Sisko Liisa Lehtisen surma Riihimäellä 6.8.1974

[devil_doll]

^ 1970-luvulla ymmärrettiin jo ottaa paljon näytteitä, joiden arveltiin ehkä tulevaisuuden kehittyneempien menetelmien avulla johtavan tutkinnan edistymiseen. Sen sijaan näytteiden säilyttämistä ei luonnollisestikaan voitu ennakoida ennen vuotta 1980, jolloin löydettiin jokaisella yksilöllä eroava dna:n osa.

[hannu hanhi]

Yhdysvalloissa on ilmeisesti osattu varautua paremmin tekniikan kehittymiseen näytteitä otettaessa ja säilöttäessä. Monia pimeitä 70-luvun henkirikoksia on pystytty 2000-luvulla selvittämään.

Tässä yksi esimerkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Rodney_Alcala

[Inhorealisti]

Kun surmaaja tuli pusikosta pois, hän törmäsi naispuoliseen sanomalehdenjakajaan, joka pelästyi tummaa miestä ja kääntyi pyörällään ajaen pois polulta tietämättä silloin mitä oli tapahtunut hetkeä aikaisemmin. Tämä nainen pelkäsi loppuelämänsä, koska mies oli nähnyt hänet. Olen keskustellut hänen silloisen työkaverinsa kanssa enkä kyseenalaista tietoja ollenkaan. Nainen muutti pois Riihimäeltä muutama vuosi surman jälkeen.

Kyselin näitä jo tuolla suomi24:n kaupunkiosiossa, mutta yhtä relevantteja ne mielestäni ovat täälläkin. Vastailla saa, jos jaksat...

1) Saila, miten tämä lehdenjakaja tiesi törmänneensä surmaajaan, jos hän ei nähnyt miehellä esim. surmapuukkoa? Eikö kyseessä olisi voinut olla vain tavallinen tuurijuoppo huilaamassa pusikossa, joka sattumalta vain lähtee hoipertelemaan pois juuri sillä hetkellä? Pesemätön ja hajustettu yksilö pelottaa monen muunkin tuohon kellonaikaan...
2) Näkikö tämä lehdenjakaja miehen kasvot kunnolla? Jos näki ja kyseessä oli riihimäkeläinen mies, voimmeko silloin olettaa, että lehdenjakaja tietoisesti, mahdollisesti maksettuna suojeli kyseistä miestä kun ei vienyt tietojaan poliisille? En näe muuten mitään järkeä siinä, että ainoa silminnäkijä ei puhunut ellei sitten pelkotila ollut todella todella suuri.
3) Kerroit myös, että lehdenjakaja muutti pois Riihimäeltä muutama vuosi surman jälkeen. Pelostako, lahjottuna vai oliko hänellä jokin todellinen syy muuttaa pois? Sanoit, että nainen pelkäsi miestä loppuelämänsä, mutta luulisi miehen pelänneen naista yhtä lailla tämän kyetessä linkittämään miehen epäillyksi henkirikokseen.
4) Et ilmeisesti päässyt henkilökohtaisesti koskaan juttelemaan tämän naisen kanssa, mutta oletko tavoittanut lehdenjakajan jälkikasvua? Seurakunnan kirjoista ainakin löydät nimen/nimet. Ehkäpä nainen vanhoilla päivillään kertoi salaisuutensa lapsilleen?

Suomi24:n sivustolla: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8567209
puhutaan myös paljon siitä, että surmaaja olisi tunnettu pikkukaupungin sisällä, mutta vaikutusvaltaisuutensa vuoksi asiasta olisi vaiettu. Siellä myös esitetään, että tätä päivää eletessä surman tekijä olisi kuollut. Tuolloin hän olisi ollut yli viisikymppinen alkoholisoitunut sotaveteraani. Itsekukin antakoon näille tiedoille sen painoarvon, jonka haluaa.

Motiivi on se, mikä joka tapauksessa askarruttaa ainakin minua. Aiemmin on todettu, että uhrille ei tehty seksuaalista väkivaltaa eikä häntä ryöstetty. Eikä ketään vahingossa tuollaista puukotusta tee. Minun mielestäni tuntuu loogisimmalta olettaa, että tekijä tunsi uhrinsa, tiesi tämän työajat ja kotiintuloreitin ja ennen kaikkea, hänellä oli jotain hampaankolossa. Kenties mies, joka ei saanut tunteilleen vastakaikua?

