yaakoubin vangituksi poissaolevana. Liki kaksi kuukautta aiemmin samainen oikeus oli vähätellyt poliisin tietoja.

Tutkinnassa alun alkaen mukana ollut rikosylikonstaapeli Reijo Halonen koki, että rikostutkijat joutuivat eräänlaiseen pellen asemaan. Oikeus ei jostain syytä ymmärtänyt, että vangitsemismääräyksessä ei ollut kyse syyllisyyden osoittamisesta, vaan siitä, että näyttö rikoksesta on ja epäilty olisi vangittava tutkinnallisista syistä.
Halonen kertoo, että ”tuli jonkin verran kiristeltyä hampaita siinä vaiheessa, kun oikeus suorastaan tyrkytti epäilylle tilaisuutta poistua maasta”.

Helsingin Sanomat 8.1.1993.

Hämeenlinnan rikospoliisi selvitti tutkimuksissaan, että viimeiset havainnot El Yaakoubista olivat joulukuun alkupuolelta Lahdesta. Selvisi myös, että El Yaakoub oli poistunut Suomesta Tukholmaan. Saapunut sinne 5.12. ja lentänyt sieltä Kairoon, Egyptiin. Siellä hänet pidätettiin ilmeisesti viisumiongelmien takia. Lentolippunsa paluuosan hän oli hävittänyt siinä toivossa, että häntä ei palautettaisi Tukholmaan. Egyptistä El Yaakoub lennätettiin tiistaina 8.12. Marokkoon. Jäljet päättyivät Casablancaan.

Helsingin Sanomat 29.4.1993.

Epävirallisen tiedon mukaan Marokon poliisi pidätti, Suomen poliisin pyynnöstä, El Yaakoubin ja jossain vaiheessa eläteltiin jopa toivoa siitä, että hänet palautetaan Suomeen selvittelemään avovaimonsa surmaan liittyviä seikkoja.

Toive oli hauras ja lopulta se mureni kokonaan. Marokko ei luovuta kansalaisiaan muualle tuomittaviksi.

El Yaakoub on edelleen kansainvälisesti Interpolin etsintäkuuluttama ja hänen uskotaan elävän eteläisessä Euroopassa. Häntä epäillään murhasta.

Iltasanomat 24.5.2011.

Sari Sinisalon surmaaja pääsi rangaistuksetta. Suomalaisia pidettiin pilkkanaan.

Mutta miksi Sari surmattiin? Oliko “tulisieluinen” – kuten Sarin vanhemmat El Yaakoubista sanoivat – sairaalloisen mustasukkainen. Koituiko hyväuskoisuus Sarin kohtaloksi? Kuvitteliko hän voivansa muuttaa El Yaakoubin tapoja? Miksi hän ei lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta vielä kun se oli mahdollista – vai oliko se enää mahdollista?

Toisaalta; El Yaakoubia ei ole tuomittu Sarin surmasta ja ilman tuomiota hän on yhtä vähän surmaaja kuin kukaan muukaan.

Sarin katoaminen ja surma oli tietysti esillä myös rikoslehdissä; Rikospostin mukaan Sari oli ottanut yhteyttä jopa selvännäkijään kysyäkseen kannattaako hänen jatkaa suhdettaan El Yaakoubin kanssa.

Keskustelua aiheesta

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

``