Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Stobbart]

Sitten kysymys varsinkin Strangelovelle, joka vaikuttaa olevan juttuun syvällisesti perehtynyt: Voisiko Lauri Mäkysen epäilemä mies olla lankomies Arvo, vai onko kyse jostain aivan muusta henkilöstä? Muistan jossain kohtaa ketjua lukeneeni, että sinulla oli näkemys kuka on Mäkysen epäilemä mies.

Sitten toinen itseäni askarruttava asia. Eino Saarihan kertoi 90-luvun alun haastattelussaan miehestä, joka oli yliaktiivinen suohaudalla, kun muut olivat järkyttyneinä seisoneet tumput suorina. Tuo samainen mies oli tokaissut Einolle, että syylliseltä pitäisi leikata ruumiinjäsen per päivä, ja mutisi sitten, että puheet hänen syyllisyydestään saisivat loppua. Pari vuotta tästä Eino Saari oli kuullut, että kyseinen mies oli tappanut itsensä hypättyään alas viidennestä kerroksesta.

Eli tässä on se kysymykseni pointti: Voiko tuo kyseinen henkilö olla lankomies, joka kuoli vasta 1967? Silloinhan tuo Eino Saaren kuvailema keskustelu olisi käyty vuoden 1965 paikkeilla, eli yli 10 vuotta murhan jälkeen. Jotenkin tuosta haastattelusta vaan saa sen kuvan, että Eino Saari puhuisi ajankohdasta lähempänä murhaa, vaikka ei siinä vuosiluvuista suoraan mitään sanokaan. Kuitenkin täällä on nähdäkseni melko selvänä pidetty, että tuo Eino Saaren mainitsema haudalla yliaktiivisesti toiminut mies olisi ollut juurikin tuo lankomies. Eli joku ristiriita tuossa nyt on. Onko Strangelovella näkemystä tähän?

[Chikatilo]

Vastasit itse itsellesi? Selvisikö tuo asia siis tässä välissä? En piruile, vaan mielenkiinnosta kysyn mikä tuossa oli homman nimi.

Mistä olet Chikatilo saanut tietosi tuosta Arvo Hakalan kiristämisestä?

Asia selvisi lehdistä (1954 - 1955) joita olen selaillut aivan muun asian tiimoilta. Hakalan kiristäjää ei löydetty ensimmäisiin käräjiin mennessä, mutta pikku-uutinen keväämmällä kertoikin kiristäjän löytyneen. Aikaisempaa postausta kun ei pysty enää muokkaamaan, niin jotenkin kai uusi tieto on esille tuotava.

En ole Saaren tapaukseen kovinkaan paneutunut, mutta aika paljon jutut ovat muuttuneet alkuperäisestä. Osuutta on varmaan Alibilla, Ratolla ja naistenlehdillä, joiden toimittajat eivät 1970-luvulta alkaen aina jaksaneet tarkistaa tietoja, vaan kirjoittivat ulkomuistista.

Hakala ja Vuorikoski tekivät ilmeisesti itse rikosilmoitukset kiristäjistä. Vuorikoskella oli vetämässä myös kunnianloukkausjuttu, mutta se ei johtanut vastaajan rankaisemiseen. Kiristysjuttujen vieminen omatoimisesti poliisille ei mielestäni tue kiristettyjen syyllisyysolettamaa, tai sitten kysymyksessä on ollut kylmähermoinen ja piinkova henkilö, joka on täysin varma siitä ettei jää kiinni asiaa kaiveltaessa.

Vuorikoski taisi olla pitäjän rahamiehiä? Saaren jutun tiimoilta muuten käytiin käräjiä eri yhteyksissä vuosia tapahtuman jälkeen. Nimet on yleensä mainittu ja varsinkin myöhemmissä jutuissa (1954 -) on juttuun sotkettujen mainetta "puhdistettu" myös lehdissä. (Tarkennus tähän: lehtien tyypilliseen tapaan pienenä sivumainintana, että lehdessä aiemmin esitetyt epäilykset henkilöstä ovat osoittautuneet perättömiksi.)

[Stobbart]

Vastasit itse itsellesi? Selvisikö tuo asia siis tässä välissä? En piruile, vaan mielenkiinnosta kysyn mikä tuossa oli homman nimi.

Mistä olet Chikatilo saanut tietosi tuosta Arvo Hakalan kiristämisestä?

Hakala ja Vuorikoski tekivät ilmeisesti itse rikosilmoitukset kiristäjistä. Vuorikoskella oli vetämässä myös kunnianloukkausjuttu, mutta se ei johtanut vastaajan rankaisemiseen. Kiristysjuttujen vieminen omatoimisesti poliisille ei mielestäni tue kiristettyjen syyllisyysolettamaa, tai sitten kysymyksessä on ollut kylmähermoinen ja piinkova henkilö, joka on täysin varma siitä ettei jää kiinni asiaa kaiveltaessa.