[Saila Easter]

Lopetin jo aiheen mutta oli pakko kirjautua takaisin kun huomasin että asia
kiinnostaa vielä jotakuta.
Lehdenjakajan työkaveri kertoi minulle seuraavaa. Lehdenjakaja oli ajanut
fillarilla surmapaikan pusikossa polkua pitkin kaupungista sahalle päin.
Siihen aikaan radan pystyi ylittämään Peltosaaren puolelle menemättä
Patastenmäen sillalle asti ja ilmeisesti lehdenjakajalla oli vakioreittinsä
puskien läpi. Puskista tuli vastaan tumma ja iso mies (koko voi olla
suhteellinen käsite, jos nainen itse oli pienikokoinen eli 170 cm voi olla
iso mies). Lehdenjakaja oli pysähtynyt ja polkenut vimmatusti takaisin
kaupungille päin.

Hän kertoi työkaverilleen, että pelkää niiden kostavan hänelle, koska hän
näki tekijän. Luulen hänen tarkoittaneen romaaneja. Siihen viittaa myös
työkaverin muistikuva surman jälkeiseltä ajalta seuraavana talvena, kun
romaanit jahtasivat heimoveljeään hevosilla Patastenmäessä ja hanki oli
aamulla veressä pitkältä matkalta, kun työkaveri meni töihin niitä katuja
pitkin. Naiset olivat keskenään arvuutelleet olisiko heimo rankaissut itse
surman tekijää. Lehdenjakaja oli myöhemiin pelännyt työssään niin, että
kantoi aina repussaan jonkinlaista astaloa turvanaan. Hän ei uskaltanut
enää mennä suoraan kotiinsa työvuoron loputtua vaan kierteli lähitaloja
harhauttaakseen ja juoksi sitten nopeasti omaan rappuunsa. Työkaveri piti
naista melkein hysteerisenä asian suhteen ja järkensä menettäneenä.
Lehdenjakaja muutti pois Riihimäeltä. Hän on kuollut ja niin on myös tämä
työkaverikin. En halua häiritä kenenkään lapsia ja toivoinkin että
lukisivat tätä palstaa ja kertoisivat mitä muistavat asiasta.

Minua jahdannut mies oli myös hyvin tumma, ei romaanin näköinen
kasvoiltaan, mutta hyvinkin voisi olla puolimustalainen.

[Inhorealisti]

Lopetin jo aiheen mutta oli pakko kirjautua takaisin kun huomasin että asia
kiinnostaa vielä jotakuta.
Lehdenjakajan työkaveri kertoi minulle seuraavaa. Lehdenjakaja oli ajanut
fillarilla surmapaikan pusikossa polkua pitkin kaupungista sahalle päin.
Siihen aikaan radan pystyi ylittämään Peltosaaren puolelle menemättä
Patastenmäen sillalle asti ja ilmeisesti lehdenjakajalla oli vakioreittinsä
puskien läpi. Puskista tuli vastaan tumma ja iso mies (koko voi olla
suhteellinen käsite, jos nainen itse oli pienikokoinen eli 170 cm voi olla
iso mies). Lehdenjakaja oli pysähtynyt ja polkenut vimmatusti takaisin
kaupungille päin.

Hän kertoi työkaverilleen, että pelkää niiden kostavan hänelle, koska hän
näki tekijän. Luulen hänen tarkoittaneen romaaneja. Siihen viittaa myös
työkaverin muistikuva surman jälkeiseltä ajalta seuraavana talvena, kun
romaanit jahtasivat heimoveljeään hevosilla Patastenmäessä ja hanki oli
aamulla veressä pitkältä matkalta, kun työkaveri meni töihin niitä katuja
pitkin. Naiset olivat keskenään arvuutelleet olisiko heimo rankaissut itse
surman tekijää. Lehdenjakaja oli myöhemiin pelännyt työssään niin, että
kantoi aina repussaan jonkinlaista astaloa turvanaan. Hän ei uskaltanut
enää mennä suoraan kotiinsa työvuoron loputtua vaan kierteli lähitaloja
harhauttaakseen ja juoksi sitten nopeasti omaan rappuunsa. Työkaveri piti
naista melkein hysteerisenä asian suhteen ja järkensä menettäneenä.
Lehdenjakaja muutti pois Riihimäeltä. Hän on kuollut ja niin on myös tämä
työkaverikin. En halua häiritä kenenkään lapsia ja toivoinkin että
lukisivat tätä palstaa ja kertoisivat mitä muistavat asiasta.

Minua jahdannut mies oli myös hyvin tumma, ei romaanin näköinen
kasvoiltaan, mutta hyvinkin voisi olla puolimustalainen.

Hmm, miten Saila Noelista tuli Saila Easter?

Mutta on tämä surmatapaus erikoinen kaikkinensa. Ehkä joku muukin haluaisia kommentoida? Itse kun en enää muista kaikkia faktoja enkä jaksa niitä alkaa nyt hakea ja lukea. Mutta tällainen jutun nostaminen "korkealle" kenties ajaa saman asian...

[elli72]

Laitetaanpas sitten sormet tähänkin soppaan. Yllättävän vähän tästä tapauksesta on keskusteltu. Aika erikoista että tekijää ei ole saatu kiinni, etenkään jos tekijä on todella ollut tuo henkilö jonka lehdenjakaja oli nähnyt. Luulisi, että lehdenjakajalla olisi ollut antaa aika hyvät tuntomerkit.

Minkä takia tuo lehdenjakaja pelästyi jos puskasta tuli joku ihminen? Jos kerran lehdenjakaja ei tuossa vaiheessa tiennyt mitään surmasta? Lehdenjakaja oli työkaverilleen ainakin tuon Sailan tarinan perusteella puhunut monikossa pelkäävänsä. Jos tekijä oli romani, kuten tuosta jotenkin ymmärtää, niin miten tämä on ollut niin vaikea selvittää? Ei kai niitä romaneja nyt niin mielletömästi ole ollut Riihimäellä tuohon aikaan?

[Doctor Lecter]

Tämä tapaus oli aikoinaan murha.infon etusivulla, mutta en saa sitä näkyviin millään. Hävinnyt?

No, joku oli tuon avaukseni (ilman kuvia) omanaan postannut s24:ään, joten kävin sen poimimassa sieltä tänne:

Surma-aluetta pidettiin yleisesti varsin rauhattomana seutuna. Samalla alueella oli parisen viikkoa aikaisemmin ahdisteltu naista, mutta KRP:n mielestä oli vielä liian aikaista yhdistää näitä tekoja toisiinsa. Poliisi tutki tietysti myös olisiko surma mahdollisesti jonkun mielisairaan teko tai mustasukkaisuus. Keskiviikkona 7.8. löytyi 300 metrin päästä surmapaikasta Etelän Viertotien varrelta löytyi puukko, mutta laboratoriotutkimuksissa siinä ei havaittu verta. Sittemmin tuo puukko paljastui erään läheisen huoltoaseman käytössä olleeksi puukoksi, joka oli vain heitetty pois.

Surmapaikan tienoolla ei ollut juurikaan asutusta, mutta 50 metrin päässä surmapaikasta oli tuolloin huonokuntoinen Riihimäen kaupungin omistama vanha talo, jossa asui 11 perhekuntaa.

Perjantaina 9.8. ilmestyneessä Helsingin Sanomissa uutisoitiin surman olevan yhä arvoitus; vihjeitä oli tullut, mutta mitään ratkaisevaa ei ollut ilmaantunut eikä motiivia ollut löytynyt. Uhrin kotimatkasta oli havainto kun hän ohitti asema-aukiota ja jatkoi Eteläiselle Asemakadulle. Kuulohavaintoja ei ollut.

Lähistöllä surma-aikaan, noin kello 0.50 nähty musta amerikkalaismallinen henkilöauto kiinnosti poliisia ja keskiviikkona 14.8. tuon etsityn auton kuljettaja ilmoittautui poliisille. Plymouth-merkkisen auton kuljettaja oli vielä runsaan viikon kuluttua poliisin suojissa ja häntä epäiltiin mm. rattijuoppoudesta sekä samoihin aikoihin Riihimäellä tehdyistä omaisuusrikoksista. Ei enää osuudesta surmaan. Plymouthin kuljettaja oli aikoinaan epäiltynä Bodomjärvellä vuonna 1960 tapahtuneista kolmoissurmista.

