Kai sitä nyt voisi täsmentää vielä hiukan.
Kokemuksieni mukaan kumppanin ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden, parisuhteen toimivuuden tai minkään muunkaan sellaisen asian kanssa, jolla oikeasti on jotain merkitystä. En valitse kumppaneitani (enkä ketään muutakaan elämääni) ulkonäön perusteella, minulle muut asiat ovat tärkeämpiä. Tottakai jokainen nyt kuitenkin hygieniasta yms perusasioista huolehtii, sellainen tottakai on tärkeää.
Itse en meikkaa ollenkaan, joten mun kumppanin ei tarvi olla ainakaan siitä huolissaan että näyttäisin suhteen alussa jotenkin erilaiselta kuin suhteen edetessä.
Mutta sellainen asia kuin vaatteet ja muu look, sitä tulee katsottua. Ei siis ulkonäköä, vaan sitä olemusta. Uskoakseni minulla on paljon enemmän yhteistä rokkenrolli-tyyppisen ulkoasun omaavan ihmisen kanssa, kuin kalliille haisevan, sliipatun ihmisen kanssa.
Mutta joo, mulla on ollut nk. hyvännäköisiä kumppaneita ja nk. rumia kumppaneita ja olen todennut että sillä ei ole mitään merkitystä mihinkään.
Mitä omaan napaan tulee, niin olen tietysti siinä onnellisessa asemassa, että tiedän ihmisten huomaavan minussa jotain muuta kuin kauniin meikkikerroksen, kalliit vaatteet tai jotain muuta sellaista turhaa. En voisi koskaan pitää ihmisestä, joka on kanssani vain siksi että näytän hyvältä auton etupenkillä tai kumppanini käsipuolessa.
Tottakai mullakin on omat suosikkijuttuni ulkonäössä, mitä on kiva silmänruokailla jos kohdalle sattuu. Vaan eipä siinä sen suurempia, muut asiat ratkaisee ja jos kaupan päälle sattuu olemaan kivan näköinen, niin se on vain plussaa.
Omat ihanteet on tosiaan sellaisia eriskummallisia asioita, että näen kauneutta siellä missä muut näkee rumaa.
Niin ja toistan, että kuvitelmani mukaan miehet ovat ulkonäkökeskeisempiä. Sekään ei mua haittaa, kunhan nyt vaan sanoin.
)
)
