Isä istuu henkirikoksesta — tytär pystytti näyttelyn
Lähetetty: To Heinä 13, 2017 11:30 pm
Kukahan kahdesti tappanut on kyseessä?
Etelä-Saimaa
Tuo mies on hulluin murhaaja, jonka olen tavannut, ja mä rakastan sitä, ja se on mun isä.
Piirrosten rajut aiheet ahdistivat.
Taijatuuli Louhivuori
Näin ajatteli Taijatuuli Louhivuori keväällä poistuessaan vankilavierailulta. Hän oli käynyt tapaamassa isäänsä, joka istuu henkirikoksesta saamaansa rangaistusta. Edellisestä tapaamisesta oli neljä vuotta.
Louhivuori valitsi vaatteensa huolella ja vei isälle värikyniä. Hän tarvitsi myös isänsä hyväksynnän idealleen, joka oli vähitellen alkanut kypsyä.
MIeleltään sairastunut isä viettää 23 tuntia vuorokaudesta eristyksissä. Se on hänen oma tahtonsa. Yksinäisyydessään hän piirtää, ja piirrokset hän lähettää tyttärelleen.
Louhivuoren postilaatikko kolahtaa viikon aikana monta kertaa.
— Kuuntelin aina, että voi ei, taas niitä kirjeitä tulee. Piirrosten rajut aiheet ahdistivat. Kirjeiden määrä on hirvittävä. Yhdessä kuoressa saattaa olla viisi piirrosta, hän kertoo.
Tunteet isää kohtaan olivat ristiriitaiset. Louhivuori sekä rakasti että vihasi häntä.
Isän piirroksia Galleria Hoi Siessä
Keväisestä tapaamisesta Louhivuori kertoo avoimesti videossa, jonka voi nähdä Galleria Hoi Siessä. Siellä voi myös tutustua isän piirroksiin, joista Louhivuori on koonnut näyttelyn Terveisin isäs.
Isä antoi näyttelylle hyväksyntänsä.
— Hän sanoi, että se on sinun oma juttusi.
Näyttely merkitsi Louhivuorelle täyskäännöstä. Sen, minkä oli aiemmin häpeissään piilottanut, hän toikin nyt kaikkien nähtäville.
Samalla viha isää kohtaan alkoi murtua ja muuttua myötätunnoksi.
— Vaikka itse näin teokset loukkaavina ja vastenmielisinäkin, katsojat katsovat niitä taideteoksina, Louhivuori tajusi.
Pikkuhiljaa hän on oppinut ymmärtämään, että ihmisillä on erilaisia kohtaloita.
Näyttelystä tuli vedenjakaja myös hänen taiteilijaelämässään. Hän alkoi hahmottaa, millaista taidetta haluaa jatkossa tehdä.
Vieläkin iskän tyttö
Taijatuulikin on lapsena käynyt iskän kanssa kalalla ja mummolassa. Vaikka isä onkin ollut vankilassa lähestulkoon koko Louhivuoren elämän ajan, tytärtä on säännöllisesti muistutettu siitä, kuinka paljon isä häntä rakastaa.
— Äitini ajatteli, että vaikka isä olisi millainen, hänellä on oikeus rakentaa suhde lapseensa. Niinpä olen jo pienenä kiertänyt lähes kaikki Keski- ja Pohjois-Suomen vankilat.
Vaikka isä on äärimmäisen vaikeassa elämäntilanteessa, tytär ei halua hänen olevan yksin.
— Olen vieläkin iskän tyttö. Häntä oli ihana nähdä. Ymmärrän, että meillä molemmilla on omat vajavaisuutemme. Halusin löytää väylän olla yhteydessä hänen kanssaan, ja se löytyi. Se väylä on taide.
Taijatuuli Louhivuoren näyttely Terveisin isäs 29.6. asti, Galleria Hoi Sie, Koulukatu 27, Lappeenranta.
Sari Pullinen
Etelä-Saimaa
Tuo mies on hulluin murhaaja, jonka olen tavannut, ja mä rakastan sitä, ja se on mun isä.
Piirrosten rajut aiheet ahdistivat.
Taijatuuli Louhivuori
Näin ajatteli Taijatuuli Louhivuori keväällä poistuessaan vankilavierailulta. Hän oli käynyt tapaamassa isäänsä, joka istuu henkirikoksesta saamaansa rangaistusta. Edellisestä tapaamisesta oli neljä vuotta.
Louhivuori valitsi vaatteensa huolella ja vei isälle värikyniä. Hän tarvitsi myös isänsä hyväksynnän idealleen, joka oli vähitellen alkanut kypsyä.
MIeleltään sairastunut isä viettää 23 tuntia vuorokaudesta eristyksissä. Se on hänen oma tahtonsa. Yksinäisyydessään hän piirtää, ja piirrokset hän lähettää tyttärelleen.
Louhivuoren postilaatikko kolahtaa viikon aikana monta kertaa.
— Kuuntelin aina, että voi ei, taas niitä kirjeitä tulee. Piirrosten rajut aiheet ahdistivat. Kirjeiden määrä on hirvittävä. Yhdessä kuoressa saattaa olla viisi piirrosta, hän kertoo.
Tunteet isää kohtaan olivat ristiriitaiset. Louhivuori sekä rakasti että vihasi häntä.
Isän piirroksia Galleria Hoi Siessä
Keväisestä tapaamisesta Louhivuori kertoo avoimesti videossa, jonka voi nähdä Galleria Hoi Siessä. Siellä voi myös tutustua isän piirroksiin, joista Louhivuori on koonnut näyttelyn Terveisin isäs.
Isä antoi näyttelylle hyväksyntänsä.
— Hän sanoi, että se on sinun oma juttusi.
Näyttely merkitsi Louhivuorelle täyskäännöstä. Sen, minkä oli aiemmin häpeissään piilottanut, hän toikin nyt kaikkien nähtäville.
Samalla viha isää kohtaan alkoi murtua ja muuttua myötätunnoksi.
— Vaikka itse näin teokset loukkaavina ja vastenmielisinäkin, katsojat katsovat niitä taideteoksina, Louhivuori tajusi.
Pikkuhiljaa hän on oppinut ymmärtämään, että ihmisillä on erilaisia kohtaloita.
Näyttelystä tuli vedenjakaja myös hänen taiteilijaelämässään. Hän alkoi hahmottaa, millaista taidetta haluaa jatkossa tehdä.
Vieläkin iskän tyttö
Taijatuulikin on lapsena käynyt iskän kanssa kalalla ja mummolassa. Vaikka isä onkin ollut vankilassa lähestulkoon koko Louhivuoren elämän ajan, tytärtä on säännöllisesti muistutettu siitä, kuinka paljon isä häntä rakastaa.
— Äitini ajatteli, että vaikka isä olisi millainen, hänellä on oikeus rakentaa suhde lapseensa. Niinpä olen jo pienenä kiertänyt lähes kaikki Keski- ja Pohjois-Suomen vankilat.
Vaikka isä on äärimmäisen vaikeassa elämäntilanteessa, tytär ei halua hänen olevan yksin.
— Olen vieläkin iskän tyttö. Häntä oli ihana nähdä. Ymmärrän, että meillä molemmilla on omat vajavaisuutemme. Halusin löytää väylän olla yhteydessä hänen kanssaan, ja se löytyi. Se väylä on taide.
Taijatuuli Louhivuoren näyttely Terveisin isäs 29.6. asti, Galleria Hoi Sie, Koulukatu 27, Lappeenranta.
Sari Pullinen