Rikosten poluille ajautuminen...

[benzin]

En hyväksy rikollisuutta.Mutta on pakko sanoa,että en yhtään ihmettele,että monet alkavat tekemään rikoksia elantonsa hankkimiseksi,myymälävarkauksia,murtoja, yms.oikeastaan kaikkea mistä saa rahaa.Itseasiassa tämä on monissa tapauksissa sosiaalitoimiston,kelan ja muiden viranomaistahojen syytä!Milläs elät jos et saa mistään mitään korvauksia ja olet esimerkiksi työkyvytön..itselläni on esimerkiksi pahoja mielenterveysongelmia,kuten myös päihdeongelma..Lääkäri määrää sairaslomaa,mutta liitto ei maksa sairauspäivärahaa,mutta kela maksaa EHKÄ,oman harkinnan mukaan!jos "diagnoosi on riittävä"ja kelan tuntien se ei sitä yleensä ole,aika vitun outoa touhua!!!!..ja on kuitenkin erikoislääkärin määrämä sairasloma työttömyyden aikana!!


ELI SUOSITTELEN TÄÄLLÄ AVOIMESTI JA JULKISESTI KAIKKIA SAMASSA TILANTEESSA OLEVIA TEKEMÄÄN RIKOKSIA NIIN PALJON KUIN MAHDOLLISTA(EI SAA JÄÄDÄ VAAN KIINNI:-)....eihän kukaan nyt kuitenkaan pyhällähengellä elä!!!luulisi sossun ja kelan tätienkin tämän tajuavan!!!!tämä valtio on niin vitun mätä..ja sitten vielä ihmetellään kun rikollisuus kasvaa kokoajan....harvoin kukaan ihminen jolla on kaikki hyvin,esim työpaikka,syyllistyy mihinkään myymälävarkauksiin tai vastaavanlaiseen rikolliseen touhuun...?

[LilyValley]

Valitettavaa kuulla tilanteestasi. Voi kuulostaa karkealta, mutta toivottavasti ne sinun vähät rahasi ei mene päihteisiin.

Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että sosiaalitoimesta tai kelasta harvoin saa kunnolla elämiseen. Siihen on kuitenkin sopeuduttava. Eihän sitä lopun ikää tarvitse tukia nostella jos vain tahtoa riittää.

Tsemppiä!

[VoDKa]

Eihän sitä lopun ikää tarvitse tukia nostella jos vain tahtoa riittää.

Olisihan se hienoa, jos noin voisi oikeasti toimia ja tuon päättää itse - tänään olen hullu, mutta huomenna en, alankin tekemään töitä ja alan miljonääriksi!

Monella mt-potilaalla kuitenkin on syviäkin haavoja ja ongelmia, joita ei ratkota vuosissakaan niin, että ihminen olisi työkykyinen. Kiireisessä yhteiskunnassa tuntuu olevan lisäksi yhä harvemmalla aikaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen, nähdä se apua tarvitseva; edes tähän hommaan vihkiytyneillä ei sitä aikaa ja rahaa ole, niin että moni oikeasti apua päänsisäisen maailmansa ratkomiseen tarvitseva jää sitä ilman. Näin syntyy tappajia, rikollisia ja ihmisiä, jotka tekevät todella tylyjä asioita. Jokainen rikollinen ei toki ole myös mt-potilas, mutta monella sitä taustaa kuitenkin on, tavalla tai toisella.

Joku vain yksinkertaisesti saattaa jo hyvin nuoressa vaiheessa ymmärtää ne omat ongelmansa ja vaikka niihin ei päihteitä kuuluisikaan, saattaa se ongelma olla jo niin helvetillinen, ettei siihen riitä ihmisikä sen oikomiseen. Tällöin henkilö on pakotettu tuohon tuki - ja kuntoutusmyllyyn, vaikka ihan varmasti moni tietää jo alkuvaiheessa, ettei tällä kuin korkeintaan ehkä hieman lievennetä sen ihmisen ongelmia ja pahaa oloa, jos sitäkään. Ei siis ihme, että itsemurhat ovat tulleet jäädäkseen. Kukapa haluaisi jo parikymppisenä tajuta, ettei tule olemaan koskaan mitään, ei ilman lääkkeitä, eikä edes lääkkeiden kanssa? Vaikka materialismi onkin asia jota en kannata, on kuitenkin elintason ylläpito rahallisin keinoin jotain sellaista, mikä olisi suotavaa kaikille. Minusta ei ole väärin, että ihminen saisi edes sen verran rahaa, ettei aina tarvitsisi nipistää kaikesta ja käydä ostamassa ihan kaikki tavaransa kirpputoreilta tai kerätä roskiksista (dyykkareita ja kirppari-ihmisiä lainkaan väheksymättä).

Mt-potilaan sen syrjäytymisvaarakin on niin korkeita prosentteja, että siinä kun et tunne ketään ja raha tuntuu olevan maailmassa ainoa joka ratkaisee, niin äkkiäkös siinä alkaisi tehtailemaan jotain pientä edes; aluksi ehkä keksisi keinon saada huijattua hieman ylimääräistä rahaa, kunnes aivot raksuttaisivat yhä isompien rikosten suuntaan niin, että yhtäkkiä huomaatkin poliisien tuijottavan pöydän toiselta puolelta, tingaten tietoja siitä, missä olit keskiviikkoyönä kello kaksi, kun naapurin kallis Mersu pöllittiin.

Tietyllä tavalla kannatan myös sitä, että tehkää rikoksia jos ette vain jää siitä kiinni (hauskaa kyllä, peruskoulun rehtorimmekin sanoi tämän suoraan kerran keskusradion kautta! ), kunhan ne rikokset eivät ole mitään väärän sortin rikoksia. Omin elintasonsa ylläpitäminen ja ehkä hieman ylimääräisenkin nipistäminen köyhien keskuudessa ei ole väärin, vaikka laki ehkä jotain muuta siitä sanookin.

[Cro]

Hyvää tekstiä VoDKalta. Aika pitkälti samoilla linjoilla oon mäkin.

Täälläkin on "plakkarissa" yks sairaus ja työtkin on vähän niin ja näin. Ja juu todellakin kela on aivan älytön yleensä/aina! Uskomattomia vaatimuksia tulee ja todisteet selvistäkin asioista pitää olla yleensä jotain ihan tähtitieteellisiä. Onneks ei rahat kuitenkaan niin tiukalla oo että rikoksia pitäs alkaa tekeen. Mitähän siitäkin tulis...

Itse miettiny kans tota rikos & köyhyys hommaa muutamaankin otteeseen. Jos olisin ihan pa, niin ei kyllä ainakaan nyt tunnu yhtään siltä että vois alkaa mitään laittomia puuhaan. Fiilis vois olla tietty toinen si jos rahaa ei oliskaan edes ruokaan ja laskut olis rästissä yms. Jos ei olis perhettä, läheisiä sukulaisia tai edes mitään erikoisemman hyviä ystäviä, niin kait sitä pankin vois ryöstää tai jotain semmosta isompaa. Luonnollisesti tietty ketään vahingoittamatta, jos ei siis henkisiä lasketa... Niillä rahoilla vois saada jotain piristystä elämään, niin varmasti kuin se keikka ny si onnistuiskaan... Näpistelemällä yms ei pitkälle varmaan pötkitä. Aina sais olla varastelemassa ja pelätä mitä selän takana on ja kaikkee semmosta. Niin tai kyllähän sitä "muuliks" vois alkaa/päästä aika helpostikkin, kuulemma... Hyvät rahat tulis ja pääsis näkeen maailmaa samalla, eikä tarttis kun aina tullissa olla varuillaan. Paitsi jos oot harhauttajana, mutta si joutus varautuun kumihanska käsittelyyn, yyyh...

No, toivottavasti nää ny jää mahdollisimman monella vaan tähän mietintä asteelle. Jos sairautta ei olis niin kyllä sitä aina vois tehdä kliseiset, eli ainahan sitä siivoon pääsee. Mutta jos ja jos ja jos...

Niin ja tsemppiä täältäkin ketjun aloittajalle! Järkyttävän hyvä biisi muuten toi nimimerkkis!

[benzin]

ei ne mun rahat kaikki päihteisiin mene...ja en nyt tiedä onko kyse ihan pienistä rahoista...kyllä mulla tässä kaikkea on:tietokone(varastettu)ps3(nyysitty)kuten myös kaikki pelit jne jne jne lista on lähes loputon...eihän tää nyt niin hohdokasta ole..aina on riski jäännä kiinni...niin ja en ala täällä luonnollisesti elvistelemään mistä kaikesta rahaa teen...mutta mieluummin tienaisin rahani kuitenkin työnteolla....helpommalla pääsis oikeesti!ei pitäis pelkää kokoajan muita pikkurikollisia(ja välillä isompiakin) ja poliiseja...mutta poliisia,sosiaalitoimea,kelaa ja muita vitun instansseja syytän silti...pitkä stoori jota ei jaksa selittää,mutta poliisit tämän on periaatteessa alullepannut,kohtelemalla minua väärin jatkuvasti!!!

