Ketju oli lukittuna kun pelastusoperaatio oli jännittävimmillään. Nyt luola on tyhjä, ja operaatio ilmeisen onnekkaasti ohi. Käsittämättömän hyvin suunniteltua, koordinoitua ja toteutettua toimintaa äärimmäisissä olosuhteissa ja valtavan paineen alla!
Tässä suomalaisen sukeltajasankarin haastattelu maikkarilta:
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/art ... gs.bfpJZ8I
Muoks, otetaan vielä teksti talteen:
"Thaimaan luolapelastukseen osallistunut suomalainen sukelluskouluttaja Mikko Paasi paljasti tänään uusia tietoja ainutlaatuisesta operaatiosta. Häntä haastateltiin MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa puhelimitse.
Paasi kertoi läheltä piti -tilanteesta, joka sattui operaation loppuhetkillä. Kaikki pelastettavat olivat jo ulkona. Luolassa oli Paasin lisäksi vielä joitakin pelastajia, kun pumput pettivät ja luolan kolmas kammio alkoi täyttyä vedellä.
– Siellä olimme vielä me ja muutama muu Navy Seal sisällä ilman tankkeja, mutta pääsimme juuri sukeltamaan viimeisestä ilmaraosta ulos.
Brittilehti The Guardianin mukaan tilanteessa sukeltajat juoksivat ulos ja luolasta kuului huutoa. Paasi ei kuitenkaan kuvaile tilannetta aivan näin dramaattisesti.
– Ei se oikeastaan ollut vaaratilanne, sillä meillä oli minuutteja aikaa päästä ulos. Mutta nyt se kolmaskin kammio on täysin veden alla, Paasi kertoo.
Kun loputkin pelastajat olivat päässeet leiriin, tunnelma oli katossa. Kaikki olivat huojentuneita onnistumisesta ja viimeisestä tilanteestakin löydettiin huumoria.
– Viime tingassa päästiin ulos. Siinä naurettiin, että luolan henki halusi vielä sanoa: "Saitte mitä halusitte, nyt on aika lähteä."
Pojat eivät uineet itse
Paasi kertoi, ettei voi vielä täysin vapaasti kertoa kaikkia yksityiskohtia, kun viranomaiset eivät ole niitä julkaisseet. Hänen mukaansa pojat ja valmentaja laitettiin sukelluksen ajaksi tilaan, jossa he eivät pystyneet pystyneet juurikaan liikuttamaan käsiään.
– He eivät uineet itse. Se olisi voinut olla liian vaarallista. He eivät päässeet ottamaan maskiaan irti tai muuten vahingoittamaan kuljettajaa. Tämä oli harkittu homma.
Paasin mukaan sää oli viimeisinä pelastuspäivinä heidän puolellaan. Kolmena viimeisenä päivänä ei satanut rankasti ja vettä saatiin pumpattua ulos. Pelastajat rakensivat myös patoja, joilla vettä ohjailtiin.
– Matkalla, joka aluksi oli 1,5 kilometria veden alla, veden pinta laski niin, että siellä oli ilmataskuja melkein puolet koko matkasta. Ei ollut kuin enää muutaman sadan metrin pätkiä maksimissaan, mitä sukellettiin.
Luola oli jaettu kolmeen osaan. Jokaisessa kolmesta kammiossa oli turvasukeltajia lisäilman ja lääkintätarpeiden kanssa. Koko matkan ajan pelastettavalla oli yksi pääkuljettaja ja ajoittain vaihtuva avustava sukeltaja.
Vain ahtaimmissa kohdissa pääkuljettaja ja pelastettava etenivät kahdestaan. Ahtaimmillaan onkaloiden aukot olivat halkaisijaltaan 40 senttimetriä.
Ainutlaatuinen operaatio
Paasi sanoi, että laajasta pelastus- ja ensiapukoulutuksesta huolimatta tällaiseen tilanteeseen olisi ollut hankalaa valmistautua etukäteen. Pelastajat viettivät pitkiä aikoja harjoituksissa altaassa sekä auditoriossa palavereissa.
Suurimpia haasteita aiheuttivat arvaamaton säätila, rauhallisena pysyminen ja fyysinen vaativuus.
– Sinne mistä sukellus aloitettiin piti kiivetä ja ryömiä pari kilometria mudassa. Siellä vasta päästiin aloittamaan vaativin homma, eli sukellus onkaloissa. Oli se henkisestikin tosi rankkaa, kun ei tiennyt, onnistuuko tämä ollenkaan vai ei."
All is pretty.
- Andy Warhol
:
