Vanha pariskunta löytyi kuolleena kotoaan Hangossa

[Smirre]

Olen kerran tehnyt (huolinta?)ilmoituksen sosiaalityöntekijälle.Puhelinyhteyden saaminenkin jo hankalaa.Ja kun en naapuri tai läheinen ollut,ei mitään hyötyä.Suorastaan kuulin,kun sos.työläinen raapi päätään,että kun ei me voida mitään tehdä.Eikä ole muitakaan ilmoituksia tullut.Tarkka osoitekin olisi pitänyt olla,mutta kukas niitä kaikkia tietää,vaikka aikoinaan ohi kuljinkin päivittäin.
Ihmettelen,kuinka huonossa kunnossa pitää olla,että ketään liikauttaa.Ilmoituksen kohde ei pystynyt huolehtimaan itsestään enää,muisti pätki,lääkärissäkäynti olisi ollut melko varmasti tarpeen,ja asumisolotkin heikot.Alkoholia ei käytä.
On turha huolestua kenestäkään,se on lopputulos.Jokainen sit hakee itse apua,jos sitä tuntee ! tarvitsevansa.Kaikki eivät edes halua vieraita kotiinsa,tai apua heiltä.Saati että lähtisivät kotoaan.

[khl]

Iäkäs poika asui vanhempiensa ruumiiden kanssa viikkoja – kaupunki saapui parin viikon päästä ensisoitosta: ”Tavallinen toimintatapa”
Tänään klo 12:22
Hangon kaupungin perusturvajohtaja Elisabeth Kajander sanoo, että kaupungin viranomaiset reagoivat naapurin ensimmäiseen huolestuneeseen soittoon kuten kuuluukin.
Hangossa paljastui maanantaina karmaiseva tapaus. Hankolainen Bengt Österlund oli kiinnittänyt maaliskuussa huomiota siihen, että yli 90-vuotiaan naapuripariskunnan talo oli hiljainen. Talossa asui myös pariskunnan poika.

Ensin Österlundin vaimo soitti kaupungin viranomaisille. Kului yli kaksi viikkoa ja lopulta mies soitti itse sosiaalitoimeen uhaten poliisilla ja kaupunginjohtajalla, jos kukaan ei käy. Lopulta poliisi haki kalmalta haisevasta talosta vanhempien ruumiit ja huonokuntoisen iäkkään pojan.

– On kamalaa, että vanhoille ihmisille käy noin. Se mikä eniten kuitenkin ärsyttää on se, että sosiaalitoimisto ei reagoinut, kun kaksi viikkoa aikaisemmin vaimoni soitti heille, Österlund ihmetteli sosiaaliviranomaisten toimintaa Iltalehden haastattelussa.

Hangon kaupungin perusturvajohtaja Elisabeth Kajanderin mukaan kaikki kuitenkin meni kuten pitikin.

– Tällaisissa tapauksissa tehdään yleensä niin, että ensin soitetaan kotiin. Tässä tapauksessa poika vastasi. Soiton perusteella sovitaan kotikäynnistä ja yleensä se sovitaan yhteisymmärryksessä. Täytyy muistaa, että ne ovat aina vapaaehtoisia. Emme voi tietenkään mennä väkisin.

Perhe ei ollut kotihoidon asiakas eikä käyttänyt kaupungin palveluja.
Elisabeth Kajander kertoo, että terveydenhuoltopuolella on vaitiolovelvollisuus, joten hän ei voi paljastaa, mitä pojan kanssa keskusteltiin puhelimessa. Hänen mukaansa soittoon kuitenkin reagoitiin ja sen perusteella on yritetty tehdä paras mahdollinen palvelutarpeenarviointi. Mitä pitää tehdä ja kuinka nopeasti.

– Jos ilmenee jotain sellaista, että epäillään, että asia on jollain tavalla pielessä, voidaan tehdä ennalta ilmoittamaton käynti kotiin.

Kaupungin mukaan asianomaiset viranhaltijat päättivät ilmoittamattomasta kotikäynnistä ”asian kuluessa”. Sen jälkeen paikalle kutsuttiin ambulanssi ja poliisi. Kajander kiistää Österlundin vihjailut, joiden mukaan kaupunki olisi reagoinut vasta poliisilla uhkailuun.

– Ei pidä paikkaansa! Naapuri ei voi tietää sitä. Eihän naapuri voi myöskään tietää, jos olemme käyneet siellä. Ei kukaan naapuri voi istua niin tiiviisti ikkunassa katsellen ulos, että onko joku käynyt vai ei.

Kajander kuitenkin ymmärtää Österlundin närkästyksen.

– Nämä ovat tietenkin semmoisia asioita, että ihminen hätääntyy. Tämmöinen asia on raskas kenelle tahansa ja varsinkin naapureille. Oma ahdistus sitten tulee tällä tavalla esiin. Kyllä me reagoimme ensisoittoon kuten kuuluukin, Kajander toteaa.https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d5f4 ... 700da13580

[maxi]

Bingo...tätä minä epäilinkin, että ei ollut kotihoidon piirissä eikä käyttänyt kunnallisia palveluita.
Kyllä näihin on aina joku syy miksi eivät käytä. Jotkut haluavat olla täysin ulkopuolella kaikista palveluista, vaikka palveluja olisikin tarjottu, niitä vain ei voi loputtomasti tyrkyttää koska ihmisillä on itsemääräämisoikeus.
Voi olla, että on ollut pelkona vaimon vienti palveluasumisen piiriin ja tulot eivät riitä siellä asumiseen joskus se on hyvin pienestäkin asiasta kiinni ja sitä ruokkii vielä tietämättömyys.

[dazu]

Yksi asia, minkä haluaisin nostaa tämän tapauksen yhteydessä esiin, on se, että tuon ikäisillä ihmisillä on yleensä täysin poikkeava todellisuuskäsitys verrattuna vaikka 40-60-vuotiaisiin ihmisiin. He elävät useimmiten jossain 40-60-luvun todellisuudessa ja nykyaikainen yhteiskunta hoivapalveluineen voi tuntua vieraalta ja epätodelliselta.
Omien tuon ikäisten sukulaisten kanssa on ollut hankalaa, koska he eivät halua apua miltään tällaisilta palveluilta, vaan haluaisivat, että suku hoitaa... eivät halua, että kotiin tulee vieraita ihmisiä, eivätkä missään tapauksessa halua muuttaa pois kotoa. Tämän seurauksena on jouduttu käymään päivittäin ikäihmisten luona avustelemassa. Ja, jos ikäihminen asuu vielä maalla, tai omakotitalossa, niin siinä on hommaa, kun pitää taloa pystyssä toisen puolesta...
Kun isoisäni jouduttiin lääkärin määräyksestä siirtämään hoivakotiin pari vuotta sitten, niin hän uskoi, että me sukulaiset laitoimme hänet sinne jonkinlaisena fasistisena rangaistuksena. Hän ei millään käsittänyt sitä, että hänen oli parempi mennä sinne... Eikä isoisäni hoidostakaan ketään miksikään omaishoitajaksi luokiteltu.

[Syskon S]

Tuossa perheessä on luultavasti ollut oikein toimiva systeemit vuosikymmeniä. Vanhemmat ovat huolehtineet jollakin tavalla vajaakykyisestä lapsestaan ja taanneet tälle mielekkään elämän kotioloissa. Kun vanhempien fyysinen toimintakyky on heikentynyt, poika on pystynyt ohjattuna hoitamaan fyysisesti raskaammat työt. Vaikka perhe oli pärjännyt pitkään omillaan, olisi perheen isän pitänyt osata ennakoida väistämättä edessä oleva oman kuntonsa heikkeneminen ja pyytää vaikka jollain terveyskeskuskäynnillä perheen tilanteen selvittelyä, ellei muuten ollut osannut ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Olisikohan tuossa ollut taustalla pelko siitä, että perhe hajotettaisiin välittömästi eri laitoksiin? Ehkä tuo perhe sai loppujen lopuksi mahdollisimman hyvän elämän näin...

Täällä on jotkut moitiskelleet, miksi kunnan sosiaalitoimi ei ollut ajoissa perheeseen yhteydessä jo pelkästään pojan asioiden takia. Kukaan ei missään virastossa ehdi tutkia arkistoja ja pohtia yksittäisten perheiden asioita, ellei apua erikseen pyydetä. Poika on saattanut saada eläkkeen vaikka 30 vuotta sitten, eikä perhe ole hakenut muita etuuksia, kun kaikki on rullannut hyvin tähän saakka. Minä en ole varma näistä sosiaalipuolen systeemeistä, mutta olettaisin, ettei pojan tilanteesta ole välttämättä mitään merkintää siellä, jos perhe ei ole koskaan ollut sosiaalitoimen asiakas, ei ole haettu omaishoitajuutta, tilapäishoitoa ym. Isä ja äiti ovat saattaneet omilla terveyskeskuskäynneillä vakuutella pärjäävänsä, kun poika on heillä apuna, mutta ovat jättäneet kokonaan mainitsematta hänen heikkolahjaisuutensa tai ovat vähätelleet sen vaikeutta. Vanhempien sairauskertomusteksteissä saattaa lukea "Asuvat poikansa kanssa samassa taloudessa" tai "Saavat apua pojaltaan", mikä kuulostaa suorastaan ihanteelliselta, jos ei tiedä oikeaa asianlaitaa. Tuosta pojan tilanteesta ei ole suoraan kerrottu missään, mutta oletettavaa kai on, että hän ei ole henkisiltä kyvyiltään normaali, kun rikosta ei epäillä. Hän saattaa olla kehitysvammainen tai autisti. Jos autistilta tai kehitysvammaiselta kysyy, "Onko kaikki hyvin?", hänen maailmassaan tuollaiseen kysymykseen ehkä kuuluu vastata kaikissa tilanteissa "Kaikki on hyvin". Parempia kysymyksiä olisivat "Missä isäsi on?", "Mitä isä nyt tekee?" ja kannattaisi pyytää isää/äitiä puhelimeen/poikaa viemään puhelin heille. Minä en tiedä, voiko sosiaalitoimelta edellyttää selvänäköisyyttä tällaisessa asiassa, jos pojalle on opetettu moitteeton puhelinkäyttäytyminen ja hän onnistunut kuulostamaan suht. normaalilta puhelimessa. Toivottavasti sosiaalitoimi pystyy kuitenkin jollain tavalla ottamaan oppia tästä tapauksesta.

Tämä on järkyttävä tapaus sikäli, että isän ja tai äidin loppu on voinut olla tuskallinen Isä on pahimmillaan saattanut saada sairauskohtauksen, jossa on ollut osittain tai jopa kokonaan tajuissaan parikin vuorokautta ja on sitten kuollut sairauteen tai kuivumiseen ja sama on voinut käydä perheen äidille. Perheen äiti on kuitenkin ehkä ollut vakavasti muistisairas, koskapa ei ole liikkunut enää aikoihin kodin ulkopuolella ja silloin kärsimys on luultavasti ollut vähäisempi. Pojalle tulee luultavasti nyt äkkilähtö palveluasumisen pariin, mikä sekin olisi kannattanut hoitaa ajallaan, vähitellen totutellen.

En tiedä, oliko perheen pojalle opetettu, miten hänen kuuluu toimia, jos jokin on vialla perheessä. Varsinkin autisteilla saattavat aivot mennä jumiin odottamattomissa tilanteissa, eivätkä he pysty toimimaan järkevästi. Hätäpuhelun soittaminen saattaa olla mahdotonta, mutta kotona olisi voitu käydä läpi sitä, mitä pojan pitäisi tehdä, jos isä saa sairauskohtauksen. Hänelle olisi voitu osoittaa tietyt naapurit, joiden ovelle hän menisi siinä tapauksessa. Kotona olisi voinut olla jopa valmiina lappu, jonka kanssa hän olisi voinut koittaa lähestyä ketä ihmistä tahansa ja lapussa olisi perheen osoite ja maininta, että nyt on hätätilanne, eikä lapun tuoja pysty itse toimimaan. Meidän kouluikäinen lapsi on vain lievästi autistinen, mutta ollaan aina välillä kerrattu hänen kanssaan, mitä hänen pitää tehdä erilaisissa tilanteissa, jos on yksin kotona tai hänen kanssaan oleva aikuinen saa sairauskohtauksen. Hän osaa käyttää kännykkää, mutta se ei välttämättä onnistu paniikkitilanteessa, joten hän tietää ainakin teoriassa, kenen naapureiden ovikelloja kannattaa mennä soittelemaan, käytäntö on tietysti aina eri asia...

[maxi]

Tuossa edellä dazun ja Syskon s.n hyvät mielipiteet asiaan. Näistä luulisin totuuden tähän juttuun löytyvän. En osaa syyttää sosiaalitointa jotkut perheet osaavat vakuuttaa toimeliaisuudellaan.
Voi olla myös, että sosiaalipuolella on henkilöstö vaihtunut moneenkin kertaan ja tämä perhe ei ole ollut mikään silmälläpidon alainen niin kukaan ei ole heidän varsinaista tämän hetken tilannetta edes tiennyt.
Omalla paikkakunnalla juuri sosiaalipuolella on ollut paljon henkilöstön vaihtuvuutta ja uusi henkilöstö ei välttämättä käy mitään arkistoja läpi että millaista porukkaa paikkakunnalla on vaan asiakkuus tulee tutuksi silloin kun asioidaan sosiaalipuolen kanssa.