Kuolemanrangaistuksesta

[Arthur Nebe]

Kuolemantuomiosta voitaneen väitellä ilmeisesti loputtomiin, mutta esitänpä vielä omat argumenttini.

1) Yleisestävyys

Kuolemantuomion pelotevaikutuksen heikkous nostetaan usein pöytään argumenttina sitä vastaan. Harva kuitenkaan osaa siteerata niitä tutkimuksia, joissa tämä on aukottomasti ja useamman kuin yhden yhteiskunnan osalta todettu.

On totta, että raiskaajia ja henkirikosten tekijöitä on väestöstä aina tietty, lähestulkoon kiinteä prosentti ja tähän prosenttiin emme olennaisesti vähentävästi voi edes kuolemantuomion uhalla vaikuttaa. Sen sijaan toiseen prosenttiryhmään: satunnaistekijöihin eli enemmän tai vähemmän olosuhdepohjaisesti henkirikoksiin (tai vastaaviin) syyllistyvien kohdalla voitaneen saavuttaa jo huomattavampia tuloksia.

Käytän esimerkkinä Suomen kohdalla jatkosodan viimeisenä kesänä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kiirehdittyä lakimuutosta, joka mahdollisti erityistapauksissa kuolemantuomion langettamisen myös ensikertalaisesta karkuruudesta. Pelotevaikutus oli todella dramaattinen, kun kuolemantuomioita ryhdyttiin toimeenpanemaan - ja niiden toimeenpaneminen tapahtui kontrolloidusti, oikein ajoitetusti ja kohtuullisessa määrin. Ei päässyt tapahtumaan Neuvostoliiton ja Saksan esimerkin mukaista rangaistuksen inflaatiota, mutta saatiin myöskin tuntuvaa asennemuutosta aiemman lain aikaiseen tilanteeseen, jossa karkuruus nähtiin rangaistusuhkaan nähden pienemmän yksilöhaitan tieksi (siis niiden kohdalla, jotka tällaisen päätöksen tekivät).

On tietysti helppo tarttua sotavertauksen ontuvuuteen, kun puhutaan 2000-luvusta ja vakaan rauhantilan yhteiskunnasta, mutta halusin hakea nimenomaan suomalaiseen lainkäyttöön pohjautuvaa esimerkkiä ja vuoden 1918 tapahtumien jälkiselvittelyjä lukuunottamatta ei sellaisia yhtä havainnollisina ole saatavilla.

Yleisestävyyden toteutumiseksi tulisi siis kuolemantuomioidenkin toteutua suomalaisen oikeuskäytännön mukaisesti: ankarimpana rangaistuksena sen käytön tulisi olla erittäin säännösteltyä ja harkittua ja tuomiolla tulisi olla kansan henkinen puolto - joskaan se ei luultavimmin koskaan tuottaisi ongelmaa niissä tapauksissa, joiden kohdalla kuolemantuomiovaatimuksia eniten on saanut lukea yleisökeskusteluista.

Esimerkiksi 3-5 kuolemantuomiota vuodessa olisi vielä autoritaarisen demokratian piirissä täysin kestettävissä ja hyväksyttävissä oleva määrä ja tähän haarukkaan mahtuu taatusti vuosittain kansan tuen saavia tapauksia vähintään tuo yllä esitetty määrä.

2) Erityisestävyys

Kuolemantuomio on edelleen ainoa rangaistusmuoto, jonka erityisestävyys on täydellinen. Tätä puolta tulisikin korostaa kuolemantuomion oikeutusta pohdittaessa. Voimme löytää lukuisia esimerkkejä rikoksenuusijoista, joita ei edes pitkillä vankeusrangaistuksilla ole saatu luopumaan väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Niinikään on löydettävissä kuvauksia vankilapaoista ja vankilan sisällä aiheutetusta epäjärjestyksestä ja terrorista. Lisäksi on otettava huomioon vuosikausien täyseristyksestä koituvat mittavat kustannukset (mikäli täysihoidon taso halutaan määrittää nykyisen hostellistandardin mukaan).

Vain kuolemantuomiolla yhteiskunta pystyy kaikkein täydellisimmin puolustautumaan sen oikeustajua räikeimmin rikkovia ja sen jäsenten inhimillistä koskemattomuutta satuttavimmin loukanneita vastaan.

Vaikkei retribuution katsotakaan enää kuuluvan oikeudenkäytön sisältöön, on jatkuvasti ilmenevä tuomiokäytäntöön kohdistuva epäluulo omiaan osoittamaan, että nykyinen tuomiolinja ei sisällä sitäkään vähää ojennuksen elementtiä, jota kansa tahtoisi rangaistuksissa nähdä. Törkeimmissä tapauksissa ainoastaan kuolemantuomiolla on moraalisesti sovitettavissa se kansanruumiiseen leikattu haava, joka ei muutoin umpeudu ja jättää varjon sekä oikeuslaitoksen uskottavuuden että oikeuden toteutumisen hengen ylle.