Näinhän se on. Mutta tässä tapauksessa tuo asian esille tuominen mielestäni kyllä sopii Arvoon. Poliisin kertoman mukaan kyseessä oli nimenomaan äärimmäisen kiero ja ovela tapaus. Hesarin jutussa poliisin kirjauksen mukaan kyseessä oli todellinen "kovanaama". Pentti Kankaanpää myös mainitsi, että lankomies oli "täydellinen rikollinen". Arvohan oli nimenomaan hyvinkin aktiivisena päsmäröimässä tuon mysteerin suhteen. Lietsoi kovasti autoteoriaa, ja myös papin syyllisyyttä. Poliisin mukaan hän oli kaikin puolin epätavallisen aktiivisesti ohjaamassa yleistä mielipidettä Isojoella. Samaan kuvaan sopii myös tuo, kuinka puhui Kyllikin isälle, kuinka murhaajalta pitäisi katkoa raajoja, ja kuinka puheet hänen syyllisyydestään pitää loppua heti. On siis mennyt asiassa ns. tulta päin, ja loppujen lopuksi ilmeisen onnistuneesti. On mitä ilmeisimmin luottanut, että raskauttavia todisteita ei yksinkertaisesti ole.

Oletko muuten lukenut tuota Helsingin Sanomien tammikuussa julkaisemaa juttua? Se on ihan ehdoton artikkeli kaikille jutusta kiinostuneille. Ensimmäistä kertaa julkisuudessa autenttista materiaalia tutkinnasta ja kuulusteluista. Vihtorihan oli pari viikkoa ennen pidätystään otettu kiinni humalan takia. Kuljetuksen jälkeen hän oli kysynyt autonkuljettajalta, tuotiinko häntä Kyllikki Saaren takia ja sanonut, että kyllä hänellä sitten istumista riittää. Tämän jälkeen hän oli alkanut itkeä. Autonkuljettaja kuitenkin oli sitten sanonut, ettei asia liittynyt Kyllikkiin, vaan humalatilaan yleisellä paikalla.

[sörsse]

Eikö tuo samainen Hakala tehtaillut jos jonkinmoisia juttuja kylillä, mitkä saivat huomion siirtymään harhateille ja olivat omiaan harhauttamaan poliisia ja tutkijoita. Lisäksi ne keksityt jutut rasittivat viranomaisten resursseja turhaan, joten ei olisi mikään ihme jos tuo kiristysjuttukin olisi hänen itsensä alulle panemaa hämäystä mistä saatu hyöty satoi omaan laariin.

[strangelove]

En koskaan päässyt selville Lauri Mäkysen "epäillystä". Julkisuuteen kerrottujen tietojen perusteella on mahdotonta sanoa, ketä hän tarkoitti. Sen tiedän, että V.L:n ja lankomiehen syyllisyyteen hän ei uskonut, koska piti miehiä lähinnä juoppoina ja kylätappelijoina, ei murhaajina.

Uskon Eino Saaren tarkoittaneen tuolla kuvailemallaan miehellä juuri tätä Vihtorin lankomiestä. Toisaalta Eino sanoi jossain toisessa myöhempien aikojen haastattelussa uskovansa, että murhaaja oli "joku lapsesta saakka vaivattu, joka ei ehkä ymmärtänyt tekojaan". Tämä taas viittaisi enemmän Vihtoriin. Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että omaisten epäilykset noudattivat pitkälti samaa linjaa kuin poliisin.

Mainittu Mauri V. ei ollut pitäjän rahamiehiä, vaan pikkurikollinen, joka oli jossain vaiheessa poliisinkin epäiltynä. Kyllikki Saaren murhaan hän oli syytön, vaikka kyläpuheissa hänen niskaansa tekoa jossain vaiheessa yritettiinkin kaataa.

Lankomiehestä vielä sen verran, että hän tosiaan oli huomiota herättävän aktiivinen Kyllikin murhan selvittämisen suhteen. Suohaudalla touhuamisen lisäksi hän oli mukana järjestämässä kansalaiskokouksia. Niiden pointti oli lähinnä syyllisyyden vierittäminen Isojoen ulkopuolelle.

[Stobbart]

Uskon Eino Saaren tarkoittaneen tuolla kuvailemallaan miehellä juuri tätä Vihtorin lankomiestä. Toisaalta Eino sanoi jossain toisessa myöhempien aikojen haastattelussa uskovansa, että murhaaja oli "joku lapsesta saakka vaivattu, joka ei ehkä ymmärtänyt tekojaan". Tämä taas viittaisi enemmän Vihtoriin. Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että omaisten epäilykset noudattivat pitkälti samaa linjaa kuin poliisin.

Siltähän se periaatteessa näyttää, että Eino Saaren mainitsema mies olisi lankomies. Hänhän muutenkin puhui siitä siihen malliin, ettei välttämättä pidä varsinaisena murhaajana, mutta mahdollisesti hautaajana. Siihen kun lisätään nuo puheet lapsesta saakka vaivatusta, niin vahvasti vaikuttaa Eino Saarikin olleen Kankaanpään teorian linjoilla. Siltikin, itseäni häiritsee Einon haastattelussa tuo kohta, että oli "pari vuotta myöhemmin" kuullut henkilön tehneen itsemurhan. Lankomies kun kuoli vasta vuonna 1967, niin se ei oikein osu kohdilleen. Vai olisiko tuo Einon kuulema asia itsemurhasta ollut vain huhu, vaikea sanoa. Voisi kai jollain tavalla olla vielä mahdollista selvittää lankomiehen kuolintapa. Itselläni on tiedossa tarkka kuolinpäivä.
Edit: Tässä ketjussa julkaistun aikajanan mukaan vielä vuonna 1963 oli Isojoella joku kutsunut koolle kansalaiskokouksen, johon tuo tuntemattomaksi jäänyt ilmoittaja ei ollut kuitenkaan saapunut, vaikkakin polku haudalle oli kivetty. Eli vellontaa asian ympärillä on silloinkin toki ollut. Mutta olisiko Arvo voinut vielä 60-luvulla asua taas Isojoella? Jonkin tiedon mukaan hän kai Ruotsiin muuton jälkeen palasi vielä Suomeen, mutta palasiko enää Isojoelle? Eli onkohan edes mahdollista, että tuo Eino Saaren mainitsema keskustelu epäilemänsä henkilön kanssa olisi ollut vasta 60-luvulla, jos siis Arvo oli kyseessä..

Sellainen asia itseäni myös kovasti kiinnostaa, että minkä verran ja milloin Vihtorin ja Arvon lähisukulaisia on kuulusteltu asiasta. Pentti Kankaanpää puhui aivan lähipiirin tienneen tuon kaksikon tekosista, sanoi määräksi 5-7 henkilöä. Yksi henkilö, joka on nähdäkseni melkoisella varmuudella tiennyt asiasta, on Hesarinkin jutussa etunimellä mainittu Arvon vaimo Lilja. Hänhän oli siis Vihtorin sisko. Todisti Arvon lausumaa vastaan, ja sanoi Arvon olleen murhailtana kylillä ryyppäämässä, kun Arvo itse väitti olleensa iltakahdeksalta nukkumassa. Lilja kuoli vasta vuonna 2000. Siinä on ollut vuosikymmenten ajan salaisuus kannettavana aviomiehen ja veljen osallisuudesta Suomen historian suurimpaan murhamysteeriin.

Raimo Latvala (jutun päätutkija ainakin 90-luvulla) mainitsi Ei vanhene koskaan -dokumentissa vuonna -96, että hän uskoo, että tapauksesta perillä olevia henkilöitä saattaa olla vielä elossa, joiden tietojen kautta tapaus voisi vielä selvitä. Myös vuoden -96 Ylen uutisissa hän mainitsi, että Kyllikki Saaren murha voisi vielä selvitä lähinnä sitä kautta, että joku todella kertoo, mitä siihen tapaukseen liittyy. Näistä lausunnoista herää kysymys, että onko poliisi vielä tuolloin tavoitellut ja kuulustellut Vihtorin ja Arvon elossa olevia sukulaisia? Liljahan on ainakin tuolloin vielä elossa ollut. Vihtorin veli Frans kuoli vuonna -93. Pentti Kankaanpäähän Alibin jutussa sanoi selvittäneensä teoriaansa puhelimessa Latvalalle kahden ja puolen tunnin ajan. Kyllä siis kaiken järjen mukaan Latvalakin on noilla puheillaan asiasta mahdollisesti perillä olevista henkilöistä tarkoittanut muun muassa juuri Liljaa.

Sitten tähän loppuun eräs kummallisuus. Erään löytämäni lähteen mukaan yksi lankomiehen lapsenlapsista olisi murhattu Ruotsissa 90-luvulla vain vähän yli 20-vuotiaana. Ei Kyllikki Saaren murhamysteeriin varsinaisesti liity, mutta melkonen sattuma kuitenkin. Noin nuoria ihmisiä ei Ruotsissa ihan hirveästi kuitenkaan joudu henkirikoksen uhriksi.

[Chikatilo]

Palaan vielä näihin kiristysjuttuihin. Mahtoivatko julki tulleet olla ainoat tapaukset?

Jos eräs olettamus on ollut, että puolenkymmentä henkilöä tiesi murhaajan, voisiko olla niin, että osa näistä henkilöistä ainoastaan luuli tietävänsä, koska heitä kiristettiin väittämällä lähiomaista syylliseksi? Riippumatta siitä onko väite totta vai ei, he olisivat ehkä pyrkineet salaamaan asiaa suojellakseen omaistaan, jota pelkäsivät syylliseksi. Tämä voisi selittää muutamien henkilöiden omituista käytöstä.

Itse pidän hyvin todennäköisenä tekijänä "poliisin profiiliin sopivaa aikamiespoikaa". Pidän myös mahdollisena, että hän sai myöhemmin peittelyssä apua ja tukea läheisiltään, joille ehkä oli jo kiristysmielessä esitetty tietoja hänen syyllisyydestään. Saiko esimerkiksi muuan kiristyksen uhri eri lähettäjiltä useamman kiristyskirjeen, joista varmasti ohilaukaukseksi tietämänsä ilmoitti poliisille, mutta muita ei? Hänen vaimonsa taas ei välttämättä voinut olla varma, oliko puoliso tai veli sotkeutunut asiaan vai ei - ja jos oli, niin missä määrin. Tällainen perheen ja suvun sisäinen epäluulo olisi otollinen kohde kiristämiselle. Veri on vettä sakeampaa...

Onko Strangelovella tai muilla tietoa siitä, kasvoiko jonkin paikkakuntalaisen maallinen omaisuus yllättävästi aikavälillä 1953 - noin 1970? Tekikö joku huonoja maa- tai metsäkauppoja tai joutui elämään vaatimattomammin kuin oletettu tulotaso olisi antanut ymmärtää?

Vähintään yksi tiesi syyllisen, mutta useampi saattoi perustellusti luulla tietävänsä.

Loppujen lopuksi teko taisi olla tahaton tappo tai alkujaan jopa kuolemantuottamus,mutta se sai käsittämättömät mittasuhteet tapahtumaympäristössään ja lopulta koko maassa.

Nerokkaita havaintoja on tehty paljon ja tämä on mielestäni yksi parhaista:

...Pyörän pinnoissa nähtiin ruostejälkiä, josta pääteltiin että pyörää oli säilytetty ennen suohon upottamista ulkona...

