MURHA.INFO

Palstallamme on käsitelty jo useita hengenriistoja, Jotkut ovat selvästi kiinnostavampia kuin toiset. Tietty aihe saattaa olla pinnalla jatkuvasti kun taas jokin toinen aihe ei kiinnosta juuri ketään ja vaipuu pikaisesti ns. unhon yöhön.

Mikä tekee surmasta kiinnostavan? Uhri, surmaaja, tekotapa, tekopaikka, asian saama julkisuus mediassa, uhrin ja/tai surmaajan kytkökset johonkin toiseen ajankohtaiseen tai muuten vaan kiinnostavaan aiheeseen, surman yhteydessä tehty raiskaus ja/tai ryöstö, useampi uhri, mahdollinen ja/tai todennäköinen sarjamurhakytkös, salaperäisyyden verho, teon mielettömyys, uhrin ja/tai tekijän etninen tausta... vai mikä? Vaikuttaako sekin, miten asia on minfossa kerrottu?

Selvittämättömissä, kuten Ulvila -case, tuo tekijän henkilöllisyys ja teon syy ovat toki niitä mitkä suurta yleisöä eniten kiinnostavat.

Entä case is closed -tapauksissa? Miksi Laukaan grillisurma, Keuruun parvekesurma ja Kajaanin anoppisurma saavat vähemmän huomiota kun kahden valvojan cp-surma tai puuhun sidotun surma Vammalassa?

Entä mikä on minfon jutuista sinun oma suosituimmat henkirikokset top ten tai mikä juttu on erityisesti jäänyt mieleen ja miksi?

Eniten mua ainakin kiinnostaa sellaset "mystiset"

Samoin eniten kiinnostaa mystiset jutut, yksinäinen tekopaikka, ristiriitaisia todistajanlausuntoja, uhreja 1-3, vähän vanhemmat jutut, mustavalkoiset kuvat tekopaikalta jne.

Siksi kai Saari, Tulilahti ja Bodom kiinnostaa edelleen minua. Enkä ole mikään asiantuntija niissä, mutta luen kaiken käsiini tulevan useampaan kertaan. Siinä sitten pikkuhiljaa alkaa kehittymään oma näkemys tapauksesta...

Massamurhissa menee se yksilön merkitys jotenkin hukkaan, kun on paljon uhreja kerralla. Sarjamurhaajat (esim. Tshikatilo Venäjällä) on tosi kiinnostavia.

Murhat ja tapot kiinnostavat, joissa syyllinen on vapaalla. Tai vastaa vapaalta. Myös kaikki katoamiset kiinnostavat. Jotensakin rikokset, joissa syyllinen on 100% syyllinen tai jo istuu tuomiotaan, eivät jaksa niin kiinnostaa. Ehkä siksi ettei niihin juurikaan ole mitään omaa annettavaa, tutkijat ovat työnsä jo tehneet. Silti, luen jokaisen referaatin surmista joissa syyllinen on tiedossa, toivon että Lecter jatkaa omaa luokkaansa olevaa työtään myös ensi vuonna. Harvemmin noihin on mitään sanottavaa kun teksti itsessään on niin kattavaa. Samat sanat tässä samalla EuroJR:lle. Tykkään noista jutuista joihin on käytetty aikaa ja vaivaa, etsitty lähteitä eikä pelkästää suomennettu jostain valmiista referaatista. Vaikka toki nämäkin ovat tosi hyviä luettavia, mm. wretchin ja Liz "laatuliha" B:n tekstit säväyttävät. Lapsiin kohdistunut vääryys luetuttaa aina. Ja sairaat murhaajat -sarjamurhaajat. Vähiten kiinnostaa huumepuoli ja järjestäytynyt rikollisuus -olen oman tieni siellä suunnalla jo kulkenut nähden mitä se saa ystävissä aikaan. En tiijä, ehkä sieltä puolelta löytyisi kommentoitavaakin jos olisi viitsimystä uppoutua. Ja ehkä tuttujakin.

Kaikkihan nämä kiinnostavat. Jopa ns. kake-repa-pena-tapaukset, joissa on oltu puukkohippaislla. Nämä tosin omalla hirtheisellä tavallaan.

Jos nyt kuitenkin pitäisi valita, niin esiin nousee.

a) ratkaisemattomat tapaukset
b) tietyt tapaukset, jotka saavat miettimään, onko olemassa jonkinlaista absoluuttista pahuutta.
c) järjettömät tai "motiivittomat" tapaukset (liittyy osin b:hen)

Kaipa näihin (henkirikoksiin kiinnostus) liittyy omakohtainen pohdinta ja suhde kuolemaan. Kuinka äkkiä kaikki voi olla ohi.