Liitän loppuun esimerkkejä rikoksista, joista olisi harkinnanvaraisesti voitava tuomita kuolemaan:
- murha
- törkeä raiskaus, mikäli tekoon kuuluu lisäksi raiskauksen definition ylittäviä nöyryyttäviä ja tuskallisia tekoja (esimerkkinä Lontoon happoisku)
- toiskertainen lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö tiettyjen ehtojen toteutuessa
- toiskertainen henkirikos, mikäli nimikkeenä muu kuin kuolemantuottamus ja mikäli tekijäprofiili täyttää tietyt kriteerit (asosiaalinen, tapakriminaali)

Vaihtoehtoisesti voitaisiin joissain tapauksissa kuolemanrangaistus tuomita pysyvänä pakkolaitoseristyksenä, mutta tällöin esimerkiksi 1/3 rangaistuksen kustannuksista tulisi ulosmitattaisiin tekijän omaisuudesta välittömästi (eikä hitaana korvausprosessina vuosikymmenien mittaan).

Kuolemanrangaistuksen piiriin eivät kuuluisi selkeästi psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat tai juridisesti vajaavaltaiset yksilöt, joiden vaarattomaksi tekemiseen kohdistettaisiin muita erityistoimia.

--

Tämä viesti ei ole provokaatio, eikä copypaste-kollaasi, vaan harkittuja ja (toivottavasti myös lukijan silmissä) perusteltuja ajatuksia ihanteellisesta demokraattisesta oikeuskäytännöstä ilman poliittisia vaikuttimia.

[wretch]

Tästä on jossakin äänestys tms...

Edit linkki lisätty

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... emantuomio

[Marsalkka]

Kuolemantuomio on hieman kiusallinen ratkaisu silloin, kun tuomittua tulee väärä henkilö.

[EuroJR]

Kuolemantuomio on hieman kiusallinen ratkaisu silloin, kun tuomittua tulee väärä henkilö.

Niin on elinkautinenkin.

[Marsalkka]

Kuolemantuomio on hieman kiusallinen ratkaisu silloin, kun tuomittua tulee väärä henkilö.

Niin on elinkautinenkin.

Nyt ei ilmeisesti tarkoiteta Suomen elinkautista.

Hengen menetys on mielestäni kiusallisempaa kuin vapauden menetys. Vapauden menetys saattaa jäädä väliaikaiseksi, toisin kuin hengen menetys.

[EuroJR]

Kuolemantuomio on hieman kiusallinen ratkaisu silloin, kun tuomittua tulee väärä henkilö.

Niin on elinkautinenkin.

Nyt ei ilmeisesti tarkoiteta Suomen elinkautista.

Hengen menetys on mielestäni kiusallisempaa kuin vapauden menetys. Vapauden menetys saattaa jäädä väliaikaiseksi, toisin kuin hengen menetys.

Hmmmm..... erehdyksiä sattuu (huomattavan vähän), missä henkilö on tuomittu kuolemaan, mutta myöhemmin todettu syyttömäksi.

Sen sijaan tapauksia, missä jo henkirikokseen syyllistynyt suorittaa uuden henkirikokoksen, on lukuisia.


Unohdetaan siis lukumääräisesti suurempi uusien uhrien joukko, ensimmäisten kyseenalaisen oikeusturvan peräänkuuluttamiseksi...

[Marsalkka]

[

Hmmmm..... erehdyksiä sattuu (huomattavan vähän), missä henkilö on tuomittu kuolemaan, mutta myöhemmin todettu syyttömäksi.

Tapahtuu kuitenkin.

Ja totesin tosiaan vain, että tämä on hieman kiusallista.

[Tampereen Tyttö]

Vanha kliseehän on, että miksi valtiolla/yhteiskunnalla olisi oikeus "kostaa kuolema kuolemalla" jne.
Miksi ei yksityinen ihminen sitten voisi kostaa silmä silmästä -periaatteella läheisensä kuolemaa?

Hirveitä murhia tehdään, niitä ajatellessaan voi vain hämmentyä ja kauhistella. Tutun ihmisen erittäin väkivaltainen kuolema, tai lapsiin kohdistuneet pahat teot. Kyllähän väkivaltarikosten tuomioihin toivoisi huomattavia kovennuksia.

En usko kuolemantuomion antavan mitään lisää oikeuskäytäntöön. Ei kiitos.

[Loka]

Kyllä kiitos, ja enemmän tästä mielipiteestäni löytyy aikaisemmasta pinosta. Ihminen on valitettavasti erehtyväinen joten hyviäkin miehiä menee, se on sen hinta. Ja tiedän aiheesta laajasti, joten tiedän myös sen ettei kuolemantuomio rangaistusmuotona ole vähentänyt rikollisuutta ainakaan jenkeissä.

[ABC]

Kuolemanrangaistuksen ongelma on tosiaan se, että oikeus on sokea. Jos se langetettaisiin esim. "poikkeuksellisen raa'asta murhasta" tai "kolmesta murhasta", niin miten nämä määriteltäisiin? Onhan nähty, että eri asteiset oikeudet eri paikoissa ottavat hyvin eri tavoin huomioon esimerkiksi lieventäviä asianhaaroja, kuten uhrin kusipäistä luonnetta (pettäminen, hakkaaminen tms.).