Nerokasta! Vai on polkupyörää säilytetty ulkona! Ehkä jopa käytettykin siellä?

[Stobbart]

Niin, siis pointtina tuossa on se, että on päätelty, ettei murhaaja heti tekonsa jälkeen vielä upottanut pyörää heti suohon, vaan säilytti sitä ulkona päästäen pyörän ruostumaan. Se on sitten toinen kysymys, että mistä tiedettiin, ettei ruostejälkiä ollut pyörässä jo ennen murhaa. Oliko pyörä niin uusi, että varmuudella voitiin sanoa pinnojen olleen aikaisemmin ruosteettomat..

Mitä tulee henkilöihin, jotka tiesivät Vihtorin ja Arvon olleen asialla, niin ainakin kotiväki on ilman muuta tiennyt. Vihtorihan sai alibin murhailtaan äidiltään ja siskoltaan, jotka väittivät Vihtorin olleen kotona, vaikka ensimmäisessä kuulustelussa äiti ei ollut asiasta ollenkaan varma. Arvo taas väitti olleensa kotona iltakahdeksalta, mutta jopa vaimo Lilja sanoi, ettei näin ollut. Noin muuten on kylillä ollut paljon huhuja, ja kyllähän vaikka kuinka moni "tiesi" Kanervon olleen syyllinen. Pappi oli tehnyt pahoja asioita, joista varmaankin vain jotkut aikanaan tiesivät, ja he ovat sitten tahollaan olleet varmoja, että tuo nuoriin sekaantuja se on Kyllikin tappanut.

Mitä tulee Arvo Hakalan kiristäjään, niin hänhän on varmaankin kuullut Arvosta liikkuvia huhuja murhan suhteen. Olihan tuo Arvoksi oletettu henkilö sanonut Eino Saarellekin, että ne puheet hänen syyllisyydestään saisivat loppua heti. Huhuja on siis ollut. Ja myös Vihtori oli ainakin Vilho-nimiselle henkilölle sanonut Arvon tappaneen Kyllikin, ja Vilho varmaankin puhunut asiasta eteenpäin. Eli varmasti vaikka kuinka moni on noita huhuja kuullut, mutta sitten on tuo aivan lähipiiri, joka on oikeasti tiennyt kaksikon tekosista, kun ovat olleet kotona ja murhailtana, ja tienneet Vihtorin ja Arvon olleen poissa, vaikka muutta väittivät.

Tuosta Pentti Kankaanpään kertomasta mietityttää sellainen asia, että hän sanoi tekijän (Vihtorin) olleen psykopaatti. Kun lukee Helsingin Sanomien tammikuussa julkaiseman jutun aiheesta, viittaa kaikki kuitenkin siihen, että jos jompi kumpi noista kahdesta oli psykopaatti, niin nimenomaan lankomies Arvo. Siinähän oli vielä puhetta Vihtorin mielentilatutkimuksestakin, eikä mitään mainintaa että olisi psykopaattina pidetty. Vähälahjaisuudesta on Vihtorin osalta puhuttu, mutta oliko myös psykopaatti? Kuitenkin, Alibin juttu oli ainakin kirjoitettu niin, että Kankaanpää tarkoitti psykopaatilla nimenomaan tekijää (Vihtori), eikä avustajaa (Arvo).

[Marc]

Niin, siis pointtina tuossa on se, että on päätelty, ettei murhaaja heti tekonsa jälkeen vielä upottanut pyörää heti suohon, vaan säilytti sitä ulkona päästäen pyörän ruostumaan. Se on sitten toinen kysymys, että mistä tiedettiin, ettei ruostejälkiä ollut pyörässä jo ennen murhaa. Oliko pyörä niin uusi, että varmuudella voitiin sanoa pinnojen olleen aikaisemmin ruosteettomat..

Jos pyörä olisi upetettu heti toukokuussa, sen nahkainen satula olisi ehtinyt parissa kuukaudessa vahingoittua vedessä jo pahoin. Mutta satula oli vielä niin hyvässä kunnossa, ettei se ollut voinut olla vedessä kovinkaan kauan. Missä pyörää oli säilytetty ennen sen upottamista, sitä ei tiedä kukaan muu kuin murhaaja itse. Jos hän säilytti sitä omassa metsässään, hänen täytyi päästä siitä eroon ennen kuin marjastajat sen löytäisivät. Hänellä oli parisen kuukautta aikaaa löytää suonsilmä, johon kätkeä se. Saadakseen pyörän helpommin uppoamaan murhaaja oli irrottanut pyörien venttiilitapit ja kääntänyt ohjaustangon etupyörän suuntaiseksi. Mutta pyörä ei uponnut kokonaan, vaan ohjaustanko jäi näkyviin, ja marjastajat sen löysivät. Tämä jo viittaa siihen, että murhaaja oli isojokelainen. Vieraspaikkakuntalaisella olisi ollut paljon turvallisempia keinoja päästä pyörästä eroon kuin kuljettaa se lähelle rikospaikkaa. Se olisi ollut melkoinen riski tulla huomatuksi.

Pyörän metallipintoihin ei olis tullut ruosteenjälkiä, jos Kyllikki hoiti pyöräänsä hyvin ja säilytti sitä kuivissa sisätiloissa kotonaan ollessaan.