Lauantaina 24.8. saatiin kuitenkin uutta tietoa ja poliisi pidätti vuoden -63 mallisen vaaleanharmaan Ford Cortinan kuljettajan. Auton tuntomerkeiksi kerrottiin mm. paikkamaalaukset etulokasuojissa sekä G-kirjaimella alkanut rekisteri. Auton omistaja oli viety Tikkurilaan KRP:n suojiin.

Elokuun lopulla Sisko-Liisan työpaikka, ravintola Keidas, sen asiakkaat, Riihimäen kaupunki sekä iltapäivälehdet keräsivät kolehdin ja lupasivat 4000 markan palkkion surman selviämiseen johtavista vihjeistä.

Lauantaina 7.9. Cortinan kuljettaja vapautettiin näytön puutteessa, mutta "hänellä näyttää kyllä olevan jotain peittelemistä", kuten tutkinnan johtaja kertoi Helsingin Sanomissa 8.9.

Siihenkö se sitten jäi… Oliko ketään muuta enää edes epäiltynä? Oliko surmaajan tarkoituksena raiskata uhrinsa, mutta tilanne lähti käsistä ja hän turvautui ehkä vain pelottelutarkoituksessa mukanansa olleeseen teräaseeseen surullisin seurauksin? Tuliko paikalle joku – tai ajoiko juuri silloin joku, ehkä tuo Plymouth tai Cortina paikan ohi ja surmaaja pitääkseen uhria luonaan turvautui tuohon tunnistamattomaan teräaseeseen. Kuka väkivaltainen raiskaaja sopisi tuohon kuvioon. Toki jokainen raiskaus on väkivaltainen, mutta eivät kaikki surmaamaan ryhdy/kykene.

Surmasta oli pidätettynä myös Hullu-Holopaisena tunnettu mies, mutta hänet todettiin syyttömäksi jopa Riihimäen huoltopoliisin silloisen johtajan Eino Niemen toimesta: "Ei Hullu-Holopainen ole koskaan naisen kimppuun käynyt". Oliko tuo Holopainen, sittemmin Mika Kristian Markoila tuo Cortina – kuski vai Plymouth – kuski. En tiedä. Iän puolesta kyllä, sillä vuonna-74 Hullu–Holopainen oli 25-vuotias.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.8., 8.8., 9.8., 13.8., 15.8., 25.8., 27.8., 29.8., 2.9. ja 8.9.1974 sekä 16.8.1974 ilmestynyt Seura - lehti (33/74).

Oheinen uutinen oli Etelä-Suomen Sanomissa 27.11.1974:

Lehtinen.jpg (170.55 KiB) Katsottu 16533 kertaa

[elli72]

Kiitokset tohtorille. Siis kuka oli se Plymouthin kuljettaja? Siis eikai tähänkin nyt liity se Assman jotenkin joka vähän joka ketjussa vilahtaa?

[mikko1979]

Tämän päivän Ilta-Sanomat kertoi 40 vuotta sitten osiossaan tästä tapauksesta näin.

Surmatyön motiivi täydellinen arvoitus

Surma-ase, jolla 31-vuotias tarjoilija Sisko-Liisa Lehtinen hakattiin toissa yönä hengiltä Riihimäellä, on yhä kateissa. Alun perin auto-onnettomuudeksi luullussa henkirikoksessa ei toistaiseksi ole tehty pidätyksiä.
Poliisi on saanut runsaasti erilaisia tapaukseen liittyviä vihjeitä yleisöltä, mutta mitään ratkaisevaa ei tutkimuksissa vielä aamulla ollut tapahtunut. Rikoksen motiivi on vielä täydellinen arvoitus.

Lopussa on perinteinen teksti Jatkuu takasivulla.

[Doctor Lecter]

Sisko-Liisa Lehtinen, 32. Hänen väkivaltaisesta kuolemastaan tulee pian kuluneeksi 43 vuotta.

Siskoliisa.jpg (84.28 KiB) Katsottu 16546 kertaa

Kotimatkan varrella

siskoliisa1.jpg (151.26 KiB) Katsottu 16546 kertaa

Kotitalo, kulkureitti ja surmapaikka

siskoliisa2.jpg (186.1 KiB) Katsottu 16546 kertaa

[Chikatilo]

Tämä tapaus on kuin saippuaa - mistään ei saa otetta. Ei ainakaan tähän asti esitetystä.

Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että koko ajan puhutaan tarjoilijasta, vaikka S-L oli myös filosofian kandidaatti. Ilmeisesti hän oli kesällä 1974 vain ekstraamassa Keitaassa. Joidenkin väitteiden mukaan hän kuitenkin olisi työskennellyt paikassa jo 1965 alkaen. Eihän siinä mitään erikoista sinänsä ole, että aiemmin hyväksi työntekijäksi havaittu otetaan vakityön päätyttyä tuuraajaksi. Oletan kuitenkin, että Sisko-Liisalla oli koulutusta vastaavakin työ - ehkä osa-aikainen tai freelance-pohjainen - tai hän jatkoi opintojaan. Hänen on kerrottu opiskelleen venäjää ja / tai psykologiaa yliopistossa. Jostain syystä kukaan ei tunnu tietävän mitä. Lehtinen oli kuitenkin jo 32-vuotias, joten hän oli ollut opintojen lisäksi todennäköisesti jo useita vuosia työelämässä.

Lehtisen kerrotaan olleen kunnollinen ja mukava. Näinhän uhreista aina kerrotaan, mutta tällä kertaa väite vaikuttaa oikealta. Mitään muuta ei ole tullut esille edes huhuissa - jos jätetään foliohattujen paranoidiset fantasiat CIA-KGB-kytkennöistä huomioimatta. Olenko käsittänyt oikein, että näpsäkkä, akateeminen kolmikymppinen vieläpä asui äitinsä luona? Ainoa seikka, joka kiinnitti huomioni oli äidin ja tyttären eri sukunimi. Oliko S-L ollut aviossa vai oliko hän äitinsä edellisestä avo- tai aviosuhteesta (s. noin 1942 - siis sodan aikaan) ja pitänyt isänsä sukunimen?

On vaikeaa uskoa, että tekijä olisi joku pitkälle alkoholisoitunut vanhempi virkamies. Vanha juoppo olisi todennäköisesti saanut korvamakeaa ravintolatyöhön tottuneelta nuorehkolta naiselta. Seksuaalirikollinen olisi varmasti yrittänyt viedä tekonsa loppuun, samoin rahantarpeessa oleva ryöstäjä. Kummastakaan ei ole merkkejä, vaikka silminnäkijöitä ei ole tiettävästi ollut lähimailla.

Tapauksesta tulee mieleeni samoina vuosina tapahtunut kaksoissurma, jossa törkeän pahoinpitelyn satunnainen silminnäkijä hakattiin katukivellä kuoliaaksi ja varsinainen uhri tapettiin sen jälkeen. Silloin kyseessä oli nuorten miesten riita viinapullosta. Olisiko S-L joutunut vahingossa todistamaan jotain vastaavaa valonarkaa "liiketointa" tai muuta tapahtumaa alueella, jossa asui ns. vähäosaisia? Alueen asujamistossa oli varmaankin muutamia hämärien kujien kulkijoita ja useita sellaisia, jotka ymmärsivät olla näkemättä, kuulematta ja puhumatta mitään. On todennäköistä, että Lehtinen tunsi ulkonäöltä niitä kansalaisia, jotka anniskelupalveluita Riihimäellä käyttivät.

Plymouth- ja Cortina-miehet olivat alueella todennäköisesti bisnesmatkalla, eli ostamassa tai myymässä päänsekoitteita tai varastettua tavaraa. Plymouth-kuskin kiinniotto Bodomin yhteydessä tuskin liittyy asiaan, sillä tuolloinhan otettiin kiinni kymmeniä, jos ei satoja, ammatti- ja taparikollisia syylliseksi epäiltynä. Plymppamies ei liioin ollut mikään alamaailman pintaliitäjä, sillä hänen autonsa takavarikoitiin eikä se mennyt kaupaksi poliisin huutokaupoissa pitkiin aikoihin. Ilmeisesti kyseessä oli ruosteinen romu, kuten Cortinakin. Sopiva B-luokan trokarille. Öljykriisistä huolimatta vähän notkahtanutkin amerikankiesi olisi mennyt nuorisolle sopuhintaan, mutta tämä ei.

Teko saattoi siis olla puhdas "random", eikä tekijän jäljille sen takia päästy. Jos teko liittyisi ravintolatyöhön, esimerkiksi asiakkaan torjuttuun lähestymiseen, olisi siitä varmaankin saatu vihjettä työtovereilta tai kanta-asiakkailta. Mutta tekikö S-L muita hommia, esimerkiksi lukion tai kansalaisopiston tuntiopettajana? Jos kyseessä oli satunnainen tekijä, voidaan puhua taposta, mutta jos Lehtistä on vaanittu esimerkiksi kosto mielessä, voisi mennä murhan puolelle...

Tämän tapauksen osalta on ollut julkisuudessa sen verran hiljaista, että mahdollinen tekijä saattaa olla poliisin tiedossa, mutta näyttöä ei tulla saamaan riittävästi tai pääepäilty on kuollut.

[Ailar]

Tutkailin aikanaan paljonkin tätä tapausta. Löysin tiedon, että Sisko-Liisa opiskeli Turun yliopistossa venäjää ja oli humanististen tieteiden kandidaatti. Tuolloin tutkiessani asiaa, en löytänyt mistään faktaa sille, että hän olisi psykologiaa opiskellut, toki sekin on mahdollista. Hänen äitinsä nimi oli Lyyli Nurminen ja tyttö oli hänen ainoa lapsensa. Itse jäin siihen käsitykseen, että äidin nimi oli vaihtunut vuosien varrella.
Sisko-Liisa oli työskennellyt ravintolassa jo 9 vuotta opiskelujensa ohella.

[dazu]

Järvenpään sarjamurhaajan tapausta pohtiessani mietin tätäkin tapausta aina välillä siinä sivussa. Nyt tein pienen uudelleen tarkastelun tähän tapaukseen. Sekä tämä Minfon keskustelu, että hejacin keskustelu aiheesta ovat varsin tasokkaita ja täynnä hyviä kommentoijia. Keskustelu on kuitenkin käyty pääasiassa useampi vuosi sitten ja keskustelu aiheesta näyttää tyrehtyneen, eikä uusia näkökulmia aiheeseen ole enää tuotu.

Pyrin tässä nyt irrottautumaan nettikeskusteluissa aiemmin esitetyistä teorioista ja miettimään tätä hommaa puhtaalta pöydältä.
Aikalailla heti mulle pompsahtaa tässä silmille, että 99% todennäköisyydellä uhri ja tekijä ovat kohdanneet sattumalta. Kun miettii kokonaisuutta, tekopaikkaa, tekotapaa jne. niin kyllä se tulee aika selväksi, että mistään suunnitellusta iskusta tässä ei ole ollut kyse. Ei siinä mielessä, että tekijä olisi etukäteen suunnitellut tappavansa juuri Sisko-Liisa Lehtisen. Mitään sellaista, että tekijä tiesi uhrin liikkeet ja uhrin käyttämän reitin ja suunnitteli tällaisen teon etukäteen, en usko tässä olleen.
Tekijä on voinut olla joko tuttu, tai tuntematon, mutta luultavasti uhri ja tekijä kohtasivat toisensa sattumalta tuona yönä. Tekijä ei ole myöskään tiennyt uhrin mukana olleista rahoista, eikä tekijä ole ollut edes rahoista kiinnostunut.

Mielestäni vaihtoehdot ovat kokolailla siinä, että Lehtinen kohtasi sattumalta kotimatkallaan hänelle tutun, tai tuntemattoman miehen, jonka kanssa hän kulki jonkin matkaa yhdessä ja jutusteli, jonka jälkeen mies jostain syystä sekosi ja surmasi Lehtisen, tai sitten Lehtinen kohtasi tuona yönä jonkun, joka oli liikkeellä tappaakseen vain jonkun naisen.

Tässä voi miettiä sitäkin, että millaisella henkilöllä on kaupunkialueella mukanaan teräase. Tuohon aikaan puukon kantaminen mukana on ollut normaalimpaa, kuin nykyään, eikä varmasti mitenkään tavatonta. Näkisin kuitenkin niin, että henkilö, joka kulkee puukon kanssa Riihimäen yössä, on joku sen tyyppinen henkilö, jolla on taipumusta päätyä kahakoihin, eli joku ns. viinamäen mies.
Muita vaihtoehtoja puukon kantajaksi on mielestäni varusmies, romani, tai sarjamurhaaja.
Varusmiesskenaariota ei ole näissä keskusteluissa juurikaan sivuttu, mutta itse armeijan käyneenä ja suunnistuksissa mukana olleena en pitäisi kovinkaan eriskummalisena sitä, että ryhmäsuunnistuksessa ryhmästä olisi joutunut varusmies erilleen. Tällainen erilleen joutunut olisi voinut tehdä tämän teon ja mehän tiedetään, että varusmiehiä oli tuona yönä liikkeellä alueella.