[LilyValley]

Eihän sitä lopun ikää tarvitse tukia nostella jos vain tahtoa riittää.

Olisihan se hienoa, jos noin voisi oikeasti toimia ja tuon päättää itse - tänään olen hullu, mutta huomenna en, alankin tekemään töitä ja alan miljonääriksi!

Ei asiat niin mustavalkoisia ole. Mutta tiedän kyllä itse kokeneena sekä vierestä seuranneena että alhaalta ei pääse kuin ylöspäin, ja se on täysin itsestä kiinni. Jos ei tahtoa parantumiseen löydy niin ei parannu. Ja jottei minua otettaisiin niin kirjaimellisesti niin tiedän että se ei yhdessä päivässä käy.

[albaanisissi]

ittellä ainaki alko tää pikkurikollisen "ura" muksuna jo ja aivan pelkästään rahan takia, mutsi oli työtön ni ei siltä viittiny pyytää ni sitte tehtiin kaikkee pikkujuttuja tyyliin kolikkopuhelimia ja pesutuvan kolikkolippaita. ite mietin aina riskiä jäädä kii ja jos jää kii ni tuleeko linnaa. jos on ihan varma että häkkiä tulee jos kiinni jää ni jätän suosiolla väliin. mitään kaupasta näpistelyjä tms en oo yläasteen jälkeen harrastanu. yleensäkki jos jotain valonarkaa touhuan ni sellasia sitte mistä ei paljo kukaa perään huutele ja melkein aina yksin yöllä ni ei tarvi kenenkää kas jakaa lopputulosta ja itekku pitää päänsä kiinni ni kukaa tiä mitää. paskaa touhuahan tää on muttei oo töitäkää ollu kohta pariin vuoteen ni pakko sitä jostain rahansa repiä, mieluummin oisin töissä. nyt ku muuttu lait ni saa luottotiedot takas kohta saman tien ku maksaa piikin pois ni vois sen hoitaa ja koittaa alkaa jotain ihan laillistaki bisnestä alkaa pyörittään itekseen.

[VoDKa]

Eihän sitä lopun ikää tarvitse tukia nostella jos vain tahtoa riittää.

Olisihan se hienoa, jos noin voisi oikeasti toimia ja tuon päättää itse - tänään olen hullu, mutta huomenna en, alankin tekemään töitä ja alan miljonääriksi!

Ei asiat niin mustavalkoisia ole. Mutta tiedän kyllä itse kokeneena sekä vierestä seuranneena että alhaalta ei pääse kuin ylöspäin, ja se on täysin itsestä kiinni. Jos ei tahtoa parantumiseen löydy niin ei parannu. Ja jottei minua otettaisiin niin kirjaimellisesti niin tiedän että se ei yhdessä päivässä käy.

Toki noinkin, mutta eipä se silti kaikilla onnistu. Lievemmin sairailla toki voi mennäkin niin, mutta kun ei se aina ole siitä itsestä kiinni. Tiedän kymmeniä ihmisiä jotka mielellään olisivat terveitä ja tekisivät mitä vain sen eteen, mutta jotka eivät vain saa terveen papereita, luultavasti eivät koko loppuikänään.

Oma sairaus, masennus, ahdistus, mitä siellä nyt ikinä ihmisellä onkaan, saattaa tuntua pahimmillaan ollessaan kaikista pahimman luokan sairaudelta, vaikeimmalta mitä voi olla. Ja kuitenkin ihan takuuvarmasti joku on aina vielä enemmän sairas, sitä samaakin sairautta mitä itse sairastat.

