Uhrin vaitiolo-oikeus murrettu

[L'amourha]

Nyt on vihdoin saatu tärkeä ennakkopäätös korkista.

Nainen ei todistanut väkivaltaista kumppaniaan vastaan – korkein oikeus mursi uhrin vaitiolo-oikeuden

Merkittävässä ennakkopäätöksessään KKO katsoi, ettei uhri välttämättä ollut päättänyt kieltäytymisestä itsenäisesti.


Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 28.2. 12:01


KORKEIN OIKEUS (KKO) on murtanut merkittävässä ennakkopäätöksessään perheväkivallan uhrin vaitiolo-oikeuden eli oikeuden kieltäytyä todistamasta pahoinpitelystä syytettyä entistä avopuolisoaan vastaan.

KKO:n mukaan oli syytä epäillä, ettei nainen ollut käyttänyt kieltäytymisoikeuttaan itsenäisesti.

Miestä syytettiin kahdesta avopuolisoonsa kohdistuneesta pahoinpitelystä. Nainen oli kertonut niistä avoimesti sekä tapahtumapaikalle tulleelle poliisille että poliisikuulusteluissa.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa nainen kuitenkin ilmoitti, ettei hän halua todistaa miestä vastaan. Pariskunta oli silloin jo eronnut, mutta heillä on yhteisiä lapsia.


Sekä käräjäoikeus että Turun hovioikeus päättivät, että naisen kieltäytymisoikeus murretaan ottamalla huomioon hänen esitutkintakertomuksensa ja kuulemalla todistajana poliisia, jolle nainen kertoi tapahtumista.

NYT KKO on päätynyt samaan lopputulokseen.

KKO katsoi, että naisella oli lain mukaan oikeus kieltäytyä todistamasta miestä vastaan, sillä hänellä oli laissa tarkoitettu läheinen suhde miehen kanssa.

Kieltäytymisoikeudella suojataan läheisten ihmisten luottamuksellista suhdetta ja turvataan oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan, KKO totesi.

Todistelua koskevan lainmuutoksen yhteydessä lakiin tuli kuitenkin uusi säännös vaitiolo-oikeuden murtamisesta. Sen mukaan tuomioistuin voi rikosjutussa murtaa kieltäytymisoikeuden, jos on syytä epäillä, ettei henkilö ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.

KKO korosti, että vaitiolo-oikeuden lähtökohta on asianomistajan itsenäinen päätösvalta siitä, haluaako hän todistaa läheistään vastaan vai ei. Oikeus itsenäiseen päätöksentekoon ei välttämättä toteudu, jos häneen kohdistetaan painostusta.


LAIN ESITÖISTÄ ilmenee, että säännöksen taustalla on yhteiskunnan tiukentunut suhtautuminen parisuhde- ja perheväkivaltaan. Väkivalta kohdistuu yleensä naisiin tai heikommassa asemassa oleviin ihmisiin.

Esitöiden mukaan perheen sisäisiä rikoksia ei voida pitää yksityisasioina, vaan yhteiskunnan tulee suojella rikoksen uhria. Säännöksen taustalla on Suomea velvoittava Euroopan neuvoston yleissopimus, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa.

Vaitiolo-oikeuden murtamiseen riittää, että asianomistajan itsenäistä päätöstä on syytä epäillä, KKO huomautti.

”Korkein oikeus toteaa, että syytä epäillä -kynnys merkitsee lainsäädännössä käytetyistä ilmaisusta pienintä todennäköisyyden astetta.”

Myös säännöksen perusajatus läheis- ja perheväkivallan uhrin suojelemisesta puoltaa sitä, ettei kynnystä ole syytä asettaa korkealle, KKO jatkoi. Näyttöä painostuksesta voi olla vaikea saada, mutta tuomioistuimen on pyrittävä selvittämään sitä kuulemalla uhria.

TÄSSÄ TAPAUKSESSA KKO katsoi, että murtamisen puolesta puhuvat seikat olivat vahvempia kuin sitä vastaan puhuvat seikat.

”Jo pelkästään se, että [mies] on kohdistanut [naiseen] ennen nyt käsiteltävä olevia tapahtumia väkivaltaa, on omiaan antamaan syyn epäillä, ettei [nainen] ole itsenäisesti päättänyt vaitiolo-oikeutensa käyttämisestä”, KKO totesi.

Samaan suuntaan viittasi se, ettei nainen pystynyt perustelemaan kieltäytymistään, vaikka hovioikeus sitä häneltä erikseen kysyi.

Naisen vaitiolo-oikeuden sai siis murtaa. Niinpä hovioikeus saattoi ottaa huomioon hänen esitutkinnassa antamansa kertomukset ja kuulla todistajana tapahtumapaikalle tullutta poliisia.

Tämän takia miehen seitsemän kuukauden ehdoton vankeusrangaistus pysyi voimassa. Siihen sisältyy kahden pahoinpitelyn lisäksi muitakin rikoksia.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006017873.html

[Lassie]

Tuo kuulostaa äkkiseltään huonolta, mutta kun lukee jutun ajatuksella niin tämä lakimuutos on ihan asiaa. Mies ei loogisesti pysty syyttämään naista aineiston huomioonottamisesta miehen syyllisyyttä tukemaan, vaan syytös ja viha menee päättäjiä ja lainelimiä kohtaan. Näin loogisesti.

Mutta tuontyyppinen mies tuskin jättää entistä puolisoa rauhaan tuomionsa kestettyään. Toisaalta tuontyyppinen mies ei jättäisi exää rauhaan, vaikka tapaus ei olisi päätynyt tuomioon.
Homma on vaikea uhrin kannalta, mutta vertailussa tilanteiden (tuomion kanssa vrt ilman tuomiota) kesken antaa uudistettu tuomionsaantia parantava muutos tuomion keston verran aikaa naiselle muuttaa kauas pois ja ottaa turvakiellon, tehdä järjestelyitä = hoitaa häviäminen miehen ulottumattomiin, jos mahdollista.

Toivottavaa olisi, että viranomaiset näkisivät tapauksen laajemmin kuin vain vähäisen vankeusajan tuomion saantina. Että uhreille olisi jatkosuunnitelmaa ja keinoja tarjolla. Tuollaisten rikollisten osalta taas olisi hyvä saada vankeustuomioiden oheen pakollista "eroon väkivallasta" - terapiaa (jos se osan muuttaa, se on parempi kuin ei yhtäkään; lisäksi alta lipettiin päässeiden naisten ohella maailmassa on muita mahdollisesti seuraavia kohteita, joten hyöty on laajempimääräistä). Näillä toimin kokonaistilanne olisi kauttaaltaan paremmissa kuoseissa.