[Stobbart]

Tuli tilattua Krp:ltä cd-levy, jossa on Kyllikin tapauksen esitutkintamateriaalia. Oli nyt saapunut postiin, ja pitää viikonloppuna hakea. Cd:llä on ilmeisesti joitakin satoja sivuja materiaalia. Hintaa läpyskälle tuli noin parikymppiä + postikulut. Lisääkin materiaalia saa pyydettäessä, mutta sitten pitää jo vähän kertoa, mitä osioita valtavasta materiaalista haluaa. Puhuin materiaalia hallinnoivan poliisin kanssa, ja kertoi, että sivuja olisi kaikkinensa jopa 50000. Poliisi kertoi, ettei sitä tulla kokonaisuudessaan digitalisoimaan, koska siihen ei ole resursseja. Yksityishenkilö voi periaatteessa tilata vaikka koko materiaalin tulostettuna, mutta se maksaa sitten aivan shaatanasti, eli tuhansia euroja. Sinänsä minusta on sääli, ettei materiaali luultavasti koskaan kokonaisuudessaan päädy sähköiseen muotoon, vaan "pergamentit" hapristuvat ajan saatossa, ja vaipuvat unholaan. Kyllikin tapaus on kuitenkin aivan ainutlaatuinen monessakin mielessä, ja merkittävä osa Suomen rikoshistoriaa.

No, joka tapauksessa palailen tänne kunhan vähän pääsen tutkailemaan cd-levyn sisältöä. Erityisesti itseäni kiinnostavat Vihtorin, Arvon ja heidän sukulaistensa kuulustelut. Sekä myös niiden todistajien kuulustelut, joille Vihtori puhui ohi suunsa. Saa nähdä löytyykö noita cd:ltä, vai pitääkö itse mennä Krp:n tiloihin tutustumaan aineistoon jossain vaiheessa.

[Perry]

Kahdeksanosainen artikkelisarja https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005711970.html (vasta 1. osa julkaistu)

[Elisabeth]

Nyt julkaistiin ainakin Ilta-sanomissa jopa useampi juttu tapaukseen liittyen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005711996.html

Kirje on päivätty 14.5. 1953. Vain hieman myöhemmin, 17. 5. 1953, Kyllikki Saari katosi kotimatkalla.
17-vuotiaasta pienen kylän tytöstä tuli Suomen tunnetuin murhamysteeri, jonka surmaaja ei koskaan joutunut vastuuseen teostaan.

Tällaisen kirjeen Kyllikki Saari kirjoitti tutulle pastorille:

”Pastori Hyvä.

Kiitos viimeisestä! ja parhaat terveiseni täältä ”kotomökiltä”. Olen ollut nyt kotona paitsi kahtena päivänä olin jo kirjoittamassa niitä korttia, sain sen työmaan ja oli hauskaa kun se tuli, sillä ei taida tulla mihinkään lähdettyäkään ainakaan toistaiseksi.

Kyllä tähän saakka on ollut sellaista hiljaista ja yksinäistä, mutta kyllä se nyt taas menee, kun ottaa sen asenteen, että antaa mennä.

Kun näin jälestäpäin ajattelee, niin kyllä se 7 kk. oli aika mukavaa aikaa ja siinä oppi jo kaikenlaista. Teille saan olla siitä kiitollinen. Kyllä minä tiedän kuinka paljosta saan Teitä kiittää, vaikka silloin oli kiittämätön, kun olisi ollut mahdollisuus siihen henkilökohtaisesti.

Tämän kirjeen Kyllikki Saari lähetti pastorille. Kirje on päivätty 14.5. 1953. Vain hieman myöhemmin, 17. 5. 1953, Kyllikki katosi kotimatkalla.
Tämän kirjeen Kyllikki Saari lähetti pastorille. Kirje on päivätty 14.5. 1953. Vain hieman myöhemmin, 17. 5. 1953, Kyllikki katosi kotimatkalla. (KUVA: Poliisi)


Kylläkai siellä on kirkossa enemmän väkeä kuin täällä, tänäänkin oli aika vähän viime sunnuntaina oli vähän enemmän. Sielläkin olisi hauskempi olla kun olis oikein paljon väkeä, mutta eihän niille ihmisille näy mitään voivan, kun ei niitä tule. Tänään tosin oli vähän sateista aamulla, mutta nyt jo paistaa aurinko.

Eilen kävin kansliassa Tyyne (sukunimi) ja hän kysyi sitä että kenelle hän saisi maksaa sen Kotimaa lehden ja minä otin ja lähetän sen Teille, kun en minäkään tiennyt kenelle niitä sais maksaa niin ajattelin että saan siinä samalla muutakin vähän kysellä, Vai saanko? Voisitteko vastata joskus siihen, millä tavalla ihminen voisi olla välittämättä toisten puheista? Ihminenhän on aina vajavainen, eikö totta? Sanokaa millä tavalla pitäisi elää, että voisi pysyä Jeesuksen johdattamalla tiellä, ettei maailma veisi. Ja niitä jotka ovat maailmalla voisi saada toiselle tielle? Mitenkä?

Toivon että te Pastori vastaatte näihin kysymyksiin ja että saisin joskus kysellä niitä paljon. Silloin olisin jo halunnut kysyä kaikkea, mutta en tiedä miksi en voinut (tai ehkä sentään). Toivon että ymmärrätte minua. En ole koskaan voinut kysellä keneltäkään, mutta toivon että vois Teiltä, sillä olettehan Te Rippi-isäni! Terveisiä kaikille, myös Rouvalle ja Leenalle. Monin terveisin Kyllikki.

Toivon vastausta!

Kirje on päivätty 14.5.1953 Möykkyyn. Sen ensimmäisen sivun laidassa on vielä ”Voisitteko joskus tehdä sen työtodistyksen ja lähettää!?” ja toisen sivun laidassa ”Saanko käyttää tällaista nimeä osoitteessa? vai K.V. Luulisin sillä Te itse olette antanut melkein luvan kohdella allekirjoituksella vai kuinka?”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005711970.html

”Ei ihmisen tarvitse mitään peljätä.”

NÄIN Kyllikki Saari sanoi äidilleen Vilhelmiinalle useasti ja sellaisen tytön äiti tunsi – rohkean, iloisen ja luottavaisen. Tytön, joka pyöräili yksin kirkkoherran kansliasta kotiin luottavaisin mielin, vaikka joutui polkemaan pitkän matkaa asumattoman metsätaipaleen läpi. Tytön, joka turvasi elämässään Jumalaan, kävi kirkossa ja hartaustilaisuuksissa, mutta ei tuominnut muiden nuorten rientoa tansseissa ja muissa huveissa.

Me tunnemme sen 17-vuotiaan Kyllikki Saaren, joka katosi kotimatkallaan 65 vuotta sitten 17. toukokuuta 1953 Isojoella. Me muistamme rippikuvan, jossa vakavailmeinen Kyllikki katsoo kameraan valkeassa puvussaan kukkaset kädessä. Me tiedämme hänen julman kohtalonsa, suohaudan, josta hänen runneltu ruumiinsa nostettiin. Me mietimme, miksi hänen murhaajansa ei joutunut koskaan vastaamaan hirvittävästä teostaan.

Näin 17-vuotiaasta pienen kylän tytöstä tuli Suomen tunnetuin murhamysteeri, vaikka se tyttö oli haaveillut vain ihan tavallisesta elämästä.

Annetaan nyt heidän kertoa, joille Kyllikki oli kaikkein rakkain – äiti, isä, sisarukset ja ystävät. Heidän kertomuksensa on taltioitu Keskusrikospoliisin tuhansia sivuja sisältävään murhatutkimukseen, jonka KRP julkisti ensimmäistä kertaa alkuvuonna.

Ilta-Sanomat kävi läpi aineiston ja kertoo nyt sen pohjalta Kyllikin ja avoimeksi jääneen murhatutkinnan tarinan kahdeksanosaisessa juttusarjassa. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.

”Isä on katsomassa ruumista.” Kotitalon portailla on Kyllikin omaisia – Esko, Hellin, äiti Vilhelmiina, Alli ja Kalevi. 13-vuotias Ritva on kuvanottohetkellä vielä koulumatkalla. Kyllikin ruumis on löytynyt.
”Isä on katsomassa ruumista.” Kotitalon portailla on Kyllikin omaisia – Esko, Hellin, äiti Vilhelmiina, Alli ja Kalevi. 13-vuotias Ritva on kuvanottohetkellä vielä koulumatkalla. Kyllikin ruumis on löytynyt.

On erittäin poikkeuksellista, että poliisi julkistaa yhä selvittämättä olevan murhan tutkinta-aineiston.

Poikkeuksellinen oli tekokin. Paha vaani pienen kylän hiekkatiellä.

ALOITETAAN kaikkein tärkeimmästä, Kyllikistä. Jos hän olisi saanut elää, hän täyttäisi ensi itsenäisyyspäivänä 83 vuotta. Kasvokkain karun kohtalonsa kanssa hän joutui Kaatuneiden muistopäivänä, toukokuun kolmantena sunnuntaina.

Auli Kyllikki syntyi maanviljelijäperheeseen 6.12.1935. Äiti kertoi sittemmin poliisille, että Kyllikki oli lapsesta asti vilkas ja iloinen niin, ettei hänessä milloinkaan havaittu synkkämielisyyden oireita.


Pyöräonnettomuus vakavoitti Allin mielestä Kyllikin, joka aiemmin oli ollut erikoisen vilkas ja iloinen. Kyllikki alkoi kulkea hengellisissä seuroissa ja kirkossa.

Koulunkäyntinsä Kyllikki aloitti jo 7-vuotiaana, minkä jälkeen hän kävi kuusi luokkaa kansakoulua. Kansakoulussa Kyllikki edistyi kaikin puolin hyvin ja siirtyi Kauhajoen yhteiskouluun. Eino-isän mukaan tyttö oli keskitasoa ylempänä ollut oppilas.

Isän mielestä tyttö oli ennen kaikkea reipasotteinen. Urheilu oli Kyllikin mieliharrastus.

”Kyllikki oli aina ollut erittäin rehellinen, eikä ollut sallinut puhuttavan asioista mitään totuudesta poikkeavaa. Päätöksen teossa Kyllikki oli ollut nopea niin, ettei hän ollut pitkiä aikoja asioitaan tuumaillut”, isä kertoi toimen tytöstään poliisille, kun isän rinta oli jo surusta raskas.

VUODEN 1950 kevät oli kuitenkin kääntänyt Kyllikin elämän suuntaa ja jättänyt häneen jälkensä. Kyllikki oli kaatunut pyörällä maantiellä ja saanut aivotärähdyksen. Sen takia häntä oli hoidettu Isojoen kunnansairaalassa kahden viikon ajan. Sairaalasta päästyään Kyllikki oli vielä ollut vuodelevossa kotonaan neljä viikkoa.

Onnettomuuden jälkeen Kyllikki tunsi etenkin raskaampaa työtä tehdessään jonkinlaista ”surinaa” päässään. Sisar Alli kertoi, että Kyllikillä oli jatkuvasti vaivaa päänsärkynsä takia. Perhe olikin jo kauan ajatellut, että Kyllikki menisi sairaalaan kuvattavaksi, jotta olisi saatu selville, mikä häntä vaivasi.

Asia oli kuitenkin aina lykkääntynyt. Keväällä 1953 oli erityisesti puhuttu Kyllikin menosta Seinäjoelle tarkastettavaksi, mutta käynti oli jäänyt. Kyllikki ei Allin mukaan varsinaisesti tuntenut kipua, vaan jonkinlaista huminaa päässään.

Kyllikki haaveili ihan tavallisesta elämästä, konttoriopinnoista.
Kyllikki haaveili ihan tavallisesta elämästä, konttoriopinnoista. (KUVA: E. Peräluoma)

KRP:n materiaalista käy ilmi, että Allin mielestä pyöräonnettomuus vakavoitti Kyllikin, joka aiemmin oli ollut erikoisen vilkas ja iloinen. Alli ajatteli, että loukkaantuminen oli syy siihen, että sisko alkoi kulkea hengellisissä seuroissa ja kirkossa.

ISÄN mukaan Kyllikki oli ollut lapsesta asti uskonnollismielinen eikä tällä ollut milloinkaan ollut halua mennä tansseihin eikä muihinkaan huvituksiin. Mitään seurustelua tai rakkaussuhdetta kenenkään poikaan hänellä ei ”kotiväen tieten” ollut. Kyllikillä oli äidin mukaan ”puhtaat elämäntavat”.


Isän mukaan Kyllikki oli lapsesta asti ollut uskonnollismielinen eikä Kyllikillä ollut milloinkaan ollut halua mennä tansseihin eikä muihinkaan huvituksiin.

Samaa Kyllikistä sanoivat ystävät. Saman kylän neitokaiselle Sirkalle, 21, Kyllikki oli kertonut, ettei hänellä ollut mitään halua mennä huvituksiin. Kyllikki oli myös kertonut, ettei pidä miehistä eikä aio koskaan mennä naimisiin.

Saarten perheessä vallitsi hyvä sopu eikä kenenkään perheenjäsenen keskuudessa ollut eripuraisuutta tai riitoja.

Kyllikki haaveili myymälä- tai konttorialasta. Syksyllä 1953 hänen oli tarkoitus pyrkiä konttoriopistoon. Hän oli jo aloittanut opiskelut kirjeopiston avulla samalla, kun oli töissä Kokemäellä kotiapulaisena. Toimen hän oli saanut, kun perhe oli huomannut sanomalehdessä ilmoituksen, että Kokemäellä haetaan taloon kotiapulasta. Kyllikki oli hakenut tointa ja aloittanut 1. kesäkuuta 1952.

Myöhemmin samana kesänä Isojoen pappilassa uusittiin kirkonkirjoja ja tuli tarve kanslistille. Kyllikin rippi-isä v.t. kirkkoherra ja pastori pyysi Kyllikkiä kanslia-apulaiseksi pappilaan, kun tapasi Kyllikin sisaren Allin. Alli oli hakemassa papintodistusta veljelleen. Pastori kysyi Allilta, oliko tämä Kyllikin sisar, kun oli niin saman näköinen. Pastori kertoi huomanneensa Kyllikillä olevan hyvän käsialan ja etsiskelevänsä sellaista henkilöä kansliaansa.

Pastorin kiinnostus saatettiin Kyllikin tietoon, ja Kyllikki kirjoitti rippipapilleen Kokemäeltä, ettei tämän tarvinnut etsiä apulaista muualta. Kotiapulaiseksi Kokemäelle meni Kyllikin sisar Hellin.


Pastorin mukaan Kyllikin tavoite oli päästä irti kaikesta maallisesta. Toimessaan Kyllikki oli syvästi paheksunut sellaisia ihmisiä, joiden lasten syntymäaika oli vihkimiseen nähden liian aikainen.

Kyllikki aloitti työt pappilassa 1. syyskuuta 1952. Hän yöpyi joitakin kertoja kirkonkylässä tyttöystävänsä Railin luona ja myös pappilassa kaksi kertaa. Yöpyessään pappilassa Kyllikki nukkui ruokasalissa. Silloin pastorin palvelija oli joko käymässä kotonaan tai palvelusvapailla ja Kyllikkiä pyydettiin tilapäiseksi lastenhoitajaksi. Palkkaa Kyllikki sai alussa 11 000 markkaa, kunnes se korotettiin 13 000 markkaan kuukaudessa. Palkka tyydytti nuorta naista.

Kyllikki oli töissä pappilassa.
Kyllikki oli töissä pappilassa. (KUVA: Seppo Kärki)

Kyllikki piti työstään pappilassa ja sanoi, että se oli hänelle helppoa ja sopivaa. Hänellä ei ollut niin usein päänsärkyäkään, jota hän helposti sai raskaasta työstä. Niinikään Kyllikki piti pastorista, joka oli sisaren kertoman mukaan suhtautunut häneen kuin sisareen ja jonka kanssa Kyllikki oli voinut puhua avoimesti asiansa. Lisäksi pastori oli puhunut leikillisesti Kyllikille niin, ettei olisi voinut ajatella papin sellaisia puhuvan.