Että ei se paraneminen kyllä todellakaan aina tahtokysymys ole. Jos joku onnistuu, niin hyvä sille, mutta aina yhtä tervehtynyttä kohden on useampia sairaita, jotka myös haluaisivat onnistua, mutta joilla on ehkä voimat mennyt niin, että vaikka kuinka sitä tahtoisi, ei se vain onnistu. Eipä siihen voi oikeasti todeta kuin että "paskempi juttu", kun tietää kuitenkin, ettei tässä yhteiskunnassa tule luultavasti ikinä paranemaan, jos ei vaadi koko ajan hoitoa - ja moniko näistä mt-potilaista on oikeasti siinä kunnossa tai omistaa semmoisia voimia, että se vaatiminen onnistuu? Ehkä ne terveimmät vain, joilla on vielä mahdollisuuksia parantuakin. Rajan ylittäneitä ei pelasta oikeastaan mikään. Kuten jo aiemmin kirjoitin, oloa voidaan yrittää helpottaa ja juttuseuraakin hyvällä tuurilla kera lääkityksen tarjota, mutta moni tästäkin huolimatta jää täysin tuuliajolle ja päätyy joko päättämään elämänsä oman käden kautta, turruttaa sen kaiken päihteisiin tai yksinkertaisesti haahuilee vain päämäärättömästi, kunnes jokin katkaisee senkin; kuolema, jokin syy elää, hyvällä tuurilla tuttava tai sukulainen, joka alkaa hoitamaan tämän ihmisen asioita.

[Damien]

mutta poliisit tämän on periaatteessa alullepannut,kohtelemalla minua väärin jatkuvasti!!!

Ja tulihan sieltä tämä joka toisen rikollisen suusta kuultava lause.
Joka toinen onkin syytön ja joka toinen väärinymmärretty.
Antoivatko liikaa vai liian vähän pamppua?

[markja]

Milläs elät jos et saa mistään mitään korvauksia ja olet esimerkiksi työkyvytön..itselläni on esimerkiksi pahoja mielenterveysongelmia,kuten myös päihdeongelma..Lääkäri määrää sairaslomaa,mutta liitto ei maksa sairauspäivärahaa,mutta kela maksaa EHKÄ,oman harkinnan mukaan!jos "diagnoosi on riittävä"ja kelan tuntien se ei sitä yleensä ole,aika vitun outoa touhua!!!!..ja on kuitenkin erikoislääkärin määrämä sairasloma työttömyyden aikana!!

Kyllä se Kela maksaa jos on se oliko nyt B-todistus. Ei voi olla maksamatta. Tai tietty voi, mutta sitten kantelua menemään.

[Neiti Etsivä]

Antoivatko liikaa vai liian vähän pamppua?

On se niin hienoa, kun itse ei tarvitse kantaa vastuuta mistään ja ihan kaikesta voi syyttää yhteiskuntaa
Jos suuntaisi sen energian minkä käyttää öisin aluvanteiden ja cd-soittimien pöllimiseen, niin vaikkapa johonkin ihan lailliseen toimintaan
On se nyt hemmetti kumma, että mielenterveys ei kestä rehellistä työtä, mutta se varasteluun ja rikosten tehtailuun käytetty työmäärä ei tunnu missään.



LilyValley; kiva ava sulla

[Damien]

On se nyt hemmetti kumma, että mielenterveys ei kestä rehellistä työtä, mutta se varasteluun ja rikosten tehtailuun käytetty työmäärä ei tunnu missään.

Puhumattakaan sitten kun venkulat viettävät kopissa aikaa.
Hyvin kestää mielenterveys ja psyyke.Sen kun saisi valjastettua työmarkkinoillekin.

[Marsalkka]

...mutta poliisia,sosiaalitoimea,kelaa ja muita vitun instansseja syytän silti...pitkä stoori jota ei jaksa selittää,mutta poliisit tämän on periaatteessa alullepannut,kohtelemalla minua väärin jatkuvasti!!!

Se on kyllä jännä miten nuo instanssit ja erityisesti poliisi ihan vain sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti saattavat alkaa suorastaan vainoamaan jotain tiettyä ihmistä ilman yhtikäs mitään syytä. Ihan hirveetä! Siinä sitten ajetaan aiemmin täysin lainkuuliaiset ihmiset rikosten poluille ja jopa hulluuteen.

[Anile]

On rikollisia joita kohtaan en tunne minkäänlaista sympatiaa eikä minua itketä heidän nyyhkytarinansa ollenkaan. Yhteiskunta on epäonnistunut vain siinä ettei ole saanut heitä vielä hengiltä.

Niille jotka harkitsevat rikosten poluille haluaisin sanoa tämän:

Ensinnäkin:
Älkää jumalauta pöllikö yksityisiltä ihmisiltä. Jos joku pöllii kultasepänliikkeestä sormuksen, niin siinä menettiin vain sormuksen rahallinen arvo mutta jos sormus on jonkun perintökalleus tai muistorikas vihkisormus, niin siinä menee myös tunnearvo. Jumalauta, jos joskus löydän sen tyypin joka pölli minulta rahallisesti melko arvottoman mutta tunnearvoltaan merkittävän esineen, niin se tyyppi tulee olemaan niin pahoillaan.

