Murha.info

24/05/2021

Viking Sally -murhan ja murhayrityksen oikeudenkäynti 24.5. – 30.6.2021: Näyttö ei riittänyt – syytteet kaatuivat

Päivitetty 25.05. klo 11:04, 26.5. klo 10:45, 15.6. klo 11:15 ja 2.7. klo 10:40

Poliisi turvautui Viking Sallyn henkirikoksen tutkinnassa 34 vuotta sitten tutkintakeinoon, joka vuonna 1987 oli harvinainen: Rikospaikka ja sen ympäristö kuvattiin videolle.

Yle oli saanut harvinaisen videon haltuunsa tietopyynnöllä. Kyseinen video on kirjallisena todisteena oikeudenkäynnissä, jossa tanskalaismiestä syytetään murhasta ja murhan yrityksestä.

Videolla myös viitataan syytettyyn. Hän oli tuolloin partiopoika, jota pidettiin todistajana ja vakavasti loukkaantuneen saksalaisparin löytäjänä.
Video on nähtävillä: https://yle.fi/uutiset/3-11973182

Pöytäkirjan mukaan rikospaikalta taltioitiin muun muassa kuituja, sormenjälkiä, jalkineenjälkiä ja verinen kämmenenjälki. Tuota jälkeä verrattiin lukuisiin rikospaikalla käyneisiin, ja ilmeisesti lähes kaikkiin Viking Sallyn matkustajiin ja miehistön jäseniin. Se ei sopinut kehenkään heistä.

Oikeus antoi päätöksen 30. kesäkuuta ja sen mukaan yksiselitteistä ja sitovaa näyttöä tanskalaismiestä, Herman Himleä, vastaan ei ole, joten syytteet kaatuivat.

Uhrien omaiset aikovat valittaa hovioikeuteen. “Pääpaino tulee olemaan hyödyntämiskiellon kumoamisessa”, kertoi uhrien omaisten asianajana toiminut Timo Engels.

Kuva poliisi, kuvankäsittely Ilkka Kemppainen/Yle.
“Poika oli tässä”. Laivan järjestysmies Raimo Wahlsten kertoo poliisille havainnoistaan. Kuvakaappaus poliisin videolta.
Kuva Birger A. Andersen.
Epäilty saapui oikeuteen kepein mielin, liituraitapuvussa.

Vastaaja saapui murhaoikeudenkäyntiin vapaana miehenä Tanskasta.

Puolustuksen mukaan “tässä pääkäsittelyssä ei ole kyse siitä, kuka on tekijä, vaan siitä, että päämieheni ei ole tekijä”.

Syytetty sai heti alussa erävoiton, koska hän oli ollut poliisin kuulustelussa ilman avustajaa, eikä hänelle ollut väitetysti kerrottu oikeuksistaan tarpeeksi perinpohjaisesti. Osa kuulusteluista määrättiin hyödyntämiskieltoon ja se voi horjuttaa syyttäjien näyttöä paljonkin.

Ensimmäisen päivän aikana ilmeni mm. että tekoväline on on ollut kuonavasara. Se on hitsausjäämien poistoon käytettävä esine, jonka toinen pää on piikkimäinen.

Selvisi myös se, että partiopoika oli epäiltynä ensimmäisen kerran jo lokakuussa 1987, vajaat kolme kuukautta surmien jälkeen. Partioseurueen johtaja kertoi poliisille kiinnittäneensä huomiota siihen, että partiopoika ei ollut moksiskaan saamastaan huomiosta vaan päinvastoin halusi antaa haastatteluja myös lehdistölle. – Siinä huomio kiinnittyy muun muassa partiopojan tarkkoihin kertomuksiin rikoksen tekotavasta.

Klaus Schelkle ja Thomas Schmid Viking Sally-laivalla sen lähdettyä Tukholmasta. Kuva poliisi.

Tämä johti siihen, että poliisi piti tutkinnan alussa ainakin jossain määrin mahdollisena myös sitä, että partiopoika olisi rikoksen tekijä. Virallisesti Suomen poliisin rikosepäily liittyi siihen, että partiolainen olisi liikkunut laivalla surmayönä etsimässä jotakin varastettavaa.

Tutkinta sai vauhtia vuonna 2015, kun Tanskan poliisi otti yhteyttä Suomen poliisiin ja kertoi erään tanskalaisen rikollisen lähettämistä viesteistä. Pian kävi ilmi, että kyseessä oli sama tanskalainen, jota oli kuultu alkututkinnassa pääasiassa todistajana.

Tanskalaismies oli uhkaillut vaimoaan muun muassa kertomalla, että hän on murhannut ihmisiä. Mies kertoi vaimolle, että on ylpeä siitä, että oli tehnyt murhan jäämättä kiinni

Turun poliisissa miehen viesteistä ja puheista kiinnostuttiin. Tammikuussa 2016 tanskalaispoliisit kuulustelivat virka-apupyynnön perusteella miestä tämän kotona. Miehelle ilmoitettiin, että häntä epäillään henkirikoksesta Viking Sally -laivalla.

Jo yli 50 vuoden ikään ehtinyt entinen partiopoika oli kertonut Suomen poliisille, että oli löytänyt laivalta kuonavasaran. “Sillä olisi hyvä lyödä joku hengiltä ja surmaväline olisi helppo hävittää heittämällä se laidan yli mereen”.
– Epäilty kertoi, että hän teon jälkeen käydä heittämässä vasaran mereen ja palasi sitten paikalle.

Rikospaikka oli teon jäljiltä verinen. Kuva Poliisi.

Bettina Taxisille epäilty halusi kertoa, että tämän ei enää tarvitse pelätä. Hän sanoi poliisille, että naiselle voi sanoa poliisien puhuneen tänään ”oikean miehen” kanssa.
– Taxis kertoi oikeudessa, että “asetuimme makuulle, kun ilmeisesti nukahdin saman tien. Siitä hetkestä lähtien katkeaa muistini täysin – 10 päivän ajaksi. Nukahdin ja heräsin sitten myöhemmin Stuttgartissa. En pysty muistamaan mitään siltä väliltä”.

Bettina Taxis laivalla vain muutama tunti ennen karmeaa hetkeä. Kuva poliisi.

Taxis esitti oikeudessa 570 000 euron korvausvaateen syytetylle.

Mies, murhien aikaan Thomas Nielsen, kiistää olevansa syyllinen tekoon. Medialle kertomansa mukaan hän ei ole tilanteestaan lainkaan huolestunut ja on varma, että syytteet häntä vastaan hylätään.

Tiistaina vuorossa oli mm. surmapaikalla ensimmäisten joukossa olleen ruotsalaismiehen todistus, joak suoritettiin etäyhteydellä. Häneltä kysyttiin mm. siitä, missä vaiheessa hän näki tanskalaisen ensimmäisen kerran. Todistajan mukaan tanskalainen tuli paikalle pian sen jälkeen, kun he olivat löytäneet uhrit. Siitä todistaja ei ollut varma, mistä tanskalainen tuli paikalle.

Ruotsalaistodistaja kertoi kuulemisessa, että hän ei havainnut verta tanskalaisen vaatteissa silloin, kun näki tämän ensimmäisen kerran.

Jos vastaaja on henkirikoksen tekijä, hänen vaatteensa ovat oletettavasti olleet veressä. Puolustus vetoaa siihen, että kukaan ei ole nähnyt hänen vaatteitaan verisinä ennen sitä, kun hän alkoi auttaa uhreja. Syyttäjä tukeutuu tässä yön valaistusolosuhteisiin ja tanskalaisen partiopaidan sävyyn osoittaakseen, että veren havaitseminen on saattanut olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Etenkin tilanne huomioiden.

Ruotsalaistodistaja kertoi, että hän ei pimeässä nähnyt rikospaikalla kovinkaan paljon verta, vaikka todellisuudessa sitä oli runsaasti.

Syyttäjän kysyessä yön tapahtumista, vastaaja hermostui ja hän alkoi puhua niin tulkin kuin syytääjän kanssa yhtäaikaa, jolloin oikeudenpuheenjohtaja keskeytti tilanteen ja vaikutti kärsimättömältä.

Lopulta hän silminnähden ärsyyntyi, kun syyttäjä kysyi häneltä Seura-lehden artikkelista, joka julkaistiin 7. elokuuta 1987. Lehti oli haastatellut vastaajaa partioleirillä Sauvossa: “Kasvoja ei oltu lyöty tai potkittu eikä pahoinpitelijä minun mielestäni ollut myöskään käyttänyt veistä. Heidän kasvonsa olivat kuin sohjoa, ikään kuin niitä olisi hakattu jollain vasaran tapaisella. Heidän vartaloissaan ei näkynyt mitään haavoja. Tytöltä oli lisäksi veistetty yksi sormi irti.”

