MURHA.INFO

Kuopiossa surmattiin taksinkuljettaja joskus 50 luvun alussa. Voin muistaa väärin ajankohdan. Surmaaja saatiin myöhemmin kiinni toisella paikkakunnalla. Kun häntä oltiin tuomassa Kuopioon, niin Kuopiolaiset Taksit lähtivät poliisiautoa vastaan ja pysäyttivät kyseisen poliisiauton. Surmaaja oli tuotu Taksikuskien toimesta Kuopion torille ja nostettu erään Taksiauton katolle, jotta kaupunkilaiset näkisivät millainen henkilö oli taksikuskin surmannut.
Tästäkin tapauksesta on yhtä monta versiota kuin on kertojaakin.
Kuitenkin eräs Kuopiolainen poliisimestari kertoi muisteloissaan tapahtuman. Hän kertoi, että taksiautoilijat olivat antaneet sanansa, ettei kyseistä surmaajaa vahingoiteta ja he haluavat vain näyttää kaupunkilaisille kuka, heidän hyvin tunteman, kuljettajan surmasi.
Tuskin onnistuisi enää tänä päivänä.

Luultavasti kyseessä on Lapinlahdelta lähtöisin oleva legendaarinen Vilho Huovinen 1918-1985, joka on tiettävästi yksi kaikkein pisimpiä aikoja Suomessa elinkautista rangaistusta suorittaneista vangeista (julkisuuteen annettujen virallisten tietojen mukaan) niin, että hän on vielä elävänä palannut siviiliin eli yli 25-vuotta lusikoi kakkuaan.

Hänen elämästään on kirjoitettu kirja Selli 21, joka kaikkien täällä viihtyvien kyllä kannattaa lukea. Siinä kerrotaan kuinka koko stoori eteni sieltä Kuopion taksimurhasta aina Sörkan vankilan selliin numero 21, kunnes maahamme ilmestyi näitä 'kukkahattutätejä' vaatimaan, ettei elinkautinen saisikaan olla elinkautinen, vaan siitä pitäisi saada edes joskus presidentin armahdus.

Nämä nykyajan elinkautistuomiot eivät ole mitään oikeita elinkautisia muille kuin niille, jotka sattuvat syystä tai toisesta vankilassa kuolemaan tavalla tai toisella. Toisin oli ennen.

Aiheesta on kirjoitettu täällä kerran:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1596

Itseasiassa Vilho Huovisesta ja kirjasta Selli 21 on kirjoitettu enemmänkin. Muistaakseni vapaassa osiossa ja ketju taisi olla selli21

Minney Magia kirjoitti:Itseasiassa Vilho Huovisesta ja kirjasta Selli 21 on kirjoitettu enemmänkin. Muistaakseni vapaassa osiossa ja ketju taisi olla selli21

Kiitos tiedosta uudelle tulokkaalle näillä sivustoilla. Olet varsin hyvin tiivistänyt kirjan kertomaa sinne kirjoittamaasi, joten laitan linkin kirjoitukseesi, niin muut uudet löytävät sen nyt ainakin minua nopeammin.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1481

Kalle-Ville kirjoitti: ↑Ke Tammi 23, 2008 5:39 pm Luultavasti kyseessä on Lapinlahdelta lähtöisin oleva legendaarinen Vilho Huovinen 1918-1985, joka on tiettävästi yksi kaikkein pisimpiä aikoja Suomessa elinkautista rangaistusta suorittaneista vangeista (julkisuuteen annettujen virallisten tietojen mukaan) niin, että hän on vielä elävänä palannut siviiliin eli yli 25-vuotta lusikoi kakkuaan.

Hänen elämästään on kirjoitettu kirja Selli 21, joka kaikkien täällä viihtyvien kyllä kannattaa lukea. Siinä kerrotaan kuinka koko stoori eteni sieltä Kuopion taksimurhasta aina Sörkan vankilan selliin numero 21, kunnes maahamme ilmestyi näitä 'kukkahattutätejä' vaatimaan, ettei elinkautinen saisikaan olla elinkautinen, vaan siitä pitäisi saada edes joskus presidentin armahdus.

Nämä nykyajan elinkautistuomiot eivät ole mitään oikeita elinkautisia muille kuin niille, jotka sattuvat syystä tai toisesta vankilassa kuolemaan tavalla tai toisella. Toisin oli ennen.

Aiheesta on kirjoitettu täällä kerran:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1596

Siinä taas tiedonpuutteessa skrivailee Kalle-Ville. Ville Huovinen oli Kakolassa sellissä 21. Oli 8 vuotta eristettynä. Sörkkaan siirrettiin myöhemmin, sitten Sukevalle, josta vapautui 1968.
Kalle-Villen mainitsemat kukkahattutädit eivät liity mitenkään Huoviseen. Ei ole Kalle-Ville tainnut edes lukea kirjaa.