Toiseksi:
Vituttaa sellaiset rikolliset jotka saadakseen vähän hyötyä aiheuttavat toisille paljon haittaa. Siis nämä pikkunilkit jotka panevat kioskin paskaksi ja saavat saaliiksi muutaman askin tupakkaa ja pari pulloa keskiolutta. Samoin lompakkovarkaat toivotan alimpaan helvettiin. Jos on pakko pölliä jonkun lompakko, niin palauttakaa se edes sen jälkeen kun olette keränneet rahat. Puhumattakaan niistä jotka aiheuttavat ruumiinvammoja.

[PitBull]

Tämä onkin sellainen aihe johon onkin tosi kiva vastata

Itse olen pienestä pitäen ollut aikamoinen kauhukakara, ensimmäiset rikokset tuli tehtyä jo 12 vuotiaana ja nykyään rikoksien teko on jäänyt kun on kaikenlaista muuta toimintaa, todennäköisesti valtaväestö luokittelee senkin rikolliseksi toiminnaksi mutta onhan päin punaisiakin käveleminen suomen lain mukaan rangaistava teko, harvemmin siitä ketään tuomitaan saatikka sakkoa kirjoitetaan mutta heti kun on sellainen ihminen jolla on se lehdistä kovin tuttu maine - "pahamaineinen jengiläinen" niin kyllähän siitä sakot tulee ja huonolla tuurilla mennään vielä käräjille ja lehdet kirjoittaa. "Moottoripyörä jengiläinen aiheutti vaaratilanteen Helsingissä - Käveli päin punaisia!"

Olen siis itse hölmöillyt yli 10 vuotta ja siitä ajasta tullut vietettyä suomen vankiloissa ihan liian monta vuotta. Tietyt asiat alkoivat jo 2007 ottamaan päähän ja silloin aloin jo järjestelemään asioita siihen malliin ettei tarvitse koko ajan selän taakse kytätä kun se eroaminen kaikenlaisesta rikollisesta kerho toiminnasta tapahtuu. Lopulta asiat johtivat siihen että jätin "virallisen eropaperin" jossa ilmoitin että olen saanut tarpeeksi kyseisen kerhon toiminnasta ja poliitiikasta. Ehkä sain vihamiehiä ehkä en, mutta eipähän jäänyt epäselväksi että ketkä oli todellisia ystäviä ja ketkä vaan "ystäviä"

Voin olla motoristi kantamatta kenenkään firman merkkejä ja eipähän tartte setviä muiden ihmisten sotkuja

Siihen en osaa vastata mikä ajaa ihmiset rikoksen tielle, ehkäpä olen jotenkin häiriintynyt tapaus vaikka edellisen mielentila tutkimuksen mukaan olen täysin selväpäinen mutta sehän nyt ei todista mitään
Jos jotain pitäisi tällein yllättäen heittää niin karulta kuin se kuulostaakin niin ainakin itseä viehätti aina helppo raha, miksi olisin töitä tehnyt kun sain rahaa helpommallakin

Edit:

Itse olen ammattini valinnut, en syytä sossuja, kelaa tai edes kyttiä ammatin valinnastani. En kaipaa sääliä, enkä edes kaipaa sitä. Sillä pystyn elämään tekojeni kanssa. Tiedän tehneeni väärin ja olen rangaistukseni kärsinyt. Lopullinen tuomio tulee kuoleman kohdatessa ja tiedän kyllä että se paikka jonne joudun on tuolla ala-kerrassa.

Nuorille sanoisin että kannattaa miettiä kaksi kertaa, tästä elämästä on glamour kaukana mutta sen huomaa vasta sitten kun istuu pitkää kakkua ja silloin on jo liian myöhäistä.
Itse olen menettänyt todella paljon, harva kehtaa myöntää sitä mutta voin sanoa rehellisesti että olen menettänyt perheeni, suurin osa sukulaisista vihaa/häpeää, olen menettänyt kaikki rakkaimmat ihmiset joita olen rakastanut koko sydämmellä, olen menettänyt helvetisti rahaa, melkein henkeni ja mikä pahinta olen aina virkavallan silmätikkuna mutta kuten sanoin se oli oma valinta silloin aikoinaan.