Tätä olen aina Suomessa ihmetellyt - totuutta puolustellaan vaitiololla; aivan kuin se olisi silloin fakta - siis joku muu totuus kuin se mikä on näkyvissä. Jos logiikka muutettaisiin tämän mukaiseksi, niin silloin kaikki ääneen sanottu on väärää tietoa, ja se mitä ei sanota ääneen, onkin totta. Ja mistäpä minä tiedän, vaikka se juuri näin olisikin.Kotimaa
Nettipoliisi ärähtää: Suomalaisilta katosi tärkeä kyky
Nettipoliisi Jarno Saarinen ottaa Puheenvuoron blogissaan kantaa keskusteluun suomalaisia puhuttaneesta kaksospoikien huostaanotosta.
Kaksospoikien vanhemmat julkaisivat verkossa videon, jossa poliisit tulevat hakemaan lapset.
–En ota ollenkaan kantaa tapaukseen itsessään, mutta kun olen keskustelua hieman sivusta seurannut, voin todeta, että kovin paljon meillä on tässä maassa lastensuojelun ammattilaisia, Saarinen kirjoittaa.
Verkkokeskusteluja aktiivisesti seuraava Saarinen toteaa, että suomalaiset ovat menettäneet kyvyn harkita asioita usealta eri kantilta.
–Toisin sanoen lähdekritiikki puuttuu monelta ihmiseltä tyystin. Ei ajatella hetkeäkään, että tulikohan kaikki kerrottua, eikä ainakaan, mikä on jonkun videon levittäjän tai kirjoituksen kirjoittajan motiivi. Tuosta mainitsemastani videostakin kovin moni näyttää uskoneen, että kuvaus on aukoton ja tyhjentävä kuvaus koko prosessista, Saarinen kirjoittaa.
Sosiaaliviranomaiset eivät voi kommentoida yksittäistapauksia julkisesti, joten keskustelu huostaanotoista jää yksipuoliseksi. Kaksospoikien tapausta viranomaiset ovat kommentoineet muun muassa korostamalla, että tahdonvastaisen huostaanottopäätöksen tekee aina hallinto-oikeus.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65754-n ... uu-tyystin
En ole nähnyt videota, enkä muuten seurannut tapausta, mutta sitä, että on menetelty oikein ei voida perustella auktoriteetilla (edes hallinto-oikeudella) kuin vain siinä tapauksessa, ettei yksikään auktoriteetti olisi koskaan erehtynyt tai toiminut väärin, eikä ole ikinä välinpitämätön - ja tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Miten tässä vaiheessa taas unohtuu lapsen etu, kun kyseenalaistuukin auktoriteettiusko?! Jos lastensuojelua ja perheen tukemista ei pystytä hoitamaan siten, ettei lapsen etu vaarantuisi, ja molemmat tahot, joiden pitäisi toimia lapsen parhaaksi, ovatkin napit vastakkain, niin minä kyllä katson syyllistävän katseeni ilman muuta tuohon pelikenttää hallussa pitävään auktoriteettitahoon - olkoon asiat sitten ihan miten tahansa. Todellista apuahan kukaan ei halua olla ottamatta vastaan, jos perhetilanne olisi vaikea.