[/quote]
Ei ole Kalle-Ville tainnut edes lukea kirjaa.
[/quote]

Toki sen kirjan eli Selli 21 olen lukenut, mutta siitä on aikaa jo lähemmäs neljäkymmentä vuotta, jos ei jo ylikin.

Clarence kirjoitti: ↑Ti Maalis 17, 2020 8:26 pm

Sörkkaan siirrettiin myöhemmin, sitten Sukevalle, josta vapautui 1968.
Kalle-Villen mainitsemat kukkahattutädit eivät liity mitenkään Huoviseen.
[/quote]

Tässä vielä Mathilda Wreden työtä omastakin mielestään jatkaneista kukkahattutädeistä Clarencelle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marraskuun_liike

Marraskuun liike
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Marraskuun liike perustettiin Suomessa marraskuussa 1967 vähäosaisten auttamiseksi. Se oli Sadankomitean ohella 1960-luvun tunnetuimpia yhden asian liikkeitä.lähde? Liikkeen tavoitteena oli kohentaa asunnottomien alkoholistien, mielisairaiden ja vankien elinolosuhteita. Marraskuulaiset vierailivat vankiloissa, järjestivät mielenosoituksia ja tapahtumia, joilla kiinnitettiin huomiota mielenterveys- ja vankeinhoidon epäkohtiin. Marraskuulaisten itsensä mukaan liike oli jatkoa työlle, joka Mathilda Wrede oli aloittanut 1880-luvulla. Liikkeen näkyviä edustajia olivat Ilkka Taipale, Claes Andersson ja Klaus Mäkelä.


Sisällysluettelo
1 Historia
2 Katso myös
3 Lähteet
4 Aiheesta muualla
Historia
Loka-marraskuussa 1967 pakkasyöt olivat surmanneet Helsingissä 44 asunnotonta miestä. Marraskuun liike oli vaikuttamassa siihen, että Helsingissä avattiin Ruoholahteen niin sanottu Liekkihotelli sittemmin Lepakko-nimen saaneessa entisessä Suomen Väri- ja Vernissatehtaan varastossa. Yömaja avasi ovensa 5. joulukuuta 1967[1]lähde tarkemmin?.

Claes Andersson kertoi, kuinka hän päivysti Lepakossa. Marraskuun liikkeen aktiivien mukaan liike opetti yhteiskunnan syrjäyttämisen ja tukahduttamisen mekanismeista. Se opetti myös, että moniin asioihin saattoi vaikuttaa ja muuttaa, kun ryhtyi määrätietoisesti ja optimistisesti toimimaan samanmielisten kanssa.

Marraskuulaiset vierailivat vankiloissa, järjestivät ohjelmailtoja ja keskustelutilaisuuksia vankiloissa, mielisairaaloissa, radiossa sekä televisiossa. He järjestivät mielenosoituksia ja tempauksia kiinnittääkseen huomiota mielenterveyshoidon sekä vankeinhoidon ilmeisiin epäkohtiin ja julkaisivat luettelon sadasta mielenterveyshoidon, vankeinhoidon ja asuntopolitiikan vakavimmasta epäkohdasta.

Kun vankeja vapautui, marraskuulaiset toimivat heidän valvojinaan. Anderssonin mielestä se oli kiihkeää ja värikästä aikaa. Moni asia muuttui, osa painostuksen vuoksi. Psyykenpotilaiden oikeusturvaa parannettiin, ja koko mielenterveyshuolto inhimillistyi. Käsitys psyykkisistä sairauksista suhteellistui, ja näkökulma muuttui yhteiskunnalliseksi. Asunnottomille järjestettiin ajan oloon parempia yösijoja ja oma lääkäriasema[2].

Marraskuun liike tyrehtyi 1970-luvun alussa, kun liikkeen aktivistit siirtyivät toimimaan puolueissa. Marraskuun liike on kuitenkin ollut monen myöhemmän vähemmistöjen oikeuksia ajaneen liikkeen esikuva.

Katso myös
Arvo Parkkila
Lepakko (rakennus)
Lähteet
Helsingin Sanomat 18.11.2007
Andersson, Claes, Mina tolv politiska år - fragment, minnesbilder, drömmar. WSOY 2000, Helsinki. ISBN 951-0-23624-1
Aiheesta muualla
Marraskuun liikkeen itsenäisyyspäiväjuhla 1967. Ylen Elävä arkisto.
Vähemmistöjen oikeudet. Ylen Elävä arkisto.
Ylioppilasliike ja sosiologia 60-luvulla. Tieteessä tapahtuu.
Luokat: SosiaalipolitiikkaAlkoholismi
Sivua on viimeksi muutettu 25. heinäkuuta 2019 kello 08.18.
Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa?