silloin meinasin kuolla...

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

silentservice
Sabrina Duncan
Viestit: 375
Liittynyt: La Touko 26, 2007 12:19 am

Viesti Kirjoittaja silentservice »

K.orpilta kysyisin vain, että minkä merkkisellä autolla olitte liikkeellä? No, väliäkös tuolla.

Muutaman kerran on tullut oltua tosi pahassa paikassa. Väkivaltatilanteita, joissa ylivoima on ollut liian kova. Kaksi kertaa on osoitettu aseella. Absurdi tunne muuten. Et voi tietää onko juuri tämä se viimeinen hetki vai ei.

Siviilielämässä olen kerran pudonnut pahasti jäihin ja kerran meinannut pudota pahasti kiipeillessä. Kyllä muuten molempiin kertoihin liittyi se filminauha elämästä sekunnissa ja se on loppu ny-efekti. Onneksi oli miss fortuna matkassa.

Ainiin ja kerran kaaduin täysillä pärisevän moottorisahan kanssa jäisessä rinteessä ja liuin pää edellä kovaa vauhtia jyrkänteen alas polla kiven viereen pysähtyen. Muistan vieläkin tunteen, kun kehoon sattui kaikki kivet ja kannot matkalla niin perkeleesti selälläni liukuen ja käyvää sahaa oli pidettävä kaksin käsin kehon yläpuolella. Silloin aloin jo epäillä suojelusenkelien olemassaoloa...

Niin ja tipuinhan kerran pikkupoikana ok-talon tikkaitten puolivälistä suoraan selälleni. Henki salpautui, päässä pimeni ja käveleminen oli tosi vaikeata pari päivää. Ei onneksi selkärankavaurioita - vielä silloin.

No, vielä mennään tovi...
R.aven

Viesti Kirjoittaja R.aven »

K.orpilta kysyisin vain, että minkä merkkisellä autolla olitte liikkeellä? No, väliäkös tuolla.
bmw 535 tais olla.
PaulaDrew
Jack Bauer
Viestit: 960
Liittynyt: Ti Joulu 18, 2007 11:49 am
Paikkakunta: Teurastamo 5

Viesti Kirjoittaja PaulaDrew »

Muakin on tähtäilty aseella. Reagoin aika kummallisesti: lähinnä ärsytti ja kyllästytti. Taisin vielä jotain vittuillakin siinä, mikä ei varmaan ole kovin järkevä taktiikka hullun kanssa. Mutta olin todella väsynyt, maassa ja laskuhumalassa ja sitten kun tulee kaiken muun paskan lisäksi vielä tuollainenkin tilanne, annoin vain ymmärtää että ammu sitten, jos mielesi tekee, minä en siinä menetä mitään mutta itse menetät varmasti. Jotenkin se tilanne siitä laukesi ja pelko, tärinät ja painajaiset tulivat vasta myöhemmin.

Muuta ei oikeastaan ole sattunut. Teini-ikäisinä saimme kaverin kanssa ekoilla kännäyskerroilla kyllä päähämme varastaa vanhempien auton ja lähteä kauas pois täältä, mutta matka katkesi kun kaveri peruutti suoraan takana olleen auton nokkaan. Matkaa tuli siis noin kolmisen metriä. :D Huonommin olisi varmaan käynyt jos oltaisiin umpihumalaisina tielle asti päästy.
Katjushka
Theo Kojak
Viestit: 1166
Liittynyt: Ma Kesä 11, 2007 9:17 pm

Viesti Kirjoittaja Katjushka »

Viisitoistavuotiaana ensimmäisellä etelänmatkalla kaverin kanssa vedettiin vodkapullo puoliksi. Muistin siinä kännissä sitten, että miten makeelta olikaan näyttänyt siinä juuri nähdyssä Doors-elokuvassa kun Pam ja Jim ryömivät hotellin ikkunasta ulos. Huomasin, että meidänkin ikkunassa oli leveä ikkunalauta, joka muuttui kapeammaksi ulokkeeksi, joka ilmeisesti kiersi koko hotellia. :idea:

Kun kaveri postui vessaan, päätin koittaa itsekkin kiipeilyä ikkunalaudalla ja siitä konttasin sitten sille kapeemmalle osalle. Hotellihuoneemme oli seitsemännessä kerroksessa, ja aikas kauan sain keikkua siellä ikkunan ulkopuolella ennenkuin kaveri kiskoi takaisin. En tippunut, mutta kädessä ollutta tavaraa tippui alas katuun.

Poistunkin nyt tästä moralisoimaan typerää nykynuorisoa johonkin toiseen ketjuun. :oops:
I wonder sometimes about the outcome of a still verdictless life.
Am I living it right?
John Mayer
Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

Minäkin olin kuolla 7-vuotiaana, kun minä leikin kesämökin laiturilla isovanhempien hyöriessä taustalla puutarhatöissä. Minä vedätin kepillä pitkin ja poikin vedenpintaa, kunnes liukastuin kesäsateista kastuneella laiturilla ja putosin matalaan rantaveteen. Huipsis! Loiskis! Moiskis!
Onnekseni minä tajusin vetää pääni pintaan heti pudottuani ja taapersin vedestä. Isovanhemmat taisivat tulla shokkiin, kun minä taapersin mökille läpimärkänä.

Seuraavan kerran minä olin kuolla teini-ikäisenä ja vielä otin tahallani riskiä useasti, kun kävin koulutovereineeni salatupakalla tuuletusikkunan kautta ikkunaräystäällä pitäen käsivarrestani syöksyrännistä. Kun koulutovereilla oli vuoro käydä salatupakalla, niin minä vahdin ovenraosta, tuleeko joku aikuinen kohdalle. Me opimme pikatupakoinnin taidot: savu puhalletaan sieraimista samalla, kun imetään savukkeesta. Savuke oli loppu jopa puolessa minuutissa. Minä ja koulutoverini olisimme voineet liukastua ikkunaräystäältä ja pudota maahan toiselta tai kolmannelta kerrokselta ja halvaantua tai kuolla.

Seuraavista läheltä piti-tapauksista minä olin ja yhä olen kai tietämätön.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Solmu
Adrian Monk
Viestit: 2521
Liittynyt: Ti Heinä 22, 2008 2:19 pm

Viesti Kirjoittaja Solmu »

Hytittömällä Valmet 565:lla tuli kiepsahdettua ympäri kun olin 15vuotias.
Olin ollut kyntämässä ja pellolta pois kulki sellainen todella kapea silta.. ei ihan osunu siihen.. ja sitten se olikin menoa. Tuuria oli kyllä matkassa, vaikka jäin ikäänkuin traktorin alle, niin en mihinkään puristuksiin. Mustelmilla selvisin.
Myös Valmetti toipui, pienen rempan jälkeen. 8) (on edelleenkin käytössä)

Tietysti on moottoripyörällä tullut ulos ajettua, ja autolla.. yms. Mutta tuo traktori-episodi sellainen mieleenpainuvin.
"Yöperho on koteloitunut"
Rattus
Poliisikoira Rex
Viestit: 273
Liittynyt: To Helmi 21, 2008 8:57 am

Viesti Kirjoittaja Rattus »

Bleddyn kirjoitti:
Rattus kirjoitti:Itellä itse tapaukseen menemättä, mutta se on aivan käsittämätön tunne, kun tajuaa että nyt taisi tulla loppu!
Epärealistisen oloinen sekoitus onnea ja kauhua. Tunteet vaihtelee ihan mielettömällä nopeudella eikä ole ihan satavarma, että mikä niistä kaikista on voimakkain. Veikkaisin onnea.
No osasit pukea sen sanoiksi. En tuosta onnesta niin tiedä, mutta tosiaan.

Tuli mieleen vielä yks tapaus, eli olen ihan tietoisesti ottanut kunnon sähärit :lol:
Olisin toki voinut varmaan kuollakkin, mutta selvisin lievillä palovammoilla ja 'rytmihäiriöillä'. (kunnon nauruilla ja hippasen viisaampana)
Perustavan laatuinen tapaus, josta vanhemmat aina varoittelee, että älä koskaan, mutta pienessä sievässä oma tyhmyys korostuu ja pakkohan se on kokeilla. Sain kyllä just mitä pyysin.
En tiedä miten kauan sähkö kulki kehoon, mutta pitkältä ajalta se silloin tuntui, kun ei saanut otetta irti johtimesta. Se oli niin... :lol: rzrzrzr, sekunti kaks ja voi luoja miten oli hauskaa, oikein ootin, että korvista alkaa nousta savua ihan niin kuin sarjakuvissa.

Ei mutta, mielenkiintoisia juttuja.
loneliness
Jessica Fletcher
Viestit: 3206
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am

Viesti Kirjoittaja loneliness »

Käsiasetta olen joutunut tuijottamaan, mutta enpä sitten tiedä, olinko edes lähellä kuolla, kun ei varmaa tietoa ole, että oliko ase ladattu vai ei. Kyllä se sai hetkeksi aikaa miettimään asioita vähän eri tavalla. Painajaisia tapauksesta en ole oikeastaan nähnyt yhtään, eikä se minuun pahemmin jälkiä jättänyt.

Muokkasin kirjoitusvirheen.
Paavo Arhinmäki on äijä!
finnbar
Susikoski
Viestit: 40
Liittynyt: Ti Tammi 15, 2008 7:25 pm
Paikkakunta: Itä-Suomi

Viesti Kirjoittaja finnbar »

Ei oo miulle tähän ikään (21v) sattunu vielä mitään hengenvaarallista tai edes mitään sellaista, missä olisi ollut vakava vammautuminen lähellä. Ei oo ollu hurjaa nuoruutta varmaan :)

Normaalia kännissä kaatuilua lähinnä (tosin kylläpä sellaiseenkin huonolla tuurilla kuolee, nimim. lähipiiristä kokemusta). Yhen peltikolarin oon ajanu ilman turvavöitä ja kerran tehnyt melkein tuttavuutta hirven kanssa (uudella autolla). Vakavimmat uhat terveydelle tuleekin varmaan sieltä suunnalta, kun autoa tulee ajettua enemmän kuin lääkäri määrää.
Make_
Lauri Hanhivaara
Viestit: 120
Liittynyt: Su Helmi 10, 2008 1:26 am

Viesti Kirjoittaja Make_ »

Autokolari..

Ohitin rekkaa tammikuun sohjosäässä, hurautin vauhdilla rekan vierelle ja kepittelin 2.2l Preluden vasemmalla kaistalla niin kovaan vauhtiin ku ikinä sain, viimeinen katsaus mittariin näytti 180kmh.. vastaan ei tullu ketään ja oli pitkä suora eessä. Aloin varovasti siirtymään omalle kaistalle takaisin ni pum!
Kaistojen keskellä olikin lumisohjoa ja sadasosissa musta tulikin matkustaja..
Auto luisui oikealle puolelle ojaa ja vauhti oli hirvittävä, mulla hakkas sydän kahtasataa ja mahasta kouraisi helvetisti, vittu tässäkö tää on ny. Tätä kesti ehkä sekunnin, kaikki vilahdukset elämästä pyörähti silmissä.
Sitten pimenee.
Auto osui huippunopeudessaan peltotien liittymään ja otti siitä 45m lennon ennenkuin tippui ensimmäisen kerran maahan katolleen. Auto jatkoi pyörimistä kaikenkaikkiaan 105m päähän minusta. Mut löydettiin lähes vahingoittumattomana ojasta / purosta makaamasta. Olin lentänyt tuulilasista ja pelastuin koska ei ollut turvavyö kiinni. Varma kuolema, mutta nyt ei osunut kohdalle.
Asiaa puitiin hiljattain myös käräjäoikeudessa, missä arvioitiin vauhdiksi 200kmh.
esmes-
Javier Pena
Viestit: 1817
Liittynyt: Ke Tammi 23, 2008 10:28 am

Viesti Kirjoittaja esmes- »

miettikää millasta olis jos noi kaikki kertomukset oiskin päättyny kuolemaan :shock: et istuis juuri sinä siellä lukemassa tätä enkä juuri minä täällä kirjoittamassa nyt.
oltaisiin saatu monta uutta otsikkoa iltapäivälehtiin ja alibiin ("rekanovi lennähti auki - naiselta irtosi pää" tai "nuorukainen ampui tuntemattoman jatkoilla"), muistoyhteisöjä irc-galleriaan ja muistovideoita youtubeen.

...kuitenkin lopulta tukehdun pullaan kelanjonossa ja that`s it!
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
loneliness
Jessica Fletcher
Viestit: 3206
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am

Viesti Kirjoittaja loneliness »

esmes- kirjoitti:miettikää millasta olis jos noi kaikki kertomukset oiskin päättyny kuolemaan :shock: et istuis juuri sinä siellä lukemassa tätä enkä juuri minä täällä kirjoittamassa nyt.
oltaisiin saatu monta uutta otsikkoa iltapäivälehtiin ja alibiin ("rekanovi lennähti auki - naiselta irtosi pää" tai "nuorukainen ampui tuntemattoman jatkoilla"), muistoyhteisöjä irc-galleriaan ja muistovideoita youtubeen.

...kuitenkin lopulta tukehdun pullaan kelanjonossa ja that`s it!
Niinpä. Tuntuu olevan monella palstan kirjoittamalla keskivertoheppua värikkäämpi elämäntarina: päihteitä, mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja riskinottoa.

Jäi edellä kirjoittamatta toinen vaaratilanne elämässäni, kun pienenä poikana löin pääni todella kovaa ja kunnon haava päähän, verta tuli ihan törkeästi, ja olin sellaisessa paikassa, minne olisin jäänyt kuolemaan, ellen olisi päässyt omin avuin pois sieltä "paskat housussa" ja kuolemanpelko puserossa.
Paavo Arhinmäki on äijä!
karra
Sofia Karppi
Viestit: 412
Liittynyt: Ma Huhti 30, 2007 2:16 pm

Viesti Kirjoittaja karra »

No jo on perkeleesti näköjään immeiset kokenu läheltäpitihenkilähti...tilanteita :shock:


Meikäläänen muistaa kaks (henkimeinaslähteetilannetta)Ensimmäinen oli se,kun ajoin pappatunturilla n.50 km/h kohonneeseen siltarumpuun ja siitä nurin.....noin 10 vee olin silloin......nou hätä ...siinä ilmalennossa aattelin mielessäni,että "parempi tään meikälääsen elo onkin jo päättyä..."Olenhan jo nähnyt kaiken"....No....ei päättynyt,kuten huomaatte.. :wink: ...Toinen tapaus oli se,kun mua kuristi naapurin jätkä kurkusta tajuttomaksi...silloinkin olin A..Baut noin 10vee.....Sen kostin vuosia myöhemmin hänelle......Oon siitä edelleen vitun ylpee.....Siis siitä kostosta :wink: Ps ...tää kuristaja kuoli viinaan noin pari vuotta sitten 45 vuotiaana....RIP :twisted:
teltta puukko ja viimeinen erhe.
Lami
Alibin satunnaislukija
Viestit: 55
Liittynyt: Ma Elo 04, 2008 4:30 pm

Viesti Kirjoittaja Lami »

pistoolia on tullut tuiotettua ns. väärältä puolelta.

kirveestä olen saanut naamaan, tosin vaan hamarasta.

olen ollut osana entisen asuntoni sähkökaaviota. leatherman ei sovi sähköhommiin vaikka olis vaan ihan pikku juttu ja (muka) jänniteetön paikka..

erään taudin takia, lääkärit oli sitä mieltä ettei ollu paljosta kiinni.

mikään aiemmista ei oikeen "tuntunu miltään", vaikka hengenvaaran on tiedostanut.

ainoa kerta kun olen pelännyt kuolevani oli pikku muksuna. olin tukehtua ja shokissa, kaikki nauroi kukaan ei uskonut että olis joku hätä. ikää ei paljon mitään mut muistan ton tilanteen kuin se olis tapahtunut 5min. sitten.
Mene ja tiedä..
ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1503
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 11:59 pm

Viesti Kirjoittaja ketsku »

Nää jutut vaan vahvistaa mun mielipidettä siitä, että miehille ajokortti tulisi myöntää vasta 20- vuotiaana. Ihan järjettömän moni ajaa tommosta kauheeta, älyvapaata ja typerää vauhtia ja vaarantaa itsensä lisäksi myös muut ihmiset. Ja näähän on siis aina nuoret miehet jotka tuolla revittelee :( Mä oon käynyt pari kertaa sanomassa suorat sanat kaahareille (sudittelee jossain parkkihallissa) mutta eihän niitä kiinnosta. Oma velikin harrasti tuota samaa ajotyyliä muutaman vuoden, nyt on toki järkevöitynyt. Silloin kuoli siltä kaveri kallion seinään ajettuaan...
Vastaa Viestiin