Tärkein vasta-argumentti ovat tietenkin se, ettei oikeuslaitos ole erehtymätön. Onhan näitä sattunut Suomessakin, että joku on istunut useita vuosia rikoksesta, jota ei ole tehnyt. Rikosromaaneissa salapoliisi pelastaa kuolemaantuomitun lavastetusta syyllisyydestä, mutta oikeasti poirotteja ja marpleja ei ole olemassa, eikä poliisi loppujen lopuksi selvitä kinkkisempiä henkirikoksia kovinkaan tehokkaasti.

Kunhan nyt päästäisiin siihen pisteeseen, että elinkautinen olisi oikeasti elinkautinen, ja mitään "paljousalennuksia" tuomioista ei annettaisi.

[Loka]

^Elinkautiset sanan varsinaisessa merkityksessä maksaa. Paljon. Ehkä pienessä Suomessa tuo vielä menettelisi, mutta globaalisti ei ollenkaan toimiva.

[synkempi hautajaisvieras]

.


Mitä elämistä se kituuttaminen kiven sisässä on? Varsinkin jos siellä menee loppuelämä? Henki pois kerta rysäyksellä sano Sandels kun päätä leikattiin. Kuolemantuomion voisi toteuttaa vaikka ampumalla. Tai sitten voisi olla niin että tuomittu saisi itse valita mieleisensä tavan lähteä elämästä. Näin tyhjenevistä vankiloista voitaisiin tehdä luksus-hotelleja tulevaisuuden aasialaisille öky-turisteille jotka tulevat Suomeen ihmettelemään työtöntä massaa. "Ai, teillä on täällä kerjäläisiä? Ei meillä enää Aasiassa..."


.

[ABC]

^Elinkautiset sanan varsinaisessa merkityksessä maksaa. Paljon. Ehkä pienessä Suomessa tuo vielä menettelisi, mutta globaalisti ei ollenkaan toimiva.

Kustannuskysymykset eivät ole sivistysvaltiossa mikään syy kannattaa kuolemanrangaistusta.

[Ranta-Suutari]

Kustannuskymysykset; vaan miten katsotaan taas näiden Snakarien ja heidän friendiensä uudet auervaaraisuudet? Mielestäni tällaiset tyypähdykset ovat niin vaarallisia, että heidän eliminoimisensa pitäisi olla suotavaa; siis esimerkiksi noin siirtämällä tuonpuoleiseen tai sitten tämänpuoleisessa elinkautiseen eristämiseen?

Vai ovatko tyttärensä näiden snakari-auervaarojen veitsien kautta menettäneet isät eri mieltä? Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi asijoitisija Heikki "Helppo-Heikki" Lampela haluaa heitä puolustaa ja heidän kauttaan itselleen hieman särvintä leivälleen levitellä?

Näinhän hän teki siinäkin tapauksessa, kun hän yritti kahden mustalaisen ja yhden heidän venkulakaverinsa tekemää yksinäiselle ja osin kehitysvammaiselle invalidille tekemää ryöstömurhaa selvittää "hätävarjeluksen liioittelemisella"? No, Feija ja kumppanit saivat silti elinkautiset.

[EuroJR]

Olen tämän aiemminkin sanonut, muurahaispesää sohaisten, mutta sanon uudelleen. Vankeinhoidon ei tarvitse olla niin kallista. Esim. Jenkeissä on muutamissa osavaltioissa yksityistetty vankiloita, jotka tuottavat jopa voittoa.

Juu ei tietystikään "sivistysvaltion hommaa". Sivistysvaltiossahan ei saa puolustaa itseään ja omaisuuttaan aseella, eivätkä vankilat saa olla rangaistuslaitoksia.

Tämä siis, jos kuolemanrangaistusta ei olisi (viittaan tuohon käytyyn keskusteluun vankeinhoidon kalleudesta).

Itse kysymykseen tuosta kuolemanrangaistuksesta:

Kumpi sitten painaa vaa-assa enemmän? Joskus "turhaan teloitettu" väärä syyllinen, vai ne määrällisesti lukuisemmat "turhat urhrit", jotka menettivät henkensä sen johdosta, että jo henkirikoseen tuomittu pääsi vapaalle ja suoritti uuden henkirikoksen?

Mitä taas tulee kuolemantuomion "ennaltaehkäisevään vaikutukseen"? Siihen en usko. Ihan samalla lailla sitä kaihtaa elinkautista, tekoon ryhtyessään. Puhumattakaan toisesta argumentista, jonka mukaan rikollinen ei kaihda todistajien eliminoimista, kun edessä olisi mahdollisuus tulla tuomituksi teloitettavaksi.

Sitävastoin luin 90-luvun alussa kuolemantuomioista tehdyn tutkielman, jonka mukaan osavaltiot, jotka ottivat tuon rangaistuksen uudelleen käyttöön, kokivat pudotuksen henkirikosten määrässä. Tämä selittynee juuri tuolla aiemmin mainitsemallani seikalla, jonka mukaan henkirikokseen syyllistyneet, eivät pääse enää uusimaan tekojaan.