Juu, otsikkohan sen kertoo...
Itse olen ylpeä siitä että on taas motivaatio noussut urheiluun, painojakin tulee taas nosteltua suht. paljon, ja salillakin käynti pitäisi sitten ensivuoden puolella aloitella.
Mitäkö häpeän tällä hetkellä? Njaah, en oikeastaan mitään... Ehkä sitä ettei kouluun yksinkertaisesti riitä motivaatio, olen yhdeksännellä luokalla ja käyn kyseisen luokan kokeet tekemällä sillä ei huvita/ei jaksa mennä normaalisti.
Mistä olet ylpeä ja mistä häpeissäsi?
Valvoja: Moderaattorit
-
DonHessu
- Rico Tubbs
- Viestit: 1204
- Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
- Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.
Mistä olet ylpeä ja mistä häpeissäsi?
What you do... Makes you who you are.
-
Katsa
En oikeastaan häpeä mitään. Korkeintaan häpeän jotain turhia, pieniä juttuja. Lähinnä sellainen tilannekomiikka siis saa minut nolostumaan; kaadat kahvikupin huoltoasemalla tai kompastut kaupan kynnykseen. 
Häpeää parempi sana on vaikka harmittaa. Minua harmittaa, etten käynyt kouluja kunnolla, etten mennyt armeijaan tai etten hankkinut kunnon työpaikkaa ajallaan. Eli lähinnä tekemättömät asiat ottavat päähän, mitään tehtyä en kadu.
Ylpeä olen ensinnäkin siitä, että mulla on niin suloinen ja mukava lapsi. Olen ylpeä siitä, että olen kaikesta huolimatta aina hoitanut raha-asiani hyvin. Olen ylpeä vanhoista urheilusaavutuksistani. Olen ylpeä siitä, että olen aina ollut oma itseni, vaikka suurimmaksi osaksi se on ollut vastatuuleen kulkemista. Olisi helpompaa olla sellainen kuin muut, mutta ylpeys ei ole koskaan antanut periksi olla mitään muuta kuin sitä mitä on. Voin katsoa itseäni peilistä jatkossakin.
Koen myös ammattiylpeyttä.
Häpeää parempi sana on vaikka harmittaa. Minua harmittaa, etten käynyt kouluja kunnolla, etten mennyt armeijaan tai etten hankkinut kunnon työpaikkaa ajallaan. Eli lähinnä tekemättömät asiat ottavat päähän, mitään tehtyä en kadu.
Ylpeä olen ensinnäkin siitä, että mulla on niin suloinen ja mukava lapsi. Olen ylpeä siitä, että olen kaikesta huolimatta aina hoitanut raha-asiani hyvin. Olen ylpeä vanhoista urheilusaavutuksistani. Olen ylpeä siitä, että olen aina ollut oma itseni, vaikka suurimmaksi osaksi se on ollut vastatuuleen kulkemista. Olisi helpompaa olla sellainen kuin muut, mutta ylpeys ei ole koskaan antanut periksi olla mitään muuta kuin sitä mitä on. Voin katsoa itseäni peilistä jatkossakin.
Koen myös ammattiylpeyttä.
Olen ylpeä siitä, että näin kypsässä iässä sain yliopistotutkinnon työn ohessa tehtyä. Plus pomonpaikan työssä, sijaisuuden tosin alkuun. Ja lapsistani olen ylpeä, kun ovat fiksuja hyvätapaisia nuoria.
Häpeän sitä, etten jaksa raahautua räntään reippailemaan, vaan istun koneella, syön iltaisin suklaata ja lihon. Kunto mallia rapa tällä hetkellä. Kesällä sentään jaksan polkea pyörällä töihin, mutta nämä pimeät vuodenajat vievät kaikki mehut.
Häpeän sitä, etten jaksa raahautua räntään reippailemaan, vaan istun koneella, syön iltaisin suklaata ja lihon. Kunto mallia rapa tällä hetkellä. Kesällä sentään jaksan polkea pyörällä töihin, mutta nämä pimeät vuodenajat vievät kaikki mehut.
Ensinnäkin DonHessulle propsit äärimmäisen hyvästä kysymyksestä 
Olen ylpeä siitä, että olen nyt juuri tässä, vaikka vielä muutama vuosi sitten olisi voinut olettaa aivan muuta... Olen myös äärimmäisen ylpeä eräästä opiskeluun liittyvästä asiasta, jota aloin n. 13-14 vuotta sitten tavoittelemaan, ja jonka saavutin tässä aivan taannoin. Vieläpä erinomaisesti.
Itse oon sellainen, että häpeän lähinnä tehtyjä asioita, en niinkään tekemättömiä.. Huono piirre sinänsä. Häpeän välillä äkkipikaisuuttani. Ja erittäin paljon siihen liittyviä asioita, joita olen menneisyydessäni tehnyt.
Olen ylpeä siitä, että olen nyt juuri tässä, vaikka vielä muutama vuosi sitten olisi voinut olettaa aivan muuta... Olen myös äärimmäisen ylpeä eräästä opiskeluun liittyvästä asiasta, jota aloin n. 13-14 vuotta sitten tavoittelemaan, ja jonka saavutin tässä aivan taannoin. Vieläpä erinomaisesti.
Itse oon sellainen, että häpeän lähinnä tehtyjä asioita, en niinkään tekemättömiä.. Huono piirre sinänsä. Häpeän välillä äkkipikaisuuttani. Ja erittäin paljon siihen liittyviä asioita, joita olen menneisyydessäni tehnyt.
Olen ehkä ylpeä siitä, että tulin suorittaneeksi mallikkaasti kaksi yliopistotutkintoa (sinänsä en mitään tutkintoja kovin arvosta, kuten on käynyt selväksi 
), olen kasvattanut hyvällä menestyksellä viisi lasta, ja teen aina kahta-kolmea työtä yhtä aikaa menestyksekkäästi.
Häpeän sitä, että hullussa nuoruudessani laiskottelin pois monta vuotta hyvää työ- ja opiskeluaikaa. Mutta ehkä se koitui lopulta rakennukseksi. Häpeän myös sitä, että minulta puuttuu tyystin kunnianhimo. En ota mitään oikein vakavissani.
), olen kasvattanut hyvällä menestyksellä viisi lasta, ja teen aina kahta-kolmea työtä yhtä aikaa menestyksekkäästi.Häpeän sitä, että hullussa nuoruudessani laiskottelin pois monta vuotta hyvää työ- ja opiskeluaikaa. Mutta ehkä se koitui lopulta rakennukseksi. Häpeän myös sitä, että minulta puuttuu tyystin kunnianhimo. En ota mitään oikein vakavissani.
Nothing is quite what it seems