PASTORIN mukaan Kyllikin tavoite oli päästä irti kaikesta maallisesta. Toimessaan Kyllikki oli syvästi paheksunut sellaisia ihmisiä, joiden lasten syntymäaika oli vihkimiseen nähden liian aikainen. Kyllikki ilmoitti pastorille, ettei halua koskaan ”vastaavaan syyllistyä”, joutua pakosta naimisiin, vaan ainoastaan rakkaudesta ja jos löytää itseään vastaavan kumppanin. Kyllikki sanoi niin myös ystävälleen Annalle, 18.


Äidin mukaan Kyllikki oli lapsesta asti vilkas ja iloinen niin, ettei hänessä milloinkaan havaittu synkkämielisyyden oireita.

Talollisen tyttären Railin, 17, kanssa Kyllikki oli päässyt yhdessä ripille, ja tytöillä oli tapana käydä yhdessä kirkossa melkein joka sunnuntai. Kyllikki piti Railinkin mukaan toimestaan pappilassa kovasti sekä isäntäväestään, etenkin kirkkoherran rouvasta, joka usein oli sunnuntaisin kotona vaikkakin toimi opettajana Laihialla. Luonteeltaan Kyllikki oli Railin mukaan vakavamielinen, joskin ainakin jonkin verran leikkisä, itseensä sulkeutuvainen ja salaperäinen. Kyllikki ei halunnut kertoa yksityisasioista kenellekään.

Kyllikki ehti työskennellä pastorin alaisuudessa kahdeksan kuukauden ajan aina siihen asti, kun tämä muutti 1.5.1953 Isojoelta Merikarvialle. Kyllikki sai jatkaa työtään pappilassa senkin jälkeen, mikä ilahdutti häntä kovasti.

Hellin-sisarelleen Kyllikki kirjoitti muutamia kertoja Kokemäelle kuulumisiaan, samoin eräälle samassa pitäjässä postinkantajana toimivalle Helvi-tuttavalleen. Tämän lisäksi Kyllikki kirjoitti pastorille Merikarvialle, saamatta kuitenkaan vastausta. Luettuaan kirjeet Kyllikki poltti ne.

Molemmat iltalehdestä siis, joten luotettavuus on hieman kyseenalaista.

[Peter Off]

Eikö Ilta-Sanomien artikkelin perusteella kylän pappi olisi epäilty #1, siis oli muistanut jostain syystä (hyvä käsiala) Kyllikin rippikouluajoista ja oli kysellyt myöhemmin, kun Kyllikin sisko Alli oli käynyt pappilassa, että oletko Kyllikin sisko kun olet niin samannäköinen, sekä oli kysellyt siskon välityksellä Kyllikkiä töihin pappilaan muistamansa hyvän käsialan vuoksi. Pappi ja Kyllikki olivat sitten olleet hyvää pataa, pappi oli artikkelin mukaan mm. laskenut leikkiä Kyllikin kanssa tavalla jota papilta ei odottaisi, sekä tarina oli päättynyt siihen kun pappi oli muuttanut 1.5.1953 Merikarvialle, kyllikki oli vielä kirjoittanut papille mutta ei ollut tiedon mukaan saanut vastausta, mutta sitten tapahtui 17.5.1953 murha kylätiellä. AIka outo sattumus että murha tapahtuu juuri pari viikkoa sen jälkeen kun pappi muuttaa pois? Herää epäilys, että olisiko palannut parin viikon päästä salaisesti tapaamaan Kyllikkiä kylätiellä, mutta kaikki ei olisi sujunut nin kuin Strömsössä?

[Elisabeth]

Eikö Ilta-Sanomien artikkelin perusteella kylän pappi olisi epäilty #1, siis oli muistanut jostain syystä (hyvä käsiala) Kyllikin rippikouluajoista ja oli kysellyt myöhemmin, kun Kyllikin sisko Alli oli käynyt pappilassa, että oletko Kyllikin sisko kun olet niin samannäköinen, sekä oli kysellyt siskon välityksellä Kyllikkiä töihin pappilaan muistamansa hyvän käsialan vuoksi. Pappi ja Kyllikki olivat sitten olleet hyvää pataa, pappi oli artikkelin mukaan mm. laskenut leikkiä Kyllikin kanssa tavalla jota papilta ei odottaisi, sekä tarina oli päättynyt siihen kun pappi oli muuttanut 1.5.1953 Merikarvialle, kyllikki oli vielä kirjoittanut papille mutta ei ollut tiedon mukaan saanut vastausta, mutta sitten tapahtui 17.5.1953 murha kylätiellä. AIka outo sattumus että murha tapahtuu juuri pari viikkoa sen jälkeen kun pappi muuttaa pois? Herää epäilys, että olisiko palannut parin viikon päästä salaisesti tapaamaan Kyllikkiä kylätiellä, mutta kaikki ei olisi sujunut nin kuin Strömsössä?

Kyllä minuakin vähän pisti epäilyttämään tuo pappi, mutta täytyy kuitenkin muistaa että aika oli täysin eri kuin nykyään - pienellä kylällä tuollainen on voinut olla aivan täysin normaalia. Pappia en kuitenkaan missään nimessä sulkisi pois epäiltyjen listalta.

[Elisabeth]

Lisätäänpä vielä, että en tiedä millainen pappi on tuolla kylällä ollut, mutta kun luin nuo kirjeet uudestaan niin alkoi kuulostaa siltä että Kyllikki olisi saattanut olla hieman ihastunutkin. Kovin tuttavallisilta kirjeet kyllä vaikuttavat, vaikka sanoin aiemmin että ajan tavat jne.