Oletko ylivertaisesti parempi jossain, kuin kukaan.
Valvoja: Moderaattorit
Hahah, eräs entinen poikaystäväni sanoi erotessamme, että vaikka hän olisi missä silloin kun tulen raskaaksi, minun on pakko etsiä hänet käsiini ja mennä tapaamaan. Haluaa kuulemma ehdottomasti nähdä, miltä näytän raskaanarapier kirjoitti: Joey, ei sun kokonen voi raskaanaollessa muutakun RÄJÄHTÄÄ!
Tuo on muuten oikeasti käytännöllinen piirre itsessä, vaikka saattaa jonkun korvaan aika kamalalta kuulostaakin. Ihminen, joka on joskus tuottanut pettymyksen tai pettänyt luottamuksen, tekee sen kyllä uudestaankin.raippa kirjoitti:Olen tavallista pitkävihaisempi, mikä on vain positiivinen asia, koska sillä välttää uudet kolhut samalta henkilöltä.
Osaan myös laittaa paikoilleen sijoiltaan menneen lumpion (oma ei tosin ole luiskahtanut vaikka yliliikkuvat polvet/muut nivelet löytyykin). Itse asiassa osasin tämän tehdä kerrasta kun tilanne napsahti eteen, ilman mitään kliinistä kokemusta. Yleisesti ottaen olen aika toimelias - onnettomuustilanteessa olisin varmaankin ensimmäisenä auttamassa siinä vaiheessa kun muut vielä keskittyisivät kauhistelemaan - ja tästä "taidosta" olen kohtalaisen ylpeä.
Kasvomuistini on myös älyttömän hyvä, tosin ikävä kyllä tämän taidon kompensoi äärimmäisen huono nimimuisti.
Kasvomuististani on ollut hyötyä erityisesti vanhoja valokuva-albumeja selaillessa, koska tunnistan ihmiset lapsuuskuvistaan suurinpiirtein paremmin kuin he itse. Esim. avopuolisoni on muksuna ollut mielestään hirveän samannäköinen veljensä kanssa. Katinkontit!
Useimmin tämä taito tosin tulee esille niissä tilanteissa, kun tervehdin jotakuta "long time no see" ja saan vastaukseksi hämmentyneen vilkaisun.
Lisäksi olen erityisen hyvä huomaamaan, jos joku on vähänkin humalassa. Tämän taidon opin lapsuusvuosina alkoholisti-isän ansiosta, eikä se ole hävinnyt mihinkään. Silloin aikanaan piti osata vähän "haistella ilmaa", josko uskalsi autokyytiin hypätä, luottaa isän sanaan jne.
Myös joitakin tässä ketjussa jo mainittuja erityistaitoja minulla on, mainittakoon tarkka hajuaisti, kyky aistia toisen ihmisen fiilis mikroilmeistä, kyky valehdella uskottavasti... nämäkin taidot lienevät perua tuosta edellä mainitusta. Joku muu myös mainitsi kokevansa tunteita voimakkaasti kropallaan. Voin sanoa samaa. Olen ehkä oksentanut useammin henkisen kuin fyysisen pahoinvoinnin seurauksena. Tämä ilmiö on minussa niin voimakas, että useimmiten joudun kirjaimellisesti kysymään itseltäni mikä neidillä mahtaa olla hätänä kun sydän hakkaa ja vatsassa on puristava tunne.
Kasvomuistini on myös älyttömän hyvä, tosin ikävä kyllä tämän taidon kompensoi äärimmäisen huono nimimuisti.
Kasvomuististani on ollut hyötyä erityisesti vanhoja valokuva-albumeja selaillessa, koska tunnistan ihmiset lapsuuskuvistaan suurinpiirtein paremmin kuin he itse. Esim. avopuolisoni on muksuna ollut mielestään hirveän samannäköinen veljensä kanssa. Katinkontit!Useimmin tämä taito tosin tulee esille niissä tilanteissa, kun tervehdin jotakuta "long time no see" ja saan vastaukseksi hämmentyneen vilkaisun.
Lisäksi olen erityisen hyvä huomaamaan, jos joku on vähänkin humalassa. Tämän taidon opin lapsuusvuosina alkoholisti-isän ansiosta, eikä se ole hävinnyt mihinkään. Silloin aikanaan piti osata vähän "haistella ilmaa", josko uskalsi autokyytiin hypätä, luottaa isän sanaan jne.
Myös joitakin tässä ketjussa jo mainittuja erityistaitoja minulla on, mainittakoon tarkka hajuaisti, kyky aistia toisen ihmisen fiilis mikroilmeistä, kyky valehdella uskottavasti... nämäkin taidot lienevät perua tuosta edellä mainitusta. Joku muu myös mainitsi kokevansa tunteita voimakkaasti kropallaan. Voin sanoa samaa. Olen ehkä oksentanut useammin henkisen kuin fyysisen pahoinvoinnin seurauksena. Tämä ilmiö on minussa niin voimakas, että useimmiten joudun kirjaimellisesti kysymään itseltäni mikä neidillä mahtaa olla hätänä kun sydän hakkaa ja vatsassa on puristava tunne.
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
Minulla ei ole mitään erityistaitoja.
Varsinkin olen aivan käsittämättömän huono manipuloimaan ihmisiä. En saa tahtoani läpi edes asioissa joista on etukäteen sovittu jos joku toinen päättääkin jotain muuta. Tälläsisssä tapauksissa kaveruussuhteet sitten napsahtelevat poikki koska vituttaa tollanen. Ja sitten ihmetellään, että mikä sillä nyt taas on.
Varsinkin olen aivan käsittämättömän huono manipuloimaan ihmisiä. En saa tahtoani läpi edes asioissa joista on etukäteen sovittu jos joku toinen päättääkin jotain muuta. Tälläsisssä tapauksissa kaveruussuhteet sitten napsahtelevat poikki koska vituttaa tollanen. Ja sitten ihmetellään, että mikä sillä nyt taas on.
JES! En ole ainoa! WOHOO! ... *rauhoittuu* Niin siis, en ole kuin todella todella TODELLA harvaan törmännyt (yhteen tai kahteen, en jaksa nyt muistaa), joilla olisi sama juttu, eli tuo kropalla reagoiminen. Ja kaikkein rasittavinta on, kun kaikki ei ymmärrä sitä...Spider kirjoitti:Joku muu myös mainitsi kokevansa tunteita voimakkaasti kropallaan. Voin sanoa samaa. Olen ehkä oksentanut useammin henkisen kuin fyysisen pahoinvoinnin seurauksena. Tämä ilmiö on minussa niin voimakas, että useimmiten joudun kirjaimellisesti kysymään itseltäni mikä neidillä mahtaa olla hätänä kun sydän hakkaa ja vatsassa on puristava tunne.
Lisää listaan, olen hyvä tekemään asioita käsilläni. (Harrastan papercrafteja ja origameja nykyään, joten...)
Minä kans minä kans! 
Huumejutut saavat minut oksentamaan tai vähintään melkein. En katso koskaan huumedokumentteja enkä minfossakaan huumejuttuja muuten kuin jos ne liittyvät johonkin muuhun tapaukseen eikä niitä huumeasioita sen tarkemmin puida.
Myös väkivaltaiset motoristit ja mafia saavat minut oksentamiseen tai sen partaalle. En ole koskaan miettinyt miksi joku asia oksettaa ja joku toinen (esim. oikea verinen murha) ei. En ole yhtään herkkä veren näkemiselle tms. Mut huumeruisku... auta armias.
Huumejutut saavat minut oksentamaan tai vähintään melkein. En katso koskaan huumedokumentteja enkä minfossakaan huumejuttuja muuten kuin jos ne liittyvät johonkin muuhun tapaukseen eikä niitä huumeasioita sen tarkemmin puida.
Myös väkivaltaiset motoristit ja mafia saavat minut oksentamiseen tai sen partaalle. En ole koskaan miettinyt miksi joku asia oksettaa ja joku toinen (esim. oikea verinen murha) ei. En ole yhtään herkkä veren näkemiselle tms. Mut huumeruisku... auta armias.
Nothing is quite what it seems
Itseni (ja nyt sinun) lisäksi tiedän vain yhden, jolla tämä ominaisuus on näin voimakkaana. Äitini nimittäin. Verenperintönä on siis vissiinkin kulkenut, tosin sisarukseni eivät ole samanlaisia.Howler kirjoitti:JES! En ole ainoa! WOHOO! ... *rauhoittuu* Niin siis, en ole kuin todella todella TODELLA harvaan törmännyt (yhteen tai kahteen, en jaksa nyt muistaa), joilla olisi sama juttu, eli tuo kropalla reagoiminen. Ja kaikkein rasittavinta on, kun kaikki ei ymmärrä sitä...Spider kirjoitti:Joku muu myös mainitsi kokevansa tunteita voimakkaasti kropallaan. Voin sanoa samaa. Olen ehkä oksentanut useammin henkisen kuin fyysisen pahoinvoinnin seurauksena. Tämä ilmiö on minussa niin voimakas, että useimmiten joudun kirjaimellisesti kysymään itseltäni mikä neidillä mahtaa olla hätänä kun sydän hakkaa ja vatsassa on puristava tunne.
Enimmäkseen tämä ilmiö on kyllä häiritsevä, mm. jännittämisen kanssa olen joutunut kamppailemaan koko lyhyen ikäni, koska pienikin jännitys tekee minut takykardiseksi ja saa vatsan sekaisin. Mutta kuten tuolla aiemmin mainitsit, on aika verratonta tuntea positiivisetkin asiat kropallaan.
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
Olen ajoituksen mestari, aina väärässä paikassa, oikeaan aikaan. Lähipiirin ainoa, jonka uskotaan saavan temppuilevat tietokeneet toimimaan, huonoin tuloksin. Ja ainoa, joka jää miettimään tuntikausiksi jotakin, mitä muut eivä edes huomaa: jokin outo ääni, tai laitteen outo taipumus, outo elukka jne.
Mitään hyödyllisiä taitoja ei ole. Parhaimmillani voin olla hauska seurassa, mutta ei sitäkään yleensä kauan kestä. Olen myös mestari kertomaan uudestaan vanhoja juttuja, sekä vanhoja vitsejä. Pidän mielelläni myös esitelmiä, joihin ihmiset pitkästyvät jo ensisekunneilla.
Pärjään paremmin lasten kanssa, kuin aikuisten kanssa. Parasta on, jos pääsee ongelle, saalista en yleensä saa.
Mitään hyödyllisiä taitoja ei ole. Parhaimmillani voin olla hauska seurassa, mutta ei sitäkään yleensä kauan kestä. Olen myös mestari kertomaan uudestaan vanhoja juttuja, sekä vanhoja vitsejä. Pidän mielelläni myös esitelmiä, joihin ihmiset pitkästyvät jo ensisekunneilla.
Pärjään paremmin lasten kanssa, kuin aikuisten kanssa. Parasta on, jos pääsee ongelle, saalista en yleensä saa.
minulla on absoluuttinen värisilmä.
tiedän lähes kaiken marsuista.
osaan valmistaa parasta minttukaakaota ikinä (ja tulisia ruokia).
aikoinaan opettelin ulkoa myös kaikki suomen maakuntalaulut mutta sillä taidolla en pääse enää kehumaan..
tiedän lähes kaiken marsuista.
osaan valmistaa parasta minttukaakaota ikinä (ja tulisia ruokia).
aikoinaan opettelin ulkoa myös kaikki suomen maakuntalaulut mutta sillä taidolla en pääse enää kehumaan..
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Samma här (+lisäksi vielä albumit), kasarimusiikin nippelitietoa löytyy.EuroJR kirjoitti: VH1:n kasaritunnissa pystyn nimeämään kaikki esittäjät, kappaleet ja esitysvuodet ennen kuin tekstit ilmestyvät videon päälle
Lisäksi minulla on pelottavan hyvä nimimuisti.
Siinä se sitten taisikin olla. Kaiken kaikkiaan olen hyvin keskinkertainen tyyppi.
Keep the city clean, keep the trash in jail.
Oon todella erinomainen telomaan itseäni joka paikkaan. Siihen taitoon tuo lisämaustetta se, että saan mustelmia tosi helposti. Joten yleensä jalat ja kädet (ja välillä pää) on täynnä mustelmaa, ja en paljoa edes muista, että mistä ne ovat tulleet. Työpaivän aikanakin kepeesti törmäilen noin 5-10 kertaa tuolin jalkoihin, pöydän kulmiin, hyllyihin.
Mitään hyödyllistä taitoa, jossa olisin erinomainen ei nyt tule mieleen, kuinkas ollaakaan On mulla kyllä tosi hyvä muisti, mutta ei se nyt varmaan mikään ainutlaatuisen hyvä ole.
Mitään hyödyllistä taitoa, jossa olisin erinomainen ei nyt tule mieleen, kuinkas ollaakaan
On mulla kyllä tosi hyvä muisti, mutta ei se nyt varmaan mikään ainutlaatuisen hyvä ole.I wonder sometimes about the outcome of a still verdictless life.
Am I living it right? John Mayer
Am I living it right? John Mayer
Anile kirjoitti:Jessus, mikä ihmisiä oikein vaivaa? Olet jo kolmas henkilö jonka tiedän joka on opetellut maakuntalaulut.esmes- kirjoitti:aikoinaan opettelin ulkoa myös kaikki suomen maakuntalaulut mutta sillä taidolla en pääse enää kehumaan..
noita opeteltiin peruskoulun musiikkitunneilla, kirjojen kanssa sai laulaa mutta väkisinkin upposivat sanat päähän. meni 10 vuotta enneku pystyin unohtaa. traumaattinen kokemus kaikkiaan.
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Minullakin on tajuttoman hyvä kasvoimuisti. Toisinaan koen sen jopa hirveäksi haitaksi, koska saan miettiä pääni puhki missä tämän ihmisen olen nähnyt. Ja sen ei todellakaan tarvitse olla mikään "suuri näkeminen", saatan muistaa ihmisen kasvot, joka on seisonut kauppajonossa edelläni ja koitappas siinä sitten miettiä mistä tuon ihmisen tunnistan. Ei ole helppoa, ei