Syy miksi en vietä joulua, on siihen liittyvä teennäisyys.
En muista että mitään kielteistä olisi lapsuudessa jouluna tapahtunut, mutta siitä vaan on jäänyt mieleen latteus ja ne moninkertaiset myönnytykset joita jokainen joutui tekemään. Käytännössä siis joulua edeltävä aika oli perheessä stressaavaa ärhentelyä, kun piti saada kaikki valmiiksi sillätavoin kuin ne oli aina edellisinäkin jouluina totuttu tekemään. Aattoa istuttiin koko suvun voimin, siten että samassa pöydässä olivat kaikki ne jotka eivät välttämättä kovin hyvin tule toimeen keskenään ja jotka eivät joulua lukuunottamatta toisiaan pahemmin tapaa.
Meidän perheessä joulu oli ensisijaisesti aikuisten ruokajuhla, eikä suinkaan niin että joulu olisi lapsia varten. Jouluillallinen kestää yleensä 4-6h, kun kaikki alkupalat ja ruokalajit lasketaan. Se oli lapselle pitkä aika istua kiltisti pöydän ääressä! Hieman vanhempana taas kyllästyin siihen, ettei oikeastaan mistään asiasta saanut jouluna keskustella. Nuoremmat joutuivat kuuntelemaan ne samat vanhemman väen höpinät läpi, ne mitkä kuullaan aina joka joulu. Alkoholia ei perheessä paljon käytetä, mutta ne jouluillat vaan oli sellaista yksitoikkoista pöydän ääressä kököttämistä.
Kun muutin kotoa pois, niin ei vaan ollut koskaan mitään fiilistä yrittää kehittää omaa joulua. Eräs puolisoni halusi viettää joulun maalla omien sukulaistensa kanssa, mutta minä en siellä kovin hyvin viihtynyt kun en niitä ihmisiä tunne. Joka vuosi oli sama kiistely siitä että miten me joulua vietämme. Oma jouluperinteeni oli silloin se että lähdin joulupäivänä yksin ravintolaan ja etsin sieltä seuraa illaksi. Ajattelin että ei se nyt ole paha jos kerran vuodessa pettää. Se oli minulle eräänlainen "oma joululahja"