Huomioitavaa on kuitenkin, että tekijän on täytynyt olla ollut yltäpäältä veressä, tai ainakin jossain määrin vereen tahriintuneena ja tämä asia saattaa poissulkea varusmiesskenaarion, koska verinen varusmies oltaisiin kyllä huomattu.
Saattaa siis olla niinkin, että tässä haetaan yksin asunutta mieshenkilöä. Tekoaika myös saattaa viitata siihen suuntaan, että tekijä ei ole ollut töissä.
Koska Lehtinen tapettiin kadulle, uskon tekijän olleen liikkeellä jalkaisin. Verisyys ja ilmeinen jalkaisin liikkeellä oleminen viittaisi mielestäni myös siihen suuntaan, että tekijä on asunut lähellä tekopaikkaa.

[Chikatilo]

Otetaanpa vielä kerran:

Filosofian kandidaatti Sisko-Liisa Lehtinen on ylimääräisenä tarjoilijana ravintola Keitaassa, osoite Keskuskatu 8. Lehtisellä on 5.8.1974 viimeinen työvuoro ennen lomaa ja mahdollisesti opintojen jatkumista, eli hän on mahdollisesti ollut vain kesätöissä. Lehtisen on tarkoitus matkustaa 6.8. lomalle Moskovaan äitinsä Lyyli Nurmisen (os. Viljakainen, ent. Lehtinen) kanssa.

Ravintola Keidas sulkee ovensa hieman klo 23 jälkeen. Lehtisen alkuperäinen tarkoitus on ollut päästä kotiin jo ennen puoltayötä matkavalmisteluiden takia. Kävellen matka kotiin Erkyläntielle on noin 2 kilometriä ja kestäisi vajaat puoli tuntia. Töistä pääsy kuitenkin venyy noin klo 00.30 saakka, mikä sinänsä ei ole ihmeellistä. Omistaja on paikalla ja luonnollisesti kaikki asiat varmistetaan ennen lomille lähtöä. Samalla mahdollisesti on keskusteltu työsuhteen jatkumisesta myöhemmin, sillä Lehtinen on ekstrannut samassa ravintolassa säännöllisesti jo vuodesta 1965. Todennäköisesti Sisko-Liisa Lehtinen saa samalla käteensä tilipussin, jossa on lopputili ja lomarahat, poliisin mukaan yhteensä "pitkälti toista tuhatta markkaa" (tarjoilijan 3-4 viikon palkka).

Noin klo 00:30 Lehtinen nähdään varmuudella elossa viimeistä kertaa. Hän lähtee kotiinsa reittiä, joka kulkee rautatieaseman ja sähkölaitoksen ohitse. Ilmeisesti hänestä on tehty varmistamaton havainto myös taksiaseman ja sähkölaitoksen kohdalla. Lehtisen tarkoituksena on kulkea Eteläistä Asemakatua pitkin ja nousta sieltä portaita pitkin Siltakadulle sekä jatkaa edelleen Erkyläntielle.

Lehtinen saavuttaa Vantaanjoen sillan noin 10-15 minuuttia töistä lähtönsä jälkeen, eli viimeisen havaintoajan tarkkuudesta riippuen klo 00:35 - 00:50 välisenä aikana. Muutamia metrejä ennen Vantaanjoen ylittävää pientä siltaa hänet surmataan tuntemattomasta syystä. Lehtinen yrittää palata viimeisillä voimillaan sähkölaitoksen ja aseman suuntaan, mutta voimat loppuvat noin 100 metrin päähän surmapaikasta. Kello on tällöin 00:40 - 01:00 riippuen edellä mainitusta kävelyajasta ja siitä, etenikö Lehtinen löytöpaikalleen osin hoiperrellen vai kokonaan kontaten ja ryömien. Lehtisen löytävät noin klo 01.15 Riihimäen varuskunnan varusmiehet, jotka ovat palaamassa kasarmille yösuunnistuksesta. He hälyttävät paikalle ambulanssin ja ilmeisesti myös poliisin.

Jatkuu...

[Chikatilo]

5.8.1974 ei ollut kesäisin mahdollinen päivä - vuosihan oli historiallisen huono sään puolesta. Pitkin päivää oli ollut sadekuuroja ja illalla lämpötila laski lähelle kymmentä astetta. Tämän seurauksena harva lähialueen asukkaista piti ikkunoita auki illan ja yön aikana, joten mahdollisia avunhuutoja tai muita ääniä ei havaittu. Sisko-Liisan raahautuessa pitkin liejuista tietä (Eteläinen Asemakatu oli sorapintainen) hänen vaatteensa sotkeutuivat ja raajoihin syntyi väistämättä naarmuja sekä ruhjeita. Tästä syystä oli luonnollista olettaa, että tiellä makaava Lehtinen oli jäänyt auton alle. Todennäköisesti sekä löytäjät, sairaankuljettajat että poliisit olettivat näin, tai ainakin saivat ensitiedon liikenneonnettomuuden uhrista.

Sairaankuljetus toimitti Lehtisen sairaalaan. Uskoisin, että vakavasti vammautunut ja tajuton uhri (joka saattoi jo olla menehtynyt) toimitettiin ambulanssilla suoraan Hämeenlinnan lääninsairaalaan vammojen vakavuuden takia. Sairaalassa hänet kuitenkin todettiin kuolleeksi. Koska edelleen oletettiin kyseessä olevan liikenneonnettomuus, eikä paikalla yöllä ollut päivystävää oikeuslääkäriä tai patologia, jäi tarkan kuolinsyyn selvittäminen aamuun. on syytä korostaa, että ambulanssit olivat tuolloin paareilla varustettuja farmari- tai pakettiautoja, joissa oli korkeintaan hapenantolaitteet. Ensihoitoa ei ollut, vaan potilas pyrittiin kuljettamaan nopeasti sairaalaan. Korkeintaan hätäensiapu annettiin paikan päällä palomies-sairaankuljettajien toimesta (Riihimäellä ambulanssipäivystyksestä vastasi palolaitos). Ainakin Riihimäen aikaisemmalla ambulanssilla (Ford Country Squire V8) siirto Hämenlinnaan olisi kestänyt noin 20 minuuttia, mutta en tiedä, mikä kalusto oli käytössä 1974. Hitaat pystylamppu-mersut olivat tuolloin yleistymässä.

Poliisi aloitti tapauksen tutkimisen vammantuottamuksena, heitteillejättönä ja liikennepakona, mikä välittömästi ohjasi tutkimukset "autolinjalle". Jo maanantain ja tiistain välisenä yönä tutkinnan nimike muuttui kuolemantuottamukseksi. Lehtiselle tehtiin ruumiinavaus 6.8. virka-aikana, jolloin havaittiin hänen kuolleen lukuisten rintakehän alueelle osuneiden teräaseen iskujen seurauksiin. Tutkintanimike muuttui tapoksi tai murhaksi. Paikalle hankittiin Hämeenlinnasta poliisikoira, mutta yöllä ja tiistaina päivän aikana jatkuneet kuurosateet pilasivat jäljen. Surmapaikan teknisen tutkinnan jälkeen alettiin niittää heinikkoa mahdollisen surma-aseen löytämiseksi. Mitään ei löytynyt, mutta noin 300 metrin päästä Eteläisen Viertotien varrelta löytyi puukko. Se osoittautui myöhemmin tapaukseen liittymättömäksi. poliisin toimintaa on moitittu hitaaksi, mutta kokonaisuutena arvostelu oli aiheetonta. Toimittiin niin tehokkaasti kuin tiedossa olevan tilanteen mukaan katsottiin tarpeelliseksi. Myös KRP tuli mukaan jo alkuvaiheessa.

Vanhassa ilmakuvassa näkyy alue vuoden 1975 asussa. Pusikoitunut alue, jossa laitapuolen kulkijoilla oli ajoittain tapana oleskella, erottuu selvästi. Ohessa myös Googlen kuva paikasta kuvattuna surmapaikan lähistöltä löytypaikan suuntaan.

Jatkuu...