Jaakko Terävä kirjoitti:Mutta nämä esille otetut seikat ovat kyllä toisinaan siinä mielessä kimurantteja, että monella näyttelijän lapsella on luontevasti ikään kuin geneettistä ja ympäristöllistä osaamista. Ajatelkaapa vaikka myös sitä, että kuinka monen jääkiekon A-maajoukkuemiehen poika on jääkiekon A-maajoukkuemies. Varsin usein kyllä aivan aiheellisesti.
Tärkeä näkökulma, jonka arvasin tulevan ennemmin tai myöhemmin esiin. Vastasin tähän jo itse asiassa kahdesti, mutta kummallakin kerralla viesti katosi bittiavaruuteen. Joten kolmas yritys ja vihdoin tekstinkäsittelyohjelman avulla.
Olen itsekin ollut tekemisissä A-maajoukkuepelaajien kanssa ja ihan mukavia tyyppejähän he ovat sen lisäksi, että osaavat pelata. Tunnen myös henkilökohtaisesti Suomea kansainvälisesti edustaneita urheilijoita, jotka ovat siviilielämässään sotkeutuneet mm. huumehommiin. Viime aikoina mediassa on esitetty epäilyjä jääkiekkoilija Jori Lehterää kohtaan ja aikoinaan Jere Karalahti oli otsikoissa omien huumejuttujensa vuoksi. Täytyy heti todeta, etten tunne kumpaakaan heistä. Yleisellä tasolla olisi hyvä miettiä, onko joku elämässään esim. taloudellisin tai urheilullisin kriteerein menestynyt ihminen vähämmän syyllinen kuin joku tuntematon elämämkolulainen, jos heidät tuomitaan tismalleen samanlaisesta ja samantasoisesta rikoksesta. Monesti julkimoita puolustellaan ja silitellään myötäkarvaan, kun taas tuntemattomat lynkataan joukolla. Minua suorastaan kuvottaa, kun julkkisrikollisia hehkutetaan mm. keltaisessa roskamediassa.
Toinen näkökulma näihin ”lätkätähtiin” sun muihin teatteriprinsessoihin tuli jo ylempänä olevassa tekstissä, jonka Ylilaudalta lainasin. Eli niin minä kuin muutkin minfolaiset tietävät ja hoksaavat ihan yleisen elämänkokemuksensa perusteella, että urheilijavanhempien lapset viettävät lapsesta asti todennäköisemmin aikaansa liikuntapaikoissa, teatteriammattilaisten lapset kulisseissa ja näytännöissä, muusikkojen lapset soittotunneilla ja konserteissa jne. On luonnollista, että heistä osa innostuu ko. ammateista syvemmin ja hakeutuu alalle. Sekin on luonnollista, että suurin osa Suomen maanviljelijöistä on itse kasvanut maatilalla. Ylilaudan kirjoittaja kertoi kuitenkin likaisista manetelmistä kuten urheiluvälineiden sabotaaseista ja varkauksista, huonommin onnistuvista suksihuolloista, epäreiluista harjoitusaikojen jakamisesta, puolueellisista tuomaroinneista ja joukkuevalinnoista jne. Olen itse nähnyt, että tällaista toimintaa todellakin tapahtuu. Koska elämme länsimaisessa demokratiassa ja vieläpä maassa, jossa korruption pitäisi olla maailman vähäisintä, pitäisi kaikilla olla suurinpiirtein tasaveroiset mahdollisuudet edetä harrastuksissaan ja ammateissaan. Lähtökohdat eivät ole koskaan täysin tasaveroiset, koska joillain maanviljelyksestä haaveilevilla on se tila siinä kotipihassa koko lapsuuden ajan ja joku NHL-urasta haaveileva opetetaan taitavaksi luistelijaksi perheenjäsenen toimesta jo taaperoiässä. Toki myös lahjakkuuksissa ja tarvittavissa luonteenpiirteissä on eroja. Se ei kuitenkaan ole enää millään tavalla reilua peliä, että lapsia, nuoria ja esim. Toivos-Larivaaran tapauksessa aikuisia kohdellaan eriarvoisesti tai jopa tieten tahtoen suositaan tai sabotoidaan.
Omista muistoistani voin kaivaa esimerkiksi sellaisen tapauksen, että tietty porukka käytti ilmaiseksi kunnan omistamia liikuntatiloja viikonloppujen sekä lomien aikana. Tämä oli mahdollista, koska porukkaan kuuluvien vanhemmilla oli työnsä puolesta avaimet kyseisiin tiloihin. Porukka ei kauheasti toimintaansa salaillutkaan ja kun joku asiaa ihmetteli, niin he vain totesivat, että heillä on lupa. Lupa heillä varmasti olikin, mutta oliko luvan antajalla lupa antaa lupa. Kyseinen työavaimensa lastensa käyttöön antanut henkilö toki istui kunnanvaltuustossa ja usein -hallituksessakin, mutta löisin hattuni syömisestä vetoa, että mitään virallista lupaa hänellä ei ollut antaa kyseisiä liikuntatiloja lastensa ja näiden kavereiden hämäräkäyttöön. Samalla seudulla paljastui myös sellainen tapaus, että kunnan omistamaa järvenrantakiinteistöä (eräänlainen pieni leirikeskus) oli eräs kunnan työntekijä käyttänyt vuosikausien ajan kesälomansa verran oman perheensä kanssa. Hän oli toiminut ihan omin luvin ja väärentänyt varauskalenteriin ns. haamutoimintaa kyseiseen leirikeskukseen tuoksi ajaksi. Hän kyllä lopulta jäi hassun sattuman kautta kiinni ja sai työnantajaltaan huomautuksen sekä joutui lopettamaan toimintansa. Hän sai kuitenkin pitää työpaikkansa eikä joutunut minkäänlaisiin korvauksiin. Suomessa on huomattavan paljon porukkaa, jotka ovat sitä mieltä, että heidän kuuluu saada enemmän ja parempaa kuin muiden. He eivät häpeä, he eivät koe tehneensä väärin, he eivät korvaa mitään ellei vähintään oikeus määrää, eivätkä he missään nimessä pyydä anteeksi.
Suomen puolustusvoimissa muuten oli juuri tämä merivoimien uuden komentajan nimitys. Siinäkin puljussa on näköjään tutkittavana läheisten suosimisepäilyjä. Perin epämiellyttävää! Tokikaan ei pidä tuomita ennen kuin tapaus on riittävästi selvitetty, mutta on hienoa, että puolustusvoimissa edes tutkitaan näitä tapauksia. Vai pitäisikö olla niin, että puolustusvoimien tärkeimpiä paikkoja täytettäessä sukunimellä olisi enemmän merkitystä kuin pätevyydellä ja muilla ominaisuuksilla?