Olen aikaisemminkin sanonut, että tähän aihepiiriin liittyy ennätyksellisen paljon tabuja ja "pään pensaaseen pistämistä". On jännä huomata, kuinka toiset pitävät harrastusta jotenkin "sairaana" tai "omituisena". Samaan aikaan ahmivat ja lukevat yötäpäivää dekkareita ja katsovat jännäreitä televisiosta. Ovat siis kiinnostuneita aivan samoista aiheista. Jostain syystä kuitenkin, kun tarina liittyy tosielämään, siitä ei haluta tietää. Tai ainakaan ei tunnusteta. Tämä vasta on tekopyhyyttä!

^Komppaan jiiärrää noitten a-c kohtien suhteen
Noista tosielämän tarinoista vielä sen verran, että itse ainakin luen mielelläni nää tapaukset tuoreeltaan (=heti kun joku vaan ehtii nettiuutisista niitä tänne kopsata) Ja kunhan käräjille asti päästään, niin arvostan kovasti päivityksiä tuomioistakin.
Ja yllättävänkin monista tapauksista täällä löytyy hetikohta joku paikkakuntalainen kommentoimaan niitäkin kake-repa-pena -tapauksia

-jatkakaa vaan entiseen malliin, ahkera lukija kiittää niiaten-

Klassiset dekkaritasoiset murhat, kuten Ilpo Larhan tekemä palkkamurha Helsingin Jollaksessa tai Zorro-murha Vaasassa. Siispä alussa on ruumis tai useampi, ja poliisi ihmettelemässä vieressä. Visaisten tutkimustöiden jälkeen pahantekijä tai useampi saadaan kuin saadaankin kiinni. Siistiä.

Klassiset kännitapot eivät olekaan niin kiinnostavia, niin samankaltaisia ne kaikki ovat. Yksittäinen kännitappo hukkuu samankaltaisten kännitappojen massaan. Hoijaa.

Vaikea kysymys.Olisi helpompaa kertoa mikä ei kiinnosta Yleensä kiinnostaa sellaiset tapukset, joissa tekijässä on aidosti jotain vialla.Olen viime aikoina lukenut jonkin verran Hinterkaifeckista.Tässä tapauksessa uhritkin olivat omituisia.Tekijää/tekijöitä ei saatu koskaan kiinni ja läpimurtoa ei ole odotettavissa, sillä tämä saksalainen tapaus sattui vuonna 1922.

Jotkut sarjamurhaajatkin kiinnostavat, mutta usein heissä ei ole mitään mielenkiintoista.Toisista on olemassa hyvin vähän tietoa ja usein sekin ristiriitaista.On ehkä väärin sanoa, että tylsimmillään sarjamurhaaja muistuttaa näitä summittaisia ammuskelijoita

Kotimaan tapauksia lueskelen joskus, mutta en juurikaan osallistu keskusteluun.Ihan siitä syystä, ettei minulla taida olla juurikaan mitään edes jollakin tapaa hyödyllistä kommentoitavaa."Ammuttavaksi vaan ja sitä ennen raippoja"-tyyliset huutelut eivät taida antaa mitään hyödyllistä keskusteluun

Olen erittäin kiinnotunut lähes kaikista aiheista. Kiitos hyvistä alustuksista. Itse en valitettavasti ole ehtinyt olla aktiivinen sillä saralla.

Järjestäytynyt rikollisuus ei ole aivan ykkössuosikkini. Joitakin nakkivarkauksia saattaa myös jäädä lukematta.

Yritän opetella, että en kommentoisi, jos minulla ei ole todellista sanottavaa.

Jenkkilästä tulee kiinnostavimmat jutut. Joukkomurhat, sarjamurhat, psykopaatit.

Doctor Lecter kirjoitti:Mikä tekee surmasta kiinnostavan? Uhri, surmaaja, tekotapa, tekopaikka, asian saama julkisuus mediassa, uhrin ja/tai surmaajan kytkökset johonkin toiseen ajankohtaiseen tai muuten vaan kiinnostavaan aiheeseen, surman yhteydessä tehty raiskaus ja/tai ryöstö, useampi uhri, mahdollinen ja/tai todennäköinen sarjamurhakytkös, salaperäisyyden verho, teon mielettömyys, uhrin ja/tai tekijän etninen tausta... vai mikä?

Sanoisin, että nämä kaikki ominaisuudet tekevät henkirikoksesta kiinnostavan. Erityisen kiinnostava asia on klassinen kysymys: miksi. Miksi joku piti surmata?

Doctor Lecter kirjoitti:Selvittämättömissä, kuten Ulvila -case, tuo tekijän henkilöllisyys ja teon syy ovat toki niitä mitkä suurta yleisöä eniten kiinnostavat.

Jep. Selvittämättömissä tapauksissa herää monia kysymyksiä ja helposti tulee mietittyä omia teorioita.

Mäsä-Masa kirjoitti:Klassiset dekkaritasoiset murhat, kuten Ilpo Larhan tekemä palkkamurha Helsingin Jollaksessa tai Zorro-murha Vaasassa. Siispä alussa on ruumis tai useampi, ja poliisi ihmettelemässä vieressä. Visaisten tutkimustöiden jälkeen pahantekijä tai useampi saadaan kuin saadaankin kiinni. Siistiä.

Allekirjoitan. Jollaksen palkkamurha ja Zorro-murha ovat kuin suoraan jostain dekkarista. Lisänä voisi mainita Kampin autopommin ja Heinojen murhat.

Ette varmaan olisi koskaan uskoneet, mutta semmoiset, jossa tekijä on suhteellisen nuori (mielellään alta 20), ottaa aseen ja päättää lähteä lahtaamaan ihmisiä. Mielenkiintoani lisää jos lopuksi henkilö on saanut laitettua kuulan omaan kalloonsa, mutta toisinaan (kuten Kipin tapauksessa) pelkkä ammuskelukin riittää. Ehkä Kipistä teki vielä erikoisen se vanhempienkin tappo ensin...

En osaa ihan tarkalleen sanoa, miksi ne kiinnostavat, mutta uskoisin sen liittyvän vahvasti omiin nuoruudenkokemuksiini, ajatusmaailmaani, toiveisiini ja juttuihin, mitä silloin mietti. Haluan selvittää, mikä on se raja, jonka ylitettyään ihminen päätyy tekemään jotain tuollaista, millä perusteella uhrit valitaan ja samalla, jos paikka ei ole koulu, mikä on ajanut ihmisen juuri siihen ja siihen paikkaan ammuskelemaan.

Haluan tietää, onko taustalla oikeasti joku järkevä syykin (yleesä ei), kuinka kiusattu uhri mahdollisesti oli, oliko ammuskelu kosto kiusaajille vaiko kosto koko maailmalle. Miten ammuskelija koki suhteensa muihin ja millaisena itseään piti, heikkona vai yli-ihmisenä. Mistä lähti itämään ajatus ammuskelusta ja oliko hänellä esikuvia teolleen.

Harvemmin kiinnostavat semmoiset selvittämättömät jutut (vaikka niistä lähti alunperin omakin kiinnostukseni murhiin liikkeelle), haluan tekijän, haluan tietää miksi, miten ja milloin ja olkoonkin, että kuulostaisin verenhimoiselta, kuollut tekijä on aina parempi kuin elossa oleva - siinä suhteessa on hienompaa kun joudutaan tonkimaan ja tutkimaan tosi syvältä ja pitkällisesti juttuja, kun ei ole enää sitä tekijää kertomassa, että miksi.

Oma top 10-lista foorumilla... Jaa-a. Vaikea, mut yritetään.

1. Eric Harris & Dylan Klebold
2. Kipland Kinkel
3. Luke Woodham
4. Nancy Spungen (& Sid Vicious)
5. Pekka-Eric Auvinen
6. Robert A. Hawkins
7. Joshua Phillips
8. Jack the Ripper/Jill the Ripper
9.Kimveer Gill
10. Cho Seung-Hui

Mieleen kaikista on jäänyt ehkä kamalimpana se tapaus, jossa pikkupoika tappoi toisen ja pilkkoikin vielä ruumiin, oli kai yrittänyt hilata sen köysillä vielä vintillekin, tai jotain. Ei se juttu ehkä sinällänsä, mutta kuvat olivat melko raakaa katsottavaa. En tiedä miksi se on ollut jotenkin niin kamala, vaikka paljon pahempiakin kuvia ja juttuja on tullut vuosien aikana nähtyä ja koettua.

Kotimaan tapahtumat kiinnostavat, jopa ihan sellaiset perinteiset Kake vs Pera-väännötkin periaatteessa. Tärkeintä on että hommaan on jotain kosketuspintaa, jonkinlainen käsitys siitä minkälaisessa arjessa ja maailmassa teko tehtiin.

Teininä olin oikeinkin innoissani sarjamurhaajista, hommasin käsiin kirjoja jne, mutta mielenkiinto on sittemmin himmentynyt. Ei vaan enää jaksanut lukea jälleen yhdestä uudesta yksinäisestä amerikkalaisrunkkarista tekojen takana.

Oon murhien suhteen melko kaikkiruokainen ....tai no nämä kännitappo ja jengijutut ei hirveästi kiinnosta....
Liian simppeliä meitsin makuun.

Itseä eniten kiinnostavat nämä jäljettömiin kadonneet kuten Merja Vaara ja Raisa Räisänen .