Keskiviikkoaaamuna tilanne sai uuden käänteen kun vastaajan entinen vaimo kieltäytyi todistamasta ja juuri hänen muutaman vuoden takaiseen sanomisesta koko tapaus otettiin uudestaan tutkintaan.
– Hän vetosi puheenvuorossaan terveysongelmiinsa.

Keskiviikkona on tarkoitus kuulla vielä syytetyn tuntevaa henkilöä, jolle tämä oli paljastanut tehneensä henkirikoksen.

 

Yli 30 vuotta vanha laivamurha vihdoin ratkeamassa?

30 vuotta vanha kuva ja sen isompi teksti sopivat uuden käänteen saaneeseen tutkintaan oikein hyvin. Kuva teksteineen Alibi 3/1989.

Iltalehdessä 24.7.2019 julkaistun uutisen perusteella poliisi on päässyt vuonna 1987 tapahtuneen laivamurhan ja murhan yrityksen selvittelyssä eteenpäin – jopa niin pitkälle, että tutkintaa johtava poliisi Veli-Matti Soikkeli, Lounais-Suomen poliisilaitokselta on todennut; ”Kyllä minä olen siinä uskossa, että oikeuteen asti mennään. Sellainen meillä on vakaa tarkoitus, että kun lähdetään asioissa etenemään siihen pisteeseen, että aletaan kiinniottoja tekemään, niin se ei ole enää leikkipeliä. Sitten katsotaan loppuun asti”.

Päivitys 7.12.2020 21:25:
Tutkinta on päättynyt ja syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen murhasta ja törkeästä pahoinpitelystä nyt 51-vuotiasta tanskalaismiestä vastaan.

Epäilty oli tuolloin nimellä Thomas Nielsen. Hän “löysi” uhrit laivan helikopterikannelta ja hälytti apua:

Apu -lehti julkaisi aikoinaan haastattelun uhrit löytäneestä Thomas Nielsenistä.

Myös Iltalehti oli käynyt kyselemässä uhrit löytäneen tuntemuksista.

Sauvon leirillä ikimuistoisena kesänä -87.

Nielsenin toimista laivalla on kerrottu niin ketjussa kuin tässäkin artikkelissa. Media on tänään uutisoinut tapauksesta runsaasti:

Helsingin Sanomat

mtvuutiset

Iltalehti

Mielenkiintoinen on Turun Sanomien uutinen, jossa kerrotaan, että poliisi on seurannut Thomas Nielseniä jo vuosien ajan:

Turun Sanomat

Thomas Nielsen on sittemmin syyllistynyt muutamiin ryöstöihin Tanskassa ja on vaihtanut nimeään. Hän kiistää syyllisyytensä Viking Sallyn tapahtumiin.

————————————————

Tähän mennessä julkisuudessa on ”varmana tekovälineenä” kerrottu olleen laivan varusteisiin kuuluvan palokirveen, mutta nyt asiasta on tullut poliisin kautta julkisuuteen uutta tietoa; Palokirves ei sovi aiheutettuihin vammoihin tekovälineeksi. Niitä (tallennettuja vammoja) on myöhemminkin vertailutettu asiantuntijoilla, ja on päätelty, ettei se sovi tekovälineeksi.

Tutkijoilla on käsitys tekovälineestä, mutta Soikkelin mukaan sitä ei voi ”missään nimessä” paljastaa. Soikkeli ei kommentoi, onko tekoväline poliisin hallussa”.

Tutkinta on siis hyvin mielenkiintoisessa vaiheessa ja herääkin kysymyksiä, että miten näinkin pitkälle on päästy 30 vuoden jälkeen. Onko joku tunnustanut tehneensä teon, onko joku asiasta tiennyt tullut vuosikymmenten jälkeen tunnontuskiin ja antanut ratkaisevaa tietoa, onko jonkun tai joidenkin henkilöiden kertomuksissa sen verran ristiriitaisuuksia, että heidän on täytynyt tietää ja/tai nähdä enemmän kuin mitä ovat kertoneet, onko taltioiduille kuiduille ja dna:lle  vihdoin löytynyt vastaavuuksia, (tuolloin dna-tutkinta oli vasta alkuvaiheessa), esim. epäilty tai tekijä on joutunut antamaan dna-näytteen jonkun muun – mahdollisesti aivan viime vuosina – tapahtuneen teon seurauksena ja yhteensopivuus on vihdoin löytynyt? Entä onko olemassa jokin uusi tutkintalinja, joka on  tuonut jotain oleellista esiin?

Kysymyksiä, joihin saamme toivottavasti pian vastauksia.

Poliisin tiedoista voi päätellä, että tekijä on edelleen elossa. Lisäksi voi olla, että jollain muualla henkilöllä on enemmän tietoa surmasta kuin mitä hän on kertonut ja että hän mahdollisesti tietää tekijän. Tekijän, joka tällä hetkellä on laajasti arvioituna 45-90 -vuotias.

Entä tekoväline? Jos se ei ole palokirves, niin mikä sitten? Jokin sellainen mitä laivalta on saatavilla. Vaikka raskas ja sittemmin rikottu pullo? Mielipuolen tavoin riehunut on yllättänyt uhrit täydellisesti ja onnistunut lamauttamaan heidät – vaikka he olisivatkin taistelleet raivokkaasti vastaan – useilla iskuilla. Pulloteoria ei ehkä sovi kuvioon siltä osin, että uhreja oli lyöty päähän astalolla useita kertoja ikään kuin suuren vihan ja kiihtymyksen vallassa; ”kyllä ihmisestä henki vähemmälläkin lähtee” on tutkintaa johtava poliisi maininnut. Jos ei pullo, niin laivan keittiöstä on saatavilla vaikka minkälaisia astaloita suurista veitsistä lihanuijaan. Tai tekijällä on ollut väline muassaan saapuessaan laivaan. Entä missä astalo nyt? Laivasta sitä tuskin löytyi, sillä muuten se olisi jo mainittu – ellei tietoa ole tarkoituksella pimitetty vuosikymmenten ajan.

Tapauksia tutkitaan murhana ja murhan yrityksenä.

Matkalla pohjoiseen

Viking Sally lähti Tukholmasta Turkuun maanantai-iltana 26.7.1987 kyydissä 1400 matkustajaa ja 200 miehistön jäsentä.

Inter Rail matkalla Pohjolaan olivat noin 50 muun länsisaksalaisturistin joukossa Stuttgartista kotoisin olevat 20-vuotias, 28.1.1967 syntynyt Klaus Schelkle ja 22-vuotias, 10.5.1965 syntynyt Bettina Taxis. Heidän seurueeseensa kuului kolmaskin henkilö, nuori saksalaispoika, Thomas Schmid. Heidän tarkoituksenaan oli kiertää Tanskan kautta Ruotsiin, sieltä Suomeen ja edelleen Norjan kautta Saksaan. Matkasuunnitelmat olivat muuttuneet vasta Tukholmassa – alun perin he olivat menossa Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen, mutta viime hetkellä he päättivät mennä laivalla.

Klaus Schelkle ja Bettina Taxis.

Schelkle, Taxis ja Schmid eivät olleet varanneet hyttiä matkan ajaksi, vaan päättivät, että kesäyönä tarkenee nukkua vaikka kannella. Se oli kohtalokas valinta. Jonkin ajan kuluttua Schmid sanoi, että hänen on kylmä ja että hän menee etsimään sisätiloista nukkumapaikan. Samalla Schelkle kävi hakemassa makuupussit. Sen verran Bettina muistaa Klausin sanoneen, että hakiessaan makuupusseja hän oli tavannut mukavan suomalaispojan ja vaihtaneensa tämän kanssa pari sanaa.

Tiistaiaamuna 28.7. laivan lipuessa saaristossa, meni aamuvirkku 18-vuotias tanskalainen partiopoika kahden kaverinsa kanssa katsomaan Airistoa laivan seitsemännelle kannelle noin kello 03:45. Ensisilmäyksellä näytti, että kannella ei ole ketään muita, mutta sitten yksi pojista näki kaksi ihmistä pöydän alla ja heillä kasvot veren peitossa.

Uhrit löydettiin tämän pöydän alta. Kuva IS arkisto.

Yksi nuorista lähti hälyttämään apua ja tavoitti turvallisuuspäällikkö Raimo Vahlstenin, muiden poikien jäädessä huolehtimaan uhreista. Molemmat olivat vielä hengissä. Schelkle yritti kontata kohti rappuja, mutta Bettina oli paikoillaan jotain äännähdellen. Laivalle hälytettiin helikopteri ja uhrit kiidätettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kopteri saapui sairaalaan kello 05.48 ja tuolloin lääkäri totesi Schelklen kuolleeksi. Kuolema johtui päähän kohdistuneista iskuista päähän – kallo oli rikkoontunut.

Bettina Taxis leikattiin. Operaatio kesti useita tunteja. Tajuihinsa hän ei palannut, mutta parin viikon kuluttua hänet voitiin jo siirtää kotimaahansa toipumaan. Hänelle jäi pysyvä vamma toiseen käteen ja toiseen silmään.

Samainen kopteri palasi laivalle kello 06:30 muassaan neljä poliisia. Alkoi kiireinen selvittely; laiva saapuu pian satamaan ja ihmiset pitäisi saada kontrolliin sekä hallitusti laivasta yhden oven kautta ulos. Pitäisi ehtiä järjestää sitä sun tätä.

Kun laiva saapui satamaan

Laivan saavuttua Turun satamaan alue eristettiin, matkustajat ja henkilökunta kuvattiin. Valmius dokumentointiin, tarkastuksiin ja haastatteluihin oli aivan toista luokkaa kuin vuosi aiemmin samalla laivalla sattuneen Antti Eljaalan henkirikoksen tutkinnan yhteydessä.

Jokaista matkustajaa vaadittiin todistamaan henkilöllisyytensä. Henkilöt, jotka eivät tähän heti pystyneet, ohjattiin erilliseen huoneeseen ja heidän henkilöllisyytensä todennettiin odottelun jälkeen.

HS 29.7.1987.

Kuva HS 29.7.1987.

Mutta siitä huolimatta tekijän onnistui poistua laivasta – joko Turussa tai sitten hän piiloutui ja poistui seuraavalla reissulla Maarianhaminassa tai Kapellskärissä, johon laiva Tukholman sijasta poikkeuksellisesti saapui. Kenenkään ei ole nähty hypänneen, eikä olevan poissa matkustajaluetteloon verrattuna. Surmien oletettuna tekoaikana laiva oli Ahvenanmaalla, Degerbyn yläpuolella.

Jokke ja Pera sekä pipomiehet, verinen mies ja vaatesäkki

Epäiltyjä toki oli. Eräs oudosti käyttäytynyt ja nimensä epäselvästi kertonut norjalaispariskunta oli haussa – lopulta todettiin, että heillä ei ole tapauksen kanssa mitään tekemistä. Olivat salaisella lemmenlomalla ja kaikenlainen julkisuus oli heille hyvin kiusallista.

Kaksi outo pipomiestä oli yksi haussa; englantia – myös yksinään – puhuva noin 20-35-vuotias oudosti käyttäytynyt hoikkavartaloinen ja tummahiuksinen mies, jolla sammaleenvihreä villamyssy. Kuka hän oli, saatiinko selvyys? Toinen pipomies löytyi. Hän oli saksalainen ja hänellä ei todettu olleen yhteyttä surmatyöhön.

Iltalehti syksyllä 1987.

Kuutoskannelta löydettiin nukkumasta verinen mies. Britti, joka kertomansa mukaan oli tulossa Suomeen lomalle erään pohjois-suomalaisen naisen kutsumana ja rahoittamana. Rankka juhlinta laivalla oli saanut aikaan verenvuotoa nenästä. Tutkimuksissa todettiin veren olevan hänen omaansa.

Mutta tehtiin myös pidätyksiä: Kolme nuorta pidätettiin ja heitä epäiltiin taposta sekä törkeästä pahoinpitelystä. Yksi pidätetyistä oli 25-vuotias ”kuutoskannen” britti ja kaksi muuta nuorempaa suomalaismiestä. Brittimiehen kohdalla epäilykset hälvenivät nopeasti ja hänet vapautettiin. Entä olivatko nuo pidätetyt suomalaismiehet nimeltään Jokke ja Pera? Sen nimisistä on uutisissa kaivattu tietoja.

Surmien motiiviksi epäiltiin alkuunsa huumausaineista syntynyttä kiistaa.

HS 29.7.1987

HS 30.7.1987

HS 7.11.1987

Suomen poliisi ei päässyt kuulustelemaan Bettina Taxista byrokraattisten syiden takia kuin vasta kesäkuussa 1988. Saksalaiset edellyttivät tuomioistuimen määräystä matkalle. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei sellaista kuitenkaan voitu tutkintavaiheessa antaa, koska juttu ei ollut missään oikeusistuimessa vireillä, vain ja ainoastaan tutkinnassa. Lopulta matka kuitenkin järjestyi.

HS 1.6.1988

Uhrien liikkeitä laivalla illan ja yön aikana pystyttiin kartoittamaan seurueen kolmannen henkilön taholta sekä myös heidät löytäneiden partiopoikien tietojen perusteella, sillä he olivat vaihtaneet illan aikana saksalaisnuorten kanssa muutaman sanan. Teot ovat tehdyt noin kello 03:00 – 03:30m aikaan. Silminnäkijöitä ei ole.

Outo vaatelöytö askarrutti. Pohdittiin josko siinä olisi ratkaisu surmaan. Alibi 3/1989.

Elokuussa 1987 löytyi laivojen reitin varrelta Korppoon Lilla Björnholmin edustalta merestä musta jätesäkki, jossa oli erilaisia asusteita, mm. Turussa vuosina 1985 ja 1986 myynnissä olleet kotimaiset Umberto Loofer-kengät kokoa 41. Löydön tehneet kalastajat jättivät nostamansa säkin niille sijoilleen, mutta kun sitä ei kukaan julkisesti kaivannut, niin he toimittivat löydöksensä lokakuussa 1988 Nauvon poliisilaitokselle, josta ne vietiin Turun poliisille. Heräsi ajatus säkin sisällön liittymisestä Viking Sallyn surmatyöhön. Kukaan ei edelleenkään ilmoittautunut vaatteiden ja kenkien haltijaksi, joten säkin salaisuus lienee jäänyt mysteeriksi. Kenen olivat ne työhanskat, joissa nimikirjaimet H.K. Sopiiko tälle HK:lle kengät kokoa 41?

Mallinuken yllä oleva vaatetus on akryylistä tehty punainen neulepusero (valmistettu Suomessa) ja vaaleat kangasshortsit. Oliko tämä öisen murhaajan vaatetus?

Entä mihin surmaaja sitten poistui? Laivan valvontakamerat eivät – tietenkään – toimineet. Jos jokin tässä maailmassa on melkein aina rikki, niin ne ovat laivojen valvontakamerat. Puhumattakaan siitä, että niiden tuottama kuvanlaatu on lähes tulkoot aina poikkeuksellisen heikko. Ehkä niiden valmistaminen kunnolla ei vaan jostain syystä onnistu.

Surmaajalla on täytynyt olla jonkinlainen ajatus siitä mihin hän surmatyön tehtyään poistuu. Se, että hänellä oli astalo mahdollisesti jo valmiina, kertoisi suunnitelmallisuudesta. Jos taasen ei, niin voihan teko olla spontaani ja sopiva astalo löytyi hetken hakemisen jälkeen – ehkä juurikin joltain jäänyt raskas pullo. Mutta mikä muu se siinä tapauksessa voisi olla?

Poistuttuaan surmaaja on ehkä luottanut siihen, että ruumiit – kuvitteli ja toivoi molempien kuolleen? – löydetään hänen kannaltaan sopivasti liian myöhään ja että hän ehtii sitä ennen poistua laivasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vastassa oli tuntien jonotus ja kuvatuksi joutuminen. Luulisi tuossa vaiheessa olevan hermot pinnassa – jos hän edes oli tuolloin jonossa ja kuvissa.

Kansallisuudeltaan surmaaja voi olla mikä tahansa. Tuohon maailmanaikaan ruotsinlaivoilla liikkui kuitenkin vähemmän eri kansallisuuksia kuin nykyään ja ihmisten kulkeminen oli edes jollain tapaa kontrollissa. Varmasti lähes jokaisesta oli tiedossa nimi ja kansallisuus.

Keskustelua aiheesta

Lähteet: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Alibi, Rikosposti.




 

 

 

 

By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